|
Post by Salome on Sept 23, 2015 19:53:41 GMT 1
Bianca Junior Russponi 10 vuotta Omistaja: Salome
|
|
|
Post by Salome on Sept 25, 2015 15:21:49 GMT 1
TORSTAI 24.9 Uusi ilmestys saapuu!Heiluttelin jalkoja ilmassa istuessani ison kiven päällä tallipihassa. Bianca saattoi tulla hetkenä minä hyvänsä ja minun piti olla valmiina. Kaikeksi onnekseni Iida oli antanut ponille tallipaikan. Olin etukäteen miettinyt kaikenlaisia skenaarioita siitä, miksei tamma voisikaan tulla. Heräsin ajatuksistani kun Luna hypähti viereeni kivelle. "Jännittääkö ees?" Hän kysyi hymyillen. "Ei, mitä sä kuvittelet", pilailin. Lunaa hymyilytti. "Minkä ikänen se onkaan?" Tyttö kysäisi pian. "Kymmenen, aika hyvän ikänen oikeestaan." "Totta. Nyt meillä molemmilla on russeja. Tai no, Iidahan ne omistaaa mut.." "Kyl mä tajusin." Samassa tallin nurkan takaa kaarsi traileri. Autossa istui nainen, joka oli meille Biancan myynyt. Olimme sopineet siitä, että hän tamman toisi. Hyppäsin alas kiveltä ja nappasin mukaani Biancalle tarkoitetut päitset. Auto oli jo kerinnyt tarhojen viereen. Se pysähtyi ja autosta tuli ulos isä. "Moikka Salome! Ootkin varmasti oottanu jo kauan", isä naurahti. Nainen, joka meille Biancan myi, oli nimeltään Mervi. Mervi oli jo mennyt piiloon trailerin taakse. Harpoin sinne myös. "Menikö matka hyvin?" tiedustelin ystävällisesti. Nainen nyökkäsi ja avasi trailerin luukun. "Bia on aina ollu tosi kiltti matkustaja. Ei pahemmin hermoile, kuhan ruokaa riittää." Avatusta trailerista kurkisteli utelias Bianca. Se mutusti yhä heinää vilkuillen ympärilleen. Pian tajusin että tamma oli irti. Päättelin nokkelasti, että sen täytyi liittyä vetopaniikkiin. Kävelin rauhallisesti ja hiljaa puhellen Bian luo. Se haisteli käsiäni uteliaana. "Moikka", kuiskasin ja hieraisin vähän ponin otsaa. Pujotin päitset Biancan päähän. Just hyvän kokoset. Luikahdin puomin alitse ja lähdin peruuttamaan tammaa. Se askeli varmasti aina lankulle asti. Silloin se alkoi epäröillä. Poni haisteli ilmaa kummissaan. Ihmetteli varmaan missä oli. Viereisen tarhan hevoset tanssahtelivat pitkin aidan vierustaa. Rauhoittelin Biancaa. "Ei mitään hätää." Avasin kuljetussuojat ja ojensin ne isän syliin. Mervi purjehti vierelleni ja kulki toisella puolella ponia, kun talutimme sen tarhaan. Iida oli neuvonut laittamaan sen omiin oloihinsa tarhaan näin päiväksi, että kerkeisi tottua uusiin hajuihin, yms. Isä ja Mervi lähtivät kahville tallitupaan juttelemaan Biancasta. Itse olin hipsinyt Lunan luo talliin. "Mä oon kyl niin ilonen et se on vihdoin täällä!" Huudahdin iloisena ja hypähdin muutaman kerran. "Tottakai se on siistiä, mut rauhotu ny vähän!" Luna naurahti ja esti minua pomppimasta. "Millos aattelit alottaa ratsastamisen?", Luna jatkoi. "Aattelin antaa sen levätä tän päivän ja huomenna ratsastaa." "Maneesissa vai?" "Eiku kentällä, riippuen siitä kumpi on varattuna, sillon ku meen." "Voisin tulla kattomaan." "Ja saisit kyllä ratsastaaki jos haluut." "Katotaa, ehkä", Luna hymyili ja jynssäsi Accen karvaa. Hän oli laittanut ponitamman käytävälle harjattavaksi. "Hei, mä lähen ny Biancan luo", sanoin ja harpoin kevein askelin pois tallista. Istuin hiirenhiljaa aidan sisäpuolella nojaten aitaan. Bianca söi heinää lähelläni ja pärski välillä tyytyväisenä. Hemmottelin itseäni ajattelemalla että olin vihdoin saanut oman hevosen! Hevosen, jonka kanssa aion päästä vielä pitkälle. Toivon mukaan meillä molemmilla on intoa kehittyä. Olen jo etukäteen miettinyt, että aion osallistua mahdollisimman monille tunneille, valmennuksiin ja ottaa yksityistunteja. Satunnaisesti haluaisin myös Miinan selkään hypätä, tietty silloin kun Iidalle sopii. En ollut vieläkään päässyt yli siitä ihanasta palleroisesta. Ja miksi minun pitäisikään? Voisin edelleen moikata sitä tarhassa ja valita sen tunnille ratsuksi. Olen saanut kuitenkin oman hevosen, mihin minun pitäisi keskittyä. Silti tuntuu haikealta ajatella, etten enää voisi hoitaa sitä. Se saisi uuden hoitajan, johon se pian kiintyisi.. En kuitenkaan voisi ikinä unohtaa ihania hetkiä! Kun palaan talliin, isä ja Mervi ovat jo tulleet kahvilta. "No niin, nyt minä tästä taidan lähteä. Toivon mukaan sinulla ja Bialla tulee olemaan pitkä yhteinen taival. Teistä tulee varmasti hyvä pari. Kyllähän se välillä kuumuu, mutta kyllä sinä sen kanssa selviät", Mervi kertoo. "Kyllä mulle tulee sitä palleroo ikävä. Mutta jos vaan teille käy, pistäydyn joku päivä kattomassa miten teillä sujuu!" Nyt Mervi on jo kerennyt kauemmas, ehkä noin kivenheiton päähän. "Toki voit tulla!" Huikkaan ja lampsin isän kanssa takaisin tallitupaan. "Onnea omistajuudesta!" Iida toivottaa ja halaa minua lämpimästi, kun astumme tallitupaan. Hän ja isä esittäytyvät ja kättelevät. Lunakin röhnöttää sohvalla ja pelaa kännykällään. "Heippa", tervehdin ja ryntään sohvalle Lunan viereen. "Hei Lunaa!" Kiusaan ja tönäisen tyttöä olkapäähän. "Hei! Nyt mä hävisin!" Luna karjaisee ja käy kimppuuni. Hän kutittaa minua niin, etten ole saada happea. "Lopeta!" Nauran ja töytäisen hänet kimpustani. "Idiootti", Luna nauraa ja tönäisee minua vielä kylkeen. Tyydyn vain hymyilemään leveästi. // Tää oli ihana muuttotarina! Sä kerrot hyvin ja juttu luistaa ilman ongelmia et sun tarinoita o aina kiva lukia! Bia vaikuttaa kotiutuneen hyvin lyhyessä ajassa, onko sulla tarhakaveri toiveita? Ja miina voi ihan hyvin olla edelleen sun mussukka ja saat halia ja hoitaa sitä niin paljon kun sielusietää ja mä tuun varmastikin pyytään sua nappaaman sisälle tunteja varten ja saat kyllä mahdollisesti ratsastaakin sen jos aikaa on ja miinalla energiaa! Ihan super kui hyvin sä ja luna tuutte toimeen c: Toi kuva biancasta on yli söpö, on se aika lutune niinku kaikki russit *..* 19v€ -Iida-Tietty muitten russien kaa ois ihan kiva, mut ei sen suurempia toiveita!Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Sept 26, 2015 19:26:18 GMT 1
Kaks kääpiöö tallilla ½Kävelin leppein askelin tallille johtavaa tietä pitkin. Minulla oli kännykkä kourassa, joten kompastelin vähän väliä. Viestittelin Aleksin kanssa. Hän oli tarjoutunut hakemaan minut tallilta illalla. Välimme olivat jo lämmenneet, mutten silti ollut lainkaan varma tulevaisuudesta. "Aika näyttää", ajattelin ja suljin puhelimeni. Laitoin sen taskuuni ja suljin vetoketjun. Olimme Lunan kanssa sopineet siitä, että näkisimme tänään. Ratsastettaisiin Biancalla ja autettas tarvittaessa hevosten tunnille laitossa. Tietty me myös juteltas. Seisoskelin tallin pihassa ja odottelin Lunaa, jota ei jostain kumman syystä näkynyt. Juuri kun avasin puhelimeni soittaakseni tytölle, kaarsi pihaan hieno valkoinen auto. Sieltä astuivat ulos sekä Luna, että joku vieras tummatukkainen tyttö. "Hei Salome!" Luna moikkasi vieras tyttö vanavedessään kävellen. "Moi!" Luna ja tyttö seisahtuivat eteeni auton kaahatessa pihasta renkaat ulvoen. "Kenen auto toi oli?" Kysyin ihmeissäni. "Mun", vastasi vieras tyttö vaimeasti. "Niin siis tässä on Nita, oikeesti Anita mut miten vaan", Luna tiedotti. "Hei, mä oon Salome. Tuliks sä ratsastaa vai?" "No mitä te nyt ikinä aioittekaan tehä", vastasi Nita tylysti. "Ok", sanoin kun en muutakaan keksinyt. "No mennää sit talliin", jatkoin ja viitoin ovelle. Tallissa, kun Nita lähti vessaan suhahti Luna korvaani: "Se kutsu itse ittensä. Ei mun pitäny sitä kutsuu. Sori." Sanoin ettei se haittaa. Luna hymyili ja sanoi ettei minun tarvitsisi kuitenkaan antaa Nitan ratsastaa Biancalla. "Joo mä vähän aattelin etten antais", kuiskutin hihitellen. Itse Draamakuningatar purjehti ulos vessasta hiukset hulmuten. "Leviskö mun meikit?" Nita kysyi hätäisesti Lunalta. "Mul oli jotain likaa otsassa ja jouduin hankaa veellä", hän jatkoi ja odotti vastausta. "Öö, no ei ne ainakaan pahasti. Onko sillä niin väliä?" "On!" "Minkä takia?" Puutuin. "Koska tääl on semmonen poika ku Luca, enkä tosiaankaan haluu olla sen eessä meikit perseellään. Kai sä tajuut?" "Mm, varmaan." "Hei muuten onko sulla ketään!?" Nita kysyi ja katsoi minua päästävarpaisiin. "No tota.." Mutisin. "Älä viitti Nita", Luna tiuskaisi. "Höh, no ihan sama", Nita mutisi. Muta litisi kavioista askeltaessamme Lunan kanssa tarhalle, missä Bianca oli. Nita oli jäänyt tallitupaan, jos Luca vaikka yhtäkkiä ilmestyisi sinne. "Eikö sua oikeesti haittaa yhtään se, että Nita piirittää Lucaa?" Kysyin vaivihkaa. "Emmä tiiä. Ei kai", Luna sanoi hajamielisesti. "Etkö sä joskus oo ollu ihastunu siihen?" Utelin. "Hei lopeta Salome!" Luna kiljaisi