19.12.2016 / Vauhdikas koulutunti

[Iida]

Maanantaina kello 17-18 pääsee maksimissaan kuuden hengen porukka treenailemaan Sannan valvovan silmän alla hieman vauhdikkaampia kouluratsastuksen liikkeitä, kuten lisäykset sekä laukanvaihdot puomin avulla ja ilman. Ja tottakai istuntaa fiksataan, eihän Sanna voi pitää tuntia ilman, että se jotenkin painottuu istuntaan. Tulethan ajoissa paikalle.

Osallistu alle heppatoiveella

Osallistujat:
Merida - Kapu
Salome - Foxy
Aneka - Caya
Angelika - Mysse
Kuura - Jippu


Pohjatarina:
Parin asteen kevyt pakkanen sekä kovat kentät ajoivat tunnit taas maneesiin. Harvemmin talvisin tunteja pidetään kentällä, mutta esimerkiksi viime viikolla parin tasokkaan ryhmän kanssa oli ollut mahdollista mennä pihalla. Mä istuin jakkaralla peilipäädyssä ja katselin hiljaa kuinka viisi ratsukkoa kävelivät alkukäyntejä löysin ohjin. Yhden puomin olin jo asettanut lävistäjälle tulevaa varten. Kaksi uutta yläkokkolaista Aneka ja Kuura olivat valinneet heti ensimmäiselle tunnille hieman haastavammat ratsut, mutta kaippa he pärjäisivät niillä. Selitin silti tytöille miten Jippu ja Caya toimivat ja mitä oikkuja saattaa tulla vastaan. Meridallekin esittelin pikaisesti Kapun nappulat.

‘’Keräilkää ohjat ja vaihtakaa suuntaa’’, köhäisin mikrofooniin. ‘’Toimiihan kaikkien korvanapit?’’

Nyökkäyksien jälkeen kehotin ratsastajia hieman katsomaan asentojaan. Istukaa lähellä satulan etukaarta, kuten ilman satulaakin istutte sään takana ja satulan kanssa tulisi ajatella samaa, olin selittänyt. Sen jälkeen tulisi katsoa, että kaikki palapelin palat ovat päällekäin, eli yläkroppa on lantion päällä ja vatsalihakset ovat lyhyinä. Kyynärpäissä nyrkki ja jalka lepää jalustimella eli ei saa painaa alas. Kun ratsastajat olivat korjanneet itsensä parempaan muotoon saivat he tulla rauhallisessa ravissa eteenpäin.

‘’Keventäessäkin ajattelette, että tulette satulan eteen ette istahda sinne taa kuin sohvalle. Kevennätte pyllyn päälle eli koitatte saada sitä allenne - siksi lyhyet vatsalihakset. Näin pääsette lähemmäs hevosta sekä olette valmiimpia vaikuttamaan. Aneka, pyydäppä Cayaa eteenpäin. Myös Kapua voisi hieman herätellä sekä ratsastaa kulmiin. Salome, pidä käsi tasaisena. Angelika koita saada lantio yläkropan alle, eli kevennä vaan edemmäs. Kuura, rauhotu, kevennä rauhassa, laske vaikka yksi-kaksi-yksi oikein tasaisesti ja rauhassa ja sen tahtiin kevennät.’’

‘’Voidaan jatkaa sitten niin, että tänne peilipäätyyn otatte ympyrällä reipasta ravia ja katsomopäätyyn niin hidasta, että heppa on lähellä siirtää käyntiin. Pitkillä sivuilla tuutte hyvä temposta tasaista ravia.’’

Reipas ravi ympyrällä tuotti ainoastaan vaikeuksia Anekalle ja Cayalle, sillä tamma oli pistää jarrun pohjaan heti kun pohje koski kylkeä, joten Aneka sai tosissaan keskittyä istuntaansa. Jipulle tuotti vaikeuksia hidastaa reipas ravi ympyrän jälkeen saati pitää hyvä, tasainen tempo pitkillä sivuilla kun olisi kovempaa halunnut mennä. Foxy kulki nätisti muodossa vaikka välillä kiskaisikin päänsä ylös jos joku toinen teki jotain hämmentävää. Mysse jäi välillä takaa hitaaksi ja rupesi hiihtämään, mutta puolipidättein ja pohkeiden avulla sai sen takaa aktiivisemmaksi. Kapu liikkui hyvin ja tasaisesti, mutta liiankin tasaisesti eikä meinannut raveihin tulla eroja.

