Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Aug 22, 2015 9:17:23 GMT 1
Läpiratsastusta Reifr / 15.08.2015 / lauantai Pidin viikonlopuista. Pidin viikonlopuista Yläkokossa. Ne oli niin rauhallisia ja kiireettömiä päiviä. Vaikkakin joitain valmennuksia tai yksityistunteja saattoikin olla. Pussasin vieressäni nukkuvaa Iidaa nenänpäähän ja kömmin pois sängystä. Kello oli pian kuusi ja oli aika mennä tekemään aamutalli. Rami nyt ainakin tuli auttamaan, sen tiesin. Lucaksen annoin jäädä nukkumaan, sillä pojalla oli edellinen yö mennyt hieman pitkäksi. Käväisin vessassa huuhtelemassa naamani ja pesasemassa hampaat. Oikaisin parilla vedolla tummanruskeat hiukseni kuntoon. Näin, valmista. Puin päälleni shortsit ja t-paidan, sillä tälle päivälle luvattiin hellettä. Join lasillisen God Morgon -mehua ja lähdin pihalle. Ulkona oli hienon näköistä. Ja kaikkialla hiljaista. Kävelin rauhallista vauhtia kohti punaista tallia, mutta ennen kuin menin tallin puolelle, poikkesin tallitupaan pistämään Mikille puhtaan veden ja uudet ruoat. Kissaa ei näkynyt missään, mutta kyllä se jossain vaiheessa tulisi syömään. Kuulin auton pysäköivän tallipihalle, eikun kaksi autoa. Kurkkasin ikkunasta pihalle. Sami ja Helka. Kiiruhdin tallituvasta tervehtimään työkavereitani. ‘’Huomenta!’’ hihkaisi pirteän näköinen Helka. ‘’Huomenta.’’ vastasimme Ramin kanssa samaan aikaan, mutta mä jatkoin: ‘’Meetkö sä Helka ruokkimaan siirtotallilaiset, jos me alotetaan Ramin kanssa päätallissa?’’ ‘’Toki!’’ nainen vastas reippaalla äänellä ja kääntyi lähteäkseen. Tallissa alkoi vaativa kolina, kun pääsimme sisään. Tiesin heti, että Kipinä ja Caya oli äänessä, mutta kyllä muitakin oli, noi tammat vaan vaati koviten. ‘’Mä voin ottaa yksäripuolen, siellä nyt on vaan Nedi ja Bel, mutta tuun sit auttaan sua.’’ sanoin Ramille. ‘’Käy.’’ mies vastasi. Kun, jokainen nälkäinen turpa oli saanut ruokaa eteensä ja nopeimmat jo syöneetkin, aloitimme pihalle viemisen. Vein pihalle ensimmäisenä Belin ja Nedin, vaikka tammat meni eri tarhoihin, ne pystyi samaan aikaan viemään, toki ensin Bel, koska pikkutytöllä oli kiirus. Nedi oli taluttaessa kunnon koira, joka seurasi sinne minne taluttaja sitä vei. Kun Bel oli saatu tarhaan, vein Nedin sen omaan. Palasin päätalliin. Rami oli aloittanut viemään hevosia pihalle ekalta karsinariviltä, joten mä otin toisen. Otin Kipinän ja Sannin, joka oli muuttanut yksäripuolelta tuntsaripuolelle. Tammat käveli hyvin vierekkäin perässäni eikä kumpikaan uhitellut toiselle. Seuraavana vuorossa oli Miina, Dana ja Ranja, joka oli sekin muuttanut tuntsaripuolelle. Helka oli meitä paljon nopeammin valmis siirtotallissa, koska siellä ei hevosiakaan paljoa ollut, joten nainen tuli auttamaan meitä. Eikä kauaakaan, kun olimme jo valmiita. Iida oli antanut tälle päivälle hommaksi hevosten läpiratsastamisen. Sanni, Likka ja Ranja täytyi ratsastaa ja katsoa, miten ne toimi, kun olivat viikon olleet tuntitöissä. ‘’Helka, sanoko Iida sulle mitään läpiratsastamisesta?’’ kysyin naiselta, kun istuimme kahdestaan tallituvassa juomassa kahvia. ‘’Joo, pisti aamulla viestiä, että olis neljä jotka piti ratsastaa.’’ ‘’Neljä?’’ ‘’Niin, Sanni, Likka, Ranja ja Halla.’’ ‘’Ai, mulle se ei sanonu Hallaa, mut käykö sulle jos ratsastat kaks ja mä kaks?’’ ‘’Juu.’’ ‘’Ota sä ponit niin mä otan Sannin ja Hallan.’’ ‘’Okei, meinaaksä heti ratsastaa jomman kumman?’’ ‘’Joo, tai siis aattelin käydä vaihtaas vaatteet ja sitte haen Hallan sisään.’’ ‘’Aa, okei, mä varmaan haen kans sisään Likan, se on kyl käyttäytyny hyvin tunneilla, samoin ku Ranja, et niiden kanssa tuskin on mitään ongelmaa, mut kiva päästä nuorten tyttöjen lemppareiden selkään ja nähä mikä niissä nii viehättää.’’ Helka naurahti. Nauroin. ‘’Se on varmaan se ulkonäkö. ‘Hahah, niin voi olla.’’ ‘’Ai, että onpa Halla kova vastustamaan asetusta, hitto vie.’’ kommentoin Helkalle, joka samaan aikaan teki siistejä siirtymisiä Likan kanssa. Nainen naurahti. Sain tehdä monta ympyrää, ennen kuin Halla alkoi antamaan myöten, mutta se oli sen arvoista. Tammalla oli hienot askeleet ja oli oikeastaan aika yhteistyönhaluinen kunhan vain jaksaa keskittyä kunnolla. Hallaa ennen olin jo ratsastanut Sannin. Se oli kyllä yks nii upee tamma, et ei huh huh. En yhtää ihmettele, että kun se tunneille tuli niin on se kovassa käytössä ollut ja moni sitä on toivonut. Iida voi vain olla tyytyväinen, siihen että oli mussukoitaan tunnille siirtänyt. Helka oli samaan aikaan silloin ratsastanut Ranjan, josta oli tykännyt. Poni oli ollut kuulemma kivan reipas ja eteenpäin pyrkivä ja siltä se on myös tunneilla näyttänyt. ‘’Prr….’’ pärisin Hallalle, joka puksutti menemään. Kenttä pölysi hieman, mutta se ei oikeastaan haitannut. Tamma oli toiminut hyvin ja olin tyytyväinen siihen. Se ansaitsi taputukset lievästi hikiselle kaulalleen ennen kuin siirsin sen käyntiin. Annoin sille ohjaa ja se venytti itseään alaspäin ja pärski. Helka näytti myös olevan pikkuhiljaa valmis Likan kanssa. Tiesin, että mua odottaisi vielä muut työt, mutta ne oli helppoja. Huuhtelin hikistä Hallaa pesarissa ja olin uppounut omiin ajatuksiini, mutta Lunan tuttu ääni havahdutti mut. ‘’Onko kaikki karsinat jo siivottu?’’ tyttö kysyi asettuen pesarin ovelle. ‘’On ne, mutta jos lannan luominen innostaa niin voithan sä aina tarhoja putsata.’’ naurahdin. ‘’Haha, ei todellakaan, nyt mä pääsen suoraan ratsastamaan sitten.’’ Luna hymyili tyytyväisenä. ‘’Menikö Halla hyvin?’’ ‘’No oikeastaan joo.’’ ‘’Yllättävää.’’ Luna irvisti. ‘’No ehkä vähä joo.’’ irvistin takaisin. ‘’Jos meet maastoon - niinku Iida varmaa toivois - nii käyppä pyytääs Luca mukaan.’’ ehdotin. ‘’Pitää harkita..’’ Luna vastasi kummallisesti ja liukeni takavasemmalle. Vein Hallan vihdoin tarhaan, jossa muut ei niin innokkaat suomenhevoset seisoivat. Tamma lähti portilta ravaten kohti Kipinää, joka ei näyttänyt iloiselta Hallan tulosta. Kipinä jäi paikalleen, mutta luimi harmaalle tammalle, joka otti vinkistä vaarin ja jätti vanhemman rouvan omaan rauhaansa. Hyvä niin, näin pysyi rauha tarhassa.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Sept 24, 2015 14:27:23 GMT 1
Ei huonoLinda / 24.09.2015 / torstai Iidan ollessa mammalomalla ja pian jo synnyttämässä olen saanut monia läpiratsastettavia - jess! Vaikka alkuun epäilinkin kärttyistä piensuokkia oli se yllättävän kiva ja loppua kohti parani aina vain. Käskin punatukkaisen kääpiön ottamaan meistä kuvan loppuraveissa, kiitos sille sitten vaan.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Oct 11, 2015 10:02:40 GMT 1
Iida oli eilen palannut sairaalasta terveen pikkutytön kanssa. Nimeä lapselle ei oltu vielä päätetty, mutta sen me olimme päättäneet, että omistajatar ei astuisi sisälle talliin ainakaan viikkoon. Salome, Rosa ja Luna olivat jo käyneet onnittelemassa uunituoretta äitiä ja kertoneet hieman tallin tapahtumista. Sunnuntai aamupäivä oli ollut touhukas. Varsinkin kun emältään karkaamisen taidot oppinut Likka oli hiippaillu tarhastaan, kun portti oli rakosellaan ollut. Ei sitä tahalleen rakoselle oltu jätetty vaan Luca oli siinä vieressä ollut selkä porttia kohti, kun oli avannut paalinaruja. Likkaa pyydystäneet Linda, Rosa ja Chappe olivat saaneet sen kiinni kentältä, jonne se oli juossut. Poni oli loppujen lopuksi antanut kiinni kiltisti ja vastustelematta, mutta pärski tyytyväisenä itseensä, kun Rosa talutti sen takaisin tarhaan, jossa kysyvän näköinen Lupu seisoi. Acce oli saanut hermoromahduksen, joka oli johtanut siihen, että Luna passitettiin tamman kanssa kävelylenkille. Tamma oli suuttunut Danalle, joka oli vain syönyt omasta heinäkasastaan. Luna ja Acce sai seurakseen Salomen ja tämän ponin Biancan. Russit ja tytöt lähtivät metsikköön poneja talutellen. Minä, Linda ja Luca jatkoimme lannan luontia. Sunnuntait oli rauhallisia aina siinä mielessä, ettei tunteja pidetty ja hevosilla oli vapaa, joten niiden kanssa ei tarvinnut kiirettä pitää, sillä ne saivat syödä tyytyväisinä tarhoissa. Hevoslauma oli muuttunut lyhyessä ajassa, mutta uskoin sen olevan hyvä juttu. Pienin poni tällä hetkellä oli Dana, mutta olin kuullut että Iida oli suunnitellut, että kun Dana kuolisi - ikävä ajatella näin - ei ostettaisi enään niin pieniä poneja, vaan russit pitäisi pohjaa. ‘’Joko te pikkuset ootte kuullu, että Yläkokkoon tulee uusi hevonen?’’ kuulin Lindan vinkkaavan Rosalle ja Chapelle. ‘’Ai tulee vai?!’’ Chappe hihkaisi. ‘’Joo tulee, sellanen oikeesti iso estehevonen.’’ Linda jatkoi. ‘’Linda!’’ varoitin. ‘’No kyllä vähän saa vinkata ja vihjata.’’ tyttö puolustautui. ‘’Mhmm, koita nyt vaan saada se Hallan karsina siivottua!’’ Sunnuntai jatkui rauhallisissa merkeissä tallilaisten viettäessä löysääpäivää tallituvassa. Linda pysytteli poissa sieltä, koska ei halunnut olla pikkulasten kanssa, niin se oli sanonut. Tyttö valmisteli uuden hevosen karsinapaikkaa kuntoon ja harjasi vielä Sannin ja Hallan pihalla. Minä itse menin päärakennukseen auttamaan Iidaa lapsen kanssa. Nainen odotti jo innolla sitä aikaa, kun pystyi jättämään lapsen nukkumaan ja pääsisi itse ratsastamaan. Reifr vaikutti onnelliselta ja muiskautteli Iidaa poskelle aina kun meni ohi. Katselin pariskunnan hellyydenosoituksia ja lupauduin vaihtamaan vauvan vaipan. Luca oli kaikonnut jonnekin varmaankin tyttöjen luo tai pakeni muualle. Iida kertoi, että poika oli halunnut nukkua tallituvassa, koska ei saanut nukuttua vauvan itkiessä. Raukka poika.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Oct 14, 2015 21:29:03 GMT 1
