Post by Iida on May 23, 2015 10:24:21 GMT 1
Vuhuuu tätä on odotettu, eikö vaan? Lähdetään koko tallijengin voimin maastoilemaan Yläkokon vihreisiin metsiin ja kuuntelemaan linnunlaulua. Iida johtaa letkaa ja perässä tulee Luca. Vetohevosena toimii Sanni ja perähevosena Lilkur. Maasto pidetään siis maanantaina 1.6. ja matkaan lähdetään noin 12 aikaan, päälle kahden tunnin reissusta on kyse. Mukaan mahtuu niin paljon kuin halukkaita on ja ulkopuolisiakin otetaan mukaan. Iida kirjoittaa pohjan ja siihen liittyy jotain helppoja kysymyksiä joihin vastata c: Kaikki yläkokon tuntiratsut on mukana, mutta ne pienimmät kannattaa suosiolla jättää talliin, jotta voidaan vähän reippaammin mennä!
Osallistujat:
Mila - Hoppalong Birdie, pullatiikeri.net/vaahterapolku/hevoset/hippu.html
Lisa - Ico Nora, lisanyksarit.suntuubi.com/
Sofia W. - Viisikon Hurmuriina, sofianratsutila.webs.com/sh/hurmuriina.htm
Paulo L. - Aschan Maruzel ox, ruiskukka.org/paulol/ruu.html
Luna - Acapella
Pierre - Petäjän Huithapeli, suomenpolle.webs.com/Huithapeli.htm
Lotte - Yläkokon Kirinä
Sofia - Bambino Piccolo, riveller.suntuubi.com/?cat=61
Julia - Glittrande Kryptonit SWE, jjulia.webs.com/kelmi.htm
Pohja:
Kesän avausmaastoon oli saatu mukava määrä kivalta vaikuttavaa porukkaa. Harjailin Sannia päätallin yksityispuolella ja juttelin Milalle, joka pisti kuntoon Hippua, joka korvasi Karman, jonka jalka ei edelleenkään ollut kunnossa. Ilma oli hieman kostea ja pari suurta sadepilveä leijaili kohti Yläkokkoa. Sanni oli kuorruttanut itsensä mutaan ja sitä olikin varsin kiva koittaa harjata pois, jotta kimo tamma näyttäisi edes hieman siistimmältä. Maastoon oli osallistunut 9 ratsukkoa itseni ja Lucan lisäksi, mikä oli varsin hyvä määrä. Mila hölisi minkä kerkesi ja naureskelin naisen kuiville vitseille Paulon kanssa, joka oli osallistunut hienolla arabillaan.
Tallissa oli täysi tohina, kun osallistujat juoksivat ympäriinsä, hakivat ja kuskasivat varusteita. Pierren suomenhevonen piti showta yllä kuopien ja kolistellen, eikä sitä ilmeisestikään huvittanut satulan laitto. Sofian tamma taas seisoskeli paikoillaan nuokkuen, eikä sitä kiinnostanut orin kukkuilut. Lunalla ei ollut Accen kanssa ihmeempiä ongelmia vaikka kuulinkin matalaa kiroilua tamman karsinasta kun kävelin ohi - maastoratsuksi Acce aika uhkarohkeaa.
**
Istuin pilkullisen ponin selässä, joka seisoi kaula korkealla katsellen kummastuneena uusia tuttavuuksia. Luna, suloinen blondi, kiskoi Accea eteenpäin oviaukosta, jonne lihava russponi oli jumittanut. Mukaan lähtenyt toinen russi vaikutti aikalailla yhtä hankalalta kuin Accekin, mutta vain ruunan muodossa. Lotte, öö olisko Tumpun hoitaja, nousi kevyen näköisesti Kirinän selkään, valinta yllätti mut, oisin luullu sen haluavan lähteä maastoilemaan sen halinallen kanssa mut no jaa ihan sama. Kirinää kiusasi mahan alla kärpänen jota se koitti takajalallaan potkia pois.
