|
Post by Chappe on Sept 2, 2013 11:52:12 GMT 1
Kävin tänään käyttämässä koiriamme Lolaa ja Mistiä lenkillä, ja kävelimme Yläkokon ohi, jossa tytöt juoksivat iloisesti. Nappasin kuvan kun koirat istuivat molemmat yhden Yläkokon pellon vieressä //Piirtelin huvikseni oikeat koirani paintilla, ja ajattelin käyttää kuvaa hyväksi;)// Ruskea/valkoinen (sekarotuinen spanieli) on Lola, ja isompi (kultainen noutaja) on Misti. 12hm // Suloinen kuva, komeet koirat! Haa, meillä on cockerspaniel:3 5v€-Iida
|
|
|
Post by Chappe on Sept 3, 2013 17:11:42 GMT 1
2 ratsastus tunti Charlotta - Tumppu
Tänään oli surullinen päivä. Nimittäin Rakas Vennini oli loukannut jalkansa pienellä haavalla, joka kuitenkin parantuu, mutta se ei kuitenkaan voinut käydä tunnilla. Tänään oli Tiistai, ja minulla oli tänään juuri ratsastus.
Poljin tuntia ennen ratsastustani tallille, ja juoksin heti listoille! Luin että Eveliina - Vallu Nea - Keikari Charlotta - Tumppu Aino - Deisi Peppi - Lilli
Kaikki olivat taas paikalla, ja mietin milläinenkohan Tumppu olisi ratsastaa? No mutta kuitenkin, lähdin hakemaan Tumppua tarhasta, ja siellä se seisoikin nätiti ja tuijotti minua. Hymyilin sille, ja nappasin portissa roikkuvan punaisen riimunnarun. Avasin portin, ja suljin sen perässäni. Kävelin kohti Tumppua, ja sain sen kiinni helposti. Talutin sen talliin asti, ja päästin sen karsinaan. Kävin hakemassa varustehuoneesta sen satulan, suitset ja hoitopakin. -Moi! kuului tuttu ääni takaani! -Eveliina! Moi! Huudahdin -Kellä sä meet? kysyin vaikka tiesin. -Vallulla, hän sanoi -Se on tosi kiva, mutta vähän kankea, kerroin, kun tiesin Vallun luonteen jo ennestään. -Valluhan oli mun kummitädin heppa ennen, sanoin -Aijaa, no sä vissiin tiiät siitä sitten jotain:) Eveliina sanoi kysyvästi -No jotain;) Sanoin leikillisesti. -Mulla on yllätys ratsu, naurahdin, -Juuh, se ei vakkarina meiän tunnilla olekkaan, Eveliina vastasi -Ei niin, mulla olis varmaan ollu Venni, mutta se ontuu, sanoin hieman allapäin. -Voi harmi! Eveliin pahoitteli. -No, mutta mä meen varustaan Vallua, nähään, hän sanoi vielä -Nähään! vastasin Harjailin Tumppua niin että lika lähti pois sen pehmeältä karvalta, ja putsasin kaviot, joissa ei kyllä likaa paljon ollutkaan...
Suitsin ja satuloin Ruunikon ruunan, ja kun se oli tehty, kävin maksamassa tunnin, ja talutin Tumpun kentälle missä muutama jo sääti jalustimiaan. Aino, joka viimeksi oli ollut epäonnekas Keikarin kanssa, näytti todella iloiseslta, kun sai ratsastaa Deisillä! Hymyilin hänelle, muttei hän huomannut. Pysäytin Tumpun kaartoon, ja ponnistin sen selkään. Jalustimet olivat jo valmiiksi sopivan mittaiset, mutta huomasin selästä katsottuna, että satulavyö oli liian löysällä. Iida tarkasti jokaisen ratsastajan ja ratsun, ja pian hän oli meidänkin kohdallamme. Hän kiristi vyömme, ja antoi ryhmän ottaa sen jälkeen käyntiä. Olimme pitkällä ohjalla, ja saimme harjoitella ensimmäiseksi voltteja pitkällä ohjalla! Se tuntui minulla ainakin hankalalta, kosska Tumppu oli pihalla kuin lumi ukko, mitä piti tehdä, ja sen sijaan että se olisi kääntynyt voltille, se lönkötteli leppoisaa tahtia (hyvin hitadasta) eteenpäin eikä ollut tosiaankaan aikovinaan minnekkään kääntyä. Tuntui kuin sen pää olisi ollut ontto, ja se ei olisi ymmärtänyt mitään siitä kun tönin sitä ulkopohkeellani, ja ohjasin sisä ohjalla. Olin haljeta kun se ei kertakaikkiaan kääntynyt, ja olin helpottunut kun vihdoinkin saimme kerätä ohjat tuntumalle. Tumppu nopeutti käyntiään vähän, ja oli enemmän kuulolla. Käänsin jälleen sen voltille, ja nyt asia meni perille!
Teimme käynnissä myös pääty-ympyröitä, ja otimme pitkille sivuille kevyttäravia, joka oli vaivalloista Tumpulla joka oli kuin llehmä, eli hyvin hidas, ja pomppuisa. Hiki nousi jo ensimmäisen vartin aikana. Otimme pian ravia koko uraa pitkin, ja saimme tehdä tarvittaessa pääty-ympyrät harjoitusravissa:) Tumpun ravi tasoittui, kun siihen totuin. Pian sillä olikin unelmien ravi! Jatkoimme samaa tehtävää hetken kunnes teimme täys kaarrot, joilla piti vaihtaa 3 kertaa kevennys. Se oli minulle helppo tehtävä, sillä olin tottunut Jewalla jatkuvaan kevennyksen vaihtoon. (Jewa on se mun toinen poni) Ratsastimme samalalla lailla toiseenkin suuntaan, ja hidastimme käyntiin. -Noniin, voitais harjoitella välimatkan pitoa laukassa! Iida huusi. -Tulkaa tänne keskele, kerron ohjeet! Hän komensi. Kaikki kääntyivät omilta kohdiltaan Iidan ympärille. -Elikkä, pareittain, nostetaan laukka uralle, ja pitää säilyttää välimatkat niin, että aluksi mittaan teidät viiden harppauksen päähän toisitanne, ja sitten laukkaatte kierroksen, jonka jälkeen taas pysähdytte, ja mittaan teidät uudellen, ja pitää koettaa säilyttää se sama viis harppausta, onko selvä? Iida selosti Nyökkäilimme vastaukseksi. -Ekaksi Deisi ja Lilli! Iida sanoi. Hän ohjasi molemmat viiden harppauksen päähän toisistaan. Sitten hän antoi molempien nostaa laukan. Aino sai Deisin helposti laukkaan jo käynnistä, ja saihan Peppikin Lillin, tosin kahden ravi askeleen kautta... Deisi laukkasi hitaasti, ja Peppi joutui kääntämään Lillin voltille. Loppu metreillä hänellä tuli kiire, ja kun piti pysäyttää, Lilli ei tehnyt äkkipysäystä, johon Peppi oli varautunut, vaan jatkoi matkaansa, ja oli lähellä törmätä Deisin takapuoleen, mutta hypähtikin äkisti sivuun, ja Peppi raukka ei arvannut sitä, ja horjahtikin suoraan Deisin takamuksen taakse. -Sattuko? Iida juoksi katsomaan. -Ei:) Peppi hymyili, ja nappasi Lillin kiinni. Hän nousi uudelleen selkään, ja Iida jätti heidät mittaamatta. -No hyvä! Sitten Tumppu, Keikari ja Vallu! Iida käski. -Ensin Vallu, sitten Tumppu ja viimeiseksi Keikari, Iida ilmoitti ja avusti meidät paikoillemme. Saimme käskyn nostaa laukan, ja minä ravasin kulmaan, kunnes nostin laukan ja tulin samassa välimatkassa (ainakin omasta mielestäni) Laukkasimme sen kierroksen, ja tulokseksi tuli minulla kolme ja puoli, ja Keikarilla kahdeksan metriä. -Nonniiih, sitten voitais nyt lopuksi vaikka ravissa tempon lisäyksiä, eli pitkillä sivuilla huippu nopeaa kiitoravia, ja lyhyillä sivuilla harjoitusravissa pääty-ympyrä normaalilla tempolla, Iida ohjeisti. Teimme kuten Iida käski, ja nopeaa meneminen oli tosi hauskaa, varsinkin kun itse olen sellainen ujo, huima pää XD
Otimme tehtävän jälkeen loppu käynnit pitkin ohjin, ja toimme pian kaartoon. -No mitäs mieltä olitte? Iida kysyi. -Vallu oli ainakin ihana! Eveliina huusi. -Lilliki oli ihan OK, Peppi jatkoi -Deisi on maailman paras! Aino huusi kurkku suorana! -Tumppu oli kans kiva! Huusin seuraavaksi. -Keikariki oli iha jees, Neakin sanoi. -No kiva, Iida kehui Laskeuduimme alas ratsujemme selästä, ja nostimme jalustimet. -Hei muuten Iida! Mä en pääse seuraavalla kerralla, niin saanko mennä korvaus tunnille tuohon Keskiviikon lasten tunnille? Kysyin - ?? (vastaa vaikka kommentissa) -Okei! huusin,
Talutimme hevoset talliin ja riisuimme varusteet niiden päältä. Lähdimme pian sitten kotiin.
