Tumpun päiväkirja

[Iida]

Mighty Blue
''Tumppu''
puoliverinen
hoitaja: Lydia

[Deleted]

#1

2.5.2014
Tutustumista uuteen hoitsuun

Hitto, että pystyikin yhdeksän tunnin yöunien jälkeen näin kovasti väsyttämään, mietin kaataessani höyryävää kahvia punavalko raidalliseen kuppiini. Nappasin lehtipinosta uusimman hevoshullun ja istuuduin lukemaan sitä, samalla kahviani hörppien. Samassa kuulin, kuinka auto ajoi pihaan ja etuovi avautui. Voi ei, olin aivan unohtanut, että äiti tulisi tänään töistä jo poikkeuksellisesti kolmelta viemään minut Yläkokkoon!

'Jasmin, tulehan autoon niin lähdetään!' Kuulin äitini, Marjutin huutavan eteisestä.
'Joo joo, menee sit joku kymmenen minuuttia...' Vastasin hieman äkäisenä ja lähdin vaihtamaan farkkuratsastushousujani jalkan. Päätin kuitenkin jättää koulussa minulla olleen pinkin pitkähihaisen paidan päälleni. Nopeasti tyhjensin tallireppuni kaikesta ylimääräisestä roinasta ja tungin sinne kypärän, muutaman eväsleivän ja limsapullon. Myös ratsastuskypärä ja upouudet hanskat löysivät tiensä siniseen reppuun.

Vielä lenkkarit jalkaan ja kevyt mustan värinen takki päälle, niin olin valmiina lähtemään.
'Noniin, mennään sitten!' Hihkaisin jo reippaampana hypäten etupenkille istumaan.
'Jasmin hei, etkö sä oo menossa sinne tänään myös tunnil...' Äitini kerkesi jo aloittaa, kun muistin unohtaneeni ottaa saappaat mukaan. Kävin hakemassa ne takapihalta ja survoin ensimmäiseen käteeni sattuvaan muovipussiin. Vihdoin pääsimme lähtemään.

Astuin suurehkoon heinäntuoksuiseen talliin ja katselin hetken ympärilleni, varmaan melko huvittavan näköisenä, suu auki ja muutenkin hieman hiukset sekaisin äskeisestä tuulenpuuskasta. Samassa huomasin ruskeahiuksisen naisen puhdistamassa karsinaa tallin toisessa päässä. Astelin reippaasti hänen luokseen ja jäin nojaamaan karsinan ovenpieleen.

'Moikka, mä oon Jasmin. Sain tossa muutama päivä sitten Tumpun hoitsukseni, niin voisinkohan käydä hakemassa sen tänne talliin ja vaikka vähän harjailla ruunaa? Kysyin kulmakarvat koholla.
'Hei vaan. Mä oon Martina, Yläkokon uus tallityöntekijä. Mun puolesta hae vaan, sain sen karsinankin just puhdistettua. Ainiin ja tervetuloa Yläkokkoon!' Martina vastasi pirteästi lähtien tyhjentämään täysiä kottikärryjään.

Tumpun karsina olikin aivan ensimmäisenä tallin ovensuussa, joten nappasin narun käteeni koukusta ja lähdin kävelemään kohti tarhoja. Löysinkin ruunan pikaisesti, tarhaamasta kahden muun puoliverisen kanssa. Tumppu pärskähti ja katsahti minuun päin, lähtien siinä samassa kävelemään luokseni.

Rapsuttelin hetken huomionkipeää otusta, joka tökki minua päällänsä minkä kerkesi. Olin jo nyt aivan ruskeissa karvoissa ja melkein horjahdin nurin, kun ruuna alkoi hangata päätään takkiani vasten.
'Noniin hömppänä, mennääs sitten talliin!' Sanoin naurahtaen ja kiinnitin narun siniseen riimuun. Avasin portin ja pujahdimme ulos tarhasta, Vapun ja Miinan jäädesssä keskelle tarhaa seisomaan ja katselemaan peräämme.

Tallissa kiinnitin Ruunan käytävälle seisomaan. Vasta nyt huomasin, kuinka iso se oikein oli. Hepan säkähän oli ainakin viisi senttiä oman pääni yläpuolelle! Lähdin innoissani hakemaan Tumpun harjoja satulahuoneesta, vieden samalla matkalla omat tavarani hoitajien huoneeseen. Siellä ei ollutkaan ketään jonka kanssa jutella tällä hetkellä, joten palasin nopeasti takaisin hoitsuni luokse.
'Ootsä kyllä aika ihana!' Sanoin pyöritellen kumisualla alahuultaan lörpyttävää ruunaa.

Vaihdoin kuitenkin pian käteeni pölärin, jolla harjasin kaikki irti saamani viimeisetkin talvikarvat pois. Tumppu selvästi tykkäsi olla hoidettavana, iso ruuna vain lepuutti takajalkaansa ja seisoi rauhallisena paikoillaan. Seuraavaksi pitäisi puhdistaa kaviot. Laiskanpulskea ruunikko ei meinannut aluksi millään nostaa kavioitaan, mutta sain ne kuitenkin kaikki nostettua ajan kanssa, sekä mutapaakut poistettua.

Harjan sain helposti selvitettyä, mutta huomasin että se olikin päässyt vähän kasvamaan epätasaiseksi, joten päätin tasoittaa sen saksilla taas sopivaksi. Häntä oli puolestaan mennyt hieman takkuun ja siinä roikkui paljon heinänkorsia. Selvitin tuuhean hännän jouhitukko kerrallaan ja pian se näyttikin paljon paremmalta. Harjasin ruunan pään vielä nopeasti, ennenkuin siirsin sen karsinaansa, pois tunnilta tulevien hevosten ja ratsastajien edestä.

Pihalle mennessäni huomasin kahden lyhyehkön naisen seisoskelevan ja juttelevan jostakin maneesin edessä. Kävelin heidän luokseen, miettien mitä sanoisin.
'Moi, kävin harjaamassa ton Tumpun, kun se on menossa ilmeisesti tuohon kuudelta alkavalle kouluvakkarille?' Sanoin vilkasten samalla kelloani, joka näytti jo kahtakymmentä vaille kuutta.
'Oi kun kiva! Sen ratsastaja onkin vähän myöhässä tänään. Sä oot varmaan Jasmin?' Iida kysyi.
'Joo, oon. Mutta lähdenkin tästä nyt pyörimään tonne talliin!' vastasin naurahtaen hieman.
'Juu, nähään sitte tunnilla!' Iida vastasi ja Hannaksi esittäytynyt ratsastuksen opettajakin huusi heipat perääni.

Tässä välissä olisi hyvä käydä vähän haukkaamassa evästä, mietin tutkiessani yksäripuolen hevosia. Samassa ovi avautui ja minua selvästi nuorempi tyttö talutti ruunikkoa tupsujalka ponia sisälle.
'Äh, älä viitsi tolleen jyrätä, kuulitko Aramis!' Vaaleahiuksinen, lettipäinen tyttö ärähti ponille.

'Öh, moi... Onko toi muuten sun poni?' Kysyi hieman varuillani.
'Moikka! Onhan se, vähän jääräpäinen tapaus välillä, mutta muuten tosi kiltti! Mä oon Chappe, ootko sä se uus hoitaja josta Iida mulle eilen puhui?' Chapeksi esittäytynyt tyttö kysyi.
'Oonhan mä. Tumppua siis hoidan. Sä vissiin hoidat myös oman ponis lisäks Deisiä ja Juttaa? Ainakin tossa ilmoitustaululla luki niin?' Kysyin hymyillen hiukan.
'Joo! Oon hoitanut aikoinani Tumppuakin, sen on oikein ihana tapuas! Chappe hihkaisi innoissaan.

Lähdimme yhdessä rupatellen taukohuoneeseen syömään eväitämme. Annoin Chapelle toisen eväsleivistäni ja keitimme kupit teetä. Ulkona oli alkanut satamaan, joten päätin lähtä vielä ennen tuntiani puhdistamaan Tumpun ruokakipon. Otin varustehuoneesta mukaani tiskiharjan ja täytin pienen ämpärin vedellä. Ruuna olikin jo lähtenyt tässä välissä tunnille, joten astia oli helppo puhdistaa ilman syliintunkijaa. Kaadoin vettä ruokakippoon ja hankasin siitä parhaani mukaan liat irti tiskiharjalla. Otin astian irti kannattimistaan ja kävin kippaamassa likaiset vedet ulos.

Tämän tehtyäni ja vietyäni kipon takaisin paikoilleen, lähdimme Chapen kohti ilmoitustaulua katsomaan, mitkä hepat olisimmekaan ensimmäiselle vakkaritunnille saaneet!


Jasmin & Tumppu - 1hm


Tää on siis tarkoitettu perjantaille, mutta sain sen vasta nyt laitettua tänne :'D Sori, loppu vähän ideat loppua kohden... :S

//Voi tykkäsin, kivan pitkä luettava sekä tarina eteni kivasti! Tosi kiva alotustarina ja sä tutustuitkin jo melko moneen Yläkokkolaiseen, kiva! Tumppu taisikin näyttää sulle heti nallekarhumaisuuttaan, ja se puskeminen ja pökkiminen ei tuu loppuun:D Hyvä että harjaaminen ja kavioiden otto sujui hyvin, vaikka Tumppu ei olisikaan jaksanut nostaa jalkojaan puhdistettaviksi.. Tumppuhan on melko korkea heppa, mutta onneksi teillä ei ole kovin suurta kokoeroa:) Kiva kun siistin ruunan harjan ja heinäisen hännän, se kerää siihen ihmeen paljon roskia.. milloin siinä on roikkunut maastoreissun jälkeen risuja milloin kakkakikkareita ja juurikin se heinä on melko yleinen.. Jee sähän sait Chapesta seuraa tallitupaan ja törmäsit myös tytön poniin. Kiitti vielä ruokakupin putsauksesta! 22v€ -Iida
-> Auttaisitko jotain Tumpun ratsastajaa varustamaan/hoitamaan ruunan?(:

[Iida]

Tumppu ja Saara kävelemässä maneesilta tallille tunnin jälkeen.

PK: Saaralle!

[Lotte]

                                                              ENSIMMÄINEN
                                         13.4.2015

Oli Maanantai, ja olin juuri tullut lukiosta, taas tylsä päivä takana. Vaihdoin päälle tallivaatteet, nappasin pari porkkanaa taskuun.
-Äiti, missä se mun lämmin paita on?
-Ai se karvainen jossa on seeprakuviota ja seepran kuva? Äiti kysyi.
-Just se! Vastasin.
-Sinun huoneessa, roikkuu oven kahvassa, sanoi äiti.
-Okei! Vastasin ja juoksin portaat ylös huoneeseen, nappasin hupparin ja vetäisin ratsastuskengät jalkaan joiden päälle laitoin minichapsit. Sen jälkeen laitoin ratsastuskypärän päähän pyöräilykypärän sijaan ja lähdin polkemaan kohti tallia.

