Irtotunti: Siirtymiset kuntoon puomeilla (RH)

[Reifr H.]

Vakiotunnit on kesälomalla, mutta pitäähän sitä päästä treenaamaan kesälomalla myös. Pidän tarkkoihin siirtymisiin painottuvan puomitunnin 20.6. keskiviikkona kello 13:00 alakentällä.

Osallistu alle ilman heppatoivetta, sillä mä päätän ne katsoen keistä olisi juuri sulle eniten hyötyä siirtymisien treenaukseen.

Osallistujat (4/5):
Merida
Lydia
Renate
Jasmin

[Merida]

mä mukaan (:

[Lydia]

Mukaan!

[Deleted]

Mukaan myös!

[Jasmin]

Yks varmaa mahtuu lisää!

[Reifr H.]

Siirtymiset kuntoon puomeilla / 20.06

Merida - Caya
Lydia - Mersu
Renate - Rosalie
Jasmin - Uppe



Mä olin raahannut puomit niiden paikoille ja istuin sen jälkeen aidalle säätämään mikrofonia, joka oli temppuillut nyt tämän viikon jostain kumman syystä.

"Kuuletteko te kaikki nyt?" kysyin. Renate pudisti päätään. "Kattokaa että teillä on kuuloke päällä."

Neljä ratsukkoa käveli rauhallisessa temmossa alakenttää ympäri. Tuntihevoset oli päässeet eilen täyspäiväiselle lomalle, kun vakkaritunnit oli kesätauolla, mutta irtotuntien ajaksi ne raahattiin laitsalta talliin. Etenkin Caya oli näyttänyt siitä johtuen erittäin äreälle.

"Lydia, sulle oli suhteellisen helppo keksiä hevonen josta olisi sulle eniten hyötyä ottaen huomioon sun omat hevoset. Mersusta saat todennäköisesti paljon haastetta apujen käytön pieneyteen ja rauhallisuuteen, myös omaan rauhallisuuteen, jotta se pysyy pöksyissään." Mersu käveli reippaasti eteenpäin ja Lydia sai vähän väliä vaihtaa paikkaa hitaampien perästä. Ruuna katseli korvat hörössä puomeja ja kaikkea mitä tapahtui tallin edessä. Se oli harvoin liikkunut alakentällä.

"Mä ajattelin Merida näin, että sä oot harvoin jos koskaan mennyt meidän ikonisella kiukkupyllyllä että jo on aikakin! Ja kans saat sen kanssa harjottaa sun omaa tahtoa jotta poni ei kuskaa sua miten sattuu tai pysähtele koko aikaa kiukuttelemaan. Puomeista tulee lisää haastetta, mutta on se nyt pitkin kevätkautta tehnyt useampia puomitunteja." Caya mateli häntää huiskien uraa pitkin ja mulkoili muita hevosia sekä maapuomeja.

"Te, Renata ja Jasmin, olitte hankalampia tapauksia. Me käytiin Iidan kanssa keskustelua siitä mitkä hepat laittaa teille ja noihin sitten päädyttiin", naurahdin. "Rosalie on true alkeisponi, joka kyllä luistaa hommistaan kun on siihen mahdollisuus, eli saat Renate keskittyä siihen että poni on koko ajan liikkeessä. Tänään kun vaaditaan kaikilta tarkkuutta. Me koitettiin Jasmin valita sulle vähän Kisun tapanen poni. Ja Uppe on just sellanen kiva perus kiltti poni, joka tosin saattaa olla tahmea alkuun ja tulla etupainoseks jos ratsastaa siihen malliin. Eli mieti miten pidät sen ryhdissä."

‘’Mutta, joo voitte keräillä sitten ohjat ja alkaa tulemaan kevyessä ravissa liikkeelle.’’

‘’Pehmeä käsi, Lydia. Ratsasta enemmän ravia, Merida, jos sä tollalailla ratsastat niin se ei edes verry ylittämään puomin puomia. Rosaliella sais olla enemmän ravia myös ja samoin Uppella.’’

‘’Voitte sitten ruveta tulemaan puomeja. Nää punasethan on laukkavälein että sitten suhtaudutte niihin. Ja viuhkan puomeihin tuutte alkuun pienemmin välein ravista riippuen. Lydia saa ainakin heti tulla enemmän ulkoreunaan.’’

‘’Vaadi siltä ponilta, Merida, et sä saa muuten mitään irti siitä.’’