13hm
// Kivan pitkä tarina(: pari kirjoitusvirhettä löytyi, kiva, kun tykkäsit Tumpusta(: Musta onnistunut ostos, kiva ja välillä helppo ratsastaa. Pakko myöntää että näytit ruunan selässä aika pikkuselta, mutta hyvin ne pohkeet meni sille perille(: 23v€ Pääset jos haluat(:, voisit kokeilla Kämpeä?(:: -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Sept 9, 2013 15:23:26 GMT 1
3 ratsastustunti Chappe - Kämpe
Eilen oli ollut Tiistai, ja olin ollut hammaslääkärissä, joten en päässyt ratsastukseen. Tänään, oli siis Keskiviikko, ja olin ottanut korvaustunnin:)
Saavuin tallille jälleen kerran tuntia ennen tunnin alkua. Juoksin tarhoille, ja suokkitarhassa Venni oli parantumassa. Kävin antamassa sille sokerin palan, ja taputin sitä kaulalle. Lähdin sitten talliin, ja katsomaan kellä ratsastaisin. Listoissa luki että menisin Kämpellä. En ollut kokeillut sitä ennen, joten nyt saisin tilaisuuden. Kävelin sen karsinalle, ja avasin oven. Muutama minua vanhempi tyttö jo harjasi Kämpeä, ja ilmoitin heille ratsastavani Kämpellä. -Joo, me hoidetaan se! Tytöt sanoivat yhteen ääneen, ja harjasivat Kämpen oikein puhtaaksi. -Voikko hakee kämpen varusteet? toinen tytöistä kysyi. -Joo, voin mä! lupauduin, ja menin varustehuoneeseen. Etsin Kämpen varusteet, ja kiikutin ne sen karsinalle. -Tässä, sanoin, ja ojensin suitset ja satulan toiselle tytölle. -Joo, hän sanoi, ja nosti satulan heti Kämpen selkään. -Mä lähen maksaan! sanoin, ja kävelin toimiston eteen. Sanna ottikin jo rahoja, ja annoin 25e hänelle. Kävelin takaisin Kämpen karsinalle, ja ne tytöt olivat saaneet jo varusteet päälle. He lähtivät tallille tekemään jotain, ja otin ohjat kaulalta. Talutin Kämpen kentälle, ja pysäytin sen. Laskin jalustimet, ponnistin selkään ja totesin että jalustimet olivatkin sopivan mittaiset.
Otimme heti käyntiä pitkin ohjin. Piti nostaa jalustimet kaulalle, ja pitkällä ohjalla. Kokosimme aivan lyhyen ajan aikana ohjat tuntumalle, ja otimme ilman jalustimia ravin. Se oli hyvin pompottavaa, ja meinasin pariinkin ketaan luiskahtaa alas. Sinnittelin selässä, ja olin onnellinen kun otimmme käynnin, ja jalkkarit jalkoihin. Otimme pian taas kevyen ravin, ja pitkillä sivuilla piti pystyä tekemään vähintään neljä volttia. Päätyihin pääty-ympyrät!
Tätä jatkettiin kymmenisien minuuttia, kunnes otimme käynnin, ja tarkistimme oliko mahavyö tarpeeksi kireällä. Minulla piti kiristää, joten kävelin keskelle, ja annoin sen saman tallitytön (tai sen toisen tytön joka auttoi varustamaan) kiristää mahavyötä. Kun olimme valmiita, piti nostaa harjoitus ravi uralle. Kun oli kaksi kierrosta ravannut, piti tulla pituushalkaisija, joka piti mennä laukassa! Laukka onnistui muuten hyvin, mutta yhdessä vaiheessa minulta lähti jalustin, ja jouduin nopeasti nykäisemään kova kouraisesti Kämpen käyntiin! Nostot sujuivat hyvin.
Tunti tuntui äärettömän lyhyeltä, mutta olin kuitenkin tyytyväinen:) Kämpe jatkoi, ja annoin sen ohjat jollekin pojalle. Itse lähdin kipittämään kotia kohti, ja olinkin pian perillä.
//anteeksi kun kesti, että tarina tuli näin myöhässä!//
14hm
|
|
|
Post by Chappe on Sept 28, 2013 18:57:59 GMT 1
Tänään kun pyöräilin kouluun, näin kun deisi ja Dani olivat tarhassa, ja tamma opetti Dania ilmeiseti nostamaan jalkaa kun niin innokkaasti molemmat maata takoivat;) 15hm // hellunen kuva:3 6v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Oct 11, 2013 19:40:47 GMT 1
Syksy se on täälläkin...Koulussa kertotaulu kokeet menossa, hirvee pänttääminen... Ei millään olis ehtiny, mutta tavallaan "livistin" tallille -Iidaa? huhuilin tallille päästyäni. -Chappe, säkö siel? sain vastauksen tallin omistajalta. -Joo, mä, sanon ja tallustin lähemmäs. -On jo niin pimeetä ettei meinaa nähä mitää! Iida päivitteli. -Niimpä, oli vaivalloista pyöräillä tänne, kerroin. -Uskon, blondi sanoi. -Olisko mitää hommia? kysyin Iidalta. -Hmmm.. Lakaisetko talli käytävän, mä just haravoin tässä tallipihassa, Iida selosti. -Joo, voin mää, suostuin, ja kipitin talliin. Valoisassa tallissa oli kyllä miljoona kertaa parempi olla, kuin ulkona, kylmässä ja pimeässä! Aloin laasta käytävää, jonne oli kantautunut paljon mutaa, lehtiä ja muunlaisia mitkä eivät sinne kuuluneet. Näytti siltä, että olin kahdestaan Iidan kanssa tallilla. + hevoset ja kissa. Käytävä puhdistui hitaaseen tahtii, mutta sekin saatiin valmiiksi! Seuraavaksi kävelin Deisin luo, ja taputin sitä. Halasinkin, ja hain varustehuoneesta sen hoitopakin. Aloin harjata oikein huolellisesti tammaa, ja pian tamma jo lähes tulkoon nukkui:) Silitin sitä selästä, ja totesin että voisin seuraavalla kerralla, jo ratsastaa sillä. Putsasin myös kaviot, jossa ei kestänyt kuin muutama minuutti. -Hyvä tyttö! Hieno! kehuin shettistä, jok avasi silmänsä. Kaivoin taskustani sokerikuution, ja annoin sen tammalle. -Nätti tyttö! sanoin ja silitin Deisiä kaulasta. Lähdin palauttamaan Deisin hoitopakkia, ja varustehuoneesta nappasin myös Vennin tavaroita. Sipsutin yksityistenpuolelle, ja löysin Vennin katselemasta karsinan yli mitä käytävällä tapahtuisi. -Moikka Venskuseni! Hihkaisin sen luona. Taputin sitä karsinan raosta, ja avasin karsinan. Astuin Vennin omaan karsinaan, ja taputin sitä kaulalle. -Säkin oot tosi hieno! kerroin Vennille, joka nuolaisi kättäni. -Hyvä! kehuin vielä. Aloin vähitellen hoitaa m,yös suokkiani, joka selvästi nautti<3 -Hyvä Venni, sanoin tammalle, joka käänsi päänsä nähdäkseen miksi lopetin. Annoin sokerin palan myös Vennille, joka hörähti tyytyväisenä. -nii, oot kyllä hyvä! lässytin. Puunasin Venniä vielä pitkään, ja sainkin siitä erittäin näyttävän, vaikka näin syksyllä se likaantuisi nopeasti!!! -Heippa Iida, mä lakasin sen lattian ja hoidin Deisin ja Vennin, ilmoitin ja nostin pyöräni telineestä. -Kiitos! ja Heippa! Iida vastasi, ja lopetteli haravoimista. Lähdin pyöräilemään kotiin, iloisin mielin! //semmonen pikku tarina tällä kertaa:)// 16hm // Kiva lyhyehkö tarina ja kiitos käytävän lakaisemisesta! Se onkin näin syys aikaan kaikista pahin... Kun kuraa menee sisään, muttei ulos ja kun turpeet tulee hevosten mukana karsinasta, mutta kiitos kun jaksoit sen siivota! Pihalle on tosiaan tullut kamalan ikävän pimeää...:/ Tuntuu, ettei edes näe tarhalta toiselle saati sitten erottaa hevosia sieltä pimeästä, tulispa lumi pian...! Pari kirjoitusvirehtä bongasin, mutta ei se mitään kaikille tulee niitä!(; 10v€ -Iida
