Miinan päivis

[Iida]

Angel of Mine
''Miina''
puoliverinen
hoitaja: Salome

[Lisbeth]

1.

Saavuin tallille ajoissa, sillä koulussa oli aikataulut hieman löystyneet – Kesä oli jo ihan nurkan takana! Jätin pyöräni tallin seinää vasten ja käppäilin sisään viileään talliin. Se oli tyhjä. Kaikki hevoset olivat luultavasti pihalla. Yhdessä karsinassa näin liikettä ja kuiskintaa, kävelin sinne mahdollisimman äänekkäästi, jotta tallissa oleva ei säikähtäisi minua. Kurkistin karsinaan jossa yllätyin nähdessäni uuden tytön, joka vuokrasi Vappua.

- Hei, hymyilin.
- Moi, sain vastaukseksi.
- Mä kun luulin olevani ainut täällä… mumisin. – Ootko nähnyt ketään muuta täällä?
- En tulin äskettäi ja hain Vapun sisään.
- Ai.. no mut mä meen hakeen Miinaa.


Kävelin rauhallisin mielin kohti Miinan tarhaa, jossa tarhasivat myös Halla, Lilli ja Tumppu. Kukaan ei tehnyt elettäkään minua kohti. Lähestyin Miinaa, joka oli selvästi huomannut minut jo, sillä tamma katseli minua pää korkealla. Juttelin rauhallisesti ja lähestyin sitä käsi ojossa. Miina antoi kiltisti kiinni ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallia.
Tamma käyttäytyi koko ajan kiltisti, mutta hieman varautuen. Kentältä kuuluneet äänet olivat Miinan mielestä kammottavia, mutta lähestyi niitä kuitenkin rohkeasi. Talutin tamman sen karsinaan ja päästin sen sinne vapaaksi.

Katselin hetken ulkopuolelta tamman käyttäytymistä, ennen kuin tulin harjojen kanssa karsinaan. Miina katseli minua epäillen, kun tulin harjojen kanssa sitä kohti. Nuuhkaistuaan harjoja tamma antoi tulla itsensä lähelle.
Aloin harjaamaan varovaisesti, jotta Miina olisi rauhassa. Huomasin kuitenkin nopeasti ettei harjaaminen ollut tammalle kamalaa, vaan nautti siitä ja uskalsin ottaa rohkeammin. Sain harjattua Miinan ilman ongelmia! Vein harjat ja katselin työni tulosta, vaikkakaan ei Miinassa paljoa likaa ollut. Hain kaviokoukun ja annoin Mikun haistella sitä. Kun tamma oli hyväksynyt sen kyyristyin sen etujalan viereen nostamaan sitä.

Kun olin saanut kaikki kaviot otettua onnistuneesti, selvitin vielä Vapun harjan ja hännän, jossa roikkui heiniä. Syöttelemässä voisin käydä, sillä Iida oli sitä minulle ehdottanut, ajattelin. Katselin rauhallisesti hengittävää Miinaa ja hipsin hakemaan narua, jolla veisin sen pihalle. Tallissa pyöri jotain pikkutyttöjä ponien ympärillä. Hymyilin muistaen, että olin itsekin pienenä viettänyt toooosi paljon aikaa pyörien tallilla, isoja ihmisiä töllöttäen. Niin kuin tytöt nyt teki. He olivat kaikki kääntyneet minuun päin ja joillain oli suu auki. Mutta Iida tuli keskeyttämään tuijottelu tuokion ja tytöt menivät menojaan omiin suuntiinsa.

Katselin rauhallisesti käyskentelevää Miinaa. Istuin ruohikolla tallin takana, vaikka tajusin ettei maassa istuminen ollut kaikkein järkevintä. Toisaalta Miina ei tehnyt mitään. Se söi kaikessa rauhallisuudessaan ruohoa. Katselin kuinka tamman keltaisen likaiset hampaan nyhtivät lyhyttä ruohoa. Katselin miten tamma hätisteli hännällään heränneitä ötököitä.

Olisi tosi kiva päästä Miinan selkään, tuskin se on niin paha kuin edelliset omistajat olivat sanoneet. Heräsin ajatuksistani ja nousin ylös. Taputin auringossa kuumentunutta selkää. Lähdimme hitaasti matelemaan kohti tallia. Kenttää Miina hieman oudoksui. Hiekka pöllysi ja hionneet hevoset juoksivat ympyröitä pienet ratsastajat selissään.

Vein Miinan sen karsinaan ja riisuin riimun. Katselin vielä hetken tammaa, kunnes tajusin, että minulla oli tekemistä ja lähdin kiireessä hakemaan pyörääni. Yläkokon talli jäi nopeasti taakse.

// kiva tarina! Kuitenkin paikoittain lyhyesti kerrottu. Hyvä, että Miina oli kiva ja helppo hakea tarhasta, niin siinä tuskin tulee olemaan ongelmia myöhemminkään 17v€
Seuraavaksi voisit talutella Miinaa sisällä ja ulkona, juoksutus sallittua

[Lisbeth]

2.Taluttelua

Istuin tallituvassa makaronilaatikkoa syöden. En ollut nimittäin ehtinyt syömään mitään ennen kuin tullille saavuin
ja päätinkin sitten käväistä kaupassa ostamassa mikrossa lämmitettävää ruokaa. Lueskelin samalla lehteä, kun mässäsin
sitkeää jauhelihaa. Tallituvan ovi kävi ja nostin katseeni lehdestä. Micy saapui pöydän luokse ja kun olin juuri
sanomassa tälle tervehdyksen alkoi tyttö hihittämään oudosti. Micy yritti takellella samalla jotain sanoja, joista
en kylläkään saanut mitään selvää. Tajusin kuitenkin tämän nauravan minulle, sillä osoitti samalla sormellaan.
Kipaisin nopeasti wc:n peilille misää huomasin että naamani oli ketsupissa. En tosin tajunnut mikä siinä oli
niin hauskaa ja pyyhin naamani vessapaperiin.

Micy oli jo saanut tasattua hengityksen ja katsoi minua virnistellen leveästi. Katsoin tätä vakavasti, mutta räjähdin
nauruun myös kun en enää voinut pidätellä sitä. Hetken haukoimme henkeä kikattelun välissä ja jouduimmekin tekemään
sittemmin kaikkemme jotta rauhoittuisimme kun Lucas saapui tallitupaan. Poika katsoi meitä oudoksuen ja mumisi samalla
jotain erikoisista tallitytöistä.

- Ei se oikeastaan ollut edes hauskaa, sanoin kun Lucas oli mennyt ulos.
- Oli se nyt aika hauskaa, ja hauskempaa se oli vielä kun on ihan väsynyt, tyttö sanoi huvittuneena ja selitti
samalla nukkuneensa vähän liian vähän.
- Haha, sanoin. – Mutta mun on nyt tarkoitus talutella Miinaa, joten mä meen nyt.
- Okei, mut tuun samaa matkaa sun kaa tarhoille, voin vaikka auttaa sua, kun mulla on nyt ylimääräistä aikaa,
Micy hymyili.

Miinan sain napattua helposti laitumelta, jossa se oli selvästi tylsistynyt. Vaikka ruokaakin riitti enemmän kuin
tarpeeksi! Tamma vain katseli minua isoilla tummilla silmillään kun kävelin sitä kohti. Kiinnitin Miinan naruun
ja lähdimme kävelemään kohti porttia, jossa Micy odotteli meitä. Tallustelimme portille ja Micy päästi meidät ulos.
Miina valpastui heti kun pääsimme hiekkatielle, sillä ei kuitenkaan ollut ajatustakaan lähteä juoksemaan vapaana
vaan käveli vain pää pystyssä ilmaa nuuhkien.

Jätin Miinan sen karsinaan samalla kun kävin hakemassa hieman vettä ämpäriin. Palattuani karsinalle Micy oli kadonnut
johonkin ja Miina nuokkui. Avasin karsinan oven ja hipsin sisään. Kastelin sienen veteen ja puristin ylimääräiset pois.
Aloin pesemään kuivunutta kuraa. Miina ei ollut siitä moksiskaan ja sain pestyä jalat kaikessa rauhassa ilman välikohtauksia.

Kun olin valmis lähdin viemään ämpäriä vesiboksiin. Jätin sen seinän viereen ja palasin Miinan luokse. Nappasin käsiini
pölysuan ja karsinasta kohosi pian kunnon pölypilvi. Katsoin ettei kavioissa ollut kiviä ja hain sitten riimunarun,
jonka kiinnitin söpöön oranssiin riimuun.

Talutin riimusta Miinan kentälle ja päästin narua hieman, jotta tammalla olisi mahdollisuus katsella ympärilleen.
Kiristin nopeasti kenkäni nauhat ja pyysin Miinan liikkeelle. Tamma köpötteli söpösti vieressäni. Se oli rauhallinen,
mutta muut hevoset laitumella saivat kuitenkin hieman levottomuutta aikaan.

Annoin Miinan kävellä edelleen löysällä narulla, mutta pyysin sitä silti kävelemään reippaammin. Kentän laidalle
ilmestyi lyhyt ja nuori vaaleatukkainen tyttö. Tyttö katseli meitä hetken aikaa hiljaa, kunnes sai rohkeutta jutella
minulle. Pysäytin Miinan kentän laidalle niin, että tämä sai rapsutettua tammaa. Tyttö esitteli itsensä Charlottaksi.

Tyttö hipsi tiehensä ja jatkoimme Miinan kanssa reippaasti. Teimme voltteja ja koitin saada Miinaa taipumaan maasta,
mikä olikin yllättävän helppoa! Tamma nimittäin käveli kaula kaarella ja astui takajaloillaan kunnolla alleen.
Se oltiin selvästi opetettu kunnolla. Maiskautin ja lähdin juoksemaan. Miina tuli perässä. Hidastin käyntiin.
Miina teki samoin. Aloin taas juoksemaan. Ja Miina nosti ravin. Toisin sanoen teimme siirtymisiä. Joissa Miina oli hyvä.

Sen jälkeen ravasimme niin pitkään kuin minä jaksoin… Teimme suurta volttia, jossa Miina asettui sisään. Sen jälkeen
hidastin kävelyksi ja annoin Miinalle niin sanotun pitkän narun ja tamma saikin sitten kävellä pää alhaalla. Lopettelimme
ja vein Miinan suoraan takaisin laitumelle.
Palailin tallille päin ja kävin tallituvassa nopeasti ennen kuin lähdin pyöräilemään kotiin.

Kiva ja hauska tarina! :DD sinullahan menee Miinan kanssa hyvin, tamma ei ole sinulle mitään ärhennellytkään(:
Kiva että tamma toimii niin hyvin maasta. Siitähän tulee sitten jos selästä on yhtäkiva niin varmaan monelle
mieluinen ratsu! 25v€
Next: voisit kokeilla varustaa tamman, ja antaa seistä vaikka puolituntia ne päällä karsinassa, koska sen tulee
varmasti tehdä joskus niin. -Iida

[Iida]

Miltsu ja Miina volttia tekemässä hiihtolomaleirin ekalla tunnilla! PK: Miltsulle!

[Deleted]

14.03.14 - Rakkautta ensisilmäyksellä!

Tuulinen päivä. Oikeastaan todella tuulinen. En muista milloin olisi viimeeksi pitänyt pitää kiinni piposta ettei se olisi lähtenyt lentoon! Olin päässyt tänään jo ajoissa koulusta, mikä oli hyvä juttu, sillä aikeissani olla mennä tutustumaan uuteen hoitohevoseeni Miinaan, jonka olin saanut lähellä sijaitsevalta tallilta. Tai no läheltä ja läheltä, bussimatka kesti päälle kaksikymmentä minuuttia, mutta ei se minua ainakaan haitannut, nyt kun vihdoin pääsisi taas muutaman kuukauden tauon jälkeen hevostelemaan. Istuin siis tällä hetkellä autossa, sillä äiti oli luvannut heittää minut näin ensimmäistä kertaa uuteen paikkaan. Olin melko jännittynyt, vaikka tulinkin toimeen helposti kaikkien kanssa.
”Monika, kauan sulla suunnillen menee siellä nyt tällä kertaa?” Äitini kysyi keskeyttäen haaveilutuokioni.
”En mä osaa oikein sanoa... Varmaan pari tuntia luulisin” Vastasin edelleen vähän horroksessa.
”Okei, tuu sitten bussilla takas kun me lähtään Einarin kanssa käymään mummolassa.” Äiti sanoi samalla tunkien setelin käteeni. Laitoin sen ruskean takkini taskuun ja katsahdin samassa oikeaan.

Olipa upean näköinen paikka! Monta hevosta tarhaili pihalla ja joku talutti vaaleaa varustettua suomenhevosta kohti kenttää. En nähnyt Miinaa missään, mutta enköhän senkin jostain löytäisi. Hyppäsin tien loputtua ulos autosta ja lähdin kävelemään reippaasti kohti tallirakennusta. Nyt pitäisi antaa hyvä ensivaikutelma muille hoitajille ja henkilökunnalle. Avasin painavan oven ja astuin sisään. Ihana hevosten ja heinän tuoksu tulvahti nenääni ja vedin syvään henkeä. Lähdin kävelemään käytävää pitkin katsellen hevosten nimikylttejä. Tumppu, Vallu, Nelli, Hurmaus... Pian olinkin jo Miinan karsinalla. Tamma ilmeisesti sittenkin oli tarhassa, sillä riimu oli jätetty roikumaan karsinan oveen. Nappasin riimun mukaani ja lähdin suunnistamaan tamman luo. Löysinkin sen pian kentän takaa muutaman muun puoliverisen kanssa. Musta tamma katsahti minuun pikaisesti, mutta jatkoi sitten heiniensä syömistä. Miina käveli hitaasti kohti minua ja ojensi kaulaansa. Silitin sitä jonkin aikaa laittaen samalla riimun kirjavan kaunokaisen päähän. Lähdimme kohti porttia, jossa ruunikko ruuna koitti tulla samalla kertaa ulos. Pääsimme kuitenkin livahtamaan ulos tarhasta ilman karkailevia hevosia.