Iso, uusi hevonen - Mino! Linda / 14.10.2015 / keskiviikko Viimeinen tunti pyöri parhaillaan maneesissa, sillä pihalle oli jo tullut pimeä. Ihan järkyttävää miten seitsemältä jo oli pimeää. Onneksi sentään Yläkokon piha oli kirkkaasti valaistu, mutta lähdeppä sitten hakemaan mäkitarhasta sisään hevosia, just juu, ihan ku sielä näkis mitään. Iida on kyllä kiltisti lahjoittanut mulle otsalampun, mut c’mon ei se kyllä kauheesti auta. Varsinkaan kun mäkitarha on sen leirituvan takana. Hevosten sisäänotto oli parasta aloittaa mäkitarhasta, vielä kun jotain näki. Ranja oli tunnilla, mutta pikku känkkäränkkä Bel seisoskeli portilla ja odotteli hakijaansa. ‘’Hei Bel.’’ sanoin sille ja kiinnitin narun sen vaaleanpunaiseen riimuun. Tamma oli jo työntämässä mua portilta eteenpäin, jotta se pääsisi talliin. Lähdin taluttamaan vierelläni loikkivaa russia valoisaan ja kutsuvan näköiseen talliin. Pihalla ei tuullut, onneksi, mutta asteita oli vain kaksi plussan puolella. Päästin ponin sen karsinaan ja lähdin hakemaan seuraavia sisään. Se uusi hevonen tulisi tänään. Jossain vaiheessa vielä nyt illalla, ennen kuin viimeinen tunti loppuisi. Lähdin hakemaan sisälle Likkaa ja Lupua. Poneista toinen oli portilla ja hörisi mut nähdessään. Lupu oli tummempana päättänyt tehdä jekun ja piiloutua varjoihin. ‘’Lupuuu…’’ huhuilin ponille. Taputin Likkaa kaulalle ja kävelin sen ohi hakemaan ruunaa. Ratsuponi katseli tielle pää korkealla, se taisi kuulla lähestyvän auton ja trailerin sen perässä. Itse näin vasta myöhemmin auton kirkkaat valot. ‘’No joo Lupu, mennään sisälle.’’ Vedin Lupun liikkeelle ja otin pilkkuponin vielä matkaan mukaan. Jätin portin auki ja lähdin taluttamaan poneja talliin. Molemmat kulki rauhallisesti omilla puolillaan, vaikka Likka kiskoikin reippaammin. Auto ajoi hitaasti tarhojen ohi ja heissasi mulle mut nähdessään nyökkäsin takaisin. Jätin ponit karsinoihin ja lähdin pihalle vastaanottamaan uutta hevosta. Liimasin naamalleni parhaimman asiakaspalvelija hymyni. Oikaisin satulahuoneen läpi. Nainen oli jo pihalla. Seisoskeli ja katseli autonsa vieressä valaistua tallipihaa. ‘’Hei!’’ hiukkasin suljettuani satulahuoneen oven. ‘’Moikka.’’ nainen vastasi pirteästi. Ojensin käteni kohteliaasti ensimmäisenä. Nainen tarttui siihen ja puristi reippaasti. ‘’Sujuiko matka?’’ kysyin kohteliaasti. ‘’Kyllä, vaikka nyt alkaa pikkuhiljaa jo väsyttämään.’’ ‘’Heh.’’ vastasin laimeasti. Sanna, pelastava enkeli tuli onnekseni paikalle ja hoiti kohteliaisuudet loppuun. ‘’Jos me nyt otetaan Mino pihalle?’’ Sanna kysyi. ‘’Ja mennään sitten hoitamaan paperihommat loppuun.’’ ‘’Jees, kuulostaa hyvältä.’’ nainen vastasi Sannalle ja meni ottamaan hevosta trailerista. Jännityksellä odotin millainen otus Yläkokkoon oli tullut. Kuvia olin toki nähnyt, mutta anyways. Pihalle trailerista peruutettiin jäätävän kokoinen rautias, joka tasaiselle maaperälle päästyään katseli kummastuneena ympärilleen. Siinä se Mino oli. ‘’Linda, otatko Minon ja viet talliin?’’ Sanna kysyi käskevästi. Nainen ojensi narun ja hymyili mulle. ‘’Se on tosi kiltti.’’ Jaa. Ei vittuakaan kiinnosta onko se kiltti tai ei. Näytinkö mä siltä, etten muuten uskaltaisi siihen koskea? Mitä vittua? Vedin narun naiselta ja maiskautin hevosen liikkeelle. Se lähti tottelevasti perääni ja naisten lähtiessä siltaa pitkin tallitupaan talutin hevosen lämpimään talliin. Se nosti päänsä korkealle ilmaan ja kohahti. Taputin sen siistiä lyhyttä karvaa ja pyysin sen taas liikkeelle. Mino pääsisi nurkka karsinaan, jossa sillä olisi vain yksi naapuri viereisessä karsinassa. Olin laittanut sen karsinan jo kuntoon ja siellä oli puhtaat purut. Päästin Minon vapaaksi sen uuteen karsinaan. Se haisteli karsinansa joka nurkan ja sen jäi kiinnostuneena katselemaan talliin tulleita tuntiratsastajia hevosineen. Rapsuttelin rautiasta vielä hetken ja odottelin, että Sanna ja nainen tulisivat takaisin - tai edes Sanna. Se oli korkea, mutta yllättävän siro, ehkä vähän vielä Tumppua korkeampi. Ensivaikutelmalta Mino vaikutti tosiaan varsin kiltiltä ja huomionkipeältäkin. Se pukki ja hinkkasi itseään muhun. Sen touhut keskeytti kolme teiniä, jotka tulivat ovelle katselemaan kiinnostuneena uutta tulokasta. ‘’MINO, tarvitsee omaa rauhaa, se vasta muutti.’’ sanoin painottaen hevosen nimeä ja irvistin heille. Tytöt lähtivät vitkastellen mun tuomitsevan katseen alla. Kuulin niiden innostuneen kuiskuttelun. Oli se vaan niiiiin hienoa, kun uusi hevonen tuli talliin. ‘’Linda!’’ kuulin Sannan kutsuvan mua. ‘’Jooo?’’ ‘’Onko heppojen sapuskat valmiit?’’ ‘’On, on!’’ ‘’Hyvä, pistä ruokkien!’’ ‘’Juu.’’ huikkasin vielä takaisin ja taputin vielä Minoa ja laitoin karsinan oven kiinni. Näin Sannan kättelevän naista kun kaadoin Hallalle sen pöperöt. Saatuani kaikille ruoat nenän alle lähdin työntämään heinäkärryä. Lucas tuli viimetippaan iltatalliin ja tuli avukseni. Poika heitti kasan heinää joka karsinaan ja mä työnsin kärryjä. ‘’Mites Lunan kanssa?’’ kysyin kiusoittelevasti pojalta, jolle oli kerääntynyt silmien alle jäätävät pussit. ‘’Miten muka sen kanssa?’’ Luca kysyi välttelevästi. ‘’Ootko sä ottanut väliä siihen? Alkoiko pikkutyttö käydä sun hermoille?’’ Lucas mulkaisi mua ja heitti loput heinät viimeiseen karsinaan. ‘’Hyvää yötä!’’ poika tuhahti ja kääntyi kannoillaan. ‘’Öitä, öitä!’’ sanoin ja kikatin, aie Lucaa on kiva kiusata. Minon sivuille
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Oct 16, 2015 8:04:20 GMT 1
Muahaha Linda / 16.10.2015 / perjantai ‘’No joo, mennään sitten.’’ sanoin ruunalle ja talutin sen karsinasta kentälle. Kiersimme ensin uralla pari kierros ja käänsin Minon sitten ympyrälle. Annoin sille vähitellen enemmän liinaa ja hevonen laajensi ympyräänsä. Perjantaiaamu oli viileä ja sekä hevosen, että mun hengitys höyrysi. Iida sanoi, että saisin juoksuttaa Minon ja tässä sitä nyt oltiin. Ruuna käveli katsellen ulospäin ja puhisi innoissaan tarhoissa oleville hevosille. Se oli heti tullut toimeen Sannin kanssa. Maiskautin ja pyysin ravia. Mino loikkasi eteenpäin heittäen päätään ylös ja alas ja alkoi sitten ravata reippaasti eteenpäin. Sen meno näytti hieman holtittomalta, varsinkin kun se katseli ulospäin. Annoin sen juosta eteenpäin sen omaa tahtia ja sehän juoksi. Pihalle ajoi auto ja punatukkainen yksityisen omistaja hyppäsi autosta. Mino pysähtyi kuin seinään ja jäi tuijottamaan autoa. Tyttö löi auton oven kiinni ja auto lähti liikkeelle. Mino katseli pää korkealla autoa, joka rullasi kentän ohi. Kävelin ruunan luo ja vaihdoin sen suunnan. Se lähti taas liikkeelle innokkaassa käynnissä, jonka nostin raviksi. Punapää käveli talliin tuijottaen meitä koko sen ajan. Kun Mino keskittyi ja ravasi kaula kaarella se näytti varsin hienolta. Sanna tuli tallista työntäen kottikärryjä ja punatukkainen, mikäköhän se sen nimi olikaaan, seurasi perässä. Sanna pysähtyi kentän laidalle ja samoin teki tämän seuraaja. ‘’Ootko sä vielä liikuttanu sitä laukassa?’’ ‘’En oo vielä.’’ vastasin. Mino juoksi taas ulospäin asettuneena tuijottaen katsojia. ‘’No koitappa!’’ Sanna komensi, ‘’Mutta kato, että se on asettuneena sisällepäin.’’ Nyökkäsin. Vedin hieman narusta hevosen päätä sisemmäs ja se tajusi nopeasti että piti kulkea pää sisällepäin. Maiskautuksen ja narun heilautuksen jälkeen ja käskyn ‘’Laukka!’’ Mino nosti ison hienon laukan. Ruunan laukka oli tosi iso, mietin jo kauhulla miten siinä vois istua kunnolla alas. ‘’Kylläpä se näyttää hyvältä!’’ kuulin punapään hihkaisevan. ‘’Kieltämättä.’’ vastasi Sanna. Annoin Minon laukata sen haluamaa tahtia ja se oli kovaa. Kun vihdoin hidastin sitä se pärski tyytyväisenä ja venytteli itseään alaspäin. ‘’Hieno.’’ kehuin sitä ja annoin sen vielä ravailla ennen kuin hidastin sen käyntiin ja menin sen luo ja taputtelin sitä. Sanna oli lähtenyt viemään kottikärryjä lantalaan ja punapää oli kadonnut luultavasti hakemaan sen ponia sisään. Talutin Minon sen karsinaan ja riisuin suitset ja laitoin riimun tilalle. Harjasin sen kertaalleen läpi ja lähdin sitten viemään sitä tarhaan, jossa Sanni jo innoissaan odotteli sitä. Päästin Minon irti ja se lähti ravaten portilta. Oli se vaan hieno hevonen, ai että kun mä jo odotin, että pääsisin sen selkään. Menin tallitupaan keittämään itselleni kahvia, jotta jaksaisin siivota loput karsinat. Tuvassa mua odotti ei niin mukava yllätys - Luna nimittäin. Sen nimen mä tiesin, koska sillä oli kaippa joskus ollu jutun tynkää Lucan kaa, tai niin mä olin kuullu. Se oli ihan mielenkiintone tyyppi, joka jätti Lucan ruikuttaan rannalle, kun se löys itteleen toisen pojan. ‘’Mites sulla ja sun jätkällä sujuu?’’ kysyin siltä ja virnuilin. ‘’Mitäs se sulle sen kummemmin kuuluu.’’ teini vastasi nostamatta katsetta iPhonestaan. ‘’No tuskin mitenkään, ihan mielenkiinnosta kysyn,’’ tuijotin sitä ja jatkoin virnuillen. ‘’Luca on hyvä petipuuhissa..’’ Blondin katse ponnahti muhun ja tämä näytti vallan hämmentyneeltä. ‘’Se tuli häntä koipien välissä mun luo, kun sä hylkäsit sen.’’ hymyilin surullisesti, aiettä härnääminen on kivaa. ‘’Tota mä en kyllä usko!’’ Luna raivostui. ‘’Kysy vaikka Lucalta, mutta tuskin se sulle enään puhuu.’’ myhäilin tyytyväisenä. Ei me ikinä oltu ees nuoltu saatika hypätty sänkypuuhiin, kunhan valehtelin tytölle, joka vaikutti siltä että se pikkuhiljaa alkoi uskoa sen mitä sanoin. ‘’Jos sulla ei oo pettämisen pelkoa kannattaa kokeilla Lucaa.’’ vinkkasin silmää ja lähdin tuvasta höyryävän kahvikupin kera. Mä en ikinä ees koskis Lucaan, mutta sitähän Luna ei tiennyt. Hahah.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 5, 2015 12:03:45 GMT 1
Liukkauksien liukkaus Lucas / 5.12.2015 / lauantai Pihalla oli vitun liukas. Tää on niinku virallisesti ihan perseestä, ajattelin liukuessani talolta talliin. Lunta oli viikolla tullut ja kaikki oli ollu hiton innoissaan et saadaan valkone joulu ja sit oli muutenki heti paljo valosampi yms. mut sitte eile illal alko tulla vettä ja se jatku jatkumistaan. Tosi kiva. Linda oli varmaa tallissa siivoos, sillä hepat oli jo pihal. Ite olin nukkunu pommiin ehkä vähä tarkotuksella, jottei tarivnnu heti aamusta nähä Lindan kärttystä naamaa. Juotuani aamukahvin ja syötyäni ruisleivän olin pukenut päälleni. Olin palannut takaisin talolle, kun Iidan ja Reifrinin lapsi Inger oli rauhoittunut ja hiljentynyt. Enää sei ei itkeny nii paljoa. Inger oli tanskalainen nimi, musta vähä hassu mutta se sopi kumminki vaaleetukkaselle lapselle ku nenä päähä. ‘’Lucas, saatana!’’ kuului vihainen tervehdys jostain karsinasta. ‘’Hyvää huomenta.’’ sanoin ystävällisesti ärsyttääkseni naista. ‘’Mä oon siivonnu jo puolet karsinoista ja sen lisäks heittäny hepat pihalle ja ruokkinu ne, joten sä siivoot loput!’’ se ärisi. Naurahdin ja lähdin hakemaan talikko ja kottikärryjä. Työnsin tyhjät oranssit kärryt ensimmäiselle siivoomattomalle karsinalle ja aloin laapata lantaa ronskin ottein kärryyn. Iida oli tarkka siitä, että piti siivota vain kakka ja pissa kärryyn, jotta kuivikkeet kestäis pidempään ja hyvä tapahan se oli. Lauantaiaamu oli rauhallinen ja siivoaminen kerrankin mukavaa. Tai kaikki muu ny oli mukavaa paitsi pihalla liikkumine. Oli se super, että meillä oli maneesi. Emmä kyllä varmaa ratsastaa aijo, mutta niille ketkä meinaa nii se on super. Lunaa ei ollu näkyny tallilla pitkään aikaan tai simme vaa satuttiin eri aikoihin paikalle. Ehkä se oli ihan hyvä, sillä sitte ei tullu huonolle tuulelle, ku tiesin et sil oli joku toine. Emmä haikaillu sen perään niinku Linda luuli sillä mul oli juttuu täl hetkel yhen blondin kaa, joka on mun kaa samas koulus. Se oli iha kiva tyttö, ei se hepoista mitää ymmärtäny ja kummasteli sitä kuinka mä saatoin asua tallin pihassa ja meillä sisälläki kuulemma hais hevone. Sellane tyyppi. ‘’Lucas?’’ luului Iidan kutsu. ‘’Paikalla, vielä kolme karsinaa siivoamatta.’’ vastasin. ‘’Hyvä, haetko sen jälkeen Hallan sisälle, meinaan kokeilla mennä sillä uusilla kuolaimilla,’’ Iida selitti, ‘’ne kuolaimet on mun kaapissa, et jos vaihdat ne sen kuolaimiin ja pistät mulle viestiä ku tamma on sisällä niin tuun laittaan sen kuntoon.’’ ‘’Ookei.’’ vastasin lyhyesti ja kuulin Iidan lähtevän pois. Mä meen ku joku vitun pingviini, ajattelin köpötellessäni kohti suokkitarhaa. Halla ja kumppanit söi heiniään paalista, johon oli tehty reikiä. Avasin alalangan ja kumarruin ylemmän ali. Kävelin kohti Hallaa, joka nosti päänsä ja jäi tuijottamaan mua. Kiinnitin narun riimuun ja lähdin taluttamaan sitä portille. Tammalla oli hokit kengissä, joten se pystyi kävelemään varmemmin ku mä. Käänsin sen portin toisella puolella ja laitoin portin kiinni. Halla käveli onnekseni rauhallisesti. Tamma karsinaan ja ovi kiinni, sitten lähdin tallitupaan hakemaan uusia kuolaimia. Silta oli hiton liukas, mutta pääsin kumminkin ylös. Alaspäin oli helpompi tulla. Naputtelin Iidalle viestin, että Halla oli karsinassa ja aloin irrottaa vanhoja kuolaimia irti suitsista. Uudet ei näyttäny yhtään niin tehokkailta, mutta olin kyllä saanut monelta kivannäköseltä tuntilaiselta kuulla, että Halla oli huomattavasti rauhoittunut ja sitä oli jopa kiva ratsastaa. Vein jo suitset ja satulan karsinalle, jossa Iida jo harjasi tammaa. ‘’Voisit kans hakea Cayan sisään, ratsastan sen kans.’’ Iida sanoi kun huomasi mut. ‘’Juu, mut sit mä lähen kylille pyöriin.’’ ‘’Jaaha, onks sul joku tyttö kiikarissa?’’ ‘’No ehkä, on ehkä ei.’’ naurahdin ja vinkkasin silmää. Lähdin liukastellen ovesta pihalle. Caya the hapannaama seisoi tarhan takanurkassa seuraten mun kulkua. Olin satavarma, että saan siltä hampaanjäljet käteen, mutta en saanutkaan. Tamma kyllä liimasi korvansa niskaan mutta ei edes näyttänyt hampaitaan. Taputin sitä ja pyysin sen sitten liikkeelle. Se lähti reippaana eteenpäin ja kun olin laittanut portin kiinni ja olin kääntämässä sitä se repäsi. Tömähdin maahan perseelleni ja katselin tummaa loittonevaa ponia. ‘’Sattuiko?’’ kuulin jonkun kysyvän. ‘’No pikkusen.’’ sanoin ähkäisten kun koitin nousta pystyyn. ‘’Anna mä autan.’’ sanoin tyttö ja tuli eteeni. ‘’Äh, ei tarvi kyllä mä pärjään.’’ Tyttö ei kuunnellut mun sanoja vaan tarttui käteeni ja koitti vetää mua pystyyn, mutta oli itsekin kaatua. ‘’No tee itekki jotai.’’ se sano. ‘’No koko ajan, mut mähä sanoin ettei tartte auttaa!’’ Käännyin polvilleni ja otin kiinni tarhan tolpasta. Hilasin itseni pystyyn. ‘’Tadaa!’’ sanoin tytölle ja levittelin käsiäni kuin olisin hyvänkin tempun tehnyt. Tyttö oli ruskeahiuksinen, vihreillä silmillä, nyt kun tarkemmin katoin. Sopusuhtane kroppa ja muutenkin erittäin kivan näköne. ‘’Lucas Jäger.’’ sanoin ja ojensin käteni. ‘’Milla Luhta,’’ tyttö sanoi ja tarttui käteeni. ‘’Onpa virallista.’’ ‘’No kyllä näin hyvännäköselle pitää olla kohtelias.’’ sanoin ja virnistin, mutta muistin sitten että se saatanan poni oli ottanut ja lähtenyt. ‘’Saatana.’’ ‘’No mitä nyt?’’ ‘’Multa karkas poni.’’ ähkäisin. ‘’Voi vittujen vittu.’’ mumisin vielä. ‘’No nyt mä kyllä autan sua metsästämään sen!’’ Milla sanoi ja lähti hipisen perääni. Nyt pitäs löytää se poni vielä, toivottvasti se ei kauas lähteny. Iida nirhaa mut, jos sille ponille käy jotai.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 20, 2015 10:10:50 GMT 1
Sunnuntaifiiliksiä Iida / 20.12.2015 / sunnuntai Joko nyt tulisi kunnon talvi? Sää oli tähän asti ollut vaihteleva, milloin tullut vettä, milloin lunta, mutta tällä hetkellä Yläkokon pihapiiriä valaisi viiden sentin lumipeite. Ulkona oli heti valoisampaa, aivan ihanaa. Vaikka kahdeksan aikaan tulikin viimeisen tunnin ryhmän ratsukoiden kanssa maneesista ei ollut yhtään niin synkkää ja eteenpäin näki. Toivottavasti lumi pysyisi jouluun asti. Sunnuntaiaamu oli aina yhtä ihanan rauhallinen. Sain kaikessa rauhassa siivoilla karsinoita joululaulujen soidessa radiosta. Olin ottanut Lunan vinkistä vaarin ja ostanut uuden joululevyn. Sitä edellistä oltiinkin soitettu jo monta vuotta. Hyräilin laulujen mukana ja saatoin jopa silloin tällöin päästää pari sointua nuotin vierestä pihalle suustani. Kun olin saanut siivottua puolet tuntihevosten karsinoista menin teelle tallitupaan. Hetken sain istua rauhassa yksikseni, kun ovi kävi ja sisään tuli posket punottaen Niina. ‘’Huomenta!’’ nainen heissasi reippaasti. ‘’Huomenta.’’ vastasin. ‘’Menossa touhuumaan Takun kanssa?’’ ‘’No niin oli vähän tarkotus, onko maneesi varattu?’’ ‘’Ei oo, saat pitää sen ittelläs.’’ ‘’Hah, jes, kiva.’’ nainen naurahti, ja kävi hakemassa jotain kaapistaan ennen kuin lähti pihalle. Palasin karsinoiden pariin. Hevosilla oli tämä viikko kokonaan joululomaa tunneilta. En sitten tiedä oliko se huono juttu, sillä energiaahan ne keräsi, tosin kyllä mä ja varmaan myös Linda mielellään ratsasti ja kyllä ne pysty aina päästään maneesiin juoksemaan energioitaan. Olin antanut Lindalle tän päivän vapaata samoin kuin Lucalle, mun teki mieli siivota ja kyllä se teki muutenkin hyvää. Takku ja Vikke oli kotiutuneet meille, tai siltä se vaikutti. Takku oli sopinut puokkitarhaan kuin nenä päähän ja tullut parhaaksi kaveriksi Sannin kanssa, joka oli sitten hylännyt Tumpun. No Tumppu oli selvittänyt pahimmat sydänsurunsa ja unohtanut Sannin, mikäs siinä. Vikke oli saanut kavereiksi Kanin ja Kämpen. Russiveljet oli edelleen innoissaan isosta kaveristaan. Mino oli pistetty testiksi Cayan kanssa samaan tarhaan ja ylläripylläri kaikillehan se oli kun Caya oli suopea Minolle. Tosin Mino on niin ystävällinen, että antoi Cayan pitää jöötä niitten pienessä tarhassa ettei taistoille tullut tarvetta. ‘’Iida.’’ kuulin Lucan kutsuvan mua. ‘’Niin?’’ ‘’Kun sä kerta sanoit, ettet tarvi apua tallissa niin mä meen kirkolle pyörähtään.’’ ‘’Ookei, jotain tyttöö kattoon?’’ virnistin. ‘’No saattaa olla.’’ Luca virnisti takaisin ja lähti. ‘’Mä tuun illemmalla takas, moi.’’ ‘’Oo nätisti.’’ ‘’Aina.’’ Saatuani karsinat siivottua lakaisin tallin käytävät ja lähdin talolle, jossa Reifr oli laittanut ruoan valmiiksi, ihana mies. Kävelin suoraa vaalean tanskalaisen luo ja halasin pitkään. ‘’No mikä on?’’ mies kysyi. ‘’Äh ei mikään, sua on vaan ihana halata.’’ mumisin ja sain vastaukseksi naurahduksen ja lämpimän, tiukemman puristuksen.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 22, 2015 16:35:31 GMT 1
