Kisun päiväkirja

[Jasmin]

𝕊𝕝𝕖𝕖𝕡𝕚𝕟𝕘 𝕓𝕖𝕒𝕦𝕥𝕪

---

"Kisu"
synt. 22.5.2009 (9v)
Risteytysponitamma
Om. Jasmin Vuorela

> Linkki Kisun sivuille <

[Jasmin]

Muutto uudelle tallille
16.4.2018 Maanantai

Könysin varustehuoneessa ja pakkasin ponin kamppeita kasaan. En edes ollut tajunnut, kuinka paljon tavaraa vuosien aikana oli tullut haalittua. Pakkasin vaistomaisesti hitaasti, sillä muuton pitkitys tuntui helpottavalta. Oli jotenkin haikeaa vaihtaa tallia, kun olin kerennyt jo kiintyä pieneen talliporukkaamme ja uuteen porukkaan tutustuminen aiheutti lähinnä vilunväristyksiä. Olin aina ollut huono tutustumaan uusiin ihmisiin ujouteni vuoksi. En keksinyt koskaan puhuttavaa, vaan jouduin odottamaan jonkun muun sanovan ensin jotakin. Olin suorastaan surkea luomaan ihmissuhteita. Hätkähdin ajatuksistani, kun tallin ovi avautui narahtaen. Tallinomistaja Satu kurkkasi varustehuoneen ovesta sisään ja kysyi:
"Jokos täällä alkaa olla kamat kasassa?"
Nyökkäsin vaivihkaa. Satu silmäisi tyhjentyneitä hyllyjä haikeutta silmissään. Talli oli lopettamassa ja yksityinen toisensa jälkeen oli pakannut tavaransa ja lähtenyt.
"Harmi et tässä kävi näin", huokaisin myötätuntoisesti.
Satu hymyili hieman. 
"Olen jo tottunut ajatukseen. Lähtihän multa jo mieskin, niin hevoset vielä perässä", nainen naurahti vaikka saatoinkin erottaa sanoissa katkeruutta.
Satun mies oli lähtenyt lätkimään ja jättänyt naisen yksin velkojen kanssa, jolloin oli tultu siihen pisteeseen ettei hevosia ollut enää varaa pitää. Omatkin hevosensa Satu oli joutunut pistämään myyntiin ja eilen viimeinenkin oli haettu uuteen kotiinsa. Kuin lukien ajatukseni Satu käveli hevostensa varustekaapille ja alkoi kaivamaan esille suitsia ja harjoja.
"Etsä tarvis Vekun vanhoja kamppeita Kisulle? Nehän oli suunnilleen samaa kokoo, enkä mä näillä enää mitään tee. Saat ne micklemitkin jos vaan haluut", hän lupasi ja kääntyi katsomaan mitä sanoisin ehdotukseen.
"Tottakai mä voin ne ottaa, mut ootsä varma et raaskit?"
"Oon."
"No, ei kai siinä sitten. Pistä ne vaan noihin kasseihin mitä haluut antaa niin meen hakee Kisun tarhasta", hymyilin ja läksin päitsien kanssa tallista.

Sujahtaessani tarhaan Kisu tuntui vartovan minua jo hakemaan. Tavoistaan poiketen se asteli luokseni ja antoi helposti kiinni. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja pujotin riimun vikkelään tamman päähän. Ilmeisesti sitä ei kiinnostanut velmuilla nyt, kun se oli jätetty yksin tarhaan. Sen tarhakaverina oli toiminut juurikin Satun Vekku-poni, joka oli eilen lähtenyt uuteen kotiinsa.
"Mä lupaan et siel uudella tallilla saat sitten taas tarhakavereita. Kuhan vaan tulisit niitten kanssa toimeen", puhelin samalla kun lähdimme käpöttelemään ulos tarhasta.
Näin Satun kantaneen pakatut kassini jo tallin edustalle, josta ne olisi sitten helppo nakata trailerin tavaratilaan. Itse naista ei kuitenkaan näkynyt missään ja epäilinkin tämän jo menneen kotiinsa päiväkahville. Äiti oli jo käynnistänyt vetoauton ja mitä ilmeisimmin odotti minun lastaavan Kisun heti.
"Shhh, älä herppaa nyt", rauhoittelin tammaa jonka korvat seilasivat päätä myöten auton äänestä.
Talutin ponin reippaasti traikun taakse ja hetimmiten suoraan koppiin. Kisu rupesi nykkimään heiniä verkosta ja kerkesin sillä aikaa köyttää ponin kiinni. Otin sitten sivusta kuljetussuojat ja puin ne jokaiseen jalkaan.
"Käyn vielä hakemassa noi kassit", sanoin ääneen lähinnä itselleni ja luikahdin Kisun perseen takaa tallin edustalle.

Saatuamme kopin kiinni ja tavarat kyytiin, sanoimme Satulle vielä heipat ja lähdimme ajamaan kohti Yläkokkoa. Matka oli noin kymmenisen kilometriä ja taittui vikkelään. Äiti yritti kysellä minulta tallivuokrista, mutta vastailin vain ympäripyöreästi juuta sekä jaata. Seurasin trailerin valvontakamerasta Kisun huojahtelua auton tahtiin. Mitään sen kummempaa se ei yleensä traikussa riehunut, mutta oli kerran pidemmällä matkalla päässyt irti narusta. Vahtasin ruutua niin sulkeutuneena, etten edes huomannut meidän saapuneen jo Yläkokon pihaan. 
"Et viittis lähtee purkamaan Kisua sieltä autosta? Mä voisin samantien käydä vielä ajamassa tän trailerin takasin Suville. Kysyn vielä mikäli se myis tän sopuhintaan niin ois sulle sitten helppo kyyti kilpailuihin."
Havahduin äitin puheeseen ja olinkin jo pian ulkona. Kevätaurinko lämmitti tuulitakin selkämystä. Katselin ympärilleni uteliaana, joskin hieman jännittyneenä. Muutama kiinnostunut nuorempi hevostyttö oli kerääntynyt traikun nähtyään edustalle kyttäämään. Kuulin heidän hykertelevän innostuneena uudesta tuntihevosesta. Mitälie luulivat. Menin avaamaan traikun laskusillan. Talutin jännittyneen tamman alas tallipihalle. Näin syrjäsilmällä tyttöjen astelleen lähemmäs ja päätinkin käyttää heitä avukseni.
"Hei tytöt, ette viittis autaa kantamaan noita kasseja talliin?" 
Tytöt katsoivat toisiaan ja nyökyttivät sitten innokkaasti päätään. Ohjeistin mistä kassit löytyisivät ja mihin ne vietäisi. Lähdin edeltä jo Kisun kanssa tallin ovesta, missä yksi tytöistä oli neuvonut yksäripuolen olevan. 

Saatuani Kisun ja sen kamat uusille paikoilleen, kiitin tyttöjä avusta ja he hävisivätkin sen sileän tien tuntsaripuolelle. Jäin silittelemään tammaa karsinaan ja se raaputti päätään kylkeeni. Hymy nousi kasvoilleni. En olisi uskonut silloin alussa, että tästä pienestä äksystä ponista olisi kehkeytynyt elämäni hevonen. Mutta sellainen Kisu tosiaan oli. Eikä se enää minulle jaksanut ärhännellä muulloin kuin kiimassa. Ratsukkonakin puhalsimme yhteen hiileen ja toivoin tosissaan että pääsisimme yläkokossa hiomaan taitojamme pidemmälle. Kisoissakin haluaisin ruveta käymään, sillä haaveenani oli vielä jonain päivänä mennä Kisun kanssa HeA-luokka ja sijoittua ysikympissä. 
"Hei! Oot Jasmin eikö niin?" kuulin jonkun kysyvän ja pyörähdin hämmästyneenä ympäri.
Katsoin melko lyhkäistä blondia suoraan silmiin. Hänen täytyi olla Iida, tallinomistaja.
"Mm..Joo", mumisin hiljaa ja käännähdin kiusaantuneena Kisuun päin.
"Noh, mut tervetuloa yläkokkoon! Onkos sulla mitään tarhaustoiveita?"
"Ei mul mitää erikoista. Mielummin vaan pari hevosta kaveriks, kun isossa laumassa Kisu haastaa helpommin riitaa", selitin ja Iida jäi hetkeksi tuumimaan.
"Jos nyt vaikka tän päivän tai pari annetaan sen olla täällä karsinassa ja pohdit sitten että mihin tarhaan sen haluaisit laittaa?"
"Selvä."
"Joko sä sait tavarat purettua?"
Nyökkäsin. "Aikalailla."
Iida oli vielä sanomassa jotain, kunnes hänen puhelimensa rupesi soimaan ja hän lähti puhumaan muualle. Itse jäin vielä joksikin aikaa kuiskuttelemaan Kisulle.

Noin tunnin kuluttua äiti pisti viestiä, että oli saanut trailerin vietyä ja saanut solmittua kaupatkin siitä Satun kanssa. Olin tyytyväinen, sillä mielestäni traikun omistavana oli hirveän paljon helpompi kisata tai näin meidän tapauksessa vaihtaa tallia. Tosin toivoin, ettei meidän yläkokosta tarvitsisi ihan heti lähteä. 
"Hei joo mennään sit vielä tallitupaan käymään, mä luulen et-", kerkesin kuulla ennenkuin ovi mustahiuksisen tytön takana läimähti kiinni.
Tallitupa?  Muistelinkin Iidan maininneen asiasta jossain vaiheessa. Minun pitäisi kuulemma mennä sinne tutustumaan muihin, mutta ajatus nosti tutun epävarmuuden tunteen pintaan. Uskaltaisinkohan mennä sinne?  En edes tiennyt, missä koko paikka oli. Sen enempää ajattelematta läksin pikakävelyä tallin ovesta ulos. Päätin seurata äskettäin ulos menneitä tyttöjä.

