|
Post by Salome on Apr 9, 2017 10:20:14 GMT 1
Sori ku kestää, mut oon yrittäny kirjottaa tän jo kahteen kertaan tabletilla ja aina ku se on valmis niin se menee vammaa ja poistaa kaiken, joten saatoin hieman triggeröityy :'D //
Topi
Liadan oli koko matkan ennen laukkapätää temponut ohjaa ja tepastellut ympäriinsä. Ihme hermoraunoine hevonen. Ihmettelinkin vähänväliä sen käytöstä muille, joiden hevoset käyttäytyivät enemmän tai vähemmän mallikkaammin. Olin käynyt Liadanin kanssa ennen tätä vain kerran maastossa, sekin pienenä jäähylenkkinä treenin jälkeen. En kuitenkaan olettanut tamman olevan näin jännittynyt. Luulisin sitä häiritsevän, kun se ei saanut johtaa muita. Kaiken aikaa poni perseili ja sain olla koko ajan valppaana.
Laukkapätkän tullessa hevoset pyrähtivät välittömästi laukkaan, niin myös Liadan. Se tempoi taas ohjaa ja hyppelehti kummallisesti laukassa. "Eikö sulle juokseminen riitä?" Mutisin ja yritin istua rauhallisena selässä. Laukkapätkän aikana Possu rentoutui vähän jo ja ehdin toivoa jo hyvää tapahtuvan, mutta laukan loppuminen oli ponille ilmeisesti järisyttävä uutinen. Edessä menevien hevosten hidastaessa, Liadan loikkasi sivulle, lähtien laukkaamaan jonoa eteenpäin. Reagoin onneksi nopeasti ja sain ponin temmottua käyntiin ennenkuin olimme edes jonon etupäässä. Kiukustunut Possu painoi korvansa luimuun, eikä suostunut kävelemään jonon perälle. Se rupesi peruuttelemaan ja hyppelehtimään etujaloillaan, ei kuitenkaan noussut pystyyn. Muut jatkoivat käynnissä matkaa, jotta Liadan ehkä lähtisi seuraamaan niitä. "Saat sä sitä tuotua tänne?" Merida tiedusteli kun connemaran epämääräinen liikehtiminen tiensivussa ei ottanut loppuakseen. "Ei tää säätämine ainakaa lopu, mitä tää niikö ees yrittää?" Huokaisin ja turhautuneena jalkauduin selästä ja tartuin ponin ohjista kiinni. Talutin sen rivakasti jonoon paikallemme ja nousin selkään. Selkäännnousussa tamma lähti jo liikkeelle, enkä voinut kuin pyöritellä silmiäni sen käytökselle. Oliko tää hevonen jotenki retardi, vai mikä hitto sitä vaivas?
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 10, 2017 19:55:03 GMT 1
Iida:
Pienen äksidentin Liadanin kanssa jälkeen päästiin taas jatkamaan matkaa kohti välipalapaikalle. Connutamma oli jotenkin vähän käytökseltään outo ja pelle, mutta empä mä muuta kuitenkaan Jipustakaan voinut sanoa. Topi pyysi meitä etenemään vaikka ravissa, koska käynnissä Liadan esitteli edellä ja takana tuleville sen taitoja olla kiukkupussi sekä Topin ilmeestä päätellen koetteli sen hermoja. Joten komensin kaikki raviin. Husse käyttäytyi nyt paremmin ja huomattavasti fiksummin kuin alkumatkasta ja saatoin antaa sille hieman ohjaa kun ravasimme loivaan ylämäkeen. Tyytyväistä pärskintää kuului muiltakin hevosilta kuin omaltani.
''Okei, voitte hypätä alas selästä löysätä vyötä ja pistää riimut suitsien päälle. Tuola vähän kauempana on pari puomia joihin voitte hepat kiinnittää.'' ohjeistin.
