Kheopsin ja Kelmin päiväkirja

[Lydia]

24.08.2018 Kohti kisoja

Sunnuntaina olisi minun ja Kelmin ekat kisat. En tietenkään ollut ajatellut aloittaa orin kisauraa noin nuorena, mutta kun kotona kerran järjestetään harjoituskisat, niin kyllähän siellä voi käydä nuorukaisen kanssa pyörähtämässä. Kelmi starttaa vain helpon C:n, jossa käydään vain vähän katsastamassa yleisöä, kouluaitoja ja tuomaripäätyä. Jos ori on yhtään Kerttuun tullut, luulisi sen käyttäytyvän oikein asiallisesti. 

Kerttu starttaa sunnuntaina ensimmäisen vaativan B:nsä, sekä meille jo tutumman metrin esteluokan. Vanhemman orini kanssa kisoihin on valmistauduttu huolella. Tänään meillä oli irroitteleva maastotreeni ja laukkasimme kunnon matkaa hyvillä pohjilla. Kerttu aina nautti meidän vauhtimaastoista ja niillä oli hyvä pitää orin kestävyyskuntoa yllä. Huomenna olisi vielä hieman rennompi koulutreeni, joka toimisi viimeistelynä. 

Kelmin kanssa kisoihin ei ole pahemmin valmistauduttu. Nuorukainen liikkuu tällä hetkellä neljä kertaa viikossa ratsastajan kanssa ja kerran tai kaksi maastakäsin. Kelmi on tottunut ratsun arkeen hienosti ja se kehittyy ratsuna kokoajan. Näillä näkymin Kelmistä tulee varmasti ainakin isänsä veroinen kilparatsu. 

Kelmin kanssa ratsastin tänään viimeistelyratsastuksen. Teimme mahdollisimman pyöreitä ympyröitä ja voltteja, kertasimme tasaisia siirtymisiä ja alku- ja lopputervehdyksiin vaadittavan suoran ratsastusta. Kelmi oli kuuliainen, vaikkakin hieman jopa turhan energinen. Laukkoja ottaessamme nuorukainen intoutui heittämään pari mojovan kokoista pukkia, mutta niistä selvittiin ja meno jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Loppukäynnit kävimme Kelmin kanssa kävelemässä lähimaastoissa. Pidemmillä maastoilla olen käynyt vanhempien heppojen perässä ja pari kertaa kaverini on lähtenut Kertun kanssa kaveriksi. Pikkuhiljaa kuitenkin treenaamme yksinkin maastoilua, ensin vain lähimaastoissa, mutta syksyn aikana varmasti vielä pidemmilläkin lenkeillä. Kelmi on osoittautunut hyvin lupaavaksi maastokaveriksi, se suhtautuu uusiin asioihin coolisti, eikä turhia kuumene, vaikka edettäisiin vähän vauhdikkaamminkin, jos kaveri vain osaa käyttäytyä. 

Ratsastuksen jälkeen Kelmi pääsi pikaiselle pesulle päätallin pesariin, jonka jälkeen siistin orin harjan ja hännän ja päästin nuorukaisen ulos takaisin tarhaansa. Katsastaisin tänään vielä Kelmin kisavarusteet kuntoon, Kertun vermeet ehtisin laittaa huomennakin. 

Lydian 30. hoitomerkintä

[Lydia]

12.10.2018 Esteitä heti aamulla

Saavuin tallille jo hyvissä ajoin yhdeksän maissa. Meillä olisi Kelmin kanssa vuorossa Merjan estevalmennus, joten hain nuorukaisen suoraan tarhastaan ja suuntasimme talliin. Kelmi oli siististi loimitettu, eikä se ollut vielä ehtinyt edes piehtaroimaan, joten harjaus oli nopea homma. Kelmi on leppoisa hoidettava ja harjauksen jälkeen käytinkin hetken aikaa silitelläkseni orin päätä, jonka se laski rennosti olkapäälleni. 

Napsautin suojat joka jalkaan, nostin satulahuovan ja karvaromaanin orin selkään ja rauhallisesti asettelin satulan koko komeuden päälle. Kiinnitin romaanin ja huovan, sekä satulavyön ja lopulta suitsin uljaan ratsuni. Nelivuotias Kelmi on saanut huomattavasti lisää lihasta viimeisen melkein puolen vuoden aikana ja se alkaa kokoajan näyttää enemmän ja enemmän hevoselta. Onhan se vielä todella nuori ja kapea, mutta kyllä siitä komea ratsu tulee, kunhan saa rauhassa kasvaa. 

Estevalmennukseni olisi maneesissa, joten suuntasimme suoraan sinne. Aloitin tekemällä Kelmin kanssa rauhallisia maastakäsittelyitä, lähinnä vain kerrattiin väistäminen ja pysähdykset. Kelmi tykkää maastakäsittelystä ja se onkin todella nopea oppimaan kaikkea. Olen nuoren orin kanssa ottanut maastakäsittelyn ihan normaaliksi osaksi viikkosuunnitelmaamme ja usein teemme ennen ratsastustakin jotain simppeliä. 

Ratsaille nousin jakkaralta ja ehtisin hieman alkaa jumppaamaan nuorukaista ennen Merjan saapumista. Naisen saavuttua vaihdoimme pikaisesti Kelmin kuulumiset, Merja laittoi meidät alkuverkkaamaan ja alkoi koota muutamaa estettä maneesiin. Kelmin kanssa ei vielä isoja hypätä, joten alkuun kaikki esteet olivat ihan matalia, ehkäpä 50cm korkeita. Alkuverkaksi otimme ravissa ja laukassa paria puomia ja kun kaikki sujui hyvin, sai Kelmi hetken hengähdystauon. 

"Mitä Jettalle ja Brialle kuuluu?" kysyin valmentajaltani uteliaana. Knabstrup-tammani asustavat naisen tallilla. 
"Molemmille kuuluu tosi hyvää. Jettalla ja Mirandalla menee tosi kivasti ja Jettan liikkuminen on pysynyt tosi hyvännäköisenä. Bria kasvaa pihatossa, missä se on melkein koko porukan pomo. Oon sitä pari kertaa viikossa ottanut vähän kävelemään ja harjattavaksi, että oppii perusjutut", Merja selitti hyväntuulisesti. 
"Tosi kiva kuulla. Mäkin olin Jettaa pari viikkoa sitten ratsastamassa ja ens viikolla yritän varmaan taas tulla moikkaamaan", naurahdin ja aloin vähitellen kokoamaan ohjia, jotta voisimme jatkaa valmennusta. 

Hyppäsimme Kelmin kanssa ihan simppeleitä yksittäisiä esteitä. Kelmi hyppää luonnostaan todella helposti, mutta kuumuessaan se alkaa hieman säheltämään, jolloin kuskin pitää olla todella tarkkana. Kun Kelmi kertaalleen vahingossa kopsauttaa takakavionsa puomiin, heittää ori valtavan protestipukin, joka heittää minut kaulalle, mutta saan tasapainoni takaisin. Seuraavalle hypylle ori tekeekin valtaisan loikan. 
"Ainakin on tarkka jaloistaan!" Merja naurahtaa esteen luota. Virnistän itsekseni, Kelmi muistuttaa ratsastaessa päivä päivältä enemmän Kerttua. 

Loppuun hyppäsimme vielä lyhyen radan, joka sujui helposti. Kelmi on sitä mieltä että näin pienet esteet ovat ihan turhia, mutten tahdo näin nuoren kanssa lähteä ahnehtimaan esteiden korkeuden kanssa. Kunhan hyppäämisestä tulee enemmän rutiinia, lähtevät estekorkeudetkin nousuun. 

"No, onko teillä kisasuunnitelmia vielä syksylle?" Merja kysyi. 
"Joo, meen kuun vika päivä molempien kanssa Villi-Cupiin, sekä esteille että kouluun. Kelmin kanssa vaan kokemusta hakemaan Helppoon C:hen ja 60cm, Kertun kanssa mennään 100cm ja Vaativa B", selostin. 
"Miks Kertulla vaan 100cm?" Merja kysyi. 
"Nokun seuraava ois ollut 120cm ja se on vähän liikaa, kun ollaan vasta pari metrikymppii menty", naurahdan ja Merja nyökkää. 
"No, toi kuulostaa ihan hyvältä. Uskon että Kelmikin sen hyvin jaksaa, kun sillä on jo niin hyvä peruskunto", nainen toteaa hyväksyvästi. 
"Nojoo, sen varaan mä vähän laskinkin", virnistän ja hyppään loppuverkkojen jälkeen alas Kelmin selästä. 

Autan Merjaa kokoamaan esteet pois ja Kelmi kävelee uteliaasti perässäni. Se tykkää auttaa kaikissa toimissa ja kokeileekin kerran, saisiko kannettua puomin suussaan. Naurahtaen hätistän orin naaman kauemmas ja nappaan puomin itselleni. Tänään olisi vielä ohjelmassa Kertun kanssa itsenäinen koulutreeni, mutta ensin hoidan Kelmin huolella pois ja kylmään nuorukaisen jalat. 