-Mä en malta oottaa... Mietin mielessäni.
Minua jännitti, Tumppu kuulosti niin ihanalta! Onneksi otin porkkanaa...

Pian olinkin tallin pihassa. Laitoin pyöräni telineeseen parin muun joukkoon ja tähyilin tarhaan. Katselin, olisiko Tumppu tarhassa. Yhdessä siellä näkyikin ruunikko tähtipää, jota epäilin vahvasti Tumpuksi. Kävelin tarhan portille ja suuri ruuna ravasikin ensimmäisenä korvat hörössä portin luokse.
-Moi poika, hymyilin sille ja tarjosin porkkanan. Muut vähät välitti porkkanasta, sillä tarhassa oli heinääkin. Tumppukin otti heinää mukaan tullessaan tervehtimään.
Kävelin pois tarhoilta ja avasin tallin korkean oven. Sisällä tuoksui heinä ja hevoset, eli ihanalle.
-Vau, mikä talli! Ihastelin katsoessani sisällä olevia hevosia.

-Moi, oletko kenties Lotte? Kysyi ääni takanani.
-Moi, olen joo. Kukas sä oot? Kysyin ja hymyilin.
-Olen Iida, tallin omistaja, hän esittäytyi.
-Joo, tota ajatuksenani oli vähän tutustua Tumppuun ja talutella sitä.
-Käy hyvin, Iida hymyili leppoisasti.

Vein kypäräni kaappiin, suljin seeprapaitani hihojen napit ja nappasin kaapista myös oman kotoa tuomani pörröisen keltaisen riimunnarun, sitten lähdin takaisin tarhoille päin ottamaan Tumpun sisään hoidettavaksi. Avasin tallin oven, Iida tuli ulos jonkun hevosen kanssa samalla oven avauksella ja Iida sulkikin oven.
-Menen tästä ratsastamaan, onnea Mister Tumpun kanssa! Toivotti Iida lähtiessään kentille. Kävelin samalle suunnalle, sillä Tumpun tarha oli melkein kentän vieressä.
Tumppu oli portilla taas heti ensimmäisenä. Laitoin riimunnarun klipsin Tumpun riimun renkulaan kiinni ja lähdin taluttamaan isoa ruunaa tallille.

-Olet kyllä aika jätti poika, sanoin sille vaikka itse olin sitä noin 5 senttiä pidempi.
Tumppu hörähti pienesti ja yritti mennä kovempaa.
-Heinäkärrytkö sua kiinnostaa? Kysyin siltä.
-Poika hei, ei mennä sinne, käskin sitä ja talutin sen hymyillen talliin.
Tallissa kiinnitin sen käytävälle ja taputin sitä. Tumppu työnsi turpaa taskuun ja kyhnytti silmäkulmaa pusakkaani.
Avasin taskuni ja annoin sille pienen porkkanapalan.
-Etsitäänpä sinun harjat! Kävin täällä jo eilen vähän katselemassa, niin minun on helpompi löytää jo kaikki, totesin sille.
Hain harjat ja harjasin kuraisen Tumpun puhtaaksi. Harjaukseen meni puoli tuntia, ja 15 minuuttia lisää harjan selvitykseen ja kavioiden otossa 1 minuutti.

-Moi! Joku tervehti minua.
-Moi, kuka olet?
-Olen Anniina, Surun ja Kirinän hoitaja, kertoi tyttö.
-Okei, minä olen Lotte, Tumpun hoitaja, selitin Anniinalle.
-Kiva, hymyili tyttö. Mitä aiot sen kanssa tehdä tänään? Kysyi Anniina vielä.
-Yritän tehdä temppuja ja vähän talutella, hymyilin Anniinalle.
-Voisin tulla Surun kanssa mukaan, Anniina mietti.
-Käy hyvin, kiva saada seuraa! Hymähdin.
-Ok, sovitaan treffit kentälle! Sanoi Anniina.
-Juu, vastasin vielä.

Sitten Anniina meni hoitamaan varmaan Surua tai Kirinää. Letitin Tumpun harjan ja rapsuttelin ruunaa hetken. Hain vielä pitkän koulutusnarun ja lähdin taluttamaan perässäni kipittävää hevosta kentälle, missä Anniina odottikin jo Surun kanssa.
-Moi taas! Tervehti Anniina, taas kerran.
-Hehe, moi vaan taas! Vastasin naurekellen.
Lähdimme perä perää taluttamaan hevosia uralla. Teimme yhdessä agilityradan, jonka läpi taluttaisimme hevoset.

-Aloitetaan! Sanoin Anniinalle.
Rataan kuului puomiradan läpi talutus, esteen hyppääminen, erilaisia temppuja ja vähän pallon potkimista.
Aloitin. Talutin Tumpun puomiradan läpi, jonka Tumppu kolisteli ties minkä näköiseksi, pari puomia jäi paikoilleen. Aloin juosta Tumpun rinnalla ja hyppäsimme n. 20cm korkean esteen jonka Tumppu hyppäsi kiitettävästi. Mutta, kun täytyi kävellä pressun yli, Tumppu alkoi piehtaroida, ja minä sekä Anniina nauroimme.
-Ei se sitä ainakaan pelkää! Naurahdin Anniinalle.
-No ei todellakaan! Nauroi Anniina takaisin.
Loppurata meni kiitettävästi, ja sitten oli Surun vuoro.

Lopuksi pollet sai porkkanaa ja korjasimme radan pois. Taluttelimme hevosia vielä lähimaastoissa, ja käytiin kahlaamassakin jääkylmässä vedessä. Tallissa harjasimme hevoset ja autoimme iltaruokinnassa, eli tallille jäimme myöhään asti Anniinan kanssa. Lopulta vaihdoimme puhelinnumerot ja lähdin pyöräilemään kotiin. Tumppu oli aivan yhtä ihana, kuin arvelinkin?


TUMPPUPOLLEJALOTTE

1HM

//Jeeeees kiva kun pääsit näin nopeasti tallille hoitamaan meidän halinalle Tumpun! Hassua ja kivaa vaihtelua tuot kyllä kieltämättä pituudellas, ite oon kääpiö samoin kuin moni muukin täällä, joten hyvä saada pitkä ihminen joukkoomme! Tervetuloa siis vielä! Ihan turhaa sä jännitit, tumppu on kuitenkin niin mukava ja kiltti heppa, ettei sen kanssa turhia tartte pelätä, ja vaikka onkin suuri niin sitäkin lempeämpi varsinkin jos vertaa pippuriponi-Acceen, ehh :'D Kivan pitunen tarina ja se oli siististi kirjoitettu, eipä juuri kirjoitusvirheitä hyppiny silmiin, loistava alku teillä. Agility onkin kiva tapa toimia hevosen kanssa maastakäsin ja kyllähän vakuuttunut kouluheppa hyppää kakskytsenttisen helposti, tapa onkin sitten eri. Kiva kun jäitte auttamaan iltatalliin aina niitä lisäkäsia kaivataan! Mukavaa kun tutustuit heti tallilaiseen, Anniinaan, tuutte varmasti hyvin toimeen myöhemminkin! 17v€ -Iida

[Lotte]

                                                                       Toinen jo?


Istuskelin autossa etupenkillä hymyillen, olimme tulossa äidin ja koiran kanssa mökiltä, ja sieltä suoraan toki tallille. Vaatteetkin sinne mukaan otin, eli ei niistäkään huolta. Tiesin jo, että Tumppu oli mahtava ja suloinen höppänä, joka yrittää todella miellyttää. -Siis romuttamalla esteet, naureskelin mielessäni.
-Äiti, kauanko vielä menee? Tumppu on ihana! Kyselin innostuneena siitä, että huomasin jo tutun kotikylän kahvilan.
-Vartti vielä,maltahan odottaa Lotte, äiti naureskeli innostukselleni, se ei vain tajunnut miten rakastin Tumppua ja hevosia.

Viimein kun ajoimme tallin parkkipaikalle, hyppäsin autosta tunnin ajomatka takana. Tähystelin Tumpun tarhoille päin, ei näy siellä. Sisällä kaiketi. Otin auton takapaksista tallikengät ja vilkutin äitille, joka oli selvästi huolissaan kuultuaan Tumpun koosta. Vakuutin silti hänelle, että olenhan itsekin sitä korkeammalla. Reippain askelin avasin tallin oven, jossa melkein heti ensiksi kohtasin lattiaa lakaisevan Iidan.
-Moi taas Iida! Moikkasin naista.
-Moi Lotte, jos haluat ja kerkeät niin siivoa Tumpun karsina, jos siis tekemisen puute iskee, itse kun en sitä vielä ole kerennyt putsailla. Iida kertoili.
-Ilomielin, vien vain ensin tavarani kaappiin, huikkasin Iidalle ja lähdin tallustamaan kaapeille.

Saavuin kaapeilleni, ja siellä kohtasin tutun Anniinan ja jonkun vieraan.
-Moi Lotte, esittele itsesi, Anniina tervehti ja kuiskasi vieraalle tytölle lopun.
-Juu, moi! Minä olen Salome, ja hoidan pariakin hevosta, tyttö hymyili ja ihmetteli pituuseroa.
-Pituutta minulla on yli sataseittemänkymppiä senttiä, sinulla? Utelin vaihtaessani samalla kenkiä.
-Öhöm, 147cm, naureskeli Salome.

Lähdin kaapeilta sanoen moikat molemmille tytöille ja etsin haltuuni talikon sekä kottikärryt, että voisin siivota Tumpun karsinan. Kun löysin välineet, metsästin karsinan oven, missä lukee Tumppu tai Mighty Blue. Löydettyäni oikean karsinan, aloin kerätä kikkareita ja märän näköisiä kuivikekasoja kottikärryihin. Heitin karsinaan vielä Iidan pyynnöstä pienen sylillisen heinää ja katsoin tumpun vesitilanteen. Kippasin kottikärryjen sisällöt ulos lantalaan, ja vein ne takaisin talliin. Laitoin myös talikon omalle paikalleen, jonka jälkeen etsin riimunnarun, ja lähdin tallustamaan Tumpun tarhaa kohti.