nauraen. "Mitä, kerro nyt", tiukkasin. "No ehkä VÄHÄN", Luna paljasti ja tökkäisi minua leikkisästi kylkeen. "Mä tiesin", hymyilin itsevarmasti samalla kun olin kaatua kuoppaan. Bianca seisoi mutaisena tarhan portilla. Vatsa ja jalat olivat yltäpäältä kurassa. "Hyi, se on varmaan piehtaroinu", Luna tuskasteli ja ojensi minulle riimunnarun. Klipsi oli helppo kiinnittää, kun tamma seisoi heti portilla vastassa. "Sillä on varmaan vähän tylsää yksin", totesin ja rapsutin sen hiekkaista kaulaa. Luna avasi portin niin, että pääsin Biancan kanssa ulos. Sitten tyttö lähti peräämme kävelemään. "Meillä on kyllä semisti puunattavaa", sanoin ja tarkistin että poni seurasi perässäni. Se teki niin. Veimme Biancan yksäripuolen karsinaansa hoidettavaksi. Nita sanoi ettei jaksa tulla harjaamaan ponia, vaan mielummin oleskelee tallituvassa. Just. Näimme uuden pojan, Akin juttelevan käytävän päässä Iidan kanssa. "Toihan on aika söpö", Luna sanoi ja vinkkasi minulle silmää. Tyttö oli varmaan huomannut heidän suunnalleen harhailevat katseeni. "Äh", mutisin ja jatkoin mudan jynssäämistä ponista. Luna vaihtoi nopeasti puheenaihetta. "Onneks Bianca on näin kiltti hoitaa", hän tokaisi ja vaihtoi suan kaviokoukkuun. "Saanks puhistaa kaviot?" Luna kysyi reippaasti. "Saat tietty. Mä meen hakee satulan ja suitset satulahuoneesta." Aprikoin hetken minne olinkaan laittanut tamman varusteet. Sitten muistin. Iida oli antanut laittaa varusteeni telineeseen vasemmassa reunassa. Kiepautin suitset käsivarren kautta olkapäälleni ja nostin satulan syliini. Avasin satulahuoneen oven ja olin törmätä pitkänhuiskeaan tummaan poikaan. "Sori", mutisin ja katsoin poikaa silmiin. "Ei tee mitään", Aki sanoi ja jatkoi matkaansa satulahuoneeseen. Olin muuttunut kirkuvan punaiseksi. Tai siltä se ainakin tuntui. "Vähä oli nolo, mä melkein törmäsin siihen Akiin", hihitin Lunalle. Luna kiristi suitsien remmejä ja naurahti. "Ei se varmaan sitä ees huomannu." Liu,utin satulan sään edestä oikealle paikalleen. Kiristin satulavyön toiseksi viimeiseen reikään. "Se on varmaan nyt hyvä", tokaisin ja testasin liikkukko satula hirveästi. Ei liikkunut. "Joo on se hyvä", Luna vastasi ja kiepsautti otsatukan otsahihnan alta. "Noni me ollaan valmiita. Mee sä jo kentälle. Se on kuulemma vapaa. Käyn hakee Nitan", Luna ohjeisti ja katosi tuon sanottuaan. Otin ohjat ponin kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä kentälle. Nita ja Luna seisoi katsomassa aidan takana kun nousin selkään. Bia seisoi rauhassa paikallaan ja odotti kun nousin selkään. Kokosin ohjat käsiini ja lyhensin jalustimia vielä yhdellä reiällä. Napautin pohkeilla kevyesti ponin kylkiin. Se lähti kävelemään. Pidin ohjia alkukäyntien ajan melko löysällä. Tamma kulki korvat hörössä reippaasti askeltaen. "Se selvästi nauttii kun pääsee liikkumaan", Luna informoi kentän laidalta. Nita selasi puhelintaan tyylillä, ettei sitä ois voinu vähempää kiinnostaa. Tuli tallille kaiketi vain siinä toivossa, että Lucaa olisi näkynyt. Vaan eipä näkyny. Rupesin ottamaan pysähdyksen lyhyiden sivujen keskelle. Huomasin miten herkästi Bianca toimi. Vähänkään jos tein puolipidätteitä vain toisella ohjalla, se asettui niskastaan. Se oli tietty hyvä juttu. Otin ensimmäisen ravipätkän pitkälle sivulle. Ohjasin ponin voltille ja taas jatkoin pitkää sivua. Kaikki sujui hyvin. Olin hieman jännittänyt ratsastusta, mutta nyt se kaikki jännitys suli pois. Taivuteltuani Biancaa raviympyröillä jonkun aikaa, päätin ottaa laukkapätkän. Istuin syvään harjoitusravissa, mutta silti minusta tuntui että pompahtelin. Tein puolipidätteen ja siirsin ulkopohjetta aavistuksen taaksepäin. Laukkapohkeet. Poni järjesti jalkansa ja nosti pontevan laukan. Laukkasin koko pitkän sivun yrittäen mukautua askeleisiin. "Näyttää aika hyvältä!" Luna huikkasi ja kaivoi kännykkänsä esille. "Otanko kuvan?" Nyökkäsin ja rupesin ravailemaan. Kameran valo räpsähti muutaman kerran. "Tuli ihan hieno", hän kommentoi ja laittoi kännykän takaisin taskuunsa. Ratsastin pari kertaa kiemurauraa ravissa ennen kuin lopetin. "Tää päivä saa olla melko kevyt. Sun vuoro. Haluisiks vaikka irrotella hiekkatiellä?" "Joo!" Luna hihkaisi. "Mä taidan jäädä tänne", Nita jupisi kännykkäänsä tuijottaen. "Ok. Me viivytään maks kakskyt minaa", sanoin ja laskeuduin satulasta. Rapsutin ponia ja kiitin ratsastuksesta. Luna oli noussut selkään ja etenimme rauhallista tahtia hiekkatien suunnalle. "Täällä tuskin on ketään, niin saatte ihan rauhassa laukata", kerroin. "Jep, emmä usko et täällä ketään on. Bianca tuntuu aika herkältä verrattuna Acceen ja Kämpeen." "Totta, mut kyl sä selviit", rauhoittelin ja seisahduin. "Tässä te voitte nyt laukata. Otan vaikka kuvia." Luna laittoi pohkeensa ponin kylkiin ja ravasi ensin rauhallisesti hiekkatien päähän, eli noin sata metriä eteenpäin. Näin kuinka hän käänsi ponin ja ravin kautta siiryi laukkaan. Harja hulmuten he kiisivät sadan metrin matkan. Pian he jo saavuttivat minut. "Miltä tuntu?" Kysyin. "Tosi kivalta. Se varmaan päästelis vaikka kuinka lujaa jos tarvis. Mä otan vielä tonne laukkaa ja laukkaan vielä takas." He lähtivät taas ja kiisivät hiekkatien päähän. Siellä poni kääntyikin oma-aloitteisesti ja lähti vetämään täyttä kiitolaukkaa jalat maata takoen. "Apua!" Luna kiljaisi kun poni pukitti kolmesti. Kun he tulivat lähemmäs pyrin olemaan edessä, niin ponin oli pakko pysähtyä. Puuskuttaen se tanssahteli paikallaan. Luna hyppäsi selästä ja oikaisi jalustinhihnat. "Hyi, toi oli pelottavaa", hän laukoi irvistäen. "Se näyttiki tosi pelottavalta. Tiiäks sä mikse lähti?" Kysyin hämmentyneenä. "En oo varma. Yhtäkkiä se vaan teki sellasen länkkäri käännöksen ja lähti vetämään niin lujaa ku kintuistaan pääsi. Tehääks silleen et sä ratsastat takas tallille? Pystyt varmaan paremmin ratsastaa tota ruutitynnyriä", Luna lateli ja naurahti pikkuisen lopussa. Poni käveli rauhallisesti Luna edellä ja minä selässä tietä pitkin tallille. Sen hengitys oli jo tasaantunut. "Aleksi on näköjään tullu?" Ihmettelin ääneen tallia vasten makaavaa skootteria. "Mmm.. Mistä vetoo juttelee Nitan kaa. Se saa kaikkien poikien huomion.." Luna sanoi ajattelematta. Hymyni hyytyi, enkä tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. "O-ou. En mä sillä tarkottanu, ihan oikeesti!" Luna sanoi huomattuaan vaimenemiseni. "Äh, ei toi mitään. Ei me ees oikeesti olla yhessä tällä hetkellä." Talutimme Bian sisälle karsinaan. Riisuimme satulan ja suitset. "Annetaanko sille lisää heinää?" Luna tiedusteli. Vetäisin päitset tamman päähän. "Joo voisit laittaa. Yhen viipaleen vaikka laitat tohon verkkoon. Ei tulis kuitenkaan liikaa." Kurkkasimme tallitupaan, missä Aleksi istui sohvalla ja räpläsi kännykkäänsä. Nita oli ilmeisesti liehittelemässä Lucaa, sillä tyttöä ei näkynyt missään. "Moi", tervehdin poikaa, jonka kasvoille levisi saman tien hurmaava hymy. Hän suoristi itsensä ylös ja työnsi kännykän taskuunsa. "Tulin aikasemmin niin ehit näyttä sen sun ponin", Aleksi jatkoi. Kuuntelin kuinka Luna laittoi kahvin tippumaan. "Otatteko te?" "Ei kiitos", vastasin. "Ei mullekkaan", Aleksi tokaisi ja hymyili sitten mulle. "Mikä teis on vikana, kun ei kunnon kahvi kelpaa", Luna jupisi muka ärtyneenä. Naurahdimme molemmat Aleksin kanssa. "Jos mennään nyt heti kattoo sitä?" Ehdotin. "Joo", Aleksi sanoi ja seurasi perässäni talliin. Karsinassa käyskenteli Bia, joka näytti tavallista söpömmältä. "Aika sulonen, ite asiassa", Aleksi sanoi ja pyysi lupaa mennä karsinaan. "Mee vaan. Se on tosi kiltti." Aleksi luikahti karsinan ovesta sisään ja antoi Biancan haistaa kättään. Poni nuuskutti varmuuden vuoksi taskutkin. "Se tutkii onko sulla herkkuja", hymyilin. Aleksi naurahti ja rapsutti kevyesti ponia harjan alta: "Ehkä mä tuun toistekki tallille." Myötäilin häntä ja sanoin että se ois kyllä kiva. Nita suvaitsi saapua talliin vasta puolen tunnin päästä. Ilmeisimmin hän ei ollut nähnyt Aleksia vielä, sillä tyttö laittoi heti flirttivaihteen silmään. "Hei, mä oon Nita. Mikä sun nimi on? Anteeks, mut sulla on syötävän suloset silmät." Aleksi virnisti ja esitteli itsensä. Luna siemaili ties monettako kupillista sohvalla ja minä istuuduin hänen viereensä. "Tyypillistä Nitaa", hän sipisi huomaamattomasti korvaani. "Mmm", mutisin hiljaa. Aleksi ja Nita istuutuivat toiselle sohvalle ja rupattelivat rennosti. Väliin Nita huiskautti hiuksiaan, jotka olivat, pakko myöntää, tosi kauniit. "Mitäköhän Aleksi oikein ajattelee siitä", mietin