Hidas ympyrä hermostutti Jippua, kun sitä otettiin suusta eikä annettu juosta, mikä aiheutti välillä sivuloikkia sekä pään heittelyä. Caya tipautti käyntiin joka kerta ja takaisin raviin lähteminen ei tullut kuuloonkaan ympyrän aikana. Foxykin olisi mielummin mennyt kovaa kuin hitaasti ja vasta ympyrän loppupuolella alkoi se hidastaa. Mysselle hidas ympyrä oli selkeästi kivempi ja se meni tosi hyvää hidasta ravia. Kapu siirtyi käyntiin mielummin kuin hidasti, mutta Cayan tavasta poiketen se nosti kyllä heti ravin kun Merida korjasi.

‘’Vaihdetaan suuntaa koko rata leikkaa Salome kärjessä. Tulkaa keskeltä puomia, mutta muistakaa vaihtaa kevennys. Sama tehtävä jatkuu tähän suuntaan.’’

Kun ravin tempon muuntelut onnistui aloimme ottaa laukkaa siten, että kulmasta käännettiin koko rata leikkaalle ravissa ja puomia ennen valmistelu laukkaan niin, että juuri sille astuessa saisi laukan nousemaan siihen suuntaan mihin oli tarkoitus. Laukkaa pitkän sivun puoleen väliin ja sitten raviin, mahdollisesti tilan puutteessa ympyröitä sinne minne pystyi tekemään. Myssen kanssa laukka ei ensin meinannut oikein nousta, kun puolipidäte tuli kovin pienenä, mutta kun Angelika sai sen fiksattua tajusi Mysse nostaa laukan. Hieman sama Kapun kanssa, joka lähti ensimmäisinä kertoina juoksemaan kovaa ravia pää ylhäällä. Jippu ja Foxy nosti helposti molemmat, Jippu ei vaan olisi halunnut hidastaa takaisin raviin minään kierroksena, mikä aiheutti sen, että Kuura joutui maistamaan hiekkaa. Caya alkoi poikittaa ja väistättää laukka-avuista ja huiski kiukkuisena hännällään kun ei olisi huvittanut laukata.

Kun Aneka onnistui nostamaan laukan ja ylläpitämään sitä ja kun Caya alkoi päästä vauhtiin kiinni ja sai moottorin käyntiin aloimme harjoitella laukanvaihtoja samaisella puomilla.

‘’Nostatte vasemman laukan peilipäädyn ekasta kulmasta teette kunnon tien puomille ratsastatte eteen niin, että teillä on varaa ottaa selkeä puolipidäte puomia ennen ja vaihtaa laukka-avut. Katse on tärkeä ja se mihin suuntaan teidän kroppa viestittää. Nyt kun Caya on päässyt vauhtiin niin huolehdi siitä, että annat sille tilaa. Merida huolehtii että asetukset on sinne minne pitää ettei vääriä nouse. Foxyn ja Jipun kanssa rauhallisuus on kaiken a ja o. Mietitte alkutunnin istuntaa, istutte lähellä satulaa jos tulee kummia loikkia puomille. Angelika huolehtii apujen tarkkuudesta, ettei tuu väärinkäsityksiä.’’

Laukanvaihtoja harjoiteltiin samalla systeemillä toiseenkin suuntaan. Toisilla meni näin päin paremmin toisilla vain enemmän penkin alle. Joillain vaihdot onnistui hyvin ja he saavatkin olla tyytyväisiä. Kun sain heivatttua puomin takaisin sivuun tultiin vielä kahdeksikkoa niin että molemmista suunnista lävistäjälle lisättyä ravia ja ennen kulma tullessa ravin hidastaminen normaaliin tempoon. Kun kaikki lisäsivät hyvin, mikä ei ollut vaikeaa, kun hevoset olivat vaihdoista innostuneet annoin luvan ravailla hieman pidemmällä ohjalla. Sen ajan korjailtiin taas asennot samaan kuin alkutunnista oli, osalla oli kyllä pysynyt hyvä asento läpi tunnin.