Iida nousi tuolin avulla Sannin selkään ja kiristi satulavyön. Nainen katseli hetken joukkoa, josta jokainen oli päässyt vihdoin selkään. ‘’Järjestys on mun jälkeen Ruu, Kirinä, Epeli, Nomppa, Hunni, Hippu, Bamse, Kelmi, Acce ja perässä Likka, mutta jos tulee häikkää peräpään kanssa eikä russit liiku tarpeeksi reippaasti saatte te, Julia ja Luna pitää sitten perää. ‘’
Kuuntelin puolella korvalla järjestyksen, sillä tiesin jo olevani viimeinen, mutta mikäs siinä kun näkymät eteenpäin oli mukavat.
**
‘’Sitten mennään.’’ huikkasin ja annoin Sannin lähteä liikkeelle. Ratsukot asettuivat omalle paikalleen taakseni ja matka saattoi alkaa kunnolla. Pihalla tuuli reippaasti, vaikkakin aurinko onneksemme paistoi. Sanni pärski tyytyväisenä, kun se tajusi pääsevänsä maastoon. Hevoset, jotka aamulla oltiin pistetty laitumelle huutelivat kaipaavia kutsuhuutojaan. Sanni vastasi joillekin ja joku toinen myös. Tamman askeleet oli reippaat ja sillä oli selvästikin halua mennä reippaasti, niin kuin yleensäkin.
Hiekkatien täytti kavioiden pehmeä kopse märkää maata vasten. Vilkaisin tilannetta taaksepäin. Takana näytti olevan leppoisa tunnelma, vaikkakin eteenpäinpyrkivä. Lucas piti edelleen perää, eikä se näyttänyt Likkaa haittaavan, että joutui mennä vähän hitaammin ponien perässä. Lucaksen katse oli harhautunut epämääräiseen paikkaan Lunassa, joka ratsasti toiseksi viimeisenä. Accen häntä nyki ärsyyntyneenä, kun Likka tuli liian lähelle. Bamsella, söpöllä pienellä ponilla näytti olevan energiaa, sillä se koitti omatoimisesti nostaa ravia omalla paikallaan. Samoin kuin Ruu, joka oli kirinyt Sannin perän kiinni, eikä se Sannia näyttänyt haittaavan.
‘’Auto!’’ huusin takana tuleville. ‘’Kaikki oikeaan reunaan!’’ ratsastin Sannin sivuun. Auto hidasti meidät nähtyään ja morjestin kuskia, joka oli jollain lailla tuttu, tosin pienessä kylässähän kaikki tuntee toisensa, ehkä mulla oli vaan huono nimipää.
‘’Ravataanko?’’ seuraavana tulisi loivasti nouseva pitkä ylämäki, joka oli kuin tarkoitettu ravaamiseen.
‘’Joo!’’ huusivat ratsastajat perästä. Painoin kantapäät Sannin kylkiin ja tamma ponnahti liikkeelle. Koko konkkaronkka lähti ravaamaan perässäni, Kirinällä ja Lotella näytti sujuvan hyvin samoin Hunnilla ja Sofia W:llä, jotka jäivät hieman jälkeen edellä menevästä Nompasta. Sanni heitti päätään, koska hidastelin sitä. Annoin hieman enemmän ohjaa ja tamma venytti pitkää valkoista kaulaansa eteenpäin. Joku tirskahti. Tie oli pitkä ja nousi varsin loivasti, joten ravaisimme pitkän matkan. Katsahdin taas taaksepäin. Russit piti hyvin omat paikkansa, sillä molemmat ravasivat reippaasti edellä menevän perässä, hyvä hyvä.
Ylämäki alkoi pikkuhiljaa tulla jyrkemmäksi. Sanni ravasi reipasta tahtia, muttei liian reipasta, jotta muut pysyivät perässä. Johku hevonen pärskähti takana. ‘’Prr.. rauhassa.’’ kuulin Paulon rauhoittelevan Ruuta, jonka siro pää näkyi välillä silmäkulmassani, kun arabi koitti päästä Sannin ohi. Mäki oli välillä ihan tasainen, mutta sitten tuli taas pieni töyssy hieman jyrkempänä.