-> Haluaisitko varustaa pari ponia alkeistunnille?(: siitä 5v€
|
|
|
Post by Chappe on Oct 16, 2013 11:42:38 GMT 1
Vanhat ponit valkeina!Olin aktiivistunut (en tiiä miten kirjotetaan...) ja olin jälleen tallilla! Alkeistunnit alkaisivat pian, ja paljon Yläkokossa ei kyllä muita näkynytkään kuin minä, Iida ja tuntilaiset. Sannakin oli pitämässä tuntia tällä hetkellä. Käppäilin tallissa toimeettomana, kunnes näin pikkutytön melkein itkevän. -terve, mikä sulla on? kysyin tältä. tyttö istui jonkin sortin puu palikan päällä, ja katsahti minuun. -En osaa varustaa Juttaa, ja voin myöhästyä, tyttö sanoi vaisusti. -Mä voin auttaa! ilmoitin lohduttavalla äänellä. -Okei, joku poika toi varusteet jo, mutta se sano että sillä oli niin kiire ettei se ehi auttaa, tyttö kertoi. -Aijaa, millanen se poika oli? kysyin uteliaasti. Ei minua muuten kiinnostanut tietää, mutta en minä ainakaan tiennyt että tallilla poikia liikkui!? -Sillä oli ruskeet hiukset, ja musta - valkonen niken T- paita, tyttö kertoi. -Hmmm.. Musta niken T- paita... mietin ääneen. -Tietty! Luca!!! huudahdin tarkoitusta isommalla äänellä. -Ai kuka? tyttö kysyi -Se on yks niin sanottu talli työntekijä, jonka mun mielestä piti olla saksassa vai minne se nyt lähtikään kerran?? selostin. -Joo no, mun nimi on Silla, tyttö esittäytyi -Mun on Charlotta, mut sano Chappe vaan! vastasin. -Varustetaan Jutta nyt! Silla sanoi. -Okei, vastasin. Nostin satulan hieman vaivautuneen näköisen ponin selkään. Ja laitoin satulavyön kiinni. -Mä haluun ite laittaa suitset! Silla sanoi oma toimisesti. -Okei, sanoin ja katsoin kun pikku tyttö pujotti suitset ponin päähän. Kiinnitin remmit Sillan kanssa, ja ajattelin että kun kerran osasi laittaa suitset, miksei ollut niitä aikaisemmin laittanut? No mutta eihän tuossa kuinkaan käynyt! -Pärjäätkö sä nyt ite? kysyin. -Joo! tyttö vastasi innokkaasti. Samassa kuulin jonkun huutavan käytävällä: -Voiko joku auttaa mua? Sipsutin ulos Jutan karsinasta, ja vastasin huutoon: -Mä voin! -Mää tarvin apua Danan kans, joku lähes Sillan ikäinen tyttö sanoi kun kävelin Danan karsinalle. -Mää oon Liina, tämä kertoi. -Mä oon Charlotta, mut sano Chappe, sanoin. -ok, mää en yllä laittaan suitsii! Tämä sanoi ja ojensi suitset minulle. -Mä voin laittaa ne, lupauduin, ja tungin kuolaimet luimistelevalle mustalle ponille. Autoin remmit kiinni Liinallekin, ja kysyin sitten: -Tarvitko muuta apua? -Joo, ehkä jos kävelisit vieressä ku talutan tän maneesiin, ja säätäsit jalkkarit, hän vastasi. -Okei, sanoin. -SAA LÄHTÄ TUOMAAN HEVOSIA! Kuului Helenan ääni. -Mennään me ekana! Liina hihkaisi innoissaan. -Joo, mennään vaan, sanoin itsekkin. Maneesissa autoin Liinan selkään, ja säädin jalustimet tytölle sopiviksi. Yhdesti Dana yritti näykätä, mutta väistin, ja läpsäisin sitä kaulalle "kiitokseksi". Kun tunti starttasi, lähdin pois maneesista, ja näin kun Lisbeth ja Micy pomppivat innoissaan. -SATAA LUNTA, SATAA LUNTA!!! nämä huusivat, ja juoksimme ympäriinsä talli pihalla! Jokainen oli huippu iloinne ensilumen saapuessa, eikä kestänyt kauaakaan, kun pyrytti jo kovemminkin! Talli piha oli pian valkoinen, noin sentin paksuisessa lumikerroksessa! -Nyt se talvi tuli! Lisbeth kiljaisi. -Totta, Micykin hihkaisi! -Ihanaaaaaa! Huudahdin ja keräsin lunta kämmenilleni. Tein pienen lumimökyn, ja sanoin että Venni oli lihonut 1000kiloiseksi, kun se oltiin astutettu vasta. Näytin möykkyä tytöille, ja pian kaikki veistivät kilpaa yläkokon hevosia! -Tää on Caya! Micy selitti, ja esitteli noin viidensentin korkuista, ja kahden sentin levyistä kasaa kädessään. -Ihan näköne! Lisbeth sanoi ja oli taputtavinaan Micyn luomusta. -hmmm.. Tää on vaikka Jutta, Lisbeth sanoi, ja näytti upeaa ponin päätä. -Toi on huippu hieno!!! Sanoin ja tuijotin Lisbethin hienoa veistosta. -Missähän Iida on? Sen pitäis nähä nää! kysyin. -Käyään koputtamassa sen oveen, Lisbeth ehdotti. -Joo, sanoimme yhtä aikaa Micyn kanssa. Kävelimme lumiponit käsissä Iidan talolle, ja koputimme. Iida avasi oven, ja katseli pihaansa hämmästyneenä!? -Onko täällä lunta vai ootteko te värjänny tallipihan??? Iida kysyi hämmentyneenä. -Lunta, kato me tehtiin Jutta, Venni ja Caya! Sanoin ja esittelimme ponit Iidalle. Micy kokosi Cayalleen hienon pään, ja tiputin lumi - vennin maahan. Rakensin uuden ponin, joka oli ilmetty Dani! Se oli ohut ja pitkäjalkainen, mutta sen päästä tuli vahingossa aivan shettiksen näköinen! -Tytöt! tää on Danin ja Tuiskun risteytys, siitä piti tulla Tuisku, mut tuli Dani! selostin iloisesti. -Aaaaaw, Lisbeth sanoi leikillään, ja näytti lumi - Kämpen. -Söde!!! hihkuimme Micyn kanssa. -Tää on sitte lumi- KATTI, Micy sanoi, ja ojensi kättään millä törötti lumikissa. Hihitimme Lisbethin kanssa... Kun olimme aikamme rakentaneet lumi-poneja, lumi-koiria, lumi-kissoja ja kaikenmaan elukoita, Lisbeth ja Micy kävelivät talliin, ja alkoivat hoitaa yhdessä Cayaa, minä kipitin pyöräni luo, avasin lukon, ja nostin pyörän telineestä. En voinut ajaa, koska pelkäsin liukastuvani, mutta kun näin että tuttu auto kaarsi pihaan pyörän koukku perässään, ilmeeni kirkastui, ja huusin: -Äiti! Ota tää telineeseen! -juu, täällähän on jo maa valkoisena! meillä ei vielä oo ku jäisiä koivunlehtiä pihalla, äitini kertoi. -Aijaa, höh! sanoin. -Eiköhän meiänki piha pian vaihu talviteloille, äitini hymyili. -okei, mut nyt mennään! sanoin ja hyppäsin autoon. Äitini nosti pyörän autan perässä olevaan telineeseen, ja niin alkoi kotimatka. 17hm // Oli superkiva tarina ja ihanan pitkä, hyvä Chappe! Ainut mikä mua häiritsi oli Helena?! Koska Yläkokossa ei pyöri ketään Helenaa, meinasitko Sannaa?(; Kiva, kun olet niin ystävällinen alkeistuntilaisille, koska kaikki ei sitä ole, vaan luulevat olevansa parempia kuin muut ja siten saisivat haukkua/olla epäystävällisä, se vasta törkeää on! Mutta sä olit onneks niille ystävällinen! Ihanan iloinen tarina ja ainahan se on kivaa, kun lunta tulee ja harmaa syksy häipyy pois! 5v€ + 20v€ -Iida
-> jos olet joku ilta pitempään tallilla, voisitko auttaa hakemaan poneja sisään? Siitä 8v€ ja hyvämieli
//sori toi Helena, tarkotin Sannaa! Hoidan katos Vaahterapolussa eri nimellä, ja aina menee molemmat sekasin!!! Vaihdoin sen Helena- nimen Sannaksi!