Ulos mentyäni tytöt eivät olleet edes päässyt kovin pitkälle jäätyään juttelemaan jonkun tallilaisen kanssa, joten pääsin helposti seuraamaan heitä tallitupaan. Astelin mahdollisimman huomaamattomasti heidän perässään ja matka tallitupaan kävikin tosi ovelasti! Huvittunut olotilani muuttui kuitenkin ahdistuneeksi, kun muistin millaiseen tilanteeseen olin menossa. Jättäydyin jälkeen tyttöjen jo mentyä tallitupaan ja jäin stressaantuneena miettimään, jos minun oli sittenkin parempi lähteä pois paikalta. Voisin soittaa kyydin ja tutustuisin muihin vasta ensi kerralla. Ihan varmasti sitten ensi kerralla mä-
"Hei, ootsäkin tulossa?" Paikalle huomaamattani tullut tummahiuksinen tyttö kysäisi saaden ajatukseni katkeamaan.
"Joo, tai siis en mä tiiä-"
"Jännittääks?" tyttö naurahti pilkettä silmäkulmassa. "Kyl mä tiiän millasta on tulla uuteen porukkaan, mut hei ei kukaan sulle mitään tee."
Hymyilin varovasti ja kysäisin tytön nimeä.
"Merida. Käyn tosiaan mun serkun Miljan kans yläkokossa. Sä oot ilmeisesti Jasmin? Kuulin Iidan puhuvan jotain jostain Jasminista."
"Oon mä. Vaihoin siis mun ponin Kisun kans tänne kun edellinen talli lopetti."

Merida nyökkäili ymmärtäväisesti ja kääntyi sitten avaamaan tallituvan oven. Astuin epävarmana tämän perässä huoneistoon ja kohtasin kymmenisen silmäparia, jotka katsoivat minua kiinnostuneena.
"Täs on Jasmin. Se vaihto sen ponin kaa tänään yläkokkoon", tyttö selitti ja hoiti esittelyt puolestani.
Henkäisin helpotuksesta, vaikka sainkin pari kysymystä osakseni. Merida kipitti jonkun jätkän syliin ja loin tähän kiitollisen silmäyksen. Alun hermostuksesta huolimatta muu porukka oli tosi mukavaa ja heitti hyvää läppää. Tunsin hymyileväni kaiken aikaa. Opin myös tuntemaan suurimman osan tallilaisista ja pyynnöstäni Nelly kertoi jotain muistakin, jotka eivät tällä hetkellä olleet paikalla. Koko tallista ja porukasta jäi jotenkin hyvät vibat. :3

// (<3<3<3<3<3Me so happy) Oikein kivan oloista porukkaa tuli valittua meille Likan vanhaan karsinaan. Poni korvasi ponin vaikka Likka Kisua yleisesti positiivisemman oloinen olikin, ei sillä että Kisu olis negatiivinen ei toisaan on meillä ämmempiäkin poneja mutta kyllä se vähän on kiukuttanut ja testaillut sen verran mitä me työntekijät ollaan sitä viellä käsitelty. Mutta kyllä sekin vielä tulee toimeen meidänkin kanssa ja varmasti tarhakaverinsa Chinnankin kanssa. Se olikin ainoa yksikseen ja muut tarhaakin suuremmissa porukoissa tarvittaessa voidaan tietysti fiksailla tarhausjärjestystä jos tammat ei toimeen tulisikaan. Oli tosi hyvä että sä Merruun ensimmäisenä melkeimpä törmäsit kun se on sellanen avoin kaikki mukaan persoona ja että Nelly tallituvassa jutteli muistakin ettet ole ihan ulalla kun vieraita naamoja tulee vastaan. Tervetuloa viellä! 19v€ -Iida

[Jasmin]

Maasto + kesäsuunnitelmia

29.5.2018 Tiistai 

Kampesin ulos volvon hikiseltä penkiltä ulkoilmaan. Pyyhkäisin hionneita käsiäni shotseihin. En ollut edelleenkään saanut hankituksi omaa autoa, joten jouduin ajamaan äidin vanhalla autolla, jonka ilmastointi oli hajonnut jo pari kesää sitten. Koulumatkojen ja Kisun tallivuokran vuoksi mulla ei hirveästi jäänyt ylimääräistä käteen ja oman auton hankinta lykkääntyi hamaan tulevaisuuteen. Pistin auton ovet lukkoon ja lähdin kävelemään parkkikselta tallille päin. Koulu oli viime aikoina vienyt suurimman osan ajasta ja energiasta, enkä ollut kerinnyt liikuttamaan Kisua kuin max. 2 kertaa viikossa. Omatunto soimasi. En mä toisaalta olisi voinut opiskelujakaan keskeyttää, mutta ärsyttihän se. 

Päästyäni tallin kupeelle väistelin ulos tulevia hevosia ja pujahdin talliin heidän jälkeensä. Yksäripuoli oli autioitunut, ainoastaan muutama hevonen oli karsinassaan. Kärpäset pörräsivät sinne tänne ja tunnelmaa siivitti ulkoa kantautuva kavioiden kapse. Suuntasin käytävän loppuun karsinalle, jonka takana majaili juron näköinen poni. Kisu oli kääntänyt perseensä ovelle päin. En epäillyt hetkeäkään, ettei se voisi osoittaa mieltään viime viikkojen vähäisestä huomiosta.
"Kisuu", maanittelin kaltereitten läpi saaden ponin ainoastaan liikauttamaan korviaan.
"Et viitti mököttää", naurahdin ja pujahdin sisään karsinaan.
Lepertelin tammalle niitä näitä, mutta aistin sen ärsyyntyneen olemuksen. Poni oli painanut korvansa luimuun ja laskenut painon yhdeltä jalalta. Ei tamma varmastikaan minua potkaisisi, kunhan uhkaili vain. Silti arka luonteeni sai minut jännittymään. Keräsin hetken rohkeutta ja harpoin sitten reippaasti tamman etupuolelle. Se mulkoili minua otsatukkansa alta, mutta antoi ottaa kiinni. Teimme karsinassa puolikkaan ympyrän, jonka jälkeen johdatin tamman käytävälle. Pistin sen kiinni ja lähdin hakemaan harjat ja varusteet. Käytävälle palattuani poni jurotti yhä, mutta uteliaisuus vei voiton ja se rupesi hamuamaan takin taskujani.
"Välil osaat olla kyl nii hankala.."
Kisu siirtyi nypläämään takin hihaani ja otsatukan alta pilkistivät ilkikuriset silmät. Huokaisin. En voisi olla ponille vihainen. En, vaikka se oli välillä tommoinen itsepäinen kakara. 
"Nonii, mut eiköhän aleta laittaa sua valmiiks", totesin ja siirsin ponin pään tuonnemmas.

Kisun seistessä varustettuna käytävällä, oli porukkaa lapannut sisään jo useaan otteeseen. Olin kuullut ohimennen lisätietoja Meridan ja Miljan tulevasta kesähepasta. Joidenkin tuntiratsastajienkin olin kuullut asiaa pohtivan, jännä sinänsä että ne tuntuivat tietävän kaiken siitä, mitä tallilla oli meneillään. 
"Hei et viitti!" kuulin Miljan äkillisen karjaisun viereisestä karsinasta.
Hymähdin pienesti. En ilmeisesti ollut ainoa, joka sai kamppailla kiukkuilevan ponin kanssa. Käänsin katseeni Kisuun, joka pyöritteli kuolaimia suussaan tylsistyneenä.
"Noh eiköhän me nyt mennä", mutisin ja irrotin tamman ketjuista.
Selvitimme tiemme ulos tallista pihamaalle. Talutin Kisun hyvän matkan päähän tallin ovista. Kirrasin satulavyötä vielä reiän lisää ja keikautin itseni sitten satulaan. Olin saanut Iidalta lyhyen selostuksen hyvistä maastoreiteistä. Pyysin Kisun liikkeelle ja lähdin ratsastamaan sitä tarhojen ohi. Tammaa ei hetkauttanut tarhaavat hevoset ja tarhakaveriaan Chinnaakin se vain jäi hetkeksi tutkailemaan. Ne olivat onneksi tulleet toimeen ihan hyvin, vaikka alussa niillä oli ilmeisesti ollut hieman kiistaa johtajuudesta. Kesälaitumille laskeminen sen sijaan hirvitti jo valmiiksi. Vaikka tilaa oli paljon, Kisu oli tottunut ärhäntelemään muille harva se hetki. Toivon mukaan mitään dramaattisempia käänteitä ei tapahtuisi ja uhkailut pysyisivät pelkissä eleissä.

Tarhojen takaa avautui kesälaitumia vierustava tie. Pohja oli kohtuu hyvässä kunnossa, eikä kuoppiakaan näkynyt. Kannustin Kisun raville ja rupesin keventelemään pitkin ohjin. Ohjeistin sitä pohje- ja painoavuilla liikkumaan enemmän eteen. Tamma venytti askeltaan ja liikkui pitkässä muodossa. Jatkoimme ravaamista aina laitumien takareunaan saakka ja pidätin sitten käyntiin. Kauempaa näin koiranulkoiluttajan hölkkäämässä samaa tietä pitkin. Siirryin Kisun kanssa vähän reunempaan ja juttelin sille niitä näitä. Koirista Kisu ei ikinä ollut liiemmin pitänyt ja entisessä kodissa tapahtuneesta äksidentistä olin kuullut vasta viime vuonna. Tuolloin Kisun omistajalla oli ollut utelias labradorinnoutaja, joka oli yhtenä kesänä hivuttautunut lankojen välistä kesälaitumelle. Mysteeriksi jäänyt kohtaaminen Kisun kanssa oli johtanut pahoin potkituksi joutuneeseen koiraan. Ei se kuitenkaan onneksi henkeään heittänyt, mutta ei kuulemma sen jälkeen ollut uskaltautunut lähellekään hevosta. Ihan ymmärrettävää kyllä. Koiranulkoiluttaja oli kiirinyt jo lähemmäs ja Kisu veti korvansa luimuun koiran ruvetessa haukkumaan. Moikkasin vastaantulijaa pikaisesti. Minulla oli täysi työ pitää ärsyyntyneen Kisun katse suunnattuna eteenpäin. Koiran hävitessä mutkan taakse poni kuitenkin lakkasi vilkuilemasta taakseen ja rohkenin siirtyä takaisin raviin.

