Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 27, 2013 16:34:15 GMT 1
Suomenhevosruuna Hurmausta hoitaa: Elli Kurkela, joka myös kirjoittaa ruunan päiväkirjaan(:
HOITAJA HISTORIA: Senna 29.8.2013 - 5.11.2013 (7hm) Elviira 29.1.2014 - ? (0hm) Elli Kurkela 7.11.2014 ->
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2013 12:11:18 GMT 1
1HM
Laitoin navigaattorin päälle ja katsoin reittini tietoja. Yläkokkoon olisi noin 25 minuutin matka. Käynnistin vanhan saabbini, joka hurahti käyntiin vanhaan tuttuun tapaansa nätisti. Oli sää kuin sää niin oma uskollinen autoni toimi. Olin tyytyväinen säästäkohteeseeni, vaikka olin saanut säästää jonkinverran rahaa, että olin saanut auton. Käänsin radioon lisää ääntä, sipaisin oranssit karanneet hiussuortuvat pois näkökentältä ja lähdin kohti Yläkokkoa. Tallitietä reunustivat pellot ja parkkiksella jätin autoni trailerin viereen, joka ei näyttänyt olevan lähdössä mihinkään vähään aikaan. Lukitsin auton ovet ja katselin ympärilleni. Näin monen monta tarhaa ja iso punainen rakennus oli varmaankin talli. Muitakin rakennuksia näkyi, joista yhden kuvittelin selvästi maneesiksi, sillä se oli vähän hallimainen ja näytti maneesilta. Päätin kävellä talliin sisään. Kuitenkin ennenkuin menin tallin ovesta huomasin ylös nousevan sillan ja sen päässä olevan oven, jossa luki "tallitupa". Suuntasinkin sinne. Kun avasin oven vastaani tuli ensimmäisenä iloinen puheensorina ja tallitupa oli täynnä tyttöjä. Huomasin sohvalla istuvan nuoren pojan, joka tutki kännykäänsä, eikä liittynyt tyttöjen juttuihin. "Hei, voisitsä näyttää mulle tallia?", kysyin pojalta, jonka huomion sainkin heti. "No moi! Voin toki, ootsä uus täällä. Tai siis varmaankin oot. Hoitaja kenties?", poika kysyi ja nyökkäsin. "Jeps. Alotan Hurmauksen hoitaja. En vaan oo ennen käynyt täällä niin en oikeen tunne paikkoja. Oisko sulla aikaa pitää pieni esittelykierros tai jotain...?", selitin ja poika hymyili. Hänellä oli hurmaava hymy ja voin vain kuvitella kuinka hän sulattaisi tuolla tempulla, teinin kuin teinin sydämen. "Tottakai. Jaa sä tuut sen uuden suokin hoitajaks. Se onki ihan kiva ruuna. Vähän tylsä, ehkä mun makuun.", poika totesi ja nousi sohvalta. Hän työnsi kännykän farkkujensa taskuun. "Mennääs si.", poika totesi ja nyökkäsin. Huomasin äkkiä, että höpötys oli tauonnut taukohuoneessa ja tytöt olivat lähdössä kaikki pois. Menimme tummahiuksisen pojan kanssa tyttölauman perässä talliin. "Nyt alkaa uus tunti. Ner taitaa hypätä tänään.", poika totesi, kun katsoin tyttöjä, jotka tutkivat ilmotustaulua kiinnostuneena. Niin joo he katsoivat kellä menivät tänää. Ja niin jokainen tyttö lopulta hajaantui nähtyään ratsunsa. Muutama huokaus ja valitus joukosta kuului, mutta myös tyytyväisiä ilmeitä saattoi havaita. "Mä oon muuten Lucas", oppaani nuori poika sanoi hymyillen ja odotti minun nimeäni. "Olen Senna", vastasin vähän hajamielisesti, sillä olin enemmän kiinnostunut tallista kuin pojasta. "Kerrotko vähän näistä hevosista vaikka tai tallista tai jotain...?", ehdotin, kun Lucas vain käveli käytävää eteenpäin. "No okei. Noissa karsinoissa asuu Deisi ja Jutta. Ne on shettiksiä. Täs oon tää ovi ja siel on yksäripuolen karsinat. Toi ovi vie satulahuoneeseen.", hän osoitteli paikkoja ja pyörähti sitten ympäri. "Toi on rehulan ovi. Tuntsarien karsinat jatkuu täällä. Pesuboksi on tos.", Lucas selitti ja seurasin tarkasti. Kävelimme uudelle käytävälle ja ensimmäisissä karsinoissa oli pilkullinen poni, joka katsoi meitä tarkasti. Hymyilin ponin ilmelle, olipa se söpö otus! "Se on Lily Ann. Lilli. Tosi kiva poni, monien suosikki.", Lucas infosi ja tervehdin ponia kaltereiden välistä nopeasti. Jatkoimme matkaa. "Ja täs on Hurmauksen boksi. Toka ovesta. Se onkin varmaan nytte tunnilla. Voit nähän sen millä tunneil se on tuolta ilmotustaululta.", Lucas vielä sanoi ja katsoi sitten minuun. "Vieläks haluut esittelyjä?", hän kysyi hymyillen. "Joo no jos viittit niin käydään vaiks ulkona kans kattelee...?", pyysin pojalta nätillä äänensävyllä ja Lucas nyökkäsi. Menimme ulos tallista toisesta ovesta, kuin olimme tulleet. Lucas selitti tarhauksesta ja maneesin käytöstä ja kentästä ja maastoistakin jonkun verran. Leiritupakin tallilta löytyi. "Hurmaus on varmaan maneesissa koulutunnilla. Voit mennä kattoon, jos haluat...?", hän totesi vähän kysyvään sävyyn ja nyökkäsin. "Juu voisin mennä.", vastasin ja katsoin maneesille päin. Lucas oli jo lähdössä ja olin itsekin, kun käännyin ja huikkasin hänelle vielä: "Ja hei kiitos Lucas! Nyt oonki jo paljon viisaampi". Poika naurahti ja vaihtoikin äkkiä suuntaansa. Hän otti muutaman juoksuaskeleen ja tuli luokseni. "Hei mähän voisinkin tulla sun seuraks maneesiin. Voin kertoo hevosten nimii ketä siellä nyt sitten on. Tunnistat sitten niitä jatkossa.", poika totesi hymyillen ja lähti kanssani kävellen maneesiin. Istuimme katsomossa ja tuntihevoset ravailivat ja tekivät puomitehtävää. Siinä taivuteltiin hevosia ja pyrittiin saamaan ne kuulolle paremmin. Joillakin onnistui paremmin kuin toisilla. Katsoin Hurmausta tarkkana ja huomasin, että ruuna vähän laiskotteli. Ratsastaja ei osanut pyytää sitä kovin hyvin eteen ja ruuna vain meni miten se itse halusi. Ratsastajan olisi pitänyt enemmän ratsastaa, eikä matkustaa. "Hurmaus ei usein kyl laiskottele tollee. Se on aika reipaskin hyvinä päivinä", Lucas vieressäni totesi ja katsoimme kummatkin rautiaan suokin menoa. Mutta siltikin Hurmaus oli nimesä mukaansa minusta hurmaava. Se näytti ihanalta ja olisin halunnut tutustua siihen heti. Tunnilla oli myös harmahko vuonis, joka eteni kuin veturi. Pidätteet eivät tuntuneet paljoakaan "häiritsevän" ruunaa, vaan se vain meni eteenpäin aivan niinkun sitä huvitti. Lucas oli kertonut ruunan olevan nimeltään Origo. Ja sanoi sen olevan ihan tyypillisellä päällään nytkin. Ehdimme katsella tuntia hyvän aikaa, kun puhelimeni värisi taskussani ilmoittaen puhelusta. Vastasin hiljaisella äänellä,. jotta en häiritsisi tuntia. "No just... No niinpä tietysti. Joo mä tuun. Mulla nyt kyllä menee hetki, mut jeps mä lähen tulee. Yritä sillä välin huudella sitä. Ja ota makkaraa mukaa, et se antaa kii, jos näät sen.", sanoin puhelimeen ja lopetin sitten. Nousin samatien ja Lucas katsoi mua ihmettlen. "Meijän koira on karannu. Taas. Mä meen auttaa sen ettimises. Se on kans rasittava tapaus, kun se järjestää näitä karkausreissuja vähän välii...", huokaisin ja Lucas vain nauroi. "No onnee koiran etsintäretkelle sitten. Ja oli kiva tutustuu suhunkin Senna", Lucas sanoi hurmaavasti hymyillen, jonka poika selvästi taitoi jo hyvin. "Kiitos, kiitos. Ja samoin Lucas. Kyllä me varmaan vielä törmäillään, kun tuun uudemman kerran tänne pian", sanoin vielä virnistäen ja kipitin ulos maneesista. Suuntasin autolleni ja toivoin, että koira olisi jo löytynyt ja kotona, jotta ei tarvitsisi etsiä sitä. Ja uuteen hoitsuunkikin tutustuminen meni nyt vähän puihin, tämän takia... No mutta ensi kertaan. Toivottavasti tää ei ollu ihan äly tylsä? Kirjotin aika nopeesti... // Tosi hyvä tarina!! Oot tosi hyvä kirjottaa ja huomaa et oot varmaan ennenki kirjottanu?(: Ei ollut tylsä ollenkaan vaan ihana huomata kuinka oot lukenu esittelyt tarkkaan ja etsiny kaikkee muutakin tietoja! Ja kiva lisä, kun kerrot jotenkin sillai, että tulee ilmi et tää on ratsatuskoulu... Kirjotat realistitsesti ja tarkasti! Hyvä hyvä! 15v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 2, 2013 13:44:42 GMT 1