Söimme tyytyväisinä, hiljaisuudessa hetken aikaa kunnes ekana valmis ollut Lucas alkoi pelleillä tanssien pöydällä vähän muuta kuin steppiä. Muut nauroi mutta mua vähän hävetti pojan käytös. No pojat on poikii. Se pääsee vielä varmasti edellisten kokemusten perusteella näyttämään taitojaan vielä myöhemmin tänään. Oh god. Ja meidän kanssa samaan aikaan pitäisi leirikeskuksessa olla toinen ryhmä, ei tallilta ainakaan, toivottavasti ei seurakunnasta.
|
|
|
Post by Salome on Apr 10, 2017 20:50:17 GMT 1
Sori oli pakko tulla kommentoimaan tähän väliin että hajosin tolle seurakuntakommentille :DDD
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 11, 2017 7:49:14 GMT 1
Mussutin viimeisen palan mukana olleesta sämpylästä ja pyyhin leivänmurut pois housuiltani. Joillain oli vielä syöminen kesken, joten jäin istuskelemaan puhelinta räpläten vähän etäämmälle. Mulla oli just sopivasti snäppi auki storyjen selaamista varten, joten nappasin sinne Lucasta salakuvan sen hienosta tanssiesityksestä. Päätäni pyöritellen ja naureskellen tungin puhelimen takaisin taskuun, muiden kattoessa mua vähän oudoksuen. Noh, selviäis mun käytös niillekkin kun vilkaisisivat puhelintaan.
”Onko kaikki valmiina? Hakekaa hepat niin jatketaan matkaa!” Iida komensi ja lähti itsekkin Hussen luo, varmistaen ensin että kaikki tavarat olivat vielä mukana matkassa. Irroitin Karrin puomista, jossa se Kapun vieressä torkkui tyytyväisenä.
”Ihana päästä kunnolla maastoon” Merida sanoi herättäen mut ajatuksistani. ”Jep niin on” Hymähdin mustahiuksiselle ja ponnistin ruunan selkään. Jäimme Meridan kanssa rupattelemaan ja odottelemaan vieretysten kaikessa rauhassa muiden liikkeelle lähtöä, sillä olimme jonon viimeiset.
Sori kirjotin tän kiireessä ni tuli tosi lyhyt ja muutenki kökkö :D
|
|
|
Post by Merida on Apr 11, 2017 15:15:25 GMT 1
Kun osa pääsi hevosineen kauemmas, kiristin löysyttämääni satulavyötä ja hyppäsin selkään. Laitoin jalkkarit jalkoihini ja keräsin sitten kevyen ohjastuntuman. "Joko voidaan lähteä?" Iida huuteli Hussen selästä. Nyökkäsin pienesti, vaikkei Iida sitä kyllä nähnyt. Lähdimme jatkamaan matkaa polkua pitkin kohti leirikeskusta. Kapulla ei tainnut tuntua taivaltamamme matka vielä missään, mut mulla jopa vähän alko tuntua perseessä. Enhän mä ollut tässä lähi-aikoina ratsastanut paljoa, saati näin montaa tuntia peräkkäin. "Kävellään nyt hetki et vajuutellaan omiakin vatsoja, mut ravataan ton ylämäen jälkeen", Iida heitti ohjeeksi saaden mut katselemaan eteenpäin. Ylämäkeen oli vielä jonkun verran matkaa, ja Kapu heilutteli jo nyt päätään innoissaan. "Joo, pääset kyllä vielä liikkumaan", juttelin hiljaa ruunalle taputtaen sitä kaulalle. Alkumatka oli ainakin ollut hauska tästä kipeytyneestä takapuolesta huolimatta. En tosin tiedä miten onnistuisin huomenna ratsastamaan saman matkan takaisin. No, ainakin nyt oli vielä kivaa. Toivon mukaan myös yö leirikeskuksella tulisi olemaan mukava, ja luultavasti päihteettömämpi kuin viime reissu. Mulla kyllä vähän röökihimo kummitteli mielessä, mut olin yrittäny pitää ny matalaa profiilia sen kanssa. Musta kun tuntu et jokanen oli kyllästyny mun tupakkaongelmaan ja ite taaskin siihen että asiasta mulle jatkuvasti huomauteltiin. Ainakin toistaseks siis yritin "addiktiotani" peitellä, mut tiedä kuin kauan siinä onnistusin...
