kolmiodraamaa
2.8.2018
MiljaKiristin mun punaista poninhäntää ja astelin kohti talon portaita, varmistaen et mun puhelin ja mauton avaimet oli varmasti farkkushortsien takataskussa. En kuitenkaan kerennyt kuin eteiseen asti ja kyykistymään laittaakseni tennarit jalkaan, kun kuulin Merrun äidin äänen olohuoneesta:
"Säkö taas meet kavereittes kanssa? Mä luulin et oisit tän yhen illan täälläkin."
"Eiku käyn vaa kaupassa nopee. Tuun kyl jossain vartissa takas", totesin lyhyesti, ja nousin ylös kengät jalkaan saatuani.
"Jep", kuulin vaan lyhyen vastauksen, ja olin siihen tyytyväinen: me oltiin useita kertoja otettu yhteen siitä, kuinka se ei ollu mun virallinen vanhempi, mut sen mielestä kuitenkin oikeutettu määräilemään mun menoja. Onneks se oli nyt ilmeisesti tajunnu vähä höllätä, tiedä sit johtuiko siitä et mäkin olisin pian täysikäinen.
Huokaisten avasin oven ja kiiruhdin mun mustalle mautolle, istuen ratin taakse. Ulkona oli taas läkähdyttävän kuuma vaikka nytkin alkoi olemaan ilta, silti pärjäs ihan hyvin vaan shortseilla ja topilla. Käynnistin mauton ja lähdin sen jälkeen liikkeelle, laittaen puhelimen kautta jonkun Spotifyn listan matkan ajaksi soimaan.
Noin viiden minuutin päästä mä parkkeerasin mautoni tyhjään ruutuun, ja sammutin moottorin. Keräsin mun kamppeet eli puhelimen ja lompakon viereiseltä istuimelta, ja hyppäsin sitten ulos, lukiten mauton ovet. Lähtiessäni kaupan ovia kohti mun puhelin kuitenkin ilmoitti viestistä, ja sekunnin ajan mä jo kerkesin toivoa et se olis Felixiltä - mut ei, se oli Janita kinuamassa, että toisin sillekin suklaata kaupasta..
Niin, Fellu ja mä. Se tuli pelireissultaan takas, ja mä en oo sitä kertaakaan nähnyt. Tosin, kyllä mä tekstasin sille kuinka mulle kävi se pieni vahinko niissä Amalian bileissä.. Se ei nyt arvatenkaan siitä innostunut, mut en voi kyllä jätkää syyttääkään. Mulla oli ihan hirveen sekalaiset fiilikset koko jutusta, eikä asiaa auttanut et olin yrittänyt tallillakin vältellä Seongminiä parhaani mukaan.
"Hei, Milja!" mä yllättäen kuulin sivulta, ja kohotin katseeni puhelimen ruudusta. Ei vittu.
Mun katse kohtasi kolme nuorta - Tia, Joona ja Seongmin - kaupan edustalla, polttamassa tupakkaa. Mua kutsunut oli kuitenkin Joona, joka väläytti leveää hymyään mulle. Mun sisäiset ajatukset käski juosta karkuun aivan helvetin nopeeta, mut ikävä kyllä en niin voinu tehä. Sydän pamppaillen pistin feikin hymyn huulille, ja kävelin awkwardisti lähemmäs kolmikkoa, vaikken todellakaan halunnut. Koska kuten totesin, olin myös vältellyt Kimiä parhaani mukaan. Mut tossa se nyt oli, sauhuuttelemassa kavereittensa kanssa muutaman metrin päässä.
"Aa, moi", rykäisin lyhyesti, puristaen puhelinta ja lompakkoa tiiviisti käsissäni. Tää. oli. niin. noloa.