-Tumppuu, muistaksää mut? Huutelin suurelle ruunalle, joka lähti heinää suussa portille kohti pärskien. Taputin Tumppua, ja laitoin riimunnarun klipsin sen riimuun kiinni. Hätistelin muita hevosia pois portilta ja lähdin taluttamaan hoitsuani talliin. Vein Tumpun vaihteeksi karsinaansa hoidettavaksi, ja katselisin vähän miten poitsu käyttäytyy. Suljin karsinan oven huolella, ja Tumppu hyökkäsi heinien kimppuun karsinan ovesta sisään päästyään. Katselin miten kurainen Tumppu oli, piehtaroinut varmaankin. -Siinä mutaisimmassa kohdassa, mietin hymähdellen.

Lähdin hakemaan ruunan harjapakkia. Toin sen karsinan sisälle asti, mutta se oli virhe.
-Heii, hassu poika! Anna tänne, se ei ole lelu, kikatin Tumpun ottaessa suuhunsa piikkisuan.
Pyydystin pakista kumisuan ja laitoin pakin sisältöineen karsinan ulkopuolelle, jonne tosin Tumpun suuret kaviot ja jalat sekä iso turpa heti suuntasivat. Ruuna tosin alkoi nauttia ja rentoutua heti, kun sitä alkoi harjata kuraisesta ja irtokarvoja täynnä olevasta paikasta.
-Tuntuuko kivalta, kyselin Tumpulta, vaikka tiesinkin ettei se vastaisi, ainakaan puhumalla.
Ruuna näytti nauttivan täysin siemauksin, samalla lailla pyöritin sualla toisenkin puolen. Palautin kumisuan harjapakkiin ja otin sieltä haltuuni pehmeämmän harjan, jolla harjasin mutaiset ja saviset jalat. Sen jälkeen otin kaviot, jotka painoivatkin melko paljon, kuten viimeksikin. 

Hain ruunasen suitset, -ei, en aio ratsastaa. Salomekin kysyi, että aionko ratsastaa. Mutta en, aion juoksuttaa Tumppua. Tumpun harjapakissa olikin liina, tai oikeastaan pitkä riimunnaru, noin 4 metrinen eli ei kyllä liinankaan pituinen. Tumpun luo päästyäni nostin sen pään heinistä ja otin riimun pois. Sen sijaiseksi pujotin ohjat kaulalle ja sujautin kuolaimet suuhun.
-Hyvä poika, kehuin Tumppua sen avatessa nätisti suunsa, ja antoihan se muutenkin nätisti laittaa suitset.
Kiinnitin remmit, sidoin ohjat ja klipsasin 4m pitkän riimunnarun Tumpun kuolaimeen.

-Juoksuttamaanko aiot? Kysyi Iida törmättyäni häneen päästyäni tallista ulos.
-Joo, jos siinä ei ole mitään ongelmaa, vastasin Iidalle.
-Ei ole, ihan rauhassa vain vaikka puolituntia, jos kerkeät niin tuntikin. Iida sanoi.
-Hienoa, no nyt minä tästä lähdenkin. Loppukävelyt ajattelin käydä maastossa. Kerroin ideoistani.
-Joo, kiva. Hei hei! Iida huikkasi vielä.

Saavuin kentälle, ja rajasin estekalustoilla aluettamme sillä puolet kentästä oli Anniinan ja Surun käytössä, Salomekin siellä taisi ratsastaa. Tervehdin molempia hymyillen, ja kysyin heitä loppukäynti-seuraksi lähimaastoon.
-Ilomielinhän me tulemme! Molemmat tytöt huudahti maasto-idealleni.
He kertoivat myös aikovansa lähteä matkaan ilman satulaa, että voitaisiin käydä kahluuttamassa hevosia pienellä "tulvapaikalla", missä voisi kahlata.

Kokeilisin ensiksi, toimisiko Tumppu ääniavuilla, ja jos ei niin ottaisin juoksutusraipan käyttööni. Annoin Tumpun kävellä isoa ympyrää käynnissä, ja yritin saada sen venyttämään kaulaa, rentoutumaan ja kulkemaan rennoilla, pitkillä liikkeillä. Hetken päästä vaihdoin suunnan, ja sitten aloin n.5min päästä ravata siihen suuntaan. Maiskauttamalla Tumppu lähti isoon ja letkeään raviin.
-Hieno poika! Kehuin sitä.
Ravuutin sitä myös toiseen kierrokseen vartin, ja sitten maiskautin uudestaan ja vähän voimakkaammin. Tehostin apuani myös sanalla "Laukka". Tumppu lähti suurehkoon laukkaan hetken miettimisen jälkeen.
-Sinä olet kyllä selvästi kouluhevonen, upea poitsu! Kehuin sitä nähtyäni sen letkeän, suuren ja pitkän laukan.
Hetken päästä annoin sen kävellä ja päristellä kunnolla, jonka jälkeen vaihdoin suunnan ja laukkasin sinnekin. Tumppu yritti nojata vähän liikaa ulos tässä suunnassa, joten maiskautin uudestaan ja lyhensin liina niin, että hevosen tulisi kulkea enemmän sisään asetettuna.
-Noin, hienosti, kehuin ruunaa vielä.

-Lähdettäisiinkö nyt maastoon? Kyselin Salomelta ja Anniinalta.
-Juu, mennään vain. Toinen vastasi, molemmat laskeutui selästä ja vei satulat pois.
Molemmat nousi korokkeelta satulattomiin selkiin, jonka jälkeen Salome asettui kärkeen ja Anniina taakse. Minä jäin keskelle, ja Salome näytti tietä lammelle. Pian saavuimmekin veden valloittamaan paikkaan, ja annoin Tumpulle pitkän narun, jotta se saisi tilaa kahlailla siellä. Minä jäin rannalle narusta kiinni pitäen, minullahan ei ollut kumisaappaita tai muita veden pitäviä kenkiä jalassa. Salome ja Anniina tarrasivat poniensa harjaan ja antoivat niiden polskutella vapaasti, sillä heillä oli pitkävartiset ratsastussaappaat ja vesi oli matalaa. Katsoin trion menoa naureskellen. Tumppu innostui pärskimään vedellä, mutta sitten aurinko meni pilveen ja tuli vähän vilu, ainakin märällä Salomelle ja kostealle Anniinalle. Päädyimme sitten lähtemään tallille takaisin.

Perillä päästin Tumpun karsinaan, harjasin sen vielä, hikiviilaakin näytin sen märälle karvalle.
-Lammellako kävitte? Iida kysyi.
-Jep! Vastasin.
Iida kyseli vielä oliko kivaa ym. ja olihan meillä!
Jätin Tumpun karsinaan ja lakaisin vähän tallikäytävää. Jäin koko illaksi tallille, kävin taukotuvassa höpöttelemässä ja söin eväitä. Lopulta äiti tuli hakemaan minua, vaihdoin nopeasti vaatteet ja lähdin kotiin.


LOTTE JA MIGHTY BLUE 2HM


// No joo, kivan pitkä ja semi helppo luettava, jos jotain siistittävää kirjoitusasussa on niin vuorosanat tämän sijaan ->
-Ei ole, ihan rauhassa vain vaikka puolituntia, jos kerkeät niin tuntikin. Iida sanoi.

Näin:
- Ei ole, ihan rauhassa vain vaikka puolituntia, jos kerkeät niin tuntikin, Iida sanoi.

Eli 'vuoropuheluviivan' jälkeen välilyönti ja jos lause ei lopu huuto- tai kysymysmerkkiin niin korvaa piste pilkulla.

Eikö teillä muka ollu kylmä joenpenkalla, vaikka aurinko hetken paistoi niin veden täytyi olla ihan jäätävän kylmää D: Hyrrr.. Jos olisit pidemmällä liinalla tahtonut juoksuttaa niin satulahuoneesta olisi löytynyt, niitä taitaa olla parikin, ellei joku ole jättänyt niitä paikkaan minne ne ei kuulu, ne on raippa telineen vieressä naulakossa - ensi kerralla tiiät! Tumpulla on tosiaan ihanat askeleet se on niin kouluheppa kuin mahdollista :'D Kiva kun tutustuit Salomeenkin! 18v€ -Iida 

[Lotte]

Kirjoitin tabletilla, sen takia noi välilyönti jutut.

[Lotte]

                                                   Jotain ratsastuksen tapaista    
                                                                (osa 1, loppuosaan jatkoa!)
Istuin taukotuvassa Anniinan, Salomen ja Chapen kanssa. Chappeen olin oikeastaan tutustunut vasta äskettäin, ja mukavaltahan vaikutti hänkin. Olin ollut tallilla oikeastaan yhdeksästä asti, ja nyt kello oli 13:00, mietin katsottuani kännykkäni kelloa.
- Mä voisinkin tästä lähteä touhuamaan jotain talliin sillä aikaa kun Tumppu syö, heippa! Sanoin tytöille ja kävelin tallin puoliskolle.

Etsin käsiini ensiksi pesusienen, vettä, jonkin tiskiharjan ja sen jälkeen kävelin Tumpun karsinalle. Ihmisiä oli jo jonkin verran tallissa, vaikka oli vielä aamupäivä. Tumpun syödessä heiniään tarhassa, aloitin ruokakupin putsauksen. Hankasin ensin kaurat ja muut väkirehut pois tiskiharjalla, jonka jälkeen siirryin kostealla pesusienellä hinkkaukseen. Vein kaikki tarvikkeeni paikalle niiden pesemisen jälkeen. Tähystin auringon läpi tarhoille, ja Tumppu söikin paria viimeisiä korsia, eli etsin riimunnarun käsiini ja kävelin tallipihaa katsellen Tumpun tarhaa kohti. Pihassa näinkin Iidan jo kesäisemmissä vaatteissa.

- Hei! Tumppu on jo syönyt, niin voit hakea sen tarhasta, Iida puheli.
- Moi! Ja juu, ruunaa hakemaan olenkin menossa, siivosin tuolla sen ruokakupin, kerroin Iidalle.
- Kiitos avusta, jos kerkeät niin voit toki auttaa muissakin touhuissa! Iida kiitteli.

Keskustelun jälkeen jatkoin matkaa, ja saavuttuani portille Tumppu tuli pari kortta suussa haukotellen vastaan.
- Tumppu, voi sinua, naureskelin sille sen haukotellessa samalla, kun jauhoi paria kortta suussansa.
Tumppu pärskähti laittaessani sen riimuttomaan päähän tolpassa roikkunutta riimua, joka sillä on aiemmilla kerroilla ollut päässä.
Lähdin taluttamaan energistä ja suurilla askeleilla liikkuvaa ja kevyesti hirnahtelevaa hevosta tallia kohti.
- Oletpas sie pirtsakalla päällä, sanoin sille taputtaessani ruunan silkkisen karvapeitteen vallassa olevaa kaulaa.