Päästyämme mäen päälle, se lähti tottakai viettämään alaspäin jyrkästi. Hidastimme käynnin kautta pysähdyksiin ja odotimme hetken, että ponit saisivat meidät kiinni. ‘’Kaikki kunnossa?’’ varmistin ja Julia, Luna sekä Lucas hymyilivät kaikki leveästi. ‘’Hyvä, jatketaan.’’ pyysin Sannin taas liikkeelle. Mäen nyppylä, ei ollut pitkän matkaa suora, vaan alkoi melkeimpä heti kallistumaan alaspäin. Toisiin suuntiin se oli hieman pidemmän matkaa suora ja alkoi vasta sitten erittäin loivasti alaspäin. Me menimme tottakai jyrkimmän mäen, koska se jatkui hyvin alhaalla ja siitä pääsisimme hyvin jatkamaan, vaikka joutuisimmekin ylittämään vilkaan tien.
**
Päästyämme mäen alas kävelimme pitkästi. Annoin Lilkurille pitkän ohjan ja Peppi Pitkätossun hevonen poni koossa venytti kaulaansa allani. Kuuntelin Julian ja Lunan hölötystä, tytöillä oli näyttänyt synkkaavan heti. Ei kyllä mikään ihme ja russit oli nyt varmaankin yksi pääsyy. Likka oli mennyt hyvin maastossa, mitä nyt välillä säpsähtänyt jotain pientä mutta anyways. Maastoreissu tähän asti oli ollut pelkkää hiekkatietä, mikä oli varsin kiva, sillä polut oli jotenkin ikäviä, emmä tiiä miks. Ja onnekseni matka jatkui hiekkateillä. Iida oli kertonut, miten me menisimme. Tämä tie jatkui ainakin luulojeni mukaan vielä ja sen jälkeen ylittäisimme nelostien, joka toivon mukaan oli rauhallinen tähän aikaan päivästä.
Iidan huuto keskeytti ajatukseni. ‘’Laukataanko?’’ se huusi kääntyneenä takapäätä kohti. Vastasin ‘joo’ Lunan ja Julian kanssa kuorossa, mutta kuulin muidenkin myöntyvän innokkaina. Katsoin kuinka Iida kääntyi ympäri ja antoi Sannille laukka-avut ja perässä tulevat seurasivat esimerkkiä ja lähtivät räjähtävästi laukkaan. Varsinkin se arabi, Paulolla oli vissiin hieman hankala saada pidettyä ori Sannin takana, vaikka tamma kovaa laukkasikin. Tein puolipidätteitä, jottei Lilkur nostaisi laukkaa ennen russeja. Vasta kun Accen takapää nousi kerran ilmaan ja josta se sitten jatkoi eteenpäin laukassa, annoin Likan mennä. Tamma nosti kivasti pyörivän laukan ja antoi mennä, vaikka toki meidän piti hidastella, jotta ei oltaisi uhka-alueella eli liian lähellä Accen karvaista takamusta.
Laukkasimme kovaa. Tuuli suhisi korvissa ja kaviot loivat ympärillemme kuminan. Luna oli nojautunut eteenpäin kevyeeseen istuntaan, itse en viitsinyt tehdä samoin, sillä jouduin melkeimpä koko ajan tekemään hidasteita Likalle, harmi sinänsä, mutta ihan hyvää harjoitusta tammalle. Ei aina saanut mennä kovaa. ‘’Hidastetaan!’’ kajahti ilmaan huuto. Tein reippaamman pidätteen ohjista ja tiivistin istuntaani. Lilkur laski raviin, samoin kuin muut edellä menevät.
**
Laukan jälkeen ravasimme hetken aikaa, tie jatkui suorana ja kaarsi sitten voimakkaasti vasemmalle ja suuren autotien äänet alkoivat kantautua korviini. Sanni ravasi reippaasti eteenpäin. ‘’Käyntiin!’’ ilmoitin kuuluvalla äänellä ja aloin pikkuhiljaa hidastaa kimoa tammaa. Kaikki oli saaneet ratsunsa käyntiin ja suurin osa oli antanut hieman ohjaa.
‘’Pian me joudutaan ylittää melko vilkas tie, tehään se pareittain. Mä toivon, ettei siinä mene tähän aikaan paljoa autoja. Jos on tarve hypätä alas selästä ja taluttaa tien yli niin saa tehdä, tien toisella puolella, bussipysäkillä on penkki josta voi nousta takaisin selkään.’’