SeongminEnnen kuin olin ehtinyt estää Joonaa, oli tämä jo huikannut Miljalle tervehdyksen. Tyttö otti pari harppausta meitä kohti. Milja, huoh. Se Amalian bileissä tapahtunut oli tuonut meidän välille melkoista kiusallisuutta. Itseäni lähinnä huvitti tytön paikallaan kiemurtelu, samaan aikaan taas ärsytti kun ei voitu oikeen jutella. Oltiin kuitenkin tavattu hengata tallille melko usein. Nyt se kuitenkin seisoi mun edessä ja aikaisemmin valmistelevani sanat karkasivat suustani, enkä saanut mitään järkevää sanottavaa. Keskityin polttamaan röökiä ja jäin tuijottamaan punahiuksista hiljaa. Joona aloitti heti hirveen smalltalkin ja Tia pisti väliin aina jotain. Se taisi huomata mun hiljaisuuden ja katsahti mietteliäänä meitä molempia. Yhtäkkiä sen silmissä kirkastu ja suu aukeni niin että tupakka oli tipahtaa suusta;
"Ette te...! Siellä Aman bileissä? Seongmin sä sanoit et sul oli joku hoito kun illalla karkasit sieltä... Olit se sä?" Tia huudahti niin, että hyvä jos ei koko kylä kuullut.
Vilkaisimme pelästyneenä toisiamme silmiin Miljan kanssa. Ei sillä että mua niinkään haittais tän tiedon leviäminen, mutten uskonut sen olevan niin helppoo Miljalle. Etenkään kun sillä oli se sen juttu Felixin kanssa.
"Tia lopeta, ei sil oo mitää välii", Joona huokaisi ja sai Tian äkkinäisen kysymysryöpyn loppumaan.
Vilkaisin jätkää kiitollisena. Milja aukoi suutaan hetken kiusaantuneena ja sanoi sitten;
"Mm, mun pitää varmaan mennä nyt tonne kauppaan et kerkeen ennen ku se menee kii."
Jahas taas se karkaa tuhkimon paikalta. Milja kerkesi jo kääntyä, kun tarrasin sitä kyynärpäästä. Tyttö pyörähti ympäri. "Mitä?"
Tuijotin sitä hetken sanomatta sanaakaan.
"Tuu tonne lähipuistoon ku oot käyny kaupas, must tuntuu et vois olla iha hyvä puhuu."
Sen sanottuani käännyin ympäri ja vetäisin pitkät henkoset jäljellä olevasta röökistäni.
Ei saatana.MiljaEttä mua hävetti niin perkeleesti. Tosin olin kiitollinen, ettei Seongmin ilmeisestikään ollut asiasta huudellut muille. Mut jos se oli noin helposti luettavissa meidän käytöksestä.. Tosi kiva, kun koulunkaan alkuun ei enää pitkälti ollut.
Yritin karata tosta vaivaannuttavasta tilanteesta ja äkkiä, mut silti Kim kerkes mut pysäyttää kerran, toivoen meidän juttelevan tapahtuneesta. En kerennyt vastata mitään, kun poika jo kääntyi kannoiltaan, ja mä kiirehdin kauppaan. Sisälle päästäyni olin jo oikeestaan unohtanut mitä edes tulin hakemaan, koska ainoo mitä pystyin ajattelemaan oli, et mitä hittoo Seongmin halus siihen liittyen ees enää puhua. Joten nappasin vaan jotain Janitan pyytämää suklaata, ja kiirehdin kaupasta ulos. Vaikka heti kassalta lähdettyäni aloin toivomaan, että olisin käyttänyt ostoreissuuni enemmän aikaa.
Astuin ulos kaupasta sydän pamppaillen, ja melkein toivoin, ettei se porukka enää olis siinä. Mut olihan ne, ja etenkin Tia anto mulle pitkiä katseita - melkein kuin ne olis ollut kateellisia katseita?
Kimiä ei kuitenkaan näkynyt, joten päättelin sen jo menneen lähipuistolle. Niimpä suuntasin sinne, ehkä vähän vetkutellen, kunnes näin Seongminin selaamassa puhelintaan. Ja emmä nyt sinällään voinu sitä kieltää, etteikö se ihan hyvälle näyttäny.. Alahuultani purren kävelin jätkän luo, ja kosketin sen olkapäätä lyhyesti.
"Sä halusit jutella.. Siitä.. Mitä tapahtu", mä mutisin, pitäen katseeni maassa ja kädet vaivaantunesti rintakehälleni ristittynä.
Olisin ollut tällä hetkellä melkein missä vaan mieluummin, for real.. Toisaalta mä kaipasin sen kaa tallilla hengaamista, joten vois olla ihan hyvä jutella asiat läpi - tää vaan oli niin vaivaannuttavaa, varsinkin kun oli aika selkeetä, et olin vältellyt jätkää tarkoituksella.