2HM
Kuuntelin Voicea radiosta, kun ajelin hyväntuulisena Yläkokkoon. "So wake me up, when its all over....", lauluettiin biisissä ja minusta tuntui, että se kuulosti yhtälailla samalta kuin äsköinenkin. Nykyään kaikki poppi on ihan samalaista ja lyriikat vain jauhavat jotain yhtä lausetta. Tietystikin biisit jäi soimaan päähän ja oli tarttuvia, mutta ei se kunnon musaa ollut. Vanhassa rockissa tai metallimusiikissa oli asennetta ja se oli mielestäni jotenkin paljon parempaa, se tuntui aidolta. Käänsin auton parkkiin yläkokon pihassa. Tuuli puhalsi suht lempeästi, vaikka ilma olikin viileä, eikä enää niinkään tuntunut kesäiseltä. Kesän lämpö tuntui olevan jo kaukana takana. Vilkaisin kännykkäni kelloa ja totesin, että tunteja pyörisi parasta aikaa. Hipsin talliin ja menin tsekkaamaan hoitsuni tämänpäiväistä ohjelmaa. Kello tuli 18.30 ja Hurmaus löytyi seuraavan tunnin tuntsareista. "Tätiryhmä...", sanoin vahingossa ääneen ja kuulin takaani jonkun sanovan: "Niin ollaan me kolmenkympin paremmalla puolella jo oltu kauan sitten, niin eikös se aika tätä jo oo". Käännähdin katsomaan puhujaa ja näin vanhemman naisen hymyssä suin. "Jaahas minä menenkin tänään Vallulla. Se onkin nätti ruuna. Kiva päästä meneen sillä", nainen totesi ja häipääsi sitten. Tajusin, että en ollut ehtinyt sanoa sanaakaan koko naiselle, mutta eipä sillä niin väliä minulle ollut. Kävelin Hurmauksen karsinalle lähelle ulko-ovia ja karsina ammotti tyhjyyttään. Ruuna taisi olla ulkona vielä. Päätin hakea sen, jotta sen ratsastajan ei tarvitsisi. Ja jos ruuna olisi kamalan kurainen niin voisin harjaillakin sitä ennen ratsastajan tuloa. Riimunvarsi kädessä kävelin ulos ja yhdelle isoimmista tarhoista. Huomasinkin rautiaan suokin tarhailevan toisen rautiaan hevosen kanssa. Ne näyttivät aika samanlaisilta, mutta tunnistin silti Hurmauksen sen pidämmästä harjasta ja hieman vinosta piirrosta, joka koristi komean suokin päätä. Toinen rautias oli myös aavistuksen pienempi ja sirompi. Livahdin tarhan aitojen välistä. "Hurmaus!", huudahdin, sillä halusin ruunan huomion. Se katsoi minuun hetken ja jäi odottelemaan hakijaansa. Höpsö, ei jaksanut tulla edes vastaan, ajattelin ja kävelin suoraan ruunan luo. Sen kaveri lähti hieman kauemmas kuin ei olisi halunnut tulla otetuksi kiinni. Ojensin käteni Hurmaukselle nuuhkittavaksi, mutta ruuna ei oikeastaan välittänyt tutustua. Menin sen vierelle ja naksautin riimunvarren riimuun kiinni. "Hyvä poika!", kehuin sitä ja silitin pitkin vedoin suokin kaulaa. "Mennääs si", totesin ja lähdin kävelemään. Hurmaus lähti mukaani mukisematta. Katsoin viereiseen tarhaan ja näin siellä pikkuisen liinakon ponin, joka siis pitäisi seuraa tuolla toiselle suokille, että se ei jäisi ihan yksin. Hyvä niin. Karsinassa käänsin hoitsuni ympäri ja avasin riimun soljen. Liu´utin riimun Hurmauksen päästä ja naruineen ripustin sen karsinan oven lähellä olevaan koukkuun. Hoitsuni tutkiskeli ruokakaukaloa tarkkaan, mutta ei löytänyt mitään. "Eikö ollukaan vielä ruoka-aika", hymähdin ja sanoin ruunalle, joka käänsi vähän korviaan puheelleni. Suokilla oli sadeloimi päällä ja arvelin syyksi sitä, että tänään oli satanut varsin rankastikin päivemmällä ja kukaan ei halunnut ratsastaa litimärällä hevosella. Availin loimen solkia ja lukkoja ja otin sen sitten pois. Taittelin sitä hiukan ja laitoin karsinan loimitelineeseen. Otin seuraavaksi harjan harjaämpäristä ja aloin rivakin vedoin harjailla hoitsuni kuraisia jalkoja. Suokki seisoi hyvin paikoillaan, eikä tehnyt numeroa kavioiden otostakaan, kun ne kaikki nostelin. "Hieno poika olet", kehuin ruunaa ja taputin sen lautasia, kun sain takajalan viimeisenä otettua. Ehdin harjailla vielä hoitsuni pään, kun sen ratsasja tuli paikalle ja hän sanoi laittavansa Hurmauksen itse. Myönnyin siihen ja päätin mennä taukotupaan istuskelemaan. Otin kuitenkin ensin kostean sadeloimen karsinanovesta ja vein sen satulahuoneeseen kuivumaan. Katsoin samalla missä Hurmauksen varusteiden paikat oli, jotta osaisin ne sitten noutaa, kun tarvitsisi. Taukohuoneessa ei ollut ketään, kun sinne menin ja lueskelin lehtiä ajankuluksi. Päätin kuitenkin jossain vaiheessa mennä seuraamaan tuntia, jolla Hurmaus oli kentän laidalle. Tunnilla oli (Iidan opetusta, kun hetken seurasin niin kuulin nimet) Tumppu, joka oli ruunikko, luulisin, että puokki ruuna, joka meni aika nätisti ja näytti suht helpolta ratsastaa. Molla oli laiska tamma, joka nytkin tuntui väsähtävän jokaiseen kulmaukseen vauhdin puolesta. Sitten oli vaalea nätin värinen Vallu, joka kulki kuin unelma. Hurmaus laiskotteli minkä jaksoi ja tuntui painavan ratsastajan kädelle. Iida pyysi ratsastamaan ruunaa enemmän eteen ja käyttämään myös sitä raippaa, kun se oli mukanakin. Tunsin kuitenkin jossain vaiheessa, että ilma oli turhan viileä seisoskella kentän laidalla ja tuuli puhalsi vähän väliä ärsyttävästi pörröhiukseni silmille, eikä minulla tietenkään ollut ponnaria mukana. Haahuilin tallilla vielä hetken ja kävin katselemassa hevosia tarhoissa. Kuitenkin loppujen lopuksi päätin lähteä kotiin, kun en enää keksinyt mitään. Ensi kerralla sitten enemmän. Ehkä tulisinkin tiistaina käymään, kun Hurmauksella on vapaapäivä niin voisin tutustua hoitsuuni paremmin ja enemmällä ajalla (: // Tosi kiva tarina! Kerrot ihanan realistisesti tallin arjesta ja kiitos kun otit Hurmauksen sisään, ettei naisen olisi tarvinut sitä (jo aika mutaisesta) tarhasta hakea(: Ihanaa huomata, että olet tarkkaillut myös muiden hevosten luonteita, silllä hymähdin tuolle: "Molla oli laiska tamma, joka nytkin tuntui väsähtävän jokaiseen kulmaukseen vauhdin puolesta." Sillä siltä se näyttääkin joka tunnilla kunnon laiska mato, ja saat säkin varmaan kokea sen ratsastusken tuskat! > 17v€ -Iida