|
|
|
Post by Chappe on Oct 19, 2013 11:06:52 GMT 1
Kylmä ilma, hyvä mieli!Lunta oli pyryttänyt lähipäivinä paljon, ja olin pyörittänyt kaksi VALTAVAA lumipalloa! Ne olivat minua noin rintaan asti korkeita, mutta veljeni oli auttanut minua! -Matiaas! huusin pihan poikki. -No? sain vastauksen. -Yhistetään nää, ja tehään lumihevonen! ilmoitin. -Ok, 12 vuotias veljeni vastasi. Hän oli minulle aina yllättävän kiva, yleensähän sisko ja veli kinastelevat, mutta minä kinasin enemmän siskoni kanssa! Veljeni Matias, kipitti luokseni, ja aloimme kumpikin työntää palloja lähemmäs, tosin, minä en saanut omaani liikkeelle XD! Kuitenkin yhdistimme ne, ja aloimme kasata lunta niiden väliin. -Hei, tää vois olla joku tosi huonosti pietty, ja se olis nii laiha et nää ruokkis sitä paljo! kerroin, -Vaikka, ollaanko me sen omistajia? poika kysyi. -Tietty! mitä muitakaa? sanoin. -ok, mikä tän ponin nimi on? Matias kysyi. -Hmmm... Vaikkapas.. Osku! huudahdin. -Okra, veli sanoi ja jatkoi lumihevosen mahan täyttöä. Saimme pian vartalosta oikein hienon, ja aloin pyörittää hieman pienempää palloa pääksi. Siinä nyt ei mennyt kuin pari minuuttia, ja kun toin sen lumi-oskun luo, Matias länttäsi sen toisen pallon päälle. -Hieno! kehaisin, ja aloin jotenkuten muodostamaan märästä lumesta korvia Oskulle. Pian Osku oli täydellinen, ja kerroin että koe ratsastus voisi alkaa. Veli katseli hölmistyneen näköisenä kun "kevensin" lumi hevosen selässä. -No millanen se on? Matias kysyi leikillisesti. -Tosi kiva, se on rodultaan shettiksen, issikan, walesin vuoristoponin, russin ja connemaran risteytys, hihitin. -on ainaki näyttävyyttä hevosella! Veli myönsi. -Niimpä, maailman paras lumi-Osku! sanoin ja katsoin kysyvästi veljeäni. -Joo, no meikäki kokeilee! Poika sanoi ja nousi seisomaan hevosen päälle. Katsoin hänen puuhaansa, joka näytti niin hauskalta, että puhkesin oikeaan hörönauruun. Poika liukasteli liukkaan oskun selässä, ja pian tämä jo kökötti maassa istuen aivan yltäpäältä lumessa. -Sä putosit, kerroin ja katsoin virnistäen vaatteitaan pyyhkivää poikaa. -Aha, no kokeile ite seistä sen selässä! tämä kimpaantui. -Ok, mut jos tipun, se johtuu siit etten oo vikeltäjä!!! tiuskaisin tälle, ja näin miten poika tuhahti virne naamallaan. kapusin Oskuns elkään, ja totesin että se on suurimpiirtein saman kokoinen kuin Deisi! -Hei, tää ja Deisi astutetaan, ja tehään nyt varsa! hihkaisin ja seistä törötin lumi hevosen selässä. -Ok, miten sä pysyt sielä? Poika kysyi -Helposti, täähän on sirkusponi! sanoin ja ponnahdin pois Oskun selästä. Rakensimme ohuen "varsan" Oskun viereen, ja ilmoitin että lähden kohta tallille, ja niin tein! Olin tallilla tuossa tuokiossa, ja näin jonkun tytön taluttavan Nelliä tallipihassa. -Moi, tyttö huudahti nähdessään minut. -Moi, vastasin hymyssä suin. -Mun nimi on Alice, olis hauska tutustuu! Tämä hihkui, ja silitti Nelliä. -Joo, mä oon Chappe, kerroin. -Okei, onko sulla hoitohevosta tai ponia? Alice kysyi. -Joo, Deisi, ja oma hevonen Venni, sanoin -Entä sulla? jatkoin. -Mulla on tää Nelli, tyttö kertoi, ja taputti samalla Nelliä. -Joo, mä oon menny kans sillä, kaks kertaa, ilmoitin, ja rapsutin Nelliä turvasta. -Aijaa, onks se susta kiva? Alice kysyi. -Onhan se, vastasin, ja sanoin heipat iloiselle tytölle. Sipsutin varustehuoneeseen, ja näin Iidan putsaavan Yläkokon hevosten varusteita. -Mooi, sanoin ja hymyilin Iidalle. -Moikka Chappe! Autakko näitten varusteitten kans? Iida kysyi. -jo, toki! lupauduin, ja´aloin irrottelemaan Deisin suitsien osia. Jynssäsin ne pikkutarkasti puhtaaksi, ja kuivasinkin huolellisesti! Putsasin myös, Accen, Jutan, Katin ja Mollan varusteita. Sen jälkeen siivoilin varustehuoneessa ihan muuten vaan... Seuraavaksi menin kysymään Iidalta lisää tehtäviä, ja sain luvan käydä putsaamassa poni ja suokkitarhasta kakat pois! Eli kipitin hakemaan kottikärryt ja talikon, joiden kanssa suunnistin ensin ponitarhalle. Lapion kikkareita tarkasti kottareihin. Minulla kesti noin 10min, kun täytin kottarit ponien jätöksistä. Ponitarha puhdistui, ja kärräsin lannat lantalaan, minne ne kuuluivatkin! Sitten kipitin kottikärryjä työntäen suokkitarhalle, jossa ei ollut kuin muutama vaivainen ns. Papana, mutta kun tarkastelin tarhaa tarkemmin, huomasin että yksi kulma (kauimmainen) oli täynnä suuria läjiä, ruskeaa, ja lähes tuoretta sontaa... Meni ainakin puoli tuntia että sain tarhan siistiksi, mutta työni palkittiin! Nyt rakas Venniseni saisi tarhailla puhtaassa tarhassa! Olin tyytyväinen itseeni kun palautin kottarit, ja suuntasin sitten Iidan luo. Keroin olevani jo valmis. -Hienoa! Saat mennä ratsastaan Deisillä tai Vennillä jos haluat, jos et halua, saat keksiä itse tekemistä Iida virnisti. -Oukhei, vastasin, ja hymyilin Iidalle. Kipitin hieman jopa kylmissäni talliin sisälle, ja etsin hyppysiini Deisin suitset. Ajattelin jos menisin maneesissa ilman satulaa. Otin varustehuoneesta myös Deisin hoitopakin, ja suitset toisessa, hoitovermeet toisessa kädessäni kipitin Deisin karsinalle. Näin kun Sanna ja Iida tarhasivat heppoja. Harjasin Deisin erittäin hyvin, ja huolellisesti! Suitsetkin menivät ponin päähän helposti, ja taputin tammaa koska se oli aina niin kiltisti! "Deisi on kyllä maailman ihanin poni!" ajattelin ja halasin ponia. Nostin ohjat kaulalta, ja lähdin taluttamaan tammaa maneesiin. Nousin jo tallipihalla selkään. Ratsastin pitkinohjin Deisin maneesiin uralle, ja kokosin hetimiten sinne päästyäni ohjat tuntumalle. Ratsastin käynnissä voltteja, ympyröitä, ja yhden kahdeksikonkin tein. Otin pian ravia. Deisi oli tasainen, niinkuin aina! Ohjasin jälleen ympyröille ja volteille, ja mitä kaikkia teinkään... Tulin pian kokorata leikkaan, ja kun olin kääntynyt sille, nostin laukan. Laukan vaihto keskellä. Ratsastin voltteja sekä ympyröitä vieläkin, mutta vain laukassa, ja kun olin jo tympääntynyt niihin, laskin ravin kautta käynnin. Aloin tulla kahdeksikkoa montakertaa peräkkäin, ja kerrain pysähdyin sen keskelle, ja kuvittelin että kisatuomarit olivat edessäni. Nostin oikean käteni sivulle, ja kumarsin. Nostin heti ravin, ja ratsastin ryhdikkäästi kaviouralla. tulin pääty-ympyrän, jolla asetin Deisin oikein hienosti. Tunti alkoi olla lopussa, ja vilkaisin rannekelloani. 19:03 näytti kello, ja laskin käynnin. Taputin Deisiä, ja halasin sitä niin että kiedoin käteni sen kaulan ympäri, ja nostin jalkani sen selälle. Käännyin vielä väärin pain, ja siitä naistensatulaan. Taputin Deisiä pitkään, ja laskeuduin alas. Lähdin taluttamaan Deisiä talliin. Siellä riisuin suitset shetu tamman päästä. Kipitin pesemään kuolaimia, ja palautin suitset sitten varustehuoneeseen. Kävelin sitten yksityistenpuolelle, ja Vennin karsinaan. Tamman maha oli paisunut hirveästi, kun sehän oli astutettu Jollain Pinto orilla. Varsa syntyisi aivan lähi aikoina. Taputin suokki rouvaa, joka hörisi iloisesti. Kello lähestyi kahdeksaa. Kävelin ulos, ja näin Iidan juovan ilmeisesti kaakaota tallipihassa. -Iida! Mä ratsastin Deisillä maneesissa ilman satulaa, nii onko nyt hommia? kysyin virkeästi. -Eikö sulla oo kylmä?? Iida kysyi hämmästyneenä. -No kylmät väreet, muttei palele! vastasin. -Tuu taukotupaan lämmitteleen! Iida kutsui. -Okei, sanoin ja seurasin Iidaa joka käveli taukohuoneeseen. -Ota Chappe kaakaota! Iida sanoi. -Joo, vastasin hymyssä suin. Otin kertakäyttö mukin, johon kaadoin ihanan lämmintä kaakaota! -Nam! sanoin kun hörppäsin kaakaota. Join kaiken, ja juttelimme Iidan kanssa kaikesta mitä hevosiin, ja tähän päivään liittyi. -Arvaa mitä! Meillä on uus hevonen pihalla;) Virnistin Iidalle, joka katsoi kysyvästi