‘’Kanna kädet, Jasmin ja nojaa aavistus taaksepäin. Puomeille tullessa voit ratsastaa vähän enemmän ravia eteenpäin, vaikka ravi on muuten ihan ok.’’

‘’Mersu tulee hyvin suoran puomit, Lydia, mutta huomaatko miten se on nyt joka kerta vaappunut viuhkassa, keskity saamaan se samasta kohtaa ulos kuin mistä se tuli sisälle.’’

‘’Renate, pidä sama ravi yllä kaikilla puomeilla, kun Rosalie hidastelee tosi paljon viuhkalle ja siksi se rikkoo käyntiin.’’

‘’Vaihtakaa vaan sitten suuntaa.’’

Mä latelin neuvoja oikein olan takaa ratsastajille, jotka parhaansa mukaan niitä toteutti. Mersu harppoi isoin askelin puomi sarjojen ylitse ja se oli hauskaa katottavaa. Kun Merida oli saanut Cayan pari kertaa sujuvasti puomien yli ei siinä enää ollut sellaista ongelma kuin alussa, vaikka viuhkalle Caya edelleen hidasteli kunnolla. Rosalie ja Uppe suoritti just niin kuin tytöt pyysi, mutta ponit ei antaneet ihan kaikkea itsestään irti. Tsemppasin tyttöjä ratsastamaan kuin omia ponejaan, ei tarvinnut pelätä että laitumella pyöristyneet ponit menisi rikki.

‘’Hyvä voidaan sitten jatkaa niin, että tuutte ihan samalla lailla nää kaikki puomit, mutta tallin puoleiselle pitkälle sivulle nostatte laukat. Älkää nostako kulmasta vaan uralta, tavoitelkaa napakoita, eksakteja siirtymisiä ja tietysti oikeeta laukkaa. Sivun lopussa raviin ja puomeille, voltteja voitte tarvittaessa tehä.’’

‘’Hyvä nosto, Lydia, mutta älä jätä Mersua sen jälkeen ilman ohjastuntumaa, vaan tue sitä koko ajan, muuten siitä tulee vähän kirahvi. Äläkä päästä sitä noin suuressa ravissa puomeille - ei se mahdu. Huolellisuutta.’’

‘’Napauta Cayaa persuksille raipalla, sun pitää saada se aktiivisemmaksi, se ei nosta jos sä et oikeesti valmistele ja oo päättäväinen. Pidä linja Rosalien kanssa puomeilla, Renate, jalat tukee ettei se lähe valuun ulos.’’

‘’Ratsasta sitä laukkaa sillä sivulla enemmän eteen, Jasmin. Väärä laukka, Renate.’’

‘’Jes, ottakaa hetkeks käyntiin.’’

‘’Sitten ruvetaan tulemaan siirtymisiä puomien väleihin. Kuten tiiätte tässä on ravi- ja laukkavälein puomit, eli kuten arvata saattaa niiden väliin tulee siirtyminen. Aloitetaan herättelemällä hevoset eksaktein nostoin, eli tuutte ravissa sisään, katotte että ennen puomeja hevonen on aktiivinen. Teillä ei oo kauheesti tilaa eikä aikaa, joten viimeisellä ravipuomilla tulee tapahtua jo jotain ette vaan chillaa kevennellen puomien yli. Nosto ja laukkapuomien yli sitten, raviin ja viuhka ravissa. Jos tuntuu ettei hevonen ole avuilla voi toiselle pitkälle sivulle ottaa nostoja.’’

‘’Kerätkää vaan ohjat käsiin ja voitte alkaa tulla.’’

‘’Myöhäinen nosto, Renate, valmistele.’’

‘’Väärä laukka, Jasmin, asetus sisälle.’’

‘’Ei noin vahvoja apuja, Lydia, josset haluu tollasta reaktiota.’’

‘’Se oli Merida laukannosto mikä siihen väliin tulee!’’

‘’Lydia, sun pitää saada se raviin laukka puomien jälkeen.’’

‘’Hyvin valmisteltu, Jasmin.’’

‘’Yllä pidä se laukka puomien yli, Merida. Ja istu pystyyn.’’

‘’Katse ylös, Renate ja valmistele sitä nostoa, ratsasta Rosalieta ennen ravipuomeja vähän eteen enemmän.’’

‘’Nätti, hillitty nosto Lydia, hyvä. Mieti kans omaa suoruuttas, älä ala kippaan eteen.’’

‘’Painetta poniin, Merida!’’

