Tie Tähtiin -valmennus (parivalmennukset)

[Iida]

Sanna valmentaa tiistaina 13.3. tie tähtiin ratsukoita kaikilla taitotasoilla. Valmennusjärjestetään Yläkokon 25x65 kokoisessa lämmitetyssä maneesissa. Tiistain tavalliset tunnit on siirretty yläkentälle, valmennettavat voivat ennen omaa valmennustaan lämpätä hetken alakentällä, mutta valmennukseen kuuluu valmentajan valvoma alkulämppä. Valmennus kestää tunnin.

Parivalmennukset on kahden hengen valmennuksia eli yhteen valmennukseen tulee kaksi ratsastajaa samalta taitotasolta. Yläkokkolaiset etusijalla.

Valmennus 1 / HeC (easy) 15-16 (yläkokkolaiset)

Valmennus 2 / HeC (easy) 16-17


Valmennus 3 / HeB (medium) 17-18 (yläkokkolaiset)
Merida - P.P Kiri-Kurre 1 lisäarpa
Nelly Svensson - Roll It Up J 1 lisäarpa


Valmennus 4 / HeB (medium) 18-19 TÄYNNÄ
Julia Luoti - Valerie 1 lisäarpa
Jonna - Kadon Illuusio 2 lisäarpaa


Valmennus 5 / HeA (hard) 19-20 (yläkokkolaiset)
Lydia Tuuliluoto - Kheops 1 lisäarpa

Valmennus 6 / HeA (hard) 20-21

---

Osallistuminen:

Tähän topikkiin muodossa (vip. 13.3.):
Valmennus & nro
Ratsastaja - Hevonen & sivut

Mahdollinen tuotos (tuotoksen voi lisätä osallistumisen yhteydessä tai jälkeenpäin viimeistään 13.3.)

---

Tehtävät

Hec (easy):
Ratsastetaan lumiukko tehtävää. Käynnissä aloitetaan, ratsastetaan hevonen kummallekin ohjalle puolikkailla ja kokonaisilla ympyröillä. Ympyröiden välissä, tötsien kohdilla, suoristus ja uusi asetus/taivutus. Jatketaan samaa ravissa, ensin kevyessä vaihtaen tötsillä kevennyksen ja sitten harjoitusravissa. Laukassa ratsastetaan suurella keskiympyrällä tötsien välistä hakien hyvää laukkaa, ja istuntaa kuntoon.

---

HeB (medium):
Haetaan sekä suoruutta, että taipumista ratsastaen vuorotellen suoralla ja kaarevalla tiellä. Tehtävä aloitetaan käynnissä. Halkaisijan jälkeen vuorotellen kumpaankin suuntaan. Oikeasta kierroksesta eka voltti vasemmalle ja vasemmasta kierroksesta oikealle. Tehtävä aloitetaan käynnissä ja jatketaan sitten sekä kevyessä että harjoitusravissa. Laukassa (esim. oikea kierros) tullaan käynnissä ensin linjalle suoristetaan, valmistellaan sekä nostoa että volttia ja laukataan voltti, käyntiin suoralle ja käynnissä suora ennen voltin tekemistä oikealle jne.



HeA (hard):
Ratsastetaan tehtävää ''ruotsalainen linna'', jonka tarkoitus on saada hevonen tasaisesti avuille sekä volteilla että suoralla ilman että hevonen vimpuloi puolelle tai toiselle. Tehtävä aloitetaan käynnissä ja jatketaan sitten kevyessä ravissa. Hevosen tulee olla reilusti uran sisäpuolella, jotta voltti ulospäin kohti maneesin nurkkaa onnistuu. Hepan tulee olla suora suorilla ja taipua volteilla. Pitkillä sivuilla voidaan lisätä ravia ja koota sitä volteille. Laukassa (esim. oikea kierros) nostetaan vasen laukka, jotta voltit tulee oikein laukassa. Pitkillä suorilla voidaan vaihdella laukan tempoa.