Kävelimme kaikessa rauhassa hiekkatiellä vielä hetken aikaa, kunnes pääsimme asfaltoidun tien reunaan. Ylitin tien Ruun ja Paulon kanssa, kaikki sujui hyvin, eikä autoa tullut vasta kun olimme toisella puolella. Sanni pysähtyi säyseästi tien toiselle puolelle odottamaan muita, mutta Ruu oli toista mieltä ja kiersi ympyrää. Kirinä ja Epeli pääsivät molemmat turvallisesti tien toiselle puolelle myös. Meidän suokkiherra ei loksauttanut korvaansakaan, vaan tallusti vankoin jaloin. Epeli ei ollut yhtä rennon näköinen ja otti pari juoksuaskelta. Autoja jouduttiin aina välillä odottelemaan, ennen kuin seuraava pari pääsi ylittämään. Nomppa ja Hunni tuli rauhallisesti tien yli ja Sofia joutui jopa pyytää tammaa hieman reippaammin yli.
Sekä Hippu, että Bamse tuli varmasti yli, vaikka Bamsella olikin kiire. Mila taputti tammaansa. Viimeisiksi jäi russi kaksikko ja pilkkuponi. Kelmi näytti epäluuloiselta ja Acce äkäiseltä, kun vierellä kävelevä epäilyttävän näköinen Likka sipsutti kaula korkealla sen vieressä. Kaikki oli päässyt tien yli ilman ongelmia, tosin tämä samainen tie jouduttaisiin ylittämään vielä toise. Kävelimme vanhan kylän ohi ja esittelin oman vanhan kouluni. Tiellä tuli harvakseltaan lenkkeileviä ihmisiä vastaan, jotka morjestivat meitä pirteinä. Sanni nappasi tielle ulottuvasta oksasta pari lehteä ja mussutti niitä. Yksi auto ajoi hitaasti meidän ohitse. Joukkio kulki siististi, eikä kuulunut mitään epäilyttäviä ääniä. Kylässä asui toki ihmisiä, mutta koska kylä niin sanotusti muutti toisaalle, kaikki tapahtuma kuoli täällä. Kyllä ihmisiä edelleen asusti sekä mökkiläisillä oli huviloita tien pientareilla.
**
Ylitimme samaisen tien vielä kertaalleen ihan samassa järjestyksessä, ja onni suosi meitä todellakin, sillä autoja ei juurikaan tullut. Ehkä kaikki oli lomalla tai töissä. Kaikki turvallisesti tien ylitse ja matka jatkui. Ei toki enään pitkästi, oltiinhan me menty jo melkein se kaksi tuntia, että hieman yliaikaa me mentäisiin, mutta tuskin siitä kenellekään haittaa oli. Ylitimme sillan, jota Kelmi epäili ja Bamse juoksi sen yli. Yläkokon hevoset oli siihen jo täysin tottuneita, joten ne ei tehnyt sillasta showta.
Ohitimme naapurit, jotka tekivät ahkerasti pihatöitä ja Iida vaihtoi niiden kanssa pari sanaa. Loppumatka sujui kävellen. Kuulin Milan juttelevan poninsa selästä edellä menevälle. Itse olin periaatteessa ollut hiljaa koko matkan, jos Lunalle ja Julialle kuittailua ei laskettu. Lilkur hirnui kaverit nähdessään kovaäänisesti ja joku laitumelta vastasi sille. Matka oli sujunut kaiken kaikkiaan erittäin hyvin. Kun kaikki seisoi tallipihalla ja jotkut olivat jo hypänneet alas selästä Iida kiitti maastoseurasta.
Maksu (valitse):
1) kysymykset:
Millä mielin maastoon? Jännittikö?
Sujuiko varustus hyvin teidän osalta?
Miltä vaikutti muu maastoon lähteävä porukka?
Lähdettiin, oliko hevosesi millä tuulella? Tekikö sen mieli potkia kaikki tuusannuuskaksi?
Millaisilta vaikutti ihminen ja ratsu edelläsi / entä takana?
Ensimmäinen ravipätkä? Pysyikö hevosesi hallinnassa? Oliko se liian hidas?
Sujuiko laukka teiltä? Olitteko melkein jopa ohittamassa edellä menevää vai pysyikö hevosesi omalla paikallaan?
Jouduimme ylittämään tien kaksi kertaa oliko hirveää? Vai peruspullaa?
