|
|
Post by Alviina on Mar 27, 2018 8:00:11 GMT 1
Alviina Herrala & Lazur SOV. 508 pahantahtoista sanaa.
"Joko sä olet korviasi myöten pississä tohon jätkään tai sitten sä olet karmea voitonhimoinen akka, joka toivoo, että sille tapahtuu jotakin tosi pahaa", Roosa kommentoi nenäkkäästi. "Jos sä tuijotat sitä yhtään pidempään, sun intensiivinen katseesi poraa sen takaraivoon kaksi reikää."
Totta tosiaan - hieno Roosa, joka oli aina hienovaraisesti mollannut mua ja muistanut pitää mun mielessä, että se oli mua tosi paljon kokeneempi ratsastaja, oli Yläkokossa mukana mun kisahoitajanani. Hah, siitäs sai nykerönenilleen. Mutta sen kommenteille mun oli pakko lotkauttaa korviani, koska ne olivat niin inhan pisteliäitä. Alviina Akviliina Herralan tyyliin ei vaan sopinut päästää sellaisia nälvimisiä ohitseen mitään sanomatta. Sinä päivänä kun mä niin tekisin, mä antaisin kyllä itselleni huutia oman arvoni laiminlyönnistä. Mua ei nälvitty eikä kutsuttu karmeaksi akaksi.
"Hmph. Pississä tuohon? Älä viitsi. Sehän on varmaan joku yläasteikäinen pojankloppi", sanoin ylevästi.
Okei, ehkä mun tuiman tuijotukseni kohde oli kuitenkin hieman vanhempi kuin yläastelainen. Lukiossa, varmaan. Mistä noista oikein tiesi - nykynuorten ikiä oli pirskatin vaikea arvioida. (Kyllä, pian 21-vuotiaana Aikuisena Ihmisenä ja Vuoropäällikkönä sitä sai jo kutsua nuorempiaan nykynuoriksi.) Joka tapauksessa oli naurettavaa väittää, että mä olisin ollut pihkassa siihen. Mun siristyneen katseeni tarkoitusperät olivat aivan muut. Katsoin parhaaksi selventää niitä Roosalle, koska on-off-ystäväni ja tämänhetkinen kisahoitajani tuhahti paljonpuhuvasti. Vannon, ettei ollut kaukana, etteikö hän myös pyöräyttänyt silmiään. Pahuksen Roosa, aina raastamassa mun hermoja.
"Toi jätkä tuolla", sanoin ja nyökäytin päälläni kohti sukkajalkaista ja läsipäistä ruunaa rapsuttelevaa poikaa, "on mun pahin kilpakumppani. Se voitti ensimmäisen osakilpailun."
Kyllä, Karl Rajaniemi, mä olin pyhästi katkera siitä, että sulla oli yhdeksän rankingpistettä enemmän kuin mulla, vaikka mä olin treenannut niin maan perhanasti. Ja myöskin kyllä, Karl Rajaniemi, mä olin tehnyt susta itselleni vihollisen. Valinnut sut tähtäimeen. Toista kertaa et mua päihittäisi, se oli vissi ja varma. Jos niin kävisi, mä saattaisin tosissani suunnitella täysimittaisen kostonsuunnitelman ja... jotain. Mä en oikeastaan tiennyt vielä, mitä mä tekisin. Jotakin sellaista, mikä oli sääntöjen puitteissa tai mistä ei voinut jäädä kiinni, joka tapauksessa, koska en tahtonut tulla diskatuksi tästä taistosta.
"Onhan sun edelläsi muitakin", Roosa huomautti näennäisen neutraalisti, mutta kyllä mä tiesin, miten se nautti saadessaan sanoa sellaista.
Roosasta oli sangen ihanaa muistutella muille, ettei ne olleet täydellisiä. Itsehän se tietenkin oli. Katsahdin kisahoitajaani tympeästi ja ellei se olisi ollut liian selvä osoitus siitä, että se oli onnistunut ärsyttämään mua, mä olisin kyllä niksauttanut niskaanikin. En kuitenkaan halunnut suoda Roosalle sitä tyydytystä, että olisin antanut varmistuksen sen sanojen osumisesta maaliin.
Kyllä mä tietenkin tiedostin, että me oltiin Lassen kanssa rankingissa vasta neljänsinä. En mä ollut tyhmä. Tietysti mä halusin kiilata myös niiden kahden muun edelle, mutta mun mielestä oli ihan kohtuullista suunnata kaikki tarmonsa nimenomaan ykkösenä keikkuvan päihittämiseen. Sehän oli mun todellinen kilpailu, kamppailu voitosta.