Taitoimme matkaa ravissa useamman kilometrin, ennenkuin käänsin ponin kotiinpäin. Kisun askeleeseen tuli uutta puhtia ja se jatkoi korvat hörössä ravaamista. Seuraavassa mutkassa istuin raviin, tein puolipidätteen ja nostin laukan. Kisu pyrähti hyvillä mielin reippaaseen laukkaan ja heitti innostuksissaan pari ilopukkia. En hätkähtänyt käytöstä, vaan annoin tamman laukata pidemmän aikaa. Kesälaidunta vierustavan tien avautuessa eteemme hidastin kuitenkin takaisin raviin. Tamma pärskähteli ja venytti kaulaansa saadakseen pidempää ohjaa. Annoin myöten ja jatkoimme hissukseen ravailua. Maasto oli ollut onnistunut ja päällimäisenä oli hyvä fiilis reissusta. Eihän maastoilu vetänyt vertoja tunteelle onnistuneen treenin jälkeen, mutta pääntuuletuksesta kävi kyllä. Koulu oli viime aikoina stressannut niin paljon päässä, ettei ajatuksia ollut saanut tyhjennettyä. Vaikka kesäloma oli tuloillaan, ei me peruskoulun tapaan katsottu viimeiset viikot pelkkiä elokuvia, vaan tehtiin hiki hatussa kokeita. En ollut uhrannut paljon ajatuksia kesälomalle, vaikka mulla suunnitelmia olikin. Ens kuussa Heli tulis lahdesta tänne landelle. Sen kans käytäs yhillä festareilla ja käytäs yläkokossa. Elokuun alussa mulla oli myös kahden viikon Thaimaan matka perheen kanssa. Kesään siis mahtuis tekemistä, kunhan koulu vain tulisi päätökseen. Uskoisin viettäväni kesästäni suurimman osan ajasta kuitenkin Yläkokossa treenaten ja nauttien lomasta.

[Jasmin]

Keskiviikko 27. kesäkuuta

Lahnasin tallituvan sohvalla puhelintani selaten, kun muutama muu tallitöistä karannut jutusteli vilkkaasti keskenään. Kahvi porisi kovaäänisesti ja minun oli vaikea kuulla mitä Heli sanoi snäppivideollaan. Kuulin kuitenkin ratkaisevat sanat "huomenna" ja "junaliput hankittu." Näpytin vastauksen ja pistin puhelimen taskuun. Väistämätön pieni hymy nousi kasvoilleni. Luca ihmetteli äkillistä hymykohtaustani ja vihjasi et olinko kenties saanut just nuden joltai jätkältä. Poskeni lehahtivat punaisiksi ja nauroin väkinäisesti.
"Ei ny ihan. Sain kuulla et mun frendi tulee jo huomen tänne niin keretään käymään tallillakin joku päivä ennen festareille menoo."
"No, joka tapaukses. Ei sitä tiedä kenen telttaan siel festareilki päätyy", Jäger virnisti.
Ovi oli käynyt hetkeä aikaisemmin ja sisään astunut Merida oli kiinnostunut kenen telttaan hänen poikaystävänsä oli oikein päätymässä.
"Ei me musta puhutta vaan Jasminist ku se menee festareil."
"Eiku aa", Merida ynähti ilmeisen tyytyväisenä ja istahti Lucan syliin.
Katselin niiden kahden kiehnäystä syrjäsilmällä ja tunsin kateuden pistoksen. Vuosi sitten päättyneen suhteeni jälkeen suhderintamalla ei ollut ollut vipinää. Vuoden mittaan mikään juttu ei ollut johtanut mihinkään sen enempään. Olin muutenkin ollut hieman hämmentynyt ihastustenkohteitteni vaihtumisesta..

Tunnin istuskeltuani turhanpanttina tallituvassa, ryhdistäydyin ja lähdin hakemaan Kisua laitumelta. Erotin jo kaukaa sen kirjavan olemuksen laiduntamassa laitumen takanurkassa. Avasin portin ja lähdin taapertamaan sitä kohti. Yllätyksekseni se ei ollut vetäytynyt omiin oloihinsa, vaan käyskenteli vieretysten Cayan kanssa, tyytyväisen oloisena. Kenties kaksi kiukkupussia olivat löytäneet toisistaan ystävät? Lähestyin Kisua sivulta ja se antoi helposti kiinni.
"Hei tyttö, onks sulla täällä kaverikin?" Supatin tammalle, joka yritti nykiä narunpäätä pidemmäksi voidakseen syödä.
Löysäsin narua ja kyykistyin Cayan viereen. Annoin varautuneen ponin haistella käsiäni. Tamma luimisti kurottautuessani rapsuttamaan, joten vetäisin käteni pikaisesti pois.
"Sitäki kiukuttaa", mutisin itsekseni ja nousin jaloilleni.
Silmäilin hetken laitumella käyskenteleviä poneja pyöristyvine mahoineen ja läksin sitten Kisun kanssa tallille päin.

Kiinnittettyäni Kisun käytävän ketjuihin, pysähdyin tarkastelemaan ponin kuntoa. Näin useamman viikon laiduntelun jälkeen sen maha oli alkanut pahaenteisesti pyöristymään. En ollut lomakiireiden vuoksi kerennyt paljoa liikuttamaan Kisua, joten se oli näin laidunkauden alun päässyt vähän repsahtamaan. Mutta kyllähän tässä kerkeisi vielä ottaa kiriä. En halunnut päästää ponia kuitenkaan mihinkään rantapallokuntoon. Saisi nähdä nousisiko Helikin tamman ratsaille tänne keski-suomeen tultuaan. Olisi kätevä jos hevosia olisi kaksi, mutta kyllähän me vuorotellakin voitaisiin.
"Noni, eiköhän aleta harjaa niin päästää joskus johonkin", totesin huokauksen saattelemana.
Nykäisin harjapakin lähemmäs ja aloin hommiin.

Puunattuani ja varustettuani Kisun, irrotin sen käytävältä ja lähdin kohti alakenttää. Ilma oli lämmennyt entisestään, joten heivasin pusakan kentän laidalle. Poni pukki päällään selkääni taluttaessani sen kentän keskelle. Se halusi hangata hiostavaa otsaansa, mutta työnsin sen pään vaivihkaa kauemmas. Selkäännoustessa tamma alkoi sättäämään omiaan. Aloin turhautua, enkä edes enää yrittänyt pitää ponia paikoillaan, vaan hyppäsin kyytiin vauhdista. Sähläilyn vuoksi minulta oli jäänyt huomaamatta kentälle tullut toinen ratsukko. Tervehdin tuntematonta naista kohteliaasti tämän ratsastaessa ohitsemme ja siirryin sitten Kisunkin kanssa uralle. Hiostavasta ilmasta huolimatta Kisu oli täynnä energiaa.

Alkukäyntien jälkeen aloitin pian ravailun ja sain tehdä tiuhaan voltteja ja pidätteitä, jotta sain Kisun pysymään rauhassa. Parin kierroksen reippaan ravailun jälkeen ponin askel alkoi rauhoittua. Otin voltteja joka sivulle ja pyrin taivuttelemaan tammaa vetreämmäksi. Aina väliin otin väistäviä askeleita. Pikku hiljaa poni alkoi polkea paremmin alleen ja taipua niskastaan. Käänsin diagonaalille vaihtaen samalla suuntaa. Tein samat tehtävät uudelleen ja ei aikaakaan kun allani oli jo hyvin pyörivä poni. Normaalisti peräänantoon menoon meillä ei mennyt näin kauan, mutta liikutustauko oli tehnyt tehtävänsä. Kisu ei enää vastustellut pyytäessäni sitä hidastamaan käyntiin. Siinä kävellessäni kerkesin vilkuilla toista ratsukkoa, joka meni ravipuomeja pituushalkaisijalla. Naisen hapan ilme oli luotaantyöntävä, joten näin ujona tuskin uskaltaisin sanoa sanaakaan tälle. Ratsastaa hän kyllä osasi ja näytti helvetin hyvältä..

"Mitä tuijotat?" Nainen älähti nähdessään kiinnittyneen katseeni.
Tunsin poskieni punehtuvan.
"Hmh.. Öm siis katoin vaa ku menit, ei mitää sen kummempaa", takeltelin ja tunsin selvästi sydämen lyönnin rinnassani.
Blondi pysäytti hevosensa parin metrin päähän ja vasta nyt näin hänet kunnolla. Hän oli arviolta parikymppinen tai ehkä vähän alle. Iho oli päivettynyt ja   mitä ilmeisimmin hän piti kunnostaan huolta. Katseidemme kohdatessa käänsin katseeni kiusaantuneena Kisun niskaan.
"Kiva ku on näin kuuma. Musta tuntuu et tää ei liiku mihinkään. Haluis vaan laitsalle", Nainen naurahti hetken kuluttua.
Yllätyin ystävällistä äänensävyä niin, että tuijotin tätä hölmistyneenä hieman liian pitkään.
"Mitä? Ai sun ponisko ei kuumasta väsähdä?"
"Siis kyllähän se lopulta, vaikka alkuun tuntu olevan energiaa", selitin nopeasti ja kiitin Jumalaa siitä, ettei hän ollut huomannut yllättyneisyyttäni.
Jännitys suli minusta pikku hiljaa smalltalkatessamme. Linda oli kuulemma jo loppusuoralla ratsastuksensa kanssa ja päästinkin hänet jatkamaan. Kihelmöivä tunne rinnassani ei kuitenkaan kadonnut mihinkään jatkaessani Kisun kanssa työskentelyä. Ei helvetti..

Parin onnistuneen laukannoston jälkeen olin valmis lopettamaan ja liu'uin alas selästä löysäämään satulavyötä. Menin loppukäynnit jalkaisin. Kisu pärskähteli ja ravisutti itseään. Lähtiessämme noukin pusakkani kentän laidalta ja asetin sen satulan päälle roikkumaan. Kaivoin sen taskusta puhelimen ja availin snäppejä siinä kävellessämme. Heli heittin hintin et sillä ois jotain draamaa kerrottavana kun nähtäis. Pieni ikävä nousi pintaan. Parhaan ystävän jättäminen entiselle paikkakunnalle ei ollut ollut helppoa ja vaikka Yläkokossa tulinkin hyvin toimeen monien kanssa, en ollut löytänyt vielä ketään kelle luottaa asioitani. Olihan minulla amiksessa koulukavereita, mutta siihen se sitten jäikin.

Purettuani hikiset varusteet Kisulta, talutin sen pesupaikalle ja avasin letkun. Tamma ei vedestä hätkähtänyt ja seisoi varmasti paikallaan suihkutellessani jalkoja. Kävin läpi myös hikisimmät kohdat. Sitten sammutin letkun ja vedin ylimääräiset vedet hikiviilalla pois. Tallissa oli rauhoittavan hiljaista, kun melkein kaikki hevoset olivat laitsalla. Hyräilin itsekseni "Ingen kommer sörja när du dör" - kappaletta. Kisukin käänsi korvansa äänen suuntaan ja alkoi sitten hamuta käsivarttani. Päällepäin näkyvä äksyily katosi aina ollessamme näin kaksin. Ojensin käteni ja silittelin ponin turpaa. Jatkoin ruotsalaisen kappaleen hyräilyä. Kaikesta yksinäisyydestä huolimatta olihan mulla Kisu. Ja perhe. Ja Heli, vaikka se nyt kaukana asuikin.