|
|
|
Post by Salome on Apr 18, 2017 15:00:10 GMT 1
Naureskeltuamme ja Angelikan kuvailtuakin snäppiin Lucan pelleilyjä, oltiin me lähdetty takaisin hevosten luo. Taputtelin Foxya selästä käsin ja mutisin sen olevan hieno poika. Odottelimme hiljaksiin muidenkin pääsevän hevosten selkiin. Topi valitteli Liadanin luota ettei se jaksaisi enää ratsastaa, kun sillä oli kuulemma jo tulomatkan seurauksena ihan persraiskattu olo. Iida kuitenkin patisti kaikkia jo nousemaan satulaan. Seisoskelimme Foxyn kanssa vähän etäämmällä muista hevosista. Ruunani lähinnä nuokkui kevätauringon paistaessa suoraan puiden lomasta sen selkään.<br> "Ai että tääl on lämmin", iloitsin ja Milja yhtyi puheeseeni.<br> "Äläpä. Ihan kivaa vaihtelua kauheiden pakkasöiden jälkeen."<br> <br> Saimme odotella noin kymmenisen minuuttia, kunnes kaikki evästarpeet oltiin saatu pakattua ja porukka oli päässyt hevosten selkiin. Lähdimme matkaan ja melkein heti siirryimme raviin. Foxy oli pirteän oloinen ja siirsi askellajia lennossa. Istuin satulaan harjoitusraviin ja pyrin pitämään painopisteeni vakaana. Tielle kertynyt puuterilumi pöllysi hevosletkan ravatessa eteenpäin. Iloinen puheensorina kattoi koko jonon ja tunnelma oli ihanan seesteinen. Olin päättänyt itsekin työntää ikävät asiat syrjään mielestäni ja vaihdoin pari sanaa Lucan kanssa, joka oli sille päälle sattuessaan ihan hyvää juttuseuraa.<br> "Miksei Joonasta oo näkyny tallilla?" Kysäisinkin sitten salamyhkäisesti keskustelun lomaan.<br> Lucas kohotti kulmakarvojaan tiedustelulle ja sitten sen suulle vääntyi tietävä virne.<br> "Mitäs se Jontusta kyselee?"<br> "Kunhan tuli mieleen", tokaisin ja kohautin hartioitani.<br> "Aijaa? No, jokatapauksessa sillä on ollu jäkisreenejä eikä mekään olla sen kanssa älyttömästi nähty."<br> Ynähdin vastaukselle ja vaihdoin puheenaiheen pian vaelluksen yöpymispaikkaan ja siihen mitä kaikkea viime kerralla oli tapahtunut. Samaan aikaan Lucan vastaus pyöri mielessäni. Toivottavasti jätkän puheet piti paikkansa ja Joonaskin kävisi tallilla jonain päivänä.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 19, 2017 18:03:25 GMT 1
Lucas:
Salome oli selkeesti kaivannu Jonttua, mietin keventäessäni Nöpön korkean ravin tahtiin. Myhäilin tyytyväisenä ja virnuilin edelleen Salomelle, joka oli vaihtanut puheenaihetta. Pitänee soittaa Jontulle kun päästään leirikeskukseen ja antaa punapään vaihtaa hokipojan kaa pari sanaa. Nöpö pärskähti tyytyväisenä. Ravasimme pitkän matkaa vielä rennosti ja Iida ehdotti vielä yhtä rauhallista laukkapätkää ennen kuin lähenisimme leirikeskusta. Myöntävät iloiset kiljahdukset kovenivat kun kaikki pyysivät hevosensa laukkaan Iidan ja Hussen perään. Otin Nöpön kanssa pari suurempaa pidätettä ja päästin sen sitten ponnistamaan vahvaan laukkaansa. Nousin jalustimille ja pidin katseeni eteenpäin. Ja se vaelsi Salomen punaisen liehuvan tukan ja pyöreän perseen välillä. Ei yhtään huono laukkapätkä.
Me oltiin otettu vielä ravia ja sitten kävelleet vartin ennen kuin pääsimme leirikeskuksen pihaan, jossa joku lauma ehkä mua pari vuotta nuorempia nuoria juoksi ja leikki kai tervapataa. Iida ohjeisti miten toimisimme, minne veisimme hevosemme. Nöpö, Foxy, Mino ja Husse toiseen pihattoon, ponit ja Miina toiseen. Varusteet katokseen ja kun me lähdimme sisälle Iida alkoi jakamaan hevosille heiniä. Pienen kilpailun ja ääneen huudon jälkeen saimme nukkumaseurat järjestettyä, mutta ties vaikka ne vaihtuisi vielä, ajattelin muikeana.
