Terran päiväkirja

[Deleted]

Tear of Happiness

"Terra"
xx-t.

Sivut

Omistaja: Miro Moilanen

Liikutus-suunnitelma

Maanantai - Puomeja/Pieniä esteitä
Tiistai - Kouluratsastus
Keskiviikko - Kävelytys/juoksutus/maastakäsittely..
Torstai - Vapaa
Perjantai - Kouluratsastus
Lauantai - Esteitä (Rataa)
Sunnuntai - Reipas maastolenkki

[Deleted]

Perjantai, 17.03.2017

Mä olin alkanu ettimään tallipaikkaa Terralle jo tän kuukauden alussa, mut joka paikassa tuntu olevan ihan täyttä. Paljon oli kyllä tullut paikkoja vastaan joko ponille tai pihattoelämään soveltuvalle hevoselle. Kuitenkin maanantaina olin saanut laittamaani sähköpostiin vahvistuksen Iidalta, että Yläkokossa olisi tallipaikka vapaana. Niimpä sen suurempia odottelematta varasin paikan Terralle ja ilmoitin meidän saapuvan perjantaina iltapäivällä. Mainittuani asiasta myöhemmin vanhemmilleni, eivät he voineet tajuta miksi raahaisin hevoseni toiselle tallille, kun pihassa sellainen seisoi jo ihan omasta takaa. Yritin tietysti selittää, että halusin päästä treenaamaan sekä myöhemmin kisaamaan Terralla, joten sen takia tallilta pitäisi löytyä vähintäänkin kenttä, mutta mielummin maneesikin. Toisaalta olihan mun vanhemmat olleet erittäin vanhasti vastaan myös Terran hankkimista, vaikka olivatkin antaneet mulle vapaat kädet hankkia oman hevoseni. Olisivat varmaan toivoneet mun hankkivan jonkinsortin pystyynkuolleen kylmäverisen.

Kuitenkin aina kun joku kysyi multa miten ihmeessä mä ylipäätään löysin Terran ja vieläpä päädyin hankkimaan tollasen "kahjon täysiveri tamman", meinasin revetä nauruun. Kaikkihan oli siis tapahtunut viime uutenavuotena, kun olin ollut melkoisen hyvässä hiprakassa. Itse en siis edes muista kunnolla tapahtumia, mut pari viikkoa myöhemmin me käytiin hakemassa Terra Helsingistä, mihin se oli laivalla kuljetettu. Tamma ei jostain syystä ollut soveltunut laukkaratsuksi, mut ainaki sain sen halvalla. Ilmotuksessa oltiin mainittu erittäin selvästi, ettei kyseinen hevonen sopisi missään nimessä pikkutyttöjen ratsuksi kuumuutensa vuoksi. Mutta oli siinä myös mainittu, että Terralla voisi olla sopivan ratsastajan löytyessä potentiaalia este- tai jopa kenttäratsastukseenkin.

Meiltä oli vaan muutaman kilometrin matka Yläkokkoon, joten olin päättänyt huonosta kelistä huolimatta taluttaa tamman uudelle tallille. Pihalla satoi siis räntää ja Terra osoitti jatkuvasti mieltään steppailemalla ja viskomalla päätään. Pidin napakasti kiinni juoksutusliinasta ja rauhoittelin kuolaimia pureskelevaa tammaa. Rautiaalla oli päällään fleeceloimi ja kaulakappaleellinen sadeloimi. Tiellä oleva paksu loska kerros läiskyi jaloilleni Terran yrittäessä lähteä omille teilleen.
"Voiko arvon neiti nyt rauhottua kun kohta ollaan jo perillä" Tuhahdin tammalle joka eteni lyhyin askelin pää taivaissa. Välillä ihan oikeesti ärsytti tommonen turha häseltäminen.
Pian tosiaan saavuimmekin Yläkokon tallipihalle, jossa ei mun "suureksi onneksi" näyttänyt olevan ketään. Terra hirnahteli tarhoissa seisoville hevosille ihmeissään ja tuntui jähmettyneen paikoilleen. Muutamat orin juoksentelivat aidanviertä pitkin huomatessaan uuden tamman saapuneen niiden reviirille.

"Kukas sä oot?" Joku blondi huikkasi mulle tallin ovelta. Nainen näytti vähän ärsyyntyneeltä, en sitte tiedä johtuko se musta vai tästä kauheasta räntäsateesta.
"Oon Miro. Tai siis sain täält tallipaikan Terralle. Tiiätkö mihin voisin tän laittaa?" Kysyin pidellen hermostuneen oloista tammaani.
"Aa joo, Iida tais jotain aikasemmin mainitakkin. Voit viedä sen siihen kentän vieressä olevaan pieneen tarhaan, se saa kuulemma myöhemmin jonku tarhakaverinki jos ne tulee toimeen. Ja mä oon muuten Linda" Blondi sanoi häviten vikkelästi takaisin tallin lämpöön.
Löysin suhteellisen helposti Lindan kertoman tarhan luo, vaikka aluksi epäröinkin suuntavaistoani. Terran tarhan vieressä oli pari suokkia ulkoilemassa , mutta ne eivät onneksi pitäneet itsestään sen suurempaa meteliä. Tamma korskahteli sieraimet suurina päästettyäni sen tarhaan tutkimaan uutta aluetta. Välillä rautias hypähteli energisenä ympäriinsä ja rauhoittui sitten etsimään maasta heinänkorsia.

Kun Terra näytti siltä, että uskalsin jättää sen tarhaan ilman että tamma syöksyisi langoista läpi, lähdin käymään tupakalla. Moni ei edes tienny et mä poltin, kun kuitenkin urheilin niin aktiivisesti. Ihme harhaluuloja sitä kaikilla olikin. Löydettyäni tupakkapaikan, kaivoin takkini taskusta askin esille. Nappasin yhden savukkeen huulieni väliin ja toisella kädellä sytytin sen. Puhaltelin rauhassa savuja ulos, kun huomasin jonkun tummantukkaisen katselevan mua etäämmältä.
"Röökiä vailla, vai?" Virnistin suunnilleen itseni kanssa samanikäiselle tytölle.
"En oikeastaan kun mä va... tai no joo anna vaan" tämä sanoi vilkaistuaan ensin nopeasti ympärilleen.
"Tossa. Mä oon Miro, toin mun hevosen Terran tänne vasta ihan äskettäin" Naurahdin ojentaen tupakkaa nuorelle naiselle.
" Aijaa kiva et tännekkin tulee uutta porukkaa! Mä oon Merida ja mulla on ylläpidossa yks suokkiori, jonka tän tallin pitäjä omistaa. Onks sulla sytkäriä kun mun oma on kotona?" Merida kysyi hieman hermostuneen oloisena.
"Joo tottakai" Sanoin kaivaen omani jälleen esille taskuni pohjalta.
"Kiitti" Merida hymähti alkaen sytyttää multa saamansa tupakkaa.