mielessäni. Nita ja Aleksi juttelivat edelleen, vaikka olimme jo lähdössä. Nita hymyili flirttailevasti. "Se on omiaan varastamaan toisten miehiä", Luna supatti korvaani. "Ärsyttävää sinänsä. No, ainakin Aleksi vie mut kotiin. Tuleekohan Nita toistekin tallille?" "Juu, varmasti ainakin jos Aleksi on paikalla." Tuskastelin ja kysyin varovasti Aleksilta milloin lähdetään. "Vaikka heti. Heippa", Aleksi huikkasi Lunalle ja Nitalle. Kävelimme hänen skobansa luo. Hän ojensi minulle kypäränsä. "Mut entä sä? Ei sulle riitä sit kypärää?" Ihmettelin. "Voin olla ilman. Sä et. Sulle ei saa sattuu mitään", hän virnisti ja kiinnitti leukaremmin. Nousimme Skootterin selkään ja lähdimme tallipihasta. Myöhemmin illalla nukkumaan mennessäni, ajattelin vieläkin sitä mitä Aleksi sanoi. "Sulle ei saa sattuu mitään." Awws, se oli niin söpösti sanottu. Sulan <3 // Tässähän oli kivasti pituutta! Ja vaikka oli niin sä et tee tylsää luettavaa vaan erittäin sujuvaa ja on helppo pysyä mukana juonessa, super! Nojoo Nitaan mäkin oon päässy tutustuun onhan se aikamoinen, mutta tuskin se aleksia sulta vie D: Bianca on selkeesi ruutitynnyri ainaki mitä näin sen tänää juokseva tarhassa, se muute pistetää pikkuponitarhaan jossa on ainaki acce ja jutta, sopeutu joukkoon kunhan acce-päällikkö oli osoittanut sille olevansa lauman johtaja. Bianca onneksi suostui asemaansa ja iltapäivällä ne mussutti kaikki tyytyväisinä päiväheiniään. Hienot kuvat saitte otettua! 23v€ -SannaAttachments:
|
|
|
Post by Salome on Sept 26, 2015 20:34:19 GMT 1
Biancan uusi pääkuva. Tosiaan oon yrittäny harjotella piirtämistä koneella. Välillä varjostukset ja korostukset menee perseelleen, mutta ny tuli osa ainaki ihan kivasti. Tää ois siis kiva saaha siihen Biancan kohalle niille uusille yläkokon sivuille. Lisään itekki tän Biancan sivuille. // Tää on tosi söpö kuva, lisään sivuille! Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Sept 27, 2015 13:30:19 GMT 1
Kaks kääpiötä tallilla 2/2 27.9.2015
"I believe i can fly, I believe i can touch the sky.." Kuuntelin musiikkia iphonestani. Istuin bussin penkillä ratsastuskassi vieressäni. Äiti oli katsellut eilen bussiaikatauluja ja huomannut yhden menevän kolmen aikoihin Yläkokkoon. Tästä lähtien saisin siis valita bussin, äidin kyydin, isän kyydin, Aleksin kyydin ja pyörän välillä. Tietty myös apostolin kyydillä oli mahdollista mennä.
Bussipysähtyi ja päästi puhalluksen pysähtyessään. Nousin ylös ja heitin ratsastuskassini olalleni. Kiitin kuljettajaa ja läksin bussista. Luna odotteli minua jo bussipysäkin kohdalla. "Hei", hän tervehti hymyillen. Olimme sopineet, että näkisimme tänään uudelleen. Ilman Nitaa! "Jäikö se kiusankappale varmasti pois?" Varmistin hampaat irvessä. "Juu juu. Sillä oli muuta menoo. Mutta se kyllä iski silmänsä Aleksiin. Sen verran sain kuulla siitä juttua. Mut ei sillä, tuskin Aleksi siitä kiinnostu." Myhäilin tyytyväisenä. Tungin kuulokkeet kännykän perässä takkini taskuun. "Onko toi uus takki?" Kysyin huomatessani harmaan Horzen takin. Luna katsahti takkiaan, aivan kuin ei olisi tajunnut mitä tarkoitin. "Ai tääkö? No ei. En vaan oo käyttäny vähään aikaan." Nyökkäsin ja jatkoin Lunan kanssa matkaa talliin.
"Tulitteko te Biaa liikuttamaan?" Sanna kysyi Hallan karsinasta. Laittoi kaiketi heinää verkkoon. "Juu, tai me käyään juoksuttamassa siltä turhat virrat pois. Huomenna sitte käyn yksin ratsastaa", selitin ja kipaisin hakemaan riimunnarun tammalle. "Lähdetään nyt hakemaan sitä. Onko kenttä vapaa?" "Ei, Linda on siellä. Menkää maneesiin, siel ei oo ainakaan pariin tuntiin ketään." "Okei, no me mennää", huikkasin ja lähdin Lunan kanssa hakemaan Biancaa.
Laitoimme Biancan karsinaan ja aloimme harjaamaan sitä. Luna lisäsi heinäverkkoon vähän heinää, että tamma pysyisi syödessä paikallaan. Ponin karva oli epätavallisen puhdas, eikä se tarvinnut paljon puunaamista. Putsasin kaviot ja tapusin ponia lautasille. "Hei tehäänkö sille ruudukko tai sydän takapuoleen", kysyi Luna tohkeissaan. "Klipperillä siis", hän tarkensi. "Osaat sä käyttää sitä?" "En pahemmin", Luna myönsi. "Mut Sannahan vois tehä", Luna lisäsi. "Okei, jos me saahaan Sanna klipperin varteen niin mikä ettei. Sellanen B-kirjain ois kiva takamukseen", tokaisin ja kysyin lähtisimmekö kysymään Sannaa klipperöimään.
"Ai minkä te tähän halusittekaan?" Tiedusteli Sanna klipperi kädessä. Biancaa ei ollut voinut laittaa kiinni kauhean vetopaniikin takia, vaan sitä piti pitää itse riimunnarussa. Luna tarjoutui pitäjäksi. "Sellane b-kirjain. Mahanalusen ja jalat sais klipata." Sanna saarnasi sitten paljon siitä miten minun täytyi muistaa käyttää loimia pakkasella. "Mieluiten myös tallissa", hän muistutti ja kävi ponin kimppuun. Bianca seisoi nätisti paikallaan, vaikka silmät olivatkin pelonsekaiset. Se ihmetteli klipperin surinaa, muttei säikkynyt kun tajusi, ettei se satu. Sanna sai ponin pian valmiiksi. "Noniin", hän tokaisi ja pakkasi klipperin takaisin säilytyslaukkuun. "Nyt sitten tosissaan muistat käyttää lointa." Nyökkäsin ja sanoin "Joojoo, tottakai."
"Biancastahan tuli tosi söötti", Luna kehui vielä kun ravuutin sitä ympyrällä. "Mm, se oli oikeestaan hyvä idea", kehuin. Poni alkoi hidastaa aavistukseen liikettään. Maiskautin. Se liikkui taas reippaasti. "Ja sit laukka!" Huudahdin painottaen "laukka" sanaa. Huiskautin juoksutusraippaa ilmassa ja Bia sai hepulin. Se heitti persettä muutaman kerran ja jatkoi sitten tasaista laukkaansa. "Hyvä", kehaisin. Samassa se hidasti käyntiin. "Kakkahätä!" Kiljahti Luna nauraen. Tosiaankin. Lämpimät lihapullat valmistuivat maneesin hiekalle. "Mä voin siivoo", sanoin ja ojensin liinan Lunalle.
Hain tallista talikon ja palasin maneesiin. Luna kävelytti Biaa ympärillään. "Ravi", kuului takaani kun nostin kaikki lantakikkareet talikkoon. Kävelin lantalaan ja heilautin ne sinne. Vein talikon taas paikalleen ja palasin maneesiin. "Onko menny hyvin?" kysyin Lunalta joka nyt laukkuutti tammaa. "Juu, se on ollu aika reipas. Nyt tosin alkaa jo väsyä. Lopetetaanko?" Annoimme ponin kävellä loppukäynnit. Irrotimme liinan ja vaihdoimme sen riimnnaruun. Kävelytimme sen takaisin talliin.
"Voitas siistiä se muutenkin", Luna ehdotti. "Okei, esim, niinku korvakarvat, vuohiset, harja ja häntä", tiedustelin ja sain myöntävän vastauksen. Luna keskittyi korva- ja minä vuohiskarvoihin. Kyykyssä ponin jalkojen tasolla leikkasin tupsut siisteiksi. Luna siisti korvakarvoja ponin ihmetellessä touhujamme. "Ei se hirveenä ymmärrä, et mitä me tehdään", hymähdin ja siirryin leikkaamaan hännän takaiseksi. Noin kymmenen senttiä pois. Päätin säilyttää tukon. "Leikataanko harjaa, vai jätetäänkö tälläseks?" kysyin Lunan mielipidettä. "Jätetään tollaseks. Mä nypinki sen jo. Saapahan ainaki nätit letit aina tehtyä." "Totta. No, haluuks mennä juomaan kahvia tallitupaan. Mä en ota, mut sä varmaan juot?" "Joo, mennää vaa."
Tallituvassa meitä odotti yllätys. Nita istuskeli maailmanvaltiaan tyylillä sohvalla. "Moi", hän tervehti viileästi Hippos-lehtensä takaa. Luna loi minuun merkitsevän katseen ja meni laittamaan kahvia. "Otatsä Nita?" "En. Muuten sattuuko se Aleksi olee täällä?" Nita kysyi muka ohimennen- "Senkö takia sä tänne tulit?" Luna uteli. "En tietenkään. Kysyinpähän vaan." "Ei se oo täällä", vastasin koleasti. "Tuleeks se millon uudestaan?" Nita vaati saada tietää. "Ehkä maanantaina. Ehkä tiistaina. Mitä väliä sillä on?" "Ei mitään."
Tallituvassa kuului ainoastaan lehden sivujen vaihtelu ja kahvin porina. Samassa kuului viestiääni. "Sunko puhelin?" Luna äkkäsi. "Juu", vastasin ja kurkkasin mitä ja kuka joku oli laittanut. "Voisin hakee sut tallilta. T. Aleksi." Hymyilin itsekseni. Olihan poika näköjään sittenkin tulossa. "Voitko tulla heti? Ps. Muista kaks kypärää!" Aleksi vastasi saman tien takaisin. "Okei ja tietty muistan. : D " Naurahdin ääneen. "Kuka sulle viestiä laittaa?" Nita kysyi kiinnostuneena. Myös sohvalle kahviaan juomaan istahtanut Lunakin näytti höristävän korviaan. "Aleksi, se hakee mut ihan just." Nita katsahti minuun kulmat kohollaan ja tiiraili kiireestä kantapäähän olemustani. Tunnelma oli vähintäänkin jäätynyt. Kuin tilauksesta tallituvan oveen koputettiin. Nita ryntäsi avaamaan. "Ai hei!" Hän tervehti poikaa viehko hymynkare huulillaan. "Onko Salomea näkynyt?" Aleksi latasi tiskiin ja sai Nitan kutistumaan. "Tuolla se on", tyttö osoitti ja kierähti takaisin sohvalle lukemaan. Poika huikkasi minut ovelle. Kipaisin hänen peräänsä.
