Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Sept 26, 2018 7:21:27 GMT 1
Muki
Hoitaja: Kiia
|
|
Kiia
Uutukainen
Posts: 19
|
Post by Kiia on Sept 26, 2018 22:07:59 GMT 1
01. Ensi kohtaaminen 26.9.18
Vaikka en enää ihan mikään pikkutyttö ollutkaan, ei voinut kieltää, etteikö olisi edes vähän jännittänyt tulla uudelle tallille. Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin päättänyt tarttua puhelimeen ja kysellyt millainen tilanne Yläkokon tallilla olisi, oliko sillä tarjottavaa minulle ja mahtaisiko siellä olla jotain puunailtavaa ratsua.
"Kuten mä sanoin, ei se ehkä itse välittäisi saada enempää rakkautta, mutta kyllä se jonain päivänä varmasti näyttää, että susta pitää", esitteli tallinomistaja Iida karsinan edessä vaaleanrautiasta ruunaa hieman hymähtäen. Syötävän suloinen ruuna vilkaisi kaltereiden välistä mulkaisten ja veti korviaan taaksepäin näyttääkseen, että ihan hyvin se viihtyy näinkin. "Oon mä tottunut tuittupäihin, ne kyllä yleensä on ollut tammoja. Toisaalta kyllähän ne miehetkin osaa aiheuttaa ongelmia...", naurahdin Iidalle ja hän ymmärsi heti mitä tarkoitin. "Hyvin teillä menee, ei Muki oikeasti ole ilkeä. Sillä on vaan sellainen imago, josta se haluaa pitää kiinni. Kunhan muistat varoa vähän muita heppoja ja etenkin muistutella ihmisiä, että suuri egoinen ruuna kaipaa vähän ekstratilaa niin kaikki menee hyvin. Mennään, niin esittelen muutkin paikat", Iida jatkoi ja lähdin seuraamaan häntä kuin hai laivaa. Hetki tässä tulisi menemään, että oppisi tallin tavoille, mutta niinhän se aina. Kuulemma Lindaa kannattaisi varoa ainakin alkuun, tai ainakin pitämään pään kylmänä kipakoiden kommenttien varalle.
Kun kaikki olennaisimmat paikat oli kierrelty läpi, palasin takaisin Mukin karsinalle. Katsoin epäilevää ruunaa hetken pohtiakseni mihin kaikkeen sitä tässä vielä päädyttäisiin, ennen kuin aloin tarkastelemaan Mukin harjoja. Ovessa löytyvässä ämpärissä oli harja jos toinenkin, tosin totesin heti mielessäni, että nämä voisivat ansaita pesun itselleen pikapuoliin. Nappasin pölyharjan mukaan ja avasin karsinan oven. Vastaanottokomitea ei ollut kovin innostunut, hampaat esiin ja muka kohti vihaisena.
"Vai tällainen ruunan renttu sinä olet? Muki hei, sulle ehkä pettymys mutta tuut näkemään mua harva se päivä tallilla tästä lähtien", juttelin luimivalle ruunalle. Louskuttelusta huolimatta lähestyin ruunaa, ja se päästikin lähelleen. Aloin päättäväisesti harjailemaan sitä, tunnustellen minkälaiselta kaverilta se tuntuikaan käsien alla. Kooltaan Muki on melko mukavan kokoinen, ei mikään liian jätti mutta ei ihan pienikään ratsu. Hieman piti olla koko ajan varuillaan, sillä vaikka Iida olikin lupaillut, että ei se ihmisiä syö välipalanaan vaan esittelee vaan purukalustoaan peloitellakseen, oli ruuna hyvin tuntematon itselleni.
Harjattuani tovin oli aika kokeilla kavioiden putsaamista, josta ruuna päättäväisesti olisi halunnut kieltäytyä. Huomattuaan, etten antanut heti periksi se nosti kuitenkin jalat vuoron perään melko mallikaasti ja piti paikoillaan, vaikka siitä aistikin, että tämäkään ei ollut sen suosiossa. Erityisesti päänharjauksen tullessa vuoroon olisin voinut luulla, että uusi hoidokkini on kirahvi eikä mikään hieno kouluratsu, niin korkealle yläilmoihin se onnistui kurottelemaan päätään.
