Tallikirja 2016

[Iida]

Talliapu Joonas
Luca / 07.01.2016 (wou) / torstai

‘’Toi blondi on semi kivannäkönen.’’ karsinan oveen nojaava Joonas kommentoi.
‘’Ai Luna vai?’’ kysyin ja pieni omistuksenhalu nousi pintaan.
‘’Toi lyhyt blondi, joka hoitaa tos tota ruskeeta ponia.’’
‘’Niin Luna siis.’’ olin varma, että Joonas katseli Lunan persettä, tytön laittaessa Kämpeä tunnille käytävällä.
‘’Ihan kiva persekin.’’
Noin. Sieltä se kommentti tuli. Olin varma, että Luna oli jotain kuullu.
‘’Eikö sun mielestä?’’ Joonas kysyi, kun en vastannut vaan loin lantaa muka siihen uponneena.
‘’No joo on.’’ mumisin.
‘’Hahah niin sitä pitää.’’ Joonas nauroi.

Joonas oli varta vasten halunnut tulla tallille ja yllätys kyllä ei valittanut hevosen hajua ollenkaan, tosin lantaa se ei suostunu luomaan katseli vain vieressä. ‘’Ei toi punapääkään huono oo.’’ Joonas totesi. ‘’Sulla on kyllä mahtavat oltavat ja näkymät täällä, ehkä mu pitäs kysyy siltä Iidalta, jos voisin tulla välil autteleen.’’
‘’Mhmm..’’ mielellään ei ajattelin, mut toisaalta kaikki apu oli sallittua. Nytkin oli vielä viisi karsinaa jäljellä. ‘’Sä joutuisit sit tosissaa luomaa paskaa, et vaa katteleen tyttöi.’’
‘’No kaippa se on sen arvosta.’’ Joonas mietti katsellen ympärilleen. Tunnit oli alkanut taas pyöriä päivittäin ja uusiakin naamoja näkyi laittamassa hevosia kuntoon.

Kävin kärräämässä paskat lantalaan ja takaisin palattuani, Joonas seisoskeli Kämpen luona. Vitun runkkari. Työnsin kärryt puoliksi karsinaan ja aloin raivopäissäni heitellä kikkareita kärryihin. Tallissa oli lämmin, olin jopa riisunut takkini ja päällä oli vain huppari. Pihalla tosin oli hiton kylmä. Joku -15. Hyi saatana. Se ei kuitenkaan estänyt Iidaa taikka Sannaa tai Reifriä pitämästä tunteja. Hullut. Tosin Iida taisi kyllä erittäin hyvin pakkaspukeutumisen ja nainen oli jopa ostanut lämpöpusseja kenkiin ja hanskoihin.

Luna oli ilmeisesti saanut Kämpen ratsastajalle valmiiksi, joka näytti seisovan vieressä tumput suorina, saappaat kiillotettuina, sillä Joonas palasi luokseni. ‘’Montako vielä?’’
‘’Tää yks.’’
‘’Jes, mitä sitte tehdään?’’
‘’Ööäääh, itseasiassa ei käryä, mutta Iida on varmaa jo laittanu taas viestiä mitä tulisi tehdä.’’
‘’Jes jes.’’
‘’Ooksä oikeesti muka noi innoissas?’’
‘’Totta kai, tästä lähtee mun hevostelu nousuun.’’ Joonas nauroi kovaan ääneen.
‘’Okei sitte, vie nää lannat lantalaan, kärryt voi jättää katokseen, ettei jäädy kiinni ja talikko roikkumaan sitte siihen missä niitä muitakin on.’’
‘’Okei.’’ Joonas nyökkäsi yllätyksekseni ja veti hanskat käteen, ennen ku lähti kärräämään kottareita.

Odottelin ilmoitustaulun edessä. Tara, Lupu, Caya ja Tumppu pitäs hakea. Tarkistin puhelimeni. Ja kuntoon piti laittaa Tara, Rami kengittäisi Sannin, joten se pitäisi ottaa sisälle. Jassoo. Joonas tuli takaisin. ‘’Noin.’’
‘’Nojoo hyvä, lähetää hakemaan neljä heppaa sisälle.’’ kerroin. ‘’Mutta käydään tossa yksäripuolella ny eka.’’

Johdatin Joonaksen lähellä olevasta ovesta sisään yksäripuolelle.’’
‘’Melko pieni.’’
‘’No ei oo tarkotus olla iso.’’
‘’Onko nää si niinku joidenki muiden omistamia?’’
‘’Joo.’’ vastasin ja vedin oven kiinni. ‘’Merida?’’
‘’Niin?’’ mustahiuksinen tyttö kurkisti karsinasta.
‘’Ooksä jo hakenu suokkis sisälle?’’
‘’Öh, apua en oo, oisko pitäny?’’ tyttö kysyi hieman ehkä hätäisesti.
‘’Joo ei, ku aattelin, et haetaan sisään Tara, et otaksä samalla Jemmun?’’ sanoin ja viittasin kädellä Joonasta. Tyttö katsahti vieressä seisovaa jätkää.
‘’Voin vaikka ottaakin, oon just valmis siivouksessa, pari papanaa vielä.’’
‘’Ookei, me voijaa oottaa nii mennää si hakemaan niitä.’’