SeongminSäpsähdin kosketusta olkapäälläni. Heivasin puhelimeni taskuun ja vilkaisin Miljaa vaivihkaa. Jotenkin niin outoo, että meidän välit oli menny tälläsiks, kun oltiin aina oltu niin rennosti tallilla. Milja näytti tosi vaivaantuneelta ja katseli ympärilleen pystymättä hirveämmin edes katsomaan mua. Tungin kädet reikäfarkkujen taskuun ja henkäisin syvään.
"Mä en oikeen tiedä miten mä alottasin. Mä vaan haluun pyytää anteeks, kai? En mä tiedä."
Kurtistin kulmiani. Osaski olla niin hemmetin vaikeet sanoo yhtää mitään. Milja näytti aavistuksen hämmentyneeltä, muttei sanonut sanaakaan. Ilmeisesti mulla oli suunvuoro puhua enemmänkin.
"Mä vaan haluun pyytää anteeks jos tää mitä kävi ny aiheuttaa sul mitää paskaa. En mä nyt oleta et sä välttämättä annat mulle anteeks, mut samalla kun miettii niin mitä anteeks annettavaa täs ees on? Oltiin kännis, oli hauskaa ja sit mentii sänkyy. Siin se. Ei mua vittu ees kaduta. Paitsi se ettet sä puhu mulle. Ja jos Felixil on asiaa niin käske tulla puhuu mulle."
Ääneni alkoi tahtomattakin kiihtyä. Jotenkin päässä prosessoidut asiat purkautu vihana ja siinä mä sitten puoliksi huusin. Miljaa oli vaikee lukea, sillä se osas pitää sen resting bitch- facen liian hyvin. Poljin maahan tumpattua tupakkaa. Tunsin vihan kuumotuksen poskillani.
"Voisitko vittu sanoo jotain", mutisin ärsyyntyneenä.
En edes tavannut kiroilla hirveästi, mut jotenkin viha pääs ottaa vallan. Enkä mä osaa purkaa sitä hirveen hyvin.
MiljaMä vaan kuunnellen Seongminin puhetta, pysyen itse täysin hiljaa - ehkä koska poika itse pyysi juttelemaan, tai koska mä vaan yksinkertaisesti olin niin hämilläni mitä sanoa. Ja vielä enemmän hämilleni menin, kun Kimin ääni alkoi kiihtyä sitä mukaa, mitä enemmän sanoja sen suusta ulos tuli.
"Emmä sillee.. Aattele et sun tarttee pyytää anteeks. Tai et, olihan se munki vika yhtälailla - tai jopa enemmän, tulin flirttailee sulle. Ja siis, jos mul ei olis Fellua nii emmä tiiä, ei tää varmaan näin vaivaannuttavaa olis, tai ehkä en katuis sitä ollenkaan", mä henkäisin, samalla ajatellen jos toi lauseen alku edes piti paikkaansa - oliko Fellu ees osa mun elämää enää? Ainakin mä tällä hetkellä aika onnistuneesti olin murtamassa meidän välejä, jos ne eivät olleet jo murtuneet..
Purin huultani hetken aikaa, sitten kohdaten Seongminin katseen ehkä ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana:
"Ja mitä Felixiin vielä tulee, emmä oikeen tiiä mitä se aattelee tai jos se haluis ees puhuu mitään sun kaa. Mä oon kyl kertonu - tai no, tekstannu - sille tästä, ja ei se iloselle vaikuttanu. Mut oon eeehkä saattanu vältellä sitäkin.."
Että elämä oli helpompaa kun vaan flirttaili ja sekoili randomisti joka jätkän kanssa, välittämättä kenenkään tunteista.
Mut nyt niitä oli kieltämättä kertyny Fellua kohtaan viimeisen vuoden aikana ihan kiitettävästi, vaikkei me koskaan oltu asioita lyötykään lukkoon.