''Kattokaapa tänne...'' kuiskasin muille ja näytin vesipulloa, jossa oli vodkaa. Kaikkien silmät levisivät kun ne tajusi ettei mulla ehkä pelkkää vettä ollut. Mitäs vaellus olisi ellei pieni dokureissu?
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 21, 2017 19:18:25 GMT 1
Me oltiin joku aika sitten saavuttu leirikeskukseen ja saatu hepat hoidettua yökuntoon. Miina oli jäänyt tyytyväisenä ponien kanssa tutkimaan uutta ympäristöä ja rouskuttelemaan heiniä, mitkä Iida oli niille jakanut. Oleskelutilassa kävi parhaillaan kova kuhina nukkumapaikkojen valitsemisesta, mitkä eivät ainakaan muiden puheiden perusteella tulisi pitämään. Saisi siis nähdä kenen vierestä sitä aamulla mahtaisi herätä.
”Kattokaapa tänne..” Kuului pian Lucan kuiskaus. Jätkä oli ollut suhteellisen hiljaa sen jälkeen kun olimme leirikeskukselle saapuneet. Nyt tämä kuitenkin virnuili ja heilutteli kädessään vesipulloa. Kaikki katsoivat poikaa hämmentyneinä, joillakin levisi kasvoille jopa hieman järkyttynyt ilme. ”Tästä tulee vielä kiva ilta” Luca naurahti kiertäen pullon korkin auki ja hörpäten samalla juomaa kitusiinsa irvistäen. Vaikken itse niin juomisesta välittänyt niin otin itsekkin pienen hörpyn kun Luca pisti pullon kiertämään.
”Mä voisin lähtä käymään ulkona. Tuleeko joku muukin?” Kysyin viinasta intoutuneilta tallilaisilta. ”Mä tuun ainaki koht mut voitais eka soittaa Jontulle ja kysäistä kuulumiset?” Luca tiedusteli Salomelta. Punatukkainen taisi ilahtua ehdotuksesta ja kaksikko lähti kahdestaa jonnekkin, pistäen puhelimen kaiuttimelle. Merida ja Topi löhösivät vierekkäin sohvalla ja Angelika sekä Iida höpisivät jotain hevosjuttuja vähän kauempana kulman takana. Porukasta jäljelle jäänyt Milja räpläsi puhelintaan, mutta lupasi tulla käymään mun mukana röökillä. Tai siis seuraksihan se oli tulossa, ei blondi ainakaan mun tietojen mukaan polttanut.
”Oho täällähän on pimeetä” Pääsi Miljan suusta kun astuimme ulos pimentyneeseen ja kylmentyneeseen ulkoilmaan. Kaivoin hupparin taskussa olevasta askista röökin ja sytytin sen, katsellen samalla pihatoille päin, missä hevoset käyskentelivät rauhallisen näköisinä. Milja oli jälleen kaivanut puhelimen taskustaan ja huokaisi kuuluvasti. ”Otatko kaljan?” Kysyin naurahtaen tytöltä, joka vaikutti vähän alakuloiselta. ”Häh mistä sä noi kaivoit?” Milja kysyi kulmat vähän kurtussa, mutta tarttui silti ojentamaani tölkkiin. ”Otin ihan pari vaan mukaan illanviettoa ajatellen” Hymähdin blondille nojaten samalla seinään. Lucan sanojen mukaisesti, ehkä tästä tulis vielä kiva ilta.
|
|
|
Post by Merida on Apr 21, 2017 19:54:03 GMT 1
Milja
Lucas oli pistänyt sisällä sen salakuljettamansa vodkapullon kiertoon, mut mä olin jättäny suosiolla välistä. Ensinnäki vodka oli helvetin pahaa, ja toisekseen ei siitä edes varmaan olis mulle riittänyt, muiden innokkuuden perusteella. Oikeestaan ihme et uskalsivat edes tolleen vetää, olihan Iida ihan lyhyen matkan päässä. No, tollanen vodkan salakuljettelu oli kyllä ihan Lucasmaista.