Seisoimme suokkitarhan portilla. Joonas katseli suokkitammoja neutraalilla ilmeellä, mutta pohti varmasti, kuinka pärjäisi Taran kanssa. Olin nostanut maasta puoliksi jäätyneen oranssin riimunnarun, jonka ojensin Joonakselle. ‘’Merida auttaa sua ja oottaa, et oot valmis, ei pitäs olla ongelmia. Taran karsina on ensimmäinen vasemmalla, kun ja jos tuut sisälle kaikista vasemman puoleisimmasta ovesta.’’ selitin. ‘’Ei se kylläkää haittaa vaikka menis väärään karsinaan, kun sen voi siirtää. Katot vaan ettet laita sellaseen karsinaan missä on jo hevonen.’’
‘’No en mä ny nii tyhmä kumminkaa oo.’’ Joonas tuhahti.
‘’Merida, pärjäättekö?’’
‘’Joo joo.’’ tyttö vastasi ja raotti porttia.

Yksikseen tarhaileva Caya seisoi portilla hamuten huulillaan heinänkorsia. Olin maasta narun ja nappasin heti kiinni riimusta, kun se päänsä nosti. Caya näytti yllättyneeltä kiinniotosta. Tamma kuitenkin muisti tapansa ja iski korvansa niskaan ja koitti hieman napata mua kädestä. Sihahdin tammalle ja lähdin reippaasti taluttamaan sitä kohti tallia. Matkalla talliin yllätyksekseni vastaan käveli reippaan oloinen blondi, joka tervehti Cayaa jo kaukaa ja kysyi sitten multa, jos voisi taluttaa Cayan talliin kun sillä kerta menisi. ‘’Öh joo toki.’’ sanoin ja ojensin narun sen käteen.

Hassua, että löytyy niitäkin, jotka Cayasta pitää, ihmettelin kävellessäni sisään toisesta ovesta. Joonas seisoi ylpeänä Taran karsinalla. Se oli saanut sen oikeaan karsinaan ja irti narusta. Vinkkasin sen seuraamaan mua. ‘’Käydään hakemassa vielä kolme heppaa.’’ Kävimme ensin hakemassa Lupun, joka tuli reippaasti vierelläni. Joonas tuli ruunan toisella puolella, mutta piti sipsuttavaan ruunaan etäisyyden. Kun Lupu oli saatu karsinaan lähdimme hakemaan Tumppua ja Sannia.

‘’Hitto kun on iso.’’ Joonas päivitteli portilta ruunaa katsellen naru kädessä.
‘’No ihan kivan kokonen.’’ myönsin. ‘’Mutta sitäkin kiltimpi.’’
Joonas käveli Tumpun luo ja ruuna seisoa möllötti hangessa ja katseli ystävällisillä silmillään jätkää. Joonas taputti Tumppua kömpelön näköisesti ja kiinnitti narun sen riimuun. Sanni alkoi jo kuopia, oli kumma kun paikoillaan piti narussa seistä, se näytti ajattelevan. ‘’Valmis?’’
‘’Joo.’’

Matka tallille sujui paremmin kuin hyvin. Tumppu käyttäytyi erinomaisesti ja käveli kiltisti Joonaksen vieressä. Ruuna laitettiin karsinaan ja Sanni jätettiin käytävälle. Riisuin tammalta loimen ja ripustin sen karsinan oveen.
‘’Miksei tää mee karsinaan?’’ tamman eteen tullut Joonas kysyi.
‘’Ku se kengitetää.’’
‘’Aaa.’’
‘’Joo.’’ vilkaisin aikaa iPhonestani. ‘’Ja nyt me ruvetaa laittaa Taraa kuntoon.’’

Otin suomenhevosen käytävälle, jossa meidän molempien oli helpompi huoltaa se. Karsinoista kuului aherrus kun seuraavat tuntilaiset laittoi hevosiaan kuntoon. Tara seisoi paksussa talvikarvassaan käytävällä ja nuokkui. Loimen olin taitellut ja laittanut oveen roikkumaan. Otin harjaämpäristä pari pehmeää harjaa ja ojensin toisen Joonakselle. Aloimme harjaamaan tammaa. Joonas hölötti ja kertoi mielipiteitään toppahousuissa hääräävistä ratsastajista. Naurahtelin ja kommentoin takaisin välillä.
‘’Mut oikeesti se Luna tai mikä lie on kyl aika kiva pakkaus.’’ toteamus tuli ihan puskista.
‘’Jaooo..’’
‘’Vois pyytää sen numeroo tai jotai, ku mä stalkkasin jo sen instan nii sen mukaa sil ei oo ketää jätkää täl hetkel.’’
‘’Jaha, mut et sä ees oo yhtää sen tyyppine.’’ tuhahdin ja katsoin nuuska huulessa virnistelevää entistä lätkäjätkää.
‘’No vastakohdat täydentää toisiaan.’’ Joonas naurahti.

Olin lähtenyt hakemaan Taran varusteita ja jätin Joonaksen harjaamaan tammaa. Takaisin tultua laskin satulan telineelle, jonka taitoin vaakatasoon karsinan ovesta. Suitset satulan päälle ja nappasin ämpäristä kaviokoukun. Putsasin tamman kaviot ja tunsin Joonaksen katselevan sivusta silmä kovana, kun tyhjensin sisällöt lattialle. ‘’Ootko harjannu sen puolen? Mahanalusen ja satulan kohan tarkasti?’’
‘’Oon.’’
‘’Hyvä.’’ vastasin ja nostin satulan tamman selkään. ‘’Lasketko vyön alas?’’
Joonas teki kuin pyysin ja kiinnitin vyön ensimmäiseen reikään. Otin suojat ämpärin kantokahvasta, johon ne oli siististi kiinnitetty. Kun tammalla oli suojat etusissa suitsin sen. Joonas seisoi avuttoman näköisenä vieressä ja katseli.

Seisoimme tamman vieressä. Kello oli viittä vaille, kun