Maksutavat:

Tarina/kuva/ kysymykset (HOX. aneka om du vill kan du betala på svenska)

- Miten sujui sisälle haku ja hepan kuntoon laitto?
- alkukäynneissä oli mitkä fiilikset?
- mitä sä sait korjata eniten istunnassasi?
- reippaat ja hitaat ympyrät - hevosen ja sun painajainen vai unelma?
- Onnistuiko ensimmäiset nostot puomin kohdalla?
- Laukanvaihdot sujui teiltä miten? Mikä oli hankalinta ja teidän yleisin virhe?
- Lisätyt ravit, pysyittekö edes ravissa vai tuliko innokkaita nostoja?
- Vertaa hevosta sekä istuntaasi tunnin alusta tunnin loppuun?
- Mitkä on loppufiilikset?

[Merida]

Mä & ratsutoiveena Kapu!

[Salome]

Ehdotommasti mukaan ja tälle kertaa ratsuksi Foxy!

[Salome]

*ehdottomasti, osaan taas loistavasti kirjoittaa 8)

[Aneka]

Aneka mukaan ja ratsuksi vaikkapa Kapu tai Caya! (:

[Deleted]

Mä voisin tulla mukaan Myssellä, kun ei olla sen kanssa vielä tunnilla oltu! Ja etenkin kun just noi lisäykset on sille välillä hankala paikka

[Kuura]

Jos tänne kerkeepi vielä, niin mä voisin heti alkutöikseni ilmoittautua! Mieluiten ottaisin ratsukseni Jipun

[Iida]

Pohjatarina tullut!

[Kuura]

Vauhdikas koulutunti

Mä olin aina ollut haasteita kaipaava henkilö, ja sen huomasi hevosvalinnastanikin. Olin tallin uusimpia kävijöitä, mutta silti mä nappasin sen oikukkaimman ratsun itselleni. En kuitenkaan katunut mitään jälkeenpäin, vaikka mua epäilytti kovasti ilmoittautua tunnille - mä paitsi arastelin ratsastusta, sain myös haastavan hevosen itselleni. Ainakin tunti oli opettavainen ja näytti mulle, että satulassa on ihan yhtä turvallista kuin maankamarallakin. Mutta joka tapauksessa, taluttaessani Jippua maneesin, dumboperhoset lentelivät vatsassani kurvaillen ympäriinsä kuten intiaaniratsut konsanaan. Ja no, rehellisesti sanottuna Jipun ja mun alkuverryttely näytti tismalleen siltä rallittelulta. Mä yritin kovasti hakea tuntumaa päätä protestoiden viskelleeseen ratsuuni, joka kuitenkin vältteli ohjasotettani taitavasti. Mä pidin parhaani mukaan käteni pehmeänä ja annoin Jipun mennä aika vapaasti, hakien itse omaa tasapainoansa, mikä kyllä auttoi. Siitä sain Sannaltakin kehuja, mutta moitteita sateli siitä, että olin toisinaan ihan yhtä hosuli kuin Jippukin. Rauhoitin omaa kevennystäni ja tein ympyröitä sekä voltteja, pienentäen ja suurentaen niitä pohkeenväistöjen avulla. Pikku hiljaa ratsuni alkoi pehmetä narisevan satulan alla ja sain keskittyä kyydissä pysymisen sijasta teiden tarkkaan seuraamiseen. Vähitellen dumboperhoset lentelivät pois vatsastani.

Kun aloitimme varsinaisen tehtävän, temponmuuttelut, Sanna loihti itselleen silmät selkäpuolellekin ja tuntui näkevän jokaisen virheen, mitä ratsastajaparat sattuivat tekemään. Istu lähellä etukaarta, älä anna hepan venyä etupainoiseksi puikulaksi, kevyt ohjastuntuma, pyöreät ympyrät, ei liian lujaa... Ohjeita sateli yhtä lujaa tahtia, mitä vihreitä miehiä Jipun näköpiiriin. Sain tehdä töitä tosissani, jotta miellyttäisin Sannan kovaa mieltä. Ja mitä Iida mainitsikaan siitä, että joidenkin mielestä Sanna on oikein ystävällinen ja mukava opettaja? No, ainakaan kukaan ei palaisi tunnilta ilman yhtäkään uutta oppia.