Kerkesimme olla hetken aikaa ulkona, kunnes Mirokin paljastui taitavaksi salakuljettajaks. Vähän epäillen otin jätkän tarjoaman oluen - ei täällä kyllä kokonaan selvinpäin jaksais olla, jos kaikki muut kännäis. Miro alkoi nojata seinään samalla röökiään polttaen. "Otin ihan pari vaan mukaan illanviettoa ajatellen", se vastas mun kysymykseen hymähtäen. "Kai tiiät et oon alaikänen?" naurahdin kuitenkin tölkistä jo hörpäten. "Vuos sinne tänne", Miro virnisti munkin alkaessa nojata seinää vasten. Seurasin samalla katseellani pihatoille päin, mistä erotin Minon Nöpön vierestä. Välillä katseeni tosin harhaili jätkäänkin, joka selkeesti oli joskus salilla aikaa viettäny. "Totta." Olimme hetken aikaa molemmat vain hiljaa, mun lähinnä hörppiessä kaljaa ja välillä mulle tulleita snäppejä vahaten. Jossain vaiheessa kuitenkin tungin iphoneni persetaskuun ja käännyin katsomaan, kun Miro sauhuutteli tupakkaansa. "Mikä tos oikeesti on noi jännää? Tai iha serkkuuniki aatellen, ei se tyylii koskaa oo varmaa tosta oikeesti päässy eroo vaik nii väittäs." "Tähä jää koukkuun", Miro kohautti harteitaan ja sitten heitti: "Haluaks kokeilla?" En mä vielä ainakaan kovin päissäni ollu, mut muuten vaa vähän sellasel hälläväliä-asenteella. Niimpä otin Miron ojentaman röökin ja pistin huulieni väliin. Annoin ruskeahiuksisen sytyttää syöpäkääryleeni, ja uskokaa tai älkää 17-vuotias Milja vetäs ensimmäisen kerran ikinä tupakasta. Ei ehkä niin yllättäen aloin yskiä samantien ja heitin tupakan maahan: "No hyi helevetti, miten te pystytte?" älähdin tumpaten maahan heittämäni röökin Miron nauraessa huvittuneena. Pian se kuitenkin tumppas myös omansa ja me lähdettiin sisälle päin, tosin nyt myös mä haisisin vahvemmin tupakalle.. Näitä älynväläyksiä, mitä Yläkokon reissut nyt aina aiheutti.
|
|
|
Post by Salome on Apr 21, 2017 21:55:43 GMT 1
Topi
Muiden karattua pikku hiljaa ties minne, olimme Merrun kanssa jääneet laiskoina oleskelutilan sohvalle nörttäämään. Tyttö oli heivannut jalkansa syliini ja valitti kuinka joka paikkaa kolotti pitkän ratsastuksen seurauksena. "Ei tainnu edes Lucan väkevämpi ryyppy helpottaa?" Kiusasin virneen lipuessa suupieliini. Merru oli ottanut Lucan kierrättäessä pulloaan reippaan ryypyn, hetken mielijohteesta tai ei. "Älä, emmä paljoo ottanu!" Meridaa selvästikin ärsytti kun kiusasin sitä, vaikka se varmaan tiesikin et mä vaan perseilin. "Mä oon vaan viihdekäyttäjä", vitsailin kimakalla äänellä viitaten yhteen meemiin. "Älä viiti kiusaa..." Merida veti kasvoillensa tutun mukasuuttunut-ilmeen, joka sai mut hörähtämään. Tästä "loukkaantunut" Merru potkas mua jalallaan leukaan. Hetken kuluttua tytön suulle kääntyi ilkikurinen virne: "Saa nähä kenen viereen eksyn ens yönä ku oot noin julma." Auts. Olin juuri kehittelemässä jotain lepyttelyn tapaista, kun huoneeseen astuivat Milja ja Miro.