"Toi Nita taitaa olla ihastunu suhun", sanoin nopeasti Aleksille. Poika virnisti ilkikurisesti: "Siinäpähän on." Hän sai minutkin hymyilemään. Tallipihalla oli jo hämärtynyt ja oli melko kylmä. Aloin hytistä ohuessa puuvillapaidassani. "Onko sulla kylmä?" Aleksi kysyi, vaikka tiesikin vastauksen. En siis vastannut. Poika riisui takkinsa ja ojensi minulle. "Ota tää, mulla on paksu huppari." Kiitin ja puin takin päälleni. Vetoketju tarttui johonkin kankaaseen, eikä mennyt kiinni. Tuskailin vetskarin kanssa ja kysyin Aleksia. Poika nappaisi kankaan nopeasti vetskarin välistä ja laittoi takin kiinni. "Kiitos", naurahdin ja hymy levisi poskilleni. "Ei tee mitään", Aleksi virnisti ja tarjosi kypärää. Puin sen päähäni ja tällä kertaa Aleksi oli huomannut ottaa itselleenkin kypärän. "Muistin ottaa kaks kypärää", poika totesi lukien ajatukseni. "Hih, onneks. Pitää sutki suojata."
//Sun pitäs tutustuttaa aleksi lucaan! Niin aleksi pääsis useemmin tallille, sillä se mitä oon sille jutellu nii mukava ja kohtelias nuorimies. Hienoa jälkeä tein vaikka itse sanonkin, mutta MUISTA nyt siiten se kunnon loimitus ja kuivatteli hikoomisen jälkeen. Se on ihan super, että tuutte lunan kaa hyvin toimeen niin molemmilla on seuraa tallilla. 19v€ -Sanna
Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Sept 28, 2015 16:10:37 GMT 1
Maneesilla
28.9.-15 Talutin Biancaa talliin. Karva ei onneksi ollut pahemmin likainen, vaikka poni varmasti piehtaroinut olikin. Juuri ennen tallin ovea tamma jumitti. Se pärskähti ja ravisti itseään kauttaaltaan. "Hupsu! Tulehan nyt!" Höpisin ja sainkin tamman liikkeelle. Se seurasi perässäni kuin koira, aina karsinaansa saakka. Niin, Bia oli saanut päätallin yksityisten puolelta karsinapaikan. Olin ihan tyytyväinen, sillä karsina oli tilava ja siisti. Tai noh, lukuunottamatta Biancan jätöksiä.
Tallustelin satulahuoneeseen ja mukaani tarttui harjoja pursuava ämpäri. Saisi kyllä olla sellanen pakki, niin pysyis paremmin tallessakin. Olishan semmonen hienomman näkönenkin. Olinkin ajatellut käydä äidin kanssa hevostorilla, jossa siis myytiin kaikkea hevosiin liittyvää, paitsi tietty hevosia. "Hyvä idea", ajattelin mielessäni avatessani karsinan oven. Bianca söi heiniään ajatuksissaan, eikä tainnut edes huomata tuloani. Otin käteeni suan ja aloin harjata russin turkkia. Karva oli epätavallisen puhdas. Ainoastaan mahan alla oli mutaa, joka oli kaiketi tullut piehtaroinnista. "Nosta", kehotin ja sain ponin nostamaan kavionsa. Puhdistin sen nopeasti ja jatkoin seuraavaan.
Olin varustanut ponin ja olimme valmiita lähtöön. Kysäisin tallissa hääräävältä Sannalta, oliko maneesi vapaana. "On se puoli tuntia. Sitten sisään virtaa tuntilaisia. Jos et haluu jäädä jalkoihin, mene suosiolla kentälle", neuvoi Sanna. Olin kuitenkin itsepäinen ja päätin mennä maneesiin. Jos vielä sen jälkeen haluan ratsastaa, kun tuntilaiset tulee, siirryn kentälle.
Maneesi oli tyhjä ja autio. Valot oli sytytetty, joten katkaisijaa ei tarvinnut alkaa etsimään pimeässä, poni toisessa kädessä. Bianca seurasi nätisti kun talutin sen kentän keskelle. Sen pärskähdys kaikui maneesissa. "No niin ponski, lähetää", sanoin ja punnersin selkään. Keräsin ohjat sopivan pituisiksi ja naputin kevyesti pohkeilla. Matkasimme rauhallista käyntiä muutaman kierroksen maneesin ympäri. Verryttelimme volteilla, pysähdyksillä ja taivutteluilla.
Kehotin ponin raville. Kevensin tottuneesti ja pyöräytin russin kanssa pääty-ympyrät. Katsahdin puomeihin, jotka oltiin jätetty kentän keskelle lojumaan. Aika hyvät välit. Hetken mielijohteesta käänsin ponin puomeille. Tulimme vähän vinossa, mutta yli mentiin. Sitten taas kierros ja uudestaan, tällä kertaa suorassa. Tamma korskahti innoissaan ja nosteli tasaisessa rytmissä jalkansa puomien yli. "Hyvä!" Kuului kehu maneesin toiselta puolelta. Katsahdin tulijaa. Luna. "Moi!" Tervehdin iloisesti ja ravasin hänen luokseen. "Nyt ku oot siinä, niin tekisiks meille pienen ristikon tonne toiselle pitkälle sivulle?" Luna lupautui ja lähti kokoamaan estettä. "Kyllä te sitten isommankin pääsette."
Ristikon valmistuttua nostin hyvissä ajoin laukan. Varmaan kymmeniä laukka-askelia ennen estettä. Bia pomppasi sen kevyesti. "Mä nostan!" Tokaisi Luna, ennen kuin olin ehtinyt pyytääkään. "Kiitti", sanoin ja jatkoin laukkaa ympyrällä. Bia nojasi ulko-ohjaan, joten suoristin sen. "Hyvältä näyttää. Tulkaa nyt tuo pysty. Ehkä 50 senttinen." Käänsin ponin pehmeästi esteelle. Väliin tuli kolme laukka-askelta ja loikka. "Jee!" Hihkaisin mielessäni. Ensimmäiset esteet Bialla. Sillä silloin kun haimme Bian, minulle vain esiteltiin sen hyppäämistä niin, että joku muu ratsasti sillä. "Sehän meni keveesti. Saanko nostaa?" Kieltäydyin ja sanoin että meen vielä kerran. Sitten saisi nostaa.
Kiihdytin vauhtia ja nousin hiljaa jalustimille, kun olimme loikkaamassa. Sitten taas satulaan, kun palattiin maankamaralle. "Mahtavaa! Nyt ootte hypänny 70-senttisen!" Kertoi Luna. Hän oli nostanut sen jo seittemään kymmeneen senttiin, minun lupaani kysyen tietty. "Hyvä poni", kehuin ja silitin tamman pehmeää karvaa. "Se ei oo vielä yhtään hionnutkaan. Sil on aika hyvä kunto", informoin Lunalle. Pyysin tätä tekemään toisen esteen ja väliin jättämään kolme laukka-askelta.
"Noni", sanoi Luna ja kehotti minua hyppäämään. Laukkasin pääty-ympyrän ja käänsin loivasti esteelle. Bianca lähti hyppyyn aikaisin, enkä kerinnyt mukaan. En pystynyt antamaan ohjaa tarpeeksi, ja laskeuduttuamme Bia ravisti päätään kiukkuuntuneena. Esteen jälkeen jatkoimme seuraavalle esteelle. "Yks, kaks kolme, NELJÄ", painotin kun poni pomppasi. Tällä kertaa pääsin mukaan ja myötäsin riittävästi. "Hyvä!" kehaisin ja tein vielä laukkaympyrän. "Sehän meni hyvin", selosti Luna. Hän kokosi esteitä pois. Olin nostanut jalustimet ponin kaulan päälle loppukäyntien ajaksi. Rapsutin sitä harjan alta samalla.
Näin tuntilaisten kävelevän hevosineen maneesiin, kun itse olin jo yksäripuolen ovella. Puolessa tunnissa olimme saaneet tehtyä ihan kivan lenkin. Vein Bian karsinaan, riisuin varusteet ja loimitin sen. Sitten kävin viemässä sen tarhaan. Perästä päin kävin hakemassa sille heinää. Sanna neuvoi myös laittamaan Accelle ja Jutalle heinäkasat. Jäin katselemaan kun ponit söivät ja otin Biancasta kuvan. Voisi muuten ostaa uuden loimen, btw.