Tallissa päästin Miinan karsinaansa ja suljin oven. Lähdin kävelemään varustehuoneelle, mutta matkani loppui lyhyeen minun törmätessä johonkuhun toiseen tallilaiseen.
”Oi, sori! Voisin varmaan katsoa eteeni etten tuolleen törmäilisi toisiin” Sanoin vähän säikähtäen.
”Eipä mitään!” Minua paljon lyhyempi ja nuorempi tyttö vastasi. Hän katsoi minua hetken kysyvä ilme naamallaan, jolloin tajusin että voisi varmaan kertoa edes nimeni.
”Ööm.. Oon muuten Monika, aloin tänään vasta hoitamaan Miinaa” Vastasin mahdollisimman reippaasti, vaikka ääneni vähän tärisikin jännityksen takia.
”Mä oon Luna. Hoidan Kämpeä... Ja niin, Accea myöskin. Ne on molemmat russeja” Luna vastasi.
”Okei, kiva. Mä lähen tästä hakemaan harjoja, mutta törmäillään vielä – ei nyt siis kuitenkaan aivan kirjaimellisesti!” vastasin meidän molempien vähän naurahtaessa. Löydettyäni harjat hyllykön perältä, palasin takaisin karsinalle.

Miina nuuhki minua aina välillä uteliaana ja vuoroin lepuutti toista takastaan. Se näytti nauttivan kun pääsi talvikarvastaan eroon. Tosin, eipä se kovin paksu ollut, mutta silti. Vaihdoin kumisuan pian pehmeään harjaan, jotta pääsisin harjaamaan irtokarvat pois. Olinkin kohta aivan täynnä ruskeita ja valkoisia karvoja, mutta eipä ne haitannut, sillä olihan minulla sentään ratsastushousut jalassa. Harjan ja hännän selvitettyäni tartuin tamman oikeaan etujalkaan, aikeissa puhdistaa kaviot. Jalka nousi hyvin pelkällä hipaisulla ja kaavin kaikki mutapaakut tarkasti pois. Takajalkoja Miina ei olisi meinannut millään jaksaa nostaa, mutta kyllä nekin sitten lopulta saatiin siistiksi. Rapsuttelin vielä jonkin aikaa tammaa, mutta vein sitten harjapakin takaisin satulahuoneeseen. Kävin katsomassa ilmoitustaulua, jossa luki tuntilistat ja muutama muu ilmoitus. Hymy nousi suupieliini kun huomasi hoitsulistassa nimeni Miinan kohdalla. Olin nyt jo aivan liian kiintynyt tuohon hevoseen. Samassa huomasin pienemmän lapun aivan vasemmassa alanurkassa. Siinä luki hienolla käsialalla 'Kouluvalmennus 15.3'. Keskimmäinen ryhmä näytti olevan jo täynnä ja hetken mielijohteesta päätin itsekkin osallistua kyseiseen tapahtumaan, vaikka yleensä periaatteenani oli tutustua ensin rauhassa uuteen hevoseen. Noh, välillä teki hyvää poiketa vähän säännöistä.

Bussi lähtisi neljänkymmenen minuutin kuluttua takaisin keskustaan, joten päätin käydä vielä kentällä taluttelemassa Miinaa. Kiinnitin riimunnarun vaaleansiniseen riimuun ja avasin karsinan oven. Miina kulki reippasti perässäni, tai no oikeastaan vierelläni. Kentällä ei näyttänyt olevan ketään, joten saisimme olla ihan kahdestaan. Suljin portin varmuuden vuoksi ja lähdin kävelemään päästäen narun melko löysäksi. Miina kurkotteli kohti maata, joka oli vielä hieman märkä lumien sulamisen jäljiltä. Kaviot uppoutuivat jonkun verran hiekkaan, mutta se ei tammaa näyttänyt häiritsevän. Teimme välillä pysähdyksiä ja ympyröitä, ettei Miina pääsisi kulkemaan ihan minne tahtoo. Lopuksi kokeilin vielä seuraisiko tamma minua ilman narua. Ja kyllähän se seurasi! Kännykkäni hälytys piippasi kuitenkin pian, joten jouduin viemään Miinan takaisin tarhaan. Huomenna tulisin kuitenkin taas käymään, valmennuksen merkeissä!


Monika ja Miina
1HM


//Voi tää oli kiva eka tarina sun ja Miinan osalta! Toivottavasti teillä tulee oleen pitkä yhteinen taipale! Taisit sä Lunalle ainakin ihan hyvän ensivaikutelman alkaa vaikka sä siihen törmästkin! Joo Miina tosiaan varmaan nautti todella paljon kun harjailit sen kutiavaa talvikarvaa veks ! Kyllä se varmaan on ihan hyväksyttävää poiketa tavasta, kun pääsee heti hoitsullaan valkkaan osallistumaan:)) Kiva, kun kentällä taluttelu sujui hyvin, vaikka eikai sen kanssa mitään ongelmia taluttelussa pitäis ollakaan.. 17v€ -Iida
-> Käyppä juttelees ja tutustuus tallituvassa könyäviin muihin hoitajiin:D

[Salome]

"Joo tosiaan oon tosi pahoillani.. Hävettää ihan kauheesti. En oo kehannu nokkaani täällä sittemmin näyttää.. Kukaan ei tosiaan ollu kertonu tosta sunnuntaista, tai siitä ettei ekalla kerralla saisi ratsastaa. Voisimmeko mitenkään unohtaa? No kuitenkin, toivottavasti pidät enemmän tästä."

Pyöräilin tallille suoraan koulusta, sillä olin joutunut rehtorin puhutteluun nukahdettuani pulpetille. Olin saanut varoituksen, mutten jaksanut huolehtia siitä, sillä olihan minulla tärkeämpääkin ajattelemista.-Kuten vaikkapa hevoset. Olihan minulla oma hoitohevonenkin jota sain mielin määrin hoidella. Pitäisi kyllä olla hieman huolellisempi, sen olin viime kerrasta oppinut!

Sää oli ihanan lämmin vaikka olikin melko talvisen näköistä. Lunta oli osittain penkoilla, ja puiden alla. Suurimmaksiosaksi lumi oli kuitenkin sulanut. Kevät oli tulossa! Kuuntelin ropisevaa ränniä, ja katselin kuinka pari ratsukkoa oli lähdössä maastoon. Se olisikin varmasti hauskaa. En tosin itse pääsisi vielä maastoon, mutta toivottavasti jossain vaiheessa pääsisin. Aloinkin heti luoda mielikuvia maastoreissusta astellessani talliin. Laukkaisimme tukka putkella pelloilla, ilman satulaa rannalla ja nauttisimme joka hetkestä! Ennen kuin huomasinkaan, olin jo tallissa. Jalkani veivät minua lähemmäksi karsinaa, jonka yli heilautti päänsä suloinen tamma. Se hirnahti toivottaen minut tervetulleeksi. Annoin sen nuuskia oikeaa kättäni ja vasemmalla silitin varovasti sen poskea. Se sulki silmänsä ja nautti."Olet kyllä hieno tyttö Miina",sanoin puoliksi kuiskaten sen korvaan.

Kävelen muiden tuntsarien ohi satulahuoneeseen. Ensin en meinaa löytää Miinan varusteita, mutta hetken etsittyäni löydän ne. Otin kotoa mukaan ylimääräisen valjasrasvan, jotta voisin huoltaa sen varusteet. Nostan suitset telineestä, ja käyn ensin niskahihnan kimppuun. Siellä täällä on pinttyneitä likatahroja, jotka ovat saattaneet olla siinä kauankin. Saan kuitenkin ne puhdistettua. Hankaan ja puhdistan suitsia niin kauan, että ne kiiltävät ihanasti. Laitan ne takaisin telineeseensä ja nostan satulan. Asetan sen varovasti polveni päälle, ja alan rasvata, kunnes satulakin kiiltää. Lasken senkin paikoilleen ja pistän valjasrasvan takaisin reppuuni.

Otan sen päitset ja palaan takaisin karsinalle. "No hei tyttö! Nyt mennään kuule kentälle tallustelee",lausahdan ja sujautan päitset sen päähän. Onneksi se ei vastustele. Ei nimittäin ole helppoa olla tällainen tappi, jos hevonen alkaa heiluttelemaan päätä korkealla ilmassa. Kaikki menee kuitenkin hyvin. Napsautan klipsin paikoilleen ja lähden taluttamaan sitä ulos. Päästyämme pihalle muutama muukin touhuilee hevosen kanssa pihalla. Osa maastoon menossa, osa tallipihalla ja osa kiljuu raivospäissään yrittäessään saada hevostaan kiinni laitumella.

Suljen kentän portin, ja talutan Miinaa ensin vain kentän ympäri. Kaikki sujuu hyvin Miinan seuratessa auliisti perässäni. Vaihdan suuntaa ja niin tekee myös Miina. Pysähdyn ja laitan Miinan peruuttamaan. Ensin se ei tajua, mutta kun heilautan riimu narua sen edessä, se tajuaa astua taaksepäin. Viisi askelta peruutusta, se saa luvan riittää tälle päivälle. Kävelen vielä muutaman kierroksen ja teen pysäyksiä. Sitten maiskautan Miinan raville. Se ravaa nätisti perässäni, eikä yritä venkoilla irti. Sitten päästän sen ihan hetkeksi irti. Kentän toisessa laidassa on lunta, kun taas toinen laita on aivan sulaa, mutta märkää. Miina kävelee hieman ja lopulta tulee luokseni. En kuitenkaan kiinnitä sitä vielä, vaan testaan seuraako se minua jos liikun. Kävelen koko kentän ympäri, välillä juosten, välillä kävellen. Silti se seuraa. Koitan myös pysähtyä käveltyäni hetken. Miina pysähtyy myös. Käännyn Miinaan päin ja kehun sitä vuolaasti. "Hienosti! Hyvä, hieno tyttö",kehun ja napsautan klipsin kiinni.

Avaan portin ja talutan Miinan perässäni ulos. Kuljen Miina perässäni talliin. Pistän sen kiinni käytävälle ja haen sen harjat. Aloitan selvittämällä sen takkuisen harjan. Taiteilen sille verkkoletin. Se onnistui melko hyvin ja Miina seisoi koko ajan rauhallisesti paikallaan. Ihailin hetken työni tuotosta, ennen kuin siirryin selvittämään häntää. Sen häntä oli sen verran takussa, että jouduin käyttämään selvitysainetta. Harjasin hännän selväksi ja letitin sen. Lopuksi harjasin Miinan perusteellisesti läpi korvista jalkoihin saakka.

Vien Miinan takaisin karsinaansa jutellen sile rauhallisesti: "Kyllä sä olit niin hyvä tänään että huhhuh! Oon kyllä tosi ylpee susta pikku tamma. Toivottavasti pääsen taas pian hoitamaan sua." Tarkistin vielä karsinassa sen kaviot, sillä olin hoitaessa sen unohtanut tehdä. Vasemmassa takakaviossa oli pikku kivi kengän ja kavion välissä. Se oli tosi tiukassa ja yritin sitä saada pois pidemmän tovin. Miinakin alkoi jo hermostua ja vieritti kaiken painon takasille laskeakseen kavion alas. En kuitenkaan antanut periksi, vaan otin paremman otteen ja lopulta sain kiven irtoamaan.
"Hyvä", kehaisin ja taputin tamman kaulaa.

Oleskelin vielä hetken tallituvassa muiden hoitajien kanssa. Myöhemmin illemmalla hyvästelin Miinan ja lähdin.



// Voi eikä, anteeks ihan hirveesti, hirvee jos sain sut tunteen ettet naamaa uskalla enään näyttää, kävin kattoos (nyt löytyy) niin eihän sielä missään mitään lukenut, joten ei sua saa syyttää, vaikka taisin vähän niin tehdä.. D: Sä kirjotat kivasti, monipuolisesti ja tää, kuten edellinenkin oli kiva luettava, sekä kommentoitava! Jatka samaan malliin. Oih tosiaan kesää odotellessa gaaash voikun sais jo laukata tukka putkella rannalla, pitää muuten tehdä sitten ekoilla lämpimillä keleilla koko talliporukan kanssa lenkki rannalle!! Ihanaa kiiitos kiitos miinan varusteiden pesusta, voi kun ne kiilsi tunnilla, ja voi juku mikä ero, kun vertaa esim Kirinän kuraseen satulaan yhh.... Ihana (kylläpäs_mä_toistelen) huomata kuinka miina on kiintyny suhun, se on vaan niin LUTUNEN kun se pitää jostain, oi että, silloin se on parhaimmillaan ja toki myös koulu, että estetunneilla, mutta parasta sen hoitamisessa on varmaan sen seurallisuus ja yleinen kiltteys jos satulaepisodeja ei lasketa... D: 14v€ -Iida
-> Voisitko putsata myös Kirinän ja Hurmauksen varusteet, kun oot vauhtiin päässy? ; ) 

[Salome]

Just trust me, pleace.


Ajoimme äidin kanssa vanha Volvo rämisten ja kolisten kuoppaisella tiellä. Äiti hyräili Kake Randelinin kappaletta "Nasta Pimu" korkealta ja kovaa. Hän oli joskus kertonut sen olleen hänen lempikappaleensa ikäisenäni. En kyllä ymmärrä yhtään. Itse en muutenkaan musiikista perusta, mutta tuota kappaletta en kyllä vaivautuisi edes kuuntelemaan. Heilahdan töyssyn voimasta, kun auto ajaa isosta kuralätäköstä. Vedet räiskähtävät Volvon kylkeen. Hienoa, uusi syy hävetä tallin pihalle menoa. Automme kolisee, äiti hoilottaa nuotin vierestä ikkuna sepposen selällään ja vielä tämä. Ei kurjemmaksi voi mennä. Jo se, että automme kolisee on noloa, mutta vielä se että se on niin kurainen kuin olla ja voi! Voi luoja, minun elämääni.