"Ja mitähän sä kuvittelet tekeväs" Yskäisi tytön taakse kuin tyhjästä ilmestynyt blondi.
"Mä oon hei täysikänen ni ei tarvi enää holhota!" Mustahiuksinen ärähti selvästi säikähtäneenä.
"Ja sä olit?" Kysyin nostaen kulmakarvojani uteliaana.
"Milja, ton serkku. Ja ihan vaan tiedoks ni Merida on varattu" Blondi sanoi seisoen kädet puuskassa ja loi muhun semmosen oikein vittumaisen hymyn.
"Milja lopeta jo.." Merida sanoi jotenkin vaivautuneen oloisena ja ojensi tupakkaa takaisin mulle. Nappasin vähän huvittuneena röökin takaisin naiselta ja katsoin kuinka molemmat lähtivät paikalta, Meridan pahoitellessa tilannetta.
"Eipä mitään, joku toinen kerta sit" Hymähdin ja katsoin Meridan ja Miljan loittonevia selkiä.
"Et sit sano Topille mitään, onko selvä?" Merida raivosi serkulleen, niin että kuulin heidän puheensa vielä pitkänkin matkan päästä. Nyt jo aiheutin draamaa, tuumin huvittuneena heittäessäni röökin tuhkakuppiin.

Me oltiin sovittu iskän kanssa, että se tois suunnilleen kuuden aikoihin Terran kamat autolla Yläkokkoon, joten kellon näyttäessä paria minuuttia vaille, lähdin kävelemään kohti parkkipaikkaa.
"Moi" Sanoin vain lyhyen tervehdyksen isälleni. Tämä tietysti tarjoutui avuksi kantamaan suhteellisen suuren määrän tavaraa talliin, mutta kieltäydyin kohteliaasti - tai siis ainakin melkein, tämän tarjouksesta. Annoin isäni kuitenkin kantaa tavaroita vähän lähemmäs tallia, mutta kun viimeinenkin kassi oli kannettu tallin eteen, passitin tämän äkkiä pois näköpiiristä.
"Miro, olettaisin?" Selkäni taakse ilmestynyt nainen kysyi ystävällisellä äänellä. Vastasin myöntävästi ja blondi esitteli itsensä Iidaksi, niinkuin olin arvellutkin.
"Sä ilmeisesti törmäsitkin jo Lindaan, se on toisinaan vähän huonolla tuulella, niinku esimerkiks just tänään" Iida hymähti pahoittelevan oloisena.
"Eipä tuo mitään haittaa. Monen aikaan te yleensä annatte hepoille iltaruuat?" Kysyin vaihtaen aihetta.
"Tossa kasin aikoihin tai vähän jälkeen, sit kun tunnit loppuu. Mut mä voin näyttää sulle satulahuoneen et voit viedä noi tavarat sinne ja muutenki vähän paikkoja tallista, kun mä pidän vasta ton viimisen tunnin ni ei oo kiirettä!" Iida kertoi ja lähti johdattamaan mua kohti yksäripuolta.

Kun olin saanut tavarat paikoilleen ja Iida oli vetänyt mulle jonkinsortin esittelykierroksen, Kävin katsomassa miten Terra viihtyi tarhassaan. Rautias vähän säpsähti kun ilmestyin paikalle kulman takaa, mutta tuli pian portille vastaan.
"Haluutko Terra mennä jo sisälle?" Sanoin tammalle napatessani sitä riimusta kiinni. Terra pärskähti kovaan ääneen saaden mut naurahtamaan.
"Oli vissiin myöntävä vastaus"
Taluttaessani Terraa talliin, lähti tuntihevospuolelta pitkä letka kohti maneesia. Ratsastajien huomatessa mut alkoi juokosta kuulua kiihkeää supinaa. Olin kyllä sen verran tottunut tälläiseen, joten kävelin vain kylmän viileästi sisälle talliin. Terra tosin oli aluksi sitämieltä, ettei hän millään voi astua uuteen rakennukseen. Hetken suostuttelun jälkeen sain tamman kuitenkin sisälle ja löysin helposti sille varatun karsinan, viiden muun joukosta. Aloin ottamaan Terralta pois märkiä loimia ja samassa yksäripuolellakin alkoi tapahtua, sillä monta tyttöä pamahti samaan aikaan sisälle heppojensa kanssa. Hiippailin salamyhkäisesti ulos karsinasta ja kävin heittämässä loimet kuivumaan, jonka jälkeen korjasin nopeasti sateessa sotkuun menneitä hiuksiani peilin edessä. Nyt olisin valmis tutustumaan muihin tallilaisiin.



// Mä kun aattelin että pärjätään kahdella naistenmiehellä tai naistenmiehellä ja sen käsipuolella, mutta kait sä nyt joukkoon sovit, vaikka vähän nuorempi ootkin. Ehkä ne junnut sitten alkaa pyörittää sua - vai toistepäi? Mutta siis meillä nyt on, itsekin myönnettävä, hyvät mahdollisuudet kehittyä että ihan oikeeseen paikkaan siltä katsoen tulit! Terra vaikuttaa oikein impulsiiviselle kaverille ja pitää kyllä itsestään ääntä ja huolehtii jo heti aamulla kun tuntsareille aletaan kaataan mössöjä että neiti varmasti tulee saamaan omansa, mikäs siinä pitäähän sitä puoliaan pitää. Linda ainakin vaikuttaa pitävän terrasta ja onhan se mustakin kiva lisä yksäripuolelle! Terppatulloo vielä :=) 14v€ -IIda

[Deleted]

Lauantai, 01.04.2017

Mä olin tän parin viikon aikana minkä Terra on Yläkokossa asustellut, ehtinyt tutustua aika hyvin muihin tallilaisiin. Suurin osa porukasta onkin vaikuttanut ihan mukavalta lukuunottamatta Lindaa, joka yrittää aina keksiä mun toiminnasta jotakin väärää. En kuitenkaan ollut onneksi helposti ärsyyntyvää sorttia, ja sekö jos mikä sai blondin kihisemään kiukusta. Väkisinkin oli tullut viime päivien aikana naiseen törmättyä, kun se hoiti ja ratsasti aika paljon Hussea, josta oli tullut Terralle hyvä tarhakaveri. Sopivan itsepäisiä kavereita kun olivat molemmat.
"Terra tuus tänne" Huhuilin rautiaalle tammalle joka nökötti räntäsateessa hiirakon kaverinsa kyljessä kiinni. Mut nähdessään hepat lähtivät peräkanaa kävelemään tarhan porttia kohti.
"Ai samperi!" Huudahdin kun tunsin Hussen hampaiden hamuilevan mun ihoa. Siinä mun kiljahtaessa Terrakin säpsähti ja meinasi olla vähän hankala saada se enää kiinni. Epäilevän näköisenä tamma kuitenkin seurasi mua talliin koiranilmasta, jota oli tietysti luvattu jatkuvan iltaan asti.

