Tie tähtiin -valmennus (yksilövalmennukset)

[Reifr H.]

Valmennan 27.3. tiistaina Yläkokon omia ratsukoita kohti Tie tähtiin 2. osakilpailua. Valmennukset ovat yksilövalmennuksia ja oman aikansa saa itse valita 12-18 väliltä. Tiistain vakiotunnit, on siirretty joko maastoon tai kentälle. Valmennus kestää noin tunnin sisältäen alku- ja loppulämpät. Estevalmennukset ratsastetaan maneesissa ja tehtävät voivat vaihdella hyvinkin paljon ratsukoiden välillä ratsastajan toiveista riippuen. 

Osallistumisen, joka muodossa, 
kellon aika
Ratsastaja - ratsu
ja valmis maksu*

yhteyteen tulee kirjoittaa jo valmiiksi tai piirtää ja kirjoittaa maksu, jonka perusteella annan lyhykäiset kommentit siitä miten teillä meni. Kirjoita siis maksuun tehtävä, jota teette valmennuksessa sekä omia fiiliksiä.

*maksuvaihtoehdot:
- pitkä teksti: 2 arpaa
- lyhyt teksti: 1 arpa
- kuva: 1 arpa
- lyhty teksti + kuva: 2 arpaa
- pitkä teksti + kuva: 3 arpaa

---

Osallistujat:

[Milja]

klo 12
Milja Kajankoski - Feuerhof Ramino

Ette usko kuinka mä innostuin, kun näin Yläkokon valmennukset tulevia estekisoja varten. En vain siksi, että pääsisin Repen valvovan silmän alle hyppäämään, vaan myös sen ajankohdan vuoksi - kello kaksitoista päivällä. Mikäs sen parempaa, kun jättää menemättä filosofian tunnille, ja perustella Wilmaan poissaolo: "olin estevalmennuksessa". Toki myöhempiäkin ajankohtia olisi ollut, mutta sitä ei opettajille kerrottaisi.

Olin hyvissä ajoin lämmittelemässä Minon kanssa maneesilla. Viime päivinä olimme käyneet muutamaan otteeseen muuallakin valmentautumassa, ja ruuna oli ollut aluksi yksi energiaräjähde. Nyt se oli huomattavasti rauhallisempi ja tasaisempi, olimmehan tutussa, turvallisessa kotimaneesissa.
Mun yllätyksekseni Repe jopa käski hieman pyytämään Minoa eteenpäin alkuravien aikana. Toisaalta ei kyllä olisi mikään ihme vaikka ruunaa vähän väsyttäisikin, olinhan mä viime viikkoina treenannut sillä melko ahkerasti. Pieni pohkeenkäyttö sai läsipäähän jo oman, normaalin elon takaisin. Tein niin käynnissä että ravissa pätkiä pohkeenväistöstä, ja vaadin rivakkaa vastaamista apuihin.

Ensimmäinen laukannosto oli aktiivisesta verryttelystä huolimatta turhan pehmeä huomioon ottaen, että tänään tarkoituksena oli hypätä 80 sentin tasolla. Niimpä seuraavassa nostossa pyysin enemmän, ja Mino otti sen melko kirjaimellisesti - se lähti laukkaan pukin kera, ja onnistuikin mun hämmenykseltäni kyytsätä mua noin kiekan verran maneesi ympäri.
"Mino on tänään ilmeisestikin aika ailahtelevaisella tuulella", Repe naurahti saatuani puoliverisen takaisin hallintaan.
Ton lähdön jälkeen Mino kuitenkin laukkasi hyvin ja aktiivisesti takaa asti. Hain kevyttä istuntaa, ja ratsastin ympyröitä varmistaen, että sama tempo jatkui läpi kaaren.

"Eiköhän aleta hyppäämään", Reifr hetken kuluttua sanoi, ja nosti pystyn 50 sentin korkeuteen:
"Tuu ensin vaikka tämä. Nostat laukan sieltä pitkältä sivulta, teet pääty-ympyrän, ja sitten vasta esteelle."
Ympyrällä Mino oli tosi kiireinen, mikä jatkui läpi lähestymisen. Reifr komensi tulemaan heti uudelleen, tosin rauhallisemmin, Mino paremmin kuulolla. Jouduinkin jankkaamaan pääty-ympyrällä hyvää tempoa noin viitisen kierrosta ennen itse esteelle pääsemistä. Lopulta me pääsimme kuitenkin pystyn toiselle puolelle Reifrin toivomalla tavalla.