Toisella ympyrällä Jippu oli edukseen. Tamma ei paahdellut menemään laukkaa, vaan lisäsi tahtia, kuten mä pyysinkin. Ja siitä mä olin ylpeä, sillä mun taso oli sitä "juuri ja juuri helppo A" -luokkaa, kisoissakin menin vain helppoa C:tä, koska mä halusin ottaa varman päälle. Näin tunneilla oli kuitenkin kiva haastaa itseään ja yllättyä iloisesti siitä, miten hienosti osasikaan. Hidas ympyrä taas voitaisiin jättää mieluusti väliin, mutta noh, kaipa siitäkin jotain pitää raportoida. Vaikka mä kuinka pyrin olemaan kiskomatta suusta ja hermostuttamasta Jippua, niin kuvankaunis voikko näytti diivamaisen puolensa ja yritti keksiä mitä erikoisimpia tapoja päästä eroon avuista, mitä mä sille lauoin.

Kun me siirryttiin seuraavaan hommaan, hiki valui noroina selkääni pitkin mustan klubitakkini alla. Mä oikein saatoin sieluni silmin nähdä punaruskeisiin hiuksiini muodostuneen hikikampaukseni... Toiseen suuntaan reipas ympyrä meni yhtä hyvin kuin toiseenkin, ja siitä hitaasta ympyrästä en nyt edes mainitse mitään muuta, paitsi Sannan epätoivoisen ilmeen ja kurtistuneen otsan. Oli onneni, etten löytänyt itseäni maneesin perukoilta Jipun kaasutellessa ympäri hallia. 

Laukannostot jännittivät mua aluksi, mutta kun me päästiin alkuun, mä tajusin, että vähitellen Jipun ylimääräinen energia alkoi kaikota ja se jaksoi keskittyä enemmän olennaiseen. Kun ei tarvinnut keskittyä siihen, ettei poni tee sivuloikkia, mä saatoin pitää huomiotani myös omassa istunnassani, joka oli kieltämättä ruosteessa epäsäännöllisen ratsastusurani takia. Tunnin loputtua fiilikset olivat kuitenkin katossa - laukanvaihdot olivat sujuneet poikkeuksellisen hyvin, ohjat eivät enää roikkuneet pyykkinaruina tai olleet liian kireällä ja perseeni pysyi takakaaren sijasta ennemminkin etukaarella. Alun ongelmien jälkeen hommat olivat alkaneet skulata yllättävän hyvin ja Jipusta kuoriutui kiva hevonen! Ehkä se ratsastuskammokin alkaisi tästä hälventyä kuten sumu nummilta?

[Aneka]

Satula narisi allani kotoisasti. Caya tuntui hiukan laiskalta ja eteni kulmasta kulmaan kuten etana siirapissa. Ja musta tuntui ihan syystä siltä, että yhden lyhyen sivun ravaamisessa menee kokonainen ratsastustunti. Sannan tiukka ääni kaikui korvanapeissani naisen hörppiessä glögiä joulunpunaisesta muovimukistansa. Yritin ratsastaa Cayaa mahdollisimman hienovaraisesti, mutta tiukasti, mikä ei oikein ottanut onnistuakseen. Tamman tumma karva ei ollut hionnut lainkaan, ja ratsuni kyllä tiesi sen - sitä ei vain huvittanut liikkua. Mä yritin pitää mieleni iisinä ja näyttää Cayalle, että mun kustannuksella ei jekkuilla. No, ensimmäinen tehtävä - hidas ja reipas ympyrä, ei ollut meidän vahvin puoli, emmekä me oistaneet volteilla enkelin sädekehän tapaan.