Haluaisitko käydä noukkimassa omenoita hevosille Iidan talon edessä olevista puista, tästä lisää 5v€ ja raippa:) (saattaa olla sille tarvetta, jos Humppaa aikoo rattastaa...)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 4, 2013 14:00:23 GMT 1
3HM
Mulla on nyt ollu nytte hyvä inspis päällä näitte pikseliponien suhtee nii sain piirreltyä tämmösenkin tänään (: Tuli ehkä vähän liian ponimainen ja toi harjan väri on vähän jännä, mut aina ei saa kaikkee mitä haluaa : D
Sulonen suokkini, oot Hurmannu mut <3
// Nätti kuva:3 8v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Sept 18, 2013 18:28:22 GMT 1
4 HM
Ajoin Yläkokkoon johtavaa tietä ja olin iloinen, että tiellä ei ollut kauheasti kuoppia, sillä autosdsani oli vähän huonot jouset. Parkkeerratuani ja tallipihalle käveltyäni, kun olin menossa talliin vastaani tuli Iida, jonka perässä käveli ruskea hiuksinen hoikka tyttö. Päätin antaa hyvän vaikutelman itsestäni ja esittelin heti itseni. ”Moi, mä oon Senna. Ei ollakaan vielä tavattu kummankaan kaa”, sanoin iloisesti. Kummatkin hymyililivät ja Iida aloitti: "Juu ei niin, olet Hurmauksen hoitajana aloittanut, vasta eikö?. Nyökkäsin ja ruskeahiuksinen tyttö jatkoi keskustelua: "Hurmaus on kyllä suloinen suokki ruuna. Ite olen kans hoitajan täällä, Micy nimellä tunnetaan. Hoidan Cayaa, se on sellanen pieni ruunikko poni. Pieni ja pippurinen suorastaan". Hän naurahti puhuessaan hoitoponistaan ja itse vain ihmettelin kukahan Caya oli, sillä en tunnistanut läheskään kaikkia hevosia vielä, enkä poneja. "Hei voit muuten tänään liikuttaa Hurmauksen, jos haluat. Tiistaina sillä ei oo tunteja, eikä pieni ratsastelu tee sille pahaa tuon tarhassa kökkimisen lisäksi. Ja kentän toinen puoli on vapaana nytte, jos heti meet ratsastaa", Iida kysyi sitten ja hymy nuosi kasvoilleni. "Tottakai mä liikutan sen! Mielelläni", vastasin yllättyneenä ja iloisena. "No kiva. Me tästä mennäänkin, vähä kiirus. Mut oli kiva nähä Senna!", Iida sanoi sitten ja Micy sanoi heipat myös. Lähdin tallin yläkertaan, joka taukotupana tunnettiin. Menin tallin tupaan vaihtamaan tallivaatteet ja jätin laukkuni kaappiin. Otin ratsastuskypärän ja raipan mukaan. Kipitin rampin alas, talliin ja menin satulahuoneeseen. Otin Hurmauksen varusteet ja vein ne ruunan karsianan eteen odottamaan. Harjjasanko olikin jo karsinalla. Kävelin ulos tallista riimunvarsi mukanana ja aikeenani hakea hoitsuni sisään tarhasta. Hurmaus seisoskeli toisen hevosen kanssa tarhan nurkassa. Kävin pyydystämässä Hurmauksen, joka antoi ihan helposti kiinni. Kävelimme talliin, talutin ruunan karsinaan ja käänsin sen ovelle päin. Avasin riimun soljen ja pujotin riimun ja varren ruunalta pois. Harjaämpärin harjat olivat aivan karvoissa ja ne todellakin kaipasivat kipeästi putsausta. Päätin aloittaa sitten siitä hommasta, vaikka se niin mukavaa ei olisikiaan. Harjoissa oli paljon karvoja, mutta sain harjat kuitenkin paremmiksi puhdistamalla ne. Harjailin hoitsuni kokonaan, myös jalat, otin kaviot. Hurmauksen päätä koristi hassu vino piirto, josta pidin, se oli vähän erikoisempi merkki. Hymyillen ja tyytyväisenä harjasin vielä pääharjalla sukin päätä. Otsasta lähti karvoja ja pölyä, kun nostin ruskeaa otsaharjaa toisella kädelläni ja toisella harjasin. Hurmaus ei laittanut mitenkään vastaan, vaan olla möllöti vain hienosti ja antoi minun puunata sitä. Kun harjaus oli tehty nappasin suitset ja sain ne hoitsulleni ihan hyvin. Kuolainten kohdalla kokeilin laittaa sorme vähän hammaslomaan ja niinhän raudikon suu vain aukesi ja sain kuolaimet suuhun ja vedin niskahihnan korvien yli. Näpräsin remmit kiinni ja nappasin otsaharjan otsapannan alta pois. Satulan nostin kaulan ylle ja liu´utin paikoilleen. Katsoin, että huopa on hyvin ja kiristin vyön. Se jäi selvästi löysälle, sillä Hurmaus pullisteli, mutta en jaksanut vielä tapella sen kanssa sen enempää. Laitoin itselleni kypärän päähän ja nappasin raipan mukaan. Sitten lähdin hoitsuni kanssa kentälle. Matkalla bongasin muutaman ihanan kirkkaanpunaisen kärpässienen, jotka kasvoivat koivun juurella. Syksyn väriloisto oli muutenkin juuri nyt parhaimillaan ja suorastaan jumaloin kaikkia värejä, josta saan syksyllä nauttia. Kenttä oli jaettu kahteen osaan ja toinen puoli oli vapaana, aivan kuten Iida oli sanonut. Toisella puolella näin jonkun naisen, joka piti yksityistuntia nuorelle tytölle. Katsoin, kun nainen pysäytti tytön hevosen kanssa ja selitti tälle istunnasta kovaan ääneen. Kuulin selvästi ohjeistuksen, vaikka olin aika kaukana. Talutin Hurmauksen kaartoon ja laitoin ohjat kaulalle. Sain kiristettyä vyötä useammalla reijällä nyt. Pidensin jalustimia vähän ja nousin sitten selkään. Kiristin vielä reijällä vyötä ja säädin jalkkarit. Hurmaus vaikutti vähän uneliaalta, sillä ruuna ei tehnyt tämän aikana kertaakaan mitään, seisoi vain ja katseli kentän toisella puolella ravailevaa ratsukkoa. Lähdin kävelemään Hurmauksen kanssa alkukäyntejä. Seuraillen samalla sivusilmällä tummatukkaisen naisen opetusta. Alkukäyntien jälkeen kokoilin ohjia ja pyysin vähän reippaampaa käyntiä. Minun puolelleni kenttää oli jätetty puomeja yhden sivun uralle. En viitsinyt ruveta kiertämään niitä, joten käytin niitä koko ajan ja Hurmaus käveli niiden yli hieman kolistellen. Otin hetken päästä raviin ja tein voltteja. Hurmauksen ravi oli suht tasaista, mutta pyysin sitä paljon eteen, sillä vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Vaihdoin suuntaa ja jatkoin ravissa työskentelyä ja voltteja. Pääty-ympyryröillä otin pysähdyksiä ja takaisin suoraan raviin siirtymistä. Hetken ravityöskentelyn jälkeen otin takaisin reippaaseen käyntiin, ekä antanut ruunan löntystellä. Puomilla pyysin erityisesti pidentämään askelta ja reippautta, jotta suokin jalta eivät vain raahaisi maata ja kolistelisi puomeja. Se sujuikin hyvin ja Hurmaus pidensi askelta helposti. Kokeilin pohkeenväistöä uralla hevosen turpa kohti aitaa. Ekalla kerralla Hurmaus vain niskuroi vastaan ja ei väistänyt, kun muutaman vaivaisen askeleen. Kokeilin toisella sivulla uudestaan ja hidastin ruunan käyntiä ja annoin napakasti väistöavut. Ja tulihan sitä väistöäkin sitten. Ja Hurmaushan väisti hienosti, kun vaan pääsi homman jujuun. Kokeilin väistöä kumpaankin suuntaan uralla ja sitten halkaisijalta uralle väistöä. Kaikki meni hyvin alkukankeuden jälkeen, vaikka toinen suunta oli selkeästi suokille helpompi, kuin toinen. Annoin Hurmauksen kävellä pitkin ohjin siihen väliin hetken ja kiinnitin taas huomioni toiseen kentän puoliskoon ja tyttöön, jota nainen opetti. Tytöllä oli vähän vaikeuksia hevosen kanssa ja sai kyllä kuulla niistä. Opettaja oli kovin tiukanoloinen, mutta kyllä hänen ohjeissaan oli pointtia, se pitää myöntää. Hurmaus oli kävellyt jo hetken ja keräilin taas ohjia kasaan. Otin raviin ja päätin nostaa kulmasta laukan. Annoin laukka-avut ja suokki nosti päätään ylös heittäen laukan ja pukitti pikkupukin perään. Tasapainoni ei siitä horjunut ja annoin vain Hurmaukselle napakasti pohkeita. Jos sillä olisi energiaa pukitella, niin sillä olisi energiaa myös laukata reippaammin. Laukkasin uralla ja jäin sitten pääty-ympyrälle ja kokeilin vaihdella vähän tempoa. Hurmauksen laukka oli vähän jäykkää ja otin raviin hetken päästä. Ravista otin vielä pari uutta nostoa ja jäin laukkaamaan isolle ympyrälle. Tein kolmikaarisen ja ja kokeilin miten ruuna taipuisi. Vähän kankeasti kaikenkaikkiaan. Laukkasin ympyröitä ja uralla ja pidin laukan suht reippaana ja aloin tuntea, että Hurmaus vähän rentoutui niskasta ja taipui käännöksissä. Lopetin, kun olin laukannut kumpaankin suunta, joista toinen oli selvästi vaikeampaa. Hidastin raviin ja sitten ravailin puolipitkin ohjin uralla rauhallisesti. Ja lopulta hidastin käyntiin ja annoin kaikki ohjat Hurmaukselle ja se venytti kaulaansa ja pärski vähän. Silittelin raudikon kaulaa samalla, kun se käveli hitaasti verkkaiseen tahtiin loppukäyntejään. Pyörittelin nilkkojani ja hartioitani ja katselin syksyn ihania värejä. Oli kyllä kaunista, ei voinut muuta sanoa, ajattelin itsekseni. Loppukäynneistä käänsin Hurmauksen kaartoon ja tulin alas. Talutin hoitsuni karsinalle takaisin. Purin hevosen ja laitoin riimun ruunan päähän uudemman kerran. Vein hoitsuni tarhailemaan taas ja annoin sen napata muutaman ruohotupsun matkalla. Suokki saisi maistella viimeisiä ruohoja minun puolestani. Portilla klipsautin riimunvarren auki. Taputin ruunan kaulaa vielä ennenkuin, se lähti kauemmas. "Hieno olit söpöläiseni", kehuin sitä ääneen ja lähdin sitten takaisin talliin. Pesin suitsista kuolaimet ja laitoin satulan paikoilleen. Hurmauksen satulahuovassa oli aika paljon karvoja, joten harjasin senkin aikanikuluksi ja laitoin sitten takaisin satulan kanssa telineeseen. Menin ylös tupaan ja istahdin pehmeälle sohvalle. Kaivoin piirroslehtiöni esiin laukustani ja aloin tuherrella jotain Hurmausta muistuttavaa. // Aah.. ihana syksyinen tarina:3 (tästä tulis merkki, jos olisin semmosen kehitellyt:p ) Hyvin sujuva ja kerrottu tarina. Olisi Hurmauksenin kuvitellut olevan syksyisen reippaalla päällä, kuten moni muukin hepo (esim. Kirppu, Molla, Aada - pah, tammoista tullut kunnon ravi koneita, kun syksy ón tuonut viileyden mukanan) syksyn takia. Onneksi ratsastus sujui hyvin ja kaikki onnistui - hyvää kehittävää kouluvääntöä näytti teiltä tulevan(: 20v€ - Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 2, 2013 15:15:21 GMT 1
Tuntiapulaisena
- Heeei Senna! Kuulin jonkun huutavan takaani. Käännyin ja näin Iidan. - Voisitko tulla mun avustajaks pikkusten tunnille nytte? Kun en oo saanu ketää tulee avuks.... Iida selitti ja katsoi minua sitten anovasti, että ehkä suostuisin. - No joo kyl mä voin tulla. Onks Hurmaus tulossa sille? - Joo on se on Vissen tilal tänään ja ruunan ratsastaja tarvis apuu varustamises muuten. Tosin ennen sitä laittasitko nytte ensin Vallun vaan nopee kuntoon ja meet sitte laittaa Hurmauksen...? Nyökkäsin ja Iidan hymy nousi ihan korviin asti. - Oot pelastava enkeli Senna! Kukaa muu ei suostunu tulee auttaa, ku tunti on kentäl ja siellä sataa... Iida sanoi ja virnisti sade sanan jälkeen minulle. Pyöräytin silmiäni ja huokaisin. - Nii ja minä jaksan. Mitä sitä nyt ei tekis hevosten eteen... Vaalehiuksinen Iida virnisti ja lähti sitten omien hommiensa perään. Ja itse lähdin omien juuri saamien hommieni kimppuun. Otin vielä Vallun viimeisen kavion. Valleaan isoon ruunaan saikin nojata koko painollaan, jotta jalan sai ylös. Ei ihme, että pikkuinen tyttö ei saanut kavioita otettua. - Okei eli sitten varusteet. Saatko sä Vallun ite varustettua? kysyin ja katsoin ratsastajaan, vaikka olin jo aika varma vastauksesta... Tyttö puisteli päätään ja minä nyökkäsin. - Okei no mä autan sua. Haetaan varusteet ruunan varusteet Lähdin tytön kanssa satulahuoneeseen. Otin satulan ja tyttö otti suitset. Nostin karsinassa Vallun satulan selkään ja katsoin, että huopa oli suorassa ja kiristin vyön. Tyttö oli purkanut suitset paketista ja pujotin ne Vallun päähän. - Laita kaikki remmit kiinni ja ota ohjat kaulalta. Ja avaa karsinan ovi kokonaan, kun lähdet nii Vallu mahtuu ulos, kun se on tämmönen iso heppa. Ja muista laittaa kypärä kans. Tyttö nyökkäsi ja rupesi laittamaan Vallun suitsien remmejä kiinni. Uskoin, että hän pärjäisi ihan hyvin ja lähdin reippain askelin karsinalta. Otin matkalla Hurmauksen varusteet ja marssin karsinalle. Tyttö oli seisomassa karsinan edessä, mutta ei ollut ilmeisesti uskaltautunut ruunan boksiin asti. Hymyilin tytölle ja laskin varusteet. Avasin karsinan oven ja katsoin tyttöön, kun noukin pölärin harjaämpäristä ja ojensin sen tytölle. - Harjaa satulan kohta ja jalat niin mä otan noi kaviot. Tyttö otti harjan ja tuli perässäni karsinaan vähän arkaillen. - Moikka pikkupoika. Oliks jo ikävä? Tervehdin Hurmausta ja taputin sen kaulaa. Hoitsuni nuuhki minua vähän ja ruuna antoi meidän kummankin tulla karsinaan hyvin ja jäi möllöttämään paikoilleen. Kavioiden oton jälkeen ja harjailun nostin satulan suokin selkään ja kysyin tytöltä, joka oli Hurmauksen toisella puolen oliko huopa hyvin. Tyttö nyökytteli ja kiristin vyön. - Haluutko laittaa ite suitset? Hurmaus on tosi kiltti. Saat ne varmasti ihan helposti sille. Ojensin suitset hänelle, odottamatta edes vastausta. Saisi ainkin yrittää. Tyttö otti suitset ja sai ne oikein nätisti Hurmauksen päähän. Remmien kohdalla hän mietti hetken. - Leukaremmin alle pitää jäädä nyrkki ja turpahihnan alle kaks sormee. Tyttö otti vinkistä kiinni ja laittoi remmit. Sitten hän laittoi kypärän päähän ja otti raipan kouraan. Otti ohjat hoitsuni kaulalta ja avasin karsinan oven ihan auki. Pujahdin itse pois karsinasta ja katselin käytävälle. Näin juuri sopivasti Iidan, joka hymyili minulle ja näytti, että saa mennä jo. - Okei sitten mennään kentälle. Mä kävelen täs vieres, mut taluta sä Hurmausta. Lähdimme kävelemään kentälle ekoina letkaa perässä vetäen. Tyttö vei Hurmauksen kaartoon ja laski jalustimet. Hän yritti kiristää vyötä, mutta ei jaksanut vetää vyötä kireämmälle. - Mä voin laittaa sen. Kiristin vyön ja tyttö pääsi sitten selkään ja sääti jalustimet. Katsoin edestä, että toinen jalustin oli pidempi ja sanoin siitä. Tyttö korjasi sen ja antoi pohkeita ja lähti kävelemään alkukäntejä. Tuntilaiset olivat jo suurin osa päässeet selkään ja kävelivät uralla alkukäyntejä, mutta yhdellä tytöllä oli vaikeuksia Jutan kanssa. Poni pyöti koko ajan, eikä sen selkään pääseminen ollut helppoa. Kävelin Jutan luo ja nappasin ponin kiinni. - Nonii. Kokeiles nyt noista selkään. Tyttö hymyilin ja kiitti ja nousi selkään. Hän laittoi jalustimet ja kiristi vyötä ja antoi sitten shettikselle pohkeita. Jutta lähti liikeelle häntäänsä viuhtoen ja kipitti uralla reippaasti. Kuulin askeleita tallin suunnalta ja näin Iidan, joka saapui pitämään tuntia. Kävelin kentän reunalle ja hyppäsin aidalle istumaan. Hymyilin Iidalle, joka näytti tyytyväiseltä, kun kaikki ratsukot kävelivätkin jo uralla. - Hei täähän näyttää hyvältä. Kaikki on jo selässä ja uralla. Sähän oot oikee duracelpupu Senna. Iida virnuili ja hyppäsi aidalle kanssani istumaan. Hymähdin naisen kommentille ja totesin, että ulkona tosiaan oli kurja sää, sillä vettä tihutti vähän koko ajan. Katsoin hevosia ja poneja, jotka raahustivat eteenpäin, paitsi Jutta, joka kipitti nopsajalkaisimpana ja pienimpänä tunnilla. - Okei eli siis saat keräillä kaikki tippuneet raipat ja ojennella niitä. Ja kaatuneet tötteröt voit käydä nostaa. Ja käydä vähän muistuttelemassa raipalla ponskeja, jos ne kauheesti jumittuu puskiin. - Miten mä arvasin, että mulle tulis jotai tämmöstä kivaa tehtävää... Mumisin hiljaisesti, mutta Iida kuuli sen kyllä ja nauroi. - Nyt on myöhästä mankua, kun lupauduit jo avustaa. - No joo nii vähä varmaan on. Totesin ja katselin suht laiskasti eteneviä poneja. Dana oli mennyt syömään kulmaan jotain puoli lakastuneita ruohoja ja ratsastaja ei mahtanut tilanteelle mitään. - Ai, että mä rakastan tota tapaa, kun ponit rupee lounastaan kesken töiden... Iida totes ja huokaisi mustan ponin kiukuttelulle. - Sellasii ne ponit vähä tuppaa olee... Totesin ja lähdin auttamaan Danan ratsastjaa saamaan poniin liikettä. Ja niin olin siis avustajana ja kuuntelin Iidan ohjeita ratsastajille. Aina, kun vaihdettiin suuntaa jonkun raippa pakollakin tippui ja kävin nostamassa sen ja vein ratsastajalle. Laitoin tötteröitä kulmiin ja pääty-ympyrälle ja ratsastajat kaatoivat niitä välillä kuin keiloja ja nostelin niitä monta monituista kertaa. Vallun ratsastajalla oli varsinkin vaikeuksia olla kaatelematta tötteröitä. Kun hän ravasi pääty-ympyrää niin jokikinen tötterö oli nurin. Huokaisin ja laahustin nostamaan niitä. - Hei Riina voisit vähän kattoo, että missä ne tötteröt on sen Vallun kanssa, kun niitä ei oo tarkotus kaataa, vaan kiertää. - Senna ei kohta enää nostelekaan noita tötteröitä, että ei parane kaadella niitä. Se ottaa vielä lopputilin tästä hommasta. Iida sanoi ja virnuili minulle. Virnistin takaisin ja kävin nostamassa tötteröt. Kävelin Iidan luo ja nojasin aitaan. Hän neuvoi ratsastajille seuraavan tehtävän ja ratsastajat alkoivat ratsastaa sitä. Väliin hän aina sanoi ohjeita ratsastajille ja höpötti aina välillä minulle. Hurmauksen ratsastaja ei saanut ruunaa millään ravaamaan tehtävää ja Iida pyysi josko voisin mennä vähän auttamaan. Menin Hurmauksen luo ja nappasin sen ohjista kiinni. - Anna pohkeita napakasti ja jos se ei tottele niin heti raipalla muistutus pohkeen viereen. Oikeen napakasti. Mutta eihän Hurmaus mihinkään lähtenyt. Maiskautin ja kiskaisin ruunaa liikkeelle. - Anna raippaa vaan. Se pelleilee ihan tahallaan. Hurmaus lähtikin ravaillemaan hitaasti ja maskuttelin sille ja juoksin sen vierellä, kun ratsastaja teki tehtävää. Hurmaus ravasi kyllä, kun vahdin sitä, mutta seuraavan kerran, kun en ollut auttamassa, ruuna löntysti kaikessa rauhassa. Iida päästi tuskastuneen huokaisun ja minua lähinnä nauratti. Voi mun kulta poikaa, kun ei sitä kiinnostanut tippaakaan ravata, eikä ratsastaja osannut tehdä asialle mitään. - Anna raippaa sille Hurmaukselle nyt. Sen pitää ravata. Ei tästä muuten tule mitään. Iida huusi, mutta Hurmaus ei ravannut. Iida puisteli päätään ja vaikutti tuskastuneelta - Joo antaa olla vaan. Kävelkööt sitten. Hurmauksen saaminen raviin ei oo kovin suuri haaste, mutta jos se ei onnistu niin ei voi mitään... Tilanne hymyilytti minua, mutta en jaksanut mennä auttamaan, koska olin ihan väsynyt ponien hoputtelusta, rinnalla juoksemisesta ja tötteröiden nostelusta, joten nojasin vain aitaan ja kuuntelin Iidaa. Ehkä Hurmauksen ratsastaja sitten joskus vielä saisi ruunan ravaamaan, ajattelin itsekseni. Tunnin lopussa, kun ratsukot kävelivät loppukäyntejä Iida hymyili minulle. - Hei kiitos Senna oikeesti tosi paljon. En ois millään pärjänny ilman sua. Kiitos. - Eipä mitään. Kiva, että musta oli apua. Katon, jos joku tarvii hevosten kanssa vielä apua tallissa. Iida nyökkäsi ja huusi ratsukot kaartoon. Hevoset lähtivät jonossa kentältä ja kysyin Hurmauksen ratsastajalta, tarvitsiko hän apua. Tyttö puisteli päätään ja näytti pettyneeltä. - Hei älä välitä siitä, vaikka Hurmaus ei ravannu, ehkä sillä oli tänään huono päivä. Tyttö hymähti ja kävelin hänen ja hoitsuni vierellä talliin ja karsinalle. - Kyllä sä sen vielä saat ravaamaan. Ens kerralla voi olla, että se suorastaan liitää tai lentää esteiden yli. Tyttö jo hymyili vähän ja olin tyytyväinen, että sain edes pienen hymyn aikaseksi. Kun tyttö purki suokin varusteet tarjouduin viemään ne pois. Ratsastaja nyökkäili ja otin suitset ja satulan mukaan. Pesin kuolaimet ja pakkasin suitset. Vein satulan paikoilleen ja pyyhin sitä vähän kuivemmaski, kun se oli tihkussa kastunut. Laitoin satulahuovan kuivauskaappiin, sillä se oli märkä. Suitset omaan koukkuunsa ja lähdin satulahuoneesta. Tsekkasin, että kaikki ratsastajat näköjään selviytyivät purkamisesta hyvin ja lähtivät kyydeillään kotiin. Itse menin Hurmauksen karsinaan ja tervehdin suokkia rapsutuksin. - Olit ihan hassu tänään, kun et edes ravannu sen tytön mieliks. Hymyilin raudikolle ja raksutin sen otsaa tuuhean otsaharjan alta. Ruuna tunki päätään kättäni vasten ja, kun lopetin se ravisteli päätään ja sen tuuhea lyhyt harja heilui ja otsatukka lennähti korvan taa. Naurahdin ja nyppäsin otsharjan itselleni. Letitin sen ja jätin ilman pompulaa, letti jäi kuitenkin kiinni, eikä auennut heti. Katsoin kuinka suokki oli harjattu ja totesin, että hyvin. Silitin vielä Hurmauksen kaulaa muutaan kerran ja lähdin sitten karsinasta. Vedin oven kiinni ja suuntasin ulos ja ylös taukotilaan, jos vaikka törmäisin siellä johonkuhun tuttuun. 5 HM
// Oi että Senna aivan ihana tarina!<3 vitsi tää sai mulle hymyn naamalle monta kertaa! Vitsi sä olit oikeasti kunnon apulainen, että vaikee on kiittää sua tarpeeks ja Hurmaus nyt kuikutteli tai kiusas tyttö raukkaa ihan tahallaan... :/ Käy ilmottamassa mulle tai Sannalle suraavan kerran kun tuut tallille, jos haluat niin annetaan sille Hurmaukselle päivä vapaata, jos vaikka kävisit sen kanssa tosi reippaalla maastoreissulla jos sitten siitä tulis vireämpi... pari kirjotusvirhettä bongasin, mutta niin pieniä ettei ne lukemista häirinnyt. Hyvin kerrottu todenomainen ratsastuskoulu arjen tarina, just sellanen mitä tykkään lukea! HYVÄ! 25v€ + sata kiitosta kaikesta auttamisesta! -Iida
-> jos kiinnostaa jossai vaiheessa ylimääränen tienesti niin Nellin hännän ja harjan voisi tasoittaa, siitä lisää 10v€ ja hyvä mieli(;
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Oct 30, 2013 13:23:19 GMT 1
Uusia kasvoja ihmettelemässä - Niin siis kuka se toka vika nyt olikaan? Alkoks se nyt Ällällä... Lii.. Lu.. Hmmm... Hei! Se oli Luna! Eiks ollukin? Huudahdin aivan, kun muistin nimen, kun hetken kaivelin sitä päästäni. Lyhyellä muistilla se tuntui suureltakin saavutukselta. - Jeps. Luna se oli. Ja kuka hoitsu oli? - Sen mä muistan, se oli Kämpe. Hevosten nimet pysyy ilmeisesti paremmin pääs, ku ihmisten. Lucas hymähti vähän ja nosti katseensa, kun ovesta astui joku sisään. Minäkin kiinnitin huomioni tulijaan. Melkein odotin tyttölaumaa. Tuntilaisia, joista osan tunnistaisin ja osaa en. Mutta tulija olikin poika. Vaaleat hiukset olivat melkein platinablondit. Hän tervehti Lucasta, mutta ei minua, sillä olinhan aivan vieras. Huomasin vasta silloin, että hänellä oli kädessään suitset. Tai no ehkä jokaikinen ei olisi tunnistanut niitä suitsiksi, sillä ne olivat osissa vain nahkaisia remminpätkiä ja kuolaimet. Poika meni kaapilleen ja etsiskeli sieltä hetken jotain. Lucas katsoi minuun ja sanoi suht hiljaisella äänellä varmaankin lähinnä uteliaalle katseelleni: - Se on Roy. Uus yksäomistaja, jolla on liinaharjanen suokkitamma. Nyökkäsin ja seurasin pojan touhuja. Hän löysi etsimänsä ja istahti pöydän ääreen remmien kera. Nousin sohvalta ja menin istumaan pöydän ääreen. - Vaihdat sä hihnoja uusiin? Royn katse nousi nopeasti ja hän nyökkäsi vähän hymyillen. - Noi poskihihnat kyl näyttääkin vähän aikansa eläneiltä. Lucas lähti tässä vaiheessa tuvasta ja ovi lämähti kiinni hänen perässään. - Sulla on kuulemma oma suokki. Minkä niminen? - Ariel. Se on tosi mahtava neiti. Ja nättikin suokiksi. - No varmasti, liinaharjaset rautiaat on tosi nättei Hymyilin ja Roy nyökkäili ja oli samalla kannalla. Ja siitä keskustelumme lähti rullaamaan. Puhuimme hevosista ja tallilaisista ja kaikenlaisesta joutavanpäiväisestäkin. Roy vaikutti hieman ujolta, mutta oli kuitenkin iha mukava, kun juttu alkoi kulkea. Jossain välissä tupaan tuli hoitajia, joista osa oli minulle uusia kasvoja. Pikkuisen ja pirteän Chapen tunnistin helposti ja myöskin mustahiuksisen Cayan hoitajan Micyn, johon olin törmännyt myös. Uusiksi kasvoiksi osoittautui myös suht pieni tyttö Nelly. Hänellä oli ystävällinen hymy ja pitkät punaruskeat hiukset, joiden pituuden laitoin merkille, sillä ne valuivat valtoimenaan olkapäiden yli aukinaisina. Nellyn lisäksi tupaan tuli tyttö, joka esittäytyi Aliceksi. Hänkin oli nuori, mutta iloinen ja nauravainen. Ja melkein kadehdin (lue himoitsin itselleni :D) hänen kauniita, lähes valkoisia, platinablondeja hiuksiaan. Porukka jutteli tuvassa niitä näitä ja tutustui toisiinsa. Huomasin, että eivät läheskään kaikki tunteneet toisiaan ja olivat suuri osa uusia hoitajia Yläkokossa. No mutta nyt olisi hyvä hetki tutustua, kun ulkona sataa tihuutti, eikä ketään suoranaisesti kiinnostanut lähteä pyydystämään jekkuilevia poneja kuraisista tarhoista. Tai jotain siihen suuntaan... Illempana
Istuin maneesissa muovituolissa estetolppien vieressä. Katselin juuri parasta-aikaa hoitsuani esteradalla. Hurmaus oli vedossa selkeästi tänään ja jarrut olivat olleet tunnin juttu suokin kohdalla. - Heeei! Nyt vauhtia pois siltä Humpalta! Sehän kaahaa hirveetä vauhtia. Sarjalle sun pitää ottaa kiinni ja kattoo askeleita, muuten kaikki puomit on satavarmaan maassa. Iida huusi Hurmauksen ratsastajalle, joka oli jo reilusti kolmenkympin paremmalla puolella ja aavistuksen tukevahko. Luulen, että hyvistä käsivoimista olisi ollut apua, sillä suokki painoi kädelle ja pidätteitä vastaan ihan kivasti. Tuhahdin melkein ääneen, kun näin mitä vauhtia ruuna jo laukkasi sarjalle. Nousin valmiiksi tuolistani, kun Humppa lähestyi esteitä ja katsoin kelloa kännykästä. `Tumps, klank, tum, tum, pam, tum-tu-tum`, kuulin puomien tömähtelevän maneesin hiekkaan ja kolahtelevan suokin isoihin kavioihin. Lähdin jo kävelemään ja luin tekstaria kännykästäni samalla. En nostanut katsettani kuin vasta totaalirohmahtaneella sarjalla ja aloin nostaa puomeja. Se nyt oli ihan selvää, että tuommoisella vauhdilla ei hypättäisi, vain jyrättäisiin. Kuulin Iidan antavan ohjeita Hurmauksen ratsastajalle ja vilkaisin ratsukkoon päin. Hurmaus heitteli päätään ja näytti kärsimättömältä, kun ratsatsaja piteli sitä paikoillaan Iidan vieressä uralla ja kuunteli opettajaa. Voi, että se oli höpsö ruuna, ajattelin ja nostin vikan puomin telineelle. Näytin Aadan ratsastajlle merkkiä, että voi tulla ja väistin esteeltä sivuun. Lopputunti meni hyvin ja luulen, että Hurmauksenkin ratsastaja löysi jarrut lopussa, kun ruuna alkoi vähän jarrutella, mutta kyllä se minulle työtä ehtikin tehdä, sillä sain hoitsuni jäljiltä nostella puomin jos toisenkin. Aada hyppäsi hurjan isoilla loikilla ja ratsastaja suorastaan säteili ja kiitteli vuolaasti ratsuaan loppukäynneillä. - Aada meni kyllä hyvin tänään. Se kyllä rakastaakin esteitä, että ei se ollut mikään yllätys. Iida sanoi, kun istuimme kumpikin maneesin reunalla ja katselimme loppukäyntejä. - Toisin, kun Hurmaus ei ollut ihan vedossa tänään niin oli kiva, et joku hevonen sentään oli. Mitä ihmettä sä oot sille syöttäny, kun se oli tommonen energiapommi Iida vitsaili ja minä nauroin. - Vähän antanut salaa lisäkauroja. Se kun on niin laihakin, että ei vaan pääse kuihtuun kokoon koko hevonen. - No niin no onhan toi heinämaha nyt aika pieni joo. Pitääkin vähän kasvattaa sitä. Iida sanoi sarkastiseen sävyyn. Minä naurahdin ja nyökkäilin. Olimme hetken hiljaa ja Kirinä käveli ohitsemme uralla. - Hei muuten huomasiks kattoo oliko kukaan tasottanu Nellin harjaa? Kun pyysin jotakuta tekeen sen joku päivä, mut en enää musita kuka se oli Nauroin Iidalle, joka katsoi minua ihmetellen. - Mitä? Mille sä naurat? - En millekkään. Kunhan vaan nauran. Mut joo mä tasotin sen juurikin tänään. Sanoin hymyssä suin ja lakkasin nauramasta. Iidaakin vaivasi ilmeisesti huono muisti. - Eikä! Miten mä en muistanut sitä edes nyt, kun kysyinkin sitä sulta! Voi hyvää päivää mun kanssa... No mutta hyvä, kun on tasotettu. Se oli, kun peikko sen kanssa. Eihän sitä kehtaa antaa kellekään ratsuks, semmosella kampauksella. - Se oli kyllä päässy aika pitkäks jo, mutta nyt on oikein nätti. Se Nellin uus hoitaja Alice oli kans siin ja tasotti hännän. Mä harjan, kun kysyin oliks se ennen leikannu harjaa niin kuulemma ei. Sit ajattelin et tasotan sen ite ja voin opettaa ja näyttää siin samal nii Alice varmaan osaa ens kerran sit ite. - No hyvä. Ja hyvä, että sä tasotit sen, kun tommonen takkuharja on ekaa kertaa leikkaavalle vaativampi. - Jeps. Muutaman kerran nähny senki tilanteen, et on ollu homma hallussa vähän huonosti ja nätisti pitkästä harjasta on tullut vähän erikoisempi kovin lyhyt harja. Ja sitten harmitellaan. Iida nauroi ja myötäili. Taisi olla hänkin nähnyt tilanteen joskus. Kun tätiryhmäläiset taluttivat hevoset talliin ja purkivat niitä kysyin Hurmauksen ratsastajalta voisinko viedä varusteet, kun hän harjaili suokkia. Nainen nyökkäili ja kiitti ja minä otin varusteet matkaan. Pesin kuolaimet pesarin hanalla ja niputin suitset satulahuoneessa. Laitoin satulan paikoilleen ja nostin huovan satulan päälle kuivumaan, sillä se oli vähän märkä. Tai hiessä oikeastaan. Kun huomasin, että ratsastaja lähti ja Hurmaus jäi karsinaan menin tervehtimään hoitsuani. - Moikka poika! Mitäs sulle kuuluu? Höpötin ruunalle ja rapustin sen kaulaa tottuneesti. Hurmaus hamusi taskujani ja nuuhki niitä etsien jotain hyvää, mutta joutui kuitenkin pettymään, sillä mitään ei löytynyt. Suokki hamusi jopa hiuksieni latvoja hieman, mutta ilmeisesti ne eivät maistuneet hyvälle, vaikka oranssit olivatkin kuin porkkana. Hymyillen silittelin ja rapsuttelin hoitsuani jonkun aikaa ja Hurmaus rauhoittui seisomaan hyvinkin hiljaa paikoillaan. Sen korvat kääntyivät minuun päin ja kuuntelivat hyräilyäni, kun selvitin varovasti rautiaan jo pitkäksi kasvanutta harjaa. Sään kohdalla oli iso takkumöykky, jonka halusin pois. Se aukesikin lopulta ja olin tyytyväinen. Kuulin tutun kolinan käytävän toisesta päästä ja tiesin, että se oli iltaruokakärry. Sanoin heipat hoitsulleni ja livahdin karsinasta. Tummahiuksinen ruokien jakaja oli Sanna ja tiesin, että jos en nyt lähtisi saisin ylimääräisiä hommia samantien naiselta. Siispä hipsin ulos tallista ja suuntasin ylös ramppia tupaan vaihtamaan vaatteita. Ja siitä autolle ja kotiin. 6HM // IHANAN pitkä tarina! Visti näitä sun raapustuksia on kiva lukea! Kyllä se huono muisti onkin aika kakka juttu.. :/ Ei sitä koskaan tiedä oliko tehnyt sen jo vai ei... Hurmaus olikin aika tykki estetunnilla... Ihme se! Välillä patalaiska ja välillä ihan kamalan energinen, huh! Täti-raukkaa :/ :D Ei voi mitään, tais se silti rakastua Hurmaukseen viimestään karsinassa! (; Kiva, muutes kun autoit nostelemaan puomeja ylös, kun Humppa oli ne rysäyttänyt alas... Ja kiitos vielä Nellin harjan siistimisestä, se on kunnon takkupesä, saattaa sen harja olla takussa heti seuraavana siitä kun sen oli siistinyt, mä ihailen suuresti sen taitoa. Not. Alicea opetit, hyvä, nyt siinä on sit Nellin uus kampaaja:D Lopulle hihitin, mikä oli kiva loppu hyvälle tarinalle! 15v€ + 10v€ -Iida
-> Jos Humppa on seuraavalla kerralla yhtä energinen, käy vaikka juoksuttaas/irtojuoksuttaas sitä maneesissa tai kentällä?(: palkatonta puuhaa(;
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 5, 2013 14:17:38 GMT 1
7HMMinimaalinen piirros Humpasta harjattavana :D // Naw, hellunen kuva:3 7v€ -Iida (ps. WOW, sä oot kerännyt jo 117v€ )
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Jul 11, 2014 15:17:22 GMT 1
Hurmaus ja Luna näyttää kesäleirillä hyvää esimerkkiä maastoesteillä! PK: Lunalle:)
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 15, 2014 16:11:42 GMT 1
Ensi kohtaaminen 14.11.2014 Tunnistin Hurmauksen hirnunnan tarhassa, sillä olin käynyt sitä eilen vilkaisemassa. Olin saanut sen hoitaja pestin jo jonkin aikaa sitten, mutta työkiireet veivät liikaa aikaa. Nyt kun vihdoin oli koko päivä vapaata eikä muuta ohjelmaa ollut, pääsin vihdoin tallille. Menin tarhan aidalle Humppaa rapsuttelemaan. Ruuna nuuhkaisi kättäni uteliaasti tutkien. Rapsutin sen otsaa tuuhean jouhipehkon alta, kunnes lähdin sisälle talliin. Ensimmäinen ihminen joka tuli vastaani oli blondi nainen, jonka tunnistin Iidaksi. Vaihdoimme tervehdykset ohimennen marssiessani varustehuoneeseen. Etsin jo valmiiksi hoitsuni varusteet, jotta ne olisi helpompi löytää ensikerralla. Löysin varusteet suht helposti eikä siihen tarvinnut käyttää erityisen paljoa aikaa. Menin ulos varusteiden täyttämästä huoneesta etsiskellen Humpan karsinaa. Se oli aika lähellä ovea, joten ulos meneminen kävisi siis käden käänteessä. Karsinan purujen seassa majaili muutama kakkakikkare. Aikani kuluksi päätin ne siivota siitä pois. Olisihan se hevosestakin mukavampi yöpyä puhtaassa karsinassa. Bongasin talikon aivan karsinan edestä ja hain sen käyttööni. Hain kottarit oven ulkopuolelta, jotta pääsisin siivoamisen pariin. Kuskasin kärryn karsinan eteen ja avasin liukuoven. Koukkasin lannat talikkoon ja heitin kottikärryihin. Toistin samaa liikettä noin kuutisen kertaa. Vein kärryllisen lantaa lantalaan ja palauttelin tavarat omille paikoilleen. Käytävällä tapasin toisenkin naisen, tällä kertaa hiukan erikoisemman näköisen. "Moi!" nainen tervehti. "Terve, ootko ollu tääl kauanki? Siis tällä tallilla" kysyin. "No itseasiassa alotin vasta vähän aikaa sitte mun yksärin Karman kanssa. Oon muute Mila" sain esittelyn. "Elli" esittäydyin. "Mut mä meen nyt jatkamaan hommia, moro" sanoin ja jatkoin matkaa. Humppa katseli tuloani tarhan keskellä korviaan höristellen. Kaivoin taskustani puolikkaan porkkanan ja ruuna juoksi luokseni päätä pahkaa. Ojensin porkkanan hevoselle. Hyvä ettei käsi mennyt mukana sen hotkaissessa herkun vatsaansa. Tie suomalaismiehen sydämeen käy vatsan kautta! ENSIMMÄINEN //Tuli vähän lyhyt :D // No ehkä pikkase, mut on sitä lyhyempiäki nähty;), et no worry! Haha toi vimppa lause on kyllä niin totta, jossei muiden niin Humpan ja muiden suokkipoikien, jotka on keränneet heinämahaa.... D: Huomasi, että olit sivuja kattellut tarkkaan, sillä Hurmauksen karsinalta on tosiaan lyhyt matka takaovelta esim vaikkapa suokkitarhalle. Yey, et heti johonki tallilaiseet tutustuit, ootte Milan kaa molemmat uusia Yläkokkolaisia, mutta kyllä se siitä, eikös, sä oot ainakin super spurtin alottanu, en ollut edes tätä ehtiny kommentoida ku tuli jo monta hoitoa lisää, hyvä sä!;) Kiva, kun ehdit putsata karsinan, tais ollut Lucakselta jääny, hyi sitä, pitää muistaa moittia..:D 6v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 16, 2014 8:19:23 GMT 1
Kaksi niin hehkuvaa 15.11.2014 TOINEN // Tää on tosi kiva kuva, hirmu nätti teistä kahdesta. Hehkuvaa tosiaan, tai Hurmaus nyt ehkä vähemmän, sen talvikarvan takia, se on kans ku joku ihme mammutti talvisin D: ! 8v€ -iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 16, 2014 11:12:51 GMT 1
Testing your skills at the first time 16.11.2014 Vaaleansiniset päitset heiluivat olallani kävellessäni suokkitarhalle. Hurmaus tunnisti minut jo parin päivän takaiselta herkkureissulta ja käyskenteli luokseni. Laitoin ruunalle päitset päähän kiinnittäen siihen myös riimunnarun. Taivas näytti uhkaavan tummalta sekä pilviseltä, joten sadetta tulisi varmastikin tänään. Humppa seurasi kiltisti vierelläni taluttaessani sitä talliin. Vein sen omaan karsinaansa, joka oli ilmeisesti siivottu aamulla. Riisuin sinisen sadeloimen pois rautiaan hevosen päältä ja ripustin sen oven ulkopuolella olevaan tankoon. Kyllä se siinä kuivahtaisi paremmin, kuin mytyssä karsinan nurkassa. Suuntasin varustehuoneeseen hakemaan varusteita ja harjoja. Otin suitset koukusta olalleni, satulan telineestä käsivarsilleni ja harjapakin hyllyltä kouraani. Raahasin varustekasan Humpan karsinalle. Laitoin satulan karsinan oven päälle ja suitset roikkumaan oveen. Laskin harjapakin purujen päälle karsinan sisäpuolelle. Avasin sen poimien sieltä samalla pölyharjan. Humppa oli jo valmiiksi kuiva - kiitos sadeloimen - joten sitä ei tarvinnut sen erityisemmin kuivailla. Sutaisin enimmät pölyt pois ruskean karvapeitteen päältä. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Hieman vaivalloisesti nostin hevosen kaviot ylös maasta puhdistaen ne liasta. Laitoin harjapakin karsinan ulkopuolelle ja otin satulan laiton seuraavaksi urakakseni. Vetäisin huovan pois satulan alta setellen sen ruunan selkään. Nostin mustan satulan sinisen huovan päälle liu'uttaen sen oikealle kohdalle. Kiinnitin panssarivyön ei joustavan puolen satulan siiven alle. Kurotin mahan alta vyön käteeni ja kiinnitin joustopuolenkin. Suitsien kanssa ei tarvinnut kauaa tapella, sillä kuolaimet menivät ensimmäisellä yrittämällä suuhun. Kipaisin viemässä vielä harjapakin takaisin varustehuoneeseen. Otin kypärän karsinan edestä ja tungin sen päähäni, vaihdoin lapaset ratsastushanskoihin sekä nostin hiukset letille, jotteivät ne tulisi ratsastaessa tielle. Ulkona oli alkanut ripsiä vettä, joten päätin mennä kentän sijasta maneesiin. Maneesi oli hiukan kauempana tallista, joten sillä välin sai pieni muotiset alkukäynnit. Maneesille päästyäni hyppäsin samantien selkään. Kiersin muutaman kierroksen suoraa uraa, jotta tulisi vähän lämmiteltyä. Tein vielä pienet verryttelyt, joihin kuului voltteja pysähtelyjä ja pääty-ympyröitä, jotta sain Humpan kunnolla lämmiteltyä tulevaan ratsastusta varten. Hevonen vetreytyi erittäin hyvin, joten arvelin seuraavan puolituntisen sujuvan mainiosti. Verryttelyjen jälkeen aloitin suoraan kunnon toiminnalla, jotta saisin testattua Humpan taitoja. Tein molempiin päätyihin suuret pääty-ympyrät laukassa. Peilipäädyn ympyrä lyhennetyssä laukassa ja toinen pidenettyssä. Kannustin ruunan jo pitkällä sivulla reippaaseen raviin, jotta laukka nousisi ympyrällä helpommin. Raviin siirtymisessä ei ilmennyt suurempia ongelmia. Saimme hyvät pohjat laukkaan, joten se onnistuikin mahtavasti. Menin ensimmäisen ympyrän normaali tahtisella laukalla. Jatkoin suoraan toisen ympyrän kootussa laukassa. Jouduin kiertämään laukkaympyrää jonkin aikaa, ennen kuin sain tarpeeksi lyhyet askeleet. Päästin Humpan jatkamaan pitkälle sivulle ravissa. Tein toisessakin päädyssä ympyrän, jossa kannustin hevosen mahdollisimman vauhdikkaaseen laukkaan. Laukkailtua ympyrät molemmissa päädyissä muutamaan otteeseen, vaihdoin harjoitusta. Tein istunnan avulla toiselle pitkälle sivulle mahdollisimman pienia ravivoltteja. Toiselle pitkälle sivulle taas tein mahdollisimman monta ravista käyntiin vaihdosta. Voltit sujuivat huonommalla menestyksellä kuin laukkaympyrät, mutta sujuivat kuitenkin. Volteista tuli halkaisijaltaan noin kaksi metrisiä ja sain tungettua niitä pitkälle sivulle semmoiset neljä kappaletta. Aika kivasti siis. Lyhyellä sivulla tein suuren pääty-ympyrän käynnissä, jotta Humppa sai hetken kävellä rauhassa. Puristin pohkeillani ruunan kylkiä, jolloin se siirtyi raviin. Ravasin kolme askelta, kävelin kolme, ravasin kolme, kävelin kolme... Viisi siirtoa siihen yhdelle sivulle sitten tuli. Kannustin Humpan laukkaan suoralla uralla ja nousin kevyeen istuntaan. Lopuksi on aina kyllä pikkuisen irroiteltava ja jumpattava. Laukkasimme kolme kierrosta hevosen valitsemalla tahdilla, kunnes hiljensin sen käyntiin. Kaivoin puhelimen taskustani vilkaisten siitä kelloa. Olin ratsastanut reilut 25 minuuttia. Annoin Humpalle pitkät ohjat ottaen samalla jalustimet pois jaloistani. Sujautin puhelimen takaisin taskuuni ja taputin hevosta kaulalle. Käänsin Humpan keskelle maneesia seisomaan. Nousin pois sen selästä ja otin ohjat pois ruunan kaulalta. Avasin maneesin raskaan oven astuen ulos sateiseen ilmaan. Pihaan oli tullut muta lätäköitä, joita kiertelin parhaani mukaan. Vein hoitsuni karinaan, jossa otin siltä varusteet pois. Satula ei ollut kerennyt kastua mitenkään erityisesti. Sitä en siis alannut kuivaamaan vaan vein sen saman tien varustehuoneeseen suitsien ja harjapakin kera. Vilkaisin tallin seinällä olevaa kelloa. Kohta kuusi. Jätin Humpan karsinaan yöpymään, sillä kello oli jo sen verran paljon. Vaihdoin ratsastusvaatteet arkivaatteisiini sekä vetäisin mukaan ottamani sadetakin ylleni ja marssin kohti punaista autoani. Mahani valitti jo nälkää, joten päätin lähteä kotiin syömään. KOLMAS //Meillä ei yleensä sunnuntaisin ratsasteta, heppojen vapaapäivän takia, mutta myönnetään, että Hurmaus oli valehtelematta ihan SUPER tänään (maanantai) tunneilla, siis voi juma, harvoin sitä on niin vertyneen ja virkeen olosena nähty. Hyvä työtä siis! Ruuna nosti ravin hiiviskelemättä ja koulutuuppareiden tunnilla se laukkasi siistiä koottua laukkaa, eikä vetelää. Suokin ratsastaja ihmetteli mitä sille oli oiken tapahtunut, kun se kuunteli hyvin ja toimi siirtymisissä napakasti, sun treeni tuotti tulosta! Hah ei mikään ihme, että se muisti sut tarhalla, poika on oppinut nimittäin keiltä tätiratsastajilta saa kolme kuivatettua leipää, ja osaa herrasmiesmäiseentapaansa vaatia niitä!:D Kivan pitkä, ehkä pikkusen liian vähän kuvailua, jotenkin kiireisen oloinen. 15v€ -Iida
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Nov 17, 2014 14:40:47 GMT 1
Pose 17.11.2014Ruuna poseerasi karsinassaRunning free17.11.2014Irtojuoksutin Humppaa maneesissaNELJÄS // Kivat on molemmat kuvat! Hurmauksella viisas ilme ekassa, ihan ku se tietäis olevansa hurmaavan komea ja tokassa hieno kuva ravin liitovaiheesta! Se nauttii, kun pääsee vapaana juokseen!:) 13v€ -Iida -> Auttaisitko ratsastajaa varustamaan Hurmauksen?:)
|
|