Auto kaartaa tallin pihassa ja loikkaan kyydistä. "Pidä hauska päivä kultamussukkani", Äiti huikkaa ja häipyy auto kolisten. Häpeän silmät päästäni. Pari tirskuvaa tyttöä kävelee ohitseni. "Voi ei! He kuulivat", mietin nolostuneena. Ensin suunnittelen meneväni heidän luokseen ja valehtelevani hänen olleen hupsu sukulaiseni, ei äitini. Se tosin lisäisi vain vettä myllyyn, kuten mummini tapasi sanoa. Päätin vain olla hiljaa ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tömistelen sisään talliin ja kävelen suoraan satulahuoneeseen. Hevosten heinien rouskutus ja hoitajien iloinen hälinä tekee oloni turvalliseksi ja rauhaisaksi. Nappaan Miinan päitset ja harjakorin. Viskaan reppuni tuolille ja sitten läksin hoitoponini karsinalle. Miina lepuuttaa päätään karsinan oven päällä, mutta huomaa minun tulevan ja hörisee. "No heippa Miina! Tulin taas tänään sua hoitamaan. Harjailen sua pikkusen tuolla käytävällä, ja pääset sä tänää jalottelemaanki", höpötän tammalle. Pujotan päitset sille ja se seuraa minua auliisti käytävälle.

Harjaan ensin sen kokonaan aivan tavallisesti. Katson ensin korvan takana olevaa rupea mudaksi ja hankaan sitä yrittäen saada sen irtoamaan. Miinaan ei kuitenkaan satu, vaan se melkein torkahtaa. Tajuan että se on rupi ja jätän sen huomiotta. Avaan eilen kyhäämäni letit, minkä vuoksi harja ja häntä ovat aivan kiharalla. Setvin takut selvitysaineen kera, jotta ne varmasti lähtisivät. Lopuksi vallattomat kiharat ovat kääntyneetkin tyylikkäiksi laineiksi. Tarkistan vielä kaviot ja rappaan pois sinne kertyneen moskan.

Läksin Miina vanavedessäni kentälle. Kuten eilenkin, taluttelen Miinaa taas ensin pari kierrosta kentän ympäri käynnissä. Nyt sillä on kuitenkin eilistä enemmän virtaa. Pyrin kuitenkin jarruttelemaan sitä ja hetkittäin se käveleekin rauhassa. Välillä se meinaa näykkiä olkaani, mutta kiellän sitä topakasti. Vaikka Miina onkin joidenkin mielestä hieman kamala, osaa se myös olla nätisti. Otamme pienen pätkän ravia ja se sujuu yllättävän hyvin. Toistan saman toiseenkin suuntaan. Sekin menee hyvin. Sitten saankin loistoajatuksen ja päätän opettaa Miinalle jonkun tempun. Pystyyn nousemista ei kannattaisi opettaa sillä se voisi koitua vaaraksi. Punnitsen eri vaihtoehtojen välillä ja lopuksi päätän opettaa Miinan irvistämään. Etsin kentän laidalta puutikun, jossa ei ole oksia. Menemme kentän keskelle ja annan Miinan olla irti. Se kuitenkin pysyy paikoillaan luonani, joten saatan alkaa opettamaan sille temppua. Annan sen ensin haistaa puutikkua ja sitten kutitan sitä huulesta. Vaistomaisesti se alkaa hamuamaan keppiä, joten palkitsen sen nahistuneella porkkanan palalla ja vuolaalla kehumisella. Annan sen hetken olla vapaana, jotta se saisi ajatella rauhassa. Pian kutsun sitä luokseni ja se tulee iloisesti ravaten. Nyt vien puutikun vain sen suun lähelle ja fiksuna se tajuaa heti mistä on kyse. Se yrittää alkaa hamuamaan keppiä ja näyttää hassulta kun se vain irvistelee nostellen ylähuultaan. Kehun sitä jälleen vuolaasti ja annan sille toisen kuivahtaneen porkkanan palasen. Tallustelemme vielä kentällä ja testaan taas Miinan pysäyttämistä. Se tottelee hyvin, joten kehun ja lopetan. Hyvään on nimittäin hyvä lopettaa.

Talsin Miina perässäni takaisin talliin. Vien sen takaisin karsinaansa, taputan ja lähden satulahuoneeseen. Palautan päitset ja harjakorin paikalleen ja päätän ryhtyä putsaamaan varusteita. Miinan varusteet olin jo eilen puhdistanut, joten ne eivät puunausta tarvinneet. Iida oli ehdottanut Kirinän ja Hurmauksen varusteiden puhdistamista ja sen kyllä aion tehdä. En ensin hoksannut mistä löytäisin Kirinän satulan, mutta sitten huomasin mustan kouluratsastus satulan, jonka kohdalla luki "kirinä". Nostan satulan varovasti polvelleni ja kaivan valjasrasvan ja nahkasaippuan repustani. Sivelen nahkasaippuaa joka puolelle paitsi istuinosaan. Annan saippuan olla hetken satulassa, sillä välin kun puhdistan istuinosan vedellä kostutetulla sienellä. Pyyhkäisen mahdollisimman varovasti istuinosan puhtaaksi ja siirryn muun satulan kimppuun. Hankaan likatahrat pois ja lopuksi rasvaan satulan vielä kiiltäväksi. Varovasti laitan satulan paikalleen. Nostan rusehtavat suitset telineestä ja alan heti rasvaamaan otsapantaa. Pöly lähtee helposti sienen mukana, mutta tahroja täytyy hangata kauemmin. Kaikki muut hihnat sun muut hoituvat helposti, mutta turparemmissä on tekemistä. Siinä on paljon pinttynyttä likaa, jonka pois saamiseksi menee aikaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen. Hurmauksen vetimet ovat kuitenkin likaisemmat. Satulassa on likatahroja sekä kulumia. Kulumia luulen vähän väliä liaksi, joten kulutan turhaa aikaa niitä hangatessa. Muuten sen varusteet on ihan kunnossa. Huomasin että kuolaimet ovat vähän likaiset ja kävin sen vuoksi huuhtaisemassa ne lavuaarissa. Rasvattu nahka näyttää kuitenkin taianomaisen ihanalta, joten lopputulosta on ihana katsella. Nostan sen varusteet takaisin paikoillensa.

Minulla on sen verran virtaa, että puunaan myös Miinan suojat. Harjaan niihin jääneen hiekan ja muunkin lian. Kaadan hiekat sen harjakorista ja pyyhkäisen rätillä pölyt pois. Puhdistan harjat harjaamalla niitä toisiaan vasten. Lopuksi pistän harjat takaisin ja korin paikoilleen. 

Lähden seuraamaan kentälle ratsukkoja ja yhdellä on hieman vaikeuksia hevosensa kanssa.  Hevonen pukittelee villisti, mutta ratsastaja  sinnittelee kyydissä. En näe hänen kasvojaan, sillä katselen aika etäältä. Ratsastaja saa hevosen hallintaansa eikä lennä selästä. Hän antaa raippaa ja pian hevonen alkaakin kuunnella. "Olisinpa minäkin jonain päivänä noin taitava", mietin unelmoiden.

Kuuluu kamala kolina ja huomaan volvomme kaartavan pihaan. Äiti avaa oven ja huikkaa, että minun pitäisi käydä hyvästelemässä se kopukka ja hypätä kyytiin. Kopukka! Äidin takia kuulen taas parin tytön tirskuvan takanani. Ne samat jotka olivat kuulleet äidin kutsuvan minua myös kultamussukaksi. Vaikka minua hävetti, päätin olla välittämättä. Kävin hyvästelemässä Miinan halien kera. Hain myös reppuni ja sitten lähdinkin äidin kyytiin. Muistutin äitiä että hevosetkin, kuten ihmisetkin ovat eläviä olentoja. Hän vastasi, että kyllä hän sen tiesi, mutta hän oli halunnut vain kiusata minua..!

-Joo tosiaan kävin nyt uudelleen hoitamassa. + Voikos tuo edellinen kirjotukseni olla ensitarina ja jos vaikka saisin luvan poistaa tuon yhden, sillä en millään haluis vielä olla ratsastanut Miinalla, vaan ennen sitä vain kehittää luottamusta, yms.

Ääää.. joo tein taas hoitotarinan, nyt kun mulla oli inspis. Jatkan varmaan tosi pian, sillä yritän ja haluan olla aktiivinen. Ja no tota, mä ny piirsin huvin ja harrastuksen vuoks kuvan tosta pukittelevasta hevosesta. Luultavasti tulossa ensi kerralla piirustuksia Salomesta ja Miinasta!


//VOI eikä sä oot ihanan aktiivinen, eikä sen takia ainakaan tarinoiden laatu huonone! Superrr! Sä osaat kirjottaa hyvin, eikä kirjotusvirheitä löydy melkein yhtäkään, jesjeess. Hahaha voi eikä, mä muuten kuulin sen kolinan, no ainakin näyttävä sisääntulo sulla oli :'D Ihana äiti sulla just on, älä häpee sitä, edes kikattelevien ratsastustuntilaisten takia, vaikka ne osaakin olla ärsyttävämpiä ikinä, pakko myöntää. Mehh.. Hauskan tempun opetit Miinalle, seonkin melko nopea oppimaan, mikä on tosi hyvä! Sä näytät pärjäävän isolle puokille hyvin, mikä on kiva nähdä, teillä alkaa selvästikin yhteistyö sujumaan! Voi muuten kiitos humpan ja kirinän varusteiden pesusta, tätiratsastajat ihaili niitä: ''Voi kuinka joku on ollut ahkera!'' eräs Marjo sanoi varustaessaan Hurmausta itselleen, hyvää työtä todellakin teit! Voi söpö kuva, sulla on kyllä hyvä piirrustuspohja, kyllä sen huomaa! Ihan kun Dana, selvä kiukkuileva Dana! :'DD 16v€ -IIda ( Jos se sua häirittee niin saat sä sen poistaa!)
-> Autatko tuntiratsastajie hevostensa kanssa?

Attachments:

[Salome]

Olin istunut tallituvassa jo melkein tunnin verran tekemässä läksyjä. Matikan tehtävät olivat tavalliseen tapaansa tosi kinkkisiä, mutta ne oli pakko tehdä. Olin saanut äidiltä luvan pyöräillä suoraan koulusta tallille sillä ehdolla, että hoitaisin hoitoponin lisäksi myös läksyni. Joten sen vuoksi vietän nyt aikaani puurtamalla läksyjen kimpussa, vaikka minulla olisi paljon muutakin tekemistä. "Hitto, en mä enää jaksa", mumisin ja nakkasin matikan kirjan laiskasti lattialle. Sohvalla makoillut Mila kohotti kulmiaan ihmeissään. "Joo mun pitäis tehä kaikki noi matikan läksyt ja oon tehny niitä jo tunnin", selostin Milan kuunnellessa ymmärtäväisesti. Hän lupautui auttamaan ja sainkin läksyt yllättävän vauhdikkaasti tehtyä. Kiitin avusta, mutta Mila väitti ettei ollut tehnyt mitään kovin hienoa. Auttanut vain. Minulle se oli kuitenkin suuri apu, sillä se säästi aikaani ja pääsin nopeammin Miinaa hoitamaan.

Hain harjapakin ja talutin Miinan käytävälle. Heti kun olin mennyt sen karsinan kohdalle, se oli terhvehtinyt minua sydäntä lämmittävällä hörinällä hamuten taskujani herkkupalojen toivossa. En kuitenkaan kehdannut antaa sille herkkupalaa, sillä pelkäsin että se alkaisi nopeasti näykkimään. Sehän oli nopea oppimaan!

Harjailin Miinaa ja tarkistin sen kaviot. Niistä ei löytynyt mitään erikoista kaikeksi onnekseni. Hoidin Miinan tavallista nopeammin, jotta ehtisin touhuamaan sen kanssa hetkisen kentälläkin. Minulla oli nimittäin pikkuisen kiireinen aikataulu, sillä olin lupautunut auttamaan tuntiratsastajia. Niitä tirskuvia tuntilaisia jotka olivat minulle edellisenä hoitopäivänä nauraneet..!

Talutin Miinan kentälle ja aloitin ihan vain taluttelemalla sitä kentällä. Teimme pysähdysharjoituksia ja Miina totteli hienosti. Se oli viimepäivien aikana jo harjaantunut niin, että osasi tehdä kaiken jo melkein ennen kuin ehdin pyytää. Ravaamaan se ei kuitenkaan suostunut. Ihmettelin kovasti, sillä viime päivinä se oli ollut aivan innoissaan kun pääsi ravaamaan. Tarkistin varmuudeksi sen kaviot, mutta eihän niissä mitään ollut. Se ei vaan jostain syystä halunnut ravata.

Jatkoimme uuden tempun harjoittelua. Olin kantanut eilen löytämäni tikun mukanani kotiin ja äiti oli ihmetellyt kuinka raipat olivat hänen aikoinaan olleet aivan erilaisia. Vaivaantuneena kerroin äidille sen olevan ihan tavallinen keppi eikä raippa. Kaivoin tikun taskustani ja vein sen Miinan suun lähelle ja se nosti ylähuultaan hassusti. Palkitsin sen namilla ja kehumisella. Toistimme saman ja se sujui taas hyvin. Kolmannella kerralla menin metrin päähän Miinasta ja heiluttelin keppiä nyt kauempana kuin ennen. Se ei kuitenkaan irvistänyt, vaan käveli luokseni. "Voi ei",sanoin surullisella äänellä. En halunnut rankaista sitä, mutta sen täytyi tietää että se teki väärin. Pakitin sen takaisin paikalleen ja menin jälleen metrin päähän. Sama toistui. Miina käveli jälleen luokseni ymmärtämättä mitä sen piti tehdä. "Voi ei", sanoin jälleen surullisesti. Tällä kertaa tein saman minkä aikaisemminkin. Vein tikun Miinan suun lähelle ja se tajusi mistä on kyse. Se alkoi lerputtaa ylähuultaan niin ylhäällä kuin vain pystyi. Palkitsin ja kehuin sitä. Menin jälleen metrin päähän ja heiluttelin keppiä ilmassa. Nyt Miina tajusi jutun jujun. Se lerputti ylähuultaan jälleen ylhäällä ja näytti siltä kuin se hamuaisi ilmaa. "Hyyvää! Hieno heppa",kehuin ja annoin sille nuhjuisen porkkanapalan taskustani. Olin niin keskittynyt harjoituksiini, että en huomannut ajan kulua. Havahduin vasta kun Chappe tuli huutelemaan, että enkös minä ollutkin luvannut auttaa tuntiratsastajia. Minulle tuli kiire talliin ja ilokseni Chappe lupasi laittaa Miinan karsinaansa.