"Cayaa enemmän eteenpäin!" Sanna saarnasi jo varmaan viidennen kerran, mutta Caya kuunteli vasta sillä viidennelläkymmenellä kerralla, jolloin sain tasan yhden hissutteluympyrän menemään ilman käyntiin siirtymistä. Ja no, reippaalla ympyrällä menemisestä ei meinannut tulla yhtään mitään, vaikka mä kuinka yritin pinnistellä. Ainakin Caya osaisi helposti siirtymisen askellajista toiseen sulavasti, jos sellainen tehtävä joskus eteen astuisi.

Lävistäjän keskellä maanneen puomin yli Caya suoraan sanottuna löntysteli, eikä sitä tuntunut vähempää kiinnostavan, osuiko kavio pikkuiseen, maahan kaivettuun kavalettiin vaiko sitten ei. Ja koska olen rehellinen ihminen, mun on vastahakoisesti myönnettävä, että olin haukannut liian ison palan ja kaartoon käännyttiin mieli maan alle kaivertuneena.

Miten sujui sisälle haku ja hepan kuntoonlaitto?
Siten sujui, että tallilta palatessani kämppikseni kysyi multa, kävinkö rymyämässä isottelevien oriitten laitumella. Valkoisen ratsastustakkini kyynärpääsuojus repsotti ja mokkapaikat housuissani ovat entiset paikat.

Alkukäynneissä oli mitkä fiilikset?
Fiilikset olivat sellaiset, että tällä tunnilla mä tulen joko tippumaan tai ainakin apinoimaan Cayan kaulalla. No, se oli onneksi vain mielikuvaa, mutta se oli täyttä totta, että Cayan protestipukin jälkeen jalustimet viipottivat omilla teillään.

Mitä sait korjata eniten istunnassasi?
Suorastaan kaikkea. Cayan selässä mun piti etsiä aivan uusi perusistunta, joka sopi juuri Cayan tarpeisiin. Katse niin tiukasti eteenpäin, että maneesin seinässä näkyy vielä tänäkin päivänä jälki. Kantapäät alas, pohjetta käytettävä kuten kannusten kanssa, muuten kouluponi ei viihdy. Kädet niin myötäilevänä, että kuolain pysyy täysin liikkumattomana, ellei erikseen tarvitse tehdä jotain, joka siirtää Cayan kumminkin käyntiin. Ja harjasta ei tietenkään saa nyppäistä kiinni, vaikka pikku protestipukki lentäisikin ilmoille.

Kuinka reippaat ja hitaat ympyrät sujuivat?
Huonosti. Reippailla ympyröillä pienikin pohjemerkki sai Cayan joko pukittamaan tai siirtymään itsepintaisesti käyntiin. Sieluni silmin näin kehoni kuvan piirtyvän maneesin hiekkaan mäiskähtäessäni ratsuni selästä maahan. Onneksi syvä koulusatula piti mut tiukasti kyydissä.

Onnistuivatko ensimmäiset nostot puomin kohdalla?
No eivät, vaan noin kymmenen metriä puomin jälkeen. Jos nousivat. Yleensä eivät.

Miten laukanvaihdot sujuivat?
No enpä tiedä, viitsinkö sanoa yhtään mitään tästä aiheesta, josta ei muodostunut Cayan ja mun suosikkipuuhaa. Kerronpa kuitenkin, että jos tammani sattui vaihtamaan yhtään mitään muuta paitsi ailahtelevaista mieltään, niin ne vaihdot olivat töyssähteleviä. Vaikka ulkopuolisen silmään koreat vaihdot näyttäisivätkin siisteiltä, niin selästä ne tuntuivat lähinnä kamelin askeleilta.

Entäs, mikä oli lisätyn ravin raportti?
Ei sen parempi kuin lisätyn laukankaan. Vähän väliä Caya pysähtyi taiteilemaan lannalla ja välillä taas pissalla. Sanna saikin tekemistä, ellei sitten passittanut Lindaa kaivelemaan nurkista pissa -ja kakkakasoja, joita ratsuni oli väkerrellyt pienellä vaivalla. 

Edistyittekö ratsukkona tunnin aikana ja mitkä olivat loppufiilikset?
Emme edistyneet sen enempää mitä Merlin Nemon etsimisessä - eli lopuksi saimme joitakin kehuja, mutta nekin tulivat mun hyvästä sulautumiskyvystä. Se enteili sitä, että seuraavallekin tunnille saisin Cayan.