Päästettyäni Kisun laitumelle, jäin hetkeksi seuraamaan sen menoa. Poni ei jäänyt portille vaan kirmasi parin ponin luo, joista yhden tunnistin Cayaksi. Häädettyään toisen, pienemmän ponin kauemmaksi, jäi se Cayan vierelle. Syötyään hetken alkoivat ponit rapsutella toisiaan. Jäin katselemaan ihastuneena kaverillista hetkeä. Ehkä yksi parhaista asioista hevosenomistajan elämässä on nähdä hevosensa onnellisena.

[Jasmin]

Uudet kuvat

Hei ton rakennekuvan vois laittaa yläkokon sivuille? Päivitän nää myös Kisun sivuille. Ja hei ajatellaa et eka kuva on luonnonharjalla ja alempi sit siistitty (huomaa harjan pituusero :Dd)

[Jasmin]

The memory
18.7.2018 Keskiviikko

She is everywhere I go
Everyone I see
Winter's gone and I still can't sleep
Summer's on the way
At least that's what they say
But these clouds won't leave

Kuuntelin musiikkia putsaillessani Kisun varusteita satulahuoneessa. En ollut saanut nukuttua viime öinä kovin hyvin, osittain mielessä pyörivien ajatusten vuoksi ja osittain helleallon aiheuttaman kuumuuden takia. Harvempi oli lähtenyt liikuttamaan hevosiaan näin helteillä ja nekin harvat tekivät jotain kevyempää. Annoin siis myös Kisun jäädä suosiolla laitumelle. Kävisin kyllä katsomassa sitä jossain vaiheessa. Olin käynyt satulasaippualla ja -rasvalla läpi jo satulan ja toiset suitset. Parhaillaan hankasin toisten suitsien otsahihnaa ja lika tuntui irtoavan melko helposti. Kastoin pesusientä aina välillä vesiämpärissä ja jatkoin nahan putsaamista. Sen tehtyän kuivasin enimmät vedet nahan pinnalta ja kävin rasvaamaan. Öljyinen rasva teki sormista tahmeat. Käytyäni suitset läpi suurimmilta osin, liotin käteni vesiämpärissä. 
"Ai hei Jasmin", selkäni takaa kuuluva ääni moikkasi ja alkoi äänistä päätellen nostelemaan varusteita.
Käännähdin ja kohtasin punahiuksisen Miljan katseen. "Aa hei."
"Ootko sä menos ratsastaa?", kysäisin ja päivettynyt tyttö nyökkäsi. "Joo, mut tuskin mitään erikoist."
Hän nosti satulan ja suitset käsivarsilleen ja katosi varustehuoneesta. Nostin irrottamani kuulokkeen takaisin paikalleen ja musiikki jatkui.

Walk away
Barely breathing
As I'm lying on the floor
Take my heart
As you're leaving
I don't need it anymore

This is the memory
This is the curse of having
Too much time to think about it
It's killing me
This is the last time
This is my forgiveness
This is endless

Saatuani käyttövarusteet putsattua lähdin käymään laitumella. Aurinko porotti yhä täydellä terällä ja toppini alkoi hiostaa. Paarmojen surina kuului korvissani ja yritin parhaani mukaan väistellä herhiläisiä. Kiihdytin vauhtiani ja harpoin ponien laitumen portille. Avasin sen ja suuntasin omiin oloihinsa vetäytyneen ponin luokse. Näin jo kauempaa pienet ruhjeet sen lavassa. Lähempänä näin karvan irronneen niiltä osin ja jättäneen hampaan jäljet ponin iholle. Kaiketi Cayalla ja Kisulla oli ollut eripuraa, se kun tuntui olevan ainoa joka Kisun luona oli aikaa viettänyt. Ei se toisaalta yllättänyt. 
"Vai ootte te vähä tapellu", mutisin ja kyykistyin ruohoa nykivän tamman pääntasolle. 
Kisu lopetti syömisen ja nuuhki käteni läpi herkkujen varalta.
"Sori en mä tuonu täl kertaa mitään."
Kyllästyttyään se jatkoi syömistä. Rapsuttelin sitä harjan tyvestä. Viime viikolla olimme Helin kanssa leikanneet sille ratsuharjan. Heli. Muisto nostatti kurkkua kuristavan ahdistuksen pintaan. Ei se Helin syytä ollut. Eikä Venlan. Tunteikkaan festarireissun jälkeen olin snäpännyt Venlan kanssa useampaan otteeseen ja vuodattanut tuntojani. Ilmeisesti Venlalla ei ollut ollut samanlaista ongelmaa omien läheistensä kanssa. Vanhemmatkin olivat kuulemma ottaneet hänen silloisen kaapista tulonsa hyvin vastaan. Samaa ei voinut sanoa omasta tilanteestani. Viime päivät vatsassani oli vellonut pelko siitä, että Heli olisi kertonut festareiden tapahtumakuluista vanhemmilleni. Hänen vanhempansa olivat omieni kanssa hyvin läheisiä ja ties mitä sekin olisi saanut aikaan. Äitini ei olisi missään nimessä hyväksynyt homoseksuaalisuutta, puhumattakaan isästä. En uskoisi että he heittäisivät minua ulos tai mitään sellaista, mutta luultavasti saisin heidät järkyttymään ja he yrittäisivät kaikkensa "parantaakseen" minut. Koska homous on sairaus, näinhän se on.

Now spring has brought the rain
But I still see your face
And I can not escape the past
Creeping up inside
Reminding me that I
Can never bring you back

This is the memory
This is the curse of having
Too much time to think about it
It's killing me
This is the last time
This is my forgiveness
This is endless

Laitumella käynnin jälkeen kävin ilmoitusluontoisesti kertomassa Iidalle siitä, että uskoin ponien tapelleen. Hän sanoi pitävänsä niitä silmällä, muttei uskonut mitään vakavaa käyvän. Ja tuskin kävisikään. Kisu vain oli herkkähipiäinen ja hyppi muiden silmille. Se oli ehkä introvertein hevonen mitä olin vielä tavannut. Tykkäsi olla itsekseen ja äksyili muille. Itsekin olin saanut tehdä töitä luodakseni siihen suhteen. Vuosien saatossa olimme tottakai kiintyneet toisiimme ja harvemmin se enää minulle äksyili.
"Tääl on niin kuuma", joku lyhkäinen blondi valitti ääneen kävellessäni sisään tallin takasillalta. 
Etäisesti hän näytti tutulta ja jos oikein muistin, hoiti hän paria yläkokon russeista. Niin, Luna sen nimi kai oli?  Raahauduin tallitupaan, jonne monet olivat tulleet kuumuutta karkuun. Ilmeisesti joku oli tuonut tallitupaan tuulettimen ja nyt pari hikistä tallilaista tuuletti itseään sen edessä.
"Tääl kyl on aika kuuma", Merida tunnusti Lucaksen kainalosta.
Jäger vitsaili sen johtuvan hänestä ja sai Meridan tönäisemään häntä kylkeen. "Tyhmä sä oot."
Naurahdin hieman ja istahdin sohvan toiseen päähän. 
"Varmaa ihana ku oon hikinen ja istun tähän vieree", vitsailin ja Lucas virnisti. "Ei naisten hiki niin paha oo."
Pyöräytin silmiäni ja vedin puhelimen esille. Venla oli pistänyt pari snäppiä, yhdessä hän kertoi Elmerillä olevan ikävä mua ja toisessa hän esitteli ostamiaan vinyylejä. Näppäsin kuvan ja kirjoitin pikaisesti vastauksen molempiin. Olin low-key vihainen Elmerille, senhän takia mun ja Venlan juttu oli ilmi tullutkin. Ei sillä että me ton yhden festariyön jälkeen edes yhdessä oltais oltu, niin sen olisi voinut ihan senkin vuoksi salassa pitää. Venla oli kyllä tunnustanut itsekin olevan kiinnostunut musta, mutten jotenkin uskonut kaukosuhteisiin. Sitä paitsi toisesta erossa oleminen pitkiä aikoja olis ihan kauheaa. Vilkaisin sivusilmällä Meridaa ja Lucasta. Ei mulla tosin olisi pokkaa koskaan edes julkisia huomionosotuksia antaa, mutta kuitenkin.

Someone help me
'Cause the memory
Convinced itself to tear me apart
And it's gonna succeed before long

This is the memory
This is the curse of having
Too much time to think about it
It's killing me
This is the last time
This is my forgiveness
This is endless
This is endless

Jonkin aikaa snäppäiltyäni Nelly rupesi kyselemään multa niistä festareista.
"Mun yks frendiki oli siellä", tämä lisäsi. "Yks Jope."
Jäädyin sekunniksi. Olikohan..?
"Ai semmone tummahiuksine? 98-syntyny?" Tiedustelin naama peruslukemilla.
"Joo just se! Ilmeisesti näit sen siellä? Mietin itekin et olisin niille festareille menny, mut en sit saanu aikaseks" Nelly jatkoi ja kysäisi sitten mitä artisteja olin käynyt kuuntelemassa.
Ei helvetti. Kuulin oman ääneni vastaavan kysymykseen, mutta mielessäni olin tolaltani. Se tästä vielä puuttuisi jos tallilla saataisiin tietää. Paloin halusta tiedustella kuinka läheinen kaveri Jope oli Nellylle, mutten kehdannut. Mieleeni nousi myös uusi ahaa-elämys; Nellyhän oli Lindan kanssa hyvääkin kaveria. Jos Nelly saisi tietää, se ei varmasti pitäisi asiaa salassa. Mieleni teki huutaa ja itkeä täyttä kurkkua. Miks just mulle käy näin?