Ryntäsin talliin ja kailotin suureen ääneen: "Jos joku tarvitsee apua, ei tarvitse kuin sanoa niin tulen kyllä auttamaan." Heti alkoi sadella sieltä täältä huutoja, että apua tarvittaisiin. Ensimmäisenä apua tarvitsi pieni lettipäinen tyttö, jonka olisi määrä ratsastaa Accella. Hän valitti ettei saanut satulavyötä kiinni, sillä Accella oli niin suuri maha ja häntä pelotti että se näykkäisisi häntä. "No jos se nyt jotakuta näykkäisee niin minua", sanoin tytölle pilke silmäkulmassa. "Mutta ei se nyt sinua sentään syö", rauhoittelin. Nappasin tomerasti kiinni vatsan alla liehuvasta satulavyöstä. Jouduin vetämään kaikin voimin, että sain satulavyön edes kiinni. Tytön avustuksella sain sen myös kiristettyä.

Seuraava "potilas" tarvitsi apua suitsien laitossa. Näytin tytölle miten kuolain laitetaan hevosen suuhun ja kuinka sai näppärästi laitettua kaikki soljet. Tarkoituksenani oli opettaa tyttöä, jotta hän ensi kerralla osaisi itse.

Autoin vielä paria muuta tyttöä, joiden jälkeen sainkin hengähdystauon. Lösähdin tuolille uupumuksesta. Sormiin sattui, sillä olin näprännyt niin monet soljet. Käsi oli puutunut satulavöiden kiristämisessä. En kuitenkaan kerennyt kauaa hengähtää, kun aivan yhtäkkiä kuului kirkaisu: "AII! NELLI ASTU MUN JALALLE!" Juoksin karsinalle ja kysyin kuinka kävi. Nelli oli säikähtänyt huutoa ja kavahtanut taaksepäin niin, ettei ollut enää jalan päällä. "Sattu kauheesti, sori ku huusin",sanoi hieman nolona noin kymmenvuotias tyttö. "No ei se mitään. Muistat sitte enskerralla. Hei tuuppa tänne tuolille niin vilkastaan sitä sun jalkaa", ohjeistin ja taputin tuolia, missä olin hetkeä aikaisemmin istunut. Käskin Chapen varustamaan Nellin sillä aikaa, kun minä tarkastaisin tytön jalan. Tyttö irrotti ratsastuskenkänsä vingahtaen. Hän repi sukan jalastaan ja laski jalkansa eteeni tuolille. Kyykistyin katsoakseni jalkaa. Jalkapöydän kohdalla oli iso mustelma, joka jatkui aina pottuvarpaaseen saakka. Kysyin tytöltä sattuuko siihen koskeminen. "Ei varsinaisesti, mutta jos painat kovaa niin sattuu. Kenkä ainaski paino ikävästi, mutta kyllä tää tästä",tyttö sanoi itsevarmasti. Juttelimme hetken siitä pystyykö hän osallistua kuitenkin tunnille ja hän vannoi kyllä pystyvänsä, vaikka näyttikin mielestäni epävarmalta sen sanoessaan. Varmistin kuitenkin Iidalta saisiko hän osallistua. "Jos jalka ei ole niin paha, että siihen sattuu,mutta jos kenkä puristaa ei hän saa osallistua",Iida oli sanonut. Tyttö pääsi tunnilleen ja pian koko talli oli tyhjä kaikesta hälinästä. Kuului vain tyytyväisten hevosten rouskutus.

Miinaa ei oltu otettu tunnille, joten kerkeisin hoitaa sitä vielä. Otin sen käytävälle ja annoin sen odottaa hetken sillä välin kun hakisin harjat. Tömistelin satulahuoneeseen hyräillen. Ensin en kiinnittänyt huomiota tyttöön joka istui tuolilla, mutta sitten tajusin sen olevan sama tyttö, jonka jalkaan oli sattunut. Tervehdin häntä iloisesti: "Ai hei! Mites et ookaan tunnilla?" Samassa tajusin että tyttö itki, joten jotain pahaa oli sattunut. Istahdin tytön viereen ja kysyin: "No? Mitä on tapahtunu?" Hän niiskautti ja kertoi pudonneensa. Jalkaan oli sattunut niin ettei hän pystynyt jatkamaan. Kysyin vielä miksi hän itkee, mutta hän ei vastannut. En halunnut tunkeilla, joten lähdin takaisin Miinan luo harjoineni.

Harjasin Miinan läpikotaisin ja letitin sille pari lettiä harjaan. Koska minulla oli tylsää, tein häntäänkin vielä letin. Siitä tuli itseasiassa aika hieno, joten annoin sen jäädä, vaikka muut letit purinkin.

Olin vienyt Miinan takaisin karsinaansa ja palannut tallitupaan läksyjen kimppuun. Niitä oli vieläkin rutkasti jäljellä. Äidinkielen aineen kirjoitin Miinasta ja uuden tempun opettamisesta. Terveystiedossa piti kertoa omasta, tai jostain harrastuksesta. Valitsin tottakai ratsastuksen. Tehtäviä jäi kuitenkin jäljelle ja päätin tehdä loput kotona.

Ratsastustunnin päätyttyä menin auttamaan tuntilaisia varusteiden riisumisessa. Kovin moni ei tarvinnut apua, joten sain suurimmaksi osaksi istua penkillä lueskellen lehteä. Yksi oppilas kuitenkin muistui mieleen. Olin istunut jo jonkin aikaa tuolilla, kun aloin kuulla kiroilua karsinasta. Oppilas kiroili ponille sen olevan S******n typerä. Sitä jatkui hetken aikaa ja päätin käydä huomauttamasta asiasta. Kun astuin karsinaan, tajusin että ratsastaja kiroili satulalle. En voinut olla hymyilemättä. Huomautin kuitenkin asiasta ja autoin tyttöä ottamaan satulan pois.

Ratsastajien lähdettyä kävin tarkastamassa miltä satulahuoneessa näyttää. Muutama satulavyö oli avattu väärältä puolelta,jokuset suitset oli jätetty huolimattomasti ja pari suojaa oli heitetty rapaisena paikalleen. Korjasin satulavyöt oikein ja järjestin suitset. Hain kovan harjan ja harjasin suojat puhtaiksi. Lopuksi asettelin ne nätisti paikoilleen.

Hengailin vielä hetken tallituvassa jutellen muille hoitajille. Kerroin siitä, miten olin opettanut Miinan irvistämään. Minut kuitenkin keskeytti valtava tööttäys. Kaikki hämmästyivät ja päätimme lähteä ottamaan selvää asiasta. Harmikseni huomasin sen olevan isäpuoleni, joka oli tullut hakemaan minua. Aina vanhempia sai hävetä! Muutama tirskahteli ja käski kertomaan isäpuolelleni ettei tallilla saanut pitää kovin kovaa mekkalaa. Mutisin jotain vastaukseksi, sanoin heipat muille ja hyppäsin auton kyytiin.

-Tästä tuli vähän sekava.. no mut oli tosi kiva lukee sun kommenttia tosta viime hoitokerrasta!  Päätin taas suhertaa jotakin ja löysin uuden ohjelman ja sutaisin kokeiluksi. Värittää vähän tätä tarinaa.



// Ei tää kyllä erityisen sekava ollu, kiva luettava taas, mukavan pitkiä tekstejä sä kyllä kirjotat, kiva niin, niitä onkin kivempi lukea ja helpompi tietyllä tavalla kommentoidakin, kun on niin paljon asioita joista huomauttaa, kommentoida. Voi eikä, ei oo matikka mullekaan helppoa, onneks Mila auttoi sua, teki tosi mukavasti sua kohtaan! : ) Pitäneekin kiittää sitä omastakin puolesta kun se muita noin avuliaasti auttaa! Ja täytyy kyllä suakin kiittää näin ahkerasta hoitamisesta sekä muiden auttamisesta tallissa, sehän on hoitajien tarkoitus, auttaa tallissa tunnille meneviä ja muita, jotka apua kaipaa - hyvä sä! Voi eikä tyttö raukka, eka nelli astuu sen jalalle ja sitten se tippuu sen selästä - gaash! Sillä ponilla riittää kujeita, - ja energiaa! Ihme Miina, miksköhän se ei halunnu ravata, kyllä se tänään tunnilla liikku ihan hyvin, ehkä se vaan testas ja tinttaili sulle 8) Kiitos satulahuoneen nopeesta siistinnästä - voi kun mä saankin sua nyyt kiitellä : D Toi kuva on ylkkä hellune ootte te vaa hellusii yhessä! 18v€ -Iida

Attachments:

[Salome]

Hölkkäsin kepein askelin tallille. Ilma oli lämmennyt jo niin, että olin vaihtanut toppatakin kevyempään. Aurinko lämmitti selkää saapuessani tallin pihalle. Huomasin, että suurin osa lumista oli jo sulanut. Jee, kevät oli tulossa!

Miina pällisteli karsinassaan astuessani sisään. "No heippa kulta",tervehdin ja se hörisi suloisesti. Pujotin sille päitset ja talutin sen käytävälle. Hain sen harjat ja aloin puunaamaan sitä. Harjasin sen ensin kokonaan huolellisesti löytämättä paljoakaan likaa. "arvaas mitä Miina? Tänään harjotellaan vielä pikkuisen sitä irvistämistä",juttelin sille puhdistaessani kavioita. Vasemmassa takasessa oli loskaa jämähtäneenä tiukasti kiinni. Sain työskennellä oikein kunnolla jotta sain sen irti. Olin ottanut mukaani punaisia kumilenkkejä. Letitin sen harjan pikkuruisille leteille ja kiinnitin kumilenkit niihin.

Talutin Miinan kentälle ja suljin portin. Päästin sen heti vapaaksi ja se kirmasi menemään hurjaa kyytiä. Sitten se pysähtyi yhteen kulmaukseen piehtaroimaan. Etsin kameran taskusta ja nappasin hyvän kuvan. Kauan Miina vain revitteli enkä halunnut pilata sen iloa. Vasta kun se oli rauhoittunut, kutsuin sen luokseni. Se tuli ravaten minua kohti. "hyvä tyttö", sanoin ja silitin tamman turpaa.

Edellisistä kerroista erottuen, en nyt käyttänyt keppiä, vaan elehdin pelkillä käsillä. Heilutin etusormeani sen suun edessä ja se avasi suunsa irvistykseen. Kehuin sitä ja annoin namin. Sitten menin metrin päähän ja toistin saman. Kolmannella kerralla menin viiden metrin päähän Miinasta ja heiluttelin sormeani. Hetkeäkään miettimättä se irvisti jälleen. "Hyvä tyttö", kehuin ja menin sen luo. Se hirnui iloisesti, kun annoin namin.

Teimme vielä pari pysähdysharjoitusta, jotka sujuivat hyvin. Miina oli kyllä tosi taitava! Päätin lopettaa vihdoin kun sillä oli hauskaa. Laitoin sille päitset takaisin ja talutin talliin. Harjasin sen uudelleen kevyesti ja tarkastin kaviot.

Siivosin Hurmauksen karsinan sen ollessa tunnilla. Se oli todella raskasta ja hikoilin kuin viimeistä päivää. Lopuksi kärräsin lantakasan kärryillä lantalaan. Vein kärryt paikalleen ja pidin lepotauon. Mutustin eväsleipäni ja join marjamehua. Ympärilläni pörräsi ärsyttävästi kärpäsiä, kaiketi yrittivät varastaa ruokani. Huidoin ja heiluin niin kovasti että eväsleipäni lensi käsistäni. "Oh", sanoi Luna, jonka päälle eväsleipä oli lentänyt. Punastuin korviani myöten ja pyytelin anteeksi. Tarjosin nenäliinaani, johon Luna pystyisi puhdistamaan enimmät liat. Hän kuitenkin katsoi sitä oudoksuen ja tajusin että sehän oli käytetty! Punastuin taas ja mutisin häpeissäni anteeksi. Hain vessasta vessapaperia ja ojensin Lunalle. "Nämä varmaan eivät ole kätettyjä", Hän töksäytti ja häpesin taas. Sanaakaan sanomatta lähdin vikkelästi paikalta.

Olin mennyt Miinan luo sen karsinaan istumaan. Se oli tuonut päänsä syliini ja olin alkanut rapsutella sitä. Kerroin sille kömmähdyksestäni Lunan kanssa ja se tuntui ymmärtävän. Silitin sen poskea ja annoin sille muutaman porkkanapalan. Se hamusi ne kädestäni ja kerkesin tuntea sen silkin pehmeän turvan. "Oot sä kyl hieno tyttö Miina", sanoin hempeästi. Rapsuttelin sitä ja kerroin, että seuraavalla kerralla aikoisin ratsastaa sillä ensimmäistä kertaa. "Mua vähän jännittää", myönsin tamman katsoessa minuun ruskeilla silmillään.

Olin lähdössä jo kotia kohti, kun kuulin Lunan huutavan minua. Käännähdin ja näin hänet suu kiusoittelevassa hymyssä. "Siitä sotkusta. Ei se mitään. Ei sun tarttee olla pahoillas, sillä mähän se olin joka kävin käsiks sun leipään", Luna sanoi pilke silmäkulmassa. Naurahdin ja pahoittelin vielä tapahtunutta.