"Muki hei, älä viitti. Tehdään kato elämä molemmille helpommaksi, jos sä oot mukava mulle niin päästään nopeammin tästä", juttelin ruunalle tavoitellessani sen päätä takaisin otteeseeni. "Ai täällä on taas uusi tyttö tallissa, joka kuvittelee kesyttävänsä sen. Voin kuule kertoo, ettet oo ensimmäinen etkä varmasti viimeinen", naurahti hoikka ja pitkä blondi ivallisesti. "Hei vaan, olen Kiia. Taidat olla Linda?" tervehdin mitä parhaimmalla hymylläni, vaikka sisälläni mietinkin, että ei helvetti mikä tyyppi. "Ai, eihän se mikään untuvikko olekaan jos mut jo tuntee", tyttö hymähti happamasti ja kääntyi kannoillaan. "Idiootti...", saatoin vain todeta ja jatkaa Mukin pään tavoittelua yläilmoista. "Hei mä kuulin ton, älä välitä siitä. Se on vaan niin hapan kaikille. Mä olen Merida, haluisitko vaikka tulla kahville tallitupaan niin voin esitellä sut muille?", kuulin jälleen äänen kaltereiden takaa. "Moi, mä olen Kiia. Se olis kyllä kiva! Odotatko hetken niin harjaan tän lohikäärmeen loppuun?", vastasin nyt oikeasti pirtsakkaamin. "Joo, käyn tossa ulkona haukkaa happea, ymmärrät varmaan", Merida virnisti ja kaivoi jo taskujaan valmiiksi.
Harjasin ruunan loppuun ja rapsuttelin sitä hetken sään vierestä. Hieman se näytti nauttivansa, ei ainakaan koko aikaa korvat olleet luimussa. Sanoin ruunalle heipat ainakin hetkeksi, ja suuntasin Meridan perään valmiina tapaamaan uusia tuttavuuksia. Eiköhän täällä tulisi viihdyttyä vielä pitkään, ajattelin mielessäni.
// Tervetuloa vielä kerran, Kiia! Super kiva saada sut mukaan pieneen tiiviiseen porukkaan. Lindaa lukuunottamatta uskoisin että kaikki muut tallityöntekijät esittelevät sulle vielä tarkemmin tapoja sun muita, jotta sun on helpompi toimia, vaikka eihän me nyt juuri poiketa muista ratsastuskouluista kauheasti. Mä uskon sun tulevan oikein hyvin toimeen Mukin kanssa, vaikka se ei omasta mielesään sun kanssa tulisikaan. Hah. Se on vähän mitä on. Sillä on ihan lempeä sisin, jota näkyy aina vilahdus sillon tällön. Super kiva, helppolukuinen tarina! 14v€ -Iida
|
|
Kiia
Uutukainen
Posts: 19
|
Post by Kiia on Sept 29, 2018 19:57:32 GMT 1
02. Syysmaasto! 29.09.18 Mahan pohjassa kipristeli kun ajelin tallin pihaan ja nappasin lämpimämpää untuvaliivia päälle. Tänään lähdettäisiin maastoon ensimmäistä kertaa Mukin kanssa ja ylipäätään nyt näkisin ensimmäistä kertaa kunnolla millaisia maastoja täällä olisi. Onneksi olin päässyt kokeilemaan Mukin kanssa yhteistyötä selästä torstaina koulutunnilla ja olihan se aivan huikea timantti! Päästyäni talliin sisälle tulikin Iida heti vastaan ja