Ihanin asia maailmassa (ainakin tällä hetkellä) oli tapahtunut!
Olimme muuttaneet perheeni kanssa takaisin keski-suomeen, Jeiij!
Muutimme noin puolivuotta sitten keski-suomesta etelään, Espooseen, kauas Yläkokosta. Asuimme isossa omakotitalossa, mutta se oli vuokra-asunto. Emme saaneet sitä omaksi, ja vuokra oli tosi kallis.
Ikävä vaivasi, ja vielä kun en ehtinyt sanoa hyvästejä vanhalle ja ennen kaikkea rakkaalle Deisilleni. Se oli jättänyt minut, tai ainakin minusta siltä tuntui, mutta olin toisaalta aika onnellinen tamman puolesta, se oli päässyt eroon kaikista kivuistaan.
Kuitenkin, etsimme ratsastuskoulua, ja semmoinen myöskin löytyi, mutta ei tietenkään siellä hoitsuja jaeta. Ratsastin muutaman tunnin siellä, muttei se kivalta tuntunut. Siellä oli liian laiskat ja ilkeät hevoset, juoksivat 24/7 tunneilla jne...
Kaipasin takaisin Yläkokkoon, halaamaan Deisiä, lentämään Jutan pukeista, Hurmausta, Kämpeä, Peppiä, Keikaria, kaikkia! Minulla oli niin ikävä!
Kuulin kuitenkin ilo uutisen! Muuttaisimme takaisin keski-suomeen, pienempään omakotitaloon. Juoksin heti Yläkokkoon, kunhan sain tavarani paikoilleen, vanha talomme ei sijainnut kuin noin kolmen kilometrin päässä, ja matkani tallille lyhentyi.
Tallilla oli tasan samanlaista kuin muistelinkin, ihana Yläkokon tuoksu!
Kipitin päätalliin, näin Deisin vanhassa karsinassa Iidan yksityisen, Hallan. Mutta hetkinen, eihän se enää mikään yksityinen ollut, muistan sen kun Halla "muuttui" tuntsariksi.
Kiersin hevoset läpi ja en nähnyt ketään uutta. Kipitin yksityispuolelle, ja näin montakin uutta tuttavuutta.
-Lilkur, no Sannin mää tiiän, Ranja, Mappe. Ihania! totesin.
Ranjan karsina oli tyhjä, lukaisin karsinan ovesta vähän enemmän tietoa.
Kävelin ulos, ja suuntasin kentälle, siellä Hopeanmusta tamma ravasi reippaassa tahdissa eteenpäin.
Selässä istui ihan selvä Iida.
Livahdin portin alta kentälle, ja sipsutin kentän keskelle.
-Ja otetaas sitte käääyntiiin! Huusin ja pidensin viimeistä sanaa, kuten Iida aina tunneillaan teki.
-Ei oo totta!! Chappe!!! Iida kiljaisi tammansa selästä, ja ohjasi sen luokseni.
-Miten sää täällä oot?! Naikkonen kysyi hämmästyneenä ja laskeutui alas Ranjan selästä.
Nainen syöksyi halamaan minua, ja kertoi kaikenlaista tallin arjesta, mm. sen että Tuisku, Liina ja Dani olivat nyt out Yläkokon arjesta.
Esitteli Ranjan minulle, ja sattuipa jopa kysymään olenko hoitsua vailla. Vastasin tuolle kiemurrelen kyllä, mutta en tiennyt ketä kysyisin.
-Millanen tuo Ranja on? kysyin.
Iida oli yllättyneen näköinen, ja mietti hetken.
-Tää on semmonen... Jännä. Nainen naurahti, mutta kertoi hieman lisää tammastaan.
-Haeksää sille hoitajaa tai mitää sellasta?
-Nooh tota... Mullei oo oikeen ketään joka näitten kaa silleen auttais, et olishan se apu toisaalta ihan tarvittua... Nainen takerteli.
-Saisinko mää olla Ranjan kisahoitaja? Kysyin toiveikkaana, ja katsoin Iidaa niin ettei tuo voinut olla hyväksymättä pyyntöäni, ainakin siltä se vaikutti.
-Juu, no tota... Okei. Sä saat olla mun kisahoitajana, oothan sää kumminki täällä jo pörränny aika kauan, hän hymyili.
-Jee, ja mää voin auttaa kaikkien sun yksäreitten kanssa, kuhan ilmotat vaan aina kisoista? Kysyin jo varmana Iidan vastauksesta.
Nainen oli hieman hämmentynyt, toisaalta hän tunsi luonteeni, oli elänyt liian kauan hiljaiseloa, sitä tämä talli ei kyllä saisi niin pitkään kun minä täällä pyörisin.
-Joo no katotaan, Iida kiemursi, mutta päätti jatkaa ratsastustaan.
Rapsutin uutta hoitsuani Ranjaa, joka nuuhki minua uteliaana. Tamma nuolaisi kättäni, ja hörähti.
Puhelimeeni tuli viesti. Meillä olisi kotona ruoka, ja minut kutsuttiin kotiin.
Kerroin tuosta Iidalle, joka toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi tallille seuraavalla kerralla.
Lähdin saapastelemaan kotia kohti, lunta alkoi pyryttää ihan kunnolla, ja vilkaisin taakseni. Vanha rakas Yläkokko, uudet kujeet odottavat!
// Jeeeee ihana eka tarina, tuttua Chappe laatua!! <3 : D Noin pitkää vuoropuhelu pätkää voisi jakaa osiin, jottei kaikki tulisi yhdellä syötöllä. Meilläkin oli ikävä sua ja sun pirteyttä, nyt Ranja sai susta ahkeran hoitajan, joka liikuttaa sitä pyynnöstä eikös?; ) Tossa sun listaessa heppoja tuli mullekin ikävä Deisiä ja Keikaria. Halla on tosiaan yllätyksekseni erittäin pätevä tuntsari, se tekee energisesti ja iloisesti töitä, vaikka saakin ratsastajien kädet pidättelemisestä kipeiksi :'D Sä tuut muuten varmaan hyvin Ranjan kaa toimeen kun se on sellanen sählä, vähä niin kuin säkin, haha! No ei vaa, tai ehkä vähän, sulla riittää varmasti kärsivällisyyttä käskyttää lempeesti Ranjaa, ja kiskoa sen koipia ylös.. Tsemii ja pitkää aikaa! 10v€ -Iida