Myönnän myös sen, että liioittelin ehkä hiukan, mutta jos kysyttäisiin, miten meni niinku omast mielest, niin vastaus olisi millintarkasti tuo.

[Merida]

Olin noin vartti sitten kiivennyt ensimmäistä kertaa ikinä Kapun selkään, ja ainakin alkukäyntien perusteella tunnista voisi tulla kiva. Ruuna vaikutti symppikseltä ja kiltiltä, mutta kuulemani perusteella oli ihan osaavakin. Sanna kertoikin mulle alkuun joitain vinkkejä Kapun kanssa kuten sen, että laukka-apujen tulisi olla tarkkoja. Keskittyminen saattaisi myös välillä harhailla, mutta se kyllä olikin tutta Jemmun jälkeen..
Alkukäyntien jälkeen katsoimme, että kaikkien korvanapit toimi. Keräilimme ohjat tuntumalle, jolloin Kapu muuttui heti ryhdikkäämmäksi. Sanna alkoi korjailla meidän kaikkien asentoja paremmiksi, mikä olikin ainakin mun kohdalla tarpeen. En ollut ihan hetkeen näinkään pienellä ponilla mennyt, joten oli heti hankalaa löytää se oikeanlainen asento. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin löytyä mun ja Kapunkin kohdalla.
"Voitte sitten siirtyä hiljaiseen raviin, pitäkää hyvä ryhti!"

En jotenkin osannut alkaa heti vaatimaan uudelta hevoselta paljoa, joten Sanna sai melko pian muistutella ratsastamaan aktiivisemmin eteen. Kulmiinkin olisi voinut tarkemmin mennä.. Kapu alkoi hiljalleen olla vähän paremmin pohkeen edessä ja tuntui ihan kivalle edestäkin.
Sanna antoi temmonmuuntelu-tehtävän, jota lähdimme suorittamaan tekemällä ensimmäiseksi reippaan raviympyrän. Pitkän sivun alussa sainkin ihan pidätellä innokasta ruunaa, ja taisin pidättää turhankin reilusti - seuraavan parin kierroksen aikana ravin tempoon ei muutosta juuri tullut. Aloin ratsastaa jalalla reippaammin eteen ja pidätteissä koetin välttää tekemästä liikaa kädellä. Saatiin me muutama kehukin tähän väliin Sannalta, vaikka välillä melko toivottomalta tuntuikin.

Laukkatehtävä ei ihan meidän osalta lähtenyt. Kuten Sanna olikin varoitellut, ei laukka sormia napsauttamalla noussut. Sain tosissani tehdä töitä, tai muutoin Kapu vain kipitti puomin yli pää taivaissa. Jossain vaiheessa Kuura kuitenkin pääsi testaamaan hiekan laatua, jonka jälkeen me ehkä molemmat ratsuni kanssa saatiin sellainen pieni tsemppaus ja alettiin keskittyä paremmin. Saimme pari kivaa nostoa ennen kuin aloimme tekemään laukanvaihtoja sillä samaisella puomilla.
Meidän vahvin osa-alue ei selkästi ollut tänään laukka. Sanna tosin koettikin lohdutella, että Kapu oli laukassa hankalempi, etenkin kun sillä aivan ensimmäistä kertaa menin. Alkuun saimme pelkkiä vääriä laukkoja puomilla, mutta viimeisellä yrittämällä sitten onnistuimme, ja olinkin huipputyytyväinen! Kapu ehkä hieman tässä virittyi tunnelmaan, ja liikkui hyvin pohkeen edessä koko lopputunnin. Lisätyt meni kivasti, eikä Sanna ainakaan kovin montaa negatiivista huomautusta antanut.
Loppuun vielä ravailimme pidemmällä ohjalla, vaikkakaan hieman kiihtynyt Kapu ei malttanut kaulaansa venytellä vaikkapa Foxyn tavoin. Mun asento oli Sannan syynissä kohdillaan, vaikka ei varmastikaan ollut läpi tunnin. Loppuravien alussa sain kuitenkin taas sen ryhdikkään ja hyvän asennon korjatuksi.