// Hei jess, kiva kun pääsitte hyppäämään ja luna oli auttaas. Bianca on aikamoinen pomppuponi vissiinki sitten Onneks teil suju ihan hyvin vaikka joku hyppy vähä epäonnistukin niin hyvä et jotkut onnistu niin jää ns hyvä maku suuhun! 16v€ -SannaAttachments:
|
|
|
Post by Salome on Sept 30, 2015 16:49:47 GMT 1
Paljon uutta! 1/2 30.9.2015 "Oi, toi näyttää kivalta!" Hihkaisi viereeni istahtanut Lilja osoittaen tietokoneeni ruutua. Olimme ATK:n tunnilla ja olin päättänyt vilkaista loimia. Tyttö oli uusi koulussamme ja heti noussut monien suosioon. Itse en ollut vielä kerennyt häneen tutustumaan. "Ai hei, mä oon muuten Lilja." Aivan kuin en olisi tietänyt! "Moi, mä tiesin", sanoin hymyillen. Lilja naurahti ja sanoi että hänkin tiesi minun nimeni. Sitten hän avasi suunsa: "Sulla on varmaan hevonen, kerran loimia kattelet. Mä oon kans ratsastanu joskus tuhat vuotta sitten. Aiotko ostaa ton loimen?" Silmäilin ruutua hetkisen ja nyökkäsin. "Varmaankin. Ootko sä muutes ihan tosissas hevosia harrastanu?" Kysyin aidosti kiinnostuneena. "Joo. Tai me mun siskon kans omistettiinki hevonen. Sen nimi oli Suviniemen Suutari. Sanottiin sitä Sutuks. Mut se myytiin ku me muutettiin. Me ollaan siis muutettu kahesti. Ekalla muuttokerralla se siis myytiin. Siihen se innostuskin sit lopahti. Hei muuten, haluisitko joitain meidän hevosen vanhoja tavaroita. Harjoja sun muita saat ilmatteeks mut jos kiinnostaa satulat tai suitsitarvikkeet niin niitä saisit parilla eurolla." Päätin tarttua tarjoukseen ja lupauduin lähteä katsomaan tavaroita koulun jälkeen. Liljan luona oli tosi siistiä. Hänen äitinsä hymyili aurinkoisesti ja nosti meille pakkasesta itsetehtyä omenapiirakkaa. Lilja avasi ostamansa Pepsin ja kaatoi ystävällisesti myös minulle. "Riittääkö?" Hän kysyi, kun lasi oli miltei piripinnassa. "Juu, kiitos!" Hymyilin ja kulautin poreilevaa juomaa kitaani. Ahmaisin pari palaa omenapiirakkaakin. Samalla Lilja kertoi itsestään ja perhestään. "..Niin joo ja meillä on kaks koiraa, Suvi ja Milli", hän selitti ja koirat hyökkäsivät sekunneissa keittiöön. Kaksi beaglea seisahtui pöydän eteen. "Niille ei sais antaa ruokaa pöydästä, mut mä en voi olla antamatta", hän selitti ja tipautti muutaman pienen palan piirakkaa lattialle. Beaglet nielivät sen ahnaasti kitusiinsa. "Hui, ne pian syö mut", sanoin ajattelematta, kun nousimme pöydästä. Minun ei ollut edes tarkoitus sanoa sitä. "Ei ne sua syö", Lilja kikatti julmasti. Kun hän käänsi selkänsä läppäsin itseäni naamaan: "Mitä mä oikein ajattelin?" Liljan ja hänen siskonsa Linnean esiin kaivamat tavarat olivat itse asiassa todella hyväkuntoisia. Oli kaksi satulaa, vyötä, pari suojia, kasa pinteleitä, satulahuopia, suitset, kimaltelevia otsapantoja, harjapakki, kymmenkunta sukaa, viisi loimea, muutamat apuohjat, bling bling- raippoja, kolmet päitset ja vaikka mitä muuta. "Teillähän on vaikka mitä. Mä en nyt kässää. Miksette te myy näitä torilla?" Ihmettelin hypistellen satulahuopia. "Ei me jakseta", Linnea sanoi suorasukaisesti ja kaivoi ylähyllystä vielä kuolaimet, voilan ja ratsastusloimen. "Tää on kyllä tosi kiva", sanoin loimea osoittaen. Linnea alkoi heti kertoa, miten hyvä se on. "Onhan sitä melko paljon käytetty", hän myönsi, mutta painotti sen olevan tarpeellinen. Katseltuani tuotteita valitsin mieluisimmat. Mukaan tarttui kyseinen ratsastusloimi, pari muuta loimea, päitset, harjapakki, monta otsapantaa, pari sukaa, satulahuopia, yhdet pintelit, satula (jonka sain halvalla!), jännesuojat ja kaksi raippaa. Olin kyllä tosi tyytyväinen ojentaessani Linnealle kaksi kahden kymmenen euron seteliä. Päästyäni kotiin, äiti ihmetteli minkä hevostarvikeliikkeen oikein olin ryöstänyt. "Sain yheltä uudelta tytöltä, Liljalta, kauheena uusia hevostarvikkeita. Tai, nää on siis käytettyjä, mutta hyväkuntoisia. Maksoin neljä kymppiä." Äiti huokaisi ja pyysi minua esittelemään niitä. "..Tällänen ratsastusloimi tosi kiva ainaki talvella, luonnonharjaksisia harjoja, ihania otsapantoja..." Olin pakannut Liljalta ja Linnealta saadut hevostavarat S-Marketin muovipusseihin ja heittänyt ne Volvon takakonttiin. Äiti lupautui minut kuskaamaan. Ajaa köröttelimme tallille hiljakseen hyräillen radiosta kuuluvaa musiikkia. Äiti oli erityisen ihastunut Mikael Gabrielin kappaleeseen: Älä herätä mua unesta. "Sehän on melko vanhaki biisi", sanoin äidille joka lauloi MG:en mukana. "Sinun mielestä Kake Randelininki kappaleet on vanhoja. Niitten pitäis siis olla ikivanhoja." Mutisin jotain siitä, että nehän olivat täysin eri asia. Saavuimme tallipihaan ja nousin ulos autosta. Kipaisin takakontille ja yritin saada jumiutuneen kontin aukeamaan. "Saatko sitä auki?" Äiti kysyi typerään sävyyn. Hän tuli kopauttamaan konttia pari kertaa ja sai sen sitten aukeamaan. "Kiitos." Otin kolme muovipussiani peräkontista ja lähdin niiden kanssa satulahuoneeseen. Purin kamppeet paikoilleen ja esim. Kaikki Biancan harjat siirsin uuteen turkoosiin harjapakkiin. Bling Bling- otsapannat siirsin suitsivermeiden kanssa samaan kaappiin. Otin kaksi uutta loimea mukaani Biancan luo. Pyynnöstäni Sanna oli jo tuonut tamman sisälle yksäripuolelle. Kävelin sen karsinalle ja tervehdin ponia. "Mitä kuuluu? Mulla on kaks uutta loimee mukana ja mun on pakko kokeilla niitä." Jätin toisen karsinan oven telineeseen roikkumaan ja toisen vein mukanani karsinaan. Laskin sen varovasti russin päälle ja kiinnitin jokaikisen hihnan. " Toihan on kivannäkönen ja sopivan kokoinen. Vähän tossa reunassa on kulumaa, mutta ei se haittaa", ajattelin mallatessani loimea. Sitten otin sen pois ja puin toisen loimen päälle. Se oli toppaloimi ja huomasi että se oli vähän reilumman kokoinen. Mutta esim pakkasella varmasti hyödyllinen. "Onko maneesi varattu?" Utelin Sannalta. "On, kahdeksan aikoihin se taitaa olla vapaa." "Entä kenttä?" "Se on vapaa. Muista kuitenkin siivota puomit sun muut pois, ku sinne tulee sit tuntilaisia." "Ok, kiitti", vastasin ja lähdin varustaamaan poniani. Bianca seisoi söötin näköisenä karsinassaan, kun palasin paikalle satulan kanssa. Laitoin sen lepäämään oikealle paikalleen ja kiristin vyön. Laitoin ponin jalkoihin vasta saadut jännesuojat ja otsapannan vaihdoin bling-blingiin. "Hei sä siellä, katotko vähän mun ponin perään, ku mä käyn tekasee muutaman puomin kentälle?" Kysäisin tytöltä, jonka huomasin norkoilevan lähistöllä. "Joo", hän mumisi kun lähdin. Rakensin 60-senttisistä esteistä koostuvan sarjan ja yhden 80-senttisen esteen lävistäjälle. Lyhyelle sivulle laitoin laukkapuomit. Tyytyväisenä palasin talliin hakemaan ponini tytön valvonnasta. Kiitin tyttöä ja hän esitteli itsensä samalla. "Mun nimi on sitten Rosa. Toivottavasti nähään vielä!" Läksin kentälle ja nousin selkään. Aloittelin alkuverryttelyillä ja poni tuntui vähän jähmeältä. Taivuttelin sitä ja sain sen pikkuhiljaa vetristymään. "Hyvin se menee", sanoin ja taputtelin russin kaulaa. Aloittelimme esteharjoittelut siten, että tein pääty-ympyrän laukassa ja sitten siirryn puomeille. Jos poni tuntuu hyvältä, jatkan sarjalle. Laukkasin ympyrän ja ohjasin puomien yli ongelmitta. Kannustin ponin sarjalle ja muistin antaa kunnolla ohjaa. Pidin pohkeet kiinni sarjan välillä ja poni oikein imi esteelle. "Hyvä", kehaisin ja jatkoin etenemistä kevyessä istunnassa. Jatkoin pitkän sivun päähän ja pyöräytin uuden laukkaympyrän. Ensimmäisellä puomilla poni kolautti, mutta nosti seuraavilla puomeilla jalkansa riittävän korkealle. Varomatta se oikoi esteille, mutta loikkasi ne tasaisen varmasti. Kehuin ponia taas ja hidastin käyntiin. ... //Nojoo me kateltiinki kauhuissaan tota tavaramäärää, minkä oot hommannu D: Muista olla valikoiva ja säästä ne kaikista tarpeellisimmat tavarat Bialle, ja loput voitkin luovuttaa meille vai mitä? c; Biahan on kunnon esteponi, mutta muista treenata myös koulua, sillä se on kaiken A ja O, ethän unoha!? 18v€ -Sanna
|
|
|
Post by Salome on Oct 11, 2015 8:46:39 GMT 1
Paljon uutta 2/2
...Annoin ponin kävellä hetkisen, ennen kuin siirtyisimme loppuverryttelyihin. Taputin ponia kaulalle ja annoin sille enemmän ohjaa, jotta se voisi venytellä kaulaansa. Pihaan kaarsi tuttu Volvo. Ovi avattiin ja tallin pihamaalle astuivat äiti, Iita-täti ja hänen 8-vuotias tyttärensä Heli. "Heippa Salome!" Iita huikkasi lähestyessään kenttää. Tervehdin jokaista ja kysyin olivatko he tulleet katsomaan. "Juu, ja mietittiin saisiko Helikin pikkuisen ratsastaa?" Äiti kierteli varovasti. Mieleni olisi tehnyt kieltäytyä, sillä tamma ei ollut pomminvarma. Toisaalta en hennonut kieltää. "Voihan toki, mä tuun kaartoon niin päästetään Heli selkään. Talutanko mää?" "Älä suotta. Heli on käynyt nyt muutaman kuukauden ratsastuskurssia eikä tarvitse taluttajaa, vai mitä Heli?" Tyttö nyökkäsi ja hymyili vienosti. "Äh, mitäköhän tästä tulee", mutisin niin hiljaa ettei kukaan kuullut. Autoin serkkuni selkään ja kipaisin itsekin aidan taakse katsomaan.
Heli sai Biancan liikkeelle, ehkä turhan kovakouraisesti. "Se on kyllä aika herkkä", totesin. Tyttö piti ohjia melko löysällä, mutta käyntiä sitä vaan mentiin. Heli sai russin jopa parille hoipertelevalle voltille. "Saanko ravata?" Heli kysyi heilahdellessaan ponin selässä. "Juu, mut haluutko että tuun taluttaa?" Kysyin toivoen hänen vastaavan myöntävästi. "Ihan sama." Hypähdin aidan yli ja parilla harppauksella olin jo russin ohjaksissa. "Otetaan toiselle pitkälle sivulle", ilmoitin. Seuraavassa kulmassa Heli antoi pohetta ehkä turhankin reippaasti. Tamma pyyhälsi laukan kautta reippaaseen raviin. Heli oli nytkähtänyt pahasti ja hölskyi nyt epätasaisessa kyydissä. Näin parhaaksi ottaa käyntiin. "Se oli siistiä", armas serkkuni kailotti äidilleen, joka näytti puolikuolleeksi säikähtäneeltä. Pikkuhiljaa tädinkin naamalle levisi kestovirne. Olihan sentään Heli tyytyväinen. Tyttö taputti vielä ponia, ennen kuin hänet nostettiin alas. "Se oli kyllä kivaa."