---

Maksut:
- teksti, jossa yli 200 sanaa = 1 lisäarpa
- teksti, jossa yli 500 sanaa = 2 lisäarpaa
- piirros = 1 lisäarpa

[Julia]

Valmennus 4
Julia Luoti - Valerie

[Merida]

Valmennus 3.
Merida - P.P Kiri-Kurre ylakokko.wixsite.com/ylakokko/kurre

Hiljaisuus ja porukan vähyys saivat Kurreen normaalia enemmän eloa. Alkukäyntien aikana kerkesin jo katua koko valmennukseen osallistumista - olisi vaan pitänyt pyytää suoraan yksityistunti Sannalta. Toisaalta mua kiinnosti tulevaisuudessa kisata koulua Kurren kanssa, joten ehkä olisi parempi totutella näihinkin hetkiin. Sitä paitsi ainahan Kurre oli vähän höslä ratsastuksen alussa. Näiden ajatusten saattelemana yritin tsempata itseni kouluratsastus-moodiin, jotta voisin vaatia Kurreakin keskittymään. Sitä paitsi kyllähän Sanna meidät ratsukkona jo jotenkin tunsi, joten tulisimme varmasti saamaan hyödyllisiä vinkkejä.

Heti valmennuksen aluksi Sanna ilmoitti aiheet, joihin tulisimme keskittymään: suoruus sekä taipuminen suoralla ja kaarevalla reitillä. Jotain saman tyyppistä olin itsenäisestikin lähiaikoina treenaillut, joten aihe sattui juuri sopivaan saumaan mun ja Kurren kannalta.

Ensimmäinen tehtävä oli täyttä kaaosta meidän osalta. Kurre ei malttanut kuunnella yhtään, vaan hörähteli Jipulle innokkaasti korvat hörössä. Ori olisi saattanut muuttua vähän yhteistyöhaluisemmaksi jos olisi päässyt liikkumaan, mutta aloittelimme tehtävää käynnissä. Volteilla suomenhevonen puski sisäpohjettani vasten, eikä suostunut asettumaan sisälle - olihan kaiken muun mahdollisen tuijotteleminen paljon kivempaa. Kävin jo mielessä läpi kauhuskenaarioita, kuinka Sanna luultavasti epäili meidän olevan lähelläkään helpon B:n tasoa..

Ravissa Kurre oli onneksi heti paljon tasaisempi. Saadessaan päästellä ylimääräisiä höyryjä ulos se alkoi hiljalleen kuunnella apujani, ja volteista tuli parempia.
"Paljon parempi, Merida! Muista katsoa, ettei volttien jälkeen Kurre pääse heti kiihdyttämään. Sama, hyvä tempo läpi maneesin. Ja vaadi vähän enemmän ryhdikkyyttä, nyt se meinaa jäädä roikkumaan sun kättä vasten", Sanna huuteli neuvoja.
Harjoitusraviin istuessani alkoi suokki hiljalleen pehmetä, ja taisimme molemmat päästä työn makuun. Askelissa oli helppo istua, ja Kurrekin päästi muutaman tyytyväisen pärskähdyksen.

Pari ensimmäistä nostoa oli melkoisen lennokkaita, etenkin jos edessä kulkeva Jippu osoitti yhtään innostumisen merkkejä. Valmennuksen edetessä ei Kurrekaan jaksanut enää keksiä tyhjästä pelleiltävää, vaan nosti laukat kauniin tasaisesti. Siirtymiset laukasta raville taisi osoittautua meidän kulmakiveksi, sillä liinakolla riitti vielä tässäkin vaiheessa virtaa vaikka muille jaettavaksi: kun se kerran pääsi vauhdin makuun, ei sitä heti meinannut takaisin hitaampaan tempoon saadakaan.

Tästä valmennuksesta ei kieltämättä jäänyt mikään parhain fiilis. Välillä tuli hyviä, kauniita pätkiä, mutta menossamme oli nyt liian paljon epätasaisuutta. Veikkasin sen johtuvan osittain säästä, joka oli tehnyt paukkupakkasista radikaalin muutoksen lähes nollaan asteeseen. Muutenkaan tänään ei tainnut olla ihan Kurren ja mun päivä.

sanat 352

[Lydia]

Valmennus 5.
Lydia Tuuliluoto - Kheops sussuheposet.wixsite.com/kheops

Olimme käyneet Jettan kanssa jumppailemassa kentällä, jonka jälkeen oli vuorossa Kertun kanssa Sannan valmennus Tie Tähtiin -kilpailusarjaa ajatellen. Paikalle oli saapunut jonkin verran vieraitakin ratsastajia ja olin valmennuksesta ehdottomasti innoissani. Kun Jetta oli tyytyväisenä karsinassaan, oli siirryin siirtotalliin, jossa Kerttu oli jo minua odottelemassa.