Kesä oli tulossa, sen huomasi ilmassa. Kaikki oli pirteitä ja linnut liversi, uutta vehreää ruohoakin pilkisteli siellä täällä. Tallissa huomasin Salomen hoitamassa Juttaa, jonka olin huomannut pieneksi äksypäksyksi. Tervehdimme molemmat toisiamme, ja hevoset tekivät samoin hörähtämällä kuuluvasti, Jutta teki sen tosin korvat luimussa.
- Onkohan Jutan korvat suunnilleen liimattu tamman niskaan? Salome nauroi.
- Hihi, varmasti! Tirskuin Salomen lauseelle.
Kiinnitin Tumpun tällä kertaa pesupaikalle, jonne hain sen harjapakin. Hakiessani sitä heitin takin kaappiini ja jäin hupparin sekä T-paidan armoille.

Nyt osasin jo jättää harjapakin kauemmas Tumpusta, mietin huvittuneesti päätäni puistellen poimiessani kumisukaa Tumpun harjapaksista. Tumppu oli kyljistä ja selän päältä pinttyneen saven peitossa, että kevät ja syksy osasivatkin olla tällaista aikaa! Tumpun alahuuli melkeinpä lörpötti harjatessani vähän kutisevaa savikohtaa, jossa oli vielä vähän irtokarvaakin. Näytin karvoille myös pölyharjaa, piikkisukaa ja juuriharjaa ennen kuin pääsin haluttuun tulokseen, eli kaikkialta silkkiseen karvapeitteeseen. Taputin Tumppua.
- Huh, olipahan harjaus urakka, mutta tosi hauskaa! Pitäisiköhän nuo mutajalat vielä huuhtoa? Mietin katsoessani kovilta harjoilta välttyneitä jalkoja, joista en ollut kaikkea irti saanut pelkkien harjojen avulla.
Käärin hihani ylös ja tartuin vesiletkuun. Mietin hetken ennen kuin onnistuin laittamaan letkun päälle, ja saamaan sieltä haaleaa vettä. Aloitin jalkojen huuhtomisen. Kävin kaikki jalat myös harjapakista löytyneellä sienellä läpi huuhtoessani niitä. Tumppu seisoi melko rauhallisesti aloillaan. Kaikki neljä jalkaa huuhdottuani laskin hihani alas, hain pyyhkeen ja kuivasin jalat huolellisesti. Tongin sen jälkeen kaviokoukun harjapakista ja putsasin kaikki ruunan kaviot.

Putsasin mudan ja saven peittoon joutuneita käsiäni ratsastushousuihini, jonka jälkeen lähdin Tumppua taputtaen satulahuoneeseen. Nappasin Tumpun suitset ja annoin niiden valua kyynertaipeeseeni jotta satulalle jäisi tilaa. Tarkistin, ettei satulahuopa ole irtokarvojen vallassa, oli niitä joten otin lattialle jääneen kovan juuriharjan ja vetäisin kerran pari satulahuopaa molemmilta puolilta. Parempi, mietin mielessäni. Sitten nappasin painavan koulusatulan käsivarsilleni, ja horjahtelin eteenpäin. Nostin huohahtaen satulan Tumpun selkään, pituudesta on todella tämän pollen kanssa hyötyä! Mietin kiristäessäni satulavyötä.
- Ai niin, unohdinkin sanoa, että aion ratsastaa tänään sinulla, kerroin Tumpulle joka käänsi toisen korvansa taakse kuuntelun merkiksi. Jätin satulavyön vielä löysälle. Avasin riimun klipsin ja pujotin sen Tumpun kaulalle, ja heti alkoi haukottelu, naureskelin. Kun Tumppu viimein lopetti haukottelun, nappasin suitsien niskahihnasta kiinni ja painoin kuolaimet kiinni Tumpun hampaisiin. Ruuna avasi suun hienosti.
- Hieno poika! Kehuin sitä sen avattua suun ja laitettuani suitsien soljet kiinni.

Kohtasin käytävällä taas Iidan.
- Ajattelin ratsastaa, tarvitsenko raippaa ja käykö ideani ylipäänsä? Kysyin Iidalta.
- Sopii, katso hetken ratsatettuasi millä tuulella poika on. Hyvää ratsastusta! Iida kertoi.
- Okei, ja kiitos vain! Huikkasin Iidalle ja lähdin tyhjää ja sulaa kenttää kohti. 
Tumppu hirnui kentälle päästyämme tarhakavereilleen, jotka näkyi selvästi kentältä.
- Ihan rauhassa vaan poika, ootas niin nousen selkään, puhelin Tumpulle.
Asetin jalkani melko lyhyeksi säädettyyn jalustimeen ja ponnistin selkään. Tunnustelin jalustimia.
- Liian lyhyet, ainakin koulutuuppailuun, mietin hymyillen. Vihdoinkin Tumpun selässä, kivaa.

Säädettyäni jalustimet mukaviksi, annoin pohkeita merkiksi siitä, että saa lähteä etenemään uralle. Myötäilin pehmeähköjä ja mukavia käyntiaskelia, minua jännitti hyvällä tavalla. Tumppu taisi haikailla vähän tarhaan, muttei tehnyt siitä mitään numeroa vaan noudatti jokaista apua tarkkaan. Korvat hörössä, energisesti edeten. Kävelimme vähän uran sisäpuolella, teimme erilaisia kuvioita puolipitkillä ohjilla ja muuta sellaista. Vaihdoimme noin viiden minuutin jälkeen suunnan, ja tein samanlaisia kuvioita toiseen suuntaan. Taputtelin Tumppua jokaisesta oikein tehdystä asiasta, joka oli minusta tärkeää.

Kävelin oikeaan suuntaan suunnilleen saman verran mitä vasempaankin, jonka jälkeen olin varma, ettei raippaa tarvitsisi. Tumpulla oli muutenkin kevättä rinnassa, se kulki iloisesti korvat hörössä ja pärski tyytyväisenä pää ylhäällä liikuskellen. Tein puolipidätteen ja annoin nopeat pohjeavut, kuinka ollakaan, Tumppu nosti energisesti mukavan ja rennon ravin, päätään alas venyttäen.
- Olet ihan selvästi koulupolle, kuljet lähes itse täysin muodossa! Kehuin Tumppua ja vaihdoin suunnan.
Ravailin toiseenkin suuntaan taivutteluja tehden ja yrittäen muistaa, että nyt koulua, istu syvällä satulassa. Annoin hetken päästä Tumpun kävellä pitkin ohjin ja venytellä kaulaa ja selkää pitkäksi. Kyllä minäkin jotain kouluratsastuksesta tiedän! Kymmenen minuutin kävelyiden jälkeen aloin valmistella laukannostoa. Tein käynnissä ympyrää, ja nostaisin siitä laukan. Valmistelin puolipidätteellä, toinen jalka taakse ja toinen eteen ja sitten vain hop! Tumppu nosti keinuvan ja suurehkon laukan, mutta olin ihan kuin esteradalla: Nojasin eteen, olin peffa ylhäällä satulasta, ja minun täytyi vain yrittää istua syvälle satulaan ja jalat pitkiksi. Laukkasin pari kierrosta ympyrää vasemmalle, vaihdoin suunnan ravin kautta, vaikka olisi Tumppu varmasti osannut vaihtaa itse laukan, omat sileän taitoni ei vain riitä. Menin taas käyntiympyrälle, josta nostin valmistelujen jälkeen laukan. Aluksi nousi väärä laukka. Yrittäisin parhaani, yrittäisin laukanvaihtoa, en pettyisi jos en onnistu. Olen sitäpaitsi koulutasoltani max. Helppo B. Olin lukenut kirjoista, miten avut annettaisiin. Joten. Vedin syvää henkeä, istuin syvälle satulaan, valmistelin, vaihdoin istuinluun "painotuksen" ja vahvemmin sisäjalka eteen ja ulkojalka taakse. Ei onnistunut ainakaan ensimmäisellä, mutta yrittäisin uudestaan, ja niin määrätietoisesti kuin pystyisin. Taputin Tumppua, eläydyin sen laukan keinuvaan tahtiin, mutta sitten. Annoin vaihtoavut tosissani. Se ei onnistunut vieläkään, mutta. Jospa uskoisin taikauskoisena "kolmas kerta toden sanoo", sanontaan. Eli, uudestaan valmistelut ja avut. En tajunnut edes mitä tapahtui, kun huomasin että menemme oikeaa laukkaa, minä syvällä satulassa istuen. Annoin jalkojen valua pitkiksi ja lantion myötäillä laukan liikettä. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja minä siirsin Tumpun raviin, taputin sitä ja annoin sen ravailla pitkin ohjin uraa pitkin kenttää ympäri, pari kierrosta molempiin suuntiin.

- Eksää huomannu minua? Kuulin äänen kentän laidalta.
Näin Chapen, joka seisoi puhelin minua ja Tumppua kohti.
- Kuvasitko sä meitä? Jos, niin senkin salakuvaaja! Naureskelin Chapelle.
- Juu, kuvasin. Teillä meni tosi upeesti! Chappe kehui.
- Kiva kuulla, ettei me vain köhelletty siellä, alku tosin oli esteurautumiseni takia melko kamalaa... Sanoin Chapelle ja annoin Tumpun kävellä minä ruunaa taputtaen.
- Mä seisoin tässä teidän laukanvaihto yrityksistä saakka, onnistuitte sentään lopulta, Chappe selitti.
- Sentään! Toistin.

Aloin pikkuhiljaa lopettelemaan. Menin kentän keskelle "kaartoon".
- Voitko tulla pitämään Tumpusta kiinni niin teen matka maailman ympäri-hommelin? Kysyin Chapelta.
- Juu, vastasi Chappe.
Chappe tarttui hellästi Tumpun ohjiin minun pyöriessäni kerran satulan ympäri. Sitten loikkasin selästä alas ja lähdin taluttamaan Tumppua talliin. Ruuna pärski, ja tajusin että sain sen melkein hikiseksi. Tallissa kysyin Iidalta, tarvitsisiko jalat kylmätä.
- Mikä ettei, huuhdopa hevonen muutenkin niin haen sinulle kylmät, Iida vastasi.
- Juu, meen tuohon pesuboksiin, vastasin.
- Ok, Iida huikkasi vielä ja lähti hakemaan kylmäpinteleitä.