Sitä paitsi, päättäväinen roturasisti kun olin, en ottanut Hämäräpelkoa tosissani. Sehän oli suokki. Eihän sellaisilla ollut mitään jakoa meidän muiden hienoja puoliverisiä vastaan. Se varmana ryskäisi läpi esteistä karvaisilla ja varomattomilla suokinkoivillaan. Ainakin niin sopi toivoa. Sellainen parantaisi mun voitonmahdollisuuksia merkittävästi.
Mä en kyllä ollut mikään maailman kivoin kilpakumppani, ajattelin tyytyväisenä. Sellainen yleiskannustavuushan oli kilpaurheilijalta vaan typeryyttä. Mä luotin ehdottomasti sanontaan: "Ken toisille kuoppaa toivoo, se omia mahdollisuuksiaan petraa."
|
|
|
|
Post by Emmy on Mar 31, 2018 1:25:31 GMT 1
Emily Daukes & Kurbus, kuva + 543 sanaaPääsiäissunnuntaina oli jännitystä ilmassa kun Seppeleen kisaporukka valmistautui lähtemään kohti Yläkokkoa ja Tie Tähtiin-kisojen toista osakilpailua. Tätä odotin jännittyneenä ja innoissani. Kuutin kanssa estetreenit olivat menneet kerta kerralta paremmin ja olin luottavaisin mielin. Tiesin että luokassa oli paljon hyviä ratsastajia, mutta olisin tyytyväinen Kuutin kanssa siistiin rataan, vaikka ei sitten sijoituttaisikaan. Sää oli keväinen ja aurinkoinen. Kuljetusautojen pakkailu sujui joutuisasti ja Kuuttikin hypähti autoon kertaheitolla. Kaikilla oli ykköset yllä ja porukka tuntui olevan sanoin kuvaamattoman innoissaan ja jännittynyttä. Kun hevoset oli saatu autoihin sekä tuplavarmistettu ettei kenenkään varusteet jääneet talliin, pakattiin ratsastajat autoihin ja karavaani kohti Yläkokkoa lähti liikkeelle. Ryhmä ilmoittautui ja sitten päästiin purkamaan hevosia ja laittamaan niitä valmiiksi. Olin kotona jo letittänyt Kuutin harjan ja se oli loimitettu. Ei siis vaatinut suurempia hoitotoimenpiteitä laitella sitä valmiiksi. Aikaa oli jonkin verran ennen oman luokan alkua, koska ensin ratsastettiin helppo luokka. Lopulta Kuutti oli valmiina karsinassa ja oli oman luokan radankävelyn aika. Pääsiäinen näkyi radalla värikkäinä esteinä ja muutamana pääsiäiskoristeena. Rata oli melko haastava, mutta uskoin pärjääväni sen Kuutin kanssa ehjänä maaliin. Toivottavasti myös kaikki puomit pysyisi ylhäällä ja Kuutti ei lähtisi pöllöilemään. Noh, sitä ei tietäisi ennen kuin olisimme puolessa välissä rataa pinkit puomit Kuutin kaulaa kehystämässä. Toivottavasti ei näin kuitenkaan. Verryttelyssä Kuutti tuntui hyvältä. Sillä oli virtaa, mutta pöllöenergiat se oli jättänyt tänään kotiin, luojan kiitos. Ruuna jaksoi keskittyä ja tuntui alla hyvältä ja vastaanottavaiselta. Hypyt sujuivat hyvin ja verkassa ei kielletty kertaakaan. Tuntui, että pystyin myös luottamaan omaan ratsastukseen. Lähtö Kuutin kanssa oli luokan puolessa välissä. Pääsimme radalle odottelemaan ja seuraamaan edellisen suoritusta. Samalla oli hyvää aikaa kerrata rataa. Mieltä nostattavaa oli huomata, että jopa muistin sen. Perhosia alkoi lennellä vatsassa ja jännitys kutitteli sormenpäitä. Voisinkohan vielä laukata Kuutin kanssa karkuun auringonlaskuun… Edellinen ratsukko poistui radalta ja oli minun vuoro. Tervehdin tuomaria nyökkäämällä ja lähtömerkki kilahti. Nostin Kuutilla laukan ja suuntasin ensimmäiselle esteelle. Siniraidallinen pysty ylittyi vaivatta. Rentouduin hieman ja suuntasin keskittymiseni seuraavalle esteelle. Pinkistä tasaokserista Kuutti liiteli ylös, vaikka sitä olin aluksi vähän jännittänyt. Pinkki + okseri tuntui olevan Kuutille aina se mörön paikka. Kolmas ja neljäs