Lydian 31. hoitomerkintä

// Kelmi on kyllä niin sulonen poika, en ehkä kestä! Kiva kun senkin kanssa käyt Merjan valmennuksissa että pääset vahvalla pohjalla kehittymään Kertun kanssa ja kehittämään sitä, eiköhän siitä kasva oikein oiva estepeli. 13v€ -Iida

[Lydia]

22.02.2019 Tie Tähtiin estevalmennus Hallavassa

(linkki valmennukseen)

Kun olin nähnyt mainoksen tämän vuoden Tie Tähtiin kilpailukoitoksesta, oli se heti selvää, että kyllä me Kertun kanssa tänäkin vuonna lähdetään kisaamaan. Luokkia katsoessa eteeni tuli kuitenkin pähkäilyn hetki, sillä mukaan oli tullut uusi taitotaso, nimittäin expert, jossa kilpailtaisiin koulua vaativa B -tasolla ja estekorkeutena on 120cm. Halusin molempiin lajeihin mukaan ja kun koulutasomme on jo vaativan puolella, tuli sitten eteen pikainen tasonnosto esteilläkin. Kerttu siihen kyllä pystyy, kunhan ratsastaja tietäisi mitä tekee.

Valmentautuminen on tärkeää, joten suuntasimmekin heti ennen ensimmäistä osakilpailua Hallavaan hyppäämään. Meille tuli oikein kunnon yöreissu, kun valmennus oli vasta klo 21, mutta olin pakannut Kertulle iltapöperöt mukaan ja olin luvannut palauttaa sen kotiuduttuamme hissukseen talliin. Ajomatka Hallavaan meni leppoisissa tunnelmissa, onhan Kerttu jo todella kokenut matkustaja. Hallava paikkanakin on sille jo tuttu viime vuoden Tie Tähtiin karkeloiden ansiosta. Varustin kirjavan orini tallipihassa traileriin kiinni sidottuna, jonka jälkeen ryhmämme sai aika pian suunnata maneesiin.

Maneesissa oli mielenkiintoisen näköisiä ratsuja meidän ryhmässä. Yksi valkea poni kiinnitti huomioni ja mieleeni pälkähti heti, että samainen poni oli varmaan mukana Tie Tähtiin 2018 kisoissakin. Siinä vaiheessa, kun ponin ratsastaja nyökkäsi minulle kuin tervehdykseksi, varmistuin asiasta, olimme varmasti tavanneet joskus aikaisemminkin. Toivuin hetken hämmennyksestä nopeasti, väläytin ponin ratsastajalle pienen hymyn ja jatkoin Kertun verryttelyä ravissa ja laukassa. Kirjava oli selvästi innoissaan päästyään pitkästä aikaa oman tallin ulkopuolelle ja eteenkin laukassa siinä oli aika paljon jarruttelemista.

Ensimmäinen tehtävä oli meille heti todella haastava Kertun intoilun vuoksi. Tarkoitus oli ottaa kahden ristikon väliin pysähdys suoraan laukasta. Kerttu kyllä kouluradalla suorittaa pysähdykset todella terävästi, mutta kun edessä on vielä toinen hyppy, ei pysähtyminen tullut kuuloonkaan. Ensimmäisellä kerralla Kerttu rehellisesti sanottuna kuskasi minut yli toisestakin ristikosta ihan 6-0. Ennen seuraavaa yritystä otin sileällä muutaman pysähdystä laukasta, jonka jälkeen Kerttu tuntui hoksaavan mitä siltä vaaditaan. Seuraavalla yrityksellä se jo pysähtyi, mutta ei malttanut jäädä seisomaan, vaan steppasi aloillaan odottaen lähtölupaa. Kun vihdoin annoin orille laukkapohkeet, se ampaisi eteenpäin turhan vauhdilla ja hyppäsi ristikon liioitellen. Vein Kertun huolella kulmaan käyttäen sitä jarrutehostimena, jossa sain orin raville ja ravasimme korotetut puomit helposti.

Seuraavaksi tehtävää hieman muutettiin, ristikot nostettiin pystyiksi ja jälkimmäisen perään tuli pieni okseri. Hyppyjä tulisi yhteensä viisi ja 4 ja 5 esteiden välissä pitäisi taas pysähtyä, mutta tällä kertaa esteiden välimatka on suuri. Tämä tehtävä sujui meiltä ihan kivasti. Nyt kun esteet alkoivat edes hieman kasvaa, tuntui Kerttu rentoutuvan ja hyppäävän paljon paremmin. Edelleen vauhtia oli paljon, mutta hevonen oli silti hyvin hallinnassani. Hypyt tulivat hyvistä paikoista ja pysähdyksenkin saimme suoritettua, vaikka se aina venähtikin hieman yli määrätyn paikan.

Loppuun kaikki saivat vielä ratsastaa pariin otteeseen kohtuu simppelin radan valmennuksen maksimikorkeudella. Olemme kotona hypänneet tuttujen valmentajien valmennuksessa 120cm rataa muutamaan otteeseen, mutta tämä on ensimmäinen kerta kotitallin ulkopuolella. Ensimmäisellä yrityksellä rata sujui jo yllättävän sujuvasti. Yleensä rupean itse rimakauhuilemaan esteiden noustessa, mutta tänään minulla oli varma olo. Kerttu toimi kivasti ja Hallavan Aleksi on valmentajana todella rauhallinen, rauhoittaa siis hermoilevan ratsastajankin! Laukat Kerttu vaihtaa esteiden päällä kuin kone, mutta se tulee helposti todella lähelle, jos en ole hieman jarruttelemassa sitä. Kun sopivat hyppypaikat alkoivat löytyä, oli ratamme hyvin perussiisti. Tottakai se vaatii paljon hienosäätöä, mutta nyt olen tyytyväinen jo siihen, että vaikuttaisi siltä, että tasonnosto lähtee sujumaan kivuttomasti.

Loppukäyntejä kävellessämme päätin uskaltautua vaihtamaan pari sanaa sen valkean ponin ratsastajan kanssa. Kun selässä istuva nainen paljasti nimekseen Salma, muistinkin tämän heti viime vuodelta. Vaihdoimme pari sanaa, jonka jälkeen molemmat taas erkanimme omille reiteillemme. Hyppäsin alas ratsailta, heitin Kertulle kävelytysloimea niskaan ja löysäilin satulavyötä. Kävisin riisumassa orilta varusteet, jonka jälkeen vielä kävelisimme hetken pihalla, antaisin Kertulle iltaruuat ja lähtisimme suuntaamaan kohti Yläkokkoa.

Lydian 32. hoitomerkintä

[Lydia]

24.02.2019 Tie Tähtiin 2019 - 1. osakilpailu

(linkki kutsuun) 

Edessä on rankka kisapäivä, joka pitää sisällään sekä koulu- että esteluokan, jotka molemmat ovat aivan tämänhetkisen taitotasomme rajamailla. Takanamme on vaativa B -tasolla vain yksi epäonnistunut rata ja esteillä olemme startanneet kerran aikaisemmin vain 110cm tasolla, mutta ei kertaakaan 120cm. Kotona treenit ovat kuitenkin sujuneet tällä kisatasolla ongelmitta, joten kyllä meillä on mahdollisuuksia. Toki täysin epäonnistuneet kisat olisi aika nolo saavutus viime vuoden ison ruusukekasan jälkeen.

Olin onnekseni saanut Yläkokosta matkaani mukaan tallinomistajan Iidan, joka oli halunnut lähteä kisoja katsastamaan, joten voisi siinä samassa autella minua. Kisapaikalla katselin hetken ympärilleni, jonka jälkeen löysin ohjeet ilmoittautumaan. Olimme viime vuodenkin Tie Tähtiin -taipaleen aikana vierailleet Hukkasuossa yhden osakilpailun verran, joten hieman tallialuetta oli vielä muistissani. Aikaa ensimmäisen luokkani alkuun on reilusti, joten kävelytän Kertun rauhassa, varustan sen kuntoon ja hyppään ratsaille. Edessä on myös ensimmäiset kisamme kankikuolaimella, mutta sillä on kotona treeneissä ratsastettu jo usein.

Verryttelyssä Iida huikkaili minulle alkuun muutamia vinkkejä, jonka jälkeen nainen katosi seuraamaan meneillään olevan luokan kulkua. Verryttelin Kertun kaikessa rauhassa ja ori rentoutui todella hienosti. Kahden vuoden aikana olemme saaneet rakennettua hienosti luottamusta ja kisakokemustakin on kertynyt aika paljon, niin uudet paikat eivät enää pahemmin jännitä. Verryttelyn alkupuolella keskityin ihan simppeleihin asioihin, kuten siihen, että takaosa on mukana hommissa ja ori taipuu rehellisesti, eikä väännä itseään kummalliselle mutkalle. Vähitellen aloin käydä radan juttuja läpi. Teimme avo- ja sulkutaivutukset, muutamat lisäykset sekä käynnissä, että ravissa ja laukassa keskityin hakemaan eroa harjoitus- ja keskilaukkamme välille. Kerttu kun helpolla vain laukkaisi aina eteen reippaasti.