Olin onneksi melko hyvissä ajoin jo liikkeellä, eikä näin aamusta tallilla pyörinyt kuin Luca ja Iida tallihommia tekemässä. Tai Luca lähinnä höpötteli mun kanssa ja koitti luistaa töistä Iidan tätä kuitenkin huomautellessa minkä kerkesi. Pistin Terran karsinaan odottelemaan ja otin siltä märän sadeloimen pois päältä, jonka levitin mahdollisimman hyvin että se olisi iltaan mennessä jälleen kuivunut.
"Kun et mitään muuta näköjään saa aikaseks niin käy sit vaikka ratsastamassa Nöpö!" Iida sanoi tomerasti, kuitenkin hymy kasvoillaan.
Luca lähtikin pian päätallista sanoen heipat ja toivotti onnea kisoihin, sitä tosiaan tarvittaisiin. Itse lähdin vikkelästi pakkaamaan loppuja kisakamppeita, mitä Terra tulisi tarvitsemaan. Koulu- ja estepenkki sekä parit eri suitset, suojia unohtamatta löysivät paikkansa trailerin varusteluukusta. Myös iso kasa erilaisia loimia sai sulloutua pieneen tilaan, joiden päälle nakkasin vielä varariimun ja -narun. Kun kaikki oli ainakin suurinpirtein mukana, lähdin takaisin talliin jossa Terra odotteli mua tietämättömän näköisenä tulevasta.

Kello näytti olevan tasan yhdeksän ja meidän oli tarkoitus lähteä viimeistään kahtakymmentä yli matkaan, joten nopeasti nappasin harjan käteeni ja aloin sukia lyhyeksi klipattua karvaa. Tamma vilkuili taaksepäin ihmeissään, mun harjatessa sitä ihan hiki hatussa. Rautias ei kumminkaan onneksi pistänyt toimenpiteissä vastaan, sillä ylimääräistä aikaa en meille ollut juurikaan varannut. Kun karva näytti sileältä ja olin selvittänyt hännän, nappasin vielä kaviokoukun karsinan edustalta ja tarkistin ettei kavioissa ollut kiviä tai muuta vastaavaa jumissa. Tämän jälkeen siirsin Terran käytävälle ja kyykistyin kiinnittämään kuljetussuojia. Terrasta tämä toimenpide oli täysin turha ja inhottava, joten se heilutti jalkojaan ja luimisteli hampaitaan kalisuttaen.
"Noni, eihän ne suojat suo sittenkään syöneet" Hymähdin rautiaalle taputtaen sitä kaulalle. Pistin Terran selkään vielä kuljetusloimeksi sopivan viltin, jonka jälkeen irroitin tamman ketjuista ja lähdin taluttamaan sitä ulos kohti traileria, joka odotti jo valmiina tallipihalla.


*Neljäkymmentä minuuttia myöhemmin*


Pari minuuttia yli kymmenen aamulla sain parkkeerattua autoni Vaahterapolun parkkipaikalle. Matka oli sujunut yllättävän hyvin, vaika tää olikin mun eka kerta kun ajoin heppakoppi auton perässä. Terrakin oli yllättävän hyvin herkkähipiäisenä tammana astellut traileriin, vaikka sen viime matkustelusta olikin vierähtänyt jo neljä kuukautta. Hyppäsin ulos autosta ja lukitsin ovet, minkä jälkeen lähdin kisakansliaan ilmoittamaan saapumisestani. Sain aikataulut ja lähtölistat, mistä huomasin mulla olevan puoli tuntia aikaa verryttelyn alkuun. Ensimmäinen luokka oli juuri alkanut ja pihalla kävi kova hälinä, kun ratsukot valmistautuivat suorituksiinsa. Rautias piti jo kovaa meteliä itsestään hirnumalla ja kolisuttamalla takaluukkua, joten päätin ottaa tamman ulos trailerista. Hätäisen ulos pakituksen jälkeen Terra seisoi hievahtamatta paikoillaan korvat hörössä ja tuijotti maneesia kohti.
"Joo.. Kohta säkin pääset" Sanoin rauhoitellen jännittynyttä täysiveristä, kiinnittäen sen trailerin ulkopuolella olevaan pidikkeeseen vetosolmulla. Hain varusteluukusta kaikki tarvittavat varusteet koululuokkaa varten ja kuskasin ne tamman viereen. Aloin varustaa ratsuani vilkuillen samalla tiheään tahtiin kelloa.

Noin kymmenen minuuttia ennen verryttelyn alkua hyppäsin Terran selkään ja säädin jalustimet sekä satulavyön sopivalle kireydelle. Pyysin Terran (tai oikeastaan hölläsin vain ohjasta) liikkeelle ja ohjasin tamman kohti tallipihaa, jossa ei enää ollut niin paljoa porukkaa. Suorituksensa jo tehneet ratsukot taluttelivat heppojaan läheisellä hiekkatien pätkällä, joten päätin mennä sinne itsekin kävelemään ennen verryttelyn alkua. Terra tuntui innokkaalta, mutta yllättävän rennolta ollakseen ihan vieraassa paikassa. Rautias pärskähteli kaulaansa venyttäen ja katseli uteliaana ympärilleen, missä vilisi jos jonkinmoista hienoa puoliveristä. Olihan Terrakin siis hieno, mutta jotenkin epäilin meidän kykyjä kouluratsastuksen saralla. Ainakin kotitreeneissä oli tapahtunut selvä muutos jo ihan näiden parin viikon aikana, voi tosin johtua siitä että olin useamman kerran saanut jonkun valvomaan meidän menoa.
"Helpon B:n ratsastajat voivat siirtyä kentälle verryttelemään!" Kuului ääni kaijuttimista ja kahdeksan ratsukkoa alkoi lipua kohti kenttää, joka oli onneksi riittävän suuri näinkin isolle määrälle hevosia.

Keskityin koko kahdenkymmenen minuutin ajan mikä oli verryttelyyn varattu, saamaan Terran mahdollisimman rennoksi mutta herkäksi avuille. Se yhdistelmä tuotti meille usein ongelmia, mutta nyt kaikki tuntui menevän ihan nappiin. No, kyllä pakka sitten viimeistään radalla leviäisi, naurahdin itsekseni ja valmistelin täysiverisen allani laukannostoon. Letkeästi suuri mutta siro tamma lähti allani ryhdikkääseen laukkaan ja eteni mukavassa temmossa. Pyöräytin rautiaan kanssa vielä muutamat laukkavoltit kumpaankin suuntaan, minkä jälkeen ravin kautta siirsin sen takaisin käyntiin löysyttäen pidemmät ohjat. Nyt pitäisi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Lähtökohtaisestihan mun tavoite oli saada ainoastaan hyväksytty suoritus!