Sain Kertun hoidettua valmiiksi aika ripeästi, joten pääsimme jo ennen valmennuksen alkua hieman jumppailemaan kentälle. Ori oli vireän oloinen, hieman tuijotteli hämärää ympäristöä, mutta hetken työskentelyn jälkeen malttoi rentoutua. Maneesiin saavuimme tasan seitsemäksi ja edellisellä ryhmällä oli vielä vähän loppuravit kesken. Pääsin itse aloittelemaan muiden joukkoon ravailua ja aloitin ratsastamalla Kertun rennoksi hieman pidemmässä muodossa.

Alkuverryttelyt suoritettiin ohjatusti ja sainkin Sannalta ihan hyviä vinkkejä erityisesti Kertun menon rauhoittamiseksi. Helppo A alkaa olla meille jo tasona hyvin tuttu ja tämä kilpailusarjamme onkin viimeiset kisamme tällä tasolla. Kesän aikana olisi tarkoitus lähteä nousemaan kohti vaativia luokkia. Kunnon työskentely aloitettiin "ruotsalainen linna" -tehtävällä, niin kuin Sanna sanoi. Kerttu tajusi tehtävän idean nopeasti ja meni suorastaan harvinaisen rennosti ja hyvässä tahdissa.

Kerttu sai palautetta hienoista liikkeistään ja Sanna myönsi, että orissa on varmasti kunnon kouluradoillekkin ainesta, vaikka se onkin jalostettu kenttähevoseksi ja hyppäämään. Olin kehuista todella otettu ja olin loppuvalmennuksen leveä hymy kasvoillani. Laukassa linnatehtävä meni ihan kivasti, aluksi Kerttu olisi mielellään vaihtanut laukkaa omatoimisesti, mutta saimme lopulta kokonaisuuden toimimaan kivasti ja erityisesti volteilla se polki hyvin takaosallaan. Valmennuksen päätyttyä en olisi voinut olla tyytyväisempi, edelleen tuntuu siltä että kohta meistä tulee kokonaan kouluratsukko, jos esteet eivät ala sujua!

239 sanaa

[Jonna]

Valmennus 4
Jonna & Kadon Illuusio
Juuri kun olin saanut tätä tiistaita edeltävänä viikonloppuna Storytellers Cupin päätökseen ja luulin jo saavani hengähtää hetken, silmiini hyppäsi netin ihmeellistä maailmaa selatessani Tie Tähtiin 2018 -kilpailusarja, johon olin osallistunut myös aiempana vuonna. Hetken mielijohteesta heitin kilpailujärjestäjää ilmoittautumisviestillä valikoituani kisataipaleelle ratsukseni nuorehkon Sisu-orin. Viime aikoina loistavasti kehittynyt ori suorittaa vahvasti jo helppo B -ratoja sekä 80 cm:n esteratoja, joten ilmoitin sen varmoin mielin medium-tasolle molemmissa lajeissa.

Tänään oli aika valmistautua uuteen kisakoitokseen Yläkokossa järjestettävän kouluvalmennuksen avulla. Sisu liikkui alusta alkaen rehdisti sekä innokkaasti, eikä se yrittänyt luistaa työnteosta. Palkitsin ja kehuin nuorta oria jatkuvalla syötöllä hyvästä käytöksestä ja Sisu sai lisää puhtia positiivisesta vahvistamisesta. Alkuverryttelyissä ori liikkui reippaasti, mutta samalla rennosti antaessani hevosen kulkea vapailla ohjilla uraa pitkin. Valmentaja kuitenkin komensi meidät varsin pian tekemään voltteja ja muita hevosia lämmittäviä liikkeitä käskynä ollessa pysyä mahdollisimman paljon pois uralta. Lisäksi valmennuksen alkuun kuului paljon pysähdyksiä, joilla oli tarkoitus hieman herätellä hevosia.

Itse päätehtävänä toimi halkaisija kolmella voltilla, minkä avulla harjoiteltiin hevosen suoristamista ja taivuttamista. Pääsimme Sisun kanssa aloittamaan tehtävän ensimmäisten joukossa ja ohjasin raudikon päädyn kautta halkaisijalle ja suoristin sitä sekä ohjas- että pohjeapuja käyttäen. Valmentaja kehaisi hevosen tasaista käyntiaskellusta ja kuinka se taipui hyvin sisäpohkeen ympärille volteilla. Niska ja kaula pysyivät rentoina, eikä hevonen vain kulkenut eteenpäin, vaan se kantoi itsensä äärimmäisen hyvin. Siirryttyämme takaisin suoralle yritti ori kuitenkin pariin kertaan lähteä viemään vauhtia lisäämällä, mutta istuin vain tiiviimmin satulaan ja puristin pienesti ohjista, mikä riitti innokkaan oppijan tyynnyttämiseksi.