lateli ohjeita kuinka varustaa ratsu maastoon. Muistan vain kuulleeni sanat, ei ole ollut hetkeen maastossa ja voi olla hörhö kun tuulee. Mietin hetken mitähän tästä tulee, mutta haasteista minä pidinkin. Kävin hakemassa oikeanlaisen varustuksen valmiiksi karsinalle, jotta pääsisin siitä suoraan laittamaan hevosen kuntoon. "Hei lohikäärme, millainen päivä tänään on?" tervehdin Mukia avattuani karsinan oven. Korvat luimuun ja mulkaisu riittivät vastaukseksi, että ilmeisen perus päivä tänään on. Höpöttelin ruunaa harjatessa määrätietoisin ottein välilä vilkuillen kelloa, että pysyttäisiin aikataulussa. Kuten arvelinkin korvahupun laitto ei ollut ruunan lempiasia, ja sainkin hetkin keskustella asiasta ennen kuin pääsimme yhteisymmärrykseen. Saatuani loputkin varusteet päälle alkoi kello olemaan jo lähellä viittä vaille, ja aloin huhuilemaan muita olisivatko valmiina. Päästyämme kentälle kipusin ruunaan selkään ja säädin jalustimet. Pääsimme heti kärkeen Iidan perään, mikä oli mukavaa niin saattoi helpommin jutella matkan aikana. En tiennyt parempaa tapaa viettää lauantaita kuin hevosen selästä, ilmakin oli mitä kauneimmillaan. Miltei saattoi rentoutua, kunnes aina pieni rasahdus ja Mukin säpsähtelyt pitivät ratsastajankin hereillä. Maaston parhaimpia hetkiä oli kyllä ehdottomasti pitkä laukka pätkä, kun tuuli vaan kävi vasten kasvoja ja vauhdin hurmassa vedet valuivat silmissä. Viimeistään toinen laukka pätkä sänkipelloilla toi kestohymyn kasvoille. Mukikin malttoi pysyä käsissä, vaikka välillä saikin pitää ihan kunnolla vastaan. Suuremmilta sivupompuilta vältyttiin kun ei näkynyt pieniä vihreitä miehiä pellon laidalla. Loppumaasto sujui rauhallisissa tunnelmissa, joskin yksi jos toinenkin ratsastaja suorastaan hihkui hevosten selästä. Kyllä tämä oli parasta vaihtelua sille ainaiselle kentän kiertämiselle. Mukillakin oli korvat höröllä, perus ilme paljon positiivisempi kuin päästiin takaisin tallille. Hoidin ruunan maaston jälkeen melko ripeästi, jotta se pääsisi takaisin ulos nauttimaan raikkaasta ilmasta ja kohta tulisi päiväheinätkin hevosille. Talliin palattuani aloin puhdistamaan varusteita ja viedessäni viimeisiä varusteita varustehuoneeseen tuli itselleni vielä tuntematon mies vastaan. "Nyt mä ymmärrän... Sun on pakko olla se Kiia", mies töksäytti ja jäi tuijottamaan hetkeksi ennen kuin suuntasi toiseen suuntaan. Jäin hetkeksi hämmentyneenä niille sijoille ja naurahdin, että mielenkiintoinen tervetulontoivotus ja suuntasin muiden maastoilijoiden perässä tallitupaan.
// Kiitos osallistumisesta, kiva kun tykkäsit!