Riisuin ensiksi suitset, ja annoin ne väliaikaiselle suitsitelineelle, Chapelle joka nauroi tehtäväänsä. Satulan kannoin sentään itse satulahuoneeseen. Annoin Tumpulle vielä porkkanan ja rapsuttelin sitä. Harjasin ensin pahimmat hikijäljet suoraksi ja sitten huuhdoin selän ja satulavyön kohalta. Pyyhin myös suitsien kohdalta kostealla sienellä. Vedin hikiviilalla vielä suurimmat vedet ja laitoin verkkoloimen, löydettyäni sen Tumpun kohdalta loimitelineestä. Tumppu otti loimen ja Iidan tuomat kylmäkääreet mieluusti vastaan. Iida pyysi vielä tarhaan viedessä laittaa tarhaussuojat jalkaan. Vein Tumpun karsinaan ja odotellessa kylmien vaikuttamista hain satulapukille kaikki nahkaiset varusteet, satulasaippuaa, vettä ja sienen. Kannoin ne kaikki ulos ja Anniina liittyi putsausseuraan, Chappe jäi talliin touhuamaan. Pesun jälkeen rasvasimme vielä kaikki varusteet valjasrasvalla ja kannoimme tavarat yhteisvoimin takaisin satulahuoneeseen. Huomasin auringon alkavan jo laskea, mutta minun olikin tarkoitus olla tallilla koko päivä. Otin tallissa Tumpulta kylmäkääreet pois, vein ne pakastimeen ja etsin käsiini All One-tarhasuojat. Laitoin ne Tumpun joka jalkaan, hain riimunnarun ja päästin Tumppuliinin tarhaan, siis vielä yhden herkun jälkeen. Päivä oli ollut tosi hauska! Palasin vielä taukotupaan syömään eväitäni ja juttelemaan muiden kanssa. Otin myös limsaa ja vähän tuomaani karkkia. Eväiden jälkeen vaihdoin tallivaatteet normaaleihin vapaa ajan vaatteisiin, vaikka nekin koostuu yleensä ratsastustamineista. Lakaisin vielä vähän tallin lattiaa, sillä kaikki hevoset olivat ulkona. Illalla kun lähdin jo kotiin päin, kuulin hevosten hirnuvan, koirien haukkuvan ja outoa räminää... Myös muut havahtuivat.

Jatkuu!

// ai jotain ratsastuksen tapaista vai? Siis sehän meni tosi hyvin teiltä, ei Chappe ollut ainut kuka kävi kurkkimassa, vien mä silti heppoja sisään ja ulos, joten ehdin nähdä varsinaisen mallisuorituksen lisättyäravia pitkin ohjin! Sun sisäinen kouluratsastaja alkaa nostaa päätään nyt Tumpun kanssa, jees! Ihanan keväinen tunnelma, sieltä se kesä pikkuhiljaa alkaa tulla, vihdoin on sitä odotettu! Ihanan pitkä tarina, jota oli helppo lukea, sulla on hyvin etenevät tarinat, plussaa niistä! Kiva tosiaan kun sä alat tutustua muihinkin hoitajiin, Chappe on varsin näppärä pikkutyttö, jonka kanssa nyt tulee ehdottomasti toimeen kuka tahansa. Shhiiit mitä ihmettä... O.o 24v€ -Iida

[Lotte]

                                                                   JATKO OSA EDELLISEEN TARINAAN!


- Mistä tuo ääni tulee? Anniina kyseli.
- En minä tiiä, tule niin mennään katsomaan, ehdotin Anniinalle, Chapelle ja Salomelle.
- Oikeesti, uskalletaanko me? Chappe kyseli räminän jatkuessa.
- IIK! Kiljaisimme yhteen ääneen kun räminän tilalle tuli ikään kuin kuiskintaa...
- Apua, Lotte! Ei me voida mennä katsomaan mistä melu tulee!  Anniinakin alkoi miettiä.
- Me mennään ja nyt! Salomekin sai sanotuksi.
- Okei sitten, mutta mistä edes kuvittelette tuon äänen tulevan? Chappe kysyi.
- Sitä me juuri mennään katsomaan! Intoilin, tykkäsin oikeatsaan kaikesta vähän pelottavasta.

Lähdimme kävelemään kohti valaisematonta ja synkkää metsää, ilman mitään valoa. Sieltä äänet tuli. Mitä lähemmäs ääntä pääsimme, sitä enemmän minuakin alkoi kammottaa.
- Olikohan tämä oikeasti kovin hyvä idea? Salomekin mietti.
- Hmm... En kyllä minäkään tiedä, mutta eihän käännytä takaisin, kyselin muilta.
- Ei, tahdon minäkin tietää kuka meitä pelottelee! Anniina totesi itsevarmasti.
Samassa eteemme aukeni puinen ja laho talo, jonka ulkomuodon perusteella se sortuisi aivan pian. Olimme kaikki varmoja, että äänet tuli sieltä.
- Mennään sisään! Salome ehdotti.
- Siis toihan romahtais  meiän päälle! Chappe järkeili.
- Okei, olkaa te Chappe ja Anniina vahdissa, ja hakekaa apua jos huudamme, me mennään Salomen kanssa varovasti sisään, ehdotin muille.
Kaikki myöntyivät ideaan, ja niin me lähdimme kohti rämätalon ovea. Kokeilimme, oliko se lukossa.
- Äsh, mistä pääsemme sisään? Voivottelin Salomelle.
- Hei, kato! Tuolla on toinen ovi raollaan! Salome huomasi ja osoitti mustaa ja lahoa ovea.

Kuiskiva ääni kuului taas, nyt todellisempana kuin koskaan ja selvästi rakennuksen sisältä. Kuulimme Chapen ja Anniinan hätkähtävän, mutta he eivät lähteneen pois luoltamme. Avasin oven toinen käsi Salomen kättä puristaen. Ovi narisi.
- Uskallathan sä? Salome varmisti
- J-joo, vastasin Salomelle, jonka ääni vaikutti yhtä epävarmalta kuin minunkin.
Ääniä kuului taas, mutta jatkoimme varovasti pimeän ja karmivan rakennuksen sisälle, josta kuului vaimeaa kuiskimista.
- Mikähän historia tälläkin talolla on? Salome kyseli.
Enempää emme kerinneetkään jutella kun Anniina huomasi päin laukkaavan hevosen, ja huomautti siitä meille. Astelimme toki ulos rakennuksesta, ja huomasimme kahden hevosen laukkaavan kohti.
- Tumppu ja Vappu! Huudahti Chappe.
Tumppu sähelsi kohti minua ja Vappu lähti syvemmälle metsään villisti pukitellen.
- Ne näkivät ihan varmasti jotain! Huudahdin rapsuttaessani Tumpun turpaa.
Ruuna viskoi villisti päätään. Tajusin, että minulla on kypärä ja nyt on tapahtunut jotain.
- Ratsastan hakemaan Vappua, kaksi teistä menkää rakennukseen ja yksi voi jäädä vahtiin! Palautan nämä tallille! Mekastin myrskyn läpi.
Etsin kiven jonka päältä pystyisin nousta selkään. Kova tuuli piiskasi kasvoille, sentään ei vielä ainakaan satanut, kesän valoisuuskin alkoi näkyä. Hyppäsin Tumpun selkään ja lähdimme kävelemään Vapun perään. 

Taputin Tumpun kaulaa ja mietin, miten muut pärjäisivät rakennuksella, olisihan heillä kaikki hyvin? Toivottavasti Iida ei huolestunut...
Yht'äkkiä puhelin alkoi väristä taskussani. Avasin vetoketjun ja katsoin kuka soittaa.
- Anniina, mietin ja painoin vihreää.
- Moi, meneehän teillä hyvin? Kysyin tytöltä.
- Menee, emme tosin tiedä kuka siellä kummittelee. Selviääköhän se koskaan, ja toivottavasti ääntä ei enää kuulu! Anniina vakuutteli.
- Hienoa, sitä minäkin kyllä toivon. Emme ole vielä löytäneet Vappua, toivottavasti puhelimeni GPS toimii, muuten e-en pääse kotiin, pelästyin.
- Yritä etsiä Vappua, puhelu pätkii! Anniina hätäili.
En kerennyt vastata kun puhelu katkesi. Tajusin vasta nyt, että edessämme seisoi märkä, musta pieni tamma.
- VAPPU! Kutsuin sitä.
Tamma lähti heti kaverinsa perään.
- Kummalista, sinussa on kiinni riimunnaru ja riimu. No, nyt sinut on helpompi taluttaa pois.
Nappasin riimunnarusta ja tarrasin toisella kädellä Tumpun harjaan ja myötäilin sen askelia. Samassa kaatosade iski päällemme.
Tajusin, että olemme metsässä ja jos tulisi ukkonen... Nyt on kiire! Mietin ja annoin Tumpulle laukkaavut. Molemmat lähti suoraan laukkaan ja myötäilin Tumpun suuria liikkeitä. Hidastin hieman ennen mäsätaloa.
- Anniina, Chappe ja Salome! Löysin Vapun! Mennään kotiin, jos nyt tulee ukkonen... Huutelin.
En saanut vastausta, joten kerkesin jo säikähtää. Mutta sitten näin kolme tyttöä jotka lähtivät mielellään mukaan talliin takaisin. Palautimme hevoset tarhaan tutkittuamme, ettei niillä ole haavoja. Sitten koputimme Iidan ovelle, ja kerroimme mitä oli tapahtunut. Nainen ymmärsi kaiken, ja lupasi tutkia vielä aamulla molemmat hevoset. Kiitimme häntä ja pyysimme Chapen äidin hakemaan meidät kotiin, sillä hän oli ainoa joka vastasi.

Pian saimmekin kyydin, jokainen omiin taloihinsa. Ratkeaakohan äänien mysteeri koskaan?


// Oi hitto, mä luin tätä ihan hiljaa katse tarkennettuna tekstiin, jännityksessä mitäköhän käy. Se mökki jonka löysitte, on pelottava jopa valosalla ja hepat yleensä mulkoilee sitä epäluuloisina kun siitä joskus harvoin ratsastaa ohi. Siinä mökissä on todellakin jotain hämärää O.o En yhtään ihmettele, että teitä pelotti mä oisin varmaan ollu kuset housussa, pelkästä räminästä. Te oisitte voineet heti tulla ilmottamaan mulle siitä talolle, että ootte sinne menossa, oisin voinu tulla auttaan, tai ehkä mä en mutta Reifr tai Lucas D: Miten ihmeessä Vappu ja Tumppu oli päässy karkuun, riimut naruineen päässä, ainut ajatus on et joku on tullu hakemaan niitä tarhasta ja ne on räminää säikähtäneet. Onneksi aamulla kun katoin oli molempien kintut kuin ihmeen kaupalla kunnossa, mutaa oli kylläkin kaviot täynnä mut se siitä , hassua O-o. 23v€ -Iida
-> Pistäisitkö Tumpun ja Kipinän tunnille, ratsastajat tulevat myöhässä?

[Lotte]

Juu, toki pistän molemmat!

