Post by Chappe on Jan 26, 2014 16:10:48 GMT 1
Uusi polle, ja Venni liikkuu vihdoinkin! +Vennin pääkuva
Olin leikellyt Tumpelon harjaa lyhemmäksi ja siistimmäksi. Nyt herra saattoi mennä ihmisten ilmoille, kuten Iida sanoo.
Vennillä voisi jo varmaan ratsastaa ihan kunnolla, tähän mennessä Uljaan syntymästä olin vain ihan käyntiä ja ravia ratsastellut.
Talliin oli myös saapunut uusi asukas, Rimpula, joka oli Iidan papan kasvatti. Olimme Nopan kanssa erittäin innoissamme tästä, ja Iida aikoi koeratsastaa neidin. Tammassa näkyi vanhuuden piirteitä, mutta eipä tuo haitannut. Ne miehetkin jotka olivat Rimpulan tuoneet, sanoivat että tamma on erittäin elämän iloinen. Iida kyllä oli hiukan toista mieltä, mutta ei hän pappansa takia sanonut tammalle ei.
Iida jäi täyttämään joitain papereita kun me talutimme Nopan kanssa Rimpulan talliin.
Pian Iida kuitenkin rymisteli talliin ja huudahti meille:
-Piru vie, ne huijas! Ne sano et se on kantavana!
-No mut varsojahan on ihana saada! vastasimme Nopan kanssa yhteen ääneen.
-No joo, mut silti! Iida tuhahti ja tuli katsomaan tammaa jonka olimme sisälle tuoneet.
-Mun on kai pakko koeratsastaa se, eihän sitä voi laittaa suoraan tunnille.
-Hei mun pitää lähtee, meiän äiti lähetti viestin, Nopa sanoi ja tutkaili puhelintaan.
-Okei, moikka! sanoimme yhteen ääneen Iidan kanssa.
-Chappe, sä voit sitte kai varustaa Rimpulan? Iida kysyi.
-Joo tottakai! vastasin.
Iida ojensi minulle vaaleanvihreät varusteet ja jäi katsomaan touhuani.
Rimpula oli heti korvat luimussa vastassa, mutta olin välinpitämätön, ja en etes katsonut tammaan ja kuiskasin Iidalle:
-Mä osaan tän!
Virnistin blondille, ja annoin varusteet takaisin. Iida katsoi minua hölmistyneenä, ja ihmetteli mitä ihmettä teen.
-Chappe pitäis joutuu... Tallin omistaja sanoi.
-tietty! vastasin.
Vaalean tamman kiinnostus heräsi, ja se alkoi nuuhkia minua. Kääntyilin ympäriinsä ja pian kaivoon taskustani sokerinpalan ja pyörittelin sitä käsissäni. Rimpula alkoi hamuta sokeria ja tunki turpaansa väkisellä nyrkkiin sisään.
-Et saa! sanoin ja katsoin totisena Rimpulaa silmiin.
tamma katsoi minua anovasti ja tungin sokerin takaisin taskuun.
-Annatko harjan? Kysyin Iidalta ja tämä ojensi vaalean vihreän pehmeän harjan minulle.
näytin harjaa Rimpulalle, joka nuuhkutti innoissaan harjaa.
-Hieno! Kehuin tammaa, joka antoi nyt jo harjata.
-sulla on jännä taktiikka! Iida myönsi.
-juuh, niin kai.
Saimme jotenkin Rimpulalle varusteet, ja veimme tamman maneesiin.
Rimpulaa alkoi heti ärsyttää jokin, kun Iida nousi selkään.
-Sitä ärsyttää olla yksin! Iida sanoi
-aijaa, pitääkö tuoda joku muu heppa tänne?
-itse asiassa kun sanoit, Sähän puhuit tänään jotain siitä Vennin niin sanotusta kunnon liikutuksesta, haluisitko tulla ridaan sillä? Onhan nää saman rotusiakin, Iida kysyi.
-No kai mä voin, me tullaan pian, ilmoitin ja lähdin ripeää tahtia talliin.
Hain Vennin varusteet ja laitoin ne huolellisesti mutta nopeasti tammani ylle.
-Hieno! Kehuin rakasta ensimmäistä omaa hevostani.
talutin ratsuni Iidan ja kiukkuRimpulan luo.
Nousin Vennin selkään ja ohjasin sen uralle. Iida käänsi radanpoikki, kuvioilla Rimpulan Peräämme.
Ratsastimme kaikenlaista kuviota Iidan ohjeistuksella, ja huomasimme että Rimpulakin sopisi hyvin tuntipolleksi, kunhan on kavereita tammalla.
//jos tarinassa on ihmeellisiä sanoja, se johtuu siitä että kirjoitin tuon iPadilla ja siinä on automaatti "korjaus". Ja jos niin käy, niin pitää päätellä mikä sana sopii siihen kohtaan...//
40hm!
// OMG!! 40hm! Chappe sä oot ollu enemmän kuin ahkera! Iso hali ja papukaija merkki sulle! Sulle pitäs kehitellä jonkin sortin palkintokuvaaa/kuvia.. Rimpula osaa tosiaan olla kiltisti kun sitä huvittaa, mutta harvoin sitä huvittaa... Rimpula oli totisesti jännän puoleinen tamma ratsastaa. Se toki totteli ohjaa ja pohjetta hyvin, mutta sitä ei olisi työ kauheasti huvittanut, mutta silti se totteli:) Hieno pääkuva Vennistä! 14v€ -Iida
-> jos oot illalla tallissa haluatko auttaa mua/Sannaa ottaan hevosia sisään?(: siitä 7v€
Olin leikellyt Tumpelon harjaa lyhemmäksi ja siistimmäksi. Nyt herra saattoi mennä ihmisten ilmoille, kuten Iida sanoo.