|
|
Kiia
Uutukainen
Posts: 19
|
Post by Kiia on Sept 30, 2018 14:18:52 GMT 1
03. Varusteiden puunauspäivä 30.9.18 Eilisen maastoilun jälkeen oli mieli virkeänä kun saavuin tallille. Tänään Muki saisi pitää täysin vapaapäivän ja nauttia tarhailusta kaikessa rauhassa itseni keskittyessä pelkästään varusteiden puunaamiseen. Ei siis huolta, että ikävä hoitaja tulisi harjailemaan etenkään korvia ja päätä tai kukaan varustaisi koskien ruunan herkkiin kylkiin kiristäen vyötä. Muki oli siitä hauska, että ratsastaessa ei ollut niin väliä jos antoi kunnolla kylkiin painetta kun moni tamma olisi silloinkin jo suivaantunut täysin. Vain maastakäsin oli kaikki aivan kamalaa. Tiedä mikä GP-ratojen superstara se kuvitteli olevansa, ja ilmeisesti etenkin kaikki tuntiratsastajat aivan liian vaatimatonta tasoa hoitaa hänen korkeutensa. Kuten kaikilla Yläkokon tuntiratsuilla, myös Mukilla oli hyvät varusteet molempiin lajeihin eli tuplasti puunattavaa. Päätin käydä tänään läpi ratsastusvarusteet sekä pestä harjat, sillä ne ehtisivät kerrankin kuivua rauhassa ennen maanantain illan tunteja, joille Muki olisi seuraavan kerran menossa. Päätin aloittaa siitä ikävämmästä osuudesta, missä läträtään vedellä ja paljon eli pesemään kaikki suojat, bootsit sekä harjat mitä ruunalta löytyi. Aloitin homman ulkona harjaamalla harjoista irtokarvoja ja niitähän harjoista lähti. Pöly vaan kävi ympärilläni kun hankasin harjoja. "Uus tyttö on päässyt kiinni syvimpään hoitajan tehtävään, putsaamaan harjoja, ei teitä muuhun tarvitakaan", Linda naurahti ivallisesti mennessään ohi. "Linda... Hyvä, vaan että perusjutuista huolehditaan eikä aina kinuta hevosen selkään joka välissä", mies jyrähti Lindan takana tämän nakellessa niskoja. "Hei, sä taidatkin olla Kiia? Mä olen Repe", mies esittäytyi ja ojensi käden tervehtiäkseen. "Moikka, joo olen", vastasin hymyillen. "Iida kertoikin, että olisit tulossa hyppäämään mun estetunneille. Taisi antaa sulle yhden meidän estetykeistä Minon", Repe mietiskeli. "Joo, oon ihan innoissani päästessä taas hyppämään. Mino kuulostaa kyllä huipulta", vastasin hymyillen. Repen mentyä sisään kopauttelin viimeiset irtokarvat harjoista ja suuntasin pesupaikalle laskemaan vettä suurempaan saaviin, jotta voisin lillutella harjoja ja suojia siellä kunnolla. Pesupaikalla oli onneksi yksi kova harja, jolla saatoin hinkata viimeisetkin hiekan jyvät pois suojista. Huuhtelin vielä kaikki runsaalla vedellä läpi kunnes saatoin olla tyytyväinen käteni jälkeen. Tyhjäsin saavin vedestä ja keräsin tavarat sinne, jotta saisin likomärät tavarat helpommin kuivaushuoneeseen. Kiinnittelin suojat ja putsit tankoihin seinälle kuivumaan ja harjat asettelin seinän viereen. Tämän jälkeen kävin kirjoittamassa tallin ilmoitustaululle, että Mukin harjat löytyvät kuivaushuoneesta ja pesty sunnuntaina aamupäivällä, kerätkää ämpäriin takaisin kun ovat kuivana. Ajattelin vielä urakoida muun varustuksen puhtaaksi, suitset tuli onneksi jo eilen puunattua eilisen maaston jälkeen melko hyvin sekä estesatula. Vielä olisi molemmat satulavyöt sekä koulusatula parempaa puunausta vaille. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, satulasaippua ja sieni käteen. Melko hyvään kuntoon varusteet olivat onneksi jääneet ratsastajilta, mitä nyt vyöt vaativat eniten hinkkausta. Niihin kun hiki ja irtokarvat jäivät pahiten kiinni. Parin kymmenen minuutin operaation jälkeen olin puhtautueen tyytyväinen, hain vielä uuden satulahuovan odottamaan huomista tuntilaista. // Voi vitsi sitä Lindaa, ihan naurettavaa siltä olla tollanen perse sua kohtaan nyt, sillä oli alkuun myös tosi vaikea jutella Merrulle, Miljalle ja Lunalle, kuin ihmiselle. Ehkä se siitä vielä joskus. Linda tarvii aikaa, ehkä jopa enemmän kuin Muki. Hah. Jos Repe ei olisi susta puhunut hyvää kun näki sut putsaushommissa niin viimeistään maanantain ratsastajien sanat tosi puhtaista tavaroista olisi kiinnittänyt huomion ja olisin arvellut sun olleen hommissa. Kiitos siis suuresti kun jaksoit pestä kaikki Mukin tavarat, ties koska ne oltiin viimeksi putsattu... ehkä just ennen syyskauden alkua, hmm. 12v€ -Iida
|
|
Kiia
Uutukainen
Posts: 19
|
Post by Kiia on Oct 26, 2018 21:26:46 GMT 1
04. Perjantaivapaa 26.10.2018 Saavuin tallille jo varhain iltapäivällä, sillä ajattelin tänään nauttia Mukin kanssa kauniista syysilmasta maastossa kävellen. Hain Mukin tarhasta talliin ja laitoin sen karsinaansa seisomaan. Ruuna näytti ihan tyytyväiseltä päästessään hetkeksi sisälle, vaikkakin perus luimistelut ja vähän epäluuloiset ilmeet kuuluivat vakioeleisiin. Jätin hevosen hetkeksi karsinaansa odottamaan ja kävin hakemassa harjaämpärin. Harjailin ruunaa melko ripeästi tunnustellen samalla miltä sen kroppa tuntui tänään käteeni. En huomannut onneksi mitään poikkeavaa, joten saatoin hyvillä mielin jatkaa hoitotoimenpiteitä. Vaikkakaan Mukilta oli turha odottaa suurempia hellyydenosoituksia, oli mukava huomata, että ruuna ei ihan niin paljoa jaksanut aina luimistella ja näyttää purukalustoansa kuin ihan aluksi. Ehkä se lämpenee hitaasti, hyvin hitaasti. Harjailtuani ruunan läpi kotaisin ja puhdistettuani kaviot jätin sen hetkeksi omaan rauhaansa kun lähdin hakemaan itselleni läpimämpää varustusta ja hevoselle suitsia. Vaikka aurinko paistoikin oli varjossa jo viileä, nappasin kevytuntuvatakkini ja pipon sekä varmistin, että takin taskusta löytyisi pitävät hanskat, joilla taluttaa Mukia metsässä. Suuntasin lopuksi satulahuoneeseen, jossa nappasin suitsista ohjat pois ja etsin hetken katseellani liinaa kunnes se osui silmiini ja otin sen vielä mukaan. "Mitäs Kiialla mielessä?" Olli tervehti tullessaan satulahuoneeseen varusteiden kanssa. Oli ilmeisesti ratsastanut läpi jotain tuntihevosta juuri. "Ajattelin mennä kävelemään maastoon Mukin kanssa, niin nätti sääkin", vastasin miehelle. "Kävellen?" mies totesi vilkaisten varusteita kädessäni. "Joo, kato saa iteki enemmän liikuntaa kun kävelee", naurahdin miehelle. "Ota hei raippa tosta sit matkaan, ihan vaan niiku varmuuden vuoksi. Tuskin tarviit mut on ainakin henkinen tuki", Olli rupatteli jo rentotuneemmin. Muistan edelleen meidän ensikohtaamisen, joka oli kaikkea muuta kuin sujuva. "Hei kiitti, täytyy napata!" vastasin Ollille hymyillen. "Kiia hei, onks sulla muuten mun numero?" Olli kysyi kun olin jo lähdössä. Katsoin miestä hämmästyneenä, kunnes hän jatkoi. "Niin siis, ihan vaan jos sulle käy jotain maastossa. Mä oon nyt täällä niin voit sitten soittaa suoraan mulle", Olli naurahti. "Aaa, ovela kettu... Mut ei mulla ole", naurahdin hämmentyneenä. Saatuani hänen numeronsa vielä lähdin naureskellen kohti Mukin karsinaa. Muki odotteli jo karsinassaan, no jos ei malttamattomasti, mutta