"Missä Luca ja Salome muuten olikaa?" Milja kohotti toista kulmakarvaansa kysyvästi, kun oli istuutunut sohvalle. "Eiks ne menny soittaa jollekki Joonalle?" Miro muisteli ja otti istumapaikan blondin vierestä. "Joonakselle", Merida korjasi ja samalla kaivattu kaksikko saapui paikalle. Heti parivaljakon astuttua huoneeseen, huomasin Lucan juottaneen Salomea vähän enemmän. Punapäällä ei kokonsakaan puolesta ollut mikään loistava viinapää ja käytöksestä päätellen vodka oli ilmeisesti jo noussut sillä päähän. Kuin tikahtuen nauruunsa, Salome kiehnäsi Lucan kyljessä. Sen käytös oli tosi takertuvaista humalassa, mikä jo viimeistään selvensi Salomen ottaneen enemmän kuin vain sen ensimmäisen kierroksen kulauksen. Vaihdoimme Meridan kanssa merkitsevän katseen. "Mitenkäs Jonttu?" Päätin kysäistä ja Luca vastasi tämän kerenneen jutella vain vähän, kun sillä oli ollut tapansa mukaan kiire jäkiksen kanssa. "Juteltii varmaan kaks minuuttia", siskoni hymähti ilmeisen harmissaan. Ehkä Luca oli sille vaan korvaajana, kun Joonaksella ei ollut riittänyt aikaa. Tai näin mä ainakin ajattelin. Luca ei kuitenkaan tuntenut pistävän Salomen takertuvaisuutta pahakseen ja lievästi sanoen pelkäsin mihin ilta olisi menossa. Miro ja Luca alkoi siinä hetken hiljaisuuden jälkeen keskustelemaan jotain, samoin Milja vaihtoi pari sanaa Merrun kanssa. Pienessä sievässä oleva Salome näytti pian saaneen jonkun idean, sillä hän pyysi kaikkia kuuntelemaan. "Kuka lähtee messiin, ku haluun uimaa sinne saunatilan ulkopuolella olevaan pieneen uima-altaaseen?" Tässä vaiheessa mun ois tehny mieli facepalmata. Juominen ja uiminen, paras yhdistelmä koskaan.
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 22, 2017 11:52:31 GMT 1
Lucas:
Tästä alkoi tulla tapa; viina ja vaellus, v ja v. Mutta mä en pistäny sitä pahakseen, päin vastoin. Salome oli niiiin paljon chillimpi ja avoimempi juotuaan ja mä olin punapään käytökseen osasyyllinen. Oltiin otettu pieni peli ku juteltii Joonakselle, aina kun se sanoisi 'sori' tai mitään jääkiekkoon liittyvää Salome ottaisi ryypyn. Ja pienen yllytyksen jälkeen se oli suostunut hommaan. Me oltiin siis nyt Salomen super hyvästä ideasta lähdetty Iidalle ilmoittamisen jälkeen saunalle. Fiksuimmat oli ottaneet bikinit mukaan mutta me pojat värjöteltiin boksereissa saunan edustalla.
Sauna oli päällä kuten meille oltiin luvattu joten kerättiin hetki lämpöä siellä. Salome istui mun kainalossa ja meistä varmasti yleisesti fiksuin Angelika toisessa. Puheen sorina ja hihitys täytti saunan ja Topi heitti Miron pyynnöstä lisää löylyä. Salome mutisi jotain Joonaksesta, kuinka se on niin omistautunu lätkälle ettei jaksanu edes jutella sille, ja sitten se kysyi jos siinä oli jotain vikaa. Ei sussa oo mitään vikaa totesin ja silitin sen lämpimiä punaisia hiuksia.
''HEI nyt mennään kyllä saunaan, oon iha soijassa.'' Merida kikatti ja nousi lauteilta ja melkein horjahti ohi. Miro ehti kuitenkin pelastavana enkelinä tarttua tytöstä kiinni ettei se mäjähtänyt kaakeleille. ''Hihihihi, ups.'' Merida hihitti ja laskeutui sitten loput pari askelmaa alas. Muut seurasimme perässä. Tästä tulisi varmasti hyvä ilta, ja huono, kaduttava aamu seuraisi sitä.
|
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Apr 22, 2017 21:31:58 GMT 1
Otin hörpyn limsastani, jota Lucas oli pyynnöstäni hetkeä aikeisemmin hieman terästänyt. Mulla ei ollut aikomusta juoda ollenkaan, mut kaikkien muiden ollessa edes jonkin verran päissään, en jaksanut olla porukan ainoa joka oli selvänä. Vieressäni istuva Lucas heitti löylyä ja lämmin sauna tuntui kieltämättä mukavalta pitkän ratsastuksen jälkeen. Korjasin mustien bikinieni yläosaa ja huomasin Lucan myös seuraavan operaatiota. Kun käänsin katseeni jätkään vähän kulmia kurtistaen, tämä vain virnisti ja naurahti humaltuneena. ”Hei mitä te sielä vielä istutte, tulkaa uimaan!” Salome huusi saunatilan ovelta ja olin myös kuulevani etäältä Meridan ja Miljan naureskelua.