Siltakin, no huh huh, oliko hevosesi mitä mieltä siitä?
Takaisin tallilla, vierähtikö helpotuksen kyyneleet?
2) Vapaa tarina, kysymyksiä voi käyttää apuna.
2.5) vapaa tarina, jossa tulee käyttää sanoja: U-käännös, opossumi, keltainen, muna.
3) Piirrustus
KIITOS KAIKILLE! c: ?
Osallistujat:
Mila - Hoppalong Birdie, pullatiikeri.net/vaahterapolku/hevoset/hippu.html
Lisa - Ico Nora, lisanyksarit.suntuubi.com/
Sofia W. - Viisikon Hurmuriina, sofianratsutila.webs.com/sh/hurmuriina.htm
Paulo L. - Aschan Maruzel ox, ruiskukka.org/paulol/ruu.html
Luna - Acapella
Pierre - Petäjän Huithapeli, suomenpolle.webs.com/Huithapeli.htm
Lotte - Yläkokon Kirinä
Sofia - Bambino Piccolo, riveller.suntuubi.com/?cat=61
Julia - Glittrande Kryptonit SWE, jjulia.webs.com/kelmi.htm
Pohja:
Kesän avausmaastoon oli saatu mukava määrä kivalta vaikuttavaa porukkaa. Harjailin Sannia päätallin yksityispuolella ja juttelin Milalle, joka pisti kuntoon Hippua, joka korvasi Karman, jonka jalka ei edelleenkään ollut kunnossa. Ilma oli hieman kostea ja pari suurta sadepilveä leijaili kohti Yläkokkoa. Sanni oli kuorruttanut itsensä mutaan ja sitä olikin varsin kiva koittaa harjata pois, jotta kimo tamma näyttäisi edes hieman siistimmältä. Maastoon oli osallistunut 9 ratsukkoa itseni ja Lucan lisäksi, mikä oli varsin hyvä määrä. Mila hölisi minkä kerkesi ja naureskelin naisen kuiville vitseille Paulon kanssa, joka oli osallistunut hienolla arabillaan.
Tallissa oli täysi tohina, kun osallistujat juoksivat ympäriinsä, hakivat ja kuskasivat varusteita. Pierren suomenhevonen piti showta yllä kuopien ja kolistellen, eikä sitä ilmeisestikään huvittanut satulan laitto. Sofian tamma taas seisoskeli paikoillaan nuokkuen, eikä sitä kiinnostanut orin kukkuilut. Lunalla ei ollut Accen kanssa ihmeempiä ongelmia vaikka kuulinkin matalaa kiroilua tamman karsinasta kun kävelin ohi - maastoratsuksi Acce aika uhkarohkeaa.
**
Istuin pilkullisen ponin selässä, joka seisoi kaula korkealla katsellen kummastuneena uusia tuttavuuksia. Luna, suloinen blondi, kiskoi Accea eteenpäin oviaukosta, jonne lihava russponi oli jumittanut. Mukaan lähtenyt toinen russi vaikutti aikalailla yhtä hankalalta kuin Accekin, mutta vain ruunan muodossa. Lotte, öö olisko Tumpun hoitaja, nousi kevyen näköisesti Kirinän selkään, valinta yllätti mut, oisin luullu sen haluavan lähteä maastoilemaan sen halinallen kanssa mut no jaa ihan sama. Kirinää kiusasi mahan alla kärpänen jota se koitti takajalallaan potkia pois.
Iida nousi tuolin avulla Sannin selkään ja kiristi satulavyön. Nainen katseli hetken joukkoa, josta jokainen oli päässyt vihdoin selkään. ‘’Järjestys on mun jälkeen Ruu, Kirinä, Epeli, Nomppa, Hunni, Hippu, Bamse, Kelmi, Acce ja perässä Likka, mutta jos tulee häikkää peräpään kanssa eikä russit liiku tarpeeksi reippaasti saatte te, Julia ja Luna pitää sitten perää. ‘’
Kuuntelin puolella korvalla järjestyksen, sillä tiesin jo olevani viimeinen, mutta mikäs siinä kun näkymät eteenpäin oli mukavat.