[Lotte]

                                                                     Päivä Tumpun näkökulmasta

Taasko heinät on myöhässä, ja ulospääsy... Huoh. Oli kulunut ainakin miljoona vuotta ennen ku aamuheinät saapu karsinaani. Mutustin ne kaikki erittäin tyytyväisenä. Moneltakohan se pitkä hoitajatyyppi tulee? Ennen kuin ehdin porkkanaa sanoa, niin se tyyppi tuli porkkanan kera luokseni. -Tai ainakin toivoin niin.
No nythän se kyllä ihan oikeasti tuli, omppusiivun kanssa. Miksköhän en päässy ulos? Huomasin silti hoitajani hakevan riimunnaruksi kutsuttua esinettä ja tulevan luokseni. Sain toisenkin omenan palasen. Kiitosta! Tyyppi talutti minut ulos rapsutellen ja jotain leperrellen. Tarhassa kaikki kamut ootti jo, miks mä pääsin vast myöhemmin? Mut ei se meitsii haittaa. Tarkistin vielä kertaalleen hoitajani taskut ja sit se lähtikin, ja palas omppusiivun kera mutta tallivaatteet pääl. Saimme kaikki omppuu. Mut munhan ne kaikki olis pitänyt saada! Vai mitä?! Tarhaski oli kasa heinää nii menin sit syömään. Rouskutin oman osuuteni ja menin irrottelemaan. Iidaki sanoo et meil on kevättä rinnas, se sanoo sen oikeestaan aina sillon ku uutta ruohoo alkaa kasvaa ja olo on jotenki pirteempi. Mut, ihan sama. Nyt mennään laukkaamaan! Jotku oli possui ja jäi syömään, mut aika moni lähti mun mukaan tarhan toiseen päähän leikkiin. Hoitajatyttöni naureskeli posket punaisina. Oli lämmin, ja revittelyst tuliki janokin. Eli täyttä laukkaa vesisangolle. Kinastelimme hetken et kuka saa juua eka mut mä olin toka. Sit lähin napsimaan uusia ruohonpätkiä ja heinänjämiä. Hoitajatytsy pysyi noin pari tuntii poissa. Sit se tuli hakeen mut. Kävelin innokkaana talliin. Tyyppi päästi mut karsinaan. Haistoin puhtaat oljet ja täysin siivotun karsinan, juomavesikin oli vaihdettu ja ruokakuppi oli ehk hitusen siistimpi. Et ei muuta kun piehtaroimaan! Olin niin jätti, et meinasin jäädä jumiin mut en jäänyt. Unohin tarhassa nuolla suolakivee nii nyt olis sit sen aika. Litkin sitä suolaista kivee aika paljon, ja join sit taas. Hoitajani palasi mukanaan harjakoppa.
" Harjaus onkin tarpeen, siehän oot piehtaroinut " Se tais sanoa.
Hörähdin vastaukseksi ja ravistelin päätä nii, et mun riimu kilisi hirveest. Sit tyttö poimi harjan ja alkoi sukii mua. Sellasella pölyharjalla. Onneks, koska pehmeellä harjalla harjaus kutittaa vähä. Pärskin tyytyväisenä. Hoitajanikin tuntu iloselt, se hymyili ja rapsutti. Se tuntuu kivalta, rapsutti oikein sään kohdalta. Ihanaa! Pakko oli huulilla raaputtaa vähän takasin. En silt käyttäny hampaita. Sit tyttö jatko harjausta. Se otti myös kaviot. Sit se haki ketjuriimunnarun. Se kiinnitti sen mun puruseen riimuun. Hirnahdin kevyesti. Oli vaan niin hauskaa! Lähdimem tallista ulos. Kävelimme tarhojen ohi, kaverit hirnu mun perään. Hörähdin takasin, mut jatkoin seuraamista kiltisti. Vaik siis vähän yritin napsii ruohoo tien varsilta. Kävelimme maastoon! Mulkoilin vihaisesti karmivaa taloo, jonka luokse karkasin sillon Vapun kaa ku säikähin äänii, ja kuulin et hoitajani oli siel räminän suunnas. Emme kohanneet ketään kamui, vaan jonku lenkkeilijän joka tervehti ilosesti taluttajaani. Korvani oli hörössä. Sit tyttö alko hölkätä. Ravasin suuresti sen peräs. Olis toki tehny mieli laukkaa, mut tiesin et se tyyppi vaan roikkuis mun perässä kun mikäki riepu. Kahlasin mutakohdassa niin, et mun jalat meni ihan mutasiks. Muta on kivaa! Mun hoitaja tuntu tajuuvan sen, koska se nauro aina ilosesti ku olin mutanen tai muute harjauksen tarpees. Linnut laulo ja seki oli kivaa. Hidastimme kävelytahtiin hoitajani hengästyttyä vähän. Vaik olisinhan mä jaksanut juosta vaik miljoona kilsaa viel lisäks tohon suunnilleen sataan metriin. Käännyimme takas tallille hetken kuluttua. Tallissa tyttö harjas mun jalat nii hyvin ku voi, ja sit se hankas niit viel märäl sienel. Etenki vuohiset se kostutti, tai muute tulis kuulema rivii. Mitähän seki mahtaa olla? En mä varmaan koskaa tuu tajuumaa. Sit ku se oli huuhellu ne jalat, se otti kaviot viel jollain koukulla ja selvitti hännän ja harjan. Sit se kostutti viel mun tähen, et se kiiltäis valkosena auringon ja jään kanssa kilpaa. Oli tosi kuuma, mut silti ulkona tarhaan päästyäni oli kiva riekkuu. Se hoitaja anto viel porkkanan ja lähti. Sit se palas normivaatteet päällä ja kassi kädes, sain viel lisää porkkanaa jonka se jostai taiko. Kiitin hörähtämällä ja sit tyyppi käveliki johonki autoon ja se vei sen mennessää. Ihan kiva päivä taas, heinii ootelles.


T:TUMPPU =))

//Hahah ihana tarina Tumpun näkökulmasta, mä vaan hymyilin koko tarinan ajan. Tää oli hauskasti erilainen, vaikkakin vähän raksas lukea, pari kappalejakoa olis helpottanut. Ihanasti olit kuvaillut Tumpun näkökulmasta asiat, se vaikutti niin yksinkertaiselta, hassu! Haha hauska toi kuvaus musta, kyllä se kevät on kaikkiin imeytynyt, leppoisa meninki ja hepoilla intoa! c: 12v€ -Iida

[Lotte]

Putsasin varusteita yhdessä Anniinan ja Chapen kanssa rupatellen niitä näitä, lähinnä kaikkea hevosiin liittyvää. Putsasimme kamoja ulkona, satula pukin päällä ja kaikki rasvat hoitopuomin päällä lojuen, aurinko lämmitti mukavasti T-paita keliksi asti.
- Aateltiin Chapen kanssa tänään pitää jonkin näköinen kuvaustuokio ja maastolenkki hoitsujen kaa, tulisitko mukaan Lotte? Anniina kysyi.
- Taluttaen voin kyllä tulla, sillä Tumppu menee neljän tunnilla.
- Aa, okei, mut tuu taluttaen kuitenkin! Chappe hymyili.

Varusteiden putsauksen ja perusteellisen rasvauksen jälkeen keräsin omat jälkeni, kasasin suitset joiden soljet olin irrottanut toisistaan. Toki vein myös kaikki paikoilleen. Harjasin myös suojat, satulahuovan ja putsasin harjat. Sitten menin tervehtimään villisti ulkoilevaa Tumppua.
- Hei villiheppa, mitäs sanoisit putsaustuokiosta? Huhuilin Tumpulle huomattuani sen erittäin savisen karvapinnan.
Hetken päästä ruuna käveli minua vastaan, tai oikeastaan ravasi.
- Hei poika, sanoin sille ja taputin sen kaulaa.

Hain tallista riimunnarun, minkä olin unohtanut. Sitten lähdin hyräillen takaisin tarhalle. Kentällä oli menossa tunti.
- Sä meet poika seuraavalle tunnille, alan jo vähän harjata sua koska en tiiä, millon ratsastajasi tulee, kerroin sille taluttaessani sitä tallia kohti.
Tumppu oli normaalia rauhallisempi, irrotellut tarhassa varmaan kunnolla.
Kiinnitin hevosen käytävälle ja hain sen harjat. Katsoin tuntilistasta minkä tasoinen Tumpun tunti oli.
- Alkeis, mietin.
Aloitin Tumpun harjaamisen. Noin 15min vaille neljä Tumpun ratsastaja tuli.
- Moi, olen jo vähän harjaillut Tumppua, olen sen hoitaja, selitin noin 165cm pitkälle, arvioltani 11-vuotiaalle tytölle.
- Moi, oon Henna ja kiiti avusta, tyttö kiitti vähän ujosti.
Kerroin Hennalle mistä Tumpun varusteet löytyi, ja tyttö hakikin ne satulahuoneesta .
Näytin myös, miten suitsitus ja satulan laitto tapahtuu.

Kun kaikki oli valmista, lähdin saattamaan Hennan kentälle.
- Lotte, voitko taluttaa Tumppua, tai oikeastaan kävellä sen vieressä tunnin? Iida kysyi törmättyäni häneen.
- Joo, toki voin, vastasin.
Kävelimme jonossa kentälle. Hain Hennalle jakkaran, jolta tyttö pääsi ponnistamaan hyvin Iidan opastamalla tavalla. Näytin, miten jalustimet mitataan oikean mittaisiksi. Iida tuli kiristämään rauhallisen ja pullistelevan Tumpun satulavyön..
- Onpas tämä herra tänään laiskanpulskea! Iida huohahti.
- Hihii,jep! Huomasinpa itsekin, irrotteli tosin tarhassa, selitin tirskuen Iidalle.
- Joo, senkin huomaa, Iida hymähti ja lähti kävelemään seuraavaa satulavyön kiristystä kaipaavaa kohti.

Kävelin Tumpun vieressä riimunnaru kädessä. Tumppu yritti vähän lintsata Hennan alta, mutta hän oli topakka tyttö ja näpäytti heti raipalla jos pohje ei toiminut. Iidan mukaan tämä oli alkeiskurssin toinen kerta, joten kaikki sai kokeilla ravia.
- Tumppu on nyt laiska, eli Henna uskallat vaan näpäyttää myös ravissa sillä raipalla, Iida selosti.
- Joo, Henna vastasi keskittyneesti.
Iida antoi luvan lähteä raviin. Henna napautti pohkeella. Siitä Tumppu lähti matelevaan raviin. Henna näpäytti raipalla kaulalle, josta Tumppu säpsähti. Hölkkäsin ruunan vieressä. Hennan taidot ei ihan riittänyt siihen, ettei Tumppu oikoisi kulmissa joten sain välillä pukata sen syvemmälle kulmaan ja joskus takaisin uralle sen yrittäessä tunkea kerjäämään Iidalta herkkuja.