Mut tän lisäks, emmä tiiä mikä mulle oli tullu, mut Seongmin.. Vaikutti ihan kivalle myös? Meillä oli aina tallilla synkannu, ja nyt sit vielä toi mitä tapahtu. Olin siis vähintäänkin sekasin mun tunteitten kanssa, vaikka varmaa oli ainakin se, et välitin Fellusta aivan hitosti, ja tiesin satuttaneeni sitä.
Felix''Onko vielä jotain muuta, mitä pitää tuoda kaupasta?'' Nelly huikkasi ovelta ennen kuin löi sen meidän perässä kiinni. Me käveltiin perheen autolle ja Nelly meni kuskin paikalle. Mä olin lähtenyt mukaan kauppaan, koska Nelly ei halunnut ostaa mulle mitä mä kaupasta halusin. Ei kai siinä, kivahan oli siskon kanssa kauppaan mennä aina välillä. Me tultiin oikeesti tosi hyvin toimeen vaikkei toisillemme kaikkea kerrotukaan. Kuten en ollut maininnut Miljan viestistä, joka oli saanut mut melkein blockaamaan sen joka sosiaalisestamediasta mikä mulla oli.
Nelly kytki AUXIn kautta musiikkia sen puhelimesta ja Tygan Stimualted lähti käyntiin. Meillä oli samanlainen musiikkimakukin. Me jutusteltiin matka kaupalle, jonne meiltä kesti autolla noin vartti, sen siitä sai kun asui hienossa omakotitalossa vähän kauempana eikä kylän keskustassa vanhoissa taloissa tai kerrostaloissa. Nelly kaarsi K-supermartketin pihaan ja me iskettiin silmämme samaan aikaan kaupan edustalla keskustelevaan pariin.
''Fuck-'' mumisin.
''Eikö noi oo Milja ja Kim?'' Nelly kysyi mun päälle ja katsoi sitten mua. ''Miten nii fuck?''
''Äh. Ei mitään'', jatkoin muminaa.
''No jotain kyllä'', se intti. ''Mä oon miettinytkin että mitä on tapahtunu, kun Miljaa ei oo näkyny meillä tai sun snap ei koko aikaa laula.''
''No siis tota, älä vihaa Miljaa, mut se laitto sillon ku olin tulossa pelireissusta että se veti jossain bileissä lärvit ja sitä vitutti ku en ollu siellä, sit siel oli se teidän tallin Kim ja ne pani sitten ja pyyteli siinä viestissä kauheesti anteeks ja näi.''
''Va fan?!'' Nelly huudahti ja sen silmissä välähti kiukku. Overprotective sister. ''Ja vittu viestillä, pelle.''
''Älä sano sille mitään, kun mennään niitten ohi, ethän? Mä hoidan tän asian sen kanssa, anna sä vaa olla.''
''Mhmm'', Nelly tuhahti ja nousi autosta. Vilkasin sen naamaa ja sillä oli paha ilme päällä. Auto piippas lukituksi menemistä kun me käveltii kohti draamaa ja K-kauppaa. Mä en tienny minne kattoa. Mä olin itsevarma joo. Mutta Milja oli saanut mut typerään paikkaan. Musta tuntu tyhmälle. Ihan varmana muutkin tiesi tästä olihan niissä bileissä melkein kaikki nuoret. Paitsi mun joukke. Tai sille se ainakin tuntui. Nelly käveli nokka pystyssä korkkiruuvvit pomppien ja näytti pitävän katseensä Miljassa tai Kimissä - todennäkösemmin Miljassa. Ja sitten se käveli niiden ohi kauppaan. Tallilaiset moikkas sille. Nelly ei niille. Ja mä kiiruhdin sen perässä viileeseen K-markettiin ja kuulin Miljan henkäsevän mun nimen.
MiljaKun mä ootin kiihtyneen Seongminin sanovan jotain, tapahtu vielä jotain pahempaa - Svenssoneitten perheauto kaarto parkkipaikalle, eikä mennyt kauaa kun sisarukset astu ulos sieltä, tarkoituksena ilmeisesti kauppareissu. Nelly ei ees moikannu takas, mistä mä tiesin Felixin kertoneen sille..
Mun sydäntä puristi, kun mä useiden päivien jälkeen näin Fellun vaan kävelevän sisälle rakennukseen ilman yhtäkään sanaa. Ei saatana mä olin kusessa.