minua. -No, minkäs lainen hepsu teillä nyt on? Iida kysyi hieman hölmistyneesti. -Sen nimi on Osku, ja se on shettiksen, issikan, walesin vuoristoponin, russin ja connemaran risteytys:D naurahdin. -Jaa, no sillä on näyttävyys kyky sata prosenttia! Iida hihitti. -joo, se on valkonen, sanoin salaperäisesti. -Joko arvaat? lisäsin. -Aaa! Lumi hepo!!! Iida nauroi ja nauru tarttui minuun! -Mitä me nyt voitais tehä? kysyin Iidalta. -haetaan hevosia sisälle! Iida vastasi, ja nousi sohvalta. -Ok, sanoin ja lähdin myös kävelemään tarhoille. Otimme ensin poni tarhan asukit, minä talutin Juttaa ja Accea, Iida otti loput. Seuraavaksi suuntasimme suokkitarhalle, joista minun ei tarvinnut ottaa muita kuin Hurmaus. Sitten haimme vielä muita tallin hevosia, joista talutin Mollan, Aadan sekä Vapun ja Tumpun. Sanoinkin sitten heipat Iidalle ja hevosille, ja lähdin kotiin. Matka ei ollut maailman kivoin, koska pyöräni lamppu oli näköjään rikki, ja vain katulamput joita oli harvassa, valaisivat päällystämätöntä tietä, jolla pyöräilin. Pääsin silti kotiin ajoissa. // anteeksi kaikki kirjoitus virheet, esim.. aina kun kirjoitan ja, mummoni kone (jolla tuon tarinan kirjoitin) kirjoittaa sen aj:/ // 18hm // Ihanan pitkä ja piristävä tarina! Helppo lukea, eikä kirjotusvirheitä näkynyt:) Kiva tarina siis, jossa paljon tapahtumia ja saatkin kaikista paljon kiitoksia! Ensin kiitos kun autoit putsaamaan suitsia, toka kun siivostit poni- ja suokkitarhan ja kun autoit hakemaan hevosia sisälle! Onneksi Jutta ja Acce oli kiltisti, kun ne toit sisään! Deisin ratsastus ilmeisesti onnistui über-hyvin, hyvä niin! Toki tamma on tasainen, mutta saattaa se silti joskus yllätääkin! Älä ikinä unohda sitä (mulla idikset PK:n! saattaa hieman kestää, mutta tulee kuitenkin! 25v€ + se 8v€ hevosten hausta! Kiitus! -I
|
|
|
Post by Chappe on Oct 19, 2013 13:38:23 GMT 1
Yllätyksien yö!Oli yö. Perheeni nukkui sikeästi, myös minä. Yht'äkkiä puhelimeni viesti ääni kuului. Heräsin siihen, ja kaikki tuntui jotenkin niin mystiseltä. Oli pilkkopimeää, näin vain puhelimeni näytön jossa luki: 1 viesti saapunut henkilöltä talli, Iida. Kun luin keneltä viesti oli, säpsähdin pystyyn kummissani, ja avasin viestin jossa luki: Anteeksi kun herätän, mutta tule tallille niin nopeasti kuin pääset!!! Venni varsoo! -MITÄ ?? Huusin ja tiputin puhelimeni äkkiä maahan, nostin sen, ja luin viestin monta kertaa. Juoksin puhelin kädessäni äidin ja isän makuu huoneeseen, ja näin että äiti oli jo pystyssä. -Mitä sä huusit, hän kysyi unisena. -VENNI VARSOO! vastasin niin hätääntyneesti kuin voin. -Pian, nyt mennään, jätetää lappu olohuoneeseen! Äiti alkoi ohjeistaa. -Joo, mut nopeesti, se voi olla vaarassa!!! Olin purskahtaa itkuun kun ajattelin mitä kaikkea voisi sattua! Muistin vielä sen yön kun Tuisku syntyi, Varsa oli vaarassa kuolla, mutta eläinlääkärit ehtivät ajoissa ja pelastivat Tuiskun! Entä jos kukaan ei ehtisi!? Mutta Iida oli jo tallissa, koska ei hän turhaan tuollaisia viestejä keskellä yötä lähettele! Puimme äitini kanssa vaatteet päälle nopeasti, ja juoksimme autoon. En ehtinyt laittaa etes turvavyötä kiinni kun äiti jo painoi kaasua! Tallilla ponkaisimme nopeasti autosta ulos, ja äiti lukitsi vain auton ovet, kun juoksimme täyttä vauhtia yksityisten puolelle. Iida oli saanut siirrettyä Vennin varsakarsinaan, ja jalat näkyivät jo varsasta! Vennin valkuaiset näkyivät, ja tamma raukka oli aivan paniikissa! -Koeta kestää Venni! sanoin sille kyyneleet silmissä. Äiti ja Iida auttoivat parhaansa mukaan Venniä, ja pian varsan pää, vartalo ja kohta koko varsa oli ulkona. Iida tarkasteli varsaa. -Se näyttää terveeltä, tuokaa pyyhkeitä, kuivataan se! Iida komensi, ja teimme äitini kanssa työtä käskettyä. Tallissa oli meluisaa. Hevoset aistivat että jotain oli tapahtunut! Ne kuopivat maata jännittyneenä, ja Venni hörisi varsalleen karsinassa. Annoimme pyyhkeet Iidalle, ja nainen alkoi kuivata limaista varsaa. -Se on ori, hän sanoi kun oli kuivannut sitä. -Ihana, sain sanotuksi. -Chappe oli ihan paniikissa, äitini naurahti. -No varmasti! Iidakin hymyili. -terve poika se on! Iida iloitsi. -Huomenna pidetään oikeat bileet!!! Iida sanoi ja taputti minua olkapäälleni. Olin niin onnellinen että kaikki oli sujunut! -Mikä sen nimeksi tulee? Iida kysyi, katsoen ensin minua, ja sitten äitiäni. -Se on Chapen päätös! äitini hymyili minulle. -W.F. Uljaan yö, sanoin, ja katselin iloisesti hörähtelevää Venniä, ja tämän ihanaa ja avutonta pientä ori poikaa. -Hieno nimi! Iida kehaisi. -Tuleeko W, Wencompista, ja F, Feeniksin Ylväästä? Äitini kysyi. -Joo, vastasin. Kaikki oli jälleen kerran niin täydellistä. -Mää voin valvoa koko yön sen kanssa, ilmoitin ja katsoin äitiä, joka puolestaan katsoi Iidaa. -Niin, saathan sä jäädä leirimökkiin yöksi!? Iida sanoi -No onhan se sitten Iida OK? äitini varmisti. -On toki! Iida vastasi. -Uljas, huokasin ja tuijotin hienon väristä varsaa. -sekö on sen lempi nimi? Iida kysyi. -Joo, vastasin väsyneesti. haukottelin sitten ja katsoin äitiäni. -Minäpäs tästä sitten varmaan lähden takasi untenmaille, äitini ilmoitti ja lähti kävelemään kotiin. -Onneksi olkoon! Iida sanoi ja hymyili minulle. -Kiitos, vastasin. -Jätetään ne nyt sinne rauhaan, ja lähetään mekin nukkuun, Iida sanoi, ja käveli tallin ovelle. -Okei, hyvää yötä! sanoin Iidalle, ja kävelin leirimökkiin. Leirimökissä ajattelin kaikkea mitä oli sattunut. Varsan syntymä! Ajatella, Pinton ja Suokin risteytys, rautias ja lehmän kirjava astutetaan. Varsalla oli musta harja jossa oli hieman valkoisia jouhia. Muuten värsä oli toffeen värinen. Ihana<3 Jaloissa sillä oli mustat sukat. hetkinen, Spirit villi ja vapaa (se elokuva) sen värinen on tuo varsa!!! Ruunivoikko (jos oli, en osaa värejä muuta kuin ne yleisimmät!) No mutta kuitenkin, aivan ihana tapaus! Aamulla tallin ilmoitus taululla oli juttu Vennin varsasta W.F. Uljaan yö:stä. Uljaasta. -Oikeesti? Lisbethin ääni kuului. Tallissa kuuluivat Sennan, Lisbethin, Micyn ja Iidan puheta. -Huomenta, sanoin unisena. -Huomenta! Onneks olkoon!!! Tytöt toivottelivat. -kiitos, Kiitos, Kiitos, vastailin kaikille. -Oli se eilis ilta kyllä rankkaa! Voi että! Iida päivitteli tytöille. -Niimpä, sanoin ja kipitin Varsakarsinalle. -Sielläkö se on, nytkö saa tulla kattoon, Lisbeth, Micy ja Senna puhuivat kilpaa. -No menkää! Iida päästi heidät. -Ihana! Mikä söpöliini<3 Tytöt puhuivat. -Niin, sanoin ja katsoin Kaksikkoa. Varsa seisoi jotenkuten honteloilla jaloillaan. -Voi ku söde! Lisbethin ääni kuului. Poistuin pian karsinan edestä Iidan luo. -Mä oon pidätelly koko aamun noita innokkaita tyttöjä, Iida sanoi. -Oon sanonu vaikka kuinka monta kertaa että, sitte ku Chappe tulee! Iida jatkoi. -Aa, no mutta nytpähän saivat nähdä sen. Uljaan! sanoin ylpeänä. -Mut saako täällä pitää kahta? Koska mulla on jo deisi ja Venni! Sanoin. -Eiköhän se onnistu;) Iida virnisti. -kiva! sanoin. Juhlimme tallilla Uljaan syntymää, ja voi että kun oli hauskaa! Niin oli tallissa taas uusi asukas! <3
//toivottavasti kuva näkyy!//
19hm // Voih, se oli tosi rankka yö! Onneksi se palkittiin ihanalla varsalla! Ja onnea siitä! Komean nimenkin se sai, se on muuten kuin mini-Dani, eheh:D Ainahan se on tallilla sellaista, kun varsa syntyy, kaikki on niin innoissaan ja tohkeissaan pienestä hevosenalusta, että, huhuh! Kivan pitkä tämäkin ja hyvin kirjoitettu pari virhettä, mut mitä väliä, jos en kerta edes mainitse niitä Onko Uljaalla sivuja, jotta voisin päivittää sen sivuille(:? 20v€ -Iida
-> Nappaa vaikka joku mukaan ja häivy metikköön hevosia talutteleen! Siinä sulle idea, josta ei rahaa!