Tallissa laitoin Biancalle yhden sen uusista loimista ja jätin sille verkkoon paljon heinää. "Syö vaan pullukka. Sun pitää kasvattaa sitä varsaaki." Halasin sitä vielä ja sanoin hyvästit. Vein kypäräni ja hanskani satulahuoneeseen. Äiti, Iita-täti sekä serkkuni Heli, odottivat kiltisti autossa. Kun istahdin Volvon penkille Helin viereen, hän nykäisi minua hihasta:" Pääsenhän mä joku kerta uusiks?" Lupasin että hän pääsee. Tyttö kiljaisi ilosta ja hihitti sitten itsekseen.
// Onneksi Bianca pysyi suht hyvin aisoissa, vaikka säikyttikin tätis. Serkku kyllä oli innoissaan ja ihmekös tuo ku kovaa mentiin heh. Tekee biallekin hyvää, että sen selässä käy välillä muutkin kuin vain sä : ) 6v€ -Sanna
|
|
|
Post by Salome on Oct 20, 2015 21:18:00 GMT 1
Taivuttelua ja pohkeenväistöä "Linda on kyl niin vit*ttava", Luna kiehui minulle tallituvassa. Kuuntelin puolella korvalla ja selasin Lindan instaa. "Mitä se on sulle tehny ku vihaat sitä niin paljon?" Ihmettelin ja siirsin katseeni Lunaan. "No oonhan mä tän sata kertaa selittäny. Se on semmone bitch, että mä en kestä..." Selitys loppui kuin seinään kun ovi kävi. Itse ämmien kuningatar purjehti tallitupaan. Hän hymyili viekkaasti, haki Coca-colan jääkaapista ja lähti pois. "...Varmaan meni taas Lucan luo", Luna jatkoi tilitystään ja lysähti sitten viereeni sohvalle. "Mitä sä selaat?..Älä perkele", Hän naurahti ja jatkoi: "..Selaat sen bitchin instaa! Vaikka nättihän se on." Siirryin takaisin Instagramin etusivulle. "Mut onko Lucalla väliä.. Tai siis ooks sä viel ihastunu sii.." Luna heilautti kätensä suulleni ja madalsi ääntään kuin salaliittolainen: "Ei sanaakaan enää." Puunasin Biancaa karsinassa ja tungin selvitysainetta häntään ja tekaisin sinne ranskanletin. "Vähän vinossa", mietin. Purin letin ja tekaisin nopeasti uuden. Vinossa. Vittu. "No, ihan sama" murahdin ja siirryin harjaan. "Tästä tulee hienoo.." Lallattelin väkertäessäni lettiä. Bia pärskähti ja kuopi vasemmalla etusellaan. "Hyi, ei saa tehä noin", toruin ja poni lopetti. Kehuin ja suukotin sitä turvalle. Hain satulahuoneesta Biancan satulan ja sen seuraksi nappasin punaisen satulahuovan. Toiseen käteeni köytin suitset. Kävellessäni tamman karsinalle, ohjat roikkuivat maassa. Horjahtelin niiden kanssa karsinaan ja rupesin varustamaan Biaa. Se seisoi rauhallisena mutustellen heiniä verkosta. "Mentäskö tänää koulua?" Kysyin, sillä muistin Sannan sanoneen kouluratsastuksesta jotain. Poni ravisti itseään. Kiristin satulavyön ja tuikkasin käsissäni lämmitetyt kuolaimet ponin suuhun. Talutin ponin maneesiin ja laitoin kolme kartiota ketjuksi keskelle kenttää. Vein ponin kaartoon kentän keskelle. Tarkistin satulavyön, jonka sainkin kiristää kahdella reiällä. Jalustimetkin sain pidentää ja sitten loikkasin selkään. Pyrin heti alkuun ratsastamaan ponia reippaasti eteen. Volttasin ja taivuttelin rennosti ponia. Se liikkui letkeästi ja ilmavasti. Tiukensin ohjia ja otin uralla asetuksen sisään. "Hyvä tyttö." Maiskautin ponin raviin ja verryttelin volteilla taivutteluiden kera. "Hyvinhän tää sujuu", mumisin itsekseni, kun Bia väläytteli minulle hienoja liikkeitään. Se taipui kauniisti niskasta silloin, kun pidin käden tasaisena. Suurimmaksi osin siis suorilla. Harmitti hieman, koska silloin kun liikautin kuolainta turhaan, poni taas lönkötteli turpa luotilinjan edessä. Yhteen hyvään pätkään lopetin. Kiersin muutamaan kertaan käynnissä tötsät. Bia taipui vastustelematta. Silitin sen silkkistä kaulaa kiitosten kera. Otin saman ravissa ja kaikki sujui taas mallikkaasti. Rohkenin kokeilla myös laukassa, tosin minun piti käydä vaihtamassa välit pitemmiksi. Nostin laukan ja ketterästi taivutin Biaa ensimmäisen kartion lävitse. Yksi jäi kiertämättä, mutta muuten meni hyvin. "Hieno poni." Tulin toisesta suunnasta ja kiersin tällä kertaa kaikki kartiot laukassa. "Huippua!" Kehaisin tammalle, joka pärski tanssadellessaan eteenpäin. Väistätin Biancaa ja alkuun oli hankaluuksia. Kun tajusin minkä verran ohjaa ja pohetta minun pitää käyttää, oli liikkeet hienot. Pohkeenväistö käynnissä ja ravissa sujui mutkattomasti, mutta laukassa tuli ongelmia. "Äh, pitäskö luovuttaa", mutisin turhautuneena. Otin uudestaan ja yritin parhaani. Bia laukkasi enimmäkseen eteenpäin, mutta muutaman kerran myös väistäen. Hidastin tamman käyntiin. Ravasin voltteja molempiin suuntiin ja ratsastin onnistuneesti parin laukkavoltin. Tavallisimpia ongelmia oli "liika sisään asettaminen." Luna norkoili maneesin ovella ja pyysi saisiko kuvata. "Joo, ota vaan." Jatkoin harjoituksia ja otin vielä pari kertaa pohkeenväistöä ravissa. "Sehän menee kivasti. Aiotko hypätä tänään?" Pudistin päätäni. En, en tosiaankaan. Tämä päivä oli pyhitetty kouluratsastukselle. Nostin vielä kootumman laukan molempiin suuntiin ja ratsastin kahdeksikkoa. Poni oli super ja jaksoi koko tunnin treenauksen. "Näistä joistain tuli aika kivoja. Käykö jos laitan sulle näitä whatsappiin?" Luna kysyi katse kiinnittyneenä kameraan. "Otin muutaman videonkin. Hei, sähän voisit alkaa bloggaamaan ja laittaisit joitain ratsastusvideoita tubeen. Ihan oikeesti. Voisin tulla kuvaamaan sua useemmin." Lunan ehdotus jäi mieleen ja päätin miettiväni asiaa. Oishan se kiva laittaa videoita youtubeen ja kattoo niitä jälkeenpäin uudestaan. Riisuin ponilta varusteet ja laitoin ohkaisimman fleece-loimen mitä löysin. Hieman hionnut klipattu tamma piti suojata hyvin vilustumiselta. Laitoin satulahuoneessa rehun turpoamaan ja syötin sen sitten ponille. Ahnaasti se nuoli ruokakauhan putipuhtaaksi. "Senkin ahmatti." Kävin vaihtamassa satulan alle puhtaan huovan ja vein likaisen pesuun. Rasvasin pikaisesti suitset ja uuden nahkariimun, jonka ostin äidin kanssa alennusmyynnistä viikonloppuna. Muutama tuntiratsastaja haki huoneesta varusteita puhumatta sanaakaan. Kaivoin puhelimen taskustani ja selasin Yläkokon Whatsappia. Sanna: Viittiskö joku hakea Cayan tarhasta? Luna: Mä en ainakaan ehi. Lähen Kämpellä maneesiin. Salome? Minä: Joo mä haen. Haahuilin satulahuoneessa etsiskellen Cayan päitsiä. Silmiini osui mini kyltti jossa luki "Caya" ja sen alapuolella riippuivat kaiketi sen päitset. Nappasin ne mukaani ja lähdin ulos tallustelemaan. New Forestin poni kökötti tarhan portilla. Pujotin päitset nopeasti päähän, ennen kuin se muuttaisi mielensä. "Tulehan" kehotin mutta poni ei reagoinut. "No niin laiskamato", komensin ja poni rupesi askeltamaan turhankin energisesti vieressäni. "Ihan rauhassa.." Jarruttelin menoa ja kuljin mahdollisimman edellä. "Älä yritäkään ohittaa mua", mumisin ponille, joka melkein rynni ohitseni. Talutin sen karsinaansa, jonka ovessa oli hieno nimikyltti. "Voisin Biallekin tehä tollasen", mietin ja päästin ponin irti. Kävin kipaisemassa sille vähän heinää verkkoon. Väsähtäneenä lönkyttelin tallituvan sohvalle selaamaan puhelinta. Googlettelin bloggaamisesta. "Hmm.. Voisinhan mä ehkä.." Mietiskelin itsekseni. Se olisi kuin päiväkirjan kirjoittamista ja kehitystä olisi helpompi seurata. "Aattelit sä ruveta bloggaamaan", Luna kysyi kuin ajatukseni lukien sohvan toisesta päästä. "Varmaan. Voishan sitä ainaki yrittää", mussutin suu täynnä leipää. Luna hymyili: "Se ois kivaa ja mä voisin kuvata usein!" Naurahdin ja painotin että miettisin asiaa vielä. Kotona koneella istuessani surffasin netissä. Päädyin lueskelemaan blogeja ja aiheita siitä, millainen olisi hyvä blogi. 1.Omaperäinen nimi. Puntaroin mielessäni eri nimiä ja päädyin tähän: "Hei, me lennetään!" Se olisi sopivan teatraalinen, mutta sivuuttaisi siinä samalla sitä, että olin erityisen kiinnostunut esteistä. 2. Hieno ulkoasu. Valikoin erilaisista teemoista pehmeitä sävyjä ja kaavailin blogin sävytykseksi lempivärini, violetin. Löysin kivan fontin ja laitoin sen riittävän kokoiseksi. 3. Tietoa pitäjästä. Loin sivun, jossa tein pitkän litanian siitä millainen minä olen, mitä minä harrastan ja minkä verran olen ratsastanut. Lisäsin pari kuvaa itsestäni ja loin sitten vielä sivun Biancalle. Kerroin siitä tarpeelliset tiedot ja liitin mukaan muutaman hienon kuvan. 4. Persoonallinen kokonaisuus. Jäin miettimään kyseistä ohjetta, mutten keksinyt pätkän vertaa. En kirjoittanut vielä ensimmäistäkään blogitekstiä, enkä ollut julkaissut edes blogia. Klikkasin uuden välilehden ja menin katsomaan youtubesta ratsastusvideoita. Kun kello lähestyi kahtatoista yöllä, suljin koneen ja kömmin nukkumaan. Tekisin huomenna sen blogin. Ehkä. Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Oct 21, 2015 11:36:58 GMT 1
Hampaiden raspaus ja kengitys Bianca seisoi nätisti, kun pidin sitä kiinni käytävällä. En viitsinyt laittaa sitä kiinni vetopaniikin vuoksi. Kengittäjä piteli tamman oikeata etujalkaa koipiensa välissä. "Kuopiikos se tällä jalalla?" Hän kysyi ja jatkoi vuolemista valkoisen aineksen putoillessa maahan. "Joo, kyllä se välillä." Mies hymähti ja alkoi pulttaamaan kenkää kiinni. "Sen huomaa kun tää on tuosta eestä kulunu. Pitää kattoo ettei sitten kulu hirveen epätasesti." Nyökkäsin selin minuun päin olevalle miehelle. Rapsutin Biancan otsaa. Olisin kuvitellut sen tarvitsevan rauhoitusta, mutta nätisti se sittenkin meni. Kun kengittäjä oli käynyt jokaisen kavion läpi hän kysyi: "Raspaanko minä hampaat, vai onko tulossa eläinlääkäri?" Pudistin päätäni. "Ei tarvitse. Tosiaan on tulossa tänään parin tunnin päästä." Mies kokosi kamppeensa ja otti vaivaisen parin kymmenen euron maksun. "Kiitos paljon!" Hihkaisin hänen mennessään.