"Voi vittu- oota", henkäisin Kimille ja melkein juoksin sisälle kauppaan. Fellu ei vielä oletettavastikaan ollut kauaksi kerennyt, joten nappasin sen kädestä:
"Fellu!"
Felix sentään suostu kääntymään ympäri, joten henkäisin helpottuneesti. Sitten tajusin vielä pitäväni sen kädestä, mikä oli ehkä liikaa tähän tilanteeseen nähden - nopeesti päästin irti, ja purin alahuultani vaivaantuneesti.
Tää oli niin outo fiilis - mulla oli niin paljon sanottavaa toiselle, mut silti tuntu etten saanut mitään sanotuksi. Ajatukset vaan pyöri satasen vauhdilla, enkä kuitenkaan saanut mistään kiinni. Eikä asiaa auttanut se, että Felix edelleen näytti aivan helvetin hyvältä siinä mun edessä seistessään.
"M-mä oon tosi pahoillani. Tiiän et varmaan vihaat mua nyt, ja näköjään ainakin Nelly vihaa ja-", aloitin, sitten henkäisten syvään. Vittu tää oli vaikeeta. Ja outoo. En ollu niin tottunut näyttämään tai ilmaisemaan niitä herkempiä fiiliksiä.
"Voidaanko...", alotin uudestaan, sulkien silmäni hetkeksi, "Voidaanko me yrittää sopia tää?"
Felix''Fellu!'' kuului mun takaa juoksuaskelten jälkeen ja Miljan pehmeä pieni käsi tarttu mun omaan. Käännyin reaktiosta kohtaamaan sen suurenneet, painiikinomaiset silmät. Hetken se seiso hämmästyneenä käsi mun kädessä kunnes päästi irti. Mä tungin mun kädet punaisten kollarishortsien taskuihin ja tuijotin sitä. Se oli haavoittuneen näköinen. Kaunis. Kuten aina. Odotin kärsivällisenä mitä sillä oli sanottavana. Mä en ollut vielä päättänyt mitä tehdä tän asian kanssa. Mua ei oltu ennen petetty. Toisaalta en ollut koskaan vielä seurustellut kunnolla, säätänyt vaan, paitsi ettei me Miljan kaa oltu seurusteltu. Silleen asia oli eri jos oltas seurusteltu.
"M-mä oon tosi pahoillani. Tiiän et varmaan vihaat mua nyt, ja näköjään ainakin Nelly vihaa ja-", Milja aloitti ja hengitti sitten vaikeasti sisään ja ulos. ''Voidaanko... voidaanko me yrittää sopia tää?''
Mä en osannut heti reagoida ja annoin katseen vilkuilla ympäriinsä vältellen Miljan pahoittelevaa katsetta. Ja mulla kiinnitty silmät ulkona odottavaan Kimiin, joka tuijotti lasin läpi mua tai meitä. Meillä kohtasi katseet ja se käänsi omansa pois.
''Voidaanhan me yrittää sopia'', totean kylmän rauhallisesti katsoen Miljaa silmiin. ''Mut toisaalta mitä sovittavaa tässä on? Miten sä sovit toisen kanssa sen että se petti sua? Eihän me seurustella, mutta vittu Milja, sä loukkasit mua. Sä tiiät että tunnen sua kohtaan jotain. Vittu sun kanssa'', mulla alko ääni kohota ja kassalla oleva kesätyöläinen vilkaisi meitä. ''En mä tiiä miten reagoida ees. Faaaaaaaaaaan. Tykkääksä Kimistä, Seongministä, siitä, tosta?'' osoitin ulos ja Milja käänty katsomaan tummatukkaista poikaa, jonka kaa se oli pannu musta välittämättä.
Milja"Mä- mä tiiän et loukkasin sua! Ja oon ihan hiton pahoillani!" vinkaisin, tuntien kuinka mun kurkkua kuristi entistä pahemmin. Nielaisin syvään, tajuten kuin Fellu vältteli mun katsetta. Koko ajan, melkein kuin se ei halunnut edes katsoa muhun päin.
Ja kirsikkana kakun päällä, senkin ääni alkoi kohota, kuten Seongminin. Mulle tuli jotenki tosi ahistunu olo koko tilanteesta, eikä se helpottunu kun kuulin Svenssonin seuraavan kysymyksen.