*Klo 14.40 iltapäivällä*


Vaikka se vieläkin melko uskamattomalta kuulosti, oltiin me Terran kanssa onnistuttu pääsemään sijoille asti. Sininen ruusuke siis napattiin ja prosenttejakin oli tullut ihan kiitettävästi. Hyvästä suorituksesta innostuneena olin käynyt ostamassa kahviosta pullaa ja kahvia, vaikka en yleensä viitsinyt pihiyteni takia ylihinnoiteltuja tuotteita ostaakaan. Terra oli saanut viettää trailerissa pari tuntia heiniä mussuttaen ja suorituksesta palautuen, mutta nyt olimme jälleen kentällä verryttelemässä esterataa varten. Saatoimme vähän kaahailla verkkaesteille lähestyessä ja saimme muutamia epäileviä katseita muilta kilpailijoilta. Tammassa riitti virtaa ja se hypähteli muutaman kerran takajaloilleenkin, kun joku suhahti sen mielestä liian läheltä ohi. Otin vain noin viisi hyppyä verryttelyksi, ettei rautias menettäisi keskittymistään. Viimeisen okserin jälkeen jäin ravailemaan uraa pitkin ja odottamaan meidän vuoroa siirtyä maneesiin. Rapsutin Terran kaulaa vieläkin fiiliksissä kouluradasta. Ehkä mä en oliskaan mikään toivoton tapaus siinä lajissa, vaikka toisin olin jo monta vuotta luullut.

"Seuraavana Miro Moilanen ja Tear Of Happiness!" Kuului ääni ja painoin pohkeet rautiaan kylkiin. Terra jäi epäilevänä tuijottamaan maneesin suuaukkoa ja kiemurrellen mateli sisälle.
"Mee nyt, vastahan me siellä oltiin" Tuhahdin kannustaen hevosen raville. Tervehdin tuomaria, tamman heitellessä päätään ja nykiessä ohjaa pois käsistäni. Saatuani lähtömerkin, ei mun tarvinnut paljon pohjetta käyttää, kun Terra pyrähti laukalle korvat hörössä. Koitin pitää käden mahdollisimman rentona ja olla nykimättä liikaa ohjasta. Ensimmäiselle esteelle hyppy lähti kaukaa, minkä takia tultiin toiselle pystylle vähän vinossa. Tässä vaiheessa pakka alkoi vähän levitä käsiin ja kun Terra huomasi etten ollut täysillä mukana, se päätti juosta okserista suoraan ohitse. Näpäytin tamma tuohtuneena raipalla ja sainkin siltä vastalauseeksi pienen pukin. Kun olimme päässeet vihdoin okserin yli, eivät vaikeudet valitettavasti loppuneet siihen. Seuraavalle esteelle tuli pudotus ja toiseksi viimeiselle sukelsimme suoraan puomeja päin, kun olin tuonut Terran huonosti esteelle eikä se tiennyt missä kohtaa olisi hypännyt. Kaksi kieltäytymistä eli hylätty suoritus. Ratsastin hammasta purren ulos maneesista ja hyppäsin hikisen tamman selästä alas, lähtien vielä taluttamaan sitä kentälle, ennen lähtöä takaisin tallille.


*Takaisin Yläkokossa*


Saatuani Terran purettua ja vietyäni sen loimitettuna takaisin tarhaan, kiipesin portaat ylös taukotupaan. Huomasin heti, että sohvalla oli istuskelemassa ainakin Salome, Nelly sekä Linda.
"No, miten meni kisat?" Kysyi punatukkainen irroitettuaan katseensa puhelimen näytöstä.
"Hyvin. Voitettiin molemmat luokat" Sanoin hymyillen vienosti.
"Ai oikeesti?" Levisi hämmästynyt ilme Nellyn kasvoille.
"Älä vittu yritä säkin kusettaa, kaikki on tehny sitä ihan koko päivän" Tuhahti Linda hörpäten kahviaan. Ei tainnut blondi kauheesti välittää aprilli-päivästä.
"No joo se oli läppä. Mut kyl me Helpossa B:ssä oltiin toisia" Naurahdin kaataen itsellenikin kahvia siniseen kuppiin.
"Onnea!" Hymähti Nelly ja tämän vieressä oleva Salome tyytyi vain näyttämään peukkua. Kiitin tyttöjä istuutuen heidän viereensä pehmeälle sohvalle.
"Ihan hiton hyvä et toi oli vitsi, mieti ku oisitki voittanu ni sulla olisi noussu kusi vielä pahemmin päähän jos se on ees mahollista" Linda tiuskaisi nousten ylös ja lähtien talliin.
"Ouuu toi meni tunteisiin!" Huusin naisen perään, nauraen kuitenkin todellisuudessa maha kippurassa. Myös Nelly ja Salome vaikuttivat huvittuneen Lindan sanoista. Mikä ihme sillä naisella oli niin pahasti mua vastaan?



// Kai sitä pitää vaan Lindasta todeta, ettei siitä selvää ota kukaan. Ehkä se on kyllästynyt tallilla pyöriviin poikiin tai terra on käynyt sen hermoille ulos ja sisälle ottaessa, mutta tosiaan Terra ja Husse on oikee kaksikko välillä Terra jää jopa huutelemaan Husselle kun se otetaan sisälle varustusta varten. Mutta hei toihan on hyvän kisahepan merkki, kun Terra ei liikaa stressannut uutta kisapaikkaa. Onnea toisesta sijasta teillähän meni koulupuolella oikein hyvin, kyllä se selkeesti auttaa kun saa jonkun vähän neuvomaan, ja vaikka esteillä sitten meni vähän miten meni niin kokemustahan kaikki on. Tietää nyt sitten että kannattaa alkaa kotonakin hyppäämään vähän niin saa sitä varmuutta lisää. Voithan sä yrittää näyttää Lindalle kuinka mukava oot ja pyytää seuraa estehyppelyihin siitä ja Hoosta? :^) 16v€ -Iida

[Deleted]

Tiistai, 02.05.2017

Käppäilin tallille pelkkä punainen huppari päällä, sillä ilmat oli vihdoin lämmenneet sen verran, että ulkona viitti olla ilman takkia. Kaikilla muilla ulkona liikkujilla tais kyllä olla takit vielä päällä, mut hei c'moon nyt oli kuitenkin jo toukokuu. Olisinhan mä voinut autollakin tallille tulla, mut koska sali oli tänään jostain syystä suljettu, niin pitihän mun pitää kuntoa yllä ja kävellä tää parin kilometrin matka Yläkokkoon. Näin jo kauempaa saapuessani, että suurin osa hepoista tarhaili ilman loimea, Terra mukaan lukien. Rautias oli kasvattanut kivan ohuehkon kesäkarvan, joten olin kokenut turhaksi klipata sitä enää uudestaan ennen kesää.