Toiselle pitkälle sivulle Repe oli kasannut kolmen esteen sarjan. Korkeudet kuulemma pidettäisiin matalina sen osalta, mutta samalla tulisi treenattua hyvää lähestymistä pakon edessä: jos päästäisin Minon huonosti kolmen sarjalle, ei homma tulisi toimimaan.
Ensimmäisellä kerralla meille molemmille Minon kanssa tuli vähän yllätyksenä, että missä välissä ja miten niitä jalkoja piti nostella. Aikamoista räpellystä se oli, mutta toinen yritys oli heti napakampi. Mua muistutettiin olemaan valmiina erikoisiinkin loikkiin, jotten jäisi Minon suuhun roikkumaan - se voisi syödä Minon luottamusta, emmekä lopputunnista pääsisi yhdenkään esteen yli. Ehkä vähän liioittelua, mutta se toimi.

Toisella sivulla oleva pysty nostettiin 70 senttiin, ja ympyrälle siirretty ristikko pidettiin 40 sentissä. Ensin Repe käski saada ympyrän reitin kuntoon, eikä reitillä olevan esteen ylitys saisi muuttaa tempoa. Vasta sitten saimme jatkaa pystylle, joka sai Minon joka kerta innostumaan hirveästi. Toisaalta hypyt olivatkin ihan hyviä, eikä ponnistuskohdatkaan kovin pahoja olleet. Silti Reifr painoitti, kuinka mun tuli radan jokaisessa vaiheessa saada pidätteetkin sataprosenttisesti läpi.

Lopuksi tulimme rataa: ympyrän ristikko, 80 senttinen pysty, 60 senttinen kolmoissarja sekä ristikko uudelleen. Tässä vaiheessa Mino ei ollut enää mahdottoman voimakkaasti pyrkimässä eteenpäin, joten saimme ekalla yrittämällä jatkaa ristikolta pystylle. Pysty ylittyi onnistuneesti, ja siitä oli hyvä jatkaa kolmoissarjalle.
"Ota vähän tempoa pienemmäksi!"
Askeleet sopivat hyvin väliin, ja selvisimme hengissä ristikolle. Sen Mino ylitti turhan kaukaa, mutta toisella kerralla se meni just eikä melkein.

Tämän jälkeen aloimme loppuverkata. Vaikkei korkeudet välttämättä meidän valmennuksessamme päätä huimanneet, keskityimme kuitenkin tärkeisiin asioihin. Muutenkin oli helpompi sukeltaa valmennukseen mukaan, kun valmentaja tiesi jo valmiiksi mun ja Minon taustat. Ehkä me tultaisiin vielä toistekin Repen valvovan silmän alle ennen seuraavia osakilpailuita.

sanat 548

[Nelly]

klo 13
Nelly Svensson - Roll It Up J (521 sanaa)

Mun yllätykseksi me tultiin Jipun kanssa maneesiin, jossa Milja käveli loppukäyntejä ja Repe antoi sille palautetta ja vinkkejä. Talutin tamman halkaisijalle ja mittasin itselle jalustimet, Repe toi mulle jakkaran juoksujalkaa. Milja otti pian ruunan kaartoon meidän viereen.

''Mitä sä täällä?'' kysyin siltä. ''Eikö sulla oo koulua, mä oisin voinut tulla tohon sun aikaan, kun oon lukulomalla.''

''Filosofian tunti olis ollut, mutta mieluummin mä täällä treenaan'', Milja virnisti ja taputti ruunaa kaulalle, mun kiristäessä satulavyötä.

''Ymmärrän'', naurahdin ja pyysin voikon liikkeelle. Tamma vilkuili esteitä, ja mä mietin mitä tehtävää ne oli menneet. Repe oli vienyt jakkaran halkaisijalta ja istui nyt sen päällä puhelin kourassa sen aikaa kun me käveltiin pitkin ohjin uraa pitkin.