Someone help me
'Cause the memory
Convinced itself to tear me apart
And it's gonna succeed before long
(This is endless)

She is everywhere I go
Everyone I see
But these clouds won't leave

[Jasmin]

After darkness comes light
Maanantai 23.7.2018

Tuijotin puhelintani tuskastuneena. Heli ei ollut ottanut minuun mitään yhteyttä festareiden jälkeen. Olin kirjoittanut pitkän litanian viestejä whatsapissa, mutta tämä oli vain käynyt lukemassa ne. Tieto siitä ahdisti ihan hemmetisti. Ahdistusta ei tosiaankaan lieventänyt se, kuinka heikoilla jäillä juttujen leviäminen oli. Jope saattaisi kertoa Nellylle festareilla tapahtuneesta ja pian siitä tietäisi kaikki tallilla. Oloni oli niin nurkkaan ahdistettu ja epävarma. Kurkkua kuristi. Suljin puhelimen näytön ja pistin kapistuksen sivuun. Miten yksi viikonloppu saattoi muuttaa kaiken? 

Kärvisteltyäni aamun epätoivossa, lähdin ajamaan volvolla Yläkokkoon. Sateisen viikonlopun jälkeen ilma oli viilennyt sen verran, että raaskisin käydä ratsastamassa Kisunkin. Luukutin matkalla Panic At The Discoa desibelit katossa. Kaarrettuani tallin pihaan, parkkeerasin volvon ja suuntasin heti tallille päin. Tuntsaripuoli oli tavattoman hiljainen tuntsarien viettäessä kesälomaa. Käppäilin varustehuoneeseen ja hain Kisun päitset ja riimunnarun. Pois lähtiessäni olin törmätä Lindaan. 
"Sori", mutisin nopeasti ja pujahdin tämän ohitse käytävälle.
Tunsin selässäni blondin katseen. Kaipa se ihmetteli mikä kiire mulla oli, kun oltiin tavattu smalltalkata aina jotain. Mun oli kuitenkin parempi unohtaa koko tyyppi. Venlankin numeron olin viikonloppuna poistanut puhelimestani. En tarvinnut häiriöitä, sillä halusin vain saada koko jutun unohdettua. Onneksi pääsisin pian maisemista tuulettamaan päätäni Thaimaan aurinkoon.

Kisu harppoi minua vastaan, kun huutelin sitä laitumen portilla. Muut ponit olivat kauempana ja se oli ollut jälleen omissa oloissaan. Kohdalleni tullessaan tamma hörähti matalasti. Ilo läikähti sisälläni.
"Hei tyttö", tervehdin  ja painoin pääni tamman kaulaa vasten. "Mul on asiat vähä sekasin."
Kisu rupesi hamuamaan selkämystäni. Sen läheisyys tuntui rauhoittavalta. Hevoseen oli helppo turvata, etenkin silloin kun ei saanut puettua ajatuksiaan sanoiksi. Kisu lopetti pian hamuamisen ja tyytyi nojaamaan päätään olkaani. Pari suolaista kyyneltä valui vasten sen harmaata turkkia. Seisoimme pitkään niin.
"Mä en ymmärrä miten mä... Helikään ei enää puhu mulle... Oon vaan niin yksin", nikottelin hiljaa.
Päästin irti ponista kuivatakseni kyyneleiden kastelemat kasvoni paidanhihaan. 
"Mun pitäs ryhdistäytyy", komensin sitten itseäni heiveröisellä äänellä.
Nappasin maahan heittämäni päitset käsiini ja aloin pukemaan niitä Kisulle. En saisi tuhlata tätä päivää pelkkään murehtimiseen.

Laittelin Kisua valmiiksi sen omassa karsinassa, samaan aikaan kun joku laitteli hevostaan käytävällä. Harjasin ensin ponin kesäkarvan kertaalleen läpi ja putsasin kaviot. Tartuin karsinan kulmalle tuomaani arnika-purkkiin ja levitin sitä ristiselän alueelle. Viime ratsastuskerralla ponin takaosa oli ollut jäykähkö, joten aine auttaisi rentouttamaan lihasjännitystä. Hieroin aineen molemmin käsin ensin ristiselälle ja siitä reisiin saakka. Geeli sai karvat tarttumaan käsiini ja kävinkin pesemässä kädet ennen varusteiden laittoa. Olin suunnitellut meneväni puomitehtäviä, joten normivarustuksen lisäksi pistin etusiin vielä jännesuojat. 

"Ja viel kypärä..", mutisin itsekseni ja kiinnitin leukahihnan.
Kisu rapsutteli lapaansa ja oli selvästi odottavainen. En ollut liikuttanut sitä nyt vähään aikaan, joten sillä saattaisi olla tavallistakin enemmän energiaa. Kuumat ilmat olivat kuitenkin olleet niin nihkeitä, ettei ratsaille ollut oikein viitsinyt mennä. Eihän se olisi ollut mukavaa niin mulle kuin Kisullekaan.

Alakentällä pyysin lähistöllä nuokkuvia tyttöjä pitämään Kisusta sen aikaa kiinni, että asettelisin puomit. 
"Varokaa sit vähän, kun se saattaa äksyillä. Mut siinä ku seisotte nätisti nii ei se mitään tee", informoin ja aloin kantamaan puomeja kentälle. 
Sommittelin ensimmäiset kolme puomia pituushalkaisijalle suoraan linjaan. Yhteen kulmaan pistin kolme puomia viuhka-asetelmaan ja pystytin pienen ristikon pituushalkaisijan puomien viereen. Ristikko oli melko mitätön, mutta saisipa poni pitkästä aikaa nostella jalkojaan. 
"Kiitti ku piditte sitä", virkoin hakiessani ponin kanssani kentälle.
Talutin Kisun kaartoon ja heilautin itseni sen selkään. Siirsin vasenta jalkaani satulan eteen ja kirrasin satulavyötä vielä reiän pari tiukemmalle. Sen tehtyäni lähdin käppäilemään alkukäyntejä. Pyöräyttelin voltteja ja tulin pariin kertaan pituushalkaisijan puomit. 

Verkattuani käynnissä ja ravissa, oli Kisu jo hyväntuntuinen. Sen liikkeistä huomasi energisyyden, mutta tamma kuitenkin pysyi hallittuna. Jatkoin ravissa ja ratsastin useampaan kertaan viuhka-asteleman sekä pituushalkaisijan puomit. Kisu nosteli hyvin jalkojaan. Tehtävät olivat helppoja yksinään, joten päätin yhdistää kaikki kolme. Nostin uuden ravin ja jatkoin keventäen ensimmäisille puomeille. Niiden jälkeen käänsin suuntaa viuhka-asetelmalle ja lyhensin jo valmiiksi askelta. Menimme viuhkan keskikohdasta ja selvisimme kolistelematta. Matka jatkui vasempaan kierrokseen. Kentän päädyssä tein siirtymän ravista laukkaan ja ohjasin ponin laukka-ympyrälle. Oikaisin ulos puskevan lavan ja suoristin ponin. Ympyrän kaarteessa suuntasimme suoraa linjaa ristikolle ja ylitimme sen leikiten. Innostuneena Kisu heitti parit pukit.
"Hiieeno tyttö", kehaisin ja hidastin käyntiin.
Huomasin Meridan tulevan Veekun kanssa kentälle. 
"Haluutsä et otan nää pois ku meen?" Kysäisin saman tien viitaten puomeihin.
"Noo ei sun tartte ku voin mennä Veekunki kans noita."
Nyökkäsin ja kumarruin rapsuttamaan Kisua harjantyvestä. Helppoja tehtäviähän me oltiin menty, mutta ratsastus oli silti saanut mut paremmalle tuulelle. Oli kiva saada jotain muuta ajateltavaa. En ollut kyllä vielä kerennyt pohtia kenet mä pyytäisin liikuttamaan kisua Thaimaan reissuni ajan, mutta varmaan jonkun kerkeisin siihen hommata. Tällä hetkellä en kuitenkaan halunnut murehtia tulevasta.


"Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Joh. 16:22

[Jasmin]

sad unohin piirtää suojat :'D

[Jasmin]

Kesäkisat Kielokummussa 

28.07.2018 Lauantai 

Laittelin Kisua matkustusvalmiiksi yksityistallin käytävällä. Olin eilettäin jo näpertänyt sille sykeröt harjaan ja varta vasten jättänyt tamman yöksi talliin, jottei se sotkisi itseään hirveästi ennen kisapäivää. Perjantain olin jättänyt vapaaksi, mutta päivät sitä ennen olin käyttänyt harjoitellakseni kisoja varten. Kisu oli mennyt ihan kivasti ja ollut oma kissamaisen notkea itsensä, mutta kuumuus varmaan verottaisi vähän kisasuoritusta.
"Hei Jasmin!" Iida huikkasi pian yksäripuolen ovelta. "Se sun vuokraama traikku on sitten se ensimmäinen oikeelta, se kahden hevosen. Laitoin sinne jo heinät ja sun äitis -ilmeisesti kuka on kuskina, käy viemässä sun tavarat."
Sen sanottuaan blondi toivotti vielä onnea ja karkasi omiin puuhiinsa. Kumarruin pujottamaan kuljetussuojat ponin jalkoihin. Kisu tuntui ymmärtävän minne oltiin menossa, sillä se oli uteliaan kiinnostunut siitä mitä tein.
"Noniin, eiköhän se siitä sitten", hymähdin kun olin saanut suojat toisellekin puolelle.
Irrotin tamman ketjuista ja käänsin sen ympäri käytävällä. Kisu seurasi reippaasti perässä parkkipaikalle, missä äiti aka kuljettajani oli jo kerennyt kiinnittää traikun autoon. Hän avasi tottuneesti lastaussillan ja siirtyi sivuun, jotta saisin talutettua Kisun autoon. Tamma menikin näppärästi sen enempää kyttäämättä ja sidoin sen pikapikaa kiinni. Pöyhensin vähän heinäverkkoa ja pujahdin sitten ulos traikusta. Äiti oli jo mennyt autoon. Nostin lastaussillan, kiinnitin sen ja tarkistin päällisinpuolin kaiken.