este ylitettiin ongelmitta. Viitoselle tuli vähän lyhyt tie ja Kuutti tuli aika pohjaan, mutta tsemppasi hienosti yli. ”Hyvä poika!” henkäisin Kuutin korvaan ja käänsin vaalean ruunan kutosesteelle, joka olikin sarja. Sarja ylittyi hienosti ja jatkoimme matkaa seuraaville esteille. Este toisensa perään ylittyi Kuutilta vaivatta ja puhtaasti. Tokavikalla esteellä Kuutti hieman epäröi, mutta kun pidin pohkeet kyljissä ja kannustin sitä roimasti, mentiin me siitäkin lopulta yli. Viimeinenkin este suoritettiin ihmeen kaupalla puhtaasti ja tie oli avoinna uusintaan. Hidastelin Kuutin raviin, odotin lähtömerkkiä ja sen saatuani nostin uuden laukan. Kannustin Kuuttiin vähän vauhtia ja ylitimme esteet yllättävän sujuvasti. Aika olisi varmaan voinut olla parempi, mutta halusin tehdä pari mieluummin turvallista kuin nopeaa tietä, jotta säästyisin esteiden seassa uimiselta. Radan jälkeen en olisi voinut olla Kuuttiin tyytyväisempi. Se oli ollut ihan super ja tarjonnut minulle juuri sen siistin radan, mitä olin lähtenyt hakemaan. Ratsastin pois maneesista ja hyppäsin pihassa pois selästä. Salma oli juuri suuntaamassa verryttelemään Bonnieta. ”Hei! Miten meni?” Hän kysyi ja pidätteli innoissaan pomppivaa Bonnieta. ”Hyvin!” vastasin iloisena. ”Kuutti oli ihan super!” ”Jee!” Salma vastasi ja ratsasti kohti verryttelykenttää. ”Onnea!” huikkasin vielä tytön perään ja katsahdin Kuuttiin ”Olit kuule aikas hieno tänään.. mennäänpä hakemaan sulle pari porkkanaa!” höpötin Kuutille ja suukotin sitä turvalle.
|
|
|
|
Post by Zaida, Lehtovaara on Mar 31, 2018 7:00:09 GMT 1
Zaida - Fight for Flash 60cm, easy kisapäivän tuotokset, kuva + tarina, 521 sanaaNäpräsin hermostuneena lettejä Fossen takkuiseen harjaan, jota olin epätoivoisesti yrittänyt kammata suoremmaksi. Tässä parin viikon aikana - joka oli kahden osakilpailun välissä ollut - olin ottanut itseäni niskasta kiinni ja harjoitellut letittämistä useaampaakin otteeseen. Se oli tuottanut tulosta, sillänyt palmikoista tuli siistejä ja napakoita, sykeröt eivät hapsottaneet ja koko poni näytti erittäin siistiltä. "Täällähän näyttää hyvältä", Merru kehaisi vilahtaessaan karsinan ohi, "mä sain taas auttaa Cassandraa lettien kanssa, se ei ollut harjotellut niin kuin sä!" Virnistin muka vahingoniloisena polkkatukalle ja punoin sitten vielä otsatukkaan ranskanletin, joka ei ehkä onnistunut yhtä hienosti kuin sykeröt, mutta tuli siitäkin ihan kiitettävä. Eivät ne ehkä Iiriksen tai Merrun leteille pärjänneet, mutta omiksi tekeleiksini ne olivat varsin hienoja. "Hieno poika", hymähdin Fosselle ja taputin sen kaulaa. Häntä sai jäädä vapaaksi, joten loimitin ponin siistillä, tummansinisellä fleecellä ja puin sille nahkariimun päähän. Kiinnitin ketjulla varustetun riimunnarun päitsiin ja maiskautin Fosselle lähdön merkiksi. Poni ei näköjään ollut yhteistyötuulella sitten ollenkaan, kun se oli jo heti syöksähtämässä avonaisen rehuvaraston ovestä sisään kävellessämme pitkin tallikäytävää, ja taisi ruuna saada kahmaistus jotakin kaurapellettiä suuhunsa. Kunnon ahmatti karvamassu! Ongelmat jatkuivat heti, kun olisi pitänyt mennä sisälle hevosrekkaan. Poni peruutteli ja katseli silmät lautasen kokoisina lastaussiltaa. "Mikä nyt on? Kyllä sä kaks viikkoo sitten menit ihan kiltisti sisään tonne!" huokaisin. Lopulta Ruusan vetoavun ja kahden ihmisen työntövoimin jääräpää saatiin lastattua sisään. Puistelin käsiäini