Verryttelyn jälkeen olin todella tyytyväinen kirjavaan oriini. Kerttu pelitti joka tehtävässä kivasti ja liikkui verryttelyssä muiden seassa kuin kala vedessä. Ehdimme verryttelyn jälkeen vielä hetkeksi ulos kävelemään ja nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Lopulta vuoromme alkoi lähestyä, joten pääsin taas maneesiin odottelemaan vuoroamme. Tein vielä odotusalueella muutamat terävät pysähdykset ja pienet pätkät sulkua käynnissä, joka on heikkoutemme. Kaikissa muissa askellajeissa Kerttu tekee sulkutaivutukset todella helposti, mutta jostain syystä käynnissä se lähtee helpolla kiemurtelemaan tai vain pullauttaa ulkolapansa kilometrien päähän.

Kun vihdoin oli vuoromme, oloni oli rauhallinen ja katsoin katsomossa istuvaa yleisöä iloisesti. Kerttu päästi kerran kimakan hirnahduksen poistuttuamme muiden hevosten keskeltä, mutta heti kun kokosin ohjat käsiini, ori palautui kuulolle ja jäi odottamaan tarkkana ensimmäistä käskyä. Ravasin kerran radan ympäri keventäen, jonka jälkeen saimme luvan aloittaa. Istuin alas harjoitusraviin, tein parit nopeat temponvaihtelut kuuluvuuden tarkastamiseksi, jonka jälkeen ohjasin Kertun alkutervehdykseen. Ori ravasi hieman turhan vauhdilla, jonka seuraksena pysähdyksemme jäi hieman hitaaksi. Kerttu korjasi asentonsa tasajaloille, tervehdin tuomaria hymy kasvoillani ja saimme luvan aloittaa. Kerttu lähti raviin suoraan ja hyvässä tasapainossa. Tästä olisi hyvä aloittaa!

-----

Meidän koululuokka meni ihan peruskivasti, ajatellen että kyseessä oli vasta toinen suoritus vaativa B -tasolla. Kerttu toimi radalla ihan kivasti, mutta hieman kyttäili, jonka seurauksena meno oli aavistuksen jännittynyttä, joten pisteet heti hieman rapisivat. Olin kuitenkin kokonaisuuteen tyytyväinen ja sijoituksemme 5/15 oli mielestäni todella hyvä. Edessä oli sitten vielä päivän esteluokka, eli meidän ensimmäinen 120cm rata treenien ulkopuolella. 

Esteille verkkasin Kertun lyhyesti, otin parit verkkahypyt ja kun kaikki tuntui hyvälle, odotimme vuoroamme kävellen. Päivä oli ollut jo pitkä, minkä huomasi siitä, että Kerttu ei ollut enää mikään maailman maltillisin ja heti kun meidät kutsuttiin sisälle maneesiin, alkoi orin häntä vispata kuin viimeistä päivää ja sain ihan toden teolla jarrutella sitä, ettei Kerttu lähtenyt suorittamaan rataa itsenäisesti ennen aikojaan. Koko esterata meni todella vauhdikkaasti, vaikka parhaani mukaan oikeasti jarruttelin Kerttua. Saimme lopulta ihan siistin ja puhtaan radan, johon olin enemmän kuin tyytyväinen! Kun kuulin, että sijoituimme 4/13 ja jäimme yhden päähän ruusukkeesta, olo oli aika epätodellinen. En todellakaan kuvitellut, että olisimme pärjänneet näin hyvin. Jos olisin antanut Kertun kaahata radan läpi, olisimme varmaan saaneet ruusukkeen, mutta silloin rata ei olisi ollut yhtään niin siisti ja olisimme kuitenkin voineet vahingossa ottaa puomin alas. 

Ensimmäinen osakilpailu oli siis mielestäni todella hyvä kokemus. Radat olivat siistit, Kerttu käyttäytyi asiallisesti ja melkein ruusukekin saatiin. Ennen seuraavaa osakilpailua meillä olisi hyvin aikaa treenata lisää ja olinkin jo ilmoittanut meidät pariin valmennukseen valmiiksi. 

Lydian 33. hoitomerkintä

// Alku oli virallinen tuotos kisapäivästä koululuokan lisäarpoja varten, loppu on tiivistelmä lopusta päivästä

[Lydia]

02.03.2019 Tie Tähtiin estevalmennus Seppeleessä

(linkki valmennukseen)

Seppele oli mulle tallina täysin uusi tuttavuus. Vaikka Seppeleestä oli ollut mukana paljon porukkaa viime vuodenkin Tie Tähtiin -kisassa, ei viime vuonna ollut tullut vierailtua täällä. Toki tallin tiesin hyvin ja uutisista oli tullut luettua tuhoisasta tulipalosta. Nyt Seppeleessä oli uusi upea maneesi, jossa kyllä kelpasi treenata. Saapuessani alkuverkkaan, tunnistin heti Salman poneineen, tottakai he olisivat tässä valmennuksessa, kun kerta Seppele on ratsukon kotitalli. Moikkasin naista taas ohimennen kohteliaasti hymyillen.

Valmentajanamme toimi Hanski, todella tuiman näköinen nainen, joka huomautteli kuivakkaan sävyyn milloin mistäkin yksityiskohdasta. No, Hannele Appelgren on kuitenkin nimenä tuttu, sen kisamenestys on hyvin varmasti kaikkien valmennukseen osallistuneiden tiedossa. Varmasti nainen on siis osaava, mutta kun on tottunut omien valmentajieni hyvin kannustavaan sävyyn, särähtää tiuskiminen hieman korviin. Tottelin kuitenkin kiltisti jokaista naisen latomaa komentoa ja yritin parhaani mukaan näyttää uskottavalta esteratsastajalta.

Alkuverryttely sujui aika vaivatta. Kerttu hieman tuijotteli muita maneesissa olijoita, taisi jollain tammalla kevätkiimakin olla, kun ori näytti pitkästä aikaa orimaisempiakin piirteitään. Kerttu on kuitenkin aina pysynyt hyvin käsissä, vaikka sillä olisikin menohaluja vaikka minne suuntaan. Valmennuksen aiheeksi Hanski toitotti suoruutta, johon jo verkkahypyissä keskityttiin täysillä. Kertun kanssa suorat lähestymiset itsessään on helppoja, ori kun puksuttaa menemään kuin juna eteenpäin, mutta sitten kun lisätään tiukat käännökset hyppyjen väliin, muuttuu meno helposti hieman vallattomaksi. Vaikka suurilaukkainen Kheops kääntyy tarvittaessa vaikka kolikon päällä, tulee ratsastajan tietää mitä tekee, tai kääntymiset vähän levahtavat.

Pelkän suoran linjan hyppääminen sujui meiltä helposti, oikeat askeleet löytyi ja hypyt tulivat hyvässä rytmissä. Kerttu tuttuun tapaansa lähti hieman liioittelemaan hyppyjä, mutta siitä Hanski ei sanonut meille mitään. Seuraava harjoitus olikin jo paljon haastavampi, kun otettiin mukaan ne tiukat käännökset. Pyrin pitämään Kertun laukan mahdollisimman rauhallisena ja ennemmin hieman lyhyenä, jolloin kääntyminen sujui helpommin. Ensimmäisellä yrityksellä olin itse käännöksissä aivan liian hidas, mutta seuraavalla kerralla olin paremmin hereillä ja ajattelin tulevaa käännöstä jo heti hypyn päällä.

Viimeinen harjoitus oli jo hieman pidempi ja vaati luonnollisesti vielä enemmän keskittymistä. Tehtävä lähti simppeliltä ristikolta, jonka jälkeen pienen suoran pätkän jälkeen tuli tiukka käännös oikealle kahden esteen sarjalle. Sarjalle tultiin suorassa ja sarjalta lähdettiin suorassa. Ratsastin Kertun mahdollisimman pitkälle suoraan, jonka jälkeen taas tiukka käännös ja tällä kertaa edessä oli kolmen esteen sarja. Sarjat ovat Kertulle helppoja ja se tekee niissä usein todella hyviä ja tasapainoisia hyppyjä. Sarjalta taas suoraan, jonka jälkeen tuli pidempi tie, jossa sai ottaa enemmän vauhtia, kunhan viimeinen yksittäinen pysty ylittyy taas suoraan ja tarkalleen keskeltä.

Viimeinenkin harjoitus toistettiin pariin kertaan, jonka jälkeen oli loppuverryttelyiden aika. Päivän tehtävät olivat olleet minulle ja Kertulle todella hyödyllisiä, kun niillä vaadittiin oikein kunnolla keskittymistä ja panostusta pieniin, mutta tärkeisiin yksityiskohtiin. Hanskikaan ei valmentajana ollut niin paha, kuin olin alun perusteella pelännyt. Naisella on hyviä vinkkejä, vaikka niiden esittäminen onkin hieman turhan hapanta.