"Moikka!" Tallipihalla hääräilevä ja varsamahaista Beliä taluttava Iida huikkasi erittäin pirteällä äänellä. Moikkasin naista itsekkin pienesti hymähtäen, alkaen avata tarhan porttia. Terra huomasi saapumiseni ja laiskan oloisesti käppäili luokseni. Husse sen sijaan tyytyi vain kääntämään päätään, ja jatkoi sitten jalkansa lepuuttamista. Ihmeen rauhallisilta kummatkin hepat vaikuttivat, ehkä ne vain olivat kummatkin tottunet jo uuteen talliin ja sen hälinään.

"No voi paska.." Mutisin itsekseni kun tajusin ettei mulla ollut riimunnarua mukana. Hetken mielijohteesta päätin kuitenkin taluttaa tamman talliin pelkästä riimusta kiinni pitäen, vaikka tulisin ehkä katumaan sitä myöhemmin. Pääsimme hyvin ulos portista, Hussen torkkuessa tarhan toisessa päässä. Terra nyki jo vähän tallille päin, mutta sain portin onneksi kiinni yhdellä kädellä.
"Noni ja sit mennään ihan rauhassa, ei oo pitkä matka" Sanoin pitäen tukevasti kiinni hupparini kanssa hyvin yhteen mätsäävästä riimusta. Oltiin tietysti jo melkein tallin ovella, kun huomasin Meridan pihaton luona Kurren kanssa. Ori pörisi ja steppasi vähän paikoillaan, mikä tietysti kiinnitti tammani huomion ja se jäi puhisemaan sieraimet suurina kauempana olevalle, puomiin kiinnitetylle suokille.
"Et nyt jähmety siihen" Huokaisin ja koitin vetää rautiasta liikkeelle, ihan turhaan tietysti.
"Etkö saa sitä liikkeelle" Merida huudahti ja taisin kuulla nauruakin tytön äänessä.
"Voi ny vit.." Ärähdin tammalle, joka alkoi pakittamaan ihan ilman mitään syytä.

Kun vihdoin vartin tappelun jälkeen päästiin talliin, olin niin ärsyyntynyt koko jutusta, että nakkasin vain tamman karsinaan rauhoittumaan ja lähdin itse tupakalle. Ei pitäis koskaan olettaa, että jos tamma näyttää viattomalta, niin se olis sitä myös seuraavat kaks minuuttia. Sama juttu kuin naisten kanssa. Huokaisten istuuduin penkille ja vedin pari kertaa savua oikein syvälle keuhkoihini.
"Mitä sä tääl istut noin myrtsinä?" Kysyi paikalle kuin tyhjästä ilmestynyt blondi. Milja istuutui viereeni ja tuijotti sauhutteluani kummastuneen näköisenä. Pyöräytin silmiäni ja tokaisin sitten vain lyhyesti:
"Mitä se sua kiinnostaa" ja jatkoin sen enempää asiaa ajattelematta,
"On vissiin unohtunu mitä kävi siel vaelluksella? En oo nyt kovin hyvällä tuulella niinku ehkä näkyy" Ärähdin ehkä turhankin ilkeästi, saaden Miljan punastumaan ja lähtemään vähin äänin paikalta. Tumppasin tupakan ja huulieni välistä purkautui pieni nauru. Että mäkin osasin olla kunnon dramaqueen välillä. Tapahtuneesta oli jo kulunut yli kuukausi, mut vieläkin mä jaksoin kiukutella.

Rauhoituin tupakkapaikalla vielä toisenkin röökin verran, minkä jälkeen lähdin takaisin talliin. Käytävä oli ainakin tyhjänä, joten päätin ottaa tamman siihen hoidettavaksi. Kiinnitin Terran molemmin puolin kiinni ja aloin harjata sen pölyistä karvapeitettä. Rautias oli ilmeisesti käynyt piehtaroimassa useammankin kerran.
"Lopeta" Sanoin tamman heilutellessa jalkojaan kun yritin harjata niitä. Tunnustelin koivet hiertymien ja turvotuksen varalta, mutta kaikki näytti onneksi olevan kunnossa. Vetäisin vielä koko hevosen läpi pölärillä, minkä jälkeen jätin Terran seisomaan käytävälle kun lähdin hakemaan varusteita. Koska mä olin vähän tyhmä ja vajaa, päätin jättää satulan talliin ja nappasin mukaani ainoastaan, suitset, suojat sekä satulahuovan ja loimivyön. En ollut tammalla ennen ilman satulaa ratsastanut, mut kerta se oli ensimmäinenkin. Palasin takaisin kuopivan täykkärin luokse, joka oli selvästi kyllästynyt paikoillaan seisoskeluun.

Noin vartin kuluttua mä olin saanut hepalleni kamat niskaan ja vedin vielä kypärän päähäni. Irroitin häsläävän tamman naruista ja lähdimme suuntaamaan yhdessä ulos aurinkoiseen ilmaan.
"Moi" Tervehdin Topia ja Salomea, jotka taluttivat Liadania ja Likkaa peräkanaa. Vaihdoin muutaman sanan heidän kanssaan ja olivat ilmeisesti menossa maastoon. Salomella kun ei enää omaa hevosta ollut, niin Topi oli lainannut tälle ylläpitoponiaan Likkaa. Ihan kivasti tehty, tuumin suunnatessani tyhjälle alakentälle.
"Prrr" Rauhoittelin tammaa, joka oli selvästi menotuulella. Se steppasi paikoillaan mun könytessä jakkaralle ja keräillessä ohjia käteen. Selkään nousun sain suorittaa Terran jo liikkuessa, sillä ilman satulan tukea mun oli miltei mahdotonta pitää se paikoillaan. Jospa meidän seuraava treenattava juttu oliskin sitten se paikoillaan pysyminen selkään noustessa.