Heitin ponille satulan selkään karsinassa ja lykkäsin kuolaimet suuhun. Kiristin soljet ennätysnopeudella. "Tässähän rupee harjaantumaan", myhäilin itsekseni. Talutin ponin perässäni maneesille. Kun kuljimme satulahuoneen ohi, nappasin varmuuden vuoksi raipan mukaan. "Tuskin mä tätä tarviin."
Nousin selkään kentän keskellä, Biancan rapsuttaessa jalkaansa. "No nii mennää", tokaisin ja laitoin pohkeet kiinni kylkiin. Kävelimme rennosti ensin muutaman kierroksen. Ratsastin pari suurehkoa volttia. Tamma pärskähti ja siirtyi kehotuksestani raviin. Kevensin lyhyet sivut ja istuin satulaan pitkillä sivuilla. Välillä pompotti, mutta en kuitenkaan ollut vaarassa tippua. Vilkaisin kenttää ja huomasin jonkun jättäneen sarjaesteen purkamatta. Huokutus hyppäämiseen oli suuri, mutta päätin kuitenkin pysyä rauhallisemmassa menossa.
Nostin laukan molempiin suuntiin ja sain koottua ponin hyvin. "Jes", ajattelin taputtaessani Biaa. Otin pääty-ympyrätkin laukassa ja nyt meni paremmin kuin eilen. Sitten hidastin raviin ja köröttelin vielä hetken. Ravasin voltteja pienentäen ja suurentaen jokaista. "Hyvä", sanon ja kaarran kentän keskelle. Nousen alas selästä. Vedän jalustimet ylös ja avaan satulavyötä muutamalla reiällä. "Saat vähä hengähtääki." Poni tallustelee perässäni tallille.
Eläinlääkäri on jo paikalla kun saavun. "Äh, anteeksi. Jouduiks odottaa kauan?" Nostin tammalta satulan selästä ja kiikutin satulahuoneeseen. "En, juuri tulin. Mutta katsotaanpas pian sitä sinun poniasi." Otin Biancan käytävälle. Katsoin kun vaaleahiuksinen nainen asetteli metallisen härpäkkkeen ponini suun ympärille. "No niin ja katsotaas.." Lääkäri selitti ja tunnusteli kädellään tamman suuta. "Jahas. Hammaspiikki. Raspataas pois." Metallinen raspi liikkui edestakaisin kuolaavan ponin suupielessä. Se oli inhottavan näköistä. Pian se oli kuitenkin valmista ja metallijutska napattiin pois. "Hyvä." Lääkäri taputti Biancan kaulaa ja kysyi sitten: "Olikos tällä se varsa masussa?" Nyökkäsin ja selitin milloin se syntyy. "Hyvä on. Kuuntelen vähän sen mahaa. Selviän siitä karsinassakin. Voit mennä vaikka kaakaolle." Hymyilin ja lähdin samantien tallitupaan.
"Lähtiskö tänää joku maastoon?" Rosa kysyi minulta ja Lunalta. "En mä varmaan, ku kävin jo ratsastaa Bian. Se on nyt vielä eläinlääkärin kaa tuol." "Mä taas en jaksais mitenkää. Mite ois joku muu päivä?" Luna ehdotti ja sai idealleen heti kannatusta. "Ois sen verran pitkä et saatas ottaa eväät mukaan!" Rosa intoili. "Joo ja voitas ottaa joku ihana laukkapätkä!" Luna jatkoi. "Mä tietty tulisin Biancalla, Rosa kaiketi Kanilla ja Luna Accella taikka Kämpellä. Päästäs russiretkelle", naurahdin ja jatkoin vielä: "Sovitaan joku päivä ja jos joku muuki haluis lähtee." "EI Lindaa", Luna käski. "Tuskin se ees lähtis." "Kummiski, ei sitä." "Ei me muutenkaan ketään tarvita. Mennää kolmestaan", Luna päätti ja jakoi kaikille kaakaot.
Eläinlääkäri oli valmis ja sanoi että varsa voi oikein hyvin. Sitten lähempänä synnytystä hän tulisi tarkastamaan varsan useamman kerran. "Okei, mutta kiitos kun kävit", kiitin ja halasin poniani. Kun lääkäri oli mennyt, vein Biancan pihalle tarhaan. Siivosin sen kikkareet karsinasta ja kävin kippaamassa koko kuorman lantalaan. Sannan ehdotuksesta puhdistin vielä parin muunkin hevosen karsinan.
Vein hevosia tarhaan ja puhdistin muutamia varusteita. Sanna kiitti ja ojensi minulle karkkipussin. "Ai, kiitos. Mulla tekee hirveesti mieli karkkia." Nainen hymyili ja kiitti vielä kerran hyvin tehdystä työstä. "Oli susta ainaki apua. Tuuhan toistekki auttelee!" Läksin tallista pihalle ja nostin punaisen joponi maasta. Istuin satulaan ja lähdin polkemaan kotiin. Varmaan viiden metrin välein pysähyin syömään karkkia. : D
|
|
|
Post by Salome on Oct 21, 2015 11:42:08 GMT 1
Muutama kuva Biancasta:
Estekuva: Käytiin yks päivä hyppäämässä ja ennätys tuli. Hypättin metri viis ja olin ikionnellinen. Tolla russilla riittää pomppua!
Laukkakuva: Kävin ottaa Biancan kirmailusta kuvaa tarhassa. Sillon ku oli vielä enemmän ruohoo!
Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Oct 22, 2015 20:09:55 GMT 1
Tallivaatteita osa 1/2Aattelin nyt päivittää tänne mun tallivaatekokoelmaa. Luonnoksissa myös Biancan varustekokoelmaa. Oon siis pyhittäny nää kaikki tallivaatteiks enkä käytä esim. koulussa. 1. Peruspaita, mitä pidän jos ei oo mitään erityistä. Ei oteta kuvia tai mitään muutakaan. Venyvää kangasta ja tosi mukava päällä. 2. Pipo, joka on hehe oikeestaan talvelle. Kesäpipoille oon sanonu jyrkän EI:n. En tykkää käyttää pipoja, mut tätä käytän kovimmilla pakkasilla, ettei korvat jäädy. 3. Vaaanhat ratsastushousut, joista on varmaan tuhat kertaa kuulunu KRÄTS. Aina pelko et millonkohan ne saumat ratkee.. No, kuitenki tallitöissä ihan ok, eikä ratsastaessakaan pahemmat. 4.T-paita jossa on joku käärmeen kaltanen kuvio.. xD Kesällä vaan. 5.Toppatakki, joka on kyllä ihanan paksu! Ihan must talvella. 6. Kypärä. Yläpuolella bling blingiä. 7. Valkoiset ratsastussukat, joissa punaiset kolmiot. Vähän ehkä kuluneet.. Vink,vink äiti. 8. Ratsastussaappaat, joissa hopeasta narusta tehdyt koristenyörit. 9.Punaisen sävyinen toppi, joka sopii lämpimiin ilmoihin. 10. Ratsastushanskat. Hyväkuntoiset ja tosi mukavat! 11. Kuluneet farkut, jotka sain pyhittää tallille, ku äiti osotti muuten roskista. MIKS ÄIDIT EI TAJUU ET NÄÄ OIS MUOTIA! :"D 12. Vanha paita. Käytän esim. jos kuvataan jne. Kevyt puuvilla pusero. 13. Ku kuvataan nii tää on kyl ihana. Muutenki nätti. Ainut miinus se, ettei oo kovin mukava päällä.. Attachments:
|
|
|
Post by Salome on Nov 28, 2015 14:52:24 GMT 1
Daardirlandirlandaa
Biancan varsa syntyisi Tammikuussa! Olin niin iloinen, että halusin hyppiä riemusta. Poljin tukka putkella tallipihaan ja heivasin pyörän tallin seinälle nojaamaan. Huomasin Lunan hakevan hevosia tarhasta ja Sannan siivoavan tarhoja. "Hei, tarviitko apuu?" Kysyinkin naikkoselta. "En mä, kyl mä tän teen. Meehän sä ponis kaa touhuamaa. Sen maha on muuten kasvanu melko paljon. Ei uskois että tammikuussa syntyy", hän vastasi hymyillen. "Totta. No, heippa sitte." Taivalsin ponitarhaan ja väistelin Accen näykkäämis yrityksiä. "EI", kielsin topakasti. "Ei saa." Bia seisoi rauhallisena ja mussuttaen aamuheiniään. "Heippa tyttö. Oho. Sanna oli oikeessa, sun maha on kasvanu." Silitin ponin pehmoista karvaa ja tutkailin masua. "Se tosin voi johtua myös siitä että sä ahmit koko ajan. Mennään ratsastamaa vähä!"
Ilma oli melko kolea, mutta sopivalla vaatetuksella oli kuitenkin hyvä olla. Ponitkin olivat kasvattaneet jo melkoisen talvikarvan, joten niilläkään ei pitäisi olla kylmä. Maassa lainehti vettä ja keli oli vähän kurainen. Muutama päivä sitten sataneesta lumesta ei ollut enää jälkeäkään.
Taluetettuani ponin tallin edessä olevalle puomille, rupesin harjaamaan sitä. Karva oli muuten silkinpehmeä, lukuunottamatta vatsan alle kerääntynyttä mutaa. Sain nyppiä mutaa sormilla, että sain sen varmasti lähtemään. Nappasin harjaämpäristä kaviokoukun ja nojasin poniin sen verran, että se nosti kavionsa hollille. "Tack so mycket." Pidin siitä Biassa, että se oli melko helppo poni. Melkein mikään ei tuntunut vaikealta. Ainoastaan ryöstäminen oli se juttu, mikä oli hieman inhottavaa.
Satulavyö ei mennyt kiinni, vaikka miten yritin. "Hirvee rantapallo sun maha. Toisaalta sieltä syntyy ihana russi varsa!" Silitin mahaa hennosti. Päätin etten menisi satulalla, vaan ratsastaisin pellolla ilman satulaa. Olin innostunut ilman satulaa ratsastamisesta enemmän sen jälkeen, kun Reifir oli pitänyt meille ratsastustunnin.