Tästä nyt tuli tosi lyhyt No, mut kuiteski. Nappasinpa kuvankin Miinasta irvistämässä!


// Voi kun sulonen kuva Miinasta, ihana! :3 Kevät on tosiaan tullut (vaikka takatalvea huhutaankin) ihana aurinkoinen sää vallitsee meillä päin, jonka seuraksena melkein kaikki lumet on siis sulaneet, ah ihanaa! Miina tykkää tosiaa revitellä silloin kun luvalla saa, joten on ihan hyvä, että irtojuoksutat sen silloin tällöit otathan kummiski huomioon, että Miina käy tunneilla melko ahkerasti, että sillä on energiaa vielä juosta niillä. Toi temppu mitä oot miinalle opettanu on vaa hellunen : D Hhah voi eikä kiva, saada toisen leipä naamaan, mutta onneks Luna otti sen pelkällä hyvällä, ei se muutenkaan oo mikää hermoheikko, ei meistä kukaan, et ei tartte panikoida omista virheistä kyllä me autetaan ja nauretaan  mokille :'D 11v€ -Iida

Attachments:

[Salome]

Miina mutusteli heiniään saapuessani karsinaan. "Miina mitä sulle on tapahtunu", äimistelin hevosta. Koko tamma oli mudan peitossa. Oli varmaankin piehtaroinut laitumen kuraisimmassa kohdassa. "Apua. Mitenköhän mä saan sut puhtaaks", naureskelin. Hain sen harjat ja päätin harjata sen karsinassaan. Enhän mä kehtais sitä käytävällekkään viedä.

Aloin rapsutella mutaa irti ensin kaulasta ja sitten jaloista. Jalat olivat vaikeammat puhdistaa, sillä vuohisetkin olivat kuraiset ja inhottavan kosteat. Jouduin vielä puhdistamaan sen kaviotkin, jonka myötä olin itsekin älyttömän kurainen. Miinan jouhet olivat liimantuneet toisiinsa, ja niiden toisistaan irti saaminen vei tovin. Setvin niitä sormin, sillä se oli näppärämpää kuin vain harjata harjalla. Sitten harjasin vielä hevosen korvissa olevat mudat. Se oli hieman herkkä korvista ja ravisteli päätään niin, etten minä tällaisena tappina yltänyt niitä harjailemaan. Turhauduin jo niin, että päätin käydä hakemassa apua tallituvasta.

Mila oli menossa karman luo, Luna teki läksyjä, mutta Chappe tarjoutui auttamaan. Hän piteli Miinan päätä alhaalla sen aikaa, että sain puhdistettua liat pois. Kiitin Chappea avusta ja hän sanoi että jäisin vain palveluksen velkaa. Hymyilin ja aloin juttelemaan tammalle. "Oot sä kyl hieno tamma! Ja arvaas mitä, tänään mun ois tarkotus ratsastaa sul. Tietenki kuitenki kevyesti, ku oot tänäänkin tunnille menossa. Mutta on kyl aika jännittävää ratsastaa sulla ensimmäistä kertaa!" Miina kuunteli korva tarkkana jutusteluani samalla hamuten hiuksiani. " Hei miina, lopeta", hihitin yrittäen kuulostaa vakuuttavalta.

Menin satulahuoneeseen ja nostin nahkaisen satulan käsivarsilleni. Kannoin sen hevosen luo puhuen samalla rauhoittavasti. "Ei oo mitää hätää, Miina kulta. Tarviiko sun muka tätä pelätä?" Annoin Miinan ensin nuuskia satulaa ennen sen nostamista selkään. Silittelin samalla sen selkää jutustellen niitä näitä. Kun Miina lakkasi kiinnostumatta satulasta nostin sen tamman selkään. Se jännittyi ja oli valmis toimimaan. Jatkoin jutustelua ja rapsuttelin sen päätä. "Hieno tyttö ei oo mitään hätää", kerroin. Vihdoin kun se rentoutui hivuttauduin jälleen satulan luo. Laskin satulavyön mahan alta toiselle puolelle. Taputtelin tamman kaulaa ja kiristin vyön asteittain. Vain kerran se luimi, mutta muuten se oli kiltisti. Olin älyttömän tyytyväinen ja ylpeä Miinasta. "Tosi mahtavaa ", kehaisin ja annoin sille porkkanapalan.

"Kylläpä Miina on oikeasti ihana. Suitsien laittokin oli sujunut ongelmitta", ajattelin ja olin ylpeä tammasta. Vein Miinan kentän keskelle ja etsin katseellani koroketta. Sellainen oli kentän ulkopuolella ojassa. Jostain syystä en viitsinyt viedä Miinaa kentän ulkopuolelle. Kuitenkin joutuisin päästämään siitä irti hakiessani korokkeen ojasta. Kentältä se ei kuitenkaan voisi lähteä mihinkään karkuun. Toisaalta se voisi sotkeutua ohjiin. "Äh, mitä mä ny tähän hätään keksin", pähkäilin pitäen kiinni yhä tamman ohjista. Miina alkoi jo närkästyä. Se kuopi maata ja käänteli korviaan levottomasti. Olin jo päästämässä ohjista irti, kun huomasin Chapen tallin edustalla. "Hei Chappe! Mä tartteisin vähän apua. Viitsisiks sä tuua ton korokkeen tuolta ojasta?" Huusin kaukana kävelevälle tytölle. Hän nyökkäsi ja kävi hakemassa korokkeen. "Kiitti ny taas ku autoit! Mä en tiiä miten mä muuten oisin tonne selkään päässy", hihkaisin ja nappasin Chapen ojentaman korokkeen. "No nyt oot mulle kaks palvelusta auki", nauroi Chappe pilke silmäkulmassa ja lähti tepastelemaan talliin.

Nousin korokkeelle ja tartuin ohjista. Tartuin satulankaareen, jotta saatoin punnertaa itseni kyytiin. Loikkasin ja pääsin kuin pääsinkin Miinan selkään. Kokosin ohjat käteeni ja laitoin toisenkin jalkani jalustimeen. Puristin kevyesti pohkeilla ja Miina käveli rauhallisesti pitkin kaviouraa. Annoin sen ensin kävellä pitkin ohjin pari kierrosta. Pidin pohkeet kaiken aikaa tamman kyljissä, jottei se pääsisi livahtamaan kentän keskelle. Painoin vasemmalla pohkeella ja käänsin sisäohjaa aavistuksen verran. Sain Miinan kääntymään ja ohjasin sen voltille. Voltti ei ollut kovin symmetrinen ja teimmekin heti perään uuden. Suurensin volttia sisäphkeella puristamalla ja Miina totteli nätisti. Päätin ottaa ravia yhden pitkän sivun verran. Puristin pohkeilla ja Miina alkoi innoissaan ravata. Tunsin kuinka se polki jalkansa hyvin alleen ja tein pieniä puolipidätteitä ja sain Miinan kaartamaan kaulansakin kauniisti. Kevensin tottuneesti Miinan ravatessa rentona koko pitkän sivun ajan. Lyhyen sivun alkaessa pidätin ohjilla, mutta Miina ei hidastanut. Se ravasi vieläkin ja tein monta puolipidätettä ennen kuin se suostui hidastamaan. Löysäsin ohjia ja annoin sen kävellä vielä puoli kierrosta. Tein yhden pysäyksen ennen kuin käänsin tamman kentän keskelle. Halasin sitä ja rapsutin sitä harjan tyvestä. "Tosi hienosti meni, Miina", kehuin sitä ja laskeuduin alas.

Vein Miinan perässäni talliin. Laitoin sen käytävälle ja otin ensin siltä suitset pois, jotta voisin pistää sille päitset. Huutautin kuolaimet kraanan alla ja rappasin kynsillä likaa pois. Vein suitset paikalleen ja sitten olikin satulan vuoro. Avasin satulavyön ja laskin sen pikku hiljaa toiselle puolelle. Sidoin satulavyön jalustimen kanssa samaan pakettiin. Huomasin kuinka Miina jännittyi minun nostaessa satulaa pois sen selästä. En vielä ollut saanut satulaa pois, kun Miina hypähti yllättäin sivuun. Satula putosi pois sen selästä tallin lattialle ja Miina säikähti kolahdusta. Se hypähti uudestaan sivulle, tällä kertaa minuun päin. Nappasin sen päitsistä kiinni ja toistelin : "Sooo, Miina ihan rauhassa. Ei oo mitään kamalaa tapahtunu."
Kun Miinan hengitys oli tasaantunut, nostin Miinan satulan maasta ja tarkastelin oliko se vahingoittunut. Ei onneksi! Vähän siinä oli mutaa, mutta sen saisi helposti pyyhkäistyä pois. Suoristin satulahuovan käsivarsilleni ja kannoin sen satulahuoneeseen. Nostin sen paikalleen ja palasin Miinan luo. Harjasin sen kevyesti ja vein karsinaan. Hellittelin sitä siellä hetken ennen kuin läksin tallitupaan.

Tallituvassa oli äänekästä, kun kaikki puhuivat toistensa suihin jos mistäkin asioista. Chappe jutusteli Lunan kanssa pöydässä ja tunki suuhunsa paraikaa keksejä. Yhtäkkiä häneltä putosi kahvikuppi lattialle sellaisella rytinällä, että kaikki hiljenivät. Ryntäsin heti hakemaan luudun ja aloin hankaamaan lattiaa puhtaaksi. "Kiitos ku tulit auttaa", Chappe sanoi keräillen mukin sirpaleita pöydän alta. Jatkasin luuttuamista ja kuittasin lyhyellä lauseella: " Nyt mä kai oon maksanu mun velat." Chappe naurahti ja sanoi: "Todellakin! Mut oikeesti kiitti kauheesti."

Istuin näpräilemässä puhelintani satulahuoneessa vielä kuuden aikaan. En millään jaksanut lähteä kotiin, sillä ulkona oli kylmä ja alkoi hämärtää. Äiti laittoi viestiä että milloin olisin tulossa. Huokaisin ja lähdin laiskasti kävelemään ulos tallista. Juuri kun olin sulkemassa oven, kuulin kuinka Miina hirnahti. "Heippa vaan Miina!" Huikkasin ja lähdin astelemaan kotia kohti.

Joo mä tota oon miettiny että voisinko ottaa toisenkin hoitsun? Koska tykkään kamalasti näitä kirjotella ja aikaa löytyisi mielestäni kahdellekin. Voihan sen toki lopettaakin, jos tuntuu hankalalta. Mut joo, mitä oisit mieltä?

// Hyvinhän se teidän ratsastus sujui! Kiva huomata, että sä oot noinkin kärsivällinen ja annat miinalle aikaa, niin ratsastuksessa kuin varustuksessa, varsinkin satulan kanssa. Vahinkoja sattuu, eli se satulan tippuminen ei ollut niin iso juttu, vaikka Miina sitä säikähti, hyvä vaan ettei teistö kumpikaan loukkaantunut! Kiitos Chapelleki ku autto sua, mit tosiaan kun näin miinan päivällä tarhassa mä en voinut muuta ku sääliä sua, siinö oli varmaa iha hirvee työ :'DD Kivasti otat mukaan muita tallilaisia, se saa tarinat tuntumaan ihanan aidoilta ihan ku ratsastuskoululla konsanaan ; ) 17v€ -Iida

[Salome]

Tallustelin tietä pitkin puhelin kädessä. Nappasin muutaman selfien, jotka onnistuivat joten kuten. Olin niin keskittynyt ottamaan kuvia, etten huomannut moottoripyörää, joka huristi takaani. Se tuli järkyttävän kovaa tosi läheltä minua. Säikähdin niin kauheasti, että horjahdin viereiseen ojaan. Vierin alas ojaan viettävää rinnettä. Hetkessä pääni kolahti isoon kiveen ja silmissäni sumeni.

"Salome!" Joku kiljui kimeällä äänellä. "Herää!" Huusi toinen ääni. Äänet kuuluivat kuin kaukaa. Sitten äänet vaimentuivat ja ilmeisesti pyörryin taas. Uneksin Miinasta ja siitä että kävisimme ratsastusretkellä. Ratsastaisimme vuorelle ja laukkaisimme alas viettävää rinnettä. Voi ei, edessä on rotko. Vauhtia ei voinut pysäyttää. Juuri rinteen reunalla Miina teki äkkikäännöksen, mutta minä lensin toiseen suuntaan. Rotkoon. Säpsähdin painajaisesta. "Jalka liikahti!" Kiljaisi joku ärsyttävällä äänellä. Olkapäätäni tönittiin ja aloin heräillä. Maistoin suussani kylmän mutaisen ruohon. Päätä kivisti, mutta muuten olin kunnossa. Avasin silmäni ja katselin toisia silmäpareja. Iida, Chappe, Mila ja Pihla katsoivat minua huolestuneena. "Mitä sulle on tapahtunu?" Kysyi Pihla kimeällä äänellä. "Sattuuko sinuun?" Huolehti Iida. "Voimme nostaa sinut, tai jos olet kunnossa voit nousta itsekin." Nyökkäsin ja punnersin itseni istumaan. Koko joukko tuijotti minua kauhistuneena. "Sun. Sun päästä TULEE VERTA!" Huusi Chappe ja osoitti ohimoani. Tunnustelin kasvojani ja huomasin kostean noron. Katsoin sormeani ja se oli verestä punainen. Iida kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki kasvojani. Nousin hoiperrellen seisomaan ja muiden tukemana pääsin tallille.