Käveltyämme muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan – tai oikeastaan puoliksi ravatessamme, kun Terra oli niin innoissaan – keräsin ohjat kunnolla käteeni ja aloin työstää rautiaan käyntiä. Pidin pohkeet lähellä hoikkia kylkiä ja kädet rauhallisesti paikoillaan, vaikka tamma pälyilikin vilkkaan oloisena ympäristöään. Aloin ottamaan aina muutamien käyntipätkien jälkeen pysähdyksiä ja heti sen perään peruutuksia. Terra ei millään aluksi voinut ymmärtää, miksi olisi pitänyt pakittaa, kun olisi voinut juosta täysiä eteenkin päin?
"Koitas nyt edes" Murahdin ajatellessani miten hyvin peruuttaminen oli silloin hetkeä aikaisemmin tallipihalla sujunut... Kun aikani jaksoin tapella täysiverisen kanssa, se otti vastahakoisesti pari askelta taaksepäin, jolloin aita tuli tietysti heti vastaan kun tamma ei suostunut suoraankaan kulkemaan. Muutaman siedettävän pysähdyksen ja peruutuksen jälkeen taputin Terraa kaulalle ja aloin harkita pikkuhiljaa raviin siirtymistä.

Tasapainottelin pomppuisissa askelissa ja selkä kippuraan painautuen moitin itseäni, miksi olinkaan jättänyt sen satulan talliin. Terra pärskähteli ja ravasi pää taivaissa pöllyävällä kentällä. Sain jatkuvasti pitää vatsalihakset töissä, ettei tamma olisi kiihdytellyt omiaan.
"Hienosti menee" Kentän ohi jotakin mulle tuntematonta hevosta taluttava Lucas kommentoi ja naurahti samantien perään nähdessään mun tuskaisen ilmeen.
"Tuu ite koittamaan jos noin naurattaa" Sanoin tummahiuksiselle ja tämä hiljenikin melko nopeasti. Sitähän minäkin. Ei tämän villikon selkään kukaan täysjärkinen kapuaiskaan.
"Ja sitte seis" Puhelin lähinnä itselleni koittaen pitää ajatukset kasassa. Terrassa oli vieläkin virtaa, mut enään mun ei selvästikkään tarvinnut tapella pysähtymisien kanssa niin paljoa kuin alussa. Peruutuksetkin alkoivat lopulta sujua hyvin, heti kun tamma tajusi pääsevänsä jatkamaan ravia laittaessaan ensin pakkivaihteen päälle.

Suunnilleen sellaisen puolen tunnin rääkin jälkeen alkoi rautias pikkuhiljaa myötäämään niskastaan ja sain jopa muutaman kierroksen ajan nauttia vähän rennommasta humputtelusta. Tyytyväisin mielin siirsin tamman käyntiin ja silitin sen auringon lämmittämää karvaa. Terra katseli uteliaana hevosletkaa, joka Sannan johtamana lipui kohti yläkenttää. Viimeisenkin hevosen hävitessä näkyvistä, otin hetkeä aiemmin löysyttämäni ohjat takaisin tuntumalle. Suunnittelin laukannoston pitkänsivun alkuun käynnistä. Kun painoin pohkeeni kiinni laukan merkiksi, tamma allani syöksähti täyteen vauhtiin suoraan kenrän poikki. Se loikki pienesti pukitellen eteenpäin, saaden mun valahtamaan kaulalle. Änkesin itseni takaisin selkään istumaan ja keräsin löystyneet ohjat takaisin.
"Älä viitti pelleillä" Ärähdin Terralle, joka tepsutti lyhyillä askelilla odottaen pääsyä laukkaamaan. Nosto nostolta se alkoi kuitenkin rauhoittua ja saimme jopa muutamat hyvät käyntiin siirymiset suoraan laukasta. Rautiaassa oli se hyvä puoli, että sitten kun se sai ylimääräiset virrat kulutettua, oli se hyvinkin herkkä hevonen ratsastaa!

Mulla oli ollut aikeissa kokeilla vielä laukanvaihtoja tällä ratsastuskerralla, mutta vauhdikkaan menon takia en jaksanut enää alkaa vääntämään. Terra vaikutti oikein tyytyväiseltä päästessään ravaamaan vielä lopuksi uraa pitkin pidemmällä ohjalla. Siirsin rautiaan istunnan avulla käyntiin ja annoin sille runsaat taputukset molemmin puolin kaulaa. Vaikka Terra ei tosiaan ollut helpoimmasta päästä ratsastaa ja ei munkaan ratsastustaidoissa kehumista ollut, olin super tyytyväinen näinkin hyvin menneeseen ratsastukseen. Hyppäsin alas selästä keskellä kenttää ja nappasin ohjat pois täysiverisen hionneelta kaulalta. Vilkaisin taskussani ratsastuksen ajan ollutta puhelintani ja yllätyin kun huomasin meidän menneen kentällä reilun tunnin. Taluttelin tammaa kentällä suunnilleen kymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen lähdimme takaisin talliin.

Vein Terran suoraan sen omaan karsinaan, sillä käytävällä oli sen verran ruuhkaa Topin ja Salomen palattua maastosta. Yksäripuolella pyöri lisäksi vielä suuri lauma joitakin ns. "parempia" tuntiratsastajia, jotka olivat tänne jostain syystä änkeneet.
"Tosi kiva, siellä sataa" Talliin ilmestynyt Merida huokaisi ottaessaan huppua pois päästään.
"No just, pitää vissiin kävellä sateessa takasin" Päivittelin asetellessani varusteita karsinan ulkopuolelle.
"Asutsä kaukanaki?" Mustahiuksinen kysyi kävellen lähemmäs Terran karsinaa.
"Pari kilometrii vaan et enköhän mä selviä" Naurahdin kumartuessani pistämään kylmiä tammani jalkoihin.
"Kyl mä voin sut kotiin viedä. Pitää vaan oottaa et Milja tulee tuolt taukotuvasta juoruamasta" Merida hymähti jääden odottamaan mun vastausta. Niin tosiaan, Milja. Valitakko nyt sitten kiusallinen hetki samassa autossa blondin kanssa vai kastua kevätsateessa. Kyllä mä sen kyydin silti valitsin, kun kerta oli tarjolla.
"Joo ei kiirettä mullaki menee vielä jonku aikaa!"

// No mitäs nyt ihmettä Miro, pari kilometriä autolla - hommaa mies pyörä! Terra ja Husse on kyllä hyvin sopeutuneet tallin arkeen ja Terrakin siihen, että sitä saattaa joutua yksin tarhaamaan parikin tuntia kun Husse menee tunnille ja alun perään kaipailujen jälkeen tamma on tuntunut tajuavan että omasta rauhastakin voi nauttia ja naapuritarhojen hevosien läsnäolosta. Tammoille tuntuu nää keväät olevan vähän ilottelun aikaa enkä kyllä ihmettele, lämmin tulee ja saa pikkuhiljaa tiputtaa paksun karvan pois ja loimet jätetään talliin. Sä mitää saleja tarvi kun terra tuottaa sulle omasta takaa vatsalihastreenin! Hyvä että ratsastus alun hankaluuksien jälkeen sujui ja hyvin mielin saattoi lopetella. Ne ''paremmat'' tuntiratsastajat, on tainnut kuulla yksäripuolen loisto näkymistä 18v€ -Iida

