Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 11, 2018 14:45:07 GMT 1
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 22, 2018 14:15:14 GMT 1
22.10.2018
Tuuve oli eilen, hiljaisena sunnuntaipäivänä, muuttanut uudelle tallille Yläkokkoon. Edellisessä paikassa ei ollut käytössä maneesia, tarhat olivat melko pienet ja hinta silti suhteellisen korkealla. Olin siis erittäin onnellinen päästessämme treenaamaan tälläiseen paikkaan, koska kisoihin harjoittelu oli lähes täysin mahdotonta loskaisella ja jäisellä kentällä. Yläkokosta taas löytyi mielestäni kaikki tarpeellinen, ellei jopa enemmän. Ehdottomana plussana oli avulias ja ystävällinen henkilökunta, joka otti heti tarhaustoiveet ja muut hoito-ohjeet tarkasti ylös. Täällä selvästi pidettiin hevosista ja ihmisistä hyvää huolta! Tamma oli saanut eilen vain tutustua uusiin tarhakavereihin ja ympäristöön, mutta tänään mulla oli aikomuksena tehdä sen kanssa pieni koulutreeni. Parkkeerasin autoni ja lähdin kävelemään kentän ja tallin ohi tarhoille, jossa Tuuve heti huomasikin saapumiseni. Avasin portin ja puikahdin sisälle isohkoon tarhaan, missä ponini kolmen muun kavoikkaan kanssa oli ulkoilemassa. ”Hieno tyttö” Kehaisin pilkukasta tammaa, kun tämä kiltisti käveli luokseni, painaen päänsä rintaani vasten. Hetken paijailun jälkeen kiinnitin narun riimuun ja olin jo avaamassa portin, kun ilkikurisen näköinen karvakasa lähestyi ponini persettä hampaat irvessä. Tuuve huomasi tämän, painoi korvansa tiukasti niskaan ja potkaisi vingahtaen taaksepäin. ”Hus siitä! Nyt loppuu tollanen!” Ärähdin heilauttaen riimunnarun vartta russitamman suuntaan. Ruunikko poni käännähti ympäri ja ravasi laiskasti muiden hevosten luo. Lopulta pääsimme kuin pääsimmekin ilman uusia välikohtauksia talliin saakka. Yksäripuoli kuin huusi tyhjyyttä ja hiljaisuutta, sillä meidän lisäksi siellä ei kuulunut kuin radion hiljaista soittoa. Talutin Tuuven sen karsinan kohdalle, missä käänsin tamman ympäri ja kiinnitin molemmin puolin ketjuihin. Aikansa poni jaksoi kuopia ja meuhkata itsekseen, mun ollessa hakemassa varusteita, mutta kyllästyi sitten ja alkoi lepuuttaa takastaan. Suin selkeästi paksuuntunutta karvaa pitkin vedoin ja hyräilin radiosta kuuluvia biisejä hiljaa ääneen. Olin niin omissa maailmoissani, etten lainkaan huomannut kun tallin ovi aukesi. ”Moi! Jokos Tuuve on ottanut paikan haltuun?” Kysyi sisään astunut Reifr, rapsuttaen uteliaan ponini kaulaa. ”Joo kyllä se siltä vaikuttais. Pari taisteluhaavaakin oli tullut, mutta ei onneks mitään kovin pahoja” Irvistin pienesti, mutta naurahdin kuitenkin heti perään. ”Noh, eiköhän se siitä kun kunnolla tutustuvat” Mies tuumasi ja kertoi sitten lähtevänsä karsinoita siivoamaan. Kiirettä varmasti pitää, kun on näin suuri talli hoidettavana ja tunnit pyöritettävänä. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua olin varustanut sekä Tuuven, että itseni. Lähdin kärpäskimon tamman kanssa kohti alakenttää, jossa ei juuri sillä hetkellä näyttänyt olevan ketään. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet, jonka jälkeen hyppäsin jo tutuksi tulleeseen satulaan. Tuuve vaikutti ainakin olevan oma itsensä – Liikkeelle piti heti päästä, mutta käynti oli silti kuin hidastetusta filmistä. Napautin pari kertaa pohkeilla ponin kylkiin, että se tajuaisi herätä haaveistaan. Neljänkymmenenviiden minuutin aikana kerkesin tekemään mm. pohkeenväistöjä, siirtymisiä, lisäyksiä ja harjoittelemaan parit laukanvaihdot. Tuuven kanssa meillä oli tavoitteena saada siitä hiukan rennompi siirtymisissä ja mulle rohkeutta pyytää riittävästi. Loppuvuodesta tulisimme luultavasti vierailemaan koulukisoissa Helpon B:een luokissa pariin otteeseen, sekä starttaamaan myös yhden esteluokan, mikäli treenit kotona sujuisivat mallikkaasti. Tämänpäiväisessä ratsastuksessa mulla ei paljoa moitittavaa ollut. Tuuve liikkui kevyesti ja herkästi, mutta sitä selkeästi vielä hermostutti uudet hevoset viereisissä tarhoissa, minkä takia keskittyminen välillä herpaantui. Annoin ponille tyytyväisenä pitkät ohjat ja hyppäsin itse alas selästä, kävelemään tamman vierelle. Tuuve oli hionnut jonkin verran, joten tallissa laitoin ponille varmuuden vuoksi vuorellisen sadeloimen ja palkkioksi pari porkkanaa ruokakuppiin. Hetken levähdyksen jälkeen päästin tamman takaisin tarhaan muiden luokse. On mulla vaan hieno nuori poni! // Toivottavasti ootte nyt viihtyneet meillä Tuuven kanssa, vaikka Tuuve ei aina tyytyväiseltä tarhassaan näytä kun pienempi poni näyttää sille jöötä. Acce on vähän sellanen kovatahtoinen mutta kyllä ne niin tulee toimeen että on kinastelun sijaan jättäneet toisensa lähes huomiotta tai sille se on vaikuttanut. Tuuve on kyllä oikein sulonen poni ja hieno myös, toivottavasti treenit lähtee nyt hyvin käyntiin ja hommat muutenkin sujumaan. Eikö nyt sitten kannata myös muihin tallilaisiin tutustua;)? 14v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Dec 7, 2018 16:03:40 GMT 1
07.12.2018
Olin ilmoittanut itseni ja Tuuven Adinan ponitallin kisoihin, jotka järjestettäisiin uudenvuoden aattona. Jännitystä oli jo nyt ilmassa, vaikka kisoihin oli vielä reilut kolme viikkoa aikaa. Me mentäis ihan vaan Helppo C ja rataesteillä 70cm, eli hyvin meillä pitäis mennä. Ainakin teoriassa. Ehdittäisiin kuitenkin saamaan alle hyvä, parin kuukauden treeni uudessa paikassa, sekä useampi ohjattu tunti niin koulussa kuin esteillä. Tuuve oli saanut joulukuun alussa jalkaansa hokkikengät, kelien muututtua liukkaiksi. Sanna oli myös klipannut ponin marraskuun puolenvälin tienoilla, kun se oli alkanut hikoilla kiitettävästi pelkistä rennoista maastolenkeistä. Tällä hetkellä viikko-ohjelmaamme kuului koulua ja maastoa kumpaakin pari kertaa viikossa, sekä kahtena päivänä puomi-/esteharjoituksia. Olin selkeästi huomannut, ettei tamman pää oikein kestäisi pidempiä taukoja liikutuksesta. Tänään perjantaina, oli mukava ratsastaa rento koulujumppa tyhjässä maneesissa. Olin loimittanut Tuuven ja jättänyt tarhaan päiväheinille, jonka jälkeen kiipesin itse taukotupaan juomaan kaakaota. Juttelin lähemmäs puoli tuntia Mukin hoitajan Kiian kanssa, lähinnä hevosista. Nainen vaikutti mukavalta, vaikka meillä muutama vuosi ikäeroa olikin. Sekä minä että poni olimme viihtyneet hyvin uudessa paikassa!
|
|