Lydian 34. hoitomerkintä

[Lydia]

03.03.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Seppeleessä

(linkki valmennukseen)

Toista päivää putkeen ajoin Kertun kanssa kohti Seppelettä. Eilen meillä oli ollut estevalmennus, joka oli ollut oikein onnistunut. Tänään edessä olisi kouluvalmennus, joka toivottavasti sujuisi yhtä hyvin. Saavuin Seppeleen pihaan hieman turhan kiireisellä aikataululla, joten nappasin vain äkkiä Kertun ulos trailerista, sidoin sen trailerin seinässä olevaan koukkuun kiinni ja avasin takaluukun, josta nappasin ensimmäisenä käsiini Kertun koulusatulan. Avasin orin villaloimea sen verran, että sain sen käännettyä pyllyn päälle ja satuloin orin reippain ottein. Heitin villaloimen satulan päälle ja viritin Kertun jalkoihin upouudet karvaiset koulusuojat, jotka olin ostanut valmennuskäyttöä varten. Suitsin vielä orin, tällä kertaa varustukseen kuului ihan perus englantilaiset suitset, vaikka kisaradalla menemmekin kangilla. Valmentautumista on kuitenkin nyt edessä niin paljon, etten viitsi joka kerta kankia käyttää.

Kun Kerttu oli täysissä varusteissa, vedin saappaat ja kannukset jalkoihini, vedin hanskat käsiini ja tajusin, että en näe kypärääni missään. Pengoin koko auton läpi niin huolella kuin pystyin säheltävän Kertun nykiessä naruni päässä ja lopulta minun oli pakko vain todeta, että kypärä oli jäänyt Yläkokkoon, luultavasti Kertun karsinan eteen. Kirosin hiljaa mielessäni, mutta suuntasin sitten rohkeasti tallirakennuksen ovelle. Huhuilin sisälle ja lopulta jostain saapui arviolta ikäiseni nuori mies, joka katsoi minuun hieman ujosti.
"Moi, oon Lydia, tulin tänne valmennukseen. Tajusin vaan tos just, että mä unohdin mun kypärän kotiin, oiskohan täällä jossain lainakypäriä?" kysyin nopeasti ja samalla huiskaisin pienesti takkini hihaa nyppivää Kerttua.
"Aa, joo... oon Pyry. Joo, kun käännyt tosta oikealle ja sit vasemmalle ja meet vessan ohi, niin siel on lainavarusteit", Pyryksi esittäytynyt silmälasipää sanoi hätäiseen sävyyn.
"Kiitos. Hei voisiks sä pitää tätä ihan hetken, jos käyn hakemas sopivan. Se on ihan kiltti, vähän vaan sählä", naurahdin. Pyry nyökkäsi ja ojensin Kertun narun tälle.

Löysin sopivan kypärän ja palasin noutamaan hevoseni. Pyry näytti helpottuneelta päästyään eroon säheltävästä kirjavasta. Suuntasin Kertun kanssa vihdoin kypärä päässäni maneesin edustalle, jossa hyppäsin jakkaralta ratsaille. Kiristin satulavyötä kertaalleen ja aloitin jo alkukäyntien kävelemisen pihalla. Aikaa ei kulunut kauaa, kun jo pääsimme sisälle maneesiin. Maneesissa aloitimme itsenäisiä alkuverryttelyitä, jonka aikana otin paljon siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, sekä laukkailimme parit kierrokset ihan uraa pitkin, jotta Kerttu vertyi. Ori oli tänään paljon leppoisamman oloinen, kuin eilisessä estevalmennuksessa ja se tuntui helpolta työstää.

Kun varsinainen kunnolla ohjattu osuus valmennuksesta alkoi, siirryimme harjoitusraviin ja otimme kootusta ravista suoraan pysähdyksiä, peruutuksia ja siitä taas takaisin koottuun raviin. Kerttu pysähtyy omasta ratsastuksestani riippuen todella hyvin, tai hieman kiemurrellen. Se on todella herkkä istunnalle, joten minunkin tulee keskittyä omaan istumiseeni todella tarkkaan. Jos jännitän itseni, pysähdykset eivät suju. Jos kuitenkin keskityn pysäyttämiseen liikaa, alan myös yrittämään liikaa, jolloin se rentous juurikin katoaa. Vähitellen pysähdyksiin taas löytyi se kultainen keskitie ja saimme hyvää palautetta erityisesti siitä, että Kerttu pysähtyy luonnostaan hyvin tasajaloin.

Otimme parit ravilisäykset, jotka ovat Kertulle helppoja. Sillä on luonnostaan suuret liikkeet ja sille on aina ollut helpompaa lisätä, kuin koota. Itselleni lisäykset ovat kuitenkin vaikeita, sillä Kertun massiiviset askeleet eivät todellakaan ole helppoja istua. Otinkin ensin yhden lisäyksen keventäen, jotta en turhaan jarruttele Kerttua, jonka jälkeen vielä toistin harjoituksen alas istuen.

Laukkaharjoituksia teimme aika paljon, josta Kerttu alkoi innostua aika reilusti. Kenttähevosena se helposti lähtee liioittelemaan erityisesti laukanvaihtoja, joita jonkin verran teimme. Se tekee helposti isoja ja lennokkaita vaihtoja, kun kouluradalla niiden tulisi olla rauhallisempia ja tyylikkäämpiä. Kun sain taas rentoutettua oman istuntani ja lakkasin itse liioittelemasta, Kerttukin tuntui muistavan, että nyt treenataan kouluratsastusta. Siirtymiset laukan sisällä sujuivat parin sähellyksen jälkeen hyvin ja tajusin itsekin, miten paljon Kertun koottu laukka on kehittynyt. Ori on selvästi saanut paljon lisää voimaa takaosaansa kouluradalla. Lisäyksissä Kerttu helposti menettää laukan tahdin, jolloin sitä joutuu auttamaan aika paljon, jotta meno ei mene ihan epämääräiseksi.

Loppuverryttelyissä annoin Kertun venyttää kaulaansa pidempään muotoon ja ori pärskähteli tyytyväisesti. Sille selvästi sopii tällainen aktiivinen treenaaminen vallan mainiosti, sillä vaikka valmennuksia on ollut todella tiheään tahtiin, ori tuntuu kokoajan vain tyytyväisemmälle, eikä tunnu väsyvän millään. Nyt edessä olisi kuitenkin yksi välipäivä, jonka Kerttu saa viettää rennommin, ylihuomenna matkaamme taas Auburn Estateen kouluvalmennukseen.

Lydian 35. hoitomerkintä

[Lydia]

05.03.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Auburn Estatessa

(linkki valmennukseen)

5.3.2019 ajaessani kohti Auburn Estatea, jännitin ihan luvattoman paljon. Vaikka olemme Kertun kanssa ihan vakavasti otettava kilparatsukko ja meillä on kisavoittojakin takana, jännitti huipputallille meno pelottavan paljon. Auburn Estatesta olin kuullut paljon huhuja, varmoja faktoja ja vaikka mitä tarinoita. Oli mystistä menneisyyttä, upeat puitteet, hitusen pelottavat omistajat ja varustebisnestä, johon minäkin olin nyt tarkemmin perehtynyt ja harkinnut hyvin vakavasti melkein 100€ maksavan satulahuovan ostoa.

Ajaessani pihaan, leukani kirjaimellisesti loksahti auki. Parkkipaikaltakin näkyi upea kartano, massiivinen suihkulähde ja tarhat täynnä toinen toistaan komeampia kilparatsuja. Auburn Estate on ehdottomasti paikka, joka jokaisen heppatytön tulisi nähdä vähintään kerran elämssään. Harmikseni valmennuksemme on vasta illalla, joten ulkona on jo lähes pimeää, mutta kartanon pihan on valaistu todella kauniisti, eikä siellä oikeastaan ole ollenkaan pimeää.

Otan Kertun heti ulos trailerista ja varustan sen tottuneesti hiljaisella parkkipaikalla. Autoja on pihassa kyllä paljon, mutta kaikki ovat varmaan tallissa tai seuraamassa valmennuksia. Kun Kerttu oli valmis ja itse olin varusteissani, suuntasimme kahden tallirakennuksen ohitse. Näytimme ilmeisesti melko eksyneiltä, kun isomman tallin ovesta kurkisti sinihiuksinen pienikokoinen nainen.
"Heippa, oon Minka. Oisinks mä voinut olla avuksi?" tämä kysyi hieman ujosti, mutta ystävälliseen sävyyn.
"Lydia ja Kheops. Joo, tultiin valmennukseen. Tää on mun eka kerta täällä, niin ollaan vähän pihalla", naurahdin ja taputin Kertun kaulaa hymyillen.
"Joo, vika ryhmä alkaakin vissiin aika pian", nainen totesi vilkaisten puhelimestaan kelloa, jonka jälkeen sinihiuksi jatkoi: "maneesi on täällä päin!"

