|
Post by Chappe on Nov 23, 2013 11:36:28 GMT 1
Ärsyttävä maasto retki!
Olin saanut vähän aikaa sitten Yläkokossa yksityisen omistavan Royn tallilta uuden hoitsun! Mimon. Olin käynyt hoitamassa sitä, että talli saisi hyvän kuvan minusta, halusin todellakin näyttää olevani ahkera! Tänään oli Lauantai, ja Deisiläisellä talutustunti. Tottakai kun minä tammaa hoidin, minun piti hoitsuani taluttaa! Pikku ridaajat saapuivat viime tipassa varustamaan ratsujaan, ja Deisillä ratsastaisi Miia. Tyttö kipitti ponin varusteet käsissään Deisin karsinalle, missä minä jo harjasin ponia. -Onko se jo hoidettu? Miia kysyi. -Kyllä se alkaa olla, vastasin. -Voikko nostaa tän satulan selkään? tyttö kysyi. -Voin, sanoin ja otin painavahkon satulan minua reilusti pienemmältä tytöltä. Nostin satulan huopineen Deisin selkään ja kiinnitin mahavyön. -Kiristetään se kentällä! Miia sanoi ja koetti saada suitset ponin pähän, muttei onnistunut. -Kato näin! neuvoin ja suitsin Deisin. Miia talutti Deisin maneesiin ja punttasin tämän ponin selkään. Tunnilla oli paljon tuttuja, Senna Hurmausta taluttamassa, Lisbeth Origoa, Luna Kämpeä ja Nelly Accea. Tunti kestäisi vain ja ainoastaan puolituntia, joten aika vierähti nopeasti. Pikkutytöt eivät osanneet keventää, ja heitä piti neuvoa koko ajan. Tunnin lopussa Iida tuli juttelemaan minulle. -Deisillä piti olla tänään vielä toinen tunti, mutta sen ratsastaja oliki sairastunu! Voisitko sä ratsastaa sillä, nyt tän seuraavan tunnin? Iida kysyi. -Toki! Onko pakko jäädä tänne maneesiin? kysyin. -Ei tietenkään, haluisitko lähtä maastoon? Iida kysyi hymyillen. -Joo! hihkaisin. Miia kuuli ettei saisi riisua varusteita Deisiltä, joten lähti äitinsä kanssa kotiin. Talutin Deisin hetkeksi talliin, ja otin satulan pois. Vein sen varustehuoneeseen, ja talutin Deisi rakkaan tallipihaan. Ponnistin tamman selkään, ja hoputin sen reippaassa käynnissä Yläkokon kivoille poluille. Menin tuttuja polkuja pitkin kaikkia askellajeja, ja annoin Deisin laukata yhdellä pellolla ihan kunnolla! Yhtäkkiä kuulin huudon takaani. -Aika lujaa shettikseks! Säpsähdin ja hidastin Deisin ravin kautta käyntiin ja käännyin katsomaan taakseni. Se oli joku minua hiukan vanhempi poika, joka ratsasti valtavalla Arabilla! -Kuka sä oot? kivahdin hänelle ja taputtelin Deisiä rauhoittavasti. -Hahhah! Kerro ensin ittes nimi! tämä sanoi ja ratsasti hevosellaan lähemmäs. Se oli voikko arabi ruuna joka korskui innoissaan. -Älä tuu noi lähelle! tiuskaisin. -No no! älä hermostu! poika sanoi. Hänellä oli mustat hiukset ja ruskeat silmät. Hän oli aivan liian lyhyt tuolle valtavalle hevoselle! -Mikä sun nimes on? kysyin uudelleen. -Oscar, poika vastasi. -Mikä on se sun nimi? poika kysyi. -Charlotta, vastasin ja mulkoilin epäluuloisena Oscaria. -Onks toi sun ponis? hän kysyi. -Ei! Hoitsu! sanoin. -Jaa, onko sulla omaa hevosta? Oscar kysyi leuhkan oloisesti. -neljä ihan omaa, kolme hoitsua ja mun äidillä ja sen kaverilla on oma talli! Että kyllä on! sanoin ehkä tylysti, mutta minua ei haitannut, häipyisi vaan sinne mistä tulikin! -Mun pitää lähtä! sanoin ja hoputin Deisin raviin. -Oota! poika huusi perääni ja lähti laukkaamaan kintereileni! -Enkä! Mulla on kiire! Voit mennä sinne mistä tulit! huusin ja nostin laukan. Tarrasin Deisin harjasta kiinni, ja kuulin sen arabin hermostuvan takanamme kun poika pamautteli sitä pohkeilla ja raipalla! -Ei se ennen oo tällane ollu! Senki tyhmä koni liiku! poika karjui! -Löysää ohjista! sitä sattuu! huusin ja käänsin Deisin! Poika teki niin ja arabi ruuna rauhoittui. -Se raukka on ihan hengästyny! kävele sillä loppu matka nii se rauhottuu! sanoin ja katsoin säälivästi suurta arabia. -Ok, Valdemar ei ikinä oo ollu tällane! poika ilmoitti ja lähti kävelemään peräämme. -Etkö sä vois lopettaa ton jahtaamisen! tiuskaisin ja hoputin Deisin raviin. -Missä tallissa se asuu? poika kyseli, mutten enää vastannut. Ratsastin ravissa lumista polkua, ja saavuin Yläkokkoon. Kerroin ymmärtäväiselle Lisbethille mitä oli maastossa sattunut. -Aa. Mä tiiän tunteen, vähän sama ku mä olin sillon kerran Vissen kaa maastossa ja näin sen humalais porukan, ja sitte oli se Manu, liseth kertoi varmaan muistellen samalla Visseä. -Joo, varmaan, sanoin. Puhelimeeni tuli viesti äiditlä, että pitää lähteä kotiin. -Onko sulla kiire, mä voin ottaa Deisiltä varusteet pois! -Ei sun tartte! voin mä itekkin! sanoin. -Voin mä, ei se vie aikaakaan ku Deisi on niin kiltti! Lisbeth lupasi ja otti Deisin. Minä itse lähdin kotiin. 27hm // No huh huh, mikä maastoretki! Onneksi Deisi ei saanut kohtausta, kun pojan arabi oli niin vauhkona! Lauantaisinhan meillä ei tunteja pidetä, vaan silloin on hevosilla joko vapaapäivä tai silloin hoitajat saavat niillä ratsastaa, mutta eipä tuo haitannut, ensikerralla sitten tiiät!;D Mutta kiitos kuitenkin, kun talutit Miiaa, se tyttö onkin kunnon Deisi-fani! 20v€ -Iida -> Tarvittaessa voisit tulla auttamaan nostelemaan puomeja estetunnille?(:
|
|
|
Post by Chappe on Dec 6, 2013 9:44:24 GMT 1
Pakkanen käynyt tallissakin...Oli 6.12, eli Suomen itsenäisyyspäivä, ja vapaata koulusta!!! Nousin sängystä varmaan joskus vähän yli kuuden, aamu virkku kun olen. Juoksin portaat alas, ja hoidin aamu toimet. Kirjoitin keittiön pöydälle lapun, jossa luki: Huomenta! Lähdin tallille ja puhelin on mukana! t. Chappe
Puin kivan ohuehkon toppatakin päälleni, ja ihanalla lampaankarvalla vuoratut talviratsastushousut! <3 Lähdin jäätiköitä vältellen kävelemään kohti tallia. En nostellut jalkoja, vaan laahasin niitä kuin luistelisin. Matka kesti siksi tavallista kauemmin, joten tallilla kello oli jo kohta kahdeksan. Ketään ei näkynyt, kuului vaan Iidan äyskintä jostain yksityispuolen karsinasta. Sipsutin varovasti sinne, ja huikkasin: -Moikka Iida! -Ai moi Chappe, arvaa mitä! Iida sanoi -No mitä?? kysyin ihmeissäni. -Tää Hallan karsina on jäätyny kiinni! Ja piakoin se pitäis tuoda sisälle, ettei se palellu kuoliaaksi, sehän on klipattu! Iida vouhotti. -Niimpä, onko sillä loimea päällä? kysyin huolissani. -No ei! Iida sanoi. -Mä voin käyä hakeen sulle kuumaa vettä, ja laittaa Hallalle tarhaan toppaloimen? kysyin -Joo, mutta Halla saattaa juosta karkuun, ellei oo jo jäätyny kiinni! Iida varoitti, mutten kuullut kun olin jo yksäripuolen vesarilla laskemassa vettä pinkkiin ämpäriin. Sen jälkeen koetin sormellani oliko vesi tarpeeksi lämmintä, ja oli se... Kiikutin sangon joten kuten Iidalle, joka kastoi rätin veteen, ja koetti sulattaa karsinan ovea. Otin ovessa olevasta telineestä Hallan toppaloimen, ja kipitin ripeästi tarhoille, "onnekseni" kaaduin juuri ennen tarhaa, ja kaikki muut suokki tarhan kaakit kavahtivat kauemmaksi paitsi lauhkea Vennini. Polveeni sattui vähän, mutten välittänyt, onnuin hassusti tarhaan, ja kaikki neitokaiset seurasivat minua kun hinauduin Hallan luo. Neiti tuntui lämpimältä, muttei ihan niin lämpimältä kuin Venni, jonka pää törötti olkapäälläni. Loimitin Hallan, ja talutin sen riimusta maneesiin. -Juostaanko, pysyt lämpimänä? kysyin ja hymyilin tammalle. Lähdin ontumalla juoksemaan pitkin maneesia, ja pian Hallakin laukkoi maneesissa! -Hyvä tyttö! huusin sille. Pyydystin sen pian taas kiinni, ja lähdimme kohti tallia. Iida oli ilmeisesti saanut oven auki, ja Halla pääsi syömään aamu heinää -kiitti Chappe tosi paljon! Annetaan olla tuon loimen vielä! Iida sanoi. -Joo! Mä voisin hakee Vennin sisälle, sanoin ja etsin hyppysiini riimunnarun. Kävelin rauhassa takaisin suokki tarhalle, ja kutsuin Vennin portille. Tamma hamusi herttaisesti taskujani, mutten antanut sille mitään, vaikka sokeria olikin mukana Talutin rouvan talliin, ja hain hoito värkit. Harjasin Vennin oikein hienoksi, ja puhdistin kaviot. Niissä oli jäätä, joten siinä puuhassa kestikin kauan. Muutaman kerran tamma ei jaksanut enää pitää jalkaa ylhäällä, jolloin se jumittui taas maahan. Kun kaviot olivat taas puhtaat, kävin hakemassa kavio rasvaa (tai mitä se nyt onkaan?) ja sivelin sitä vielä kavioiden pintoihin. Vennistä tuli erittäin hienon näköinen, ja tein vielä sen häntään ranskalaisen letin alun, ja etutukkaan, kalanruoto letin. Olin oppinut kaveriltani tekemään kalanruoto lettiä, ja nyt se oli tosi hauskaa! -Venni sä oot oikee prinsessa! sanoin -Sut vois viedä näyttelyihin, voittaisit kaikki! lisäsin Taputin Vennin pitkäksi kasvanutta karvaa, ja tarkistin että kaikki hokit olivat kiinni kengissä. Vasemmasta etusesta puuttui yksi, ja vasemmasta takasesta kaksi! Kengätkin näyttivät hiukan huono kuntoisilta, joten kaivelin puhelimeni esiin, ja ilmoitin äidilleni että tilaan kengittäjän ensiviikoksi. Tilasin hänet ensi viikon keskiviikoksi, jolloin tulisin tallille. Kävin vielä moikkaamassa oikeaa karvaturri Deisiä, paisunutta Tumppua, ja maailman nopein oppisinta nuorikkoa, Uljasta. Kävin sanomassa heipat myös Iidalle, joka parhaillaan otti jäätä Hallan kavioista. -Heippa! Iida vastasi, jolloin olin valmis koti matkalle. -- Illalla Iida lähetti minulle viestin: Moikka! Unohdin kertoa, että se Hallan karsina jäätyi niin, että eilis iltana Luca oli jättänyt yksäri puolen oven auki. Halla oli taas vara karsinassa, kun Luca putsas sen omaa, ja sitten se oli yön aikana jäätyny kiinni:/ t. Iida!
-Vais nii! No ei tapahtunu pahempaa, toivottavasti Luca laittaa oven lukkoonkin ens kerralla! tuumasin, ja vastasin Iidan viestiin: Joo, toivottavasti Lucaens kerralla muistaa laittaa oven kiinni, jalukkoon! t. Chappe:)28hm //Kiva tarina! Onneksi se jäätynyt ovi saatiin auki nopeaa, niin Halla pääsi sisään! Tämä olikin ensimmäinen jäätyminen ikinä - ja toivottavasti viimeinenkin! Hieman ehkä uhkarohkeaa mennä Hallan kanssa maneesiin juoksemaan, mutta onneksi se ei saanut päähänsä mitään tyhmää... Ne letit joita teit Vennille oli varmasti hienoja! 14v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Dec 6, 2013 9:56:19 GMT 1
Deisi runo:
Talvi toi sinulle pörrö karvan, Satulan käytön, hyvin harvan. Maastossa lumi allamme natisee, Selässä istuva kylmästä vapisee! Tallilla paksu loimi päälle, ilma kun vaihuu, huonommalle säälle!
Venni runo:
Tamma tarhasta haetaan, Tallista maastoon paetaan! Retki alkaa se pitkä niin, ratsittais vaikka pariisiin! Pellolla vedetään laukka pätkä, taakse jää jopa kovakin jätkä! Tallilla pian me oltiin taas, Jäi Pariisin matka hyvin kauas!
Tumppu runo:
Talven tuoksua tallissa, Tumpun juoksua tunnilla, selässä kamalan kylmä on, pakkasherra niin julma kun... Mutta vauhti kiihtyy, ja selässä viihtyy, Tumppu laukkaa, sen askeleet paukkaa! Esteen yli hypätään, ja kohta toiselle ponkaistaan...
//Mulla on runosuoni kukassa;)//
29hm
// Pska kommentoimaan runoja, mutta tykkäsin eniten Deisin <3 6v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Dec 9, 2013 16:56:49 GMT 1
Lyhyt tallilla käyntiOlin tallilla tapani mukaan, ja näin Siljan heti tallipihassa! -Moikka! Mitäs sulle kuuluu? huikkasin tälle pirteästi kuten tavallista. -Mitäpäs mulle, ei kai tässä mitään ihmeempiä, Silja vastasi hymyillen. Naisen posket punoittivat. -ootteko te käyneet Bonnin kans ulkoilemassa? kysyin naurahtaen. -Juuh, tuolla maastossa kävin pikku lenkin taluttaan, ku oon raskaana nin en saa ratsastaa, Silja sanoi hymyillen. -Aijaa! Vähän hienoo! Mä en enää varmaan saa pikku siskoja tai pikkuveljiä, mulla on usoveli ja isosisko, kerroin. -Okei, montako hoitsua sulla siis on? kuulin että oot saanu toisenki Deisin kaveriksi? SIlja kysyi. -No mulla on Deisi ja Tumppu, ja sitte toisella tallilla vielä yks, tiiätkö sen Royn? kysyin. -Joo, -No sillä ja sen isosiskolla on oma talli niin siellä mulla on Pantomime, eli Mimo, selostin. -Jaa jaa, no mulla on vaan Bonni ja Brilla puoliksi Akun kans, silja kertoi. -Aa, miks Akkua ei enää melkein ikinä näy? kysyin uteliaasti. -Sillä on keväästä asti ollu anoreksia, ja en tiiä miksei se oo nyt ollu tallilla, kyllä se joskus käy muttei niin usein kuin minä, Silja selitti. -Aa okei, mut mä meen nyt hoitaasn Deisin, heippa! -Heippa! Silja vastasi. Kipitin talliin, ja avasin ensimmäisen karsinan. Kello oli jo kohta kuusi, joten Deisi oli haettu tarhasta. Tamman hoitopakki lojui auki sen karsinan edessä, joku ei ollut muistanut palauttaa sitä? -Voi sua pikku karvaturria! lässytin pienelle pumpuli tupoa muistuttavalle ponille. -Sä oot ihan pörrönen! sanoin ja rapsutin Deisiä sen korvien takaa. Otin hoitopakista harjan, ja aloin sukia Deisiä. Tamma nautti siitä, ja sulki silmänsä. Se taisi olla väsynyt, ja se alkoi nuokkua hassusti, ihan kuin se nukkuisi jo:D Suin tammaa hitaasti ja rauhassa, rouva lepuutti takastaan, ja halasin sitä pitkän ajan. -Mun rakas, kuiskasin sen korvaan. Rauhan rikkoi puhelimeni piippaus, kun äitini lähetti viestin: Olen jo tässä Yläkokon pihassa, lähetään käymään kaupungilla.
-Mun pitää nyt lähtä mussukka! Heippa! sanoin ponille joka jäi katsomaan perääni. Kipitin nopeasti äitini autoon, ja lähdimme huristamaan kohti kaupunkia. 30hm! // Juu, Deisi alkaa näyttämään pienikokoiselta mammutilta sen karvamäärän kanssa... Nooh, ainakaan sillä ei ole kylmä tarhassa, jossa se on riekkunut iloisesti kavereidensa kanssa! 7v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Dec 17, 2013 14:50:00 GMT 1
//Sori Luna! Matkin sua! Hyvä idis tehä tollanen hoitomerkin tä// Vesi peto Ensimmäinen hevoseni Nätti Nuori (tai noh...) Iki ihana<3
Taian omainen Uuvahtaa helposti! Maailman höpsöin Pyöreähkö Paksu pää, isot aivot;) Upea
Diiva (vain kurakeleillä) Ei liian vaativa, muttei liian helppokaan! Ihan paras hoitsu! Siisti/puhdas Ihana aina<3
31hm
|
|
|
Post by Chappe on Dec 19, 2013 14:50:52 GMT 1
Muistoja muistoja...
Muistan vielä miten olin tallin sinällä olevan lomakkeen kautta hakenut Deisin hoitajaksi. Siitä oli jo piiitkä aika, mutta muistin vielä kuin eilisen päivän. Seuraavana päivänä tallin omistaja oli lsittanut äitini puhelimeen tekstiviestin, jossa oli kertonut että pääsin Deisin hoitajaksi, pois entiseltä tallilta, jossa ensimmäisessä minua ei etes päästetty hoitajaksi, ja toisella oli kamalan töykeää porukkaa. Kuitenkin opin Yläkokon tavoille pian, ja hoidin Deisiä melko aktiivisesti. Kun olin saanut paljon kavereita ja Yläkokko tuntui muutenkin todella kivalta tallilta, äitini ehdoti että voisimme vuokrata tallipaikkaa ensimmäiselle omalle hevoselleni Vennille! Olin tietenkin erittäin innoissani ajatuksesta, ja pian tammani muuttikin Yläkokkoon
Vennikin oppi Yläkokon arkeen, ja sopeutui hyvin muiden hevosten joukkoon. Sen luonnekkin muuttui hieman paremmaksi, kun vanhalla tallilla kaikki tallitytöt rapsuttivat ja saattoivat jopa lupaa kysymättä mennä hoitamaan Venniä! Yläkokossa porukka oli kohteliasta, ja on vieläkin! Hoidin Deisiä ja Venniä paljon, monta kertaa viikossa, kunnes tuli syntymä päiväni!!! Sain syntymäpäivä lahjaksi uuden ponin, jonka nimi oli (ja on vieläkin) Jewell two, eli Jewa. Meinasimme jo vuokrata silleki karsinapaikan Yläkokosta, mutta kuitenkin yhden Yläkokkolaisen omalta tallilta löytyikin paikka Jewalle. Tällä hetkellä Jewa asuu minun äitini ja sen toisen Yläkokkolaisen äidin omalla tallilla, eli tavallaan minun talillani
Joo, tästä tuli kauheen lyhyt mutta toivottavasti kelpaa 32hm
// Kiva erilainen tarina!(: Mun on tätä jotenkin vaikea kommentoida, mutta ihanaa kun oot meillä viihtynyt!!<3 7v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Dec 30, 2013 18:26:25 GMT 1
Vesarin kulutusta
Oli Maanantai. Ei ollut yhtään joulukuinen tunnelma, aivan kuin syys-, tai lokakuu. Uljas ”vaaleine karvoineen” näytti virtahevolta, samoin Deisi ja Vennikin. -Tää tietää monta tuntia vedellä läträystä, päättelin melko rasittuneesti, koetaen ajatella positiivisia puolia. Astelin talliin, ja näin kun hevosten karsinoissa roikkuvista joulukoristeista oli varissut paljetteja ja muita kimalteita. -Chappeeeeee, tää ei oo enää kivaa! Lisbeth valitti -Mikä? kysyin turhan negatiivinen ilme kasvoillani. -Siis oon pessy Origoo jo kohta tunnin, ja ku se tuli tunnilta, se oli yhtä surkeen näkönen ku hain sen tarhasta. -No oo onnelline et pääset yhellä hevosella, mun pitää pestä Deisi, Venni, Uljas ja Tumppu, plus ehkä Tuiskuki jos ei Iida oo sitä pessyt, mutisin samallainen ilme kasvoillani kuin Lisbethillä. -Pitääks sun pestä ne kaikki? Lisbeth kysyi hämillään. -Luultavasti, tuhahdin. -Okei, nooh.. Mä varmaan täst lähen puunaamaan Origon puhtaaks, Lisbeth sanoi hakien positiivista äänensävyä. -Juuh, mä taidan lähtä hakemaan pollepoppoota pesulle, vastasin yhtä ”hyvän tuulisella” äänellä.
Kävelin ratsastussaappaat mudasta ruskeina, suokkitarhalle, ja otin portista kaksi riimunnarua. Kävin koukkaamassa Vennin kiinni, ja samantien perään Deisin. Tammat hörisivät toisilleen matalalla äänellä. -Voi että te ootte likasii, mä häpeen silmät päästäni jos joku näkee teidät, mumisin hepoille. Juuri kun olin sen sanonut, pari tuntilaista käveli ohitseni, ja toinen kuiskasi: -Hoitaaks toi nuo hevoset? -Joo, toinen vastasi -Voi miten hoitaaki! Koetin olla välittämättä, mutta olin niin negatiivisellä päällä että oli pakko huutaa: -No minkä sille mahtaa että just tulin kotoa tallille ja nään viis kauheeta kurassa pyörinyttä möykkyä, jotka melkein kaikki on mun vastuulla!!! Tuntilaiset vaikenivat, ja talutin kulmat kurtussa ponin ja hevosen omiin karsinoihinsa.
Lisbeth oli näköjään Origon kanssa tuntihevosten puolen vesarilla, joten vein Vennin riimusta kiinni pitäen yksäripuolen vesiboxiin. Kiinnitin kettingit tamman riimuun, ja avasin suihkun. Veden lämpenemisessä kesti kauan, mutta sen jälkeen ruiskutin vedellä suokkini läpi märäksi. Hain Vennin hoitopakista miltei uuden pesusienen, ja hieroin saippua vettä siihen. Aloin puristella sienestä vaahtoa suokkini päälle, ja hinkkasin sitä aina kauan. Pian mutaa ei ollut enää jäljellä, joten aloin varovasti pyyhkeellä kuivailla enimpiä vesiä pois tammani karvalta. Vennin talvikarva oli kasvanut pitkäksi, rouva oli hauskan näköinen, kun pörröinen karva sojotti sinne tänne! Kaivoin puhelimeni esiin, ja kuvasin suokkia noin minuutin. Asetin parhaan kuvan taustakuvaksi. -Hieno tyttö! kehuin tammaa ja taputin sitä kaulalle. Irrotin kettingit, ja vein tamman karsinaansa kuivumaan. Oli Deisin vuoro!
Tässä välissä kävin hakemassa Tumpun sisälle, ja huomasin ettei se ollut kovinkaan likainen! -Hyvä poika! Sä et ole piehtaroinut! kehuin ruunaa ja annoin sille sokeri kuution. Harpoin Deisin karsinalle, ja laitoin sille riimun päälle. Deisi oli nyt oikean värinen mammutti, kuten Iida sitä nimitti. Vein Deisin tuntsaripuolen vesariin, ja näin että Lisbeth harjaili Origoa ruunan karsinassa. -Nyt on yks viidestä pesty, sanoin virnistäen. -Mulla yks kautta yks, Lisbeth naurahti. -Epistäää, en kyllä luopuis yhdestäkään näistä pesun takia! sanoin ja katsoin kattoa kohti. -Niimpä, Lisbeth sanoi ja jatkoi hoitsunsa harjaamista.
Aloin suihkuttaa Deisiä, joka alkoi heilutella päätään. -Sä taidatkin tykätä tästä vai? hymyilin rapsuttaen Deisiä samalla. -Hieno tyttö! kehaisin. Deisissä olikin muta tiukassa, kun sen karva oli tuplasti pitempää kuin Vennin. Pesusienikään ei tuntunut auttavan, mutta kun hain juuriharjan, alkoi muta irrota! Harjan kanssa selviydyin Deisistä nopeasti! Kuivasin Deisiä vielä pyyhkeellä, ja tammasta tuli oikein söpö! Otin pari kuvaa siitäkin, ja tein Photo Grid, nimisellä sovelluksella kuvan Deisistä ja Vennistä, jonka sitten vaihdoin taustakuvaksi.
Palautin Deisin karsinaansa, ja taputtelin sitä hetken. Sipsutin Tumpun karsinalle ja ilokseni huomasin että siitä lähtisivät muta tahrat pois ihan harjaamalla! -Lisbeeeeth!!! huudahdin käytävälle. -Miiiitääääää?? sain vastauksen ja Lisbeth astui hymyillen Tumpun karsinalle. -Auta mua hoitaan Tumppu, ja jos oot maailman kivoin, auta myös Uljaan kans? pyysin -No kai mää voin, tyttö sanoi ja tarttui harjaan. Yhdessä saimme Tumpelon nopeasti puhtaaksi, ja haimme Uljaankin nopeasti. Ori pojasta oli kasvanut nopeasti kookas hevonen, jonka koulutuksenkin voisi pian aloittaa, onhan se jo kolme vuotias! Orin harjaamisessa ei kauaa nokka tohissut, ja poika käyttäytyi onnekseni oikein mallikkaasti! -Hieno poika! Lisbeth kehui oriani. -Se on kasvanut hirveen nopeesti! Hän jatkoi. -Niimpä, se on jo iso poika! sanoin ja taputin risteytystä. -Nii, Minkä ikäne se muuten on? Lisbeth kysyi. -Kolme vuotta, vastasin hymyillen. -No mut sähän voisit aloittaa jo sen koulutuksen! Lisbeth hihkaisi. -Nii voisin, Iida on luvannu auttaa mua, jos mä autan Danin kaa, selostin. -Aijaa, Iida osaa kyllä ne hommat! Onhan se kouluttanu jo Pepin, Taran, Kämpen ja Kirinänkin, Lisbeth sanoi. -Älä unoha Tuiskua! sanoin virnistäen. -Nii ja Tuiskun! Mut eihän Tuiskua vielä olla ihan täysin koulutettu? -No ei ihan, mut on sen selässä käyty muutaman kerran, ainaki Iida, mä en ite oo, selitin. -Aa, no mut, sä varmaan saat Uljaan ite pihattoon, jos mä tästä lähen? Lisbeth kysyi -Joo, enköhän mä saa, vastasin.
Kävin viemässä Uljaan pihattoon, ja itse lähdin sitten myös kotiin.
33hm
// Ihanaa, kun pesit koko poppoon!! Suuret kiitokset, etenki Deisin pesusta, sitä kun ei meinaa saada pelkällä harjalla puhtaaks ja tunneilla se on kurasta läikikäs... Kivan pitkä tarina ja se oli helppo lukea! Super kun Lisbeth sua autteli Tumpun ja Uljaan kaa, siitä onkin tullut jo isoiso poika ja ekat murrosiän hankaluudet on tullut, kun se taluttaessa tammojen perään kiljuu ja nahistelee muiden poikien kaa:) Ilkeetä tuntiratsastajilta, pitääpä sanoo niille, taidan tietään, ketkä ne oli.... :/ et ois kuiteskaa saanu niille rähistä, mutta ymmärrän, kun ne ei kerta sitä tee:D 20v€ -Iida -> voisit varmaan pirupoika Danin juoksuttaa, vaikka Lucaksen kaa, se on sitä eniten pitäny silmällä, niin voi parhaiten auttaa?(:
|
|
|
Post by Chappe on Dec 31, 2013 11:23:30 GMT 1
Chapen romaani;)Oli Tiistai. Heräsin klo 08.02 ja tein kaikki aamutoimet niin nopeasti kuin mahdollista. Puin sinisen tuulitakin päälleni, ja lähdin kipittämään kohti Yläkokkoa. Ei kestänyt kauaakaan kun horjahdin takapuolelleni jäähän, mutta nousin nopeasti ylös. Hitaammalla vauhdilla jatkaen, saavuin tallille, ja näin hevosia ja poneja tarhassa. Eilinen pesu urakka oli auttanut, sillä en ainakaan huomannut että kukaan polle poppoosta olisi hirveän likainen. -Chappe! kuulin yhtäkkiä jonkun huutavan. Tuota ääntä ei kovin monesti kuullutkaan! -Mitä? kysyin ja käännähdin katsomaan tuota. Se oli Luca, kuten olin arvellutkin. -Nii et sä hoidat Deisii, joten voit siis kattoo Daninki perään, joten auta mua juoksuttaan se maanvaiva tänää! Luca käski. -Ok, mut sit sä autat mua hoitaan pollepoppoon! sanoin ivallisesti. -No ketä siihen pollepoppooseen kuuluu? Luca kysyi. -Deisi, Venni, Tumppu, Uljas ja ehkä Tuiskukin, sanoin ja katsoin virnistäen Lucaa. -Oi voi, mut miten Tumppukin? poika kysyi ihmeissään. -Etkö sä oo tienny et mä hoidan Tumpeloakin? kysyin naurahtaen. -En, mut iha sama, kait mä autan ja luistan poni tarhan putsauksesta. -Hyvä! Kävin katsomassa mitä Vennille, Tumpulle ja Deisille kuuluu, jonka jälkeen sipsutin talliin. Tallissa Dani seisoi jo vesarilla. -Sä näköjään hait jo Danin, mumisin pojalle joka suki ponin palleroa. -No niin tein, tämä vastasi. -Voi pieni mussukka! lässytin ponille ja rapsutin sitä turvasta. Pikkuinen ponin pallero hörähteli innoissaan, ja välillä tuuppasi Lucaa turvallaan, minua alkoi naurattaa kun luca horjahti oikein kunnolla! -Mitä? Auta nyt mua! Luca huudahti näreissään. -No okei okei! vastasin ja tongin harjapakista juuriharjan. Shettis oli pian puhdas, ja Luca käski minun hakea juoksutus narun. Tein työtä käskettyä, ja Veimme sitten ponin maneesiin. -Tässä voi mennä tovi, Luca mumisi. -Okei, ei kait se haittaa? kysyin ja katsahdin poikaan. -No ei mut... pojan lause jäi kesken kun Dani sai kohtauksen! Se hyppi ja pomppi ja peffa lensi ilmaan ja etu pää kohosi maasta tuon tuosta! -Danii, tuu kattoon mitä täällä on! huusin ja hymyilin ponille. Kaivoin taskustani sokerin paloja, ja koetin kutsua ponin luokseni. Pian se ravasi letkeästi ottamaan sokeria, ja annoin sille palan. -Hyvä poika kehuin sitä ja katsoin Lucaa. -No nii, pistä se jo liikkumaan! poika tuhahti. Ohjasin Danin käynnissä uralle, kävellen sen vieressä. Kehuin sitä vähän väliä, ja kun käynti onnistui, kokeilin ravia. Tämäkin alkoi jo onnistua, mutta pian poni nosti laukan. -Prrr sooh! ähkäisin sille, ja koitin hidastaa ponin menoa! Yhtäkkiä naru lipesi kädestäni, ja shettis ori laukkoi hullusti päätään heilutellen. -Ota se kiinni Luca! huusin pojalle, joka seisoi kädet taskuissa keskellä maneesia. -Koetetaan! tämä vastasi, ja lähti kädet levällään paimentamaan ponia. Poni saatiin kiinni vaivalloisesti, ja tätä touhua saapuivat katsomaan pian Nelly, Lisbeth ja ratsastuksen ohjaaja sekä yksityisen omistava Hanna. Kaikkia nauratti välillä kun dani keksi jotain. Minä ja Luca koitettiin epätoivoisesti saada Dani kunnolla liikkumaan kunnes Iida saapui maneesiin. Iidan nähtyään dani alkoi ravata oikein sievästi suurehkoa ympyrää. -No sehän menee hyvin! nainen kehui, ja katsoimme Lucan kanssa toisiamme virnistäen. -Hah, todellakin! poika hihkaisi Iidalle. Luca sai juoksuttaa ponin loppuun, kun minä lähdin Iidan juttusille. -Hei hoidatko sä Tuiskun, nii mä hoidan loput pollepoppoolaiset? -Voin mä hoitaa, Iida vastasi, ja jäi katsomaan Lucaa ja Dania. Kipitin hakemaan tallista riimunnarun, ja katsoin kelloa. Se oli 10.28, ja yhtäkkiä muistin että kun on tiistai, minulla on vakio tuntini! Listoja ei vielä ollut tullut, joten jännityksessä jäin odottamaan kellä ratsastaisin! Hain tässä välissä tarhasta Deisin ja Vennin, ja aloin harjailla Venniä. Tamma hörisi iloisesti, ja nuuhki taskujani. -Hieno tyttö, kehuin sitä. Venni oli melko nopeasti puhdas, ja Deisinkään hoidossa ei kamalan kauaa kestänyt. Molemmat rouvat olivat kiltisti hoitotoimenpiteiden ajan, ja yhtäkkiä muistin että kengittäjäkin saapuu huomenna! Lähdin kävelemään kohti pihattoa, ja kutsuin Uljasta. poika ei kuullut sitä kun hirnui tammoille. -Uljas! huusin uudelleen, ja ori ravasi luokseni. Sen perässä tulivat moni muukin herra, Ja otin sisään Tuiskun ja Uljaan. Molemmat tuntuivat energisiltä, tosin Tuisku oli rauhallisempi. Siitä oli tullut aivan emänsä näköinen, mutta Rikun piirteitä siinä oli kyllä myös! Aloin hoitaa Uljasta, joka oli likaisempi kuin tytöt (Deisi ja Venni). Upia joutui harjaamaan kauan mutta työ tuotti tulosta! Pojasta tuli oikein hienon näköinen, varmaan olisi pitänyt ottaa kuva siitä, mutta kun puhelimesta oli akku lopussa, niin ei voinut ottaa:( -- kello läheni viittä, ja listat tulivat! -Chappe, Vallu, luin ääneen. -Mä meen vallulla! sanoin ja katselin listaa, muiden ryhmäläisten nimiä ei näkynyt ollenkaan! Iida ilmaantui talliin, ja kysyin heti: -Missä kaikki muut on mun tunnilta? -No se Aino on muuttanut, ja vaihtanut tallia, pari oli sairastunu, ja yks on kokonaan lopettanu ratsastuksen, iida vastasi. -Aijaa, no mulla on vissiin sit yksityistunti Vallulla, sanoin. -Joo, ja oisitkohan halukas menemään ilman satulaa? Iida kysyi hymyillen. -tottakai! hihkaisin. Vallu oli jo sisällä, ja aloin hoitaa sitä. Kaikki muut hoitotoimenpiteet onnistuivat hyvin, mutta kavioita valmador ei jaksanut pitää ylhäällä. Kuitenkin kaviotkin saatiin putsattua, ja suitsien kanssa ei näkynyt muita ongelmia, kuin yksi poskiremmin reikä oli mennyt miltei umpeen, ja se oli paras reikä! Sain pinnistellä oikein kunnolla, jotta sain sen kiinni. Talutin Vallun maneesiin, missä ei ollut enää ketään. Ponnistin penkin avulla Vallun selkään, ja ohjasin sen uralle käynnissä. Tunnista ei sen enempää, joten kuva: 34hm // HAHAA, super tarina, hvyä Chappe!! Ihanaa kun (hieman kärttyistä) Lucaa auttelit liikuttaan enrgiapommin(: Poni olikin jo liikutuksen tarpeessa... Pian sen selkään saattaa jo kivauta(: Haha Danii... se käytäytyi heti sievästi kun tulin se selvästi yrittää tupla-annosta kauraa(; Juu, Tuisku onkin reippaaksi tullut (Yeppee, mulla rida kuva sille, kun sais vaan väritettyä..), mutta kuutelee hyvin silti(: Ratsastustunti sujui sulla hyvin, toki Vallu oli jäykähkö, mutta kulki kivan reippaasti koko ajan!(: 24v€ -Iida
|
|
|
Post by Chappe on Jan 4, 2014 23:37:24 GMT 1
Olen isälläni, ja ei ole tietokonetta vaan iPad, jolla vaikea kirjoittaa hoitomerkintää, joten piirsin yhdellä sovelluksella kuvan (tylsän kuvan) polle poppoosta. Uljas on nyt sitten muuttanut, kisa hevonen siitä tulloo, ja kuulumisia hevosesta saa kysymällä minulta Kuva suurenee klikkaamalla! 35hm //Helluset korvat :3 4v€ -Iida
|
|
|
Post by nopa on Jan 7, 2014 18:43:20 GMT 1
Tänään tavallisena tiistai-iltana kävelin tallille. Avasin tallin oven ja astuin sisään. Tällä kertaa en mennytkään Lillin luokse. Vaan Vennin! Koska olin saanut Vennin hoitsukseni. Kun olin Vennin karsinan kohdalla Venni nosti päänsä ylös. Otin riimunnarun ja sidoin Vennin kiinni. Otin harjan ja rupesin harjaamaan Venniä. Venni seisoi kiltisti paikoillaan. Laitoin harjan pois ja otin kumisuan. Irrotin sillä kuivuneen mudan Vennin turkista. Irrotin Vennin ja talutin sen pesariin. Kiinitin sen ja otin letkun. Aloin suihuttaa sen jaloista märkää mutaa pois. Hetken kulutua sammutin letkun. Otin taskustani kumilenksuja ja laitoin Vennin hienoksi. Irrotin Vennin pesarin ketjuista. Talutin sen takaisin karsinaansa. Menin satula huoneeseen ja puhdistin Vennin varusteet. Sanoin Vennille heipat ja lähdin.(tommonen pieni tost tuli... Ei ollu kauheesti inspistä) 1hm Nopa
|
|
|
Post by nopa on Jan 13, 2014 14:32:20 GMT 1
Kävin hoitamassa Vennin nopeasti. 2hm Nopa
|
|
|
Post by Chappe on Jan 18, 2014 10:07:55 GMT 1
//Kivat kuvat Nopa // Kohtalokas maastoretkiOlin saanut Vennille hoitajan, mutten ollut aivan varma pitäisinkö sillä lopun ikää hoitajan. Olihan tamman hoitajalla, Nopalla, jo Yläkokossa entinen vuokraponini Lilli hoitsuna. Saavuin tallille, ja näin Nopan taluttelevan Venniä tallipihassa. -Moikka! huikkasin tälle. -Moi, tyttö vastasi. -Onko Venni ollu kiltisti? kysyin ja astelin lähemmäs. -On se, Nopa vastasi, ja taputti Venniä. -Mä meen ratsastaan sit jossain vaiheessa Vennillä, jos voit auttaa mua laittaan sen kuntoon, ilmoitin ja lähdin heipat sanoen tarhoja kohti. Tarhassa Deisi tuli portille. "ilokseni" huomasin että olisi pesu-urakka luvassa... Pienikokoinen mammutti oli piehtaroinut, luntakaan ei ollut kuin suurinpiirtein 10cm kerros, ja kun oli tarha jo tallottu melko hyvin, niin muutama muta kohta pilkisti esiin. Tamma hörisi korvat hörössä, kun otin portista riimunnarun ja nappasin hoitsuni kiinni. -Mun pikku vauva, lässytin tammalle ja halasin sitä. Huomasin etten ollut kasvanut varmaan yhtään siitä, kun olin saanut Deisin hoitsukseni. -Mä varmaan jään tän kokoseksi, ja me pysytään loppu ikä yhdessä! sanoin tammalle ja lähdin (vihdoin ja viimein) kävelemään kohti tallia. Tallissa kävin kurkkaamassa yksäri puolella mitä Nopa ja Venni puuhasivat, mutta heitä ei näkynyt. Varmaan olivat lähteneet maastoon käppäilemään. Kävin hakemassa Deisin joskus ostamani riimun, ja laitoin sen tamman päähän. Se sopi täydellisesti pienelle karvaiselle otukselle. Talutin shettiksen riimusta vesarille, ja kiinnitin kettingit pinkkiin, miltei käyttämättömään riimuun. Avasin suihkun, ja aloin suihkuttaa tamman jalkoja, joissa mutaa oli kaikista eniten. Yhtäkkiä purskahdin nauruun, kun huomasin että Deisille oli kasvanut hirveän pitkät mahakarvat! Lisbeth oli ilmaantunut paikalle, ja ihmetteli kikatustani. -Kato Lissu! Deisillä on hirveet mahakarvat! hihitin, ja osoitin tamman mahaa. -Niimpä! Lisbeth hihkaisi, ja virnisti. Lisbeth lähti hakemaan jotain taukohuoneesta, ja palasikin pian. -Täs on mittanauha, mitataan nuo karvat! Lisbeth sanoi ja kyykistyi Deisin mahan korkeudelle. -Tasan 10cm, Lisbeth sanoi ja näytti mittanauhaa. -Oho! Deisi on varmaan tallin pörröisin otus! sanoin. -Niimpä! lisbethkin myönsi, ja silitteli Deisiä. -Kato täällä on sen pehmein kohta, siellä on varmaan metrin mittaiset karvat! sanoin ja tungin käteni Deisin poskien väliin, pään alle. -Oi ku ihanan tuntunen! Lisbethkin sanoi ja rapsutteli Deisiä milloin mistäkin. Pesimme Deisin likomäräksi yhteis voimin, ja aloimme kuivailla tammaa pyyhkeellä. Deisi tuntui nauttivan tästä, mutta välillä se värähti kun oli niin kylmä. Hain varustehuoneesta Deisin hoitopakin, ja aloimme harjailla tammaa. yhtäkkiä se vetäisi päänsä alas, ja olin komapstua siihen. -Mitä se nyt sekoilee? Lisbeth kysyi, ja katsoi. -Mikki! huudahdin ja katselin hiukan laihtunutta kissaa. -Onko hiiret menny lakkoon? Lisbeth kysyi kissalta, ja rapsutti sitä korvan takaa. Virnistin ja aloin irrottelemaan kettinkejä Deisin riimusta. -Onko nää uudet, kun on niin puhtaat? Lisbeth kysyi ja tarkasteli Deisin riimua. -Joo, oon ostanu ne kauan sitte, mut, en oo käyttäny niitä hirveesti. -Aa, söpöt! Lisbeth sanoi. -Nii on, tuleppas Deisi, sanoin ja lähdin viemään tammaa sen karsinaan. Lisbeth häipyi Origon luo, ja minä istahdin tamman karsinan lattialle. Deisi tunki päänsä miltei syliini, ja hamusi taskuissani olevia sokerin paloja, -Juu juu! Hupsu! Mä meen kattoon Vennin tilannetta. Tammani ei ollut vieläkään karsinassaan, joten aloin jo huolestua. Nopastakaan ei ollut kuulunut mitään, ja kaivoin puhelimeni taskusta. Olin tallentanut Nopan numeron ja aloin soittaa sinne. Pian puhelimesta kuului: Tämä on vastaaja. Odottakaa sulkematta puhelinta... Suljin puhelimen kiellosta huolimatta, ja kipitin nopeasti Iidan luo! -Iida! Iida! Nopa ja Venni on ollu maastossa jo yli tunnin, eikä Nopa vastaa puhelimeen! Missä ne voi olla? kysyin huolissani. -Lunta ei oo satanu nyt päälle, joten niiden jäljet pitäis näkyä, lähe Deisillä nopeasti perään, ja kun Nopa ei ratsastanu, saatte ne nopeesti kiinni, Iida selitti. -Okei, kiitti! huikkasin ja sipsutin nopeasti Deisin luo. Laitoin pinkin loimen ponille, jonka olin ostanut, ja hain nopeasti shettiksen suitset. Otin riimun pois tammalta, ja suitsin sen niin nopeasti kuin vaan voin! Talutin tamman ripeästi tallipihaan, ja ponnistin sen selkään. Hoputin tamman heti raviin, ja se oli totta että Vennin ja Nopan jäljet erotti selvästi. Muiden kulkijoiden jälkiä ei näkynyt, joten pystyimme seuraamaan heitä helposti. Vähän ajan päästä alkoi tuprutella lunta, ja pelästyin, joten nostin hätäsesti laukan. Deisi aivan kuin aavisti että oli kiire, joten se alkoi kiitolaukata kamalaa vauhtia, ja minun oli hirvittävän vaikea pysytellä tamman selässä. Luntakin alkoi sataa aivan kaatamalla, joten ei voinut katsoa eteen kunnolla. Deisi laukkasi yhä vain nopeammin ja nopeammin, pelkäsin jo että sen sydän pettää, joten aloin hidastaa sitä. Yhtäkkiä Deisi laski käyntiin ja pysähtyi, se huohotti aivan hirveästi, ja sen sydän löi nopeasti. Aloin itkeä kun luulin jo että Deisille oli käynyt jotain, mutta se pysyi paikoillaan. Laskeuduin alas sen selästä, ja itkin epätoivoisesti. Tähänkö tämä jäisi? Deisi kaatuisi maahan ja hautautuisi lumeen!?!? Mitä tekisin jos jotain kamalaa tapahtuisi, mutta yhtäkkiä kuulin maailman pelastuksen! Se oli Iida, joka oli lähtenyt jollain hevosellaan peräämme, en nähnyt kuka hevonen se oli, mutta tunnistin äänestä että ratsastaja oli Iida! -Chappe! Nopa ja Venni tuli takas! Iida virkkoi, ja laskeutui ratsunsa selästä. En voinut katsoa muualle kuin Deisiin, joka seisoi paikoillaan ja katsoi minua. -Chappe? Iida sanoi. -Chappe? hän toisti isompaan ääneen. -Iida... Mitä jos Deisi kuolee tähän??? kysyin itkien ja Iida tuli luokseni. -Eikä kuole! Se vaan hengästyi kun laukkasitte. -Sillä on kaikki hyvin, sen sydänkään ei enää hakkaa tuhatta ja sataa, Iida rauhoitteli ja hymyili minulle. -Ai, vastasin jo pirteämmin. -Nousehan tamman selkän niin lähetään takas Yläkokkoon! Iida sanoi ja ponnisti näköjään Hallan selkään. -Okei, sanoin ja hyppäsin Deisin selkään. Lähdimme kävelemään tallia kohti, ja ravasimme lopun matkaa. Tallilla vastassa odottelivat Nopa, ja ilmeisesti tämän äiti. -Chappe mun pitää lähtä niin sori kun en ehtiny varustaa Venniä! Nopa pahoitteli. -Ei se mitään, eiköhän tässä tullut ihan tarpeeksi liikuntaa, sanoin ja taputin todella kauan Deisiä. -Taisit säikähtää oikein kunnolla! Iida arvasi. -Joo, Oikeesti se oli kauheeta! sanoin ja talutin Deisin omaan karsinaansa. Jutta, joka oli seuraavassa karsinassa, hirnahti kimakasti, ja sai Deisin vastaamaan. -Söpöliini! Nyt saat tästä sokeria! sanoin ja laitoin Deisin ruoka kippoon viisi sokeri kuutiota. Pian puhelimeni pirahti, ja isäni viestitti että kotia kohti. Niimpä sanoin heipat kaikille, ja lähdin kävelemään kohti öitini kotia. 36hm Tässä vielä kuva Deisistä pesarilla: // Kauhee, kun mäkin kauhistuin tossa Deisin vaiheessa:O Se on kyllä kuitenkin sellanen turbo-mummo, että kyllä se kestää! Onneksi tulit ilmoittamaan mulle,että Nopa ja Venni oli kadonnu. Deisistä on todellakin tullut mammutti, periaatteessa oon miettinyt, että sitä vois klippaa tai muuten vaan siistiä, sillä se hikoo kauheen helposti. Mutta toistaalta shettisten karva on paksumpaa ja Deisi kuitenkin viettää paljon aikaa pihalla, että ehkä ei kuitenkaan... Deisille tosin vetää vertoja Dani, joka on saanut vähintään yhtä paksun karvan, kun se kuitenkin viettää pihalla aikaa 24/7... Deisiä (eikä ketään muutakaan) ei oikeastaan kannata nyt pestä, jottei se jäädy kylmässä ilmassa, vaikka sä ja Lisbeth sen hyvin kuivasittekin!(: Söpö kuva Deisistä, mä tykkään! Tammasta tuli ihan näkösensä! 28v€ -iida -> Periaattees voisit tasottaa Deisin häntää ja harjaa, mutta säilyttää niissä silti toi pituus(::
|
|
|
Post by Chappe on Jan 19, 2014 18:59:15 GMT 1
Luca oppi uutta!
Vaikka hevoset näkivät hyvin harjansa alta, tuntui ettei Deisi nähnyt. Sen jouhet olivat kasvaneet suunnattoman pitkiksi, ja tallilla Iida antoi minulle luvan siistiä tamman. Oli sunnuntai ja hevosilla vapaa päivä, jolloin en ratsastanut.
Kävelin Iidan kivan näköisen talon kuistille, ja pimpotin ovikelloa. Blondi avasi oven, ja tervehti minua. -Niin että, missä tuolla tallissa on sakset? kysyin. -Öö... Mä en oo varma onko siellä ollenkaan saksia, Iida muisteli. -Mut sä saat multa sakset, mitä sä niillä teet? Iida jatkoi. -Sähän käskit tasotella Deisin harjaa, sanoin kysyvästi. -Ei ku niin joo! Iida hihkaisi ja poistui paikalta. -Tuu oottaan tähän eteiseen ettei lämpö karkaa! kuului naisen ääni jostain. Astuin sisään Iidan hienoon taloon, ja huomasin että tällä oli vallan siistiä. -Kuka tuli??? kuului jostain huuto. -öh.. minä, Chappe, vastasin varovasti. -Mitä sä täältä? kuului sama ääni. -Saksia mä vain, sanoin ja tunnistin äänen. Se oli Luca, jolla tuntui olevan tylsää. Iida palasi pian luokseni, saksien kanssa. -Tässäpä ois. -Kiitti!
Lähdin talliin ja avasin heti Deisin karsinan. -Moikka tyttö! moikkasin ponia, joka höristi korviaan heinän seasta. -Pitäis tasotella sun jouhet, sanoin pontevasti, ja nostin pistin Deisin pinkit pörrö päitset tamman päähän. Otin karsinan ovesta riimunnarun, ja kiinnitin ponin pään karsinan kaltereihin. -Nostetaan ne heinät pois ettet heiluta päätä, päätin ja nostin Deisin nenän edestä heinäkasan pois. -Nonnih, tuumasin, kun poni piti päätään paikoillaan. Mallailin mielessäni miten tasoitella, ja kysehän oli vain tasoittelusta, eikä koko harjan kynimisestä. Pituus täytyi kuulemma säilyttää, ja sen aioin tehdä. Otin pienen tupon harjaa hyppysiini, ja napsaisin ylipitkät karvat pois. Deisi ei reagoinut tähän mitenkään, seisoi vain tosi nätisti paikoillaan. Tuppo toisensa jälkeen tasoittelin harjan (otsaharja mukaan lukien), mutta pituus ei muuttunut yhtään. Harja alkoi näyttää jo melko hyvältä, ja kaiken kukkuraksi sain vielä tilattua Sanna-open maku tuomariksi!
Pian kun harja oli hyvän näköinen, oli hännän vuoro. Sen tasoittelussa ei kestänyt läheskään yhtä kauan kuin harjan, ja sitten kävin hakemassa Sannan. Tällä oli hyvin aikaa katsoa minun ja Deisin ouuhia, kun ei ollut pitämässä tunteja. -Vau! Osaatpa sä hyvin tasotella, piituuski säily hyvin! nainen hihkaisi nähdessään hoitoponini. -Hah, kiitti! Onhan nuita jouhia tullut tasoteltua jo, hymyilin ja ylpeä että työni jäljestä pidettiin. Sitten nostin deisille heinät takaisin, otin riimun pois shetun päästä. -Sä tunnut ihan mun omalta ponilta, kuiskasin ponin korvaan, ja halasin sitä. Oli ihana halata tammaa kun se oli kuin pehmolelu pitkine karvoineen. Annoin sille sokerin palan ja taputtelin sitä.
Päivää oli vielä jäljellä, ja ei ollut vielä kotiin lähtö aika. Jätin Deisin hetkeksi karsinaan mussuttamaan heinää, ja itse lähdin kohti taukotupaa. Siellä ei ollut ylätyksekseni ketään muuta, ja löysinkin heti tarvitsemani jutun. Paperia! Piirsin siihen Sydämen, jonka leikkasin irti niin ettei paperin reuna mennyt rikki. Paperissa oli nyt sydämen muotoinen reikä, ja lähdin se kädessäni kipittämään takaisin talliin. Siellä laitoin Deisin päähän taas riimun, ja talutin shettiksen siitä pesarille. Tamma höristeli ihmeissään mitä tekisin nyt, kun ei mummeli ollut etes likainen, en pesisi sitä, hoitopakkia ei ollut lähellä, en harjaisi sitä, mitä siis tekisin? Tarkistin että Deisin karva taipui takapuolen sivusta oikein hyvin, ja niinhän pitkä lämpökerros teki. Painoin paperin reikä kohdan takapuolen sivuun, minne kuvan halusin, ja mallailin sitä tarkasti siihen. Laskin paperin hetkeksi maahan, ja kostutin pientä pesusientä haaleassa vedessä. Väänsin ylimääräiset vedet pois sienestä, ja painoin se käsissäni paperin takaisin Deisin takamukseen. Tamma alkoi jo ihmetellä puuhiani, ja uteliaasti se jo tunki päätään kohti minua. -Joo joo, pidä pää paikoilla! komensin tammaa. Kastelin kohdan, missä oli se sydämen muotoinen reikä, ja kun otin paperin pois, Deisin peffassa oli ilmetty sydän! -Tadaa! sanoin itsekseni, enkä tajunnut että Luca oli tullut katsomaan puuhaani. -Mitä sä teet, tämä kysyi tyynesti. -tein Dayspringille sydämen, sanoin ja katselin tulosta. -Ihan kiva, miten sä ton teit? Luca kysyi innostuneemmin. -No silleen leikkaat eka esim tällasen sydämen paperiin, ja sit tarkistat karvan et se on taipuisaa, ja sit kastelet kosteeksi pesusienen, ja laitat sit sen paperin hyvään kohtaan, ja sit kastelet sen reikä kohan, ja ootat hetken, ja sit se on valmis, selitin ja näin varmaan ensimmäisen kerran kun Luca jaksaa kuunnella minun juttujani. -okei, en ihan tajunnu, mut jotenki, pitää kokeilla jollekki! Luca hihkaisi. -Nii, kokeile ihmeessä! kehotin, ja lampsin Lucan perässä taukohuoneeseen.
Poika leikkasi salmiakki kuvion paperiin, ja sitten lähdimme kohti tallia. -Kelle meinasit kokeilla? kysyin. -En viel tiiä, Luca vastasi. -Tehään Tumpulle! kehotin, ja niin veimme Deisin takaisin sen karsinaan, ja toimme Tumpun pesarille. Luca mallaili kuvioaan Tumpun takamukseen, suurinpiirtein samaan kohtaan kuin minä tein Deisille. Minä puolestani kävin kastelemassa sienen. Pian poika jo kasteli Tumpun pepun, ja tulos oli yhtä hieno kuin minun sydämeni. -Hieno! kehuin poikaa joka tyytyväisenä taputteli Tumpeloa. -Kiitti! Mitä muita kuvioita voi tehä? Luca kysyi. -No esim sellasta ruudukkoa, ja miltei kaikkea mitä keksii! kerroin. -Aijaa! Se ruudukko on varmaan vaikee tehä? Vai? Luca kysyi -Juu, pitäis joskus kokeilla! ilmoitin, Lucakin nyökkäsi.
Juttelimme pojan kanssa vielä hetken, kunnes äitini soitti että pitää lähteä. Sanoin siis heipat Lucalle ja Tumpulle ja Deisille, ja sitten lähdin kotiakohti.
37hm
// Hyvän pitunen tarina!! Kiva kun jaksoit Deisin harjan ja hännän siistiä, kävin kattoos ja oikein nättiä jälkeä olit saanut aikaan! Ja samoin sydän oli tosi söpö:3 Deisin karvapeppua oli somasti koristaas. Ja hienon salmiakki kuvion olitte tehneet Lucan kaa Tumpullekin! Poika tosiaan saattaa olla tosi töykee nuoremmille, mutta nöyrty sentään kuunteleen sun ohjeistusta:D Kiva, kun otat muitakin ihmisiä tarinoihis mukaan, tulee aidomman tuntunen! 17v€ -iida
|
|
|
Post by Chappe on Jan 20, 2014 16:16:24 GMT 1
PuuhailuaTänään oli maanantai, ja Tumpelolla tunti. Se oli kouluvakkari tunti, joten ei tarvinnut taluttajaa. Sillä välin olisi hyvä esim. putsata karsina. Kello lähenteli viittä, ja tuntilaiset olivat saapuneet. Tumpun ratsastaja Siiri harjaili Tumppua, ja notkuin karsinan ovella tytön juttuseurana. Hän oli oikein mukava, eikä tätä häirinnyt kun pälpätin hänen korvan juuressaan. Tyttö kertoi että Tumppu oli tämän lemppari, ja että hän haluaisi hoitsuksi Tumpun, mutta asui niin kaukana ettei pääsisi hoitamaan sitä päivittäin, toisin kuin minä. -Tiiätkö sä onko sillä hoitajaa? Siiri kysyi. -Öö... tiiän, sanoin ja hymy levisi kasvoilleni. -Kuka sen hoitaja on? Vai onko sillä hoitajaa? Siiri uteli. -Mä oon sen hoitaja! kikatin. -Aijaa, Siiri sanoi ja hymyili myös. -Saatko sä sen satulan selkään? kysyin. -En, Siiri sanoi. -Okei, mä voin nostaa sen, lupasin ja otin satulan Siirin käsistä. -Pitääkö hoitajan itse saada satula hoitsun selkään? Siiri kysyi. -No hyvähän se ois, vastasin. Nousin varpailleni, ja nostin kädet suoraksi, ja nostin satulan Tumpun selkään. Kiersin toiselle puolelle, ja suoristin vaivalloisesti huovan, joka olli mennyt ryttyyn. -Tumppu on kyllä maailman ihanin! Siiri sanoi ja halasi ruunaa. -Onhan se! myönsin ja kerroin myös Deisistä ja Vennistä. Siiri oli todella hämmästynyt kun kerroin että minulla on kaksi hoitsua. Näytin myös Siirille eilen tekemämme kuvion (sen salmiakin minkä Luca ja minä teimme). Tyttö sanoi että olisi maailman onnellisin jos Tumppu olisi tämän hoitsu ja olisi kuin minä. Pian tuntilaiset saivat lähteä kentälle, myös Siiri vei Tumpun kentälle, ja minä kipitin lantalaan. Kiikutin kottarit ja talikon Tumpun karsinalle, ja aloin lapioida kakkoja kottareihin. Niitä oli suurin piirtein viisi, ja nostin myös likaisia puruja kottareihin. Lähdin suunnistamaan kohti lantalaa, ja kippasin lastin sinne. Hain puruja, ja roodasin ne Tumpelon karsinaan. Sirottelin uusia puruja kohtiin, joissa ei puruja paljoa ollut. Koetin tehdä tarkkaa ja huolellista jälkeä, ja onnistuinkin siinä melko hyvin. Kello oli 17.51, joten tuntia olisi jäljellä noin 10min. Vaelsin tallin toiseen päähän, Deisin karsinalle. Avasin karsinan oven, ja astuin tamman seuraksi. Rouva hamusi karsinan pohjalta heinän korsia, mutta kun ei niitä löytänyt asteli luokseni, ja yllätyksekseni, shettis pisti makaamaan aivan jalkojeni juureen. Istahdin tamman viereen, ja annoin sille sokerin. Taputin sitä, ja kaivoin kuulokkeet taskustani. Tungin ne korviini, ja kytkin piuhan puhelimeeni. Kuuntelin NRJ:n jumputusta hetken, mutta tympäännyin siihen pian. Rapsutin hoitsuani harjan alta, ja se venytti jalkaansa oikein pitkälle. Se myös venytti kaulaansa, ja haukotteli samalla. Halasin Deisiä, ja nousin pikkuhiljaa seisomaan. Otin karsinan ovessa olevasta koukusta tamman riimun, ja maiskautin ponille. Tamma nousi aluksi isstumaan, mutta jaksoi nousta siitä seisaalleen. -Voiiiii, nyt sä oot ihan purussa! tuhahdin, ja laitoin riimun Deisin päähän. Lähdin hakemaan tamman harjapakkia, ja palasin se käsissäni takaisin shettiksen karsinalle. Suin tammasta purut pois, ja siinä ei kauaa nokka tohissut. Taputin sheturouvaa. Nappasin riimunnarun karsinan ovesta, ja kiinnitin sen Deisin riimuun. Tarkastin että eilen tekemäni sydän oli vielä jäljellä ja olihan se. -Hieno tyttö! kehuin tammaa, ja lähdin taluttamaan sen kentälle. Huomasin kuitenkin että maneesista tulivat tuntilaiset ulos, ja Sanna sanoi että voin ottaa toisenpuolen maneesista käyttööni, kun seuraavalla tunnilla ei ollut kuin kaksi ratsastajaa. Loput olivat kuulemma sairaana. Tallustin rennosti Deisiliinin kanssa maneesin siihen päätyyn, missä EI ollut katsomoa. Pari tuntilaista ilmaantuivat myös ratsujensa kanssa maneesiin, ja Sanna sanoi heille että tänään käytössä olisi vain toinen puoli. Ilmoitin kuitenkin ettemme olisi maneesissa kuin noin puolituntia. Tuntilaisia ei kuitenkaan haitannut olemassa oloni, ja he ratsastivat alkukäynnit aivan tavalliseen tapaansa. Katselin välillä miten hevoset, (näköjään Vallu ja Aada) kulkivat. Aloitin Deisin kanssa venyttelystä. Venytin Deisin jalkaa, joka taipui hyvin. Palkitsin Deisin aina kun onnistui, ja pian olimmekin venytelleet tarpeeksi. Pistin käteni Deisin etujalkojen väliin, ja kädessäni oli sokerin pala. Tamma koetti saada sokeria kädestäni muttei saanut. Se polvistui, ja ylsi sitten sokeriin. -Hieno tyttö! Loistavaa! kehuin sitä ja taputin todella kauan. Sitten löysin "alueeltamme" raipan, jolla ohjailin Deisiä peruuttamaan ja pohkeenväistöön ja hyppäämään pienesti pystyyn. Tietenkin palkitsin joka tempun jälkeen! Aika oli vierähtänyt hieman jo yli puolituntia, joten lähdin taluttamaan ponin talliin. Pujottelimme tuntilaisten ohi, kunnes olimme ovella. -Ovi aukenee! huusin jotta ratsastajat osasivat varautua ovesta lähtevään isoon ääneen. Kun olimme ulkona suljin oven ja nostin narun Deisin kaulalle. Tamma seurasi minua kuuliaisesti heinävarastolle asti, kunnes nälkä yllätti sen. Se lähti sinne päin, ja jouduin hölkkäämään sen kiinni. Loppumatkan talutin tamman karsinaan asti. Puhelimeni pirahti, ja minun piti lähteä kotiin. Niimpäs minä teinkin. 38hm // Sultahan tarinaa pukkaa! Mikä on super juttu, kun tykkään sun tarinoitas lueskella:D Kiva kun autoit Tumpun ratsastajaa laittamaan ruunan kuntoon ja pidit tälle seuraa(: Ihana Deisi, se selvästi luottaa suhun, kun vierees meni pötkölleen! Deisi-mummoa onkin nyt tosi hyvä venytellä niin sen vahat raajat pysyy vetreinä! 18v€ -Iida -> Tumpunkin harjan ja hännän saa siistiä, se on valmiiks lyhyt, mutta alkanut hapsottaa rumasti, pituutta saa vähän napsia(:
|
|
|
Post by Chappe on Jan 26, 2014 10:46:51 GMT 1
Postilaatikkoosi on ilmestynyt yhtäkkiä sarjakuva! 39hm // Onnittelut neljännestä sivusta! Ääw! Ihana sarjis! Tumpun harjasta tuli tosi hieno, nyt sen kehtaa olla ihmisten ilmoilla(; 11v€ -Iida -> Haluatko tutustua Rimpulaan tunnille varustamisen merkissä?(;
|
|