Istuin tallituvassa viltti käärittynä ympärilleni ja siemaisin kaakaota. Iida oli soittanut äidilleni ja kertonut tapaturmasta. Kotona ei kuitenkaan ollut ketään vahtimassa jos pyörtyisin, joten äiti oli pyytänyt että saisin jäädä tänne siksi aikaa. Hän tulisi myöhemmin hakemaan minut. Oloni oli hieman vielä hutera ja päähän sattui enää vain vähän. Verta ei enää tullut ja minulla olikin otsassan nyt Nalle Puh-laastari. Lueskelin hevoshullua ja kuuntelin musiikkia. Chappe ja Mila istuivat vieressäni sohvalla ja kuuntelivat hekin musiikkia. Join kaakaoni loppuun ja kävin hoiperrellen viemässä kupin astianpesukoneeseen. Lösähdin takaisin sohvalle. Yhtäkkiä minua alkoi tympiä. Olin tullut hoitamaan Miinaa, mutta täällä minä vain lekottelin. Tarkistin etteivät Chappe ja Mila huomanneet kun nousin ja pistin takkini päälle. "Mihin sä meet ?" Mila kysyi. "Käyn vähän tervehtimässä Miinaa ja jos niin huolettaa tulkaa mukaan", sanoin äkäisemmin kuin olin ajatellutkaan. He kohauttelivat harteitaan astuessani tallituvasta.

Tärisin kävellessäni Miinan karsinalle. "Hrrr, miks täällä on näin kylmä", mumisin itsekseni. Saavuin tamman karsinalle ja se otti minut vastaan iloisella hörinällä. "No, heippa tyttö, oliks sulla ikävä?" Kuiskailin Miinalle. Se laski päätään sen verran, että saatoin rapsutella sen turpaa. "Voi minua hölmöä. Menin sitten telomaan itseni sun hoitopäivänä!" Naurahdin lempeästi. Rapsuttelin tammaa ja annoin sille porkkanapalan. Haahuilin menemään satulahuoneeseen ja nappasin harjapakin. Kävelin vähän pökerryksissä Miinan karsinalle. "Ehkäpä on parempi, jos mä hoidan sut sun karsinassa. Nii et pääse karkuun jos vaikkapa tuolla käytävällä kaatuisin just ku oisin sua kiinni laittamassa", höpisin hiljalleen. Kaivoin harjojen seasta pehmeän harjan ja aloin sukimaan Miinaa. Se laski päätään niin, että pystyin harjaamaan sen kaulan hyvin. Olin juuri kurkottelemassa Miinan selkään, kun minulle tuli paha olo ja alkoi huimata. Nojasin Miinaan sen seisoessa rauhallisesti heiniä syöden. Kun huimaus loppui, kehuin tammaa sen rauhallisuudesta. Ajattelin puhdistaa myös kaviot. Hieman epävarmasti koukkasin sen jalan maasta ja aloin puhdistaa. Miina töytäisi minua takapuolesta ja lennähdin eteen päin ja kavio kirposi otteestani. "Miina! Voi hassu", hihitin heinien seassa. Nousin pystyyn ja pyyhin enimmät pois. "Vai aatteliksä vähän kiusata mua, hä? " Naurahdin ja taputtelin sen kaulaa. Puhdistin vielä kaikki kaviot ongelmitta. Ei niissä suurempia likoja ollut, puruja ja multaa vain. Rapsuttelin Miinaa samalla kun sesöi heiniään. "Oot sä kyl hieno tyttö! Mut et saa tulla mustasukkaseks jos pääsen Juttaakin hoitamaan, kato ku käyn mä suaki sitte hoitamassa, ihan varmasti käyn!" Lupasin tammalle.

Kuulin auton tööttäyksen ulkoa ja lähdin suunnistamaan pihalle. Huomasin äidin loisteliaan auton tallimme pihassa. Kröhöm.. Tarkoitan siis vanhaa ruosteista volvoamme. Äiti kävelee minua vastaan ja levittää kätensä syleilyyn. "Voi äitin pikku kulta! Mä olin kyllä niin huolissani, soitinkin monta kertaa. Mikset muuten vastannut?" Äiti hölisi. Vasta silloin minulle tuli mieleen, että puhelimeni oli jäänyt ojaan. Se oli varmaankin ihan rikki. Selitin äidille samalla kun ajoimme tietä, jota olin tallille tullut. Ajoimme hiljaksiin, jotta ehtisin ilmottaa paikan. "Tämä se on! "Huusin ja näin kiven johon olin pääni lyönyt. Äiti pysäytti auton ja kapusin sen kyydistä. Astelin rinnettä alas ja näin puhelimeni ojassa. Nostin sen ja se oli aivan märkä. "Uusi kosketusnäyttöni", inahdin harmissani. Juoksin takaisin autoon äidin viereen. "Se on ihan pilalla. Ei se edes käynnisty!" Inisin äidille. Hän laski kätensä hartoilleni. "No sinullahan on pian synttärit. Ostetaan sulle sitten uus. Ota se muistikortti ja simkortti pois ja pistä ne johonkin kuivumaan. Silleen saat osan numeroista ja kuvista säilöön", äiti rauhoitteli. Ajoimme mutkaista tietä kotiin ja äiti syötti minulle paljon jäätelöä. Sain loikoilla sohvalla ja katsella elokuvia.

-hehe ;D sattuu vieläkin vähän päähän, mutta otan särkylääkkeit. Pian taas hoitamaan Miinaa!


// VOI EIKÄ IHAN KAUHEETA D: Miten sä ny sillai kaatumaan menit, lyömään pääs ja rikkomaan puhelimes - oikea epäonnen päivä! Onneks miina piristi sua olemalla mukavalla tavalla leikkisä, sun kannattaa ottaa rauhallisesti ens kerralla ku tuut tallille ja kattoo minne kävelet ja mihin pistät jalkas D: Onneks meitä oli paljon, jotka ehti auttaa sua ja vahtia sua, ettet såä vaa pökertyis : D Pointsit meille! 12v€ -IIda

[Salome]

Poni karkuteillä osa 1/2

Kävelin tallille Aleksin kanssa tekstaillen. Kysyin haluaisiko hän tulla tallille joku päivä. "Joo voin mä, mut vaan jos säkin oot siellä!" Hän vastasi ja hykertelin itsekseni. Olisihan se aivan loistavaa, jos Aleksikin alkaisi käydä tallilla säännöllisesti ja saisi oman hoitohevosen. Se tosin olisi ehkä liian hyvää ollakseen totta. Olisi kuitenkin hauskaa jos hän kävisi tallilla silloin tällöin. Silloin meillä olisi yhteinen harrastus ja näkisimme useammin.

Tallustin pihaan ja naputtelin tekstaria. Kuulin kavionkopsetta jostain melko kaukaa. Samassa kuulin myös huudon: "Ottakaa Dana kiinni!" Yllättyneenä katsahdin eteeni. Musta pieni poni ravasi kiihdyksissään minua kohti. Riimunnaru heilahteli vaarallisesti sen jalkojen lomassa. Se kaarsi vasemmalle poispäin minusta. Loikkasin sen eteen ja heilutin käsiäni. "Sooo, pysähdy tammaseni!" Villisti se kaarsi ohitseni ja pyrähti laukkaan. Tie vei maantielle. Silmäkulmastani huomasin Iidan juoksevan läkähdyksissään minua kohti. "Ota se kiinni" hän kähisi. Tungin kännykän taskuuni ja lähdin juoksemaan maantielle päin. Poni nelisti kymmenisen metriä edelläni. Jos se ehtisi autotielle, sille voisi käydä huonosti. Jatkoin juoksua vaikka olinkin itse puhki. Minun olisi pakko saada Dana kiinni, tai se saattaisi hypätä auton eteen ja katkaista jalkansa.

Huohottaen juoksin yhä risteytysponin perässä. Vauhtini hidastui, toisinkuin Danan. Se laukkasi hurjaa vauhtia ja kääntyi seuraavasta risteyksestä oikealle. Hienoa, maantielle! Kiristin tahtia ja käskin jalkojani liikkumaan. Se oli kääntynyt kulman taakse enkä enää nähnyt sitä. En voinut pitää hengähdystaukoa, vaan ravasin tamman perään kulman taa. Näin jälleen ponin ja yritin huudella sitä, turhaan. Juoksin tamman perässä ja aloin saavuttaa sitä, sillä sen vauhti alkoi hiipua. Se hidasti hiljalleen raviin ja hölkkäsin ihan sen kannoilla. "Dana pysähdy!" Huohotin ja tamma hidasti. Se kääntyi katsomaan minua ja käveli viereeni. Varovasti yritin napata kiinni sen jaloissa liehuvasta narusta. Sain kuin sainkin siitä kiinni, mutta siitä se sitten alkoikin. Dana heilautti päätään ja kiskaisi niin, että käteni oli revetä. Se alkoi kiristää tahtia ja itse vain roikuin mukana. Juoksin sen rinnalla ja kiskoin sitä pysähtymään. Edes Dana ei voinut vastustaa, vaan hidasti. Se puhisi ilmaa sieraimistaan ja jännittyneenä katsoi ympärilleen. Maiskautin ja nykäisin narusta. Se alkoi kävelemään, vaikkakin säikkyi jokaista pientä oksan rasahdusta. Hetken sujui hyvin, mutta sitten tuli se pirskatin auto. Musta mersu kaahasi perä heiluen mutkassa. Se ei hidastanut hevosen nähdessään, vaan päin vastoin lisäsi vauhtia ja kaiken lisäksi tööttäsi. Dana kauhistui ja kavahti pystyyn. Se puhkui ja halkoi etusillaan ilmaa. "Dana!" Kiljaisin ja kiskaisin narusta. Se laskeutui ja yhdellä pienellä pukkihypyllä se sai otteeni kirpoamaan. Se laukkasi vaarallista vauhtia melko liukkaalla tiellä. Se kääntyi mutkasta tallille ja katosi näkyvistä.

Sydän pamppaillen hölkkäsin mutkaan. En kuitenkaan nähnyt Danaa saati Iidaa. Toivoin kovasti ponin laukanneen tallille. Saavuin tallin pihaan ja vilkuilin hermostuneena ympärilleni. Aitausten luona huomasin Iidan kamppailemassa Danan kanssa. Hän yritti saada pystyyn nousevaa ponia ruotuun. Luojan kiitos poni oli tallessa! Lysähdin likaiseen maahan polvilleni. Kädet olivat edessäni ja huohotin raskaasti. Keuhkoihin sattui, sillä olinhan yhtäkkiä vain pyrähtänyt juoksuun. Kelailin tapahtumasarjaa mielessäni. Vaivalloisesti nousin pystyyn huomaten ettei Iidaa tai Danaa ollut näköpiirisä. Lönkyttelin tallille ja kurkistin tallitupaan. "SALOME! Olit kuulemma jahannu Danaa!" Huusi Isla iloisena tulostani. "Joo", puhisin ottaessani kenkiä pois hikisin käsin. Lösähdin sohvalle Chapen ja Islan pommittaessa minua kysymyksillä. Vastasin suurpiirteisesti ja lyhyesti, sillä olin tosi väsynyt. Huokaisin ja tarkastin Whatsappin. Ei viestejä. Suljin silmäni ja yritin levätä, mutta hiljaisuutta ei kestänyt pitkään. " Voi salome! Kiitos kamalasti ku nappasit Danan. Se oli normaalia hurjempana ja pääsi otteestani. Onneks sait sen ajettua takaisin. Ties mitä ois käyny jos se ois päässy riehumaan tielle autojen sekaan. Muutenki jo hirvitti kun sillä liehui se naru vapaana", tallitupaan saapunut Iida pulisi. Sain puserrettua vastaukseksi: "Eipä mitään."

Herätessäni sohvalta kuulin tuttua naurua. Katsoin pöllämystyneenä ympärilleni mutten nähnyt ketään. Ääni kuului vaimeampana ja tajusin sen tulleen tallista. Yhtäkkiä oven kahva napsahti ja sisään astuivat naureskellen...

-jatko-osa tulee pian


//Hahah voi ei siinä tulikin sitten parin päivän treeni, kun joudut Danan perässä juosta, se ponipirulainen D:

[Salome]

Poni karkuteillä osa 2/2
-Jatkoo.

Yhtäkkiä oven kahva napsahti ja sisään astuivat naureskellen Aleksi ja Charlotta. He eivät huomanneet minua kävellessään keittiöön. Hipsin sohvalta naulakoille ja pistin takin päälleni. Varovaisesti vedin vetskarin ylös ja raotin ovea. Viimeiset sanat jotka kuulin olivat: "Et sitten kerro mitään Salomelle!"

Mitäköhän oli tapahtunut? Ei kai Chapella ja Aleksilla ollut jotain meneillään? Toivottavasti ei. Vaikka luotinkin Aleksiin, olin silti epävarma. "Äh, en saisi ajatella tollasia", mumisin ja kävelin satulahuoneeseen. Koukkasin harjat ja tallustin puoliverisen karsinalle. "Moi Miina! Mulla onki ollu kauhee ikävä sua", puhuin ja halasin tammaa oikein kunnolla. Se painoi päänsä olalleni ja hörähti. "Voi hassu!" Hihitin ja päästin siitä irti. Kaivoin laatikosta tutun harjan ja aloin puunata Miinaa. Sitä harjatessani yritin unohtaa kaikki murheet. "Miina olisi aina tukenani", ajattelin selvittäessäni hevosen harjaa. Letitin sen tumman harjan pikkuruisille leteille ja tein niistä sykeröitä. Halusin kokeilla jo valmiiksi, miten sen harjan voi laittaa nätiksi kisoihin. Otsatukkaan taiteilin kaksi sykeröä. Osa harjasta jäi hapsottamaan tyhmästi ja mietin kuumeisesti miten ne saisi piiloon. Nappasin kuminauhan pussista ja kieritin uuden kierroksen. Tökin hapsottavat jouhet sen väliin ja pian se näyttikin siistiltä. Putsasin sen pään ja kuurasin korvien takaa. "Wautsi!" Ihastelin Miinaa. Se näytti nyt oikealta kilpahevoselta. Farkkujeni takataskusta nappasin puhelimen ja otin pari kuvaa. Silitin tamman kaulaa ja kehuin sitä nätiksi.