"Hienoa! Nyt vain odottelemaan uudestaan vuoroanne!" Näiden valmentajan sanojen saattelemana ohjasin Sisun maneesin takapäätyyn, jossa yritin väistellä tehtävää suorittavia ratsukoita parhaani mukaan. Ori arvostaa kovasti tuttua ja turvallista, joten ohi viliseviin vieraisiin hevosiin se ei yrittänyt ottaa kontaktia, ja pystyimmekin keskittymään vain oman suorituksemme parantamiseen. Kunkin osallistujan suoritettua tehtävän käynnissä, oli vuorossa sekä kevyt että harjoitusravi. Koska Sisusta on kasvanut iso hevonen, on sillä myös ison hevosen isot liikkeet. Harjoitusravissa täytyykin vain istua rennosti satulassa ja kestää se järkyttävä höykkyytys. Mitä rennommaksi hevosen saa, sitä rennompaa myös satulassa on istua.

Harjoitusravissa jouduin ajamaan oria enemmän eteen, jottei se olisi kevennyksen puutteen takia luullut siltä toivottavan vauhdin hiljentämistä. Sisu hidastaa herkästi menoaan, jos sille antaa joko vahingossa tai tarkoituksella yhtään jarruttavaa apua. Harjoitusravissa ei siis missään nimessä saa liimata itseään satulaan reisillä puristaen tai huonossa ryhdissä etupainoisesti könöttäen. Ei olekaan siis ihme, että kevennetyssä ravissa pesimme aiemman suorituksemme mennen tullen! Sisu ravaili tasaisessa tempossa ja kevennyt oli helppo pitää rytmikkäänä. Kiepsautin Sisun tehtävän viimeiselle voltille ja ohjasin sitä selkeästi sisäohjalla ja sisäpohkeella hain puolestaan sopivasti taivutusta rungosta. Ulkoavut puolestaan pitivät huolen siitä, ettei hevonen valu pois reitiltä.

Sisu ei onneksi ollut vielä saanut tarpeekseen samaisesta tehtävästä, sillä loppuun teimme homman uudelleen vielä siten, että voltit tehtiin laukassa ja suorat urat käveltiin rennosti käynnissä. Vaihdot askellajien välillä eivät olleet kovin sulavia, mutta homma kuitenkin pääpiirteittäin toimi. Nuorelle hevoselle kuulemma riittävän hyvin. Kaarroksiin asettuminen hoitui tuttuun tapaan helposti ja hevonen askelsi innokkaana korvat hörössä. Kun tehtävä oltiin saatu suoritettua kumpaankin kierrokseen valmentajan silmään riittävän laadukkaasti, saimme taputtaa itseämme selkään tehokkaasta ja kukin tahollaan hyvällä fiiliksellä läpi vedetystä valmennuksesta. Seuraavana olisikin vuorossa ensimmäiset osakilpailut, ellemme päätä Sisun kanssa ottaa vielä äkkilähtöä toisen valmentajan oppeihin ennen ensimmäistä koitosta.

[Juliaa]

Helppo B: Julia Luoti - Valerie, 213 sanaa

Kun tälle tielle oltiin kerta lähdetty, päätin hiljaisesti raahata tammani myös Yläkokon Sanna Virtasen valvovan silmän alle. Ratsastuskoulu oli minulle entuudestaan tuttu, sillä Kelmin kanssa tuli aikoinaan lähdettyä mukaan Yläkokon kaikenlaisiin tapahtumiin. Lisäksi tallilla majaili yhtä kipakka gotlannin russ, joka muistutti pelottavan paljon omaa tuittupäistä ruunaani.
Vieraiden tallien valmennuksissa ravaaminen toi nuorelle Valerielle kivasti kokemusta. Tammaa ei pahemmin haitannut matkustella paikasta toiseen, vaan pienestä pitäen sille oli ollut helppoa hypätä trailerin kyytiin ja antautua uusien seikkailujen vietäväksi.

