13.10.2018 Muutto
Reilu puoli vuotta me oltiin saatu nauttia Eternal Warmbloodsin huikeista puitteista ja muusta luksuksesta, kun talli ilmoitti lopettavansa. Ei siinä sitten jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä etsimään uutta tallia. Monta tallia ehdinkin kiertää, mutta kaikissa paikoissa oli jotain sellaista huonoa, minkä itse koen esteeksi. Monessa paikassa tarhausajat olivat liian lyhyet, pohjat kamalat tai tarhat postimerkin kokoiset. Oli myös paikkoja, joissa pesariin ei tullut lämmin vesi, tai maneesia ei löytynyt ollenkaan. Olen todella tarkka puitteista, joten kaikki tuollaiset asiat saivat minut heti jatkamaan matkaani eteenpäin.
Lopulta olin löytänyt Yläkokon. Olin ennen tutustumiskäyntiäni todella skeptinen kuullessani, että talli on ratsastuskoulu, enkä suoraan sanottuna jaksanut uskoa, että tänne päätyisin Hatun tuomaan. Tallialueeseen tutustuessani olin todella innoissani. Puitteet ovat loistavat, kentät pyritään pitämään läpi talven ratsastuskäytössä ja maneesi löytyy. Tarhojen pohjat on hyvät ja tarhat ihan hyvän kokoiset. Maastoja löytyy reilusti ja laitumetkin on kesällä. Tiesin tämän kaiken olevan aivan liian hyvää, mutta pettymykseni oli hirveä, kuullessani päivien tuntiaikataulut. Ei sillä hyvillä keleillä ole mitään väliä kun kentätkin löytyy, mutta kaatosateilla ja paukkupakkasilla maneesiaika jää aika vähäiseksi tuntien pyöriessä. Tässä kohtaa hieman pettyneenä sanoin tallinomistajalle miettiväni asiaa ja soittavani myöhemmin. Suoraan sanottuna mielessäni olin jo päättänyt etten edes soita, miten me pystyttäisiin talven läpi treenaamaan, jos ei iltapäivisin pääse maneesiin?
Viikon verran lopulta mietin asiaa, ennenkuin tein päätöksen. Kyllä me Yläkokkoon muutettaisiin, ainakin nyt väliaikaisesti niin nähdään miten meno siellä lähtee sujumaan. Kyllä me kentällä pärjätään ja pitää talvella tulla aamulla aina kun vain pystyn. Yläasteen opettajan aikataulut eivät aamuratsastuksiin kovinkaan hyvin osu, mutta kyllä kaikista ongelmista on aina selvitty. Yläkokossa on kuitenkin kaikki muut yksityiskohdat kohdillaan, etten viitsi päästää tätä tilaisuutta livahtamaan sormieni välistä.
-------
Tänään oli sitten muuttopäivä. Olin pakannut Hatun tavaroista suurimman osan autooni jo eilen, tänään olin vain juoksuttanut oripojan ennen lähtöämme. Heitin Hatulle sen ulkoloimen niskaan ja suojat jalkaan, jonka jälkeen lastasin orin traileriin. Vaikka Hattu on perusluonteeltaan todella höntti ja tulinen, se on kuitenkin maailman helpoin lastata vaikka yksin. Paljon kisakokemusta omaava ori on trailerissa kuin kotonaan ja matkat sujuvat aina ongelmitta. Kun hevonen oli trailerissa, tarkistin vielä kiinnitykset, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti Yläkokkoa.
Yläkokon pihassa jätin Hatun traileriin odottelemaan ja suuntasin etsimään Iidan, tallin omistajan. Vaalea nainen löytyikin tallirakennuksesta ja hän tuli hymyillen minua vastaan.
"Te nyt sit saavuitte! Tervetuloa", nainen naurahti ja lähti perässäni ulos.
"Onko sulle ok, jos sen laittais heti kaverin kanssa? Meillä ois 4v puoliveriori vailla kaveria ja sen omistaja Lydiakin on nyt tallilla, niin voitaisiin rauhassa katsoa miten pojilla lähtee sujumaan?" Iida kysyi ja katsahti minuun uteliaasti.