Nousin selkään puunkannon päältä Biancan seistessä paikallaan. Olin varulta ottanut raipan mukaan, jos poni heittäytyisi laiskaksi. Napautin pohkeeni russin kylkiin ja se lähti köpöttelemään tasaista tahtia kohti peltoa. Bia valitsi askeleensa tarkkaan ja löysi turvallisen reitin heinäpellolle. "Hyvä tyttö." Ratsastin voltteja ja otin muutamia ravipätkiä. Poni kipitti minkä ehti ja nautti selkeästi ratsastuksesta. Kannustin Biancan laukkaan ja tunsin kuinka valtava energia purkautui allani. Se pukitti muutaman kerran ja nautin ihanasta vapauden tunteesta, kun kiisimme tukka putkella. Pellon reunassa kuitenkin tajusin hidastaa, sillä olisi riskialtista laukkuuttaa tiinettä tammaa uudestaan. "Hienosti meni", kehuin ja taputin sitä. Ponin kyljet kohoilivat, mutta siitä huokui tyytyväisyys. Pienet karvakorvat oli suunnattuna eteenpäin. Askelluskin oli reipas.
Laskeuduin alas Bian selästä ja talutin sen puomille. Vaihdoin suitset päitsiin. Puunasin tamman päästä varpaisiin. "Oot sä kyllä nii hieno ja sun varsastaki tulee hieno. Se kyllä on talvivarsa, mikä on vähä harvinaisempaa." Hain ponin ruokaämpärin ja laskin siihen porkkanan. Annoin sen syödä ja kuuntelin kun se rouskutti herkkuaan tyytyväisenä. "Mä en enää aio antaa sulle käestä herkkuja ainakaan kovin usein, ku pian sä opit puremaan." Poni oli hionnut vähän edestä, joten vetäisin sille loimen päälle. "Et palellu tai vilustu", höpisin ja vein sen tarhaan.
//Hei ihanaa lukee pitkästä aikaa hoitotarinaa <3 Ite oon vihdoin päässy tallille, et jos joku päivä et pääse niin voin juoksuttaa sen tai käydä selässä ja läpiratsastaa. Bian vatta on kyl aika pallo, mutta kerranki se on hyvä merkki, toisin kuin Accen kanssa jolla on varmaan ihan yhtä iso maha mutta se ei varsasta johdu kyllä D: Se lumi oli kyllä ihana piriste, mutta nyt se suli sitten ja kaikkialla on harmaata ja pimeetä, toivottavasti pian tulis taas lunta! Kiva kun menitte pellolle piristään molempien mieltä 11v€ -Iida
|
|
|
Post by Salome on Nov 29, 2015 15:14:35 GMT 1
Mutaa,mutaa ja mutaa..29.11 Äiti oli heittänyt minut autolla tallille ja olin ovesta hypätessäni osunut mutaiseen kohtaan. Kenkieni sisään oli pursunnut mutaa ja jouduinkin heti alkajaisiksi lähteä niitä talliin puhdistamaan. Taivaalta satoi vettä kovaa kyytiä ja jo matkalla talliin kastuin pahasti. Tallissa ei näkynyt hääräävän muuta kuin Sanna, sillä olihan sunnuntai. Yksityisillä hevosilla sai kuitenkin halutessaan käydä ratsastamassa. Kuljin WC-seen ja pyyhin kenkiäni vessapaperilla. Riisuin ne jalastani ja tein saman tempun sukilleni. Saatuani ne mielestäni semi puhtaiksi, menin hakemaan Bian päitset.
Tarhassa minua tuli vastaan kolme likaista ponia. Acce, Jutta ja Bianca. Hätistelin Accen ja Jutan tiehensä. Vasta silloin huomasin ponien tapelleen. Biancan karva oli sotkuinen ja sitä oli ilmeisesti purtu. Kaulassa oli pintanaarmu ja veri oli varunut kapeana viiruna. "Voi ei, pikkukulta. Onko sulle oltu ilkeitä?" Tiedustelin ja syleilin ponia. Se oli niin reppanan näköinen seistessään mutaisena, sotkuisena ja naarmuisena. "Toivottavasti ei oo pahemmin käyny." Nimittäin jalkavammoja ei näkyisi ulospäin. Lähdin taluttamaan poniani talliin.
Talliin saapueassamme meidät ympäröi lämmin ilma. Johdatin ponin käytävälle ja rupesin setvimään sen likaista kuontaloa. Muta ja hiekka oli pikkuhiljaa siirtynyt ponista minuun. Hain varustehuoneesta suitset ja päätin samalla taas meneväni ilman satulaa. Se vain oli niin kamalan mukavaa. :"D
Kysäisin Sannaa katsomaan onko poni aivan kunnossa. Hän tarkasti jalat, naarmut ja tutkaili sen pyöreää mahaa. "Kyllä se näyttää olevan kunnossa. Varsakin potkaisi vatsaa oikein tomerasti. Silläkin on luultavasti kaikki kunnossa." Huokaisin helpotuksesta ja kysyin pitäisikö minun kuitenkin kutsua eläinlääkäri tarkastamaan. "Ei sinun tarvitse. Ottaa vain turhaan maksua siitäkin. Sitten seuraavassa tarkastuksessa se voi katsoa kaiken tarpeellisen."
Kipitimme Biancan kanssa vikkelään maneesiin, sadetta karkuun. Suljin maneesin suuren oven perässämme ja tassuttelimme ponin kanssa kuivalle hiekalle. Olin napannut maneesin nurkalta mukaani penkin, mikä helpottaisi selkäännousua. Astuin penkin päälle ja siitä kuului epäilyttävä ruksahdus. "Oijoi", hengähdin selkään päästyäni. Otin ohjat käteeni ja annoin pohjetta liikkellelähdön merkiksi. Bianca lähti vähän laiskotellen liikkeelle, mutten antanut sen häiritä. Voitaisiin mennäkkin vähän rennommin.
Ravailin pitkät sivut ja annoin Biancan kävellä lyhyet. Siirtymiset olivat aina vain nopeampia, joten lisäsin voltteja sekä pysähdyksiä. Kaikki sujui hyvin ja tuntui turvalliselta istua russin paksussa selässä. Seuraavassa kulmassa nostin laukan. Biancan laukka pyöri melko huonosti, joten nostin uuden. Se meni jo vähän paremmin. Laukattuamme pari kertaa poni innostui ja halusi laukata lisää. Päätin tehdä laukkaympyrän. Minun harmikseni Bianca päätti toisin ja se jatkoi uralla laukkaamista aina vain nopeammin. Pian se kiihtyi ja ryöstäytyi käsistä. Poni sinkosi sinne tänne isossa maneesissa. "Rauhotuhan nyt.." Yritin tyynnytellä sitä ja tein varmaan miljoonia puolipidätteitä. Olin lievästi sanottuna kauhuissani. Selkä oli muuttunut liukkaaksi, eikä istumista helpottanut se, että poni pukitteli. Jonkin ajan päästä tunsin kuinka tamman laukka alkoi hidastua ja pian se jo siirtyi huohottaen käyntiin. "Hupsu pikku poni."
Olin pyytänyt paikalle ilmestynyttä Lucaa laittamaan Biaa varten muutaman puomin uralle. Ensin menimme puomit ravissa ja Luca vaihtoi sitten välit pidemmiksi. Nostin laukan kulmasta ja Bianca tuntui hirveän energiseltä. Se syöksyi puomeja kohti ja loikki ne kuin ihmetellen, kuka oli laittanut risuja sen tielle. "Tuntuuks et sil on virtaa?" Luca kysyi pilke silmäkulmassa. Samaan aikaan olimme siityneet ponin kanssa käyntiin. "No joo. Se kerran aikasemmin lähti multa käsistä." "Aijaa. On sit ponimamma vähä vauhikas." "Mm." "Mut mee toi vielä kerran", Luca käski kuin jokin opettaja. "Hetkinen, eikö sun pitäis olla tallitöissä?" Kysäisin huvittuneena. "Noh. Se meni vähä silleen, et tuol sataa ku Esterin perseestä enkä mä millään jaksais siivota noita tarhoja. Oon sit mielummin täällä piilossa." "Just", naurahdin ja ilmoitin tulevani puomit nyt. Bianca siirtyi tahdikkaaseen laukkaan ja ohjasin sen onnistuneesti puomien yli. Niiden jälkeen jatkoimme laukkaamista reippaasti ympäri maneesia. Bianca oli iloinen ja heitteli ilopukkeja. Sattumoisin en osannut varautua ja mätkähdin maneesin hiekkaan. "Hieno ilmalento", Luca kommentoi. "Äh, ole sinä hiljaa", vitsailin ja hyppäsin takaisin ponini selkään ja ratsastin loppukäynnit.
Karsinassa laitoin Bialle fleece-loimen. Hain sille heinää ja laitoin pellavan turpoamaan satulahuoneeseen. Matkasin tallitupaan. Se oli tyhjä. Keitin itselleni kaakaon ja lysähdin pehmoiselle sohvalle. Vedin viltin päälleni. Kurkkasin puhelimeni ilmoitukset ja lukaisin Whatsapp-viestit.
Äiti: Tulenko hakemaan milloin?
Minä: Joo, tuu vaikka heti.
Kävin viemässä Biancalle turvonneen pellavaseoksen ja katselin kun se ahtoi sen kitusiinsa. "Kiitos", se tuntui sanovan heilautellen päätään ylös alas. Oikeasti se olisi varmaan halunnut lisää. Menin satulahuoneeseen pesaisemaan ruokakipon ja vein sen sitten puhtaitten joukkoon. Kuulin volvon äänen pihassa ja kipaisin ulos tallista. Äiti vilkutti huomatessaan minut. Kävelin autolle ja istuuduin penkille. "Hei hei Bia", kuiskasin hiljaa hymyillen.
//Haha, mutaa tosiaan! Oon nyt viikonloppuna kaatunu persukselleni pariinkin otteeseen, kun on ollut sitä mutaa joka tuuppaa oleen melko liukasta.. Tosi kiva. Bia raukkaa, jos tää toistuu niin pistetää muijat erilleen toisistaan, jotta saadaan rauha maahan. Acce ollu varmaan asialla ja Jutta vaa sivusta kattellu ku Acce kurmoottaa nuorempaa, reilua. Luca vois kyllä ajoittaa työn tekonsa päivemmälle mutta ku se jättää ne aina iltaan ku o jo pimee eikä nää mitään, on muuten tosi kiva lähtee sillon metsästään Danaa ku se musta poni maastoutuu niin hyvin :') Mä uskon kyllä et bianca alkaa laiskistua ja rauhottua mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, toivon mukaan niin ettei sun useemmin maneesin hiekkaa tarvi maistella :'D Söpö kuva biasta! 17v€ -IidaAttachments:
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Nov 29, 2015 16:36:02 GMT 1
Hitosti liikaa myöhästyny PK reippaalle, positiiviselle ja aktiiviselle Salomelle ilman satulaa tunnilta!
|
|