"En- emmä- tai siis- emmä tiiä! Okei? Sä et oo ainoo joka ei tiiä miten reagoida!" puuskahdin stressaantuneesti, nopeasti vilkaisten Kimiä ikkunan takana.
Sen jälkeen palautin katseeni Felixiin, astuen lähemmäs ja ottaen vähän pelokkaasti kiinni toisen käsistä.
"Ku.. Tätä on nii vaikee selittää! Tai kun nytkin kesällä, ei olla ees nähty nii paljoo ku sä oot pelaamassa ja mä tallilla nii paljon.. Mut sit kuitenki aina kun me nähää, mul on nii turvallinen ja helppo olla sun kanssa", mutisin, purren alahuultani samalla kun tunsin silmieni vähän kostuvan, vaikka sitä parhaani mukaan yritin estellä. En todellakaan tykännyt itkeä toisten eessä, tai ainakaan julkisella paikalla.
Tää oli ihan hirveetä muutenkin. Fellu ei ollu koskaan huutanu mulle, eikä sen puoleen Kimikään. Ja nyt molemmat saman päivän aikana, ja Nellykin oli vihainen mulle. Mä tunsin olevani ahistettu jonnekin nurkkaan, enkä nähnyt yhtäkään selkeetä reittiä ulos sieltä. Mun fiiliksetkin oli niin sekasin kun olla ja voi, eikä asiaa auttanut et olin vetkutellut tän kohtaamista - mun tunteet oli vaan mennyt enemmän solmuun.
Vedin hitaasti, hieman täristen henkeä, sitten kohdaten uudelleen Felixin turhautuneen katseen.
"M-mut se oli kännissä, muista se. Okei? Ja.. Pliis Fellu, älä.. Älä huuda mulle", inahdin, edelleen puristaen sen käsistä.
Felix''En mä huuda'', toteen jo paljon rauhallisemmalla äänellä toiselle. ''Oon mäki ollu kännissä ja ehdotuksia on satanu, mutta ei mulle olis ikinä tullu mieleenkään peuhata toisten kanssa, Milja.''
Mä annoin sen pitää mua käsistä kiinni ja mä puristin kevyesti Miljan käsiä. Ja kun punapää alkoi näyttää sille että purskahdaa pian itkuun vedin sen isoon ja kauan kestävään haliin. Ja se otti kiinni mun harteista kuin se olisi hukkumassa. Ja sitten vasta se tuntui purskahtavan itkuun, mutta peitteli sitä kaikin mahdollisin tavoin.
''Mä en huutanut, kuhan kohotin ääntäni, sun pitää ymmärtää, että mä vähän suutuin. Tai en tiiä suutuinko. Kiukustuin. Turhauduin. Tää oli kauhee kolaus itsetunnolle'', toteen puhuen sen päälakea vasten. ''Se että sä meen paneen toista, mä luulin että riitän sulle ja että oon tarpeeks hyvä, niin hyvä ettei sun tarvii ees päissäs lähtee muiden sänkyyn. Tiiätkö? Mä loukkaannuin.''
Milja nyökkäsi mun rintaa vasten ja veti räkää hynkäten päähän. Mä mulkoilin ulkona edelleen seisovaa Kimia päin. Mitä se vielä odotti siellä. Sitäkö että mä oisin suuttunu tosissani, huutanu Miljalle ja se olisi voinut olla sitten tukeva olkapää, jota vasten Milja sai itkeä. Ehei, se olin mä. Paitsi etten tiennyt miten edetä.
''Mä en Milja tiiä mitä tehä'', sanon rehellisenä. ''En aio olla nii helppo, että sä vähän itket ja sanot olevas pahoillas ja mä otan sut avosylin vastaan, koska sä kuitenkun petit mua vaikkei yhessä ollakaan, tiekkö, ei kaikki antais anteeks tätä. Ja perkele, en mäkää tiiä annanko anteeks. Hitto sun kanssa, sä saatoit mut vaikeeseen tilanteeseen'', vedin tytön sen olkapäsitä irti musta, mutta pidin sen olkapäistä kiinni edelleen. ''Mun pitää saada ajatella rauhassa tätä.''