Vennillä voisi jo varmaan ratsastaa ihan kunnolla, tähän mennessä Uljaan syntymästä olin vain ihan käyntiä ja ravia ratsastellut.
Talliin oli myös saapunut uusi asukas, Rimpula, joka oli Iidan papan kasvatti. Olimme Nopan kanssa erittäin innoissamme tästä, ja Iida aikoi koeratsastaa neidin. Tammassa näkyi vanhuuden piirteitä, mutta eipä tuo haitannut. Ne miehetkin jotka olivat Rimpulan tuoneet, sanoivat että tamma on erittäin elämän iloinen. Iida kyllä oli hiukan toista mieltä, mutta ei hän pappansa takia sanonut tammalle ei.
Iida jäi täyttämään joitain papereita kun me talutimme Nopan kanssa Rimpulan talliin.
Pian Iida kuitenkin rymisteli talliin ja huudahti meille:
-Piru vie, ne huijas! Ne sano et se on kantavana!
-No mut varsojahan on ihana saada! vastasimme Nopan kanssa yhteen ääneen.
-No joo, mut silti! Iida tuhahti ja tuli katsomaan tammaa jonka olimme sisälle tuoneet.
-Mun on kai pakko koeratsastaa se, eihän sitä voi laittaa suoraan tunnille.
-Hei mun pitää lähtee, meiän äiti lähetti viestin, Nopa sanoi ja tutkaili puhelintaan.
-Okei, moikka! sanoimme yhteen ääneen Iidan kanssa.
-Chappe, sä voit sitte kai varustaa Rimpulan? Iida kysyi.
-Joo tottakai! vastasin.
Iida ojensi minulle vaaleanvihreät varusteet ja jäi katsomaan touhuani.
Rimpula oli heti korvat luimussa vastassa, mutta olin välinpitämätön, ja en etes katsonut tammaan ja kuiskasin Iidalle:
-Mä osaan tän!
Virnistin blondille, ja annoin varusteet takaisin. Iida katsoi minua hölmistyneenä, ja ihmetteli mitä ihmettä teen.
-Chappe pitäis joutuu... Tallin omistaja sanoi.
-tietty! vastasin.
Vaalean tamman kiinnostus heräsi, ja se alkoi nuuhkia minua. Kääntyilin ympäriinsä ja pian kaivoon taskustani sokerinpalan ja pyörittelin sitä käsissäni. Rimpula alkoi hamuta sokeria ja tunki turpaansa väkisellä nyrkkiin sisään.
-Et saa! sanoin ja katsoin totisena Rimpulaa silmiin.
tamma katsoi minua anovasti ja tungin sokerin takaisin taskuun.
-Annatko harjan? Kysyin Iidalta ja tämä ojensi vaalean vihreän pehmeän harjan minulle.
näytin harjaa Rimpulalle, joka nuuhkutti innoissaan harjaa.
-Hieno! Kehuin tammaa, joka antoi nyt jo harjata.
-sulla on jännä taktiikka! Iida myönsi.
-juuh, niin kai.
Saimme jotenkin Rimpulalle varusteet, ja veimme tamman maneesiin.
Rimpulaa alkoi heti ärsyttää jokin, kun Iida nousi selkään.
-Sitä ärsyttää olla yksin! Iida sanoi
-aijaa, pitääkö tuoda joku muu heppa tänne?
-itse asiassa kun sanoit, Sähän puhuit tänään jotain siitä Vennin niin sanotusta kunnon liikutuksesta, haluisitko tulla ridaan sillä? Onhan nää saman rotusiakin, Iida kysyi.
-No kai mä voin, me tullaan pian, ilmoitin ja lähdin ripeää tahtia talliin.
Hain Vennin varusteet ja laitoin ne huolellisesti mutta nopeasti tammani ylle.
-Hieno! Kehuin rakasta ensimmäistä omaa hevostani.
talutin ratsuni Iidan ja kiukkuRimpulan luo.
Nousin Vennin selkään ja ohjasin sen uralle. Iida käänsi radanpoikki, kuvioilla Rimpulan Peräämme.
Ratsastimme kaikenlaista kuviota Iidan ohjeistuksella, ja huomasimme että Rimpulakin sopisi hyvin tuntipolleksi, kunhan on kavereita tammalla.
//jos tarinassa on ihmeellisiä sanoja, se johtuu siitä että kirjoitin tuon iPadilla ja siinä on automaatti "korjaus". Ja jos niin käy, niin pitää päätellä mikä sana sopii siihen kohtaan...//
40hm!
// OMG!! 40hm! Chappe sä oot ollu enemmän kuin ahkera! Iso hali ja papukaija merkki sulle! Sulle pitäs kehitellä jonkin sortin palkintokuvaaa/kuvia.. Rimpula osaa tosiaan olla kiltisti kun sitä huvittaa, mutta harvoin sitä huvittaa... Rimpula oli totisesti jännän puoleinen tamma ratsastaa. Se toki totteli ohjaa ja pohjetta hyvin, mutta sitä ei olisi työ kauheasti huvittanut, mutta silti se totteli:) Hieno pääkuva Vennistä! 14v€ -Iida
-> jos oot illalla tallissa haluatko auttaa mua/Sannaa ottaan hevosia sisään?(: siitä 7v€