**
‘’Sitten mennään.’’ huikkasin ja annoin Sannin lähteä liikkeelle. Ratsukot asettuivat omalle paikalleen taakseni ja matka saattoi alkaa kunnolla. Pihalla tuuli reippaasti, vaikkakin aurinko onneksemme paistoi. Sanni pärski tyytyväisenä, kun se tajusi pääsevänsä maastoon. Hevoset, jotka aamulla oltiin pistetty laitumelle huutelivat kaipaavia kutsuhuutojaan. Sanni vastasi joillekin ja joku toinen myös. Tamman askeleet oli reippaat ja sillä oli selvästikin halua mennä reippaasti, niin kuin yleensäkin.
Hiekkatien täytti kavioiden pehmeä kopse märkää maata vasten. Vilkaisin tilannetta taaksepäin. Takana näytti olevan leppoisa tunnelma, vaikkakin eteenpäinpyrkivä. Lucas piti edelleen perää, eikä se näyttänyt Likkaa haittaavan, että joutui mennä vähän hitaammin ponien perässä. Lucaksen katse oli harhautunut epämääräiseen paikkaan Lunassa, joka ratsasti toiseksi viimeisenä. Accen häntä nyki ärsyyntyneenä, kun Likka tuli liian lähelle. Bamsella, söpöllä pienellä ponilla näytti olevan energiaa, sillä se koitti omatoimisesti nostaa ravia omalla paikallaan. Samoin kuin Ruu, joka oli kirinyt Sannin perän kiinni, eikä se Sannia näyttänyt haittaavan.
‘’Auto!’’ huusin takana tuleville. ‘’Kaikki oikeaan reunaan!’’ ratsastin Sannin sivuun. Auto hidasti meidät nähtyään ja morjestin kuskia, joka oli jollain lailla tuttu, tosin pienessä kylässähän kaikki tuntee toisensa, ehkä mulla oli vaan huono nimipää.
‘’Ravataanko?’’ seuraavana tulisi loivasti nouseva pitkä ylämäki, joka oli kuin tarkoitettu ravaamiseen.
‘’Joo!’’ huusivat ratsastajat perästä. Painoin kantapäät Sannin kylkiin ja tamma ponnahti liikkeelle. Koko konkkaronkka lähti ravaamaan perässäni, Kirinällä ja Lotella näytti sujuvan hyvin samoin Hunnilla ja Sofia W:llä, jotka jäivät hieman jälkeen edellä menevästä Nompasta. Sanni heitti päätään, koska hidastelin sitä. Annoin hieman enemmän ohjaa ja tamma venytti pitkää valkoista kaulaansa eteenpäin. Joku tirskahti. Tie oli pitkä ja nousi varsin loivasti, joten ravaisimme pitkän matkan. Katsahdin taas taaksepäin. Russit piti hyvin omat paikkansa, sillä molemmat ravasivat reippaasti edellä menevän perässä, hyvä hyvä.
Ylämäki alkoi pikkuhiljaa tulla jyrkemmäksi. Sanni ravasi reipasta tahtia, muttei liian reipasta, jotta muut pysyivät perässä. Johku hevonen pärskähti takana. ‘’Prr.. rauhassa.’’ kuulin Paulon rauhoittelevan Ruuta, jonka siro pää näkyi välillä silmäkulmassani, kun arabi koitti päästä Sannin ohi. Mäki oli välillä ihan tasainen, mutta sitten tuli taas pieni töyssy hieman jyrkempänä.
Päästyämme mäen päälle, se lähti tottakai viettämään alaspäin jyrkästi. Hidastimme käynnin kautta pysähdyksiin ja odotimme hetken, että ponit saisivat meidät kiinni. ‘’Kaikki kunnossa?’’ varmistin ja Julia, Luna sekä Lucas hymyilivät kaikki leveästi. ‘’Hyvä, jatketaan.’’ pyysin Sannin taas liikkeelle. Mäen nyppylä, ei ollut pitkän matkaa suora, vaan alkoi melkeimpä heti kallistumaan alaspäin. Toisiin suuntiin se oli hieman pidemmän matkaa suora ja alkoi vasta sitten erittäin loivasti alaspäin. Me menimme tottakai jyrkimmän mäen, koska se jatkui hyvin alhaalla ja siitä pääsisimme hyvin jatkamaan, vaikka joutuisimmekin ylittämään vilkaan tien.