‘’Älä ala säheltään liikaa, Jasmin.’’

‘’Tulkaa vielä pari kertaa hyvin niin käännetään tehtävä nurin.’’

‘’Jes eli vaihtakaapa suuntaa ja nyt kun hepat on hereillä ja herkkinä. Nyt ne tulisi saada vastaamaan pidätteille yhtä hyvin kuin äsken pohkeille. Eli viuhka, sitten nosto vaikka kulmassa ja laukkapuomien jälkeen RAVIIN. Mä en haluu nähä yhtäkään joka laukkaa ravipuomeille. Se joka sen tekee kantaa puomit tunnin jälkeen sivuun.’’

‘’Oi, Lydia, hups. Koita saada se laukka rullaamaan pehmeemmin eteenpäin, ei kovempaa, jotta se laukkaa puomien yli eikä loiki. RAVIIN.’’

‘’Hyvä Merida, tässä ei ole Cayalla mitään ongelmaa. Koita saada se kuitenkin vielä viimeisen laukkapuomin yli ennen kuin siirrät raviin.’’

‘’Sama homma, Jasmin, kuin Merrun kaa, ratsasta laukka loppuun asti.’’

‘’Renate, jos Rosalie ei tuu heti takas laukasta niin ota kerran kovempaa kiinni, mutta älä jää suuhun kiinni.’’

‘’Parempi nyt Lydia, istu koko ajan satulassa, tee puolipidätteitä, pidä jalat kiinni. Jos se ei kuuntele ohjaa, sano sille että kuuntele.’’

‘’Caya alkaa ennakoimaan nyt tosi paljon Merida, toimi!’’

‘’Hyvä siirtyminen, Renate. Lyhennä ohjaa niin sun ei tarvi tuoda kyynärpäitä niin taa.’’

‘’Jasmin, älä tuuppaa puomien yli, vaan jalalla ratsastat sitä laukkaa. Hyvä raviin siirtyminen.’’

‘’Pehmeä käsi, Lydia, käytä sun istuntaa, ja ota puolipidäte ennen laukkapuomeja, se tulee tosi huonoihin paikkoihin.’’

‘’Parempi nyt, Merida. Eksakti raviin siirtyminen.’’

‘’Älä päästä Uppea veltoksi, Jasmin!’’

‘’Hereillä, Renate, älä jää ihan liikaa ratsastamaan laukkaa eteen, jotta ehit paremmin saada Rosalien raviin.’’

‘’Nyt sitten vielä viime hetken tsemppaukset, tai jatketaan näitä yöhön asti!’’

‘’No tulihan siitä jotain, voitte jatkaa sitten ravissa eteenpäin ja halutessa ravailla vielä puomien yli. Lydia, anna Mersulle vähän pidempää ohjaa ja koita saada se rentouttamaan niska. Merida, ratsasta vielä Caya parempaan muotoon, käytä jalkaa, aktivoi sisätakanen.’’

‘’Vaihda kevennys, Renate, kanna käsi ja käännä nyrkit pystyyn. Jasmin kans, kanna käsi, Uppella on nyt kyllä hyvä ravi, voisit koittaa saada sitä taipumaan sisälle.’’

‘’Vaihtakaa suunta ja ravailkaa toiseenkin viellä. Mersu näyttää nyt oikein mukavalle, Lydia, bra jobbat. Nyt se Caya työskentelee kunnolla. Uppea saa taivuttaa vielä enemmän. Rosalieta kans.’’

‘’Jes, kun heppa tuntuu hyvälle voitte siirrellä käyntiin ja antaa pitkät ohjat. Hyvin ratsastettu, kaikki.’’




''Nope.'' t. Caya ekalle puomien yli yritykselle




Mersu tuli välillä tosi lähelle ja lähti tasajaloin - ainakin alkuun laukassa.

[Lydia]

Kun Repe oli määrännyt mulle Mersun, mun ainut kysymys oli että "mikä pirun Mersu?". Omien hevosten kanssa touhutessa ei tule kovinkaan paljon touhuttua tuntihevosten kanssa ja Mersun nimestä mulle oikeasti tuli ihan mieleen joku pikkuponi. No, pituuteni huomioon ottaen tiesin ettei se ainakaan kovin pieni voi olla ja yllätyin ehdottomasti positiivisesti nähdessäni että Mersu on oikeasti kunnon hevosen kokoinen, 174cm, en valita!