Lähdimme Lucan kanssa hyytävään ulkoilmaan ja kädet itseni ympärillä – kuin ne muka kylmyydeltä suojaisivat - kipitin altaan luokse, jossa suurin osa porukasta seisoskeli isossa ringissä. Pulahdin äkkiä veteen, joka oli onneksi lämmitetty ja menin seisomaan muiden luokse. ”Missä Miro ja Topi on?” Milja kysyi katsoen meitä kaikkia vuoroitellen. ”Miro on tupakalla ja Topi lähti kai suihkuun” Merida vastasi suhteellisen selvällä äänellä, pidellen Salomesta kiinni, kuin pelkäävän tämän hukkuvan. Tytön humalatila oli selkeästi laskenut, joten eiköhän Lucas alkanut korjaamaan sitä ojentaen pullonsa altaan reunalta punapäälle. ”Lucas perkele” Kuiskasin päätäni pyöritellen. Pakko myöntää, että vähän pelotti mihin tää ilta tulis vielä johtamaan.
|
|
|
Post by Merida on Apr 23, 2017 14:08:53 GMT 1
Seurasin altaan reunaan nojaillen, kun Luca ojensi auliisti aloittamansa tölkin punapäälle. "Se on kyllä varmaa jo iha umpikännis ilman totaki", Milja totesi, vaikka oli se itekkin ottanu jotain. Ja mun mielestä hais röökillekin. Mut toisaalt sehän oli Miron mukana sillo aikasemmin, joten haju - tai tuoksu - saattoi olla siitäkin peräisin. "Missä ne yhet viipyy? Ja kuka tyhmä menee ees suihkuun ku muut on tääl altaalla?" huokaisin ja kuin tilauksesta molemmat jätkät käveli peräkanaa muiden luokse. "Minä tyhmä", Topi virnisti ilmeisesti kuultuaan valitukseni ja hyppäs altaaseen, samoten Miro. Topi nosti mut yllättäen olkapäilleen ja no, tässä tilassa ei tasapaino parhaimmillaan ole. Kiljaisten lensin selälleni veteen, ja järkytyksestä selvittyäni aloin räiskiä ruskeahiuksisen päälle vettä. Siihen liittyi sitten nopeasti muutkin ja tyypit nakkeli kilpaa toistensa päälle vettä. Se hupi loppui kuitenkin lyhyeen, kun Iidan ääni kuului jostain leirikeskuksen lähettyviltä: "Luca ja muut! Mä meen jo nukkumaan, älkää valvoko liian kauan. Huomenna jatketaan suhtkoht ajoissa matkaa." Hetken kaikki pidättivät henkeä, sillä tästä humalatilasta huolimatta kaikki tajus, ettei haluttu jäädä salakänneistä kiinni Iidalle. Nyt pitäis vaikuttaa ihan normaalilta. "J-juu", Angelika huudahti jotain vastaukseksi, ja pian keskuksen ovi onneksi vedettiin kiinni. "Huh", henkäisin hymyillen ja uin sitten Topin kylkeen kiehnäämään. "Tehään jotain kivaa!" Iidan varoittelut aikaisesta lähdöstä tais siis kaikua kuuroille korville, heh.
|
|
|
Post by Salome on Apr 24, 2017 20:55:31 GMT 1
kirjotetaanko me viä tätä vaellusta vaik tästä on kulunu pitkää?
|
|
Iida
Administrator
Posts: 2,308
Ikä: 30v
|
Post by Iida on Apr 25, 2017 4:52:53 GMT 1
No siis periaatteessa vois mutta toisaalta voitas jättää loppu avoimeks vaa ja vaikka sitte joskus jossai tarinassa kirjottaa mitä oikein oli tapahtunut jos mitään tapahtui :^D
|
|