''Kerää vaan ohjat'', mies sanoi hetken päästä. ''Ja lähde ravissa liikkeelle, ota pääty-ympyröitä pari per lyhyt sivu ensin isompi ja pienennät sitä sitten ennen kuin jatkat uralle. Uralla voisit vuorotellen pidentää ravia ja lyhentää sitä.''

Mä tein työtä käskettyä ja Repe aloitti siitelemään esteitä. Suoria linjoja, suhteutettuja kenties? Tamma vastusteli alkuun pideätteleviä apuja ja kirahvina juoksi läpi pitkät sivut eikä hidastanut ollenkaan. Ympyrällä se sen sijaan tuntui ihan kivalle. Oli kiva olla yksin valmennuksessa, me kumpikin päästiin keskittymään asiaan. Vaihdoin suunnan Repen pyynnöstä ja koitin saada jotain aikaan ravin sisällä. Sitten me aloitettiin ottamaan laukkaa. Me saatiin laukata ympäri uraa hakien samaa kuin ravissa, eli laukan lyhennystä ja pidennystä. Jippu kiukutti vähän alkuun, eikä ollut sitä mieltä että etenevää laukkaa on tarpeen lyhentää. Kuitenkin tarpeeksi kun sitä hoettiin tultiin kokonainen kierros nättiä pientä laukkaa.

Repe nosti parit puomit kannattimille ja me tultiin alkuun kahta pientä kavalettia pitkällä sivulla niin että tultiin ravissa sisään ja niiden väliin käyntiin siirtyminen siitä laukannosto ja toinen kavaletti. Ja pikkuhiljaa sitä toista kavalettia nostettiin. Sitten kun kumikin kavaletti oli nostettu meidän piti tulla sitä väliä laukkaa pidentäen ja lyhentäen ja mun piti laskee ne väliin tulevat askeleet. Pipariksihan ne laskut meni, mutta päästiin välillä kuudella ja välillä viidellä askeleella se läpi.

Diagonaalilla meillä oli kolmen esteen sarja, jota hinkattiin ilman erikoisia tekijöitä. Ja hyviin paikkoihin tultiin joka kerta. Kun kulma tuli ratsastettua kunnolla ei Jippu päässyt liikaa eteen ja heti kulman jälkeen oleva ensimmäinen pysty ylittyi helposti. Pari askelta seuraavalle, mun piti päästä takaisin pystyyn ennen toista pystyä ja okserina olevalle viimeiselle ei saanut laukka kiihtyä liikaa, jotta saataisiin tehtyä kunnon kulma. Tultiin sitä myös toisesta suunnasta niin että ensin okseri ja sen jälkeen piti saada laukka paremmin hallintaan, jotta mahtui pieneneville väleille.

Toisella pitkällä sivulla oli vielä kavaleteista tehty viiden innarin sarja, jota jumpattiin hetken. Jippu tuli tosi kivasti alun hankaluuksien jälkeen kun se liian isossa laukassa tullessaan ei meinannut mahtua kavalettejen väleihin. Niiden jälkeen tultiin vielä radan tapaista linjoista eli aloitettiin kavaletti-innareilla, siitä diagonaalin kolmen linjalle ja sitten toisen pitkän sivun kahden esteen linjalle, johon piti tulla kuudella askeleella. Hyvinhän se meni kolmannen kerran jälkeen, kun osa esteistä oli 80cm. Jippu ei kuumunut liikaa, vaikka ennakoikin. Mä sain pidätteet läpi ja fiilis oli koko radan hyvä. Tamma antoi kaikkensa ja keskittyi kerrankin vaikka esteet ei sen päätä huimanneetkaan. Loppuravien ajan sen pärski tyytyväisenä mun taputellessa hionnutta keltasta kaulaa ja mietin omaa selkää pitkin valuvia hikipisaroita. Pukeuduin ihan liian paksuihin vaatteisiin lämpötilaan nähden.

[Lydia]

klo 14
Lydia Tuuliluoto - Kheops, hard (100cm)

Saavuimme maneesiin tasan kahdeksi ja Nelly oli juuri lopettelemassa Jipun kanssa. Huikkasin näille pirteän tervehdyksen ja nousin jakkaralta ratsaille. Olimme jo käyneet huolella kävelemässä pitkin pihaa, joten olimme valmiit aloittamana heti hommat. Suuntaisimme vielä perjantainakin hyppäämään Auburn Estateen, hieman hirvittää mennä sellaiselle luxustallille, mutta enemmän olen kuitenkin innoissani.

