Juhannusmaasto 23.6.2018

[Iida]

Juhannusmaasto 2018

Lähdetään viettämään yöttömän yön iltaa yhdessä noin kolme tuntia kestävään maastoon. Matkaan lähdetään 18 alakentältä ja takaisin ollaan 21 maissa. Maastossa mennään kaikki askellajit läpi, vauhtia riittää.

Osallistujat:
Iida
Elin
Jasmin - Kisu
Seongmin - Tara
Merida - Kurre
Milja - Veekku
Lydia - Kerttu
Renate - Ivan

[Jasmin]

Jees tottai pitää ilmottautuu mukaan

Jasmin & Kisu (mahollisimman perälle kun potkii)

Seongmin & Tara

[Merida]

Minäkinnn!

Merida & Kurre ja Milja & Veekku

[Lydia]

Lydia ja Kerttu mukaan! Kerttu on herrasmies, voi mennä missä välissä vain.

[Deleted]

Ivanin kanssa mukaan! Voi mennä missä vaan välissä, mutta tykkää enemmän olla jonon loppupäässä

[Elin]

Pohjatarina:

‘’Lähetään liikkeelle järjestyksessä Nöpö, Kerttu, Kurre, Tara, Veekku, Make, Ivan ja Kisu, jos ongelmia ilmenee niin vaihdetaan. Onhan kaikki valmiina?’’

‘’Kyllä!’’ Kim vastasi innokkaasti ja Renate naurahti pyöreän vuonohevosensa selästä.

‘’Jes, mennään sitten’’, Iida hymyili porukalle alakentän portin edestä ja pyysi sitten Nöpön liikkeelle.

Mä odottelin muiden ratsastavan omalla vuorollaan hevosen liikkeelle ja kun Milja sai kimon hepan Taran perään mä puristin kevyesti kantapäät Maken kylkiin. Ruuna lähti päätään innokkaana heilutellen tamman perään. Mä olin liian pitkä Makelle, Iidakin tiesi sen komentaessaan mut kirjavan selkään. Se halusi, että mä pidin ainakin melkein perää, eihän mun takana enää olleet kuin Renate ja Jasmin.

Estevarustein varustettu ruuna kipitti reipasta käyntiä ja käänteli korviaan, kun me käännyttiin tallitieltä oikealle. Me ohitettiin Hanseneiden postilaatikko, jota ruuna väisti sivuun. Ja jatkettiin sitten kohti siltaa. Eilen satoi, tänään paistoi aurinko. Ulkona oli noin 20 astetta lämmintä ja ötököitä piisasi. Mä olin kuorruttanut itteni ja Maken ötökkäsumutteisiin, eikä me oltu ainoita.

Sillan yli kulki ruuna ihan ongelmitta kun päästin sen menemään ihan Veekkun perässä kiinni, tamma huiski kiukkuisena häntää. Silta ylitettyä me jatkettiin oikealle. Tiellä tuli vastaan joitain reippailijoita, jotka moikkasi Iidaa ja hymyili meille muille. Autoja ei onneksi tullut.

‘’Otetaanko ravia?’’ Iida huikkasi taaksepäin ja mä kuulin sen vaivalla.

Kim sen kuitenkin huikkasi vielä taaksepäin ja kaikki vastasi myöntävästi Iidalle. Mä keräilin ponin ohjat käsiin ja odotin Miljan hepan lähtevän ravissa eteenpäin ennen kuin päästin innokkaan ruunan raviin. Se tuntui tekevän pienen ilopukin siinä samalla ja pärski sen jälkeen tyytyväisenä kun sai ravata kovaa isojen hevosten perässä.

Kaviot kopisi vasten kuoppaista hiekkatietä, jossa oli välillä vesilätäköitä eilisestä juhannussateesta. Makella oli vauhti päällä ja annoin sen ravata vapaassa muodossa, välillä vilkaisin taaksepäin. Renatella ja Jasminilla näytti menevän poniensa kanssa hyvin - kumpikin hymyili. Lisää kävelijöitä. Nekin moikkas taas kun ravattiin ohi. Tien pää alkoi näkyä ja Iida huikkasi meidät ravista käyntiin. Make heitteli vähän päätään, kun tein puolipidätteitä satulassa istuen.