Tunnin jälkeen Henna oli "Kyl mä osaan" -fiiliksissä, vaikka avustajaa hän satulan pois otossa ja kavioiden tarkastuksessa tarviksin. Tumpun hoidon jälkeen hankasin sitä vielä harjauskivellä ja hierontasualla. Päästin Tumpun karsinaan ja vaihdoin sen juomaveden.

Hetken päästä Chappe ja Anniina tulivat kyselemään minua metsäretkelle. Suitsin Tumpun ja kiinnitin kuolaimiin ketjuriimunnarun. 
- Huomasitko et mä talutin Kämpettä? Anniina kysyi.
- Juu, huomasin, vastasin.
Kun Chapen ja Anniinan ratsuilla oli suitset, he kiipeytyivät jakkaralta satulattomiin selkiin.
Lähdimme metsää kohti kävelyvauhtia. Hetken päästä Anniinalla ja Chapella käymäjalka vaihtui raviaskeliin, mutta Tumpun kanssa pysyttelin käynnissä sillä ruuna oli käynyt jo tunnilla.
- Mulla on kamera, ajateltiin ottaa lammen rannalla tai rantavedessä kuvia meistä kaikista, kai me yhteiskuvakin itselaukaisimella saadaan, Chappe selitti taakse katsoen, sillä olin jäänyt kaksikon ravipätkän takia jälkeen.
Tumppu hirnahti kepeästi ja alkoi hangata silmäkulmaansa takkiini.

Saavuttuamme lammen rantaveteen, Tumppu olisi tahtonut syvemmälle mutta edes avojalkasin en olisi voinut mennä sinne, koska eihän ratsastushousut vettä niin paljon kestä. Chappe ja Anniina pääsi silti vähän kauemmas rannasta, sillä heillä oli shortsit. Aurinko lämmitti ilman edelleen ainakin 17 asteiseksi.
Chappe tarjosi kameransa minulle, ja napsasin ensiksi kuvan hänestä ja Ranjasta. Charlotta oli kuulema saanut oikein suostutella Iidan antamaan Ranjansa ratsuksi. Sain pari hyvääkin kuvaa. Sitten Chappe otti kuvan Tumpusta ja minusta, mistä tuli mielestäni oikein kiva. Kuvasin vielä Anniinan ja Surun, jonka jälkeen otimme vielä yhteiskuvan, joka oli aika kiva Tumpun ulkonevaa kieltä lukuun ottamatta : D Kuvaustuokion jälkeen Anniina ja Chappe otti pikku laukkaspurtin, josta Ranja vähän innostui. Tumppu olisi mielellään lähtenyt perään laukkailemaan, mutta kun en siellä selässä ollut... Tallilla hoidimme hevoset pois, ja sovimme että seuraavalla kerralla kun olemme yhtä aikaa tallilla, vaihtaisimme hevosia, eli esim. Anniina ottaa Tumpun, minä Ranjan talutettavaksi, sillä pituutta pikkuolennolle on minulla aivan liikaa  ja Chappe saisi Surun, sillä Tumppu olisi tytön 135cm pituudelle jo vähän liikaa.

Kotiin päästyäni Chappe lähetti kaikki kuvat tekstarina, ja sille en voinut kuin hymyillä.


Tekaisin päiväkirjakannen: tinypic.com/view.php?pic=dy4o49&s=8#.VVC5Hfntmko



// Jeees kiitos tunnille avustuksesta ja tunnilla avustuksesta! En yhtään ihmettele vaikka mehiläinen olis ollu Tumppua kiusiis ja siks se oli väsyneempi ja juossu tarhassa. Ehkä, ehkä nythän ne pirulaiset alkaa palata talvilomiltaan, hyi mä vihaan kaikkia ötököitä ja pelkään niitä, eh eh D: Kiitos myös varusteiden huollosta ihana kun sä jaksat niitäkin puunailla eikä vaan Tumppua itteään. Se on kivasti alkanut karvaansa luovuttamaan ei enää paljoa ees oo jäljellä - tuleekohan siitä kalju D': ? Tosi mukava ku sä oot noin hyvin tutustunut Chappeen ja Anniinaan! Kuvista tuli varmaankin aika yli kivoja. Muistakaa kun taluttelemaan meette, että mun pikku muruselle ei käy mitään, muistakaa myös ilmoittaa kun lähdette, jotta osaan varautua kaikkeen! 21v€ -Iida
(hieno kansi lisään sen !)

[Lotte]

tinypic.com/view.php?pic=ighmib&s=8#.VVXyTfntmko

Tumpun lutuset korvat ? Käsin saisin parempaa jälkeä, mutta ei oo kameraa niin laatu ois ihan sanonko mitä!


//wwwoooiii söpöt korvat! :3! 3v€ -Iida

[Lydia]

16.07.2016 Tutustumaan 

Heti kun sain vastauksen hoitohevospyyntööni, päätin lähteä katsastamaan uuden hoitohevoseni. Saavuin tallille hieman ennen iltatallia, juttelin hieman perusasioista tallin omistajan Iidan kanssa ja ennenkaikkea, kävin tervehtimässä uutta hoitohevostani Tumppua. Melkein vuoden hevosettomuuden jälkeen tuntui hyvältä saada uusi rapsuteltava johon tutustua. Tumppu vaikutti todella hellyyttävältä ja ystävälliseltä kaverilta, jonka kanssa tulisin varmasti hyvin toimeen! 

Lydia & Tumppu ensimmäinen hoitomerkintä

// Voi kuinka ihanaa, että pääsit heti tutustumaan Tumppuun. Iltatallin aikaan tallissa on rauhallista ja talli on täynnä heppojen tyytyväistä rouskuttelua kun ruoat on saatu nassun eteen, joten mikä olisikaan ollu parempi aika käydä tervehtimässä uutta hoitohevosta? Sä kuulostat tyytyväiseltä mikä on tietenkin hyvä, Tumpun kanssa on varmasti helppo palautua menetetystä heppaystävästä, kun ruuna on sellanen halinalle. Tunnelmallinen piirros. Tervetuloa vielä! 6v€ -Iida

[Lydia]

Ratsastuskoulumestaruudet 2016

Tumppu & Lydia

1. osakilpailu

2.12.2016 oli vuorossa ratsastuskoulumestaruuksien ensimmäinen osakilpailu Vaahterapolussa. Koko Yläkokon porukka lähti matkaan jännittynein, mutta ehdottomasti iloisin tunnelmin. Itse olin pari kertaa ehtinyt Tumpun selässä käydä ennen ensimmäistä kilpailua ja fiilikset olivat hyvät. Esteitä olimme kerran ehtinyt hyppäämään ja Tumppu oli tuntunut paljon mukavammalta hypätä mitä olin edes ajatellut. 
Saavuttuamme kisapaikalle minulla oli hyvin aikaa hoidella Tumppu ja siirtyä verryttelemään, sillä starttaisimme vasta viimeisessä koululuokassa. Tumppu oli hyvällä tuulella ja kuolasi mukavasti kisatakkini hihaan. No, ei se kauas näkyisi paitsi kaikissa meistä otetuissa kuvissa tulisi olemaan komea kuolatahra. Varustettuani ruunan, siirryimme verryttelyalueelle. 
Rata sujui paljon paremmin mitä olin vetelän verryttelyn jälkeen odottanut. Tumppu tuntui havahtuneensa mietteistään ja selvisimme radan läpi ilman sen kummempia rikkoja. Laukat nousivat hieman löysästi ja myöhässä, mistä tippui reippaasti pisteitä, mutta muuten Tumppu liikkui tahdikkaasti ja pyöreästi eteenpäin. Loppusijoituksissa olimme 8/30, enkä paljoon tyytyväisempi voisi olla!
Esteluokkaa varten ehdimme vain vaihtamaan varusteet ja kävin ottamassa pari verkkahyppyä, jonka jälkeen jouduimme jo radalle. Tumppu tuntui hyvältä ja olin saanut sen kouluradalla ratsastettua jo mukavan herkäksi pohkeelle, joten eteenpäin menimme hyvää tahtia. Yhdeltä esteeltä otimme puomin alas, eikä aikamme ollut mikään maailman nopein, mutta lopputuloksena oli 7/20, eli sekin todella hyvin ajatellen Tumpun estekokemusta. 
Yläkokolle tuli vain parit sijoitukset, mutta kaikki olivat hyvällä fiiliksellä ja koko kotimatkan kävi kova puheensorina. 

2. osakilpailu

11.12.2016 oli vuorossa ratsastuskoulumestaruuksien toinen osakilpailu kotitallilla. Tumppu sai siis hengailla tarhassa melko pitkään, mutta hyvin ehdin ruunan hoitaa valmiiksi koululuokkaa varten. Verryttelimme melko kevyesti, sillä en halunnut ratsuni väsyvän liikoja, kun edessä olisi kaksi luokkaa taas. 
Koulurata lähti käyntiin TODELLA hienosti ja Tumppu tuntui liikkuvan paremman kuin kertaakaan aikaisemmin. Laukkaosuudet selvästi olivat taas heikkoutemme, sillä kesken laukkojen Tumpulle tuli muutamia rikkoja ja itse aloin yrittämään liikaa. Loppujen lopuksi rata sujui pitkälti samalaisesti kuin ensimmäisessäkin osakilpailussa. Lopulta sijoituimme 10/31, eli tasaisen varmasti suoritamme! 
Esteille verryttelin taas kevyesti ja otin muutamat hypyt. Tumppu oli hieman vetelähkö, eikä jaksanut nostella jalkojansa kunnolla, mutta suuntasin hyvällä fiiliksellä radalle. Lähdimme liikkeelle laiskanpulskeasti ja heti ensimmäiseltä esteeltä nappasimme puomin mukaamme. Toinen este meni samoilla fiiliksillä ja toinen pudotus sai itseni tsemppaamaan toden teolla ja aloin ratsastaa kunnolla. Tumppu ampaisi vihdoin liikkeelle kunnon energialla ja seuraavalle esteelle tulikin kerrassaan valtava loikka. Pääsimme loppujen lopuksi hengissä maaliin ja loppurata oli sujunut hienosti! Kaksi pudotusta ja hidas aika kuitenkin tekivät tehtävänsä ja loppusijoituksemme oli 17/20. Tästä olisi suunta oikeastaan vain ylöspäin, joten seuraava osakilpailu toivottavasti sujuisi paremmin! 