Sinihiuksisen keijukaisen avustuksella löysimme oikean paikan ja maneesin edustalla olikin odottelemassa muutkin saman ryhmän ratsukot. Joukossa oli jo tuttuja naamoja, joten pientä keskusteluakin saimme aikaiseksi siinä odotellessamme. Kauan emme onneksi joutuneet odottelemaan, kun jo pääsimme sisälle maneesiin. Hetken kävelyn jälkeen aloittelimme jo verryttelyn ja nyt oli todellakin pistettävä parastaan, sillä valmennuksen piti itse Amanda Sokka, jonka maine on yltänyt meille Yläkokkoonkin asti.

Verkatessamme ratsujamme avo- ja sulkutaivutuksilla Amanda Sokka tarkkaili kaikkia hiljaisuuden vallitessa. Vähitellen nainen kuitenkin alkoi heitellä milloin kenellekin tympääntyneeseen sävyyn ohjeita ja joissain kohdin melkein suoria haukkuja ratsastuksestamme.
"Kirjava saisi liikkua tahdikkaammin. Nyt se kaahaa menemään kuin olisitte esteratsastuksen verryttelyssä, mutta te olette nyt minun kouluvalmennuksessani", kuului vaaleaverikön suusta ja oletin että palaute olisi meille, sillä Kerttu oli valmennuksen ainut kirjava. Ryhdistäydyin orin selässä ja otin tehtävien väliin nopeita ja teräviä siirtymisiä, joilla sain herkitsettyä Kerttua avuille.

Käynnissä teimme muutamia takaosakäännöksiä, jotka menivät onnekseni hyvin. Takaosakäännökset ovat Kertulle aika vaikeita, eikä orilla olisi malttia tampata paikallaan, mutta tänään oli selvästi hyvä päivä, sillä harjoitus onnistui kohtalaisen hyvin alusta alkaen. Tai siis minun mielestäni hyvin, mutta Amanda Sokalle se ei riittänyt. Nainen pisti meidät toistamaan harjoituksen muutamaan kertaan ja neljännellä yrityksellä nainen pysyi hiljaa, joten oletin sen tarkoittavan hyväksyttyä suoritusta.

Laukassa keskityttiin koottuun laukkaan ja sulkutaivutuksiin. Käynnissä ja ravissa sulkutaivutukset ovat Kertulle helppoja ja se tuntuu tykkäävän harjoituksesta, mutta laukassa emme ole niitä kovinkaan paljon harjoitelleet. Ensimmäinen yritys meni suoraan sanottuna penkin alle ja Kerttu yritti hämmentyneenä vain lisätä vauhtia.
"Tiedätkö sä edes mitä sulkutaivutus on?" Amanda kysyi melkein tosissaan ja tuijotti meitä kädet lanteillaan. Tästä tulistuneena tsemppasin seuraavaan yritykseen todella ja me onnistuimme jollain ihmeen kaupalla suorittamaan tehtävän niin hyvin, että jopa Amanda Sokka jäi seisomaan hiljaa aloilleen. Huokaisin helpotuksesta ja heti kun luotin itse siihen, että kyllä me osataan, parani menokin paljon.

Kun vihdoin saimme luvat loppuverryttelyyn, tuntui siltä kuin olisin juuri tehnyt jonkun kuntotestin tai vastaavan. Kaikki lihakset kramppasivat ja mulla oli kuuma. Pakko se on myöntää, että Amanda Sokan tiukka ja tiuskiva valmennustyyli sai meissä hyviä tuloksia aikaan, vaikka fiilis valmennuksen aikana oli paikoitellen ollut aika epätoivoiselta tuntuvia hetkiä. Kun valmennus kuitenkin oli ohi, olin siihen todella tyytyväinen ja päätin, että jos joskus uudelleen tulisi mahdollisuus palata Amanda Sokan oppiin, se voisi olla meille todella hyvä juttu. En mä kyllä viikottain jaksaisi sitä, mutta silloin tällöin.

Lydian 36. hoitomerkintä

[Lydia]

09.03.2019 Tie Tähtiin estevalmennus Saaristossa

(linkki valmennuskeen)

Vaikka lähiaikoina oltiin Kheopsin kanssa treenattu melkein joka päivä ihan tosissamme, ei kirjava tuntunut väsyvän laisinkaan. Oikeastaan ori tuntui vain olevan joka päivä reippaampi ja reippaampi. Tähän mennessä kaikki estevalmennukset ovat menneet aika vaivatta, tehtävät sujuneet ja hypyt olleet hyviä, mutta tänään ei sujunut. Kerttu oli jo maneesiin saapuessa steppaillut aloillaan, keulinut kynttiläksi ja pörissyt menemään, kuin ei ikinä olisi esteitä nähnytkään. Hiki alkoi tulla niin itselleni, kuin hevosellekin jo alkukäyntejä kävellessä.

Alkuraveja ravatessamme Kerttu alkoi paikoitellen hieman venyttää kaulaansa, mutta suurimman osan ajasta meno oli ihan kamalaa. Ori teki äkkinäisiä sivuloikkia, kyttäili muita ja yritti pari kertaa uudelleenkin keulia, mutta ehdin estää sen aikeet. Tilannetta ei helpottanut englantia puhuva valmentaja, jonka voimakas walesilaismurre ei todellakaan auttanut ohjeiden ymmärtämisessä. Tämän tarkka katse seurasi meitä ja pystyin oikein tuntemaan, kuinka arvostelevasti valmentaja mahtoi katsoa loikkivaa hevostani.

Kun päästiin hyppäämään ensimmäistä tehtävää, alkoi itseltäni usko loppua ja suoraan sanottuna mietin hetken aikaa, että vain luovuttaisin. Tehtävä oli niin helppo, että Kertun nelivuotias jälkeläinenkin olisi hypännyt sen vaikka silmät kiinni. Kerttu sinkosi suoralle todella lujaa, hyppäsi kummallisista paikoista, meinasi kuskata minut ohi kolmannesta esteestä, vaihtoi laukan keskellä varmaan kolme kertaa ja lopulta kielsi muurille, niin että lensin suoraan esteen sekaan. En ole pudonnut Kertulta kahden vuoden aikana, kuin ehkä pari kertaa, joten se todellakin tuli yllätyksenä.

Tunsin olkapäässäni vihlovan kivun, mutta tippumisesta sisuuntuneena pyydystin kirjavan orini, joka oli vähällä aiheuttaa kunnon kaahoksen kaahatessaan maneesia ympäri. Nousin takaisin ratsaille, lättäsin kertaalleen raipan kirjavalle takamukselle ja otin ympyrällä aktiivista laukkaa. Kerttu pariin otteeseen yritti protestoida, mutta antoi lopulta periksi ja tyytyi vain laukkaamaan. Pääsimme yrittämään tehtävää heti uudelleen ja tällä kertaa käytin kaikki apuni melkein liioitellen ja tarkkailin jokaista Kertun liikettä. Selvisimme tehtävästä puhtaasti ja heti sen pirullisen muurin jälkeen otin käynnin ja heitin ohjat pitkäksi taputtaen Kertun kaulaa. Ehkä tämä olisi valmennuksemme käännekohta?

Suoritimme ensimmäisen tehtävän vielä kertaalleen ja tällä kertaa uskalsin jo hieman rentoutua. Kerttu yritti edelleen hieman kiemurrella, mutta yksi napakka potkaisu kylkiin palautti orin suoraksi. Nyt homma alkoi tosissaan sujua ja Kerttu alkoi muistuttaa omaa itseään. Se eteni todella reippaasti, mutta oikeasti eteen, eikä milloin mihinkin suuntaan. Hypyt osuivat parempiin paikkoihin ja pääsin vähitellen taas rauhoittamaan oman ratsastukseni normaaliksi.

Loppuvalmennus sujui huomattavasti paremmin ja Kerttu suoritti tehtävät hienosti. Loppuraveja suorittaessamme ori pärskähteli taas tyytyväisenä ja pääsin kehumaan sitä todella paljon. Kyllähän minä sen tiesin, että Kerttu osaa olla halutessaan todella vaikea hypättävä, mutta viimeaikoina kaikki on sujunut ihan liian hyvin, niin en ollut osannut yhtään varautua tähän kiukutteluun. Saimme kuitenkin valmennuksen suoritettua loppuun kunnialla ja saimme lopuksi vielä Jonathanilta ihan hyvää palautettakin, niin valmennuksesta jäi hyvä mieli. Hyvän mielen lisäksi sain myös komean mustelman olkapäähäni, mutta kipulääkkeellä ja kylmäyksellä siitäkin selvitään.