"Joo toki. Hattu on nyt pitkään tarhannut yksin, mutta siitä aikaisemmalla tallilla se oli pienessä poikaporukassa ja tuli hyvin kaikkien kanssa toimeen", kerroin samalla kun aloimme ottaa Hattua ulos trailerista.
Toisen orin omistaja, Lydia se taisi olla, otti oman orinsa hetkeksi sivummalle kun talutin Hatun sisälle tarhaan. Päästimme sitten molemmat orit irti ja ne suuntasivat heti tutkimaan toisiaan.
"Kelmi on aika semmonen kiltti hömppä muiden kanssa, niin luulis että tulevat toimeen", minua hieman pidempi vaalea nainen totesi.
"Joo, Hattu kanssa tykkää kavereista", naurahdin.
Hiljenimme seurailemaan hevostemme touhuja. Molemmat kiljaisivat pari kertaa, ottivat pienet pyrähdykset ja heittivät etujalkojaan, mutta sen jälkeen molemmat vain rauhoittuivat ja Hattu lähti tutkimaan tarhan joka nurkan.
"No, se meni hyvin. Jos haluut purkaa sun tavarat, niin tuun näyttämään paikat. Lydia ehtii varmaan hetken vahtimaan poikia?" Iida sanoi ja katsoi sitten Lydiaan kysyvästi. Nainen nyökkäsi hymyillen ja jäi seisoskelemaan aidan lähettyville. Itse lähdin Iidan perässä talliin.
"Tää koloskarsina ois sit Hatulle. Lydian Kelmi ja Kelmin isä Kerttu on tuolla reunassa vitosessa ja kutosessa. Näissä muissa on mun omia hevosia", Iida selosti ja näytti Hatun tulevaa karsinaa.
"Jees, kuulostaa hyvältä. Oliko se niin, että pesari oli päätallissa?" kysyin.
"Jep, siellä on kaksi pesaria, kumpaakin saa käyttää", Iida vastasi ja näytti minulle vielä varusteiden paikat, jonka jälkeen naiselle tulikin kiire omien askareidensa perään. Kävin hakemassa autoni lähemmäs siirtotallia ja aloin purkamaan tavaroitani vähitellen.
Kun olin valmis, suuntasin takaisin tarhoille, jossa Lydia edelleen tarkkaili oriemme touhuja.
"Sulla on siis kaks heppaa, jos oikein kuulin?" aloitin keskustelua.
"Itseasiassa neljä, mutta vaan kaks niistä on täällä. Tää Kelmi tässä ja sen isä Kerttu, toi mustankirjava tuolla toisessa tarhassa", nainen naurahti.
"Mun knabbitamma ja sen vuotias varsa asuu mun valmentajan tallilla", tämä jatkoi vielä.
"Vou, ihan hyvin hei! Mulla on vaan Hattu ja senkin oon omistanut vasta puoltoista vuotta. Sitä ennen oli opiskeluiden aikana vähän taukoa hevosista", virnistän ja jatkamme iloisesti keskusteluamme niin hevosista, kuin muistakin tärkeistä aiheista.
// Super kiva muuttotarina jossa kivasti sun mietteitä tallinvalinnasta, meillä on kyllä varsin vähän aikaa maneesissa tuntien ohella muille, mutta voisin melkein mennä lupaamaan että alkeistuntien ja talutustuntien aikaan voitaisiin harkita maneesin jakoa, koska aloittelijat eivät tarvitse liiemmin tilaa, hmm. Pitänee jutella muille opettajille tästä ideasta. Eli silloin pääsisi maneesiin tarvittaessa. Hyvä että Kelmi ja Hattu tuli toimeen toistensa kanssa niin kummallekin on sitten seuraa. Ja nyt kun meillä on jo Tumppu, nyt Hattu niin Huivi niminen pitäisi vielä kai hommata, ehehe! 17v€ -Iida