Ratsastuskoulun tunnelma huokui tallissa. Kaikenkarvaisia opetushevosia seisoi karsinoissaan jokaiseen lähtöön, loimien ja pinteleiden lojuessa ehkä aavistuksen huolimattomasti pitkin käytävää. Mutta ai että, mä niin nautin siitä. Välillä sitä ajatteli tottuneensa liian hyvälle viimeisintä huutoa olevalla ja putipuhtaaksi puunatulla tallilla, joka seisoi kaiken lisäksi vielä kartanon tiluksilla. Niimpä huoletta varustin Valerien yhden päivän puhdistamatta olleilla varusteilla, katumatta sitä hetkeäkään.

Seuranani valmennuksessa treenasi suomenhevonen, joten saatoin huokaista salaa helpotuksesta. Ehkä me ei näytetty sittenkään niin naurettavilta räpiköidessämme kiemuraurilla.
Tämänpäiväinen oli lähinnä edellisten valmennusten kertausta; asettelua, tiukkoja kurveja, suoristelua ja pyörimistä. Valeriella tuntui olevan hyvä haju siitä, miten monimutkainen tehtävä suoritettiin. Rautankanki vertyi nopeasti ja suoritti tehtävän suuntaan kun toiseenkin mielestäni kokoonsa ja askeliinsa nähden oikein mallikkaasti. Valmennuksen aikana opin, etteivät Sannan kehut ainakaan turhia olleet, vaan hän piti tarkoista suorituksista. Niitä kehujen mukaan tuntui olevan siis useampikin.

[Nelly]

Valmennus 3
Nelly Svensson - Roll It Up J 290 sanaa

Mua vähän enemmän kuin säälitti tuntiryhmät, jotka oltiin ajettu valmennusten alta ulkokentälle. Ulkona oli noin nollassa ja maneesi sitä lämpimämpi, mä olin saanut heittää takin alukerraston paidan päältä sivuun, Merida oli tehnyt samoin. Tilsakelin lisäks ulkona tuli räntää. Loimiin puettu Jippu oli ollut helppo hoitaa käytävällä ja ulkopuoliset tallissa olevat ratsut piti sen mielenkiintoa yllä sen verran että sain ehjänä satuloitua sen ketjuilla, joilla se oli käytävälle kytketty oli kyllä myös osuutta siihen. Me lähdettiin Meridan kanssa samoihin aikoihin maneesille kellon ollessa suunnilleen viisi. Mä olin heittänyt Jipun päälle saderatsastusloimen ja hupun mun kypärän päälle. Samaan aikaan meidän kanssa tallista lähti neljä tuntilaista kurjaan säähän ratsastamaan.

Me ei Merrun kanssa juurikaan ehditty verkkailemaan omatoimisesti vaan saatiin melkein heti alkaa ratsastamaan voltteja halkaisijalle. Jippu kuikuili valmennuksen ajan pää taivaassa vastustellen ohjastuntumaa. Eikä asiaa helpottanut samaan aikaan tehtävää tekevä Merida ja suokkiori Kurre, joka pörisi Jipulle aina tarpeeksi lähelle tullessaan.

''Teillä on koko maneesi tilaa, käyttäkää se hyväksenne älkääkä ratsastako perättäin!'' Sanna moitti meitä meidän ollessa taas samalla linjalla. Jippu alkoi kuitenkin pikkuhiljaa meidän tehdessä tehtävää käynnissä tulla kädelle ja saatoin taivuttaa sitä volteilla ilman että se veti herneen nenään ja pään ylös. Kevyessä ravissa tullessamme tamma karkasi tuntumalta hetkeksi, mutta ainakin se ravasi suhteellisen kivasti. Vasta harjoitusraviin istuttua sain tamman takaisin tuntumalle ja selän ylös, jopa ilman piuhoja.

Laukkatehtävä oli meille hankalaakin hankalampi. Siirtymiset meni päin persettä ja kuumunut voikko heitteli sekä päätään että takapuoltaan vuorotellen, pari sivuttaisaskeltakin suoralla ennen uutta nostoa, johon se lähti selättä. Sannalla oli mennä meihin hermo enkä yhtään ihmetellyt. Laukka oli meille hankalinta varsinkin kun Jippu niin nopeesti alkoi kuumua ja innostua, sainkin loppukommentiksi Sannalta että päivä ennen kisoja sen voisi juoksuttaa kunnolla ja alkuverkassa ottaa paljon laukkaa, jos se vaikka saisi juostuaan energioitaan vähän pois.