Lydian 37. hoitomerkintä

[Lydia]

17.03.2019 Tie Tähtiin 2019 - 2. osakilpailu

(linkki kutsuun)

Meidän lähtö toiseen osakilpailuun oli myöhästynyt oikein kunnolla, kun konkarimatkustaja Kerttu oli päättänyt, että tänään ei lähdetä minnekään. Sitä sitten maaniteltiin traileriin vaikka millä herkuilla Iidan ja Repen kanssa. En tykkää väkisin pakottaa hevosta traileriin, mutta kyllä siinä oikeasti meinasi hermot mennä, kun ori oli yli puolituntia jäkittänyt lastaussillalla. Lopulta herra oli suvainnut astella sisälle traileriin ja pääsimme vihdoin matkaan... melkein tunti myöhässä.

Saavuimme Seppeleeseen, jossa kiireellä kävin ilmoittautumassa, heitin Kertulle kouluvermeet niskaan ja lähdin verkkaamaan oria. Selvisimme lopulta kouluradasta hengissä, jonka jälkeen pääsin vihdoin hengittämään, kun edessä olisi pidempi tauko ennen esteluokkia. Nappasin Kertulta satulan pois ja heitin orille niskaan villaloimen. Tässä kohtaa annoin Kertun syödä suuresta heinäsäkistä päiväheiniään ja itse vain istuskelin trailerin lastaussillalla uupuneena. Koko alkupäivä oli ollut todellista kaaosta, joten hetken hengähdystauko teki todellakin hyvää. Tarjosin Kertulle vettäkin, mutta siihen ori ei koskenutkaan. Se nyt ei ole mikään ihme, ei Kerttu oikein ikinä juo kisapaikoilla.

Esteradan kävelyn ajaksi sain laitettua Kertun traileriin täysissä estevarusteissa. Kävelyn jälkeen nappasin ratsuni trailerista ja suuntasimme verryttelyyn, tällä kertaa hieman paremmalla aikataululla. Verkkasin Kertun aika kevyesti, mutta käytin hommaan huolella aikaa. Kerttu oli todella energinen, joten tein paljon nopeita siirtymisiä ja erilaisia tehtäviä peräjälkeen, jotta ori ei lähtisi ennakoimaan mitään. Lopulta kun sileällä olin tyytyväinen orin menoon, otimme muutaman verkkahypyn ensin matalammalla tasolla, ja sitten kisatasolla. Kun olin tyytyväinen, siirryimme odottamaan omaa vuoroamme ja jäin toivomaan, että rata onnistuisi hyvin.

-------

Lopputuloksena oli oikein onnistuneet radat niin koulussa kuin esteilläkin alun kiireestä huolimatta. 
Kouluratsastus, lopputulos: 5/16
Esteratsastus, lopputulos: 3/14

Lydian 38. hoitomerkintä

[Lydia]

20.03.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Auburn Estatessa

(linkki valmennukseen)

Tänään me palattiin Kertun kanssa Auburniin ja tällä kertaa oltiin oikein huolella ajoissa. Olin viime kerralla varustanut orini parkkipaikalla, mutta tällä kertaa hipsin kirjavani kanssa kohti Auburnin tammatallia, jonne en viimeksi uskaltanut orini kanssa mennä. Auburnin omat hevoset olivat kuitenkin lähes kaikki ulkona, joten onnekseni tammatallissa oli rauhallista. Meille oli merkitty vapaat karsinat, joista yhteen sitten tungin Kertun ja hipsin vähin äänin hakemaan varusteemme autolta.

Harjasin Kertun mahdollisimman ripeästi ja heitin sille vermeet niskaan. Pidin huolta siitä, että sanoin Kerttua Kertuksi, enkä Kheopsiksi, jotta kaikki vahingossa luulisivat sitä tammaksi. Orini käyttäytyi kuitenkin herrasmiehen elkein, eikä pitänyt itsestään meteliä. Kun Kertulla oli varusteet niskassa, vedin vielä oman kypäräni päähän ja suuntasin mahdollisimman vauhdilla ulos tammatallista, jossa oleminen oli tuntuntu jotenkin kielletyltä, vaikka meille olikin annettu lupa sinne mennä.

Tänään, kun kerran aikaa oli ja valoisaa, ehdimme Kertun kanssa tutkia paremmin Auburn Estaten pihaa. Kävelimme tarhojen reunustaa pitkin ja ihastelin tarhoissa olevia toinen toistaan hienompia ratsuja. Maneesin takaa eteemme aukeni suuren näköinen hiekkakenttä, jonka takana näkyi vielä osittain lumen peittämä derbykenttä. Tällaiset puitteet olisi kyllä aika huikeat... vaikka ei Yläkokonkaan puitteissa mitään valittamista ole. Pysähdyimme Kertun kanssa hetkeksi silmäilemään kenttää ja derbyä tarkemmin.

Jatkoimme lopulta kävelylenkkiämme derbykentän reunaa ja edelleen toisella puolellamme oli tarhoja ja hevosia. Tarhoissa seisovat hevoset silmäilivät meidän menoamme hieman epäluuloisina, mutta suurempaa ihmetystä emme tuntuneet aiheuttavan. Toki tällaisella suurella tallilla hevoset ovat tottuneet vierailijoihin. Lopulta saavuimme tarharivistön loppuun ja olisimme pystyneet jatkamaan kauemmas.. jonnekin, mutta päätin jättää liiallisen hortoilun välistä ja käännyimme takaisin tallin suuntaan vievälle tielle. Oikealla puolella oli kookkaan näköinen lampi, jonka pinta oli vielä heiveröiseltä näyttävän jään peitossa.

Lopulta saavuimme suihkulähteen luokse. Kyllä siinä melkein ääneen meinasin naurahtaa, kun katselin massiivista ja koristeellista suihkulähdettä. Viimeksi olin nähnyt sen hämärässä vain vilaukselta, mutta onhan se nyt valoisalla todella komea. Harvemmin tällaisia Suomesta löytää. Saavuimme takaisin maneesin luokse, joten tähän oli hyvä päättää tutkimusmatkamme. Kellokin alkoi olla sen verran, että valmennus alkaisi pian, joten jäimme odottelemaan lupaa päästä sisälle maneesiin.

Itse valmennus sujui tänään aika leppoisissa merkeissä. Kertulla ei ollut turhan paljon energiaa, mutta se kuitenkin liikkui eteen omalla moottorilla. Teimme paljon kokoavia harjoituksia, joista on Kertulle aina hyötyä. Kokoaminen pistää sen keskittymään kunnolla, kun pitää tarkkaan miettiä mihin ne jalat pitää oikein laittaa. Tänään valmentajana toimi Heidi Näyhö, joka oli oikein mukavan tuntuinen, mutta jämäkkä opettaja. Emme siis taaskaan helpolla päässeet, mikä on tietenkin hyvä asia, treenaamaan tänne tultiin! Saimme hyvää palautetta erityisesti Kertun yhteistyöhalukkuudesta. Ori oli koko valmennuksen ajan todella miellyttävä ja kuuliainen ratsu, mikä on hyvä merkki. Ehkä meidän meno alkaa nyt vihdoin parin vuoden jälkeen olla tasaisempaa niin arjessa kuin treeneissäkin.

Lydian 39. hoitomerkintä

[Lydia]

25.03.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Hallavassa

(linkki valmennukseen)

Hallavassa me valmentauduttiin kouluratsastuksen parissa ihan nättinä maanantaipäivänä. Saavuimme perille juuri sopivaan aikaan ja ehdin hyvin laittaa ratsuni valmiiksi ja kävelemään hyvät alkukäynnit, jonka jälkeen pääsimmekin suoraan sisälle maneesiin. Valmentajamme Dineo on minulle täysin uusi tuttavuus. Ensivaikutelmani oli se, että nainen on todella pirteä ja iloinen, eikä hänen olemuksessaan näkynyt pätkän vertaa se, että se oli pitänyt jo putkeen valmennuksia klo 10 asti.

Verkkasin Kertun suurilla ympyröillä reilusti taivuttelemalla ja tekemällä muutamia avo- ja sulkutaivutuksia pitkillä sivuilla. Kerttu tuntui aika leppoisalle ja kuunteli minua hyvin. Kun olimme suorittaneet itsenäiset verryttelyt kukin tavallamme, alkoi valmennuksen ohjattu osuus. Ensin keskityimme pohkeenväistöihin, jotka Kerttu suoritti todella rutinoituneesti ja tahdikkaasti. Kun tehtävään lisättiin laukannosto uralle saapuessa, alkoi Kerttu selvästi hieman ennakoimaan laukkaa, josta pohkeenväistöt hieman kärsivät, mutta kokonaisuus pysyi kohtalaisen siistinä.

Itse laukat sujuivat tänään hienosti ja Kerttu jaksoi hyvin kantaa itsensä tehtävien läpi. Laukanvaihtoja olemme treenanneet viime aikoina melkein joka ratsastuskerta ja vihdoin ne alkavat olla siistimpiä ja eleettömämpiä. Loppuun saimme vielä ratsastaa kertaalleen kouluradan läpi, jonka aikana Dineo heitteli meille jotain vinkkejä ja kommentteja. Alkuohjelma meni meillä todella rutinoituneesti, mutta laukoissa ori jonkin verran kiirehti, jonka jälkeen loppurata meni hieman turhan jännittyneesti. Kaikki tehtävät sujuivat kuitenkin ihan siististi, mutta kokonaisuuteen en ollut ihan tyytyväinen. Onneksi olemme radan jo onnistuneesti pariin kertaan kisoissa esittäneet ja meillä olisi vielä treeniaikaa ennen seuraavaa osakilpailua.