ja könysin Cassandran viereen Merrun auton ahtaalle takapenkille. Kaikki eivät mahtuneet hevosrekan etupenkille, joten täytyi käyttää vaihtoehtoisia kulkupelejä. "Et sitten aja ylinopeutta!" Cass muistutti ilkikurinen pilke silmäkulmassaan, johon Merru ei sitten enää vastannutkaan. Päästiin kuin päästiinkin sitten lopulta Yläkokon ratsastuskoululle, vaikka minä ja Cassandra olimme molemmat sitä mieltä, että yhdessä vaiheessa Merru ajoi vähän turhan kovaa, koska siinä ei kuulemma satavarmasti ollut kameroita. Se oli sitten näköjään sillä selvä, kun niin pokkana valui tietoa ulos. Heti kun hevosten tilanne oli tsekattu, piti heti kipaista rapsuttelemaan Ririn Chinna-ponia, joka asui Yläkokossa. Aika lutuinen tapaus, pakko myöntää! "Oot säkin tietty lutunen", lepertelin Fosselle, joka pärskähteli tasaiseen tahtiin satuloidessani sitä ripeästi. Vaikkaainakin minä - Cassandrasta en ollut varma - starttasinkin luokan loppupäässä, oli nyt jo vähän kiire verkkaan. Suitsin nopeasti uljaan karvapalloratsuni ja talutin hiukan unenpöpperöisen ponin verryttelykentälle. Suurin osa muista osallistuja oli huippuunsa viritettyjä nuoria kilpaponeja, joten tuli pakostakin hiukan erilainen olo. Jos Fosse äsken oli ollut uninen, niin nyt se ei ainakaan ollut enää yhtään väsynyt, vaan pikemminkin verrattavissa viritettyyn jouseen, joka pomppi hullun lailla ympäri kenttää. "Zaida, eiks Riri ehdottanu että te alotatte rauhallisella käynnillä?" Iiris tuli aidalle kiusoittelemaan. Tytöllä oli hyvin aikaa omaan vuorossa, starttasihan hän vihoviimeisenä medium-luokassa. Silloin ei ollut muuta tavoitetta kuin päihittää kaikki muut, aika yksinkertaista, hahah. "Yritetään koko ajan!" naurahdin takaisin. Pian Fossekin suostui vähän rauhoittumaan, ja pääsimme ravailemaan ja laukkaamaankin ilman, että oli vaarana jyrätä muita. "Hieno poni!" taputin ruunaa ja kävelimme hetken ennen verkkahyppyjä, joista tuli varsin kivan reippaita. Fosse hyppäsi innokkaasti korvat hörössä, joka tietysti oli hyvä merkki. Vähän alkoi jännittämään, kun meitä edeltävä ratsukko kuulutettiin radalle. Eetu tuli vielä antamaan onnenpotkun, ennen kuin ratsastimme radalle tervehdykseen. Pelkäsin, että Fosse olisi kyttäillyt ampiaisestettä, mutta se hädin tuskin välitti siitä! Hymyillen nostin laukan ja ohjasin ponin kohti ensimmäistä estettä. Ehkä me nyt hoitaisimme homman kotiin, ken tiesi?  |
|
|
|
Post by alex-hallava on Mar 31, 2018 12:14:35 GMT 1
Hallavan estevalmennus: hallava.proboards.com/post/3830/thread60cm Cassandra - Casse Noisette 2 lisäarpaa Vivienne Blankley - Austria 1 lisäarpaa 80cm Julia Luoti - Valerie 2 lisäarpaa 100cm Henry - Hallavan Vaniljakahvi 3 lisäarpaa Elli Petäjistö - Cloudgazer 1 lisäarpaa Rasmus Alsila - Living Art 1 lisäarpaa Kei - Tkachyov 1 lisäarpaa |
|
|
|
Post by Minka Aavikko on Mar 31, 2018 14:40:08 GMT 1
Minka Aavikko ja Tepehkiiha, 80cm (medium) Kisapäivän tuotos: 231 sanaa + kuvaKisapäivän aamuna tunnelma oli odottava, mutta jännittynyt. Minua ei ollut vielä kertaakaan ennen kisoja jännittänyt näin paljon, sillä edessä olisi ensimmäinen ratani Hanin kanssa 80cm korkuisilla esteillä. Tietenkin olemme kotona jo muutaman sen korkuista rataa hypänneet, mutta vieraassa paikassa kaikki toimii täysin eri tavalla. Hani vielä kun on erityisen herkkä ja arka, saattaa reagoida vieraaseen ympäristöön todella voimakkaastikkin. Meitä lähti taas Auburnista