Avasin maneesin valtavat ovet ja pujahdin Miina perässäni sisään. Olin pistänyt sille päitset ja tekisimme jälleen maastakäsin harjoituksia. Kävelimme ensin pari kierrosta niin, että tamma oli kiinni. Seuraavaksi taivuttelin sitä volteilla ja se askelsi kevyesti ja tahdikkaasti. Teimme pysähdyksiä ja peruutuksia. Jouduin heiluttelemaan riimunnarua sen lavan edessä ennen kuin se suostui peruuttamaan. Otimme ravia ja Miina seurasi kuuliaisesti. Irrotin klipsin antaen sen seurata minua vapaasti. Teimme helppoja harjoituksia, kuten pysähtyminen ravaaminen ja käyntiä meneminen. Tamma seurasi noin metrin taaempana, mutta kuitenkin seurasi. Kehuin sitä ja annoin sillä namipalan. Siirryimme hieman vaikeampaan, etuosakäännökseen. Laitoin klipsin takaisin, sillä muuten se voisi mennä painetta pakoon. Painoin kevyesti sen kylkeä niin, että se astui kaksi askelta minusta poispäin. Toistin saman uudestaan ja kehuin sitä vuolaasti. Pian olimmekin kierähtäneet toiselle puolelle. Irrotin narun ja päätin kokeilla ilman sitä. Painoin jälleen kevyesti, mutta tällä kertaa Miina astui eteenpäin. Otin sen päitsistä kiinni ja sanoin: "Sooh, ei lähetä mihinkää." Peruutin sen samalle paikalle ja jatkoin harjoitusta. Painoin kovemmin ja Miina totteli. Se astui sivuaskelia etujalkojen talloessa paikoillaan. Vaikka välillä se astuikin eteen tai taakse, kehuin sitä silti vuolaasti. Lopettelimme harjoituksia, kun ratsastajia valui maneesiin hevosineen. "odottakaa hetki! Miina ei oo vielä kiinni!, huutelin, mutta huuto kaikui kuuroille korville. Kolme ratsastajaa taluttivat hevosensa maneesin keskelle ja alkoivat mittailemaan satulavöitä. Miina tanssahteli lähelläni ja kierteli hevosia häntä pystyssä. "Sooh Miina", rauhoittelin ja kävelin lähemmäs. Se oli melko vauhkona muista hevosista, kaikki eivät olleet sille yhtä tuttuja. Harppasin sen viereen ja kiinnitin klipsin. "hieno tyttö", kehuin ja silitin sen kaulaa. Taluttaessani sitä maneesista, se vain vilkuili hevosia takanaan korvat pystyssä ja häntä ylhäällä.

Talliin päästyämme laitoin Miinan kiinni käytävälle. Harjailin sitä hetkisen ja puolella korvalla kuunnellen kuulin satulahuoneesta: "Onko sen kaappi tää?" Kuiskutti Aleksi jollekkin toiselle. Kuuntelin harjaillessani, enkä malttanut olla käymättä satulahuoneessa, kärsimätön kun olin. Vaivihkaa kurkistin oven raosta huoneeseen. Chappe ja Aleksi pistivät jotain laatikkooni ja lähtivät tulemaan ovelle päin. Kauhuissani ryntäsin käytävälle Miinan luo ja onnistuin säikäyttämään raukan. "Anteeksi, ihan rauhassa" Tyynnyttelin hevosta. Näin kahden ihmisen loittonevan ulos tallista. Mitäköhän he olivat laatikkooni laittaneet? Ja miksi Aleksi oli Chapen seurassa? Pistin Miinan takaisin karsinaansa ja vein sen tavarat paikoilleen. Menin takaisin sen luo ja annoin sille vähän nameja. "Olit tosi kiva tänään Miina. Mä oon ilmoittautunu sun kaa kilpailuun ja toivon et se menee hyvin. Jos pääsen nii treenataa sitte torstaina, ku sulla ei oo sillon tunteja. Tai ihan pikkusia esteitä, ei mitään korkeita. Sähän hyppäät tosi korkeita, mutta mennää matalempia. Hyvää harjotusta sullekki ja opitpaha kattomaan mihin jalkas pistät", Naureskelin jutellessani Miinalle. "Mä en enää malta pysyä poissa mun kaapilta. Mun on nyt pakko mennä kattoo!"Tirskuin ja lähdin karsinasta. Kävelin satulahuoneeseen ja tuoleilla istuskeli tuntilaisia juttelemassa hevosista. Kuulin moottorin jyrinän ja tajusin Aleksin lähteneen. Tiesiköhän hän että olin tallilla? Miksei hän tullut tervehtimään minua? Kysymykset häilyivät päässäni avatessani kaappia. Siellä oli hupparini ja evääni. Kaivoin niiden alta ja löysin pienen paketin. Sitä ympäröi kullankeltainen nauha. Avasin nauhan ja paketin varovasti. Niiden sisältä paljastuivat kirje ja kaksi laatikkoa. Avasin kirjeen ja aloin lukea Aleksin rustaamaa tekstiä: "Moi rakas, en tiiä milloin luet tätä, mutta samapa tuo. Se sun kaveri Charlotta oli tosi kiltti ja neuvo mistä sun kaapin löytää. Tää päivä on se kun nähtiin ensi kertaa kutosluokan alkaessa. Mä muistan vieläki ku sä hymyilit mulle ja istuit mun viereen. Nää paketit on nyt pikku juttuja mitä halusin sulle antaa. Toivottavasti tykkäät: Aleksi?" Kyynel vierähti poskelleni silkasta ilosta. Hän oli nähnyt näin paljon vaivaa vuokseni ja minä typerys olin jo kehdannut epäillä häntä! Paloin halusta katsoa paketit ja avasinkin pienemmän. Siellä oli elokuvaliput reustaroituun versioon Titanicista. Ilahduin. Ensi lauantaina saisin käpertyä hänen viereensä ja pitää häntä kädestä pimeässä salissa. Söisimme popcornia ja istuisimme lähekkäin. "Voih", nyyhkäisin hiljaa ja avasin isomman paketin. Se oli täysin pehmustettu, joten jotakin oli upotettu sen syvyyksiin. Tongin pehmusteita ja löysin ihanan hopeisen kaulakorun, jossa oli puolikas sydän. Vieressä oli lappu, jossa luki näin: " Arvaa vaan kellä on toinen puoli!;D" Hihitin hiljaa. Olin niin onnellinen. Aleksi oli uhrannut aikaansa tullakseen tallille yllättämään minut. Siinä hän oli todellakin onnistunut! ?


Joo tästä tuli vähän lässy ;D. Ei oikeen ollu ideaa, ja jotenkin tää tarinan laatuki oli huono. Koitan panostaa seuraavaan enemmän!


// AAAAWW woi teitä kyyhkyläisiä :3! Kyllä sitä sopivissa määrin saa epäillä, kyllä mäki Reifriä epäilen välillä, varsinkin sitä jos se on ratsastanut niin kuin sano tai vastaavaa : D Miinasta tulee tosiaan heti paljon hienomman ja ylväämmän näkönen kun se pistetään laittamalla kuntoon, esim sykeröillä, ja esteheppanahan Miina on paras, joten kyllä teillä täytt hyvin sujua, varsinkin kun esteet on pienet, jotka Miina ylittää leikiten! Etuosakäännöksen m kyllä osaa, ainakin selästä käsin, mutta ehkä se oli sille hämmentävä maasta, hyvin teillä kyllä yhteistyö pelaa ! 14v€ -Iida

Attachments:

[Salome]

Sykeröitä näperrellen

Kuljeskelin tallin käytävällä tietämättä mitä tekisin. Miina oli tunnilla, eikä muista hoitajista näkynyt jälkeäkään. Jalkani veivät satulahuoneeseen, joka oli typötyhjä. Katselin varusteita, joista suurin osa loisti poissaoloaan. Myös Miinan varusteet oli viety, joten niitäkään en voinut puunailla. Karsina oli vielä melko puhdas, eli en sitäkään voinut siivota. Silmäni osui luutaan, joka oli hieman ränsistynyt, mutta kuitenkin käyttökelpoinen. Nappasin sen nojaamasta seinästä ja tallustin se kainalossani tallin puolelle. Vaikka lattia ei ollut edes likainen, lakaisin sen silti. Ne vähäiset oljen korret mitä lattialla oli, suuntasivat hevosten karsinoihin. Heiluin luuta kädessä koko tuntsarien puolen ajan, enkä meinannut huomata jonkun koputtavan minua olkapäästä. Käännähdin nopeasti ja epähuomiossa luuta lipsahti käsistäni. Se kolisi lattialle ja nostin sen vaivihkaa pystyyn. Taakseni ilmestynyt Mila seisoi yhä paikallaan. "Onko Miina tunnilla?" Hän kysyi. "Joo, enkä mä oikeen muutakaan tekemistä keksiny." Mila näytti miettivän hetken ennen kuin avasi suunsa. "No, jos sä haluut voin esitellä sulle mun hevosen, Karman. Ei kai tää luudan heiluttelu kovin tärkeää ole, vai?" Hihitin ja vein luudan satulahuoneeseen. Lähdin kulkemaan Milan perässä siirtotallille.

Siirtotalli oli pieni rakennus tallin lähettyvillä. Milan perässä kävellen saavuimme herran karsinalle. Suokki tuijotti meitä tuuhean otsatukkansa alta ilkikurisesti. "Sillä on selvästi pilkettä silmäkulmassa",tokaisin ja Mila artoikin heti kertoa kaikista hupaisista asioista, mitä hevonen oli tuusannut. "On se kyllä aivan uskomattoman hölmö!" Mila nauroi. Hän harjaili hevosta siinä minun sivusta katsellessani. Väliin juttelimme, väliin emme. Meillä oli kuitenkin viihtyisää ja kerkesin ajankulunkin unohtaa. "Eikös tunti ole jo loppunut?"Mila sanoi ja kohotti kulmiaan. "Eikä! On se!" Huudahdin vilkaistessani kelloa. Kolistelin siirtotallin ovelle ja huikkasin mennessäni: "Oli tosi kiva ku näytit Karman, mut mun pitää mennä ku lupasin auttaa niitä riisumaan varusteita!"

Tallissa oli jo täysi tohina käynnissä kun sinne ryntäsin. Nopeimmat olivat jo ottaneet varusteet pois ja jo harjailivat heppojaan karsinoissa. Muutama kuitenkin huudahti minut nähdessään kaipaavansa apua. Sain avata satulavöitä ja aukoa solkia, sekä pistää päitsiä hevosille. Yksi tyttö joutui lähtemään aikaisemmin, joten hoidin hänen hevosensa loppuun. Miinan ratsastaja oli jo tamman hoitanut ja jättänyt sen karsinaansa. Heti kun olin puhdistanut kuolaimetkin, kiiruhdin hoidokkini luokse. Kaappasin mennessäni kuminauha pussukan, koska päätin harjoiella sykeröiden tekemistä. Tamma rouskutti tyytyväisenä heiniään livahtaessani karsinaan. Se ei välittänyt, vaikka pujotin sille päitset ja vein käytävälle. Se oli varmaankin rasittunut tunnista ja halusi levätä. Harjasin sen vain kevyesti, sillä edellinen ratsastaja oli jo sen puhdistanut. Kavioita tarkastaessani löysin kuitenkin kiven, joka oli kiilautunut kengän ja kavion väliin. Minun täytyi rapsuttaa sitä koukulla oikein kunnolla, jotta se irtosi. Pakkasin harjat takaisin koriinsa ja nappasin kuminauhapussin. Otin sieltä pari kumpparia ja aloin tehdä pikkuruisia lettejä. Kun ne olivat valmiit, pyörittelin ne tiukoiksi sykeröiksi. Nyt niistä tuli siistit ja tiukat, paljon paremmat kuin edellisellä kerralla. "Sähän oot oikein nättinä!" Kehuin ja raaputin sitä otsasta. Annoin sen hamuta kädestäni muutaman namupalan, sillä olihan se tunnilla tehnyt melkoisen rupeaman. Vein sen karsinaansa ja jäin itsekin sinne sen seuraksi. "Kohta mä osaan tehä kisoihinki sulle kivat sykeröt, ku nehä on kuitenki aika pian. Mut torstaina mä tuun ja sit treenataa jotai pienii esteitä, että saisin vähän tuntumaa siitä millanen oot hypätä", rupattelin tammalle istuen karsinan nurkassa. Katselin kuinka Miina hamusi hiljalleen heiniä ja rouskutti niitä rauhallisesti.

Kuljin tallin käytävillä ja nappasin kuvia hevosista ja etenkin Miinasta. Olin varta vasten ottanut mukaani digikameran, jotta saisin täyttää kuvilla albumiani. Pyysin Milaa ottamaan minusta ja Miinasta yhteiskuvan ja siitä tuli aika kiva. Otin kuvia myös hoitajista, kuten Chapesta, Milasta, Pihlasta ja Lunasta. Iidankin sain tallennettua kuvaan iloisena illistämässä.

Myöhemmin kun olin lojunut tallituvassa jo kauan, päätin lähteä kotiin. Soitin isän hakemaan minua (sillä äidistä oli huonoja muistoja ;D) ja hän tulikin melko pian. Hyppäsin hämärällä pihalla auton kyytiin ja kun olin laittanut turvavyön paikoilleen, aloin selata kuvia. Osa niistä oli heilahtaneita, joten poistin ne. Suurin osa kuitenkin oli vain hauskoja kuvia, joista jäisi hyvät muistot!