3. osakilpailu

22.12.2016 ratsastettiin ratsastuskoulumestaruuksien kolmas osakilpailu Seppeleessä. Menestystä ei ollut meille Tumpun kanssa kertynyt, mutta tasaisen varmoja ratoja vähäisellä treenillä, niin tyytyväinen kuitenkin olen ollut. Koululuokat starttasivat käyntiin klo 9.00 ja itse ehdinkin katselemaan koko ensimmäisen luokan läpi ennenkuin menin varustamaan Tumppua. Siirryin hyvissä ajoin verryttelemään Tumppua ja ruuna tuntui heti alusta asti yllättävänkin vetreältä. Itse olin melko väsynyt flunssan takia ja ratsastaminen oli melko vetelää ja yritin parhaani mukaan tsempata. Sopivan verryttelyn jälkeen pidin Tumpun lihaksia lämpimänä fleeceloimella ja kävelyllä. Radalle päästyämme tunsin heti ensimetreiltä, että nyt ei suju. Alkutervehdyksestä emme meinanneet päästä liikkeelle, kun Tumppu komeasti nosti häntänsä ja pyöräytti maahan komean munkkikasan. Kun vihdoin lähdimme liikkeelle, ei tahdista ollut mitään tietoa. Itseltä olivat voimat aivan loppu, enkä jaksanut ratsastaa kunnolla. Tahtirikkoja tuli runsaasti, kerran unohdin radan ja pisteet tippuivat kohinalla. Loppusijoituksessa olimmekin 30/31, enkä tästä suorituksesta viitsinyt edes ylpeä olla. Iida lupautui ystävällisesti vaihtamaan Tumpun varusteet esteluokkaa varten, että itse sain hetken hengähtää ja syödä särkylääkkeen ja juoda teetä. 
Esteluokkien verryttelyssä hain vain reipasta vauhtia ja otin muutamat hypyt säästellen voimiani itse radalle. Pääsimme radalle viimeisten joukossa ja liikkeelle lähdimme melko hitaalla tahdilla. Keräsin kaikki voimani ratsastukseen ja särkylääke alkoi jo vaikuttaa. Tumppu hyppäsi esteradan paremmin kuin kertaakaan ennen ja saimme ensimmäisen puhtaan ratamme! Fiilis ei itselläni voinut paljoon parempi olla radan jälkeen ja loppujen lopuksi olimme 6/21! Kävelytin Tumppua jonkin aikaa radan jälkeen, jonka jälkeen hoidin ruunan pois ja palkitsin upean hoitohevoseni porkkanalla. 

4. osakilpailu

31.12.2016 oli vuorossa viimeinen osakilpailu Metsälammessa. Itsellä ei fiilikset ollut kovinkaan korkealla Jettan jännevamman takia ja ajatukset pyörivät kokoajan yläkokossa, jossa tallista ratsastuskoulumestaruuksien aikana vastuussa olevat kylmäilivät sen jalkaa. Koululuokkaa varten verryttelin kuitenkin mahdollisimman huolella ja Tumppu tuntui kohtalaisen hyvältä, vaikkakin hieman raskaalta. Radalle lähdin kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja sain vihdoin hetkeksi ajatuksia pois Jettasta. Ohjasin Tumpun heti luvan saatuani alkutervehdykseen ja lähdin ratsastamaan rataamme. Tumppu kulki hienosti ja itse muistin ratsastaa, mutta siitä huolimatta edelleen meille tuli tahtirikkoja ja itse ratsastin osan liikkeistä hieman huolimattomasti. Loppusijoituksissa olimme 17/31, enkä oikein ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni, mutta Tumppuun olin aina tyytyväinen! 
Esteverryttelyn suoritin melko kevyesti, jotta ruunalle jäisi enemmän energiaa itse radalle. Viime ratamme jälkeen odotukseni olivat korkealla, mutta heti radalle lähdettyämme ensimmäiseltä esteeltä tuli pudotus. Tumppu alkoi tuntua väsyneeltä, eikä se jaksanut kunnolla nostella jalkojaan, mutta sentään pääsimme kunnialla loppuun saakka. Loppusijoituksemme oli 20/21, enkä nyt ainakaan ollut tyytyväinen omaan suoritukseeni. Tumppu oli kuitenkin tehnyt parhaansa, emmekä parempaan tällä kertaa pystyneet! 


Kokonaisuudessaan olin hieman pettynyt ratsastuskoulumestaruuksiin ja olin odottanut itseltäni parempaa, mutta ymmärrettäväähän se on, ettei aina suju ja kun miettii kuinka vähäisellä treenillä me Tumpun kanssa pärjäsimme, menivät kisat sentään kohtalaisesti. Tästä on suunta vain ylöspäin, eikä sitä tiedä vaikka ensi vuonna yrittäisimme uudelleen ratsastuskoulumestaruuksissa! 

[Lydia]

02.01.2017 Koulutunnilla 

Nojailin pesarin seinään ja suihkutin Jettan edelleen hieman turvonnutta jalkaa vedellä. Kipulääkkeet olivat selvästi tehneet tehtävänsä, sillä Jetta ei arkonut jalkaansa läheskään niin paljoon kuin muutamia päiviä sitten. Turvotuskin oli laskenut, eikä tamma malttaisi enään vain kävellä. Onnekseni Jetta on hurjan kiltti, eikä sen kanssa ole tullut ongelmia. 

"Hei Lydia! Et ois halunnut tulla Tumpun kanssa koulutunnille tänään? Kouluvanhoihin mahtuis hyvin yks ratsastaja lisää, kun siellä on tänään vaan kolme osallistujaa", kuulin Iidan äänen ja käännyin äänen suuntaan. 

"Joo voin tulla. Se ois kivaa", naurahdin ja taputin Jetan pilkukasta kaulaa, jonka jälkeen katkaisin veden. 

"Hyvä juttu! Tunti alkaa kuudelta ja Tumpulla ei oo tänään muita tunteja, niin saat ihan itse hoitaakkin herran valmiiksi", Iida naurahti ja jatkoi sitten matkaansa. Kello oli vasta vähän vaille neljä, joten minulla olisi reilusti aikaa harjailla Jetta läpi ja siivota tamman sairastarha. 

Hoidettuani Jettan ja siivottuani tarhan, oli kello jo varttia yli viisi, joten suuntasin hakemaan Tumpun tarhasta. Olin aivan rakastunut Tumppuun ja ruunasta oli tullut minulle hurjan tärkeä. Olin palannut sen hoitajaksi jokin aika sitten ja eteenkin nyt kun Jettalla on jalka rikki, piristää Tumppu hurjasti päiviäni. Talutin ruunan suoraan talliin omaan karsinaansa ja nappasin siltä riimun pois. Muitakin seuraavalle tunnille tulevia alkoi ilmestyä talliin ja kävin hakemassa hoitohevoseni varusteet karsinan eteen. Nappasin harjapakista pölyharjan, jonka kanssa aloin harjailla Tumpun ruskeaa karvaa. 

Hoidin Tumpun melko nopeasti valmiiksi, joten loppuajan käytin ruunan rapsutteluun ja halailuun. Tumppu selvästi nautti pusuttelusta, eikä meinannutkaan päästää minua karsinasta hakemaan varusteita. Satuloin ja suitsin ruunan, jonka jälkeen vielä vedin kypäräni päähän, nappasin kouluraippani ja vedin hanskat käteen. Lähdin taluttamaan Tumppua maneesille, jossa tunti järjestettäisiin. 

Alkukäyntien jälkeen aloimme verrytellä hevosia avo- ja sulkutaivutuksilla. Tumppu liikkui melko vetelästi, mutta alkoi herkistyä melko nopeasti pohkeelle viimeistään siinä vaiheessa, kun siirryimme raviin. Ravissa kaikki saivat ensin ottaa suuria ympyröitä pidemmällä ohjalla verrytellen hevosia, jonka jälkeen kaikki istuivat harjoitusraviin ja otimme raviväistöjä. Tumppu väistöi todella suurieleisesti ja ruuna tuntui muutenkin todella energiseltä verrattuna alun vetelyyteen. Ravissa otimme myös avotaivutuksia ja temponvaihteluita, joilla haimme hevosten takajalkoja aktiivisemmiksi. Itse sain palautetta siististä ja vakaasta istunnasta, mutta käsieni asento aiheutti perinteiseen tapaan sanomista ja Iida saikin moneen otteeseen huomauttaa minua siitä, että ranteet tulisi pitää suorana. Sain kuitenkin palautetta myös pehmeästä ratsastuksesta, josta olinkin ylpeä, sillä se oli aina tavoitteenani. 

Laukassa otimme vastalaukkoja ja laukkaväistöjä, jotka olivatkin Tumpun vahvuus. Ruunan suuressa laukassa istuminen oli hieman haastavaa hetkittäin, mutta kunhan muistin käyttää vatsalihaksiani, ei ongelmia ollut. Laukkatehtävien jälkeen siirryimme rentoihin loppuraveihin, joissa annoimme hevosten venyttää selkiään ja kaulojaan pidemmällä ohjalla. Tumppu pärski tyytyväisenä ja itsellekkin jäi ehdottomasti todella hyvä fiilis. Loppukäyntien aikana kiitin Iidaa kivasta tunnista ja siitä, että tämä oli minut tunnille pyytänyt. Hyppäsin melko nopeasti ratsailta ja kävelytin Tumppua loppuajan maastakäsin. Loppukäyntien jälkeen suuntasimme takaisin talliin, jossa hoidin Tumpun pois ja suuntasin sitten vielä kylmäämään Jettan jalan. 

Lydia ja Tumppu toinen hoitomerkintä

// Ja tumppu varmasti rakastaa sua takaisin<3 ainakin tunnin kulun perusteella. Ai että mitä silmänruokaa olisitte olleet rkmissä jos se olisi malttanut uusilla paikoilla kunnolla keskittyä ja olla aktiivinen. Sillä tänään teidän suoritus tunnilla parantui hetki hetkeltä, saitte jopa siistit laukkaväistöt, Tumppu antaa kyllä paljon anteeksi, kun ratsastaja alkuun osaa näyttää sille mitä tehdä, joten se että välillä istuminen tumpun laukassa oli haastavaa ei sitä haitannut. Toivottavasti ootte kans mukana ens rkmissä ja kehittyisitte nyt vuoden aikana Tumpun kanssa. Esteillä se oli jopa yllättävän hyvä paikoitellen, pitänee laittaa sitä useemmin estetunneille niin saa lisää varmuutta. Jetta parka, kun sitä energiaa olisi ja tulee vaan seistä, ettei vamma pahene, noh sitten kun sitä voi kuntouttaa kevyesti jo käynnissä alkaa toivottavasti parantumisprosessi edetä. Sormet ristissä toivoen. 15v€ -Iida