Lydian 40. hoitomerkintä

Valmentajan palaute: Teillä alkoi erittäin vahvasti, nämä jutut taisivat olla hevosellesi ihan tuttua juttua! Täsmällistä pohkeenväistöä, se astuu hienosti ristiin ja pysyy suorana. Vähän kallistut itse satulassa sen mukana, koita kiinnittää huomiota että pidät painopisteesi oikeassa kohdassa. Laukkaa ottaessa se alkoi ennakoimaan, joten muista olla tarkkaavainen ja hillitä sitä pidätteillä samalla pitäen kätesi pehmeinä. Mukavaa menoa teillä kyllä oli jota oli ilo katsella!

[Lydia]

31.03.2019 Tie Tähtiin estevalmennus Hallavassa

(linkki valmennukseen)

Ennen Hallavan estevalmennusta mua vähän niinkuin hirvitti. Valmennus tulisi kestämään 1,5h, mikä ei ole mikään ongelma, koska kyllä Kerttu jaksaa, mutta valmennuksessa olisi yhdeksän osallistujaa, mikä on todella paljon. Päätin ottaa valmennuksen vähän niinkuin verkkaharjoitteluna, kun verryttelyssä voi olla porukkaa paljonkin.

Päivän valmentajana oli taas Dineo, minulle vielä uusi tuttavuus, joka oli meidän viimeisimmän kouluvalmennuksenkin Hallavassa vetänyt. Nainen tuntuu olevan todella pirteä ja iloinen valmentaja, joka kehuu ratsukoita paljon onnistuneista suorituksista, mutta muistaa myös korjata virheitä ja antaa hyviä vinkkejä. Hän myös tuntuu pystyvän mystisesti keskittymään useaan ratsukkoon, eikä minusta viime kouluvalmennuksessa ainakaan tuntunut siltä, että kukaan olisi jäänyt huomiotta, vaikka meitä silloinkin oli seitsemän kappaletta.

Saimme onneksi luvan tehdä itsenäisen verryttelyn, joka helpotti minua rauhoittelemaan kierroksilla käyvää Kerttua. Ori puhisi, hörähteli ja keskittyi aikalailla kaikkeen muuhun, mutta ei minuun. Huomaa että kevät on vihdoin toden teolla saapunut, kun Kerttukin on alkanut väläytellä orimaisia piirteitään. Tein orin kanssa verkassa paljon nopeita siirtymisiä, vaihtelin useaan otteeseen suuntaa ja lopulta hyppäsin pariin otteeseen verkkaesteen, johon Kerttu otti kyllä todella hyvät hypyt, mutta esteen jälkeen ori yritti lähteä kiihdyttämään oikein kunnolla.

Valmennuksen tehtävät ja koko ratsastettava rata olivat todella kivat ja niissä keskityttiin hyvin erilaisten teiden ratsastukseen. Kertulle pitkät lähestymiset ovat ehdottomasti haastavimpia, kun niissä sillä on enemmän aikaa lähteä kiihtymään. Ensimmäinen tehtävä, eli simppeli kaarevan uran sarja oli todella helppo. Kerttu hyppää sarjat aina kuin kone, eikä kysele kertaakaan, keskittyy vain suorittamiseen. Kunhan orin saa sarjalle kohtuu suoraan sisään, se kyllä hoitaa loput. Sarjan jälkeen pitää kuitenkin olla tarkkana, että minulla on jo menosuunta tarkkaan valmiiksi mietittynä, koska muuten ori yleensä lähtee vain kaahaamaan täysillä eteen.

Kakkossarja oli meille myös helppo, mitä nyt ekalla yrityksellä väliin tuleva voltti meni todella läheltä edessä olevaa estettä. Kerttua kiukutti ja se heitti yhden pukin, mutta sitten tajusikin että saa kuitenkin hypätä esteen, mutta vasta voltin jälkeen. Toisella yrityksellä tehtävä sujui huomattavasti paremmin, olin itse enemmän hereillä ja keskityin enemmän siihen volttiin, kuin helppoihin hyppyihin.

Seiskaksi nimetylle okserille sopiva tie löytyi meille helposti ja tein siihen suosiolla aika tiukankin käännöksen. Jos yrittäisin viedä Kertun pidemmälle ja hakea tilaa käännökseen, se vain kerää liikaa kierroksia, jonka jälkeen hypystä tulisi luultavasti aika huolimaton. Okserin jälkeen tulimme taas sen helpon kaarevan kolmoissarjan, jonka jälkeen taas suoraan kakkossarjalle… jossa tällä kertaa olikin edessä haastavampi tehtävä, nimittäin sarjan esteiden välissä tulisi pysähtyä.

Olimme aikaisemminkin jossain valmennuksessa tehneet samanlaista tehtävää, mutten muistanut yhtään miten se oli mennyt. Siispä päätin lähteä vain kokeilemaan. Ensimmäisellä yrityksellä esteitä konemaisesti hyppäävä Kerttu ei ottanut pysähdyskäskyäni kuuleviin korviinsakaan ja vain suoritti sarjan täysin puhtaasti, ilman pysähdystä. Otin siis sileällä parit pysähdykset suoraan laukasta ja kun ne sujuivat, uusi yritys. tällä kertaa Kerttu kyllä pysähtyi, muttei kovinkaan kauniisti. Vaikka muutamaan kertaan kokeilimmekin, ei me sitä pysähdystä mitenkään täydellisesti saatu suoritettua, mutta ihan siedettävästi kuitenkin.

Hyppäsimme radan kokonaisuutena muutamana otteeseen ja Kerttu toimi aika hyvin siihen nähden, että se oli ihan pirun kuuma ja pärisevä. Ori kyllä hyppää esteet keskittyneesti, mutta esteiden välit ovat meille haasteita. Kunhan orilla on näkökentässä este, jonne ollaan matkalla, se keskittyy, mutta muuten vauhti on aika epämääräisen kova. Kevään rankka treenikausi on kuitenkin tuottanut tulosta, sillä ennen jos Kerttu olisi ollut näin kuuma, olisi minulla ollut vaikeuksia pärjätä sen kanssa, mutta nyt ori alkaa olla jo niin tuttu, ettei kuumuminenkaan haittaa.

Lydian 41. hoitomerkintä

Valmentajan palaute: Silläpä vauhtia piisasi! Minua aina vähän hymyilyttää kun nään hevosia jotka hyppäävät noin mielellään. Tietää, että ne pääsevät tekemään juuri sitä mistä pitävät! Varsinkin kun ratsastaja on selvästi hallinnassa tilanteessa kokoajan, niinkuin sinä. Istuit ihailtavan hiljaa ja maltillisesti sen selässä vaikka välillä vähän kaahattiinkin, etkä lähtenyt missään vaiheessa kiskomaan sitä ohjista vaikka saitkin pidättää välillä enemmän. Oikein hyvää ratsastusta! Kannattaa treenailla tuota pysähtymistä esteradalla kotonakin vaikka vain yhden, parin esteen kanssa. Eikä pysähdyksen tarvitse olla pitkä, mutta sen verran, että se malttaa jäädä hetkeksi odottamaan ja rauhoittua.

[Lydia]

07.04.2019 Tie Tähtiin 2019 - 3. osakilpailu

(linkki kutsuun)

Kokonaisuutena kolmas osakilpailu oli meidän osalta ihan onnistunut. Päivä alkoi kouluratsastukselta, jossa Kerttu suoritti todella hienosti ja tasaisesti koko radan läpi. Saimme tuomarilta ihan hyvää palautetta ja lopullinen sijoituksemme oli 4/15. 

Esteillä meno oli sitten jo vähän väsyneempää, eikä Kerttu oikein malttanut keskittyä, joten nappasimme muutaman virhepistettä mukaamme. Kerttu kuitenkin korjaili hienosti omia virheitään ja yritti parhaansa, joten radasta jäi ihan hyvä fiilis. Lopullinen sijoituksemme esteillä oli 8/13.

[Lydia]

19.04.2019 Tie Tähtiin kouluvalmennus Hallavassa

(linkki valmennukseen)

Mulle ja Kertulle oli alkanut vähän iskeä treeni- ja kisaväsymystä pitkän treenikevään jälkeen. Kolme ensimmäistä osakilpailua oli mennyt todella hienosti ja olimme jaksaneet treenata kaikkiin todella hienosti, mutta sitten oli iskenty väsy ja olin huomannut, että treenit eivät enää sujuneet yhtä hyvin kuin ennen ja kolmannen osakilpailun esteluokkamme meni vähän heikommin kuin aikaisemmat. Kolmannen osakilpailun jälkeen olin sitten päättänyt, että nyt olisi hyvä ottaa vähän vapaata treenistä ja ilmoitin meidät vain yhteen valmennukseen niin esteille kuin kouluunkin. Muuten kotona panostimme laadukkaaseen ratsastukseen ja leppoisaan maastoiluun.