**
Päästyämme mäen alas kävelimme pitkästi. Annoin Lilkurille pitkän ohjan ja Peppi Pitkätossun hevonen poni koossa venytti kaulaansa allani. Kuuntelin Julian ja Lunan hölötystä, tytöillä oli näyttänyt synkkaavan heti. Ei kyllä mikään ihme ja russit oli nyt varmaankin yksi pääsyy. Likka oli mennyt hyvin maastossa, mitä nyt välillä säpsähtänyt jotain pientä mutta anyways. Maastoreissu tähän asti oli ollut pelkkää hiekkatietä, mikä oli varsin kiva, sillä polut oli jotenkin ikäviä, emmä tiiä miks. Ja onnekseni matka jatkui hiekkateillä. Iida oli kertonut, miten me menisimme. Tämä tie jatkui ainakin luulojeni mukaan vielä ja sen jälkeen ylittäisimme nelostien, joka toivon mukaan oli rauhallinen tähän aikaan päivästä.
Iidan huuto keskeytti ajatukseni. ‘’Laukataanko?’’ se huusi kääntyneenä takapäätä kohti. Vastasin ‘joo’ Lunan ja Julian kanssa kuorossa, mutta kuulin muidenkin myöntyvän innokkaina. Katsoin kuinka Iida kääntyi ympäri ja antoi Sannille laukka-avut ja perässä tulevat seurasivat esimerkkiä ja lähtivät räjähtävästi laukkaan. Varsinkin se arabi, Paulolla oli vissiin hieman hankala saada pidettyä ori Sannin takana, vaikka tamma kovaa laukkasikin. Tein puolipidätteitä, jottei Lilkur nostaisi laukkaa ennen russeja. Vasta kun Accen takapää nousi kerran ilmaan ja josta se sitten jatkoi eteenpäin laukassa, annoin Likan mennä. Tamma nosti kivasti pyörivän laukan ja antoi mennä, vaikka toki meidän piti hidastella, jotta ei oltaisi uhka-alueella eli liian lähellä Accen karvaista takamusta.
Laukkasimme kovaa. Tuuli suhisi korvissa ja kaviot loivat ympärillemme kuminan. Luna oli nojautunut eteenpäin kevyeeseen istuntaan, itse en viitsinyt tehdä samoin, sillä jouduin melkeimpä koko ajan tekemään hidasteita Likalle, harmi sinänsä, mutta ihan hyvää harjoitusta tammalle. Ei aina saanut mennä kovaa. ‘’Hidastetaan!’’ kajahti ilmaan huuto. Tein reippaamman pidätteen ohjista ja tiivistin istuntaani. Lilkur laski raviin, samoin kuin muut edellä menevät.
**
Laukan jälkeen ravasimme hetken aikaa, tie jatkui suorana ja kaarsi sitten voimakkaasti vasemmalle ja suuren autotien äänet alkoivat kantautua korviini. Sanni ravasi reippaasti eteenpäin. ‘’Käyntiin!’’ ilmoitin kuuluvalla äänellä ja aloin pikkuhiljaa hidastaa kimoa tammaa. Kaikki oli saaneet ratsunsa käyntiin ja suurin osa oli antanut hieman ohjaa.
‘’Pian me joudutaan ylittää melko vilkas tie, tehään se pareittain. Mä toivon, ettei siinä mene tähän aikaan paljoa autoja. Jos on tarve hypätä alas selästä ja taluttaa tien yli niin saa tehdä, tien toisella puolella, bussipysäkillä on penkki josta voi nousta takaisin selkään.’’
Kävelimme kaikessa rauhassa hiekkatiellä vielä hetken aikaa, kunnes pääsimme asfaltoidun tien reunaan. Ylitin tien Ruun ja Paulon kanssa, kaikki sujui hyvin, eikä autoa tullut vasta kun olimme toisella puolella. Sanni pysähtyi säyseästi tien toiselle puolelle odottamaan muita, mutta Ruu oli toista mieltä ja kiersi ympyrää. Kirinä ja Epeli pääsivät molemmat turvallisesti tien toiselle puolelle myös. Meidän suokkiherra ei loksauttanut korvaansakaan, vaan tallusti vankoin jaloin. Epeli ei ollut yhtä rennon näköinen ja otti pari juoksuaskelta. Autoja jouduttiin aina välillä odottelemaan, ennen kuin seuraava pari pääsi ylittämään. Nomppa ja Hunni tuli rauhallisesti tien yli ja Sofia joutui jopa pyytää tammaa hieman reippaammin yli.