[Deleted]

Lauantai, 27.05.2017

Vielä vähän tokkuraisena eilisen meiningeistä ajelin tallia kohti. Mulla ei ollu tapana ryypätä, mut eilen olin sit innostunu juhlimaan enemmänki, satto tosin johtua Lucaksen yllytyksestä. Olin tosiaan törmännyt jätkään baarissa, kun tarkoituksena oli käydä muutamalla kaljalla. Nämä kuuluisat "muutamat" sitten tais tuplaantua, ainakin olosta päätellen. Olin kuitenkin aamulla kiskaissut pari kuppia kahvia naamaan sekä tietysti buranaa, joten kyllä mä ihan tallikunnossa olin. Parkkeerasin autoni mahdollisimman lähelle tallia kuin mahdollista ja hyppäsin ulos kaarasta paukauttaen auton oven kiinni.
"Moi" Sanoin tupakkapaikalla sauhuttelevalle Meridalle ja tämän vieressä puhelinta selailevalle Miljalle. Mustahiuksinen vastasi pikaisen tervehdyksen, mut Milja jäi tuijottamaan mun suuntaan pidemmäksikin aikaa. Vaihdoin suunnan kuitenkin hetken mielijohteesta tyttöjen luo, sillä olihan mulla vielä aamurööki polttamatta.
"Ootko sä ollu juomassa?" Merida naurahti, viitaten selkeästi mun rähjäiseen rennohkoon ulkonäkööni.
"Ootko sä ollu panemassa?" Iskin takaisin, sytyttäen vieläkin pienesti tärisevillä käsillä savukkeeni.
"No itseasiassa..." Merida kerkesi jo aloittaa, mutta Milja alkoi huutaa sen verran kovaa serkkuaan lopettamaan, joten lisäinfo jäi tälläkertaa saamatta.

Saatuani aamurutiinit hoidettua, lähdin laiskasti lompsimaan kohti hevoseni tarhaa. Terra näytti vaeltavan yksinään heinänkorsien perässä, ilmeisesti Husse oli haettu jostain syystä talliin. Rautias tulikin tapojensa vastaisesti uteliaana portille ja lähes tunki syliini. Toppuuttelin huomionkipeää täykkäriä ja napsautin narun päitsiin kiinni. Terra lähti innoissaan kiikuttamaan mua lähimmälle ruohotupsulle, heti kun olin saanut tarhan portin suljettua.
"No syö sit hetken aikaa" Totesin kaivaen yllätys yllätys puhelimen esiin housujeni taskusta. Heilautin kättä kauempana Liadania taluttavalle Topille, jonka tamma kipitti pojan perässä korvat tiukasti niskaa vasten. Muutamaa minuuttia myöhemmin sainkin Salomelta pari snäppiä, joissa ensimmäisessä se harjasi Likkaa ja seuraavassa oli tämä äsken nähty kiukkupussi puraisemassa omistajaansa. Videon yhteyteen punapää oli vain kirjoittanut "bro ei hallitse poniaan".
"Noni nyt taitaa toi sun ruokahetkes riittää, et jaksat vielä hypätäkkin" Sanoin Terralle, vetäen sen pään pois rehuista. Tamma mulkaisi mua päätään heittäen, mutta tyytyi kuitenkin lähtemään mukaani tallin hämäryyteen.

Tallissa oli tosiaan ihanan viileää, kun verrattiin ulkona vallitsevaan kesäkeliin. Laitoin Terran suosiolla karsinaan odottelemaan, että ruuhka käytävällä hiukan hälventyisi. Päätin mennä aikani kuluksi tuntsaripuolelle norkoilemaan, josta löysinkin Nellyn ja Miljan harjailemassa hoidokkejaan ja vaihtamassa kuulumisia.
"Mehän törmätään jatkuvasti" Virnistin Miljalle, sanoen ensin tervehdyksen brunetelle. Huomasin blondin vähän punastuvan ja jatkavan sitten vähin äänin Minon sukimista. Huomasin kauempana myös Lindan, joka selvästi oli lähdössä ratsastamaan Hussella.
"Ratsastamaan menossa?" Kysyin naiselta, joka pyllisteli juuri karsinan ovelle päin, puhdistaessaan harmaan ruunan kavioita.
"Jep" Tämä vastasi lyhyesti mutta ytimekkäästi, astuessaan ulos karsinasta sulkien oven perässään.
"Mä aattelin hypätä Terralla ku en oo nyt moneen viikkoon menny sillä ku puomeja ja jotain ihan pieniä hyppyjä, ni Iida sano et voisin pyytää sua mukaan Hussen kanssa?" Kysyin Lindalta, saaden multa tallissa olevilta vähän oudoksuvia katseita osakseni.
"Mä oon jo rakentanu tonne isolle kentälle radan ni etköhän sä mukaan mahdu. Korjaat vaan esteet sitte pois sen jälkeen ku lopetat" Blondi kertoi lähtien ilmeisesti hakemaan varusteita. Tein itse saman, sillä en tahtonut jäädä ratsukon jalkoihin pyörimään. Juoksujalkaa palasin Terran karsinalle ja aloin valmistella rautiasta treeniin.

Suunnilleen vartin kuluttua olin saanut tamman kuosiin ja talutin sitä kenttää ympäri. Tietysti vähän uran sisäpuolella, sillä kuten sanottu, en tahtonut olla Lindan ja Hussen tiellä. Blondi jotenki suhtautu jo valmiiks epäilevästi mun hevostaitoihin, joten päätin kerrankin olla nöyrä ja tyytyä kohtalooni. Jonkin aikaa maastakäsin käppäiltyämme käänsin hevoseni lähemmäs keskihalkaisijaa ja pomppasin satulaan. Terra seisoi tällä kertaa yllättävän maltillisesti paikoillaan, tuijotellen Hussen menoa silmä tarkkana. Linda oli jo siirtynyt ravailemaan, joten ohjien keräämisen jälkeen päätin itsekkin siirtyä käyntiä vauhdikkaampaan askellajiin. Terra vaikutti edelleen oudon rauhalliselta ravatessaan verkkaisesti eteenpäin. Hetken ehdin jo epäillä että joku olisi huonosti, mutta onneksi puskasta kuului rasahdus joka sai rautiaan ratsun allani loikkaamaan pari ylimääräistä pomppua eteenpäin. Tasasin kevennyksen rytmin takaisin oikeaksi ja vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla, Lindan tehdessä samoin innokkaan oloisen Hussen selässä. Nainen selkeästi osasi ratsastaa, sillä mitä olin kuullut ja nähnytkin, ei ruuna mistään helpoimmasta päästä ollut ratsastaa. Hyvännäköisestä menosta inspiroituneena aloin itsekkin taivutella tammaa erilaisille kiemuroille ja ehdin mä tehä muutaman temmonvaihtelunkin alkuverkkojen aikana.