Olimme viime viikolla hypänneet oman estevalmentajani Merjan ohjeistuksella pieniä jumppasarjoja ja ottaneet vain pari isompaa rataa. Tänään esitin Repelle toiveeksi sitten sen, että ottaisimme pari rataa ihan kisakorkeudella, mutta hyppäisimme säästeliäästi, kun tällä viikollakin tulee useammat hyppykerrat. Repe alkoi siirrellä esteitä ja aloin itsenäisesti verryttelemään Kerttua ravissa ja laukassa.

Meidän estehyppelyt on viimeaikoina sujunut tosi hyvin. Kerttu on ollut kyllä hurjan menevä, muttei ole tullut turhan vahvaksi. Repe jätti meille pari kavalettia ympäri maneesia ja otin niille parit laukanvaihdot, jotta ne menisivät sujuvasti. Ensimmäiseksi tehtäväksi meille tulikin hypätä simppeli sarja ja sen jälkeen jarrutella menoa ja tulla pieni kavalettijumppasarja. Sarjalle Kerttu meni aika vauhdilla ja toiselle esteelle tulimme hieman turhan lähelle. Sain kuitenkin Kertun hyvin kuulolle toisen hypyn jälkeen ja pääsimme asiallisella vauhdilla jumppasarjalle.

"Teille tärkein juttu on se, että Kerttu pysyy kuulolla. Jos se tulee vahvaksi, alkaa peli olla menetetty, joten sun pitää olla ite siellä tosi tarkkana. Se on todella laadukas ja hyvä hyppääjä, joten sun pitää edes yrittää olla yhtä hyvä", Repe saarnasi yhden okserin vieressä, enkä ollut ihan varma miten kommenttiin piti suhtautua. Mies pisti meidät tulemaan muutamia yksittäisiä esteitä ja hoki lähes taukoamatta jotain ohjeita. Itse yritin noudattaa niitä parhaani mukaan, mutta lopulta huomasin vain hämmentyväni entistä enemmän ja lopulta menin lukkoon.

Jouduin hetkeksi vain pysäyttämään Kertun ja hautaamaan kasvoni kämmeniini. Kuulin ja tunsin sydämmeni hakkaavan ja kuulin vaimeasti Repen tulevan lähemmäs huolestuneena. Stressasin Kertulla hyppäämistä ihan liikaa, koska halusin pärjätä, mutta Kerttu ei todellakaan ole mitenkään helppo ratsu. Lopulta hetken henkeä haukottuani sain itseni kasattua ja pystyin nostamaan katseeni.
"Sori, tuli paniikki", mutisin ja silittelin hieman nolona Kertun kaulaa.
"Ei se mitään. Mä tiedän että teillä on ollut esteillä vaikeuksia, mutta sun pitää rentoutua. Jos sä pelkäät virheitä, siitä tulee ongelma. Rentouta asennettas, kaikki tekee virheitä ja niistä oppii", Repe puhui rohkaisevalla äänellä ja lopulta kokosin ohjat.

Ravasin hetken aikaa ensin vain ympyrällä, jonka jälkeen Repe laski meille viimeisintä tehtävää hieman. Tällä kertaa mies seisoi hiljaa esteen vieressä ja vain tarkkaili suoriutumistani.
"Noin, hyvä! Heti kun sä rentoudut, Kerttukin rentoutuu ja meno muuttuu paljon paremmaksi", tämä kehui ja nosti sitten esteet takaisin vanhaan korkeuteensa.
"Nyt ratsastat samalla fiiliksellä kuin äsken. Mikään ei oo muuttunut paitsi korkeus ja Kerttu hoitaa ne kyllä, kunhan sä oot rauhassa", Repe sanoi ja saimme taas aloittaa. Hengitin pari kertaa oikein syvään ja aloitin. Tehtävä oli ihan simppeli, vain kolme estettä helpoilla lähestymisillä. Nostin lopulta laukan ja ohjasin Kertun ensimmäiselle esteelle. Ori eteni reippaasti, mutta pysyi kuulolla.