Kyllä huomasi, että pari kevyempää viikkoa teki heti hyvää, sillä alkaessani verrytellä Kerttua 19.4. järjestettävässä kouluvalmennuksessa, oli ori todella hyvän tuntuinen. Se malttoi keskittyä minuun hienosti alusta asti, ei huudellut muille ja eteni kokoajan hyvässä tahdissa. Itsekin jaksoin taas keskittyä ratsastamiseen, eivätkä ajatukseni lähteneet harhailemaan. Verryttelin Kerttua lyhyillä väistöpätkillä, muutamilla loivilla avotaivutuksilla ja parilla isolla laukkaympyrällä. Kerttu tuntui kokoajan hyvältä, joten ehdin antaa sille vielä lyhyet välikäynnit, ennenkuin itse valmennus alkoi.

Valmennus aloitettiin aika simppelillä harjoituksella, jossa tuli mukava yhdistelmä sekä avo- että sulkutaivutusta. Teen usein kotona samankaltaista harjoitusta, jolla saan hyvin Kerttua kokoamaan itseään. Ensimmäisillä kierroksilla avomme olivat heti ihan hyviä, mutta sulut jäivät hieman vajaiksi. Sulkutaivutukset ovat aina olleet haastavampia sekä Kertulle, että minulle, joten se ei tullut yllätyksenä. Parin toiston jälkeen sulkutaivutuksenkin aikana liike alkoi säilyä tasapainoisempana, eikä vauhti enää kiihtynyt liikaa. Päätyihin otin Kertun kanssa aina kevyessä ravissa ympyrän, jossa pyysin siltä hieman isompaa ravia ja annoin orin venyttää muotoaan.

Seuraava harjoitus oli mielestäni todella hyvä. Se vaati sekä hevoselta, että ratsastajalta paljon keskittymistä, sillä nelikaarisen aikana ehti tapahtua paljon. Ensimmäisellä kierroksella siirtymisemme laukasta raviin hieman venähti ja samoin kiemuran toisessa päässä laukka lähti ensin turhan vauhdilla ja sitten jarrut olivat hukassa. Kunhan ratsastin tehtävän pariin otteeseen, sain siirtymiset täsmällisiksi ja volttimme alkoivat muistuttaa oikeita voltteja, eikä soikioita. Kerttu alkoi tehtävän aikana taas keskittyä hienosti, vaikka laukat alkuun innostivatkin siihen vähän lisäenergiaa.

Viimeisenä tehtävänä oli sama nelikaarinen kiemuraura, mutta tällä kertaa kokonaan laukassa. Suunnan vaihtuessa tuli vaihtaa laukka joko askeleessa, tai ravin kautta. Ensimmäisellä kerralla vaihdoin laukat suosiolla ravin kautta, jotta Kerttu malttaisi mielensä paremmin. Kun tehtävä sujui sellaisenaan hienosti, otimme laukanvaihdot askeleessa, joka heti teki Kerttuun vähän lisävauhtia, mutta vähitellen ori taas tajusi, ettei kiirehtimisestä ole hyötyä. Vaihtojen jälkeen tehtävät voltit kakkos- ja kolmoskaarteessa jarruttivat menoa hyvin, eikä Kertun vauhti päässyt kiihtymään liian kovaksi. Kun teimme tehtävän hyväksyttävästi, saimme luvan ottaa itsenäistä loppuverryttelyä, jonka aikana annoin Kertun ravailla pidemmällä ohjalla kaulaansa venyttäen. Olin valmennukseen todella tyytyväinen, Kerttu teki taas hommia hyvällä fiiliksellä ja tehtävät olivat mielestäni todella kivoja ja hyödyllisiä. Huomenna päästäisiinkin taas pitkästä aikaa kunnolla hyppäämään, toivottavasti sama hyvä fiilis jatkuu sielläkin.

Lydian 42. hoitomerkintä

[Lydia]

20.04.2019 Tie Tähtiin estevalmennus Hallavassa

(linkki valmennukseen)

Eilinen kouluvalmennus oli mennyt minun ja Kertun osalta todella hienosti, joten odotin innolla tämän päivän estevalmennusta. Olin viime osakilpailun jälkeen jättänyt treenaamisen vähemälle, kun olimme Kertun kanssa molemmat olleet aika väsyneitä, joten en ole sen jälkeen hypännyt kertaakaan kunnolla. Kerran menimme Kertun kanssa pikkuesteitä ja kavaletteja, mutta siihen se sitten on jäänyt. Kerttu on kuitenkin muuten toiminut todella hienosti ja olen toisella hevosellani Kelmillä kuitenkin hieman hypännyt, joten ihan ilman esteitä en ole ollut.

Päivän estevalmmennus aloitettiin luonnollisesti alkuverryttelyllä, jonka aikana vain ratsastin Kertun eteen kaikissa askellajeissa, jonka jälkeen vielä otin orin kuulolle muutamilla simppeleillä avotaivutuksilla. Kerttu oli todella virtaisa ja se olisi jo mielellään lähtenyt vain suoraan esteille. Kun ensimmäistä tehtävää lähdettiin aloittelemaan, alkoi Kerttukin pikkuhiljaa taas olla kuulolla, eikä ollut enää menossa ihan täysillä eteenpäin.

Ensimmäinen tehtävä oli kohtuu simppeli jumppasarja, joka oli alkuun aika matala. Kerttu lähti jumppasarjalle ensimmäisellä kerralla vähän turhan vauhdilla, jolloin ristikon jälkeiseltä sarjalta tuli pari puomia alas, kun hypyt lähtivät ihan liian läheltä. Seuraavalla yrityksellä Kerttu kuitenkin jo itsekin korjasi virheensä, tuli hallitummalla vauhdilla sisälle sarjalle ja suoritti koko tehtävän tuttuun tapaansa kuin juna. Tulimme samaa jumppasarjaa muutaman kertaa peräkkäin, jonka jälkeen saimme taas hetken hengähtää välikäyntien merkeissä ja Aleksi muutti hieman tehtävää.

Seuraavaksi tulimme lähes saman jumppasarjan, paitsi ristikko oli nostettu pystyksi ja tällä kertaa sarjalta jatkettiin kolmikaariselle kiemurauralle, jonka varrelle oli ripoteltu pari estettä. Jumppasarjan viimeinen okseri oli jo ihan täydessä korkeudessa ja ensimmäisellä kierroksella jouduin siihen jopa hieman rohkaisemaan Kerttua, joka oli viimeksi hypännyt tämän kokoista kuun alussa. Kolmikaarisen kiemurauran esteet sujuivat hienosti ja Kerttu vaihtoi kahdella ensimmäisellä hienosti laukat ja teki viimeiselle okserille todella siistin ja pyöreän hypyn. Tämänkin tehtävän tulimme pariin kertaa, joista jokainen kerta sujui ihan kivasti ja Kerttu hyppäsi hyvin varmasti turhia tuijottelematta.

Viimeisenä tehtävänä oli samat esteet, mutta järjestystä lähdettiin muuttamaan. Tällä kertaa ensimmäiseltä pystyltä käännyttiinkin tiukalla tiellä viime radan viimeiselle esteelle, josta taas tehtiin kiemuraura ja siihen perään jumppasarja eri suunnasta. Pari kertaa Kerttu oli jatkamassa ensimmäiseltä pystyltä suoraan jumppasarjaa eteenpäin ja tie okserille tuli hieman mutkitellen, mutta huonosta tiestä huolimatta Kerttu hyppäsi hyvin, vaikka ottikin ensimmäisellä yrityksellä yhden puomin alas. Kiemuraura meni taas hyvin ja laukat vaihtuivat oikeissa kohdissa. Jumppasarja toiseen suuntaan sujui yhtä helposti kuin toiseenkin suuntaan, eli mitään sen kummempaa ongelmakohtaa ei radasta löytynyt, kunhan ensin saatiin alun yllättävä käännös suoritettua siistimmin.

Loppuverryttelyksi annoin Kertun hölkkäillä hetken aikaa pitkällä ohjalla, jonka jälkeen hyppäsin alas ratsailta, löysäsin orin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Lähdin hikisen ratsuni kanssa kävelemään loppukäynnit Hallavan pihalle, samalla kun kentältä alettiin kokoamaan esteitä pois viimeisen valmennuksen, eli meidän valmennuksen loputtua. Viikonlopun molemmat valmennukset olivat sujuneet todella hienosti, joten seuraavan viikonlopun neljättä osakilpailua odotan taas ihan hyvillä mielin ja luotan siihen, että kyllä me pärjätään.

Lydian 43. hoitomerkintä