Me otettiin seuraavasta oikealle. Tie kulki hetken kahden pellon välissä ja sitten lyhyen matkaa puiden suojassa ja sitten tuli silta. Siinä kohtaa vesi kohisi kovempaa ja se tuotti vähän enemmän ongelmia kuin meidän silta. Silti siitä päästiin yli. Kaikki esteet oli tehty ylitettäviksi. Sitten tie jatkui taas hetken peltojen keskellä. Jokunen hevonen pärski ja edestäpäin kuului tyytyväistä keskustelua. Joku naurahti. Tie tuli taas puiden suojiin ja se alkoi nousta loivasti ylöspäin meidän edessä.

‘’Jos haluutte niin voidaan ottaa laukkaa, tässä on aika pitkä ylämäki kyllä, mutta loiva’’, Nöpön pysäyttänyt ja puoliksi kääntänyt Iida puhui kovaan ääneen.

‘’Joo otetaan!’’ Milja hihkaisi. Iida skannasi muiden ilmeitä ja päätti sitten ilmeisesti että laukataan.

‘’Otetaan pari raviaskelta ja sitten laukkaa, pysykää kevyessä istunnassa!’’ sitten blondi käänsi kimon ja nosti sillä ravin.

Mä keräilin ohjat käsiin paremmin ja muiden ravatessa painoin pohkeet Maken kylkiin ja se syöksähti eteenpäin. Ei me kauaa ehditty ravata, kun Veekun iso valkoinen pylly keinahti laukkaan ja Make siihen perään pienen pukin kera. Me mentiin taas aika reippaasti. Mikä oli kivaa vissiin kaikkien mielestä, kuului sekä naurua että pärskintää. Make laukkasi isosti mun alla niinkin pieneksi poniksi ja mä pysyin vakaassa kevyessä istunnassa jalustimilla. Kun me tultiin ylämäen päälle me hidastettiin raviin ja ravailtiin tovi, kunnes mäki alkoi viettää vasemmalle alas.

Mäki alas oli onneksi yhtä loiva kuin ylös, mutta pitkä se oli. Puiden suojassa oli vähän viileä. Mä olin kuitenkin laittanut päälle vaan t-paidan. Alhaalle tullessa me jatkettiin käynnissä. Tää oli todellinen mökkitie, välillä kääntyi haaroja vasemmalle ja oikealle ja tien pielissä oli numeroita. Välillä näkyi vilahdus jonkun mökkiä. Tie jatkui vielä pitkään ja me otettiin sille toinenkin laukkapätkä. Sitten tie alkoi kääntyä oikealle. Me vuoroin ravattiin ja vuoroin käveltiin. Make oli pienesti hionnut se saisi kylvyn tän jälkeen.

Tuntui sille kuin hiekkaiselle mökkitielle ei näkynyt loppua, kun se vihdoin kaventui poluksi, jota me jatkettiin käynnissä. Make yletti välillä nappaamaan jostain puskasta suuhunpantavaa. Polku päättyi sitten uuteen hiekkatiehen. Me ohitettiin jokunen lampi tai iso lätäkkö, soitakin ja pari pelottavaa suurta kiveä, tien viereen jätetty keltainen polkupyörä.

‘’Otetaan ravia’’, kuului vaimeasti edestä.

Makella riitti vielä intoa juosta. Mä keventelin rauhalliseen tahtiin kirjavan poniravissa ja katselin ympärilleni. Mä olin harvoin käynyt maastossa. Jossain vaiheessa puiden välistä vilkahti tutun näköinen maastoesterata. Ja sitten me otettiin käyntiin. Hetki käveltiin vielä puiden välissä, kunnes tie tuli peltojen väliin ja meidän oikealla puolella oli Yläkokon maastoesteet. Tallikin näkyi puiden välistä edessä päin. Loppumatka me käveltiin tallille. Alakentällä Iida kiitti meitä maastosta ja kehotti pesemään hevoset. Mä taputin ruunaa kaulalle ja heilautin sitten itseni alas. Sellanen maasto se.