Lindan huikatessa alkavansa laukkaamaan, Terra yhtäkkiä heräsi ja tajusi kentällä olevat esteet. Tamma nostelikin aluksi laukkoja ihan omaan tahtiinsa ja keskittyi vain toiseen ratsukkoon kentällä. Saatiin me pari ihan ok nostoakin aikaiseksi, mutta lähinnä meidän meno oli sellaista hätäistä räpellystä...
"Otetaanko pari verkkahyppyä tohon punakeltaselle ristikolle?" Linda kysäisi ravatessaan meidän lähelle.
"Joo otetaan vaan" Vastasin keventäen reipasta tahtia isoissa askelissa. Luotin siihen, että vaikka laukassa meillä olikin vielä parannettavaa, niin hypyt tulisivat sujumaan siitä huolimatta.
"Este!" Huusin Lindan ja Hussen ylitettyä ristikon vaivattoman näköisesti. Pyöräytin rautiaan kanssa yhden laukkavoltin päätyyn, minkä jälkeen lähestyin pitkänsivun keskellä olevaa noin puolimetristä estettä. Tamma kiihdytti hiukan ja imi hyvin esteelle. Ei siis ongelmia näin pienillä esteillä. Tulimme kumpikin ristikon vielä kertaallen tähän suuntaan, minkä jälkeen vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme hyppyjä samalle esteelle vielä toiseenkin kierrokseen. Terra hiukan mutkitteli esteelle lähestyessä, mutta se tais johtua ihan vaan mun omasta sähläyksestä. Mulle oli nimittäin hankalia suorat linjat, missä pitäis vaan antaa hevosen hoitaa homma kotiin.

"Voisin tulla ton okserin muutaman kerran kummastakin suunnasta jos sopii?" Kysyin Lindalta, joka oli siirtänyt Hussen käyntiin. Nainen nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja aloin valmistella laukannostoa. Terra lähti melko kovaa vauhtia liikenteeseen, mutta tuntui silti olevan herkkä myös pidättäville avuille. Lähestyimme sinivalkoista tasaokseria reippaalla temmolla. Oma katseeni jäi liikaa kiinni tuohon 65cm korkeaan esteeseen, jonka seurauksena tulimme tosi pohjaan ja Terra loikkasi ylitse vähän hassulla pompulla. Kehaisin tammaa kuitenkin siitä, ettei se turhaan kieltänyt.
"Tuun viel uudestaan!" Sanoin nostaen uudestaan raville rikkoutuneen laukan.
Tällä kertaa ylitimme okserin mallikkaasti ja hypystä tyytyväisenä kiepautimme Terran kanssa ison ympyrän laukassa, minkä jälkeen ylitimme samaisen esteen vielä kertaalleen toisesta suunnasta. Tyytyväisenä suoritukseen löysytin rautiaalle pidempää ohjaa ja siirsin sen ravin kautta käyntiin. Meidän kävellessä välikäyntejä, otti Linda vuorostaan hyppyjä tälle samalle okserille. Muuten kaksikolla näytti menevän hyvin, mutta kertaalleen Husse meinasi kieltää pelottavan näköiselle pystylle, missä oli semmonen sateenkaari-koriste alla. Napakasti Linda kuitenkin käytti raipan harman ruunan kaulalla ja niin sekin este ylittyi, pienen pukin saattelemana.

"Hei Lyydia!" Linda huusi kentän ohi kävelevälle naiselle.
"Niin?" Vaaleahiuksinen vastasi pysähtyen aidan viereen.
"Voisitko nostaa nää kentällä olevat esteet suunnilleen kasikympin korkeuteen?" Blondi pyysi, tai no pikemminkin käski.
"Tietysti" Lyydia hymähti ja alkoi säätää esteitä pyydettyyn korkeuteen. Tällä välin keräsin itsekkin ohjat tuntumalle ja aloin ravailemaan kenttää ympäri.
"Noni nyt ne olis laitettu" Vaaleahiuksinen nainen sanoi ja poistui kentän aidan toiselle puolelle seurailemaan tulevia tapahtumia. Ei siinä, oisin mäkin jääny kattelemaan näin mielenkiintoisen ratsukon sähläystä, jos oisin ollu sen asemassa.
"Mee sä eka, ni voin sitte hypätä vähän korkeempaa teidän jälkeen" Linda sanoi. En tiedä huomasinko pientä vittuilua sen äänensävyssä, mut annoin asian suosiolla jäädä siihen.

Nostin jälleen laukan, joka tuntui nyt huomattavasti paremmalta kuin aluksi. Suunnittelin pikaisesti mielessäni radan, joka meni suurinpiirtein näin: Pysty pitkällä sivulla, kokorataleikkaa missä oli pysty-okseri sarja, toisella pitkälläsivulla sateenkaari-koristeinen pysty, minkä jälkeen päädyn kautta kiertäen kentän keskellä oleva vesimatto-pysty. Uskokaa tai älkää, me ei otettu yhtäkään pudotusta tolla huimalla viiden esteen radalla. Terralla oli ilmeisesti hyvä päivä, sillä se uunteli apuja tarkasti eikä edes kaahottanut menemään turhan lujaa.
"Mä hyppään nyt tän saman radan, ni nosta sit nää esteet metriin" Kuulin Lindan äänen perässäni, kun lähdin pikkukentälle ravailemaan. Lyydia raukka kun joutui Lindan orjuutettavaksi, mietin ohjatessani hionneen rautiaan avoimesta portista sisälle. Käskin tamman raviin pienellä pohkeen puristuksella ja aloin keventää tasaiseen tahtiin, tietäen joutuvani vielä raahaamaan esteet pois kentältä...


// Noooh pieni hommahan se esteiden raahaus on kun takana on hyvin mennyt treeni vai mitä? Linda oli ystävällinen salliessaan teidät mukaan sen ja Hussen treeniin, ehkä sillekin on joskus kivaa vaihtelua ratsastaa seurassa kuin aina yksin. Kiva että sen meno inspiroi sua, eihän se huonosti yhtään ratsasta, päättäväinen kuin mikä. Mutta hei lisää harjotusta vaan nii alkaa sujumaan entistä paremmin, koitappa rakentaa vaa yks este keskihalkasijalle nii se pakottaa sut keskittymään täysin siihen yhteen ja sitte ei oo tukia ympyräiltä nii saat haastaa ittes! Terra kuitenkin tuntuu olevan suht varma esteillä, joten sen kanssa on mahdollista kehittyä. Ja mitä sun huonoon oloon tulee, kesä on nurkan takana nii kai sen takia saa vähä ottaakki? kuha jaksaa ratsastaa... 16v€ -Iida