|
|
|
Post by Chappe on Oct 20, 2013 8:17:05 GMT 1
Talli apunaOlin ollut kaverillani pitkään illalla, ja kun pääsin lähtemään, pyöräilin saman tien tallille. Kello oli jo sen verran paljon, että Iida ja Luca olivat hakemassa hevosia sisälle. -Moikka Chappe, tuu avittaan! Iida huusi nähtyään minut. -Okei, onko Deisi jo haettu? kysyin. -Ei, voit hakee sen, Iida sanoi ja talutti juuri Origoa talliin. Kävelin ponitarhalle, ja näin Deisin seisovan siellä. Avasin portin, ja kipitin Deisin luo. Tarhassa ei enää ollut muita. Deisillä ei ollut riimua päässä. minulla oli kyllä naru, muttei poni tamman riimua. :/ Ei kun talliin, ja Deisin riimumatkaan. Sitten uudelleen tarhoille, ponitarhalle, portti auki, ja sitten Deisi kiinni. Talutin tamma mamman omaan karsinaan, ja taputin sitä. Tässä vielä kuva kun Deisillä ei ollut päitsiä... //Kotonani ei ole skanneria, joten yleensä joudun piirtämään paintilla. Mummola on ainut paikka missä on skanneri, ja voin piirtää käsin, mutta tämä skanneri (mummolan) on ikivanha, ja se ei skannaa värejä kunnolla. esim.. tuossa kuvassa oli kunnon tausta, muttei skanneri näytä värejä! DX [/20hm! // Lyhyt tarinan pätkä, mutta kiva sellanen:3 mä oon tykästyny sun lyhyisiin ja pitkiin tarinoihin:D Hyvä, kun ehdit mua ja Lucasta tulla auttaan hevosten haussa ja supersöpö toi kuva!<3 8v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Oct 26, 2013 12:46:09 GMT 1
maastoilua ja tutustumistaEn ole ollut syyslomalla yhtään missään, koko loma kotosalla, joten talli kutsui! Pyöräilin Yläkokkoon nopeasti, ja meinasin kaatua pariin otteeseen. Ei varmaan enää kannata tulla pyörällä! Lukittua pyöräni, sipsutin talliin, ja näin Lucan, ja jonkun muun pojan harjaavan suomenhevosta pesarilla. -Hyvä tyttö Ariel, kuulin vaaleahiuksisen pojan sanovan. Kävelin pesuboxin ohi, ja katselin miten pojat hoitivat suokkia. Kipitin seuraavaksi varustehuoneeseen, ja etsin Vennin hoitopakin. Kun avasin huoneen oven olin törmätä Iidaan. -Hui! Me törmätään sitten usein! Iida totesi. -Niimpä! Ootko sä tehny extroja nyt lomalla? kysyin. -Nooh, empä oikeestaan, mitä nyt rentoutunu ja silleen, entäs sä? hän sanoi. -Mä oon ollu kotosalla koko loman, rasittava ku koulu alkaa taas ihan kohta:/ sanoin maata katsoen. nostin katseeni taas Iidaan. -Joo, haluutko käy taluttaan jotain heppaa maastossa? iida kysyi hymyillen. -Tottakai! vastasin hieman kysyvästi. -Ketä sä haluut taluttaa? Iida kysyi. -Vaikkaas... Origoa!? sanoin kysyvästi. -Eiköhän tuo onnistu! Varo vaan sen vauhtia! Ja ettei se jyrää sua! Iida varoitteli. -Joo, tietty! vastasin iloisesti. Jatkoin matkaani Vennin luo, ja avasin karsinan oven. Kahdet silmäparit tuijottivat minua, ja sanoin: -Voi Uljas, mun lakas pikku vaavi, lässytin, ja rapsutin Uljasta turvasta. -Sä senki söpöliini, sanoin ja halasin sitä. Sitten Venni tuuppasi minua. -No joo joo, oot säkin rakas! sanoin ja siirryin halaamaan Venniä. Venni painoi päätään minua vasten, ja taputin tammaani. -Hieno tyttö! kehuin sitä. Suin molemmat, hevosen, ja hevosen alun niin puhtaaksi, että molempien karva kiilsi! -Hienosti olitte! sanoin ja katselin hetken miten Uljas alkoi imeä maitoa emästään. Poistuin pian varustehuoneeseen, ja laitoin Vennin pakin siihen mistä olin sen ottanutkin! Sitten etsin käsiini Origon pakin, kunnes ovi avautui. Micy tuli huoneeseen. -Moikka, haluutko lähtä munkaa maastoon taluttaan heppoja? kysyin tältä. -Joo, voinhan mä! tyttö lupautui, ja etsi hoitsunsa Cayan pakin. -Talutakko sää Cayaa? kysyin. -Joo, ketä sää? tämä kysyi. -Origoa, vastasin. -Ok, harjataan ne ja lähetään sitte, Micy sanoi ja avasi oven. Hinauduin Origon karsinalle, ja aloin harjata ihanan väristä vuonista. -Hyvä poika! kehaisin ruunaa, joka katsoi minua suurilla tummilla silmillään. taputin sen paksua kaulaa, ja hoidin sen loppuun asti. Hetken päästä Micy ilmaantui karsinan eteen ja sanoi: -Me ollaan valmiita, talutan sen tuohon tallipihalle! -Joo, mekin tullaan nyt! sanoin. -Ok, Micy vastasi. Talutin Origon tallipihaan minne Micy oli taluttanut Cayan. -Nonniih.. Lets gou! Micy sanoi. -Jep, vastasin, ja lähdimme vierekkäin taluttamaan Cayaa ja Origoa. Suurinpiirtein saman kokoiset isohkot ponit hörähtelivät toisilleen silloin tällöin. Taputin Origoa, ja pian Micykin taputti Cayaa. -Talutetaanko ravissa? kysyin. -Joo, vaikka, Micy vastasi, ja aloimme hölkätä. Ponit jolkottelivat reippaasti vierellämme, ja meillä oli täysi työ hillitä ponit! -Origo kaahaa ku formula-auto! Puuskutin. -Huomaan, sä oot jo ihan läkähtyny, Micy huohotti. -samat sanat, virnistin kaverilleni. -Heh, joo, Micy naurahti, ja hidasti Cayan käyntiin. Tein samoin ja pysähdyin hetkeksi. Ponit löysivät maasta ruohon tähteitä, ja rouskuttivat kaiken hetkessä. -Voi mitä pullaponeja! Micy nauroi. -Niimpä! Hihitin. -söpöjä, lässytin, ja kyykistyin Origon pään viereen. -Jatketaanko? Micy kysyi. -Joo, vastasin, ja hoputimme ponit taas käyntiin. Käännyimme pian Micyn johdosta ohuelle polulle, jolla kävelimme hitaammin. Olimme pian pellon luona, jolla anoimme ponien taas syödä hetken. Sitten ravasimme lammelle, ja pian olimmekin taas Yläkokossa. Iida oli muutaman alkeisryhmäläisen kanssa lähdössä maastoon, ja huomasin että Deisi olisi menossa sinne, joten en voinut sen kanssa puuhailla. En siitä lannistunut, vaan hengasin Micyn kanssa ainakin tunnin vielä. Lakaisimme tallin käytävää, ja siivoilimme varustehuoneessa. Hipsimme taukotupaan, jonne lösähdimme sohvalle. rupattelimme syyslomasta, ja mitä kaikkea koulussa oli tehty jne... -Hei, ootko sää nähny jonku uuen suokin, ja ilmeisesti sen omistaa joku blondi poika? kysyin Micyltä. -E- en, tiiäkkö mikä sen hevosen nimi on? Micy kysyi. -Vissiin Ariel, vastasin. -En kyllä tiiä, mennään kattoon sitä talliin! Micy ehdotti. -Ok, ei silti kosketa siihen jos se poika näkee! sanoin. -Ei tietenkään! Micy sanoi ja nousi seisomaan. Kävelimme yksityisten puolelle, ja näimme sen suomenhevosen kurkistavan lempein silmin karsinastaan. -Tuoko se on? micy kysyi minuun katsoen. -Joo, kai, vastasin, ja yhtäkkiä seisahduin paikoilleni! -Tuolla se poika on, mikä omistaa ton suokin, se kattoo Venniä ja Uljasta. -mennään sanoon jotain! Micy sanoi ja katsoi minua. Pian poika huomasi meidät, muttemme huomanneet sitä. -Kenen nää on? poika huusi pian. Säpsähdimme ja katsoimme poikaa. -sano! micy kuiskasi. Olimme noin 9- 10m päässä pojasta. -m- mun, sanoin ujosti ja hiljaisesti. -Aha, söpö toi varsa, mikä sen nimi on? poika sanoi reippaalla äänellä. -öh.. Uljas, vastasin. -No sitä se todellaki on! Kiva nimi, Poika snaoi ja tarkasteli meitä. -Omistakko sää tuon suokki tamman? Micy kysyi. -Joo, se on Ariel, poika kertoi. -mun nimi on muuten Roy, tämä ilmoitti. -Jaa, mää oon Minna, ja tää on Charlotta, micy sanoi. -Ok, poika vastasi. -sano vaan Micy ja Chappe, Micy sanoi. -Okei, mikä