Sekä Hippu, että Bamse tuli varmasti yli, vaikka Bamsella olikin kiire. Mila taputti tammaansa. Viimeisiksi jäi russi kaksikko ja pilkkuponi. Kelmi näytti epäluuloiselta ja Acce äkäiseltä, kun vierellä kävelevä epäilyttävän näköinen Likka sipsutti kaula korkealla sen vieressä. Kaikki oli päässyt tien yli ilman ongelmia, tosin tämä samainen tie jouduttaisiin ylittämään vielä toise. Kävelimme vanhan kylän ohi ja esittelin oman vanhan kouluni. Tiellä tuli harvakseltaan lenkkeileviä ihmisiä vastaan, jotka morjestivat meitä pirteinä. Sanni nappasi tielle ulottuvasta oksasta pari lehteä ja mussutti niitä. Yksi auto ajoi hitaasti meidän ohitse. Joukkio kulki siististi, eikä kuulunut mitään epäilyttäviä ääniä. Kylässä asui toki ihmisiä, mutta koska kylä niin sanotusti muutti toisaalle, kaikki tapahtuma kuoli täällä. Kyllä ihmisiä edelleen asusti sekä mökkiläisillä oli huviloita tien pientareilla.
**
Ylitimme samaisen tien vielä kertaalleen ihan samassa järjestyksessä, ja onni suosi meitä todellakin, sillä autoja ei juurikaan tullut. Ehkä kaikki oli lomalla tai töissä. Kaikki turvallisesti tien ylitse ja matka jatkui. Ei toki enään pitkästi, oltiinhan me menty jo melkein se kaksi tuntia, että hieman yliaikaa me mentäisiin, mutta tuskin siitä kenellekään haittaa oli. Ylitimme sillan, jota Kelmi epäili ja Bamse juoksi sen yli. Yläkokon hevoset oli siihen jo täysin tottuneita, joten ne ei tehnyt sillasta showta.
Ohitimme naapurit, jotka tekivät ahkerasti pihatöitä ja Iida vaihtoi niiden kanssa pari sanaa. Loppumatka sujui kävellen. Kuulin Milan juttelevan poninsa selästä edellä menevälle. Itse olin periaatteessa ollut hiljaa koko matkan, jos Lunalle ja Julialle kuittailua ei laskettu. Lilkur hirnui kaverit nähdessään kovaäänisesti ja joku laitumelta vastasi sille. Matka oli sujunut kaiken kaikkiaan erittäin hyvin. Kun kaikki seisoi tallipihalla ja jotkut olivat jo hypänneet alas selästä Iida kiitti maastoseurasta.
Maksu (valitse):
1) kysymykset:
Millä mielin maastoon? Jännittikö?
Sujuiko varustus hyvin teidän osalta?
Miltä vaikutti muu maastoon lähteävä porukka?
Lähdettiin, oliko hevosesi millä tuulella? Tekikö sen mieli potkia kaikki tuusannuuskaksi?
Millaisilta vaikutti ihminen ja ratsu edelläsi / entä takana?
Ensimmäinen ravipätkä? Pysyikö hevosesi hallinnassa? Oliko se liian hidas?
Sujuiko laukka teiltä? Olitteko melkein jopa ohittamassa edellä menevää vai pysyikö hevosesi omalla paikallaan?
Jouduimme ylittämään tien kaksi kertaa oliko hirveää? Vai peruspullaa?
Siltakin, no huh huh, oliko hevosesi mitä mieltä siitä?
Takaisin tallilla, vierähtikö helpotuksen kyyneleet?
2) Vapaa tarina, kysymyksiä voi käyttää apuna.
2.5) vapaa tarina, jossa tulee käyttää sanoja: U-käännös, opossumi, keltainen, muna.
3) Piirrustus
KIITOS KAIKILLE! c: ?
Koska Karma on nyt saikulla, niin voisin raahata tuon Hipun ( 
sillä haluisin mukaan