Matka sujui verkkaisesti. Kisu ei liiemmin kolistellut, mutta kävin puolessa välin matkaa tsekkaamassa että kaikki oli ok. Tamma oli onneksi tottunut matkustaja ja tohtinut syödäkin matkan aikana. Kielokummulle kääntyessämme lähti perhoset liikkeelle vatsassani. Äiti oli onneksi kiertänyt kisoissa kuljettajanani aikaisemminkin ja rauhoitteli oloani varmalla otteella;
"Hyvin se menee. Kisuhan on tottunut, niinkuin säkin. Lahdessa kisat oli vielä hälysempiä, niin täällä pitäis olla sopivan rauhallista."
Yritin olla jännittämättä liikoja, kun talutin Kisun pihamaalle. Kisapaikalle oli jo kerääntynyt useita trailereita ja hevosia seisoskeli omistajineen siellä täällä. Äiti lähti kalastamaan meille kilpailunumeroa, kun itse taas suuntasin varustekassin kanssa vapaalle harjauspuomille. Riisuin kuljetussuojat ja kävin pikaisesti vielä karvan läpi pölyharjalla. Kisu luimisteli vieressä varustettavalle hevoselle ja huiski pahaenteisesti jalkaansa.
"Äläs nyt viitti."
Nostin kassista vasta rasvatun satulan ja asettelin sen kisahuopineen selkään. Varustettuani tamman odottelimme hetken, kunnes äiti löysi meidät muiden ratsukoiden joukosta.
"Lähdet kolmantena. Järjestäjä tiesi kertoa ensimmäisen luokan vielä olevan käynnissä, joten pääset maneesiin verryttelemään vähän ennen aikojaan, jos vain haluat. Tielläkin sai käydä kävelemässä, mutta sitä sun ei varmaan kannata tehdä. Ties jos Kisu säikähtää jotain ja viiletätte sitten ihan tuntemattomissa metsissä."
Kuulin huolestuneen viban äidin sanoissa. "En mä, kyllä se maneesissa verkkailu riittää", lupailin ihan vain tämän järjen säästämiseksi.

Maneesissa oli hieman viileämpää, mitä varten sinne oli varmaan kerääntynyt katsojiakin vilvoittelemaan. Kävelin pitkin ohjin maneesia ympäri pitäen välimatkaa muista. Olin sitonut punaisen rusetin Kisun häntään, varoittamaan muita osanottajia potkimisesta. Annoin Kisulle melko pitkät alkukäynnit. Meidän vuoroomme kisakentällä oli kuitenkin vielä aikaa. Parikymmentä minuuttia käppäiltyämme kokosin ohjat käsiini ja aloin ratsastamaan rennosti - tai no niin rennosti kuin jännitykseltäni suinkin, laajoja kaaria ravissa ja käynnissä. Taivuttelin pariin otteeseen ja otin väistävät avut läpi. Käytin hyödykseni viime tunnilla oppimiani metodeja ulkopohkeen läpi saamisessa ja Kisu alkoi vertyä kivasti. Loppuun otin vielä laukkavolttia reippaassa laukassa, jonka jälkeen kokosin askelta reilusti. Oltuani tyytyväinen tamman menoon, ratsastin hiljaksiin maneesista.

Kahden ensimmäisen radan katsottuani tuli oma vuoroni. Meidät kuulutettiin kentälle. Kädet hionneina ravasin radalle ja nyökkäsin tuomareille. Sain luvan jatkaa. Jatkoin sydän pamppailen harjoitusravissa oikealle. Hyvin se menee. Keskity. Keskity ratsastukseen. Parempi asetus, nooin. Selftalk kävi hurjana päässäni kun ratsastin rataa. Kisu oli kuuliainen ja teki osan työstä melkein puolestani. Laukat nousivat hyvin ja pyörivät tehtävän loppuun. Kymppi metrin voltilla oikaisin vähän liian aikaisin, mikä jäi harmittamaan. Keskihalkaisijalle ravatessani olin kuitenkin tyytyväinen. Kumarruin taputtamaan Kisua samalla kun poistuimme radalta.
"Sehän meni hyvin", Äiti intoili kun tulimme portista.
Laskeuduin selästä ja katsahdin tätä huvittuneena. Eihän äiti tajunnut niin hevosien kuin ratsastuksenkaan päälle. Varmaan vaikka olisin ratsastanut ihan päin helvettiä, ois se silti kehunut.
"Kiitti", nyökkäsin kuitenkin ja talutin Kisun takaisin kohti hoitopaikkaa.
Ehtisin vielä juottaa sen ja hellitellä ennen HeA-luokan verkkaa. Se olisi vasta toinen HeA-ratamme Lahdessa ratsastamani lisäksi, joten olin vähän jännityksissä miten se tulisi menemään. Seuraavalle radalle pitäisi vain nyt sitten muistaa olla oikomatta ja ratsastaa teitä paremmin. 

Pitkähkön tauon jälkeen ensimmäisten luokkien tulokset olivat jo tulleet. Olimme sijoittuneet HeB-radalla kolmansiksi ja minut kutsuttiin kahden muun ratsukon kanssa palkintojenjakoon. Tieto sai hymyn nousemaan huulilleni. Luin tarkasti tuomarien neuvot ja painoin ne mieleen; "Ratsasta kaarevat tiet huolellisemmin. Älä anna ponin oikoa." Meidän vuoromme olisi seuraavassa luokassa toisiksi viimeisinä, joten odottelua oli ollut pitkälti. Olin kerennyt käydä syöttelemässä Kisua pellon laidalla ja äidinkin huoleksi taluttelemassa sitä vähän metsätiellä. Se oli kuitenkin edelleen hyvässä vireessä, kun ratsastin maneesiin verkkaamaan. Tällä kertaa keskityin enemmän laukkaan ja sen tempoon. Otin parit vastalaukat ja tein siirtymisiä ravin ja laukan välillä. Olin aloittanut verryttelyn vähän liian aioin, joten jätin loppuun pitkät loppukäynnit.

Uudemman kerran radalle päästessäni oli jännitykseni jo laantumaan päin. Ratsastin reippaasti tuomareita kohden ja sain heiltä luvan jatkaa. Kisu jatkoi letkeässä ravissa ja pidensi askelta sitä pyytäessäni. Keskityin ratsastamaan teitä tällä kertaa puhtaammin ja koitin olla kiirehtimättä. Pohkeenväistöt meni läpi, asetus tosin olisi voinut olla parempi. Pysähdys ja peruutus sujuivat sutjakkaasti. Täyskäännös takaosalla oli oikealle parempi ja jäi vasemmalle vähän vaisuksi. Keskikäyntikin olisi voinut olla selkeämpi. Ilokseni laukat kuitenkin olivat helppo säädellä ja uskoin saavani niistä hyvät pisteet. Vastalaukatkin nousivat ja pyörivät omalla moottorillaan. Verkassa harjoitellut siirtymiset askellajien välillä olivat olleet hyödyksi, sillä vaihtelu askellajista toiseen oli yllättävän sulavaa. Radalta vapaassa käynnissä ratsastaessani olin vähän päästäni pyörällä. Rapsuttelin Kisua kiitokseksi ja kiiruhdin riisumaan siltä varusteita. Äiti oli kadonnut jonnekin, joten purin ponin rauhassa yksinäni. Filmikuvat radasta pyörivät yhä päässäni. Päälimmäisenä tunteena oli kuitenkin ilo; olin selviytynyt hengissä toisesta HeA-radastamme. Eikä se ollut niin huonosti mennyt. Itseasiassa ihan kiitettävä suoritus. Kisu toki olisi voinut mennä vaikka kuinka hyvin, jos selässä olisi ollut kokeneempi kouluratsastaja, mutta olihan mulla vielä varaa parantaa. 

Lastasin hikisen ponin ja kävin hakemassa viimeiset tulospaperit.
"Oho, ei hitsi", henkäisin nähdessäni tuloksen.
Olimme jääneet parin pisteen päästä ruusukkeesta ja tipahtaneet näin neljännelle sijalle. Rata oli mennyt odotettua paremmin, enkä voinut olla kuin tyytyväinen. Pistin yläkokon whatsapp-ryhmään viestiä sijoituksista ja sain usean onnittelun. Lindakin, joka usein pysyi hiljaisena chatissä tai sanoi jotain sassya, onnitteli mua viestillä. Olin vältellyt naista jo hyvän tovin ja nyt sen viesti hyppäsi suoraan mun silmille. Jostain syystä mua vaan hymyilytti. Ehkä se oli tän päivän onnistuminen tai low-key ihastus siihen. Mitä tahansa se olikaan, ei sillä nyt ollut mitään väliä. Kunhan oli hyvä olla.

[Jasmin]

Vihdoin sataa !
04.08.2018 Lauantai

Lauantain vietin tallilla, sillä viikonlopulle buukatut lennot sirrettiin maanantaille huonon lentosään vuoksi. Sade oli ihan tervetullutta, eikä Kisu onneksi hirveästi säpsynyt ukkostakaan. Olin palkanut sille loman ajaksi hoitajan yksistä tallin junioriratsastajista. Milla -mikä oli tytön nimi-, vaikutti ihan luotettavalta 14-vuotiaalta. Tämä oli myös ainoita ikäisistään ketä rohkeni lähestyä äkeää Kisua. Toivoin kaksikon pärjäävän loman ajan ja vaihdoin numeroita Millan kanssa, jotta tämä voisi ottaa yhteyttä jos olisi kysyttävää. Olin myös huikannut Iidalle jos tämä kerkeisi katsoa vähän tytön perään. Lupa sillä oli liikuttaa tammaa juoksuttaen, sekä ratsain maneesissa sekä kentällä. Maastoon en raaskinut sitä laskea, eikä ristikkoa isommille esteillekään olisi asiaa. Kisu oli kuitenkin ratsain tosi kiva, joten uskoin Millan pärjäävän. Olisihan kiva jos tämä nyt sujuisi, niin olisi aina backup hoitaja tarvittaessa!

[Jasmin]

Syksy on tullut !
06.10.2018 Lauantai

Kylmä viima etsi tiensä takkini sisälle ja kalvava kylmyys sai minut hytisemään. Nyt jos koskaan kaipasin takaisin Thaimaan auringon alle. Suomeen oli tullut hyvää vauhtia jo syksy ja kylmyys. Lapoin lantaa kärryihin tarhoilla, jonne olin vapaaehtoisena suostunut menemään. Kärry täyttyi hyvää vauhtia ja vauhditin itseäni ajattelemalla lämmintä taukotupaa. Pian istuisin sohvalla juomassa kaakaota...
"Aijai, tarjouduit sitten Jasmin siivoomaan tarhaa Lucan puolesta", aidalle ilmestynyt Linda hymähti keskeyttäen ajatusleikkini.
"Häh?" Ynähdin ja katsahdin blondia tutkivasti.
Tämän ilme ei värähtänytkään. Hetkeä myöhemmin Lindan huulille kiipesi viekas hymy. "Kyllä mä ymmärrän että se on ihan hyvää silmänruokaa."
"- mutta a) varattu, b) ihan liian kivalle muijalle" - ja c) väärää sukupuolta, jatkoin vikkelästi vastustellen viimeisen pointin sanomista.
Linda nyökkäsi, argumentoi Meridan huonoja puolia ja läksi sitten omille teilleen. Hitto se osas sekottaa mun mielen.