Hyväkin päivä Linda / 22.12.2015 / tiistai Tää on kyl iha tosi hyvä päivä. Iida oli antanut mun mennä Minolla ja koonnut meille joku kaks metrin estettä. Se on kyl iha super hevone. Ja mä olin aamulla käynyt karsinan siivouksen jälkeen tallituvassa, jossa mua oli odottanut mieluinen yllätys. Pikkublondipaskiainen, joka oli ollu silmät itkemisestä turvonneina tallilla oli aikamoinen näky hottitallityöntekijä Lucan kainalossa. Olinhan mä jo kuullu mitä oli käyny, mutta olin halunnu kuulla sen Lunan suusta - eihän se mulle vastannu mutta sain nöyryytettyä sitä. Pikkukylässä ei mikään oikeestaan oo salassa, ikinä, mikä kävi mulle oikein hyvin. Mä olin saanu kuulla edellisellä viikolla, että Saana oli menettäny neitsyytensä, jollekki puliukolle, no ei se oikeesti mikää puliukko kai ollu, mutta joku höntti amiksesta kumminki. Ja Anni oli viikon sisällä nuollu kolmen kaa, huora. Veeralla oli ollu yhen illan juttu, josta se oli ylpeenä mulle kertonu, joku vanhempi se oli ollu. Lucalla oli huhujen mukaan, joku muija naapuripaikkakunnalta, mut tuskin se kauaa kestää tän aamun esityksen jälkeen, josta mulla oli muuten todiste puhelimessa. Olihan mun ihan pakko saada ottaa niistä söpöistä kyyhkyläisistä kuva, vaikka kummassakaan ei söpöä ollut ees hitusta. Luca oli hot, ei söpö. Olin hiljaisessa tallissa riisumassa Minolta varusteita. Se oli kyllä parasta aikaa kun ratsastuskoulu oli tauolla. Sillon oli niin rauhallista ja pysty olla ihan omiin nimiin tallilla eikä tarvinnu kattoo keidenkää kuvotusten naamoja. Huono puoli oli tietty se, että juoruja ei tääl kuullu mutta kylällä si sitä enemmä. Varsinki ny joululomal varmaa jokaine amislaine järjestää omat kotibileensä, miksei myös lukiolaine, mut amislaisten omis o enemmä juotavaa. Sehän se veti ihmisiä niihin. Vein ruunan varusteet satulahuoneeseen ja palasin porkkanan kanssa. Tiputin sen ruunan ruokakuppiin ja riisuin siltä vielä suojat, jotka kiinnitin harjaämpäriin. Nopea harjaus läpi ja kavioiden putsaus. Ohut loimi päälle vielä ja pihalle. Vapaaksi päästyään ruuna jolkotteli tarhan perälle ja päästi pihalle mojovat paskat, fiksu hevonen, hyvä kun ei talliin kakannut. Palasin talliin ja siisitin Minon karsinan edustan. Askeleet kuului pihalta ja pian talliin tuli Luca tummatukka sekaisin. ‘’Nukuttiko?’’ kysyin ja vinkkasin vihjailevasti silmää. ‘’Häh?’’ poika esitti typerää, mutta ei se mua huijannu. ‘’Älä esitä typerää, mut toisaalta sun asiat ei mua kiinnosta.’’ ‘’No höh, mä jo aattelin kysyit koska sä välität mun nukkumisesta.’’ ‘’Vituuuuut.’’ naurahdin. ‘’No sama se, ja kuule, kun Lauri tulee ja jos oot viel tääl, nii sano sille et tulee maneesiin.’’ ‘’Jaa, kuka onnekas pääsee sun kaa? Se ulkopaikkakuntalaine?’’ virnistin. ‘’Haha, hauska juttu ja sillee, meinaan ratsastaa Taran.’’ poika sanoi ja käänty ympäri ja lähti ovea kohti. ‘’Ja muute en kyl suosittele maneesia vaan mielummi vaikka tallitupaa.’’ Mä häivyin tallitupaan juomaan kahvia, se piristäisi mua. Ihan varmasti. Joku tätiratsastaja oli tuonut purkillisen pipareita, jotka oli kyl jo melkein syöty, mut sain mä pari kuitenkin. Selasin instagramia ja huvinvuoksi pistin lisäten Lunan ja myös sen poikaystävän - anteeks ex-poikaystävän. Vastasin parille komeelle pojalle, jotka oli kommentoineet mun uusimpaan kuvaan. Ja vastasin Veeralle, joka kysyi jos lähtisin tänään jonkun Onnin kotibileisiin, Onni on kuulemma amiksessa. Vastasin, että tottakai ja että Veera saisi tulla hakemaan mua puolen tunnin päästä. Se Salome, Lunan uskottu, tuli käymään tallituvassa ja moikkasi mua ah niin ystävällisesti. Vastasin lyhyesti takaisin. Tiesin että Salome ei oikeasti edes pitänyt musta, mutta halus vissii pysyy poissa mun mustaltalistalta - hyvin valittu.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 28, 2015 13:42:19 GMT 1