MiljaEttä mua hävetti, kun menin sitten purskahtamaan itkuun. Mutta samaan aikaan olo oli turvallinen ja helpottunut, kun Fellu suostu vetämään mut syleilyynsä, painaen mut lämpimästi rintakehäänsä vasten. Samalla kuuntelin sen rauhoittavia sanoja, ja välillä nyökkäsin ymmärtämisen merkiks. Gaad, mä harvoin menin hiljaseks, mut nyt oli jotenkin tosi tyhjä ja outo fiilis.
"Mä tiiän.. Mä oon itekkin aika sekavassa tilassa nyt, enkä oota sun vaan antavan anteeks.. Mä vaan en jotenki ees ikinä kuvitellu joutuvani tälläseen tilanteeseen. Ensinnäkin, mä en yleensä tunne tälläsiä, tai mitään, tunteita ketään kohtaan. Ja toisekseen, mä oon ennen osannut kuitenkin olla satuttamatta ihmisiä joista välitän - tai siis, ei tollanen.. Random paneminen oo jotain mitä mä normaalisti teen. Okei ehkä joo flirttailen, mut myös oon jättäny sen siihen", mumisin pyyhkäisten muutaman kyyneleen pois, sitten vilkaisten Fellua lyhyesti.
"Mutta siis.. Aika selvää ettei voida vaan heti jatkaa normaaliin tapaan nyt heti ainakaan. Mut en halua et sä vaan lähet mun elämästä!" henkäisin, nyt jo tuntien olon turvalliseks katsoakseni suoraan toisen tummiin silmiin.
"Pitäskö meiän siis.. Emmä tiiä, eihän me ees oltu virallisesti yhessä.. Mut pitää niiku, taukoa tai jotain?" ehdotin, vaikka pelkät sanat sai mun sydämen tykyttämään satasta ja huutamaan ei.
En todellakaan halunnut mitään taukoa. Mut en voinut vaan vaatia Fellua jälleen luottamaan muhun ja jatkamaan niinkun mitään ei olis käynyt. Joten siks vaan yritin loihtia pienen hymyn mun kasvoilleni, purren sisäposkeani ettei kyynel olis taas karannut mun poskelle.
FelixMä katsoin Miljan ilmeitä samalla kun se puhui. Enkä ehkä ees sitten sisäistänyt niin hyvin sitä mitä se sanoi, kun kaikki ymmärtäminen meni sen ilmeiden tulkitsemiseen.
''...taukoa tai jotain'', Milja lopetti lauseen ja jäi kattoon mua silmät vetisinä.
''Niin'', henkäisin. ''Ehkä se on tässä tilanteessa kaikista fiksuinta niin säkin saat selville mitä sä siitä Kimistä oikeen ajattelet. Ja mä saan selvitettyy oman pään ja sen että kannattaako meidän vielä yrittää. Koska siis mä olisin kyllä nähnyt meidät pidempiaikaisessakin parisuhteessa, jos sä et olis menny möhliin kaikkea'', naurahdin kuivasti.
Milja avasi suunsa, mutta ennen kuin se ehti enää sanoa mitään puhuin nopeesti. ''Mutta tosiaan, koulut alkaa pian ja kai me joudutaan useemmalle samalle kurssille ja muutenkin että tullaan näkemään toisiamme, joten ei jätetä pahaa makua kummankaan suuhun tästä. Ollaan ihan fine. Päällisin puolin ainakin. Mutta mä meen tästä nyt kauppaan kun kauppaan tulin, nähään.''
Käännyin kannoilla ja kuulin Miljan moikkaavan hiljaa takaisin. Keräilin hyllyiltä ne mitä mun piti ostaa ja sitten törmäsin Nellyyn, joka näytti sille että oli kuunnellut koko jutun ekan hyllyn takana.
''Jag hörde allt'', se sanoi mulle myötätuntoisesti.
''Arvasin'', hymyilin laiskasti. ''Mutta älä puutu asiaan, ethän.''
''En en, mutta en mä sille tallilla aio tavalliseen tapaan jutella, et se oli oikeessa mä oon vihanen sille. Mutta ootko sä nyt kerännyt kaiken mitä sun piti ostaa, koska mä en oo läheskään kaikkea kun jäin salakuunteleen teitä. Kuten tuntu että koko kauppa teki.''