ton suomenhevos tamman nimi tuolla on? Roy kysyi, ja osoitti Venniä. -Venni, vastasin. -ok, onko sulla Minna yksäriä? poika kysyi uteliaasti. -Ei, mut hoitsu on, Caya, Micy vastasi. -Onko sulla hoitsua? viimeinkin sain jotain sanotuksi. Pian en enää ollut niin hiljainen, vaan juttelimme jo ihan kuin olisimme aina tunteneet toisemme, Micykin tuntui hyväksyvän pojan, mutta niin tein minäkin. Luca ilmaantui pian talliin. -Mitäs täällä on tekeil? hän kysyi. -Me tutustuttiin, Micy sanoi ja katsoi Lucaa. -Jaa, Lucas äännähti. -Onks Roy tytöt kivoi? Luca kysyi hieman virnistäen Royltä. -No ainaki kivempiä ku meiän luokan tytöt! Roy vastasi. Jäimme juttelemaan kauaksi aikaa poikien kanssa, kunnes puhelimeni piippasi. Viesti oli äidiltäni, joka käski tulla kotiin syömään. -Mun pitää lähtä, heippa, sanoin ja lähdin kävelemään pihalle. Pyöräilin kotiin, ja sinne päästyäni, pääsin aterioimaan lempi ruokaani LASAGNEA! Nam! 21hm // Kiva tarina taaskin! Onneksi Origo ei temppuillut, vaan pysyi otteessasi! Olisi se sitten ollut menoa, jos ruuna olisi vapaaksi päässyt... Kiva, kun nappasit Micyn ja Cayankin mukaan! Tutustuitkin jo sitten meidän uuteen miehitykseen; Royhin, kiva! Pojasta on ehkä seuraa sitten Lucaksellekin, kun se ei enää teidän kaa jaksa roikkua... Siivositte tallinkäytävän ja satulahuoneen? Kiitos siitä! Mukavaa luettavaa tääkin, kivan pitkä kans(: Btw sun PK:s lähestyy valmista! Pointsit mulle! 20v€ -Iida
-> auttaisitko hakemaan pari hevosta sisään tunteja varten? 5v€
|
|
|
Post by Chappe on Nov 1, 2013 20:04:10 GMT 1
Kävin äitini kanssa shoppailemassa, ja innoistuin ostelemaan kaikenlaista tienaamillani v- euroilla Ostin Deisille Fleeceloimen, Pölyharjan sekä supersöpöt päitset:3 Voit vähentää v- euroistani 152ve, ostokset oli kalliita;) Thanks EQP! 23hm
|
|
|
Post by Chappe on Nov 3, 2013 18:02:43 GMT 1
Tumpelo komeana<3 Löysin tuon Glitterfly.com:n ja aivan ihania kuvia sain tehtyä! Ketolammessa, on joka hevosen päiväkirjan kannet, tuolla glitterfly:llä tehty! Käyppäs kurkkaamassa;) //sori toi kuva on muuttunu joksiki tommoseksi! Mut toivottavasti tää lasketaan hoitomerkinnäksi! 24hm
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Nov 15, 2013 8:01:18 GMT 1
PK Chapelle tosi ahkerasta ja pitkäaikaisesta hoitamisesta !
|
|
|
Post by Chappe on Nov 17, 2013 18:57:10 GMT 1
Nopea oppinen Uljaani
Oli ollut kokeita vime viikolla monta miljoonaa, ja pelkkää tukiopetuksessa ravaamista ja läksyjen lukemista joka viikko ja viikonloput!
Olin kuitenkin hoitanut hommat hyvin, ja tunnolla, joten sain matikan kokeesta 10-, äidin kielestä 9+ ja sitten oli testi osattiinko jumalan kymmenen käskyä, joista osasin kaikki! Ihana tunne kun koulu menee hyvin, mutta yksi asia minua häiritsi! EN OLLUT KÄYNYT TALLILLA AINAKAAN KAHTEEN VIIKKOON! Paitsi olin estekurssilla, jolla oli tosi hauskaa, näki kaikkia tuttuja:)
Äiti kehui minua koe tuloksista, ja antoi palkkioksi uudet ratsastushanskat ja este raipan!
Saavuin intoa puhkuen Yläkokkoon, ja kipitin talliin. Iida huuhteli pesaria, jonne joku heponen oli tehnyt tarpeensa. -Moikka! mä sain matikan kokeesta kymppi minan! hihkaisin naiselle. -vau! Käyppäs kattoon Uljasta, se on jo isopoika! Iida hymyili. -Joo! vastasin ja lähdin kävelemään varsa karsinaa kohti, kunnes: -Eei se siellä oo!!! Pihatossa! Iida huusi takaani. -O- onko se jo vierotettu??? kysyin hölmistyneen. -No vierotus on kesken, mä siirsin sen pihattoon, koska Vennillä ja Uljaalla näytti olevan vähän ahasta, ei kumpikaan mahtunut kääntyyn, Iida virnisti. -Aijaa! Kait se vielä joskus on Vennin kaa? kysyin. -Toki, mutta enimmäkseen muitten ori poitsujen kans, Iida vastasi. -Aa, ok! Meen kattoon, sanoin ja lähdin takaisin ulos.
Sipsutin pihatolle, ja näin ihanan Uljaani seisovan pää korkealla keskellä muiden orien nuuhkuttamista. -Uljaaas! kutsuin oria, joka lähti ravaamaan upeilla suurilla askelillaan kohti minua. Se pysähtyi juuri ennen kuin törmäsi aitaan, ja laski päätään, joka oli yllättävän korkealla, suurin piirteen vuoden ikäiseksi. -Ootpa sä kasvanut! lässytin pojalle, ja silitin sitä. Kävin hakemassa tallista juoksutus narun, ja Uljaan riimun, kipitin takaisin pihatolle, ja kutsuin Uljaan luokseni. Muut orit jäivät töllistelemään hölmistyneinä, kun niiden huomion piste häipyi. Talutin Uljaan maneesiin, ja löysinkin sieltä piiiiitkän raipan. Napautin sillä maneesin hiekkaa, josta pöllähti suuri pilvi suoraan Uljasta kohti, ja herralta pääsi muutama pukki, kun hiekka kutitti sitä. Napautin minua aika lähellä olevaa oria takmukselle, ja se nosti pienen pukin kautta väärän laukan. Sain joten kuten napautettua sen sisä etujalkaa, joka nousi kamalan korkealle, ja siitä sitten kahdelle jalalle. Voi kun se ei tajunnut että kyseessä oli vain laukan vaihto, joka oli niin kamalan vaikeaa tuommoisille hupsuille pikkupojille!
Laukka saatiin vaihtumaan, ja ajattelin että Uljaasta saisi vielä kunnon kouluratsun! Pitkine askelineen, upeane rakenteineen ja noiden eleganttien liikkeiden kera siitä tulisi varmasti oikea kilpa pienhevonen! Ihastelin Uljaan laukkaa vielä hetken, ja kutsuin orin luokseni. Annoin sille sokerin palan, ja nauroin orin hassuille ilmeille, kun se lompsutteli huuliaan. -Hyvä poika! varohan ettet tukehu! sanoin Uljaalle, ja halasin sitä. Ori lähti peruttaamaan, ja totesin: -Sä et taidakaan olla mikään halinalle, senkin kovis! hihitin taputtaen orin kaulaa, ja annoin sen juosta hetken vapaana. Vaihdoin juoksutus raipan kouluraippaan, ja huusin oria luokseni. se laukkasi oikeassa laukassa luokseni ja hirnahti kimakasti. -Joo, kyllä me kuulutaan yhteen! hymähdin sen pysähtyessä kohdalleni. Otin sen kiinni lyhyempään naruun, ja napautin raipalla sen vasenta etusta. Se alkoi kuopia maata sillä, ja nosteli hölmistyneenä päätään ylös - alas, ja alas - ylös. Kun vasen jalka oli hetken kuopinut, napautin toista jalkaa. Testasin ihan huvin vuoksi miten Espanjalainen käynti sujuisi. Otti Uljas muutaman askeleen sitä, Espanjalainen käynti oli sille helppoa, johtuen varmaan sen muutenkin isoista askelista. Käynti sujui hyvin, lukuun ottamatta välissä olevia pysähdyksiä, jolloin joutui taas napauttamaan astumis vuorossa olevaa jalkaa. Joskus herra tympääntyi, ja lähti peruuttammaan, jolloin espanjalainen alkoi taas alusta...
Loppuen lopuksi olin erittäin tyytyväinen Uljaaseen, joka oli oppinut monta uutta asiaa, meillä venähti aika kauan, joka ei näin sunnuntaisin kyllä haitannut kun tunteja ei ollut:) Annoin Uljaan vielä kävellä rennosti, mutta rentoutumisesta oli turha haaveilla. Uljaalla olisi riittänyt energiaa vielä vaikka laukkakilpailuihin, toisin kuin minulla. Käteni olivat jo ihan hiestä märkiä kun raipalla napauttelu oli hiostanut.
Vein Uljaan sitten vähän ajan kuluttua pihattoon, ja katselin kun muut pojat tulivat sitä vastaan innoissaan.