Selvisimme helposta pikkuradasta todella hienosti, jonka jälkeen Repe nosti kaikki esteet metriin.
"Nyt hypätään tää rata. Siinä on ihan simppelit lähestymiset, pari kertaa pitää laukka vaihtaa, mutta sen te osaatte. Annat vaan Kertulle tilaa, äläkä jännitä, mutta pidä Kerttu kuulolla", Repe sanoi sitten. Nyökkäsin, kokosin taas ohjat ja nostin laukan. Laukkasin yhden pääty-ympyrän, jonka jälkeen ohjasin kirjavan orini ensimmäiselle esteelle. Kerttu hyppäsi sen suurella ilmavaralla ja helposti. Hymyilin itsekseni ja jatkoin onnistumisesta rohkaistuneena seuraavalle. Koko rata meni todella helposti ja kevyesti, minulla ei vielä kertaakaan ole ollut niin hyvää fiilistä tämän kokoisella radalla.

"Tosi hyvä, eihän se vaikeeta ole! Kyllä te varmasti pärjäätte tosi hyvin", Repe sanoi vielä ravaillessani loppuhölkkiä. Tämä valmennus oli ehdottomasti tullut tarpeeseen. En saa ottaa kisoista liikaa paineita, menemme vain hakemaan hyvää ja siistiä rataa. Perjantaina suuntaisimme vielä Auburn Estateen yhteen valmennukseen, jonka jälkeen olisimme varmasti valmiit kilpailuihin.

597 sanaa

[Reifr H.]

Milja ja Mino:
''Hyvinhän teillä oikeestaan meni tää valmennus, vaikka mä huomasin jotain pientä jännittyneisyyttä sussa, vaikka Mino rentona olikin. Vähän turhan rento ainakin alkuun. Sun pitää rohkeasti ratsastaa Minoa jalalla, sieltä se kaikki kuitenkin lähtee. Kun Mino tulee painavaksi kädelle sun täytyy irrottaa se sieltä jalalla ei jäädä nyhtämään sen suuta. Sun pitää oppia ratsastamaan Mino napakaksi, ja siihen tarviit heti alusta pohkeita. Kuten tänäänkin, se jäi välillä liian pitkäksi ja veltoksi vaikka etenikin liian innokkaana, sitten ne ponnistuspaikatkin kusi aina välillä.''

Nelly ja Jippu:
''Tarkkuutta, tarkkuutta ja tarkkuutta. Ja hallitse sun mieli, jos sä alat itte käymään kierroksilla tartutat sen Jippuun ja sitten se viskoo päätään, heittää takapuolta ja heiluttelee kiukkusesti hännällään. Mutta jalasta sekin on kiinni. Sun täytyy pitää jalka koko ajan lähellä eikä välillä irrottaa alapohjetta kyljestä, Jippu tarvii tukea koko ajan ja jos sä irrotat ja yhtäkkiä laitat jalan kovaa kiinni niin ei se herkkänä kestä. Tarkkuutta et tarvii niinkään teiden ratsastuksiin, ne on siistejä, vaan laukan kokoon. Jipulla on yleisesti aina hyvä ratalaukka, mutta sitä pitää pystyä säätelemään koko radan ajan.''

Lydia ja Kerttu:
''Kaikille tulee joskus se tunne ettei mikään suju, sulta se tuli yhtäkkiä mulle aikamoisena yllätyksenä vaikka sä valmennuksen alussa olitkin jotenkin jännittyneen oloinen. Eihän sitä itseään pysty käskystä rentouttamaan vaan pitää löytää se fiilis minkä sä löysitkin lopussa ja meno oli mallikasta. Sitä ennen pitää sun koota ajatukses ja antaa Kertulle vähän enemmän tilaa eestä, kun sulla menee jännityksessä käsi lukkoon menee heppa lukkoon. Vaikka sä antaisit sille enemmän tilaa pitkille teille niin älä jätä viime tippaan pidätteiden läpi saamista vaan alota se ajoissa. Kuitenkin keskity hyvään menoon ja fiilikseen niin ei virheetkään tunnu niin isoille.''