Irvistin ja lähin liikkeelle. Nelly tuli sitten perässä ja meidän puheenaihe vaihtui kevyempään. Mä toivoin että Milja ja sen pano olisi lähteneet ovelta kun me tultaisiin pihalle kaupasta. Mä en haluaisi nähdä nyt pariin päivään kumpaakaan. Hitto.
SeongminSelailin puhelinta ajatukset muualla, kun kaupan ovi kävi ja Milja asteli ulos kasvot punehtuneena. Peittelystä huolimatta tajusin et se oli itkenyt. Ja no, olinhan mä nähnyt niitten halaavan ja kääntäny katseeni pois. Mun oli ollut jo aika rauhottuu tält päivält. Mutisin koreankielisiä kirosanoja, kunnes Milja tuli siihen lähettyville. Vaihdoimme pikaisen katseen. Tää oli varmasti aika stressaavaa sille. Ja silloin, ekaa kertaa mä oikeesti vähän kaduin sitä mitä oli päässy käymään. Se näyttti niin haavoittuvaiselt.
"Sori viel", henkäisin ja yhteenmenoon "Ei aatella pahal. Saat muutenki aikaa ajatel ku mä lähen ens viikol Koreaan lomal. Felixiäkää tuskin näät tallil. Ja jos joku vaivaa nii ota ihmees yhteyt."
Väläytin vähän väkinäisen hymyn ja tungin kädet taskuihini. Milja pyyhki silmäkulmiaan paidanhihaansa.
"Vittu en ois halunnu itkee", se valitti varmaan lähinnä itselleen.
"Älä ny, hikoilit vaa silmäkulmist", hymähdin enkä tiennyt oliko yhtään fiksu veto heittää tilanteesta läppää.
Tytön suupieli nytkähti. "Nii nii."
"Kyl se siit. Mut mun kantsii varmaa mennä ennenku syntyy enemmän draamaa. Piä huoli itestäs."
MiljaHenkäisin syvään ja vilkaisin Kimiä edessäni, joka oli selkeästi rauhoittunut, eikä enää käynyt ylikierroksilla. Ja jotenkin noiden kahden keskustelun jälkeen mitä sen ja Fellun kanssa kävin, ja nyt kävellessäni silmät punaisena Seongminin eteen, ei mullakaan enää ollut niin vaikea olo toisen edessä.
"Ei se ollu sun vika, oikeesti.. Mä olin ite ihan täysillä mukana myös..", totesin purren alahuultani, ja vaihdoin painoa jalalta toiselle.
"Ja ainii, se sun reissu.. No, oon ilonen et me ny tavallaa juteltii ennen sitä. Ja tallil tulee olee varmaan semitylsää ilman sun läppiä", väläytin jopa lyhyen hymyn, mutta palasin sitten tyhjään ilmeeseen.
"No mut joo. Mä taian mennä kotiin, mulla piti vaan mennä vartti tääl.. Moikka", hymähdin ja käännyin ympäri, kuullen vielä toisen nopean hyvästin takaani. Oli toi vielä ehkä hiukan vaivaannuttavaa, koska aina jätkää kattoessani muistin tapahtuneen, mut oli tilanne selkeesti parempi nyt, ainakin mun mielestä.
Istahdin alas mautoon, ja huomasin jossain vaiheessa jättäneeni Janitan suklaatkin kuka ties minne. Mut en kyllä kehtais enää uusiakaan mennä ostamaan, kun Svenssonit oli vielä siellä. Niimpä mä vaan starttasin kulkupelini, mieli edelleen Fellun sanoissa: se ois nähny meidät pidemmässäkin parisuhteessa, mutta mä idiootti menin sekoilemaan..
Mä vaan todella toivoin et voitais jossain vaiheessa päästä siihen samaan pisteeseen, missä oltiin ennen tätä sotkua. Mut toisaalta olin edelleen tunteitteni kanssa ihan messed up, ja kuten Felix myönsikin, ei sekään ollut mulle kokonaan anteeksi antanut.
Eikä tää kyllä tästä ainakaan helpommaks tulis, kun meidän pitäis nähdä toisiamme joka päivä koulussa.. Jee, sitä odotellessa siis.