Jaoo, uus tuttavuus Lucas / 28.12.2015 / maanantai Uusvuos läheni lähenemistään ja mulla ei ollu suunnitelmia. Tai periaattees oli. Mä olisin ehkä menossa Laurin ja muide kavereitten kaa ryyppää, mut emmä sit oikee tiedä. Tai ehkä en ees ryyppäis vaa menisin mukaa. Ryyppäämine ei ees oo mun juttu. Olin ajatuksissani. Olin nimen omaan. Enpä ole enää. Nyt olin täysin reaalimaailmassa. Ja koitin hidastaa laukkaan lähtenyttä Likkaa, jolle olin hieman liian pitkä. Kuka saatana tulee maneesiin varottamatta!? Pikkuhiljaa pilkkutamma hidasti vauhtiaan ja sain sen käyntiin asti. Maneesin ovella seisoi joku uus tyyppi. Musta tukkane lyhyt nuorehko tyttö seisoi edelleen siinä suu hieman auki. ‘’Sä oot uus eikö?’’ kysyin ystävällisesti, olin aika ylpeä itsestäni kun sain kiukkuni peitettyä. Tytöllä kesti hetki reagoida. ‘’Joo, oon, mä oon Merida.’’ ‘’Okei, Merida, ens kerralla huhuilen jotain ja viheltelet tai ihan mitä vaan, jotta maneesissa oleva tietää että joku on tulossa ja voi reagoida.’’ soin tytölle hieman ym ilmeen. ‘’Joo anteeks ihan hitosti, mä aattelin ettei kukaa oo täällä ja aattelin kattella ympärille, anteeks vielä.’’ ‘’Joo no ei se ny sillee haitannu, ku Likka ei ees kummemmin säiky, mut joku toine olis voinu.’’ aloin jo leppyä. ‘’Jää ihmees tänne viel hetkeks mä lopettelen nii mennää yhtä matkaa takas tallille. Mut laita toi ovi kiinni.’’ ‘’Joo, okei.’’ Nostin Likalla ravin ja kiersin molempiin suuntiin sen kanssa pari kierrosta. Merida seisoi ovella nojaten seinää vasten ja kyseli välillä jotakin Likkaan liittyen. Hidastin tamman käyntiin ja annoin pitkän ohjan. ‘’Me voidaan periaattees lähtee, laitaksä oven meijän perässä kiinni ja sammutat valot?’’ ‘’Joo, vaikka.’’ Odotin että Merida sai ensin avattua oven ja ratsastin sitten pihalle. Lumi toi pihalle valoisuutta. Pysäytin Likan ja odotin Meridaa. Kun tyttö oli vierellämme pyysin Likan liikkeelle. ‘’Ratsastatteko te aina maneesille ja pois?’’ ‘’Riippuu tilanteesta ja tyypistä. Iidan ekalle tunnille ainakin mennään ratsain jos se on maneesissa. Kentän edustalla selkään ja Iida auttaa ja sitte jonossa maneesille, jotta enää maneesissa ei tarvi säätää ja viimeset tuntilaiset tulee ratsain tallipihaan.’’ selitin. ‘’Okei..’’ ‘’Jos mulla on mahollisuus eli jos tiiän et maneesis on joku tai ovi on auki niin ratsastan muuten mä talutan sinne.’’ ‘’Okei, eli tilanteesta riippuen kannattaa kävellä tai ratsastaa.’’ tyttö totesi. ‘’Just niin, nyt mulla oli hyvä tilanne, ku sä tulit niin pystyin ratsastaa tallille, mut jos olisin ollu yksin, oisin hypänny alas maneesis ja sammuttanu valot ja laittanu ovet kii.’’ ‘’Juu.’’ Ratsastin kentän edustalle, johon pysäytin Likan. Merida seisoi ovella ja odotteli. Löysäsin Likan vyötä ja nostin jalustimet ylös. Tyttö avasi oven ja sulki sen perässämme. Kiitin ja talutin ponin karsinaansa. Merida oli kadonnut jonnekin. No ei se periaattees haitannu yhtää. Sil oli kuulemma oma heppa tai sil oli joku ylläpidos tai jotai, Iida oli kertonu ruokapöydäs mut emmä ollu kauheesti kuunnellu. Lindalla oli tänää vapaa, joten ei sen vittumaista naamaa tarvinnu kattella. Vein Likan varusteet satulahuoneeseen, jossa Salome istuskeli hinkaten satulaa. ‘’Heip.’’ tyttö moikkasi pirteesti. ‘’Hei vaan.’’ vastasin ja laskin satulan telineeseen. ‘’Kellä menit?’’ Salome kysyi jutellakseen, kun mä pesin kuolaimia lavuaarissa. ‘’Likalla, ja meni muute hyvi, kunnes se uus tuli maneesii ja Likka pisti mennen.’’ ‘’Hahah, mut pysyit seläs?’’ ‘’No tottakai, mullahan on paikkakunnan paras tasapaino.’’ ‘’Hahah juujuu!’’ punapää nauroi. Harjasin ponin läpi ja putsasin kaviot. Heitin sille loimen selkään ja lähin kuskaan pihalle. Likan tarhakaveri Lupu ootteli jo portilla, mutta väisti fiksusti kun avasin portin ja päästin tamman sisään. Ponit haisteli hetken toisiaan ja alkoi sitten puuhata omiaan. Jätin narun tarhan portille ja häippäsin tallitupaan, jossa oli ihanan lämmin. Patteriparka pohotti varmaan täysiä. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja istahdin puhelin kädessä tuolille. Ehdin katsoa parit My Storyt kunnes kahvi oli valmis. Kaadoin kuppiini ja siirryin takas pöydän ääreen. Tuvan ovi kävi ja sisään tuli Niina. ‘’Oi tuoksuu ihan kahvi.’’ nainen tokaisi potkittuuaan lumet kengistään. ‘’Juu ole hyvä ja kaada ittelles, just tein.’’ vastasin. ‘’Voi ihanaa.’’ nainen myhäilin. ‘’Mitä muuten luulet, onko kenttä siin kunnos et voisin Takun päästää juokseen energioitaan?’’ ‘’Kyl se varmaa on iha ok kunnos, kyl siinä vissii Iida joku päivä ratsasti.’’ ‘’Okei, hyvä, tuuksä piteleen sitä rautiasta ruunaa, ettei se tuu pihalle, kun haen Takun.’’ ‘’Juu kyl mä voin.’’ lupauduin.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Dec 31, 2015 10:33:45 GMT 1
Iha k kouluheppa Linda / 31.12.2015 / torstai
|
|