Kävelin talliin, ja hain Deisin harja pakin. -Moikka Deisiliini, pitkästä aikaa! hihkaisin tammalle, joka hörähti avatessani karsinan oven. -hyvä tyttö! Kehuin tammaa, ja taputin sitä. -Chappe kato! Tulostin näitä kuvia susta! kuulin pian Iidan äänen. -Mitä kuvia? kysyin ihmeissäni. -Mä oon ottanu susta aina sillon tällön valokuvia, Iida sanoi, ja näytti kuvan jossa olin Kämpen selässä, ja Lisbeth vissiin Keikarin tai Kirinän. Sitten tuli kuva jossa olin höpsö ilme kasvoilla Nellin kanssa kurssin esteellä. -tää on hyvä! Iida nauroi kuvalle. -Niimpä, onko vielä? kysyin uteliaasti. -Joo, tää on vimppa, ja paras! Iida vastasi ja näytti kuvan jossa halasin tyytyväisen näköisenä Deisiä, olin ilmansatulaa selässä. -Ihan paras kuva! sanoin ja tuijotin hymy kasvoillani tuota kuvaa. -Niin, haluutko että laitan nää sun kaapin oveen? Iida kysyi. -No ei ainakaan tuota missä hyppään Nellillä! Voin teipata ne sinne kaapin sisäpuolelle, sanoin ja nappasin kuvat Iidan kädestä. -juu, Iida vastasi ja häipyi jonnekin. harjasin Deisin loppuun, ja kävin sitten teippaamassa taukotuvasta löytyneellä teipillä kuvat kaappini sisäpuolelle. Hienohan siitä tuli!
Sitten kävin vielä katsomassa miten Tumppu ja Venni voivat, ja taputtelin molempia. Tarjosin niillekin sokerin palat.
Sanoin sitten heipat tallin väelle, no ei siellä kyllä muita ollut kuin Iida ja hevoset (ja minä) Jonka jälkeen lähdin kotiin.
Sitten vielä jos saan skannerin toimimaan, kuva siitä kun harjoteltiin espanjalaista käyntiä Uljaan kanssa:
25hm
// Kiva saada sulta pitkästä aikaan tarinoita!(: Voihan nyt sentään, onpa hevoses taitava! Uljaasta tulee varmasti sulle tosi hyvä ratsu, kun ratsutkoulutus alkaa, vaikka on se onkin villi vielä! 14v€ -Iida -> Taluttaisitko Venniä/Deisiä jos tarvii?(:
|
|
|
Post by Chappe on Nov 18, 2013 12:04:05 GMT 1
HalipulaOli maanantai, kello 15.03 Eilen oli tullut treenattua Uljas huippu kuntoon, ja halusin tietää muistiko ori poika vielä eilisen ohjelman? Tallille päästyäni hain varustehuoneesta Uljaan, jo hiukan pieneksi käyneen riimun, johon oli jo valmiiksi kiinnitetty naru. Liekkö eilen unohdin... Kipitin hakemaan Uljaan, ja talutin sen kentälle. Herralla oli taas kamalasti energiaa, jota ei ollut purkanut muiden ori poikien kanssa. Maneesissa nappasin raipan jolla napautin etujalkaa. Sitten toista, ja espanjalainen käynti muistui Uljaan mieleen hyvin! -Hyvä poika! kehuin herraa, ja annoin sille palkkioksi sokerin palan. Irrotin narun Uljaan tummansinisestä riimusta, ja lähdin kävelemään ympäri maneesia. Uljas seurasi kunnioittavasti minua, ja vähän väliä koski hiuksiini turvallaan. Se hengitti mukavan lämpimästi pää laelleni, ja kylmät väreet juoksivat pitkin selkääni. Käännyin ja silitin Uljasta katsoen sen tummia ja lempeitä silmiä. Lähdin juoksemaan pois päin orista, katsahtaen sitä välillä. Pian se kuitenkin laukkasi minut kiinni, ja jäi laukkaamaan vierelleni. Jouduin juoksemaan ihan täyttä vauhtia, jotta pysyisin Uljaan hitaankin laukan mukana, mutta kun olin hiestä märkä ja pysähdyin hengähtämään, ori teki pienen voltin jolla pään kiskaisu maahan, se hölkytteli luokseni. -Hieno poika! kehuin sitä ja palkitsin sen sokeri kuutiolla. Vein orin pihattoon, ja palautin riimun ja narun. näin että Tumpulla ei ollut tänään tunteja, joten voisin itse ratsastaa sillä. Noudin sen karsinan ovessa roikkuvan riimun. Kävelin myös hakemaan riimunnarun. Menin tarhoille, ja näin Tumpun tarhailevan muiden heppakamujen kanssa. -Tumppuuuuuu! huusin portilta ja kaikki hevoset nostivat päänsä heinäkasasta, muttei kukaan tullut portille. Muutama lähti tarhan nurkkaan, mutta Tumppu pysyi paikoillaan. Kävin koukkaamassa sen mukaani, ja talutin sen melko hitaassa tahdissa talliin. Vein sen karsinaan, ja napsautin narun irti riimusta. Kävin hakemassa herran harja pakin, josta kaivoin esille harjan, jolla sitten hoidin sen puhtaaksi. Eihän tuo nyt niin likainen ollutkaan. Kaviot sujuivat muuten hyvin, mutta kun laskin toista takajalkaa maahan, se polki sen minun jalkani päälle, ja sitten vielä huiskautti häntänsä naamalleni. Sitten se vaan katsoi kun pyyhin naamaani hupparin hihalla. Varustin Tumpun ilman suuria ongelmia, mutta jouduin pyytämään apua joltain minua pidemmältä tytöltä nostamaan satulan hevosen selkään. Kävin kasaamassa muutaman ristikon, ja noin neljäkymmentä senttiset pystyn ja okserin. Hain Tumpun maneesiin, ja ponkaisin tuolilta selkään. Ratsastin alkukäynnit, ja alku ravit. Tein lämmittelyksi myös pienen laukka pätkän, jolla tein pääty-ympyrät molempiin päätyihin. Sitten laskin käyntiin, ja annoin hetkeksi pitkän ohjan. Kokosin viiden minuutin kuluttua ohjat taas käsiii, ja nostin harjoitusravin. Tulin noin 25cm kavaletin, ravissa, ja sitten kokorata leikkaa ravissa, jolla oli kaksi 30cm ristikkoa. Sitten kun suunta oli vaihtunut, tein pääty-ympyrän, jolla oli 25cm ristikko. Sitten tuli pitkäsivu, jolle nostin laukan. Ensin tuli 40cm pysty, joka tuli ehkä turhan hitaassa tempossa, ja sitten 40cm okseri, jonka Tumppu kieltäytyi kokonaan. Varmaan liian hitaan vauhdin takia. Ratsastin kavaletteja laukassa, kunnes kuulin katsomosta: -Hyvin menee Chappe! se oli Lisbethin ääni. hidastin Tumpun käyntiin, ja ratsastin katsomolle. -Kiitti! Voitko tulla kattoon tuohon keskelle että mulla on oikee istunta? kysyin. -Tottakai! Lisbeth suostui, ja sipsutti maneesin keskelle. Hoputin Tumpun voltilla raville, ja heti sen jälkeen laukkaan. Tulin radan, ja juuri ennen pystyä, Tumppu nosti päänsä korkealle, ja pyörähti niin vauhdilla piruetin, että tumpsahdin maahan. En oikein tajunnut mitä äsken oli tapahtunut, mutta näin vain että Tumpun pää oli kainalossani, ja kuulin Lisbethin hihittävän vieressäni. -Sattuko Chappe, tyttö koetti kysyä vakavasti, muttei voinut mitään ettei voinut hillitä naurua. -ei! Mikä tälle tuli??? kysyin ja samassa Iidakin oli paikalla. -Mitäs täällä tapahtuu? nainen kysyi. -Chappe putos ku Tumppu pyörähti tosi hurjan näkösesti ympöri, ja sitte se tunki Chapen kainaloon, Lisbeth selitti. -Jaa, se on sitä tyypillistä Tumppumaisuutta. Sillä on oma tapa hypätä, ja monesti esteillä, jos se ei saa tarpeeksi huomiota, sille tulee tuommoinen halipula, ja sitten se tunkee vaikka opetajan syliin jos ei pääse ratsastajan, Iida kertoi ja huomasin nopeasti että tällä oli kypärä ja turvaliivi. -Miks sulla on noi varusteet+ sain kysytyksi. -Mä tulisin hyppään Sannilla, jos te maltatte lopettaa, Iida vastasi. -Joo maltetaan me! ilmoitin ja nousin seisomaan. Lisbeth jäi nostamaan esteitä Iidalle, ja minä talutin Tumpun talliin. Riisuin varusteet hevoselta ja palautin ne varustehuoneeseen. Kello oli jo 16.18, ja lähdin pikkuhiljaa tallustamaan kotia kohti. Deisillä oli tänään tunti, joten tuntilaiset varmaan saavat itse sen valmiiksi, ja jos eivät, voivat kysyä apua joltain muulta! 26hm // Selkee tarina, jossa ei mun silmään osunut taaskaan kirjotusvirheitä!(: Uljaalla näyttää olevan hyvä muisti, kun muistaa, mutta toisaalta sehän oli edellisenä päivänä, kun oria opetit:) Juuri, kun olin ajattelemassa, että olisit voinut nappaaa jonkun mukaan maneesiin katsomaan, että kaikki sujuu, niin Lisbeth oli sielä! Niinpä niin, eihän se Tumpukka oo mikään varma hevonen esteillä, kun ruuna raukka pelkää joskus jopa satuttavansa jalkansa, tai sitten se ei vaan luota itseensä... Hyvä, ettei sulla sattunut mitään kun rojahdit alas! 16v€ -Iida -> ^^
|
|