Hoitaessa Mersu oli simppeli, se ei pahemmin kontaktia ottanut, muttei toisaalta tehnyt muutakaan. Hieman sain sitä lämpenemään lässytyksellä ja varusteita laittaessani ruuna jo hieman tarkkailikin touhujani. Kuulemani mukaan Mersu tekee enimmäkseen kokeneempien tunteja ja se on aika herkkis, uskon siis suoraan sanottuna ruunan muistuttavan edes joltain osin Kerttua ratsastuksellisesti. 

Ratsaille nousun jälkeen Mersu alkoi tuntua yhä enemmän Kertulle. Se liikkui eteen reippaasti ja todella isoin liikkein ja tuntui ainakin alkuverkkojen aikana aivan yhtä herkälle, kuin Kerttu. Jos joku ero pitää sanoa, niin Mersu on suustaan VIELÄ herkempi kuin Kerttu, eikä tuntunut sietävän yhtään kovempaa ohjasotetta. Ruuna jäi todella helposti polkemaan paikalleen, vaikka reippaasti menikin, ja ravin ulos ratsastaminen tuotti haasteita. Lopulta otin muutamat "löysät" lisäykset, joilla sain Mersua pidentämään askeleitaan ja hieman rentoutumaan. 

Tunnin aikana tultiin ravi- ja laukkapuomeja. Mersu ei todellakaan ole mikään helppo ratsu, mutta uskon että useammilla ratsastuskerroilla siihen saisi paremman tuntuman. Ensimmäistä kertaa selässä ollessa on vain pakko yrittää kiireellä löytää oikeat nappulat ja vain yrittää parhaansa, vaikkei lopputulos ihan olisikaan tarpeeksi tyydyttävä. Ravissa Mersu lähti mielellään puomeille liioitellen ja se nostelikin koipia korviin. Jotenkin mystisesti ruuna sai tungettua koipensa puomien väleihin, vaikka välillä tiukkaa tekikin. Voihan sitä jokainen kuvitella, miten haasteellista on mahtua yli 170cm korkean puoliverisen kanssa samoihin puomiväleihin ponien kanssa. 

Ekoja laukkoja nostaessa Mersu alkoi kuumua kunnolla. Se teki valtaisat nostot, mun makuun ihan liian valtaisat, jonka seuraksesta aina mätkähdin satulasta irti ja yritin välttää suusta nyppäisyä työntämällä käden eteen. Tämän Repe tietty heti huomasi ja sain siitä palautetta, ilman ohjastuntumaa kun ei Mersua pysty ratsastamaan. Saimme lopulta laukan pyörimään isoilla ympyröillä ihan kivasti, loppupeleissä Mersun iso laukka muistutti minua paljon Kertusta. 

Ravipuomit, joiden perään tuli laukkapuomit, oli meille tehtävänä haastava. Mersu oli kovin kiireinen, mutta jotenkin alkuun erehdyin aina tuuppaamaan sitä laukkapuomeille, ihankuin olisi kauhea kiire ollut. Lopulta Repen ainaisten muistutusten kautta sain taottua kypäräni sisään sen, että nyt se persaus penkkiin! Laukkapuomien perään tultiin vielä ravissa viuhkat, jonne pyrin ottamaan siirtymisen raviin mahdollisimman nopeasti, jotta Mersu ei ehdi kuumua liiaksi. Viuhkalla Mersu jatkoi askeltensa venyttelyä, jolloin ruuna painui helposti ulos päin ja linjastamme tuli kummallisen mallinen. 

Kun puomitehtävät saatiin vihdoin kunnialla hoidettua, saimme ottaa melko itsenäistä loppuverryttelyä ravissa. Meille Mersun kanssa päätehtävänä oli saada ruuna rentoutumaan ja erityisesti rentouttamaan niskansa, jota se jäi kuumuessaan mielellään jännittämään. Otan ruunan kanssa puolipitkällä ohjalla muutamia avotaivutuksia ja loivia, suuria väistöjä. Vähitellen Mersu rauhoittuu ja rentoutuu, jolloin taas vihdoin alkaa tuntua siltä, että ehkä minä osaankin vielä ratsastaa muitakin hevosia kuin omiani. 

Tunnin loputtua olin oikein tyytyväinen. Vaihtelevilla hevosilla ratsastus tekee aina hyvää ja sitä minun pitäisikin päästä harrastamaan useammin, eteenkin kun Kerttu ja Kelmi ovat keskenään niin samanlaiset.