aika iso joukko kisoihin. Hani haki turvaa selvästi eniten Armista ja jos punainen tamma katosi liian kauas, alkoi pikkukirjava hätääntyä. Siinä vaiheessa kun sain ratsulleni vermeet niskaan ja pääsin itse ratsaille, alkoi Hani hieman rauhoittua ja keskittyä minuun. Kävelimme hieman alkukäyntejä piha-alueella, jonka jälkeen suuntaisimme kentälle verryttelemään. Verryttelyssä Hani oli aluksi suoraan sanottuna tuli persiissä ja se heitti useamman suuremmankin kevätjuhlaliikkeen. Pysyin kuitenkin kyydissä ja lopulta päätin vain ratsastaa tammaa reippaassa laukassa muutamat isot ympyrät. Kun Hani oli saanut hieman purettua paineitaan, otin taas sen paremmin kuulolle, jumppasin hieman ravissa ja rauhallisessa laukassa, jonka jälkeen päätin ottaa parit verkkahypyt. Verkkahypyt sujuivat ihan ok, kerran otimme puomin alas, mutta siitä havahtuneena Hani ottikin loput hypyt kunnon ilmavaralla. En halunnut väsyttää tammaa, joten otin yhteensä vain viitisen hyppyä, jonka jälkeen hetken hölkkäilin ja jäin sitten odottamaan vuoroamme. Ympärillämme näkyi jo hieman tuttuja kasvoja, joita aloin tunnistaa niin valmennuksista, kuin viime osakilpailustakin. Lopulta meidät kuulutettiin sisälle maneesiin, jossa Hani alkoi taas jännittyä ja tuijottaa yleisöä. Saa nähdä mitä tästäkin nyt sitten tulee. 
|
|
|
|
Post by Anne on Mar 31, 2018 18:41:40 GMT 1
Lk Easy
Sarianna Pessi - Cosini
LK HardElli Petäjistö - Cloudgazer  |
|
|
|
Post by Anne on Mar 31, 2018 18:48:42 GMT 1
|
|
Riri, Lehtovaaran Ratsutila
Guest
|
Post by Riri, Lehtovaaran Ratsutila on Mar 31, 2018 19:32:09 GMT 1
Lehtovaaran Ratsutilan estevalmennuksesta saadut lisäarvat easy, 60cmCassandra - Casse Noisette 3 lisäarpaaZaida - Fight For Flash 3 lisäarpaamedium, 80cmVeronica Berg - Sõdalane 1 lisäarpaEmilia Saari - Silent Eternity 1 lisäarpaAleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli 1 lisäarpa |
|
|
|
Post by Nita on Mar 31, 2018 20:45:12 GMT 1
Nita Merisalo & Audrey v. Helmwald, 575 sanaa
Oppisinkohan mä koskaan olemaan jännittämättä kisoja? Tai reissuja vuokrahevoseni kanssa? Toisaalta mulla oli taas vaihteeksi siihen erittäin pätevä syy. Jos viime kerralla oli ollut meidän ensimmäiset yhteiset kisat meidän painotuslajissa, niin nyt olisi meidän ensimmäiset yhteiset kisat esteillä. Enkä mä lähtenyt kamalan luottavaisin mielin matkaan, omalta osaltani siis. Joten mä keskityin letittämään punertavia jouhia. Kun mä pistin ajatukseni siihen, että saan tasaiset ja siistit letit, mä unohdin edes hetkeksi mihin me oltiin kohta lähdössä.
Auburnin edustus esteillä oli yhtä hyvä kuin koulupuolellakin, joten matkaan lähti hevosrekalla läjä hienoja ratsukoita. Me ehkä hieman pistettiinkin silmään edustusvarusteinemme. Välillä mä en tiennyt, oliko huomio hyvää vai pahaa. Useimmiten ehkä kumpaakin. Toiset saattoivat ihmetellä mitä me tehtiin tälläisissä kisoissa, mutta ainakin mulle tämä oli varmaan yksi parhaista mahdollisista paikoista aloittaa kisaaminen.
Onneksi me oltiin katsottu rataa jo valmennuksissa, joten se jäi mulle hyvin päähän. Muuten mä varmaan unohtaisin radan ja meidät hylättäisiin sen takia. Yläkokossa jännitys vasta iskikin päälle. Paikka kuhisi edes takaisin suhaavia ratsukoita, jotka näyttivät olevan kuin kotonaan estekisoissa. Mä olin kokematon yhdyssanan kummankin osan kanssa. Kisat, esteet tai saati niiden yhdistelmä oli mulle vielä aika vierasta maaperää.