Paistattelin taukotuvan patterin ääressä kaakaoineni kuin kermaa latkinut kissa. Lämpö alkoi pikkuhiljaa sulattaa kohmettuneet jalkani. Kylmässä tuulessa ratsastamaan meno ei tällä hetkellä napannut. Pitäisi käydä katsomassa jos maneesissa olisi tilaa, ajattelin ja hörppäsin mukistani. Kuuntelin puolella korvalla muiden rentoa juttelua. Mukin uusi hoitaja Kia, oli herättänyt useammankin mielenkiinnon. Itse olin nähnyt tämän tuntsaripuolella pari iltaa takaperin ja ensivaikutelma oli ainakin hyvä. Kiva vaan kun tallille tulee uutta porukkaa. 
"Hei kenen puhelin soi?" Miljan ääni havahdutti minut ajatuksistani.
Tunnistin oman soittoääneni pikapikaa. Oikaisin itseni sohvalta ja tyrkkäsin kuppini vieressä istuneelle Pihlalle. Etsin takkini muiden seasta ja kaivoin kännykän esille. Näytöllä välkkyi äidin nimi. 
"Haloo?" vastasin ja lisäsin "Mitä asiaa?"
"Mä sitä vaan, että kerkeisitkö sä huomenna käyttämään Aleksanteria treeneissä? Minulla on se vanhempainilta ja isäs on töissä. Sähän kerkeisit viedä sen samalla kun menet itse tallille?"
"Öäää joo joo, tottakai", lupauduin ja puhelu oli siinä.
Henkäisin ja tungin puhelimen takaisin takkini taskuun. Sama kai se olisi nyt lähteä tallille. Aloin kampeamaan takkia niskaani.
"Meen varmaan nyt jo ratsastaa Kisun, koska jos istun vielä tohon sohvalle en enää oikeesti saa itteeni ylös. Tietääks joku onko maneesi vapaa?"
"On se. Tosin sinne on varmaan tulossa useempiki ratsukko hyödyntää tätä rakoo tuntien välissä, et varaudu vaan", Pihla hymähti ja lähti viemään hänelle lykkäämääni mukia pesukoneeseen. 
Vedin pipon korvilleni ja marssin vastentahtoisesti ulkoilmaan.

Kisu ei antanut heti kiinni tarhasta ja heitin parit äkäiset manaukset ilmoille sen perässä juostessani. Lopulta kyllästyin hippaleikkiin ja kas - tamma antoikin nätisti kiinni. Talutin sen sitten pikakävelyä talliin ja rupesin laittamaan sitä valmiiksi käytävällä. Thaimaan reissun jälkeen olin liikuttanut Kisua suht. ahkerasti. Sitä Thaimaan reissun ajan hoitanut ja liikuttanut Milla oli ollut mielellään apukätenä viime viikkoinakin. Olin laskenut tytön aina välillä ratsaillekin ja kaksikko pärjäsi kivasti. Oli ihana tietää, että oli joku joka pystyi back-upata tarvittaessa. 
"Mentäskö tänää ilman satulaa?" Mietin ääneen harjatessani kirjavaa selkää. 
Kisu seisoi paikallaan kuin nukkuneen rukouksena. Sitä ei liiemmin haitannut harjaaminen. Kävin ponin läpi vielä pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Sitten kipaisin hakemaan suitset, jotka menivät päälle pienillä vastusteluilla. Ajatukseni harhailivat Heliin ja kesän festareihin. Hän ei ollut ottanut muhun mitään yhteyttä sen jälkeen. Ja tuskin ottaisikaan. Eihän mulla toisaalta ollut mitään tapaa auttaa sitä hyväksymään mut sellaisena kuin oon. Enkä toisaalta halunnut kuitenkaan muiden tietävän, ei Helinkään ollut tarkoitus..
"No, sä ainakin oot miun puolella. Ei sua kiinnosta se tykkäänkö jätkistä vai en", mutisin Kisulle ja hymyilin.
Tällä hetkellä poni saisi olla elämäni keskipiste. En halunnut draamaa, en, en, en.

Pihla oli oikeassa. Maneesissa oli kuin olikin useampia ratsukkoja viilaamassa ratsastustaitojaan. Sain vähän väliä tehdä voltteja ja pysähdellä etten sattuisi törmäämään keheenkään. Kisu oli pahalla tuulella joutuessaan niin lähelle muita hevosia ja uhitteli vierestä ohittaville. Yritin parhaani pitää sen huomion minussa ja aloin ottamaan pikaiseen ravipätkiä pitkillä sivuilla. Jäin sitten pyörimään pääty-ympyrälle ja poni alkoi kulkea oikeinpäin.
"Hyyyyvä."
Otin tähän väliin pari ympyrää käynnissä. Tamma osasi kyllä liikkua hyvin, mutta taas pitkästä aikaa olimme monen hevosen ympäröimänä. Jatkoin ravailuja pääty-ympyrältä pitkälle sivulle. Toisessa päässä tein pysäyksen ja jatkoin eteenpäin käynnissä. Kisu oli jo hyvin avuilla, joten nostin laukan seuraavasta kaarteesta. Käänsin napakasti keskemmälle ja ratsastin laukkavolttia tässä päädyssä. Ponin laukka pyöri paremmin kuin kesällä. Suoristin selkäni ja ratsastin vielä kolmannen voltin laukassa. Uralle päästyämme otin pidätteen ja hidastin käyntiin. "Hiieno!"

Maleksimme vielä useamman kierroksen jonkun puoliverisen hännässä kiinni ennen kuin lähdin maneesista ratsain. Ulkona oli hämärtynyt jo ihan kunnolla, mutta se ei estänyt minua ohjaamasta Kisua pitkin pihamaata. Annoin tammalle pitkät ohjat ja se rupesi heti venyttelemään kaulaansa antoisasti. Kiersimme tarhojen viertä ja käväisimme parkkipaikan luona autoja ihmettelemässä, ennen kuin ohjasin Kisun takaisin tallin luokse. Jalkauduin ja talutin sen suoraan karsinaansa. Vaihdoin suitsien tilalle päitset ja kävin kipaisemassa tukun heiniä. Harjailin tamman hiljaksiin läpi. Tarkastin kaviot ja tunnustelin pikaisesti samalla joka jalan. Ei nesteenkertymiä tai turvotusta. Kävin läpi myös tamman harjat sekä hännän. Olin pessyt hännän viimeksi varmaan kesällä, mutta se oli pysynyt ihan siloisena säännöllisellä harjaamisella.
"Ohhooiiii", huokaisin äänekkäästi ja naurahdin perään. "Pitäis varmaan lähtee."
Kipaisin suitset sekä harjapakin takaisin varustehuoneeseen ja hyvästelin Kisun. Se jäi huolettomana rouskuttamaan heiniä ja itse suuntasin kylmään ulkoilmaan ties monennenko kerran tänään. #Viikinkilife

// Syksy on tosiaankin tullut ja mä en nauti ollenkaan syysilloista, kun tuulee kovaa ja on koleaa. Mulle tulee sellanen ahistunut olo että joku tuijottaa mua tai kaappaa mut, heh. Päivisin on kuitenkin ihanaa, kun ja jos ei sada. Syksy on vähän ristiriitanen mulle. Kisu on käyttäytynyt nyt lähiaikoina oikein kivasti ja nätisti ja se jopa on rapsitellut tarhakaveriaan sillon tällön. Kiva että edes joku pääsi hetkeksi lomalle, kadehdin sua. Ja kiitos kun autoit tarhojen siivouksessa. 16v€ -Iida

[Jasmin]

Syntinen lapsi
Lauantai 17.11.2018

Ajoin täysin mietteisiini uppoutuneena Yläkokon parkkipaikalle. Äiti oli antanut autonsa lainaan - mikä oli ihme, jos otti huomioon mitä olin hänelle paljastanut. Palasin mielessäni eiliseen perjantai-iltaan, jolloin isä oli ollut työmatkalla ja me äidin ja Aleksanterin kanssa kolmestaan kotona. Kun ilta oli eskaloitunut pikkuveljen nukahtamiseen, äiti oli istuttanut minut olohuoneen sohvalle ja kysynyt mistä kiikastaa. En ollut sen tajunnut katselevan mun perään näin, täysi-ikäinen kun olin, mutta se sanoi huomanneen mun olleen ihmeen vaisu jo pitkän aikaa. Ensin olin koittanut väistää aiheen, mutta jotenkin - jollain ihmeen tavalla olin saanut kakaistuksi mistä mun ja Helin välirikosta oli kyse. Ja siitä että pidin tytöistä. Ja siitä etten voinut kertoa aiemmin, sillä isä ei hyväksyisi. Että olin syntinen lapsi, jota vanhempani eivät ansainneet. Ensin äidin ilme olikin ollut järkyttynyt. Hetkeen hän ei sanonut mitään ja kävi sitten soittamassa yhden puhelun. Palattuaan sohvalle hän alkoi kertoa eheytysleiristä. Siitä miten hänen kaverin kaverin pojallaan oli ollut samanlaisia -syntisiä- ajatuksia ja siitä miten tämä oli kääntynyt leirin avulla. En ollut osannut sanoa mitään, sillä olin hieman shokissa. En edes ollut tajunnut että nykyäänkin oli jotain eheytysleirejä. Emme kuitenkaan olleet puhuneet asiasta sen jälkeen, mutta äiti sanoi puhuvansa isälle ja järjestävänsä minun pääsyni leirille mitä pikimmiten. 

Jäin istumaan autoon syvään hengitellen. Mieleni teki itkeä. Muisto äidin reaktiosta oli elävänä mielessäni. Tuntui järjettömän pahalta ajatella, että mussa oli jotain mitä vanhempani halusivat muuttaa. Etten riittänyt heille tällaisena. Että olin jollain tapaa saastainen, syntinen. "Seksuaalisesti rikkinäinen", niinkuin äiti oli ilmaissut.  Asiaa ei auttanut se fakta, etten edes tiennyt miten minun tuli suhtautua. En tietenkään pystyisi sanomaan vanhemmilleni vastaan, mutta voisinko valehdella itselleni? Valehdella etteivät tunteeni olleet aitoja vaan pelkkää väärää, joka tulisi pian korjaantumaan. Ja että jonain päivänä saisin miehen, lapsen ja asuisin omakotitalossa perheenäitinä. Pelkkä ajatus sai minut sävähtämään. Kuka voisi elää valheessa? Nousin syvin miettein autosta ja lähdin kävelemään kohti tallitupaa. Tarvitsin jotain piristävää keskustelua tai jotain joka saisi mieleni irti tästä sotkusta.

Tallituvassa kävi kuhina ja porukka jutusteli tasaiseen tahtiin tulevista ratsastuskoulumestaruuksista. Itsekin olin ajatellut osallistua junnujen kouluosioon, vaikken ratsuvalintaa vielä tiennyt. 
"Meet sä Milja kellä?"
"Minolla, yllärii", tyttö naurahti ja nyökkäsi minulle. "Mites sä? En nähny sun nimee vielä listassa."
"No siis kyllä haluisin siihen junnujen kouluosioon, mutten vaan oo varma vielä hevosvalinnasta. Iida saa avittaa mua siinä", hymähdin ja jatkoin kyselyä mestaruuksista.
Ilmeisesti taso edellisinä vuosina oli ollut suht kova, mutta Yläkokko oli pärjännyt aina ihan decent hyvin. Itsellänikin oli ihan hyvät kisahermot, vaikka viime kisoista olikin jo aikaa. Olin suunnitellut osallistuvani Kisullakin jossain vaiheessa taas kisoihin, mutten ollut tullut selailleeksi mitään sopivia.

Kaikkosin tallituvasta tunnille lähtevien mukana. Suuntasin tarhalle, jossa yllätin Kisun tuttavalliselta rapsutushetkeltä jonkin toisen ponin kanssa. Jäin portille odottamaan, että kaksikko lopettaisi hellitelyhetken ja huhuilin sitten tammaa kauempaa. Kisun korvat kääntyivät suuntaani ja se lähti ravaamaan kohti porttia. Avasin haan ja olin valmiina, kun se kerkesi kohdalleni.
"No hei tyttö, mitä kuuluu?" lepertelin ja annoin suukon ponin turvalle. 
Kisu hypisteli olkaani, jossa Belin antamat hampaan jäljet jomottivat yhä. "Tough love", naurahdin ja nappasin ponia ripeästi riimusta. Avasin portin meille kahdelle ja lähdin sitten johdattamaan Kisua tallille. Olin pohtinut tälle päivälle rakentavani pari estettä alakentälle. Emme olleet hypänneet hetkeen ja molempia piristäisi pieni pääntuuletus. Matkalla talliin kohtasin - tai no lähinnä jäin seisomaan ja stalkkaamaan ratsastamaan lähtevää Lindaa. Vaihdoimme pikaisen tervehdyksen ja jäin tuijottamaan loittonevaa ratsukkoa. Eilisen muisto tykytti rinnassa. Jos vain..

Kävin rakentamassa esteet sillä välin, kun Kisu seisoi käytävällä Meridan vahtimana. Tämä oli varmaan taas tallilla roikkumassa Lucan kanssa. Olin saanut vähän käsityksen, että kaksikolla meni enemmän aikaa toistensa kanssa kuin hevosten kanssa. Mutta sellaista se kai oli, olihan ne "se" tallin pari. 



Asetin voltille puomin, ihan vain lämmittelyä ajatellen. Varsinaisena tehtävänä toimisivat sitten suoralle tehty sarja, joka oli noin 2 laukkaa, sekä toisen pitkän sivun viereen tehty 40-senttinen ristikko.

Hetkeä myöhemmin Kisu seisoi yksäripuolen käytävällä mun huolittelun alla. Sen kuin muidenkin ponien talvikarva oli jo paksuhko, enkä siksi ollut enää loimittanut sitä tarhassa niin kuin alkusyksystä. (Hikisyys tietty erikseen) Kisu seisoi ihan näppärästi aloillaan kun putsasin sen ja heitin estekamat niskaan. Pidempiä hötkyilemättä me suunnattiin alakentälle, joka oli edelleen tyhjillään. Talutin Kisun vähän matkan päähän portista ja rupesin kiristämään satulavyötä. Jalkkarit olisi varmaan sopivat jo viime kerrasta, kun menimme esteitä. Hain korokkeen likelle satulaa säästääkseni ja harppasin sen avulla tamman selkään. Keräsin ohjat käsiini ja lähdin kävelemään vasempaan kierrokseen. Kisu tuntui jo alkuun kivan virkeältä ja sen askel jousti reippaasti eteen. Näin alkuun vain keskityin rentouteen ja pyöräyttelinkin voltteja löysin ohjin. Vaihdoin parin kierroksen jälkeen myös suuntaa ja kävelin lisää. Puhelimeni alkoi piippailla taskussani, joten vedin sen esille ja laskin ohjat kaulalle. Whatsapp-viesti äidiltä. Se kertoi jutelleensa isälle ja sanoi ettei pitäisi pelätä, että kaikki oli hoidossa. Lähetin lyhyen kuittauksen ja suljin näytön. Tungin puhelimeni takaisin tuohtuneena taskuuni. Jokin ääni sisälläni halusi taistella kaikkea tätä vastaan. Ajatella jos vain voisinkin. Oli kuitenkin ihan eri asia kohdata "perusvanhemmat" seksuaalisessa suuntautumisessaan, kuin tiukat kristilliset vanhemmat, jotka ajattelivat raamatun mukaan. Kasvatukseni vuoksi olin itsekin käynyt sunnuntaikirkossa ja uskonut jumalaan, mutta nyt sekin oli jäänyt taka-alalle. En enää kunnioittanut samaa rutiinia kuin ennen, enkä muistanut rukoilleenikaan pitkään aikaan. Jumalakäsitys oli kinkkinen asia, enkä ollut vielä valmis muodostamaan asiasta omaa mielipidettäni.

Unohdin viestin alkaessani huhkia ravin parissa. Kisu oli energisellä tuulella ja sain pitää pintani sen kontrolloimisessa. Tein sopivin välein voltteja sekä sulkutaivutusta ja poni kuunteli minua hieman paremmin. Ravasin sitten vielä kootummin kierroksen verran ja annoin sitten vapaan ravin. Kisu tuntui hyvältä ja olevan valmis töihin. Tulin ensimmäisenä voltille asetettua puomia, jonka ylitys sujui leikiten. Tulin sitä useampaan kertaan ravissa ja kerran laukassa. Sen jälkeen annoin sen hetken kävellä. Laskin mielessäni sopivaa askelvälejä ristikolle sekä sarjalle. Sarjan B-osa saattaisi olla vähän vaikea vain kahdella askeleella, mutta kolmella se voisi jäädä tiukaksi. Korkeudeltaan sarjan pysty olivat 70-senttisiä. Vielä puoli kierrosta käveltyäni, ryhdistin istuntaani ja pyysin ponin raville. Ristikkoa edeltävässä käännöksessä nostin laukan. Kisu imi esteelle entiseen tapaansa ja ristikko oli neljällä laukalla takana. Ratsastin uraa pitkin ja seuraavalla kierroksella käänsin kohti sarjaa. Laskin pieni jännitys pinnassa askeleita ja sarjan A-osa lähti kovaa ja korkealta. Kisu sai mahdutettua juuri ja juuri kolme laukka-askelta ennen B-osaa ja senkin ylitimme kolistelematta puomeja. Kehuin ponia tyytyväisenä ja jatkoin ravissa uralle. 

Tulin ristikkoa ja sarjaa vuorotellen useampaan kertaan ja sarjalle 2 isompaa askelta passasi oikein hyvin. Minun vain piti saada tamma venyttämään askeltaan ennen alastuloa A-osalta. "Hyyyyvä", kehuin sarjan mentyä yli kolmannen kerran. Hyppäsimme vielä ristikon ja sitten tuli suunnanvaihdos. Oikeaan kierrokseen sarja ylittyi edelleen kivasti ja ristikkokin lähti Kisun tavan mukaan korkealta. Huomasin tamman laukan olevan kuitenkin vaikeampi ylläpitää tähän suuntaan, mistä tosin saattoi syyttää vain minua. Oltiin Kisun kanssa yhdessä muututtu vähän toispuoleisiksi, enkä ollut tehnyt asian eteen enempää effortia. Painoin kuitenkin mieleen, että jatkossa lämmittelyt ja harjoitukset toiseen suuntaan tulisivat tarpeen. Viimeisen kerran ylitettyämme ristikon hölläsin käyntiin ja annoin tammalle pitkät ohjat. Se pärskähti tyytyväisenä. "Huhhuh", ynähdin hymynkare huulillani.

Saatuani Kisun puretuksi varusteista laitoin sille linimentit jalkoihin. Sitten tamma pääsi karsinaan ja odottamaan iltaruokiaan. Itse suuntasin heti sen jälkeen autolle, sillä olin luvannut vahtia Aleksanteria vielä illalla. Äidillä olisi vanhempainilta ja isä oli töissä. Nojasin voipuneena auton rattiin. Kyyneleet polttelivat silmäkulmissani. Ajatus isän kohtaamisesta stressasi. Mitä se mahtoikaan musta ajatella? Ainoa lohduttava ajatus tällä hetkellä oli Yläkokko. Kisu, tallilaiset ja tulevat mestaruudet. Kyllä kaikki järjestyisi.

1 Kor 7:2
"Mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä."

// Voi mitenkä inhottavaa kun sun täytyy ajatella tollasia asioita ja miettiä mitä omat vanhemmat susta ajattelee, voin vain kuvitella kuinka rankkaa se on sulle, mun kun ei ole koskaan tarvinnut tollasta ajatella koska omat vanhemmat olisi olleet tukena vaikka tytöistä olisinkin tykännyt. Lindalla taitaa tallilla olla ainoat kokemukset tollasista asioista, jos sille uskaltautuu juttelemaan. Kiva kun kävit vähän virkistymässä esteiden parissa kisun kanssa, se on varsin söpö ja näppärä pouni-kulta! 17v€ -iida

[Jasmin]

Maanantain hyppelöt
19.marraskuuta maanantai

// aivan superihana kuva <3 Hauskasti laatikko sokeripalan alla, eiköhän laatikon korvikkeeks jostain ois löytynyt lisää palikoita jos ois oikein kaivellut kentän reunustaa hmmm 8v€ -Iida