ainakin odotti. Suitset huomatessaan se venytteli kaulaansa oikein pitkälle ylös taivaita kohti. "Noniin ruunaseni, jos nyt sitten leikittäisiin vaikka lauhkeita lampaita, eikä mitään kirahvia niin nää suitset olis sun päässä helpommin", juttelin ruunalle lämmittäessäni kuolaimia kädessäni. Hetken aikaa sain kurotella ruunan päätä kunnes se antautui ja sain suitset lopulta sen päähän pienestä vastustelusta huolimatta. Kävelymaastoon ei onneksi hirveästi varustusta tarvinnut, Mukikin saattoi huokaista helpotuksesta kun satulaa ei laitettu selkään ja siten se inhottava vyö jäi kokonaan pois. Napsautin lopuksi liinan kiinni kuolaimiin, ja saatoimme lähteä ulos. Päästyämme tallin pihasta ulos hiekkatielle kohti metsää ruuna pörhisteli vieressäni. Vähän kaikkea piti katsoa tien molemmin puolin ja mistä tahansa saattoi keksiä tanssiaskeleille syyn. Onneksi se ei kuitenkaan suurempaa pöllöilyt, liina oli siitä mukava, että saattoi antaa vähän siimaa touhuta, mutta silti ruuna oli hyvässä otteessa. Ei sille saattanut kuin nauraa, sellaista pöhinää maastossa kulkeminen aiheutti. Oli kuitenkin mukava huomata, että ruuna oli hivenen rentoutuneempi sen suhteen, että korvat pyörivät kuin propellit eikä olleet aivan koko ajaa luimussa kuten yleensä sen perusilmeeseen kuului. Kävelimme vajaan tunnin lenkin, nyt piti nauttia kun vielä syksy helli. Aurinko paistoi ja oli kuivaa, ihanteellisin keli siis tähän vuoden aikaan. Lopuksi suuntasimme kentälle, joka näytti olevan tyhjä. Ajattelin käydä vielä Mukin muut askellajit läpi juoksuttaen, jotta ruuna saisi vielä pientä lisäliikuntaa. Kentänlaidalla onneksi oli juoksutusraippa, joten saatoin vaihtaa vähän uskottavampaan raippaan tässä tarkoituksessa. Muki osaa onneksi juoksutuksen melko mukavasti, vähän sitä sai rauhoitella välillä kun ihme pomppuenergiaa tuntui ruunasta löytyvän, mutta muuten juoksuttaminen oli melko jees sen kanssa. Oikeastaan se käyttäytyy jopa paremmin maastakäsin juoksuttaessa, kun silloin se on tarpeeksi etäällä eikä jaksa ihan samalla tavalla luimia. Käytyäni ravin ja laukan molempiin suuntiin ja oltuani tyytyväinen niiden rullaavuuteen kävelimme vielä kentällä hetken loppujäähdyttelyksi ennen kuin suuntasin talliin. Kellon lähestyessä jo neljää ja heinien jakoa päätin hoitaa Mukin melko rivakasti viedäkseni sen loppuillaksi vielä tarhaan nauttimaan vapaapäivästä. Heitin sille loimen niskaan, sillä aurinko alkoi laskemaan ja lämpötila sen myötä, eikä ainakaan lihakset nyt menisi jumiin. Vielä onneksi mentiin kevyellä ulkoloimella, ennen kuin pitäisi aloittaa kunnon toppaloimien käyttö. Karsinassa laitoin vielä pari porkkanan palaa Mukin ruokakuppiin, ja kiitin ruunaa ennen kuin laitoin riimun päähän ja lähdin viemään sitä tarhalle. Innoissaanhan ruuna sinne meni, tietäen kohta saavansa ruokaa. // Voi miten kiva syksyinen ulkoilu syksyisessä hyvässä säässä sulla ja Mukilla oli, tosi kiva kuulla että jaksoit jalan lähteä vähän vaihtelua Mukillekin. Ja liinaus siihen päälle ei varmastikaan tehnyt Mukille ollenkaan pahaa, se rentouttaa kyllä. Mä kuulin tallituvassa tosta Ollin rohkeasta tempusta pyytää sun numero, mutta vaikkei siinä oliskaan ollut mitään taka-ajatuksia niin ainakin sulla oli sen numero jos jotain olis sattunut maastossa, onneksi ei ja numero jäi käyttämättömäksi ainakin toistaseksi. 15v -iida
|
|