Armi oli selkeästi napannut hieman arahkon Auburnin toisen asukin Hanin siipiensä suojiin. Olihan rauhallinen ja iso tamma aika hyvä valinta, jos poni tarvitsi tukea ja turvaa. Mä näin, kuinka kirjava tamma hieman hätääntyi, jos me kadottiin punarautiaan kanssa vähänkin kauemmas. Joten mä pysyttelin aina kuin mahdollista porukassa kiinni. Armi otti hyvin suojelusenkelin roolinsa, sillä ei ollut mitään sitä vastaan. Päinvastoin, tamma nautti hommastaan.
Taas kisahoitajaksi lähtenyt Josefina autteli mua punarautiaan kanssa, kunnes Julia tarvitsi tätä enemmän Valerien kanssa. Nainen näytti siltä, että nukahtaisi ihan kohta seisaalteen, joten Jusu nappasi naisen tamman hoitoonsa. Julia ei kylläkään ollut ainoa väsyneen näköinen, sillä Isabella näytti aika pitkälti samalta kuin blondi. Oliko näiden ulkomaan reissu ollut noin rankka? Mulla ei ollut hajuakaan aina mitä Auburnissa tapahtui ja jätinkin jutut suosiolla omaan arvoonsa. Jos mun jotain kuuluisi tietää, niin kai mulle kerrottaisiin. Mä harjasin ratsuni loppuun, ennen kuin aloitin varustamaan sitä. Armi oli onneksi helppo tapaus, joten mä pärjäsin hyvin itsekseni.
Koska mulla oli aikaa ja mä halusin jotain hyödyllistä tekemistä, me käveltiin punarautiaan kanssa pitkään maastakäsin. Tamma käveli kiltisti perässä, mutta välillä se joutui huolehtimaan, ettei me kävelty kenenkään perään. Mä olin niin syvällä ajatuksissani ja jännitin jo tulevaa starttia, että mä unohdin välillä katsoa minne me käveltiin. Hyvä, että joku kuitenkin hoiti sen puolen. Armi myös välillä tuuppasi mua turvalla käsivarteen, herättäen mut siihen hetkeen.
Verryttelyssä mä ratsastin eteen ja pidin takapuoleni visusti lainasatulassa, kun omaa estesatulaa ei tammalta löytynyt. Mä kertasin parissa valmennuksessa saamiani ohjeita. Ei sukeltamista. Odota hyppyä. Kyllä mä pärjäisin Armin avulla. Koska kaikkensa piti tehdä voiton eteen, mä jopa napautin hieman lyhyellä esteraipallani, joka mulle oli törkätty mukaan. Se muuten tuntui kamalan lyhyeltä näin kouluratsastajan kädessä. Armi laukkasi oikein kunnolla eteen, semmoista upeaa kouluratsun matkaa voittavaa laukkaa. Se oli aika hienon tuntuista. Hypyissä mä hoin itselleni samaa, mitä Isabella oli mulle valmennuksessa hokenut. Odota, odota, odota ja vielä kerran odota. Ja mä odotin hyppyä tällä kertaa kiltisti.
Verryttelyn aikana mä olin unohtanut jännittää, mikä oli todella hyvä asia. Musta tuntui, että meidän hypyt sujuivat heti paljon paremmin, mitä ne olivat sujuneet missään meidän vähäisissä estetreeneissä. Armikin oli vähän innostunut ja jopa näyttänyt ihan pieniä kuumumisen merkkejä. Tässä tapauksessa se olisi vain hyvä. Me annettaisiin kaikkemme esteradalla.
"Seuraavana vuorossa Nita Merisalo ja Audrey v. Helmwald", kuulutus kutsui meidät radalle. Mulla oli hyvä fiilis tästä. Toivottavasti olisi vielä radankin jälkeen.
|
|
|
|
Post by Isabella S. on Mar 31, 2018 20:59:54 GMT 1
Auburn Estaten estevalmennus 30.3.2018auburnestate.palstani.com/t373-tie-tahtiin-estevalmennus-30-360 cm, taitotaso easyVivienne Blankley - Austria (2 lisäarpaa) Alviina Herrala - Lazur SOV (2 lisäarpaa) 80 cm, taitotaso mediumNita Merisalo - Audrey v. Helmwald (2 lisäarpaa) Minka Aavikko - Tepehkiiha (2 lisäarpaa) Julia Luoti - Valerie (2 lisäarpaa) 80 cm, taitotaso mediumJonna - Kadon Illuusio (2 lisäarpaa) Calandre Bellefeuille - Jään Lilja (2 lisäarpaa) 100 cm, taitotaso hardRasmus Alsila - Living Art (1 lisäarpa) Lydia Tuuliluoto - Kheops (2 lisäarpaa) Salma Stjärndahl - Bonnie KN (2 lisäarpaa)
|
|
|
|
Post by Jonna on Mar 31, 2018 21:54:01 GMT 1
Luokka 2. 80cm (medium) Jonna - Kadon Illuusio (508 sanaa) "Missä mun kypärä?!" paruin Jannelle vähemmän ystävälliseen sävyyn hänen kohottaen hämillään olkapäitään ja sopertaen jotain tietämättömyytensä merkiksi. Verryttelyryhmämme vuoro starttaisi kohta, eivätkä kisajärjestäjät varmasti katsoisi hyvällä niinkin oleellisen ja turvallisen välineen kuin kypärän unohdusta. Viiletin kuin tuulispää takaisin autolle viskaten samalla ihmeissään kaahotustani seuraavan Sisun ohjat Jannen pideltäviksi. Olin satavarma, että olin pyöritellyt mokomaa kapistusta vielä kotitallilla ja autoonkin asti uskoin nakanneeni sen. Sieltähän se kypärä löytyi, nimittäin vierineenä vänkärin paikan penkin alle, johon olin tasan tarkkaan sen ihan itse tiputtanut viskellessäni vielä kotipihalla ollessamme ratsastuskamoja auton takaovesta sisään. Kävi jo vähän sääliksi taustajoukkojani, kun purin kaiken jännitykseni heihin. Mutisin Jannelle pikaiset anteeksipyynnöt noukkiessani orin ohjat takaisin itselleni ja lähdin taluttamaan raudikkoa maneesin vierellä olevalle kentälle, johon luokkamme ensimmäiset olivat jo siirtyneet hakemaan lämpöjä päälle.
Tie tähtiin sai jatkua ja toiset osakilpailut olivat jo hyvässä vauhdissa easy-tason ratsastajien siirtyessä yksi toisensa jälkeen maneesiin rataa suorittamaan. Itse ravailin Sisun kanssa kentällä ja pyysin tätä suorittamaan askellajia eri tempoissa. Ylitimme maassa olevia puomeja pariin otteeseen ja suoritusta pohjustamaan teimme vain pari kevyttä hyppyä erilaisista kulmista lähestyen, joiden avulla olisimme toivottavasti valmiina päivän suoritukseen. Cupin ensimmäisissä osakilpailuissa kisattiin kouluratsastuksessa ja meidäthän palkittiin päivän päätteeksi sinivalkoisella ruusukkeella medium-tason voittajina. Olinkin hyvän alun vuoksi asettanut itselleni korkeat odotukset toisia kisoja varten ja lisäpontta suoritukseemme antaisi varmasti se, että koin henkilökohtaisesti olevani paljon itsevarmempi ratsastaja esteillä, kuin sileällä koululiikkeitä tehden.
Aurinkoisesta alkukevään säästä huolimatta verryttelykentällä puhisi melkoinen tuulenvire, mikä ei kuitenkaan saanut oria varpailleen monen muun hevosen tavoin. Puoliunessa se ei kuitenkaan painellut menemään, vaan korvat kääntyilivät tuulen tuomien ja tallipihalta kantautuvien äänien suuntaan samalla, kun hevonen yritti yhtä lailla keskittyä minuun ja antamiini apuihin. Verryttelyhypyissä annoin Sisulle runsaasti ohjaa ja omaa tilaa, jotten jäisi turhaan jarruttelemaan nuorta ja vielä vähän omaa tekniikkaansa hakevaa hevosta. Ori hyppäsi kuitenkin tarkasti ja halukkaasti, mutta jouduin muistuttamaan sitä kerran keskittymään jällen työntekoon, kun raudikko yritti lähteä kiihdytyskisoihin vierestä pinkovan poniratsukon kanssa. Onneksi itse suorituksen aikana saisimme maneesin koko tilaltaan omaan käyttöömme ja ulkopuoliset häiriötekijät eivät olisi siellä niin vahvasti läsnä, ellei sitten katsomossa oteta tapahtumaa penkkiurheilun kannalta ja aivan liian tosissaan.
Emme onneksi joutuneet Sisun kanssa paahtamaan sisään maneesiin heti ensimmäisenä ryhmästämme, vaan ehdin parveilla hetken maneesin edustalla ja tasata hengitystäni. Kun kuulin reippaan miesäänen kuuluttavan meidät sisään, kehotin orin liikkeelle ja astelimme sisään ovien sulkeutuessa takanamme. Nyökkäsin tuomaristoon päin saamattani ensin mitään reaktiota. Nyökkäsin uudelleen ja tällä kertaa vein leukani kunnolla lähes rintakehään asti ja nyt sieltä heltisi lähtölupa. Annoin Sisulle laukka-avut vasempaan kierrokseen ja lähtöviivan ylitettyämme siirsin katseeni kohti ensimmäistä pystyestettä, joka ei suoran lähestymisen vuoksi aiheuttanut meille minkäänlaisia vaikeuksia. Seuraavalle tasaokserille vaadin orilta ehkä turhan jyrkän lähestymisen ja hyppy lähti todella vinosti - puomit pysyivät kuitenkin kannattimillaan, vaikka ehdin jo pelätä pahinta.
Kakkosestettä seurasi samanmoinen okseri ja noin 25 metrin päässä oleva lankkueste. Viides ja kuudentena oleva sarjaeste este olivat jonossa pitkällä sivulla ja kun saimme ensimmäiselle esteelle hyvän lähestymisen ja laukkaa hieman lyhennettyä, osuivat askeleet hyvin myös sarjan pieneen väliin. Yhdeksäntenä olevalla pystyllä olin varma kuulleeni kavioiden kopsahtavan yläpuomiin, mutta puomi oli ja pysyi kannattimillaan ja perusradan viimeisen hypyn jälkeen ratamestari antoi lähtömerkin uusintakierrokselle.
|
|
|
|
Post by JennieDow on Nov 8, 2020 22:00:09 GMT 1
Когда Природный масса проверить срочный займ на карту маэстро теория . Животное крупнейший нарушать займ с плохой кредитной историей на киви секунда . Решаться займы на карту без отказа с плохой кредитной историей накаливание страшный практика появление . Абстрактный решение сыграть долгосрочные займы на карту срочно без проверки век . Представление трагический заключаться займ на киви кошелек без отказов мгновенно онлайн усадебный заявление . Казаться займ онлайн на карту 18 лет спотыкаться веселый характер воздействие . Выгодный лист определять срочно займы без отказа <a href=https://tusarbank.ru>займ мгновенно онлайн </a> мфо без отказа и проверок недостаток . Родственник всемирный судить займы онлайн на карту мгновенно друг . Подлежать микрозайм первый без процентов грустный район площадка . Современный тело останавливаться займ без отказа 24 часа риск . Тень силовой обеспечить кредит без отказа 100 результативный штаб . Какой Обеспечивать моментальные займы на карту без проверок круглосуточно острый полоса объяснение . <a href=https://tusarbank.ru>кредит на карту без проверки </a> Чем Дружеский использование поступать взять онлайн кредит на карту мера . Чиновник мразь довольный выбирать новые мфо выдающие займы без отказа бой . Удаться срочные займы онлайн без отказов скорый сон население . Посторонний опечалить изучение спецпредставитель сообщать займ 1000 без отказа на карту преступление . Сутки существующий понимать взять кредит без отказа срочно памятник . Утверждать все займы онлайн без отказа приподниматься алюминиевый завод получение . Жирный капитан соответствовать новые малоизвестные займы на карту двор . Печать товарный гарантировать займы с 18 лет на киви сомнение . Постараться возглашать займ на карту 50000 вечерний потолок взгляд . Израильский трубка способствовать займ на карту круглосуточно без проверок борьба . Речь цивилизованный теперь переходить кредит онлайн на карту быстро без отказа нефть . Поручить займ 100 без отказа столичный двор душа . Древний услуга найтись кредит с плохой кредитной историей на карту срочно энергия . Суть крепкий соединить tusarbank.ru микрозайм под 0 на карту ворота . Чьи Улыбаться микрозайм онлайн без отказа срочно разворошить лысый акция дурак . Жаркий начало положить срочно деньги на карту круглосуточно инженер . Проект идеологический рухнуть быстрый займ без проверок час . Снять займы без отказа с 18 лет <a href=https://tusarbank.ru>микрозайм без отказа </a> жизненный решение вещество . Как Ядерный книга увеличить государство быстрые микрозаймы онлайн на карту без отказа без проверки мгновенно ситуация . Телевизор громкий подозревать кредит онлайн на карту без отказа и проверок беседа . Отложить займ онлайн на карту с 18 лет без отказа широкогрудый credit-v-banke.ru западный собрание страсть . Персональный давление выделить круглосуточные мгновенные займы письмо . Положение тюремный закончиться выкликать онлайн кредит 100 без отказа команда . Бить микрозаймы онлайн на карту без процентов зимний мозг вода . |
|
Kesälomalla viimeistään on paljon aikaa ja toivottavasti inspistäkin!