Tulipas sitä "panostusta"..... ;D no kaikkea ei voi saada! Kuitenkin väkersin kolme kuvaa, jotka toivottavasti hyvittää tästä osan. Tää tarina oli nimittäin melko tönkkö ja sitäkin lyhyempi. D:



//mun täytyy vaan ihailla sun aktiivisuutta ja panostusta Miinaan, aivan ihanaa saada sut sen hoitajaksi (PK tulossa kisoista) <3 Tää(kin) tarina oli kiva luettava, joka eteni omalla painollaan, mut hei ikinä ei voi tallissa olla tylsäää se täytyy muistaa; aina voi lakaista (), siivota karsinoita, varusteita, siivota tallitupaa, auttaa seuraaville tunneille meneivä, leikkiä Mikin kaa : D ! Ihania kuvia susta ja Miinasta, sulla on kiva tyyli piirtää, söpön yksinkertanen Karmakin on tosiaan ihana tapaus, kiva kun Mila sen sulle esitteli, vaikka jutustelu vähän kankeaa olikin, mutta kyllä se siitä sitten alkaa luistamaan! 15v€ -Iida

Attachments:

[Salome]

Treenailua kisoja varten

Joo, tästä tuli taas vähän pitempi:D En oo nyt kauheen kummosta tarinaa keksiny, ku oon ihan täpinöissäni kun sisko on synnyttänyt tänää vauvan, ja musta tietty tullu täti! - ps. Älä säikähdä et Miina oli vähän hikinen;)

Mahanpohjassa kihelmöi kävellessäni tallipihaan. Tänään saisin toista kertaa ratsastaa Miinalla. Hyppäisimme pieniä esteitä, jotta saisin vähän tuntumaa millainen se on hypätä. Olimmehan me edelleen kuitenkin menossa kisoihin, jotka vain lähestyivät lähestymistään.

Kompuroin ja kaatua mätkähdin satulahuoneen lattialle. "Auuu!"Kiljuin kurkku suorana. Käteni oli liiskaantunut alleni kaksinkerroin ja siihen sattui kovasti. "Voi ei! Älä vain ole murtunut!"Huutelin itselleni. Jos käsi nyt menisi pahemmin, en voisi hoitaa, ratsastaa saati kilpailla. Vaivalloisesti nousin ylös ja tarkistin ettei kukaan huomannut. (Perus suomalaine:D) Ketään ei kuitenkaan ollut näköpiirissä, joten saatoin jatkaa toimiani. Terveellä kädelläni nappasin harjat ja rynnin Miinan karsinalle.

Tamma torkkui silmät ummessa pujahtaessani karsinaan. "No hei rakas, alkaisiks sä pian heräillä?" Kysyin ja silitin sen kaulaa hellästi. Miina räpsytteli ripsiään alkaessani harjaamaan sitä. Tällä kertaa en kuitenkaan jaksanut tehdä lettejä saati sykeröitä, sillä menisimme vain harjoittelemaan. Harjailin Miinaa kevyesti ja nostin kavion ylös nojaamaan kädelleni. Se oli täynnä puruja ja avustin hieman kädellä, jotta ne irtoaisivat paremmin. Neljän kavion jälkeen olin ihan puhki. En voinut mitenkään unohtaa että Miina oli noin isokokoinen, sillä sen kaviot painoivat ainakin tonnin verran. "Huhhuh. No, kohta mä haen satulan, eikä sun tarvii sit pelätä yhtään Miina. Se on ihan vaaraton ja otetaan ihan rauhallisesti, niin et säikykään yhtään."

Nostin satulan varovasti terveen käteni päälle, vaikka toinen käteni ei ollut enää kovin kipeä. En kuitenkaan halunnut rasittaa sitä, sillä muuten siihen voisi sattua kisapäivänä. Toiseen käteeni nappasin suitset ja läksin Miinan karsinalle. Ripustin suitset koukkuun, joka oli kiinnitetty karsinan oveen. Avasin oven ja köpöttelin sisään. Miina katsoi minua hieman epäröiden, muttei onneksi enää pelännyt. "Ihan rauhassa Miina, kaikki menee tosi hyvin." Silitin tamman selkää. Rauhallisesti laskin satulan sen selän päälle. Miina oli hieman jännittynyt, mutta seisoi paikoillaan. "Ei oo mitää hätää kultaseni", toistelin silitellen sitä kaulasta. Annoin sille makupalan, koska se oli tähän asti käyttäytynyt niin hienosti. Menin toiselle puolelle ja laskin satulavyön hiljaa alas. Kävelin jälleen Miinan kaulan ali toiselle kyljelle ja vedin vyön mahan alta. Kiinnitin vyön asteittain ja odotin tamman räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. "Soohh", tyynnyttelin hermostunutta hevosta. Miina kuopi hermostuksissaan ja sain kuin sainkin vyön kiristettyä. "Noni, hyvä!" Kehaisin ja annoin sen mutustaa namipalan. Se hamusi taskuani saadakseen lisää, mutten myöntynyt. "Et sä voi kaikkee saada hupsu! Mutta jos kentällä menee hyvin saatat saada lisääkin!" Hain satulahuoneesta Miinan suojat. Miina seisoi karsinan seinää vasten ja yritti hangata satulaansa sinne. "Eikä höpsö!" Toruin ja nykäisin tamman kauemmas seinästä. "Ihan älytöntä tuo tuommonen", naurahdin ja aloin kiinnittämään suojia sen jalkoihin. Otin suitset naulasta ja luikahdin takaisin karsinaan. Aukaisin poskihihnan päitsistä ja jätin ne sen kaulalle. Työnsin kuolaimet hevosen suuhun ja kiinnitin soljet paikoilleen. "Hyvä tyttö! Nyt mentiin."

Maneesin ovi aukesi kalahtaen ja Miina sävähti takanani. "Ihan rauhassa, tyhmä ovi vaan temppuilee." Sisällä maneesissa ei ollut muita, joten saimme harjoitella rauhassa. Olin hetkeä aikaisemmin käynyt kuitenkin rakentamassa muutaman esteen, joita voisimme kokeilla hypätä. Hain korokkeen ja punnertauduin sen avulla selkään. Miina seisoi rauhallisesti aloillaan sen aikaa, että saisin laitettua jalat jalustimiin ja koottua ohjat käsiini. Painoin pohkeeni kiinni sen kylkiin ja tamma lähti korvat hörössä eteenpäin. Ohjasin sen uralle ja annoin sen mennä pari kierrosta rauhallista käyntiä. Se näytti onnelliselta saadessaan venytellä kaulaansa. Seuraavaksi kokosin ohjat kunnolla käsiini ja kannustin Miinan raville. Se nosti pehmeän ja rennon ravin. Keventäminen sujui hyvin, vaikka Miinan suurissa askelissa oli omat haasteensa. Käänsin Miinan suurelle ympyrälle ja kannustin sitä ravaamaan reippaammin. Se toimi kuin kello ja teki täsmälleen miten olin pyytänytkin. (krhöm, jos olin pyytänyt oikein!) Ratsastimme suurta kahdeksikkoa muutamaan kertaan ja pyrin suurentamaan sitä kaiken aikaa. Kauheasti hieman vastustellen se siirtyi ulommas. Joka toisella ympyrällä kevensin ja joka toisen ratsastin harjoitusravilla. Harjoittelu tekikin hyvää, sillä alussa kun yritin istua mahdollisimman syvälle satulaan, jotenkin kummasti pompahtelin selässä. Siirryimme uralle ja ravasimme vielä hetken kevyttä ravia. Sitten hidastimme käyntiin ja löysäsin ohjia. Samalla suunnittelin mitä tekisimme seuraavaksi. "Jos vaikka laukataan..hmm,ja sit hypätään tota ristikkoo pari kertaa ja sit siirrytää noihi kolmeen isompaa.." Kierroksen jälkeen kokosin ohjat ja kannustin tamman reippaaseen raviin. Istuin syvälle satulaan ja oikaisin istuntaani. Kulmassa käänsin sen päätä aavistuksen sisäänpäin ja annoin laukkapohkeet. Se nosti hitaaan laukan ja minun täytyi antaa pohkeita kovemmin jotta tempo olisi riittävän nopea. Puoli kierrosta laukattuamme hidastin ja nostin uuden laukan. Annoin sen verran reippaat avut, että se nosti nopean, hyvin pyörivän laukan. Hiljensin vauhtia hieman ja kaarsin toisesta kulmasta klävistäjälle, jossa ristikko sijaitsi. Este lähestyi ja Miina laukkasi varmoin askelin sitä kohti. Ennen estettä annoin ohjaa ja pidin pohkeet kiinni. Miina loikkasi niin pienen loikan, ettei se edes tuntunut hypyltä. Jatkoin laukkaa lävitäjän loppuun ja hiljensin sitten raviin. Este oli ollut Miinalle kovin pieni, joten päätin kokeilla seuraavaa, 50-senttistä pystyestettä. Kulmasta nostin laukan ja käänsin Miinan kaarevasti kohti estettä, joka oli kentän keskellä. Joustavin askelin se lähestyi estettä ja hyppäsi epäröimättä sen yli. "Hyyvää", kehuin tammaa esteen jälkeen. Laukkasimme kierroksen ja tulimme esteen uudestaan. Päätin, että hyppäisimme vielä kerran 50-senttisen okserin, sekä 60-senttisen pystyesteen. Ensin käänsin leveyshalkaisijalle, missä sijaitsi pystyeste. Pidin pohkeet kiinni ja maiskautin hevoselle. Se harppoi pitkin askelin ja loikkasi esteen yli. Pysyin tasapainossa ja pääsin hyppyyn mukaan. Rapsutin Miinaa harjan tyvestä ja suuntasin seuraavalle esteelle. Käänsin pituushalkaisijalle ja edessämme häämötti mielestäni kamalan pelottava este. Nielaisin kuivasti ja kannustin Miinaa entistä enemmän. Se kiihdytti ja esteen edessä se ajautuikin liian lähelle ja pysähtyi äkillisesti. Tunsin kuinka takapuoleni irtosi satulasta ja lennähdin sen kaulalle. Tamma ei kuitenkaan laskenut päätään (onneksi!) ja pääsin kuin pääsinkin selkään. Tein päättäväisesti suuren voltin ja ohjasin esteelle uudelleen, tällä kertaa rauhallisemmassa tahdissa. Lähestyimme estettä ja valmistauduin loikkaan. Myötäsin ja pidin pohkeet kiinni Miinan liitäessä esteen yli korkeammalta kuin olisi tarvinnutkaan. "Hieno tamma!" Myöntelin hidastaessani raviin. Löysäsin ohjaa ja annoin sen hölskytellä rauhallisesti. Tällä kertaa pysyin helposti syvällä satulassa. Tein voltin ja Miina yritti kiemurella, joten parhaani mukaan koitin saada sitä kuuntelemaan apujani. Lopulta hioin suurpiirteisen voltin täydellisyyttä hipovaan ympyrään. Hidastin käyntiin ja annoin hevoselle pitkät ohjat. Kävelin kierroksen ja tulin alas. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin satulavyötä kahdella reiällä. Talutin Miinaa pari kierrosta, jotta saisin itsekin pienen loppuverryttelyn kankeille jaloilleni. Taapersin menemään jättiläisen edellä ja ohjasin sitä perässäni hiljalleen. "Hei, me ollaan tulossa tänne seuraavana!" Huikkasi joku tuntematon nainen, joka kaiketi tuli pitämään tuntia. "Joo, no tota jos ootatte ihan hetken niin päästään Miinan kaa lähtee. En mä muuta ku taluttelen sitä vaan kierroksen." Nainen suostui odottamaan, vaikka näyttikin kärsimättömältä seistessään hevosensa rinnalla naputtaen jalkansa kantaa maahan.

Kiinnitin Miinan käytävälle ja aloin riisua sen varusteita. Se oli myös vähän hikinen. (Ei paljoa onneksi!) avasin satulavyön soljet ja nostin satulan käsivarrelleni. Vein satulan paikoilleen ja palasin takaisin. Tunnustelin tamman selkää, joka oli paikoittain kostea. "Sinähän ihan hikeennyit!" Totesin ja aloin availemaan solkia. Heppoisesti otin suitset pois päästä ja vein ne takaisin naulaansa. Irrotin suojat ja harjasin niitä kovilla harjoilla, sillä ne olivat rapaiset ja hiekkaiset. Hiekka oli jämähtänyt tarra osiin, eikä se meinannut lähteä millään. Vaikka hankasin harjoilla kuinka, ei kaikki hiekat irronneet. Menin vessaan ja nappasin paperia, jonka kastelin vedessä. Sitä apuna käyttäen sain lopulta suurimmat hiekat vekeen. Harjasin Miinaa ja hiki lähti pian mukana pois. Selvitin sen jouhet ja päästin sen lepäämään karsinaan. Lisäsin ruokalistan mukaan sille hieman heinää, sillä se oli kuitenkin uurastanut. Jäin istuskelemaan Miinan karsinaan vielä tunniksi jutellen niitä näitä. "Sä olit kyllä tosi hyvä hyppääjä! Taivas, miten hyvin voidaan onnistua kisoissa! Kunhan vaan muistan pysyy ite mukana, myödätä ja pitää pohkeet kiinni, niin sähän hoidat loput", intoilin ja halasin tammaa. "Nyt mun pitää lähtee. Nähään ehkä huomenna!"

Ilta hämärsi jo ja tiellä oli vähän karmaisevaa kävellä. Oli kuitenkin melko lämmin ja ajattelemalla päivän ratsastelua ja yhdessäoloa, sain helposti huonot ajatukset karkotettua. Vasta kotimatkalla huomasin, ettei käteeni sattunut enää ollenkaan. "JES!" Huusin innosta. Pääsisin kisoihin ja nyt kun olimme vähän treenanneetkin, olisi se varmasti hauskaa.


//Onnea, tätiyden puolesta! Voi harmi sun kätes puolesta, muista kattoa mihin kävelet, koska kyllä niitä kynnyksiä löytyy tallista, varo vaaraa! 8) Hyvinhän teillä vaikuttaa sujuvan, joten hyvin mielin kisoihin vaan, niin kaikki sujuu hyvin! Ton pisimmän pätkän olis voinu jakaa lyhyempiin kappaleisiin, koska oli vähän tukki lukea ja rivit hyppi silmille D: Hyvää sun kirjoitusta oli taas kiva lukea,  niin kuin aina,  joten on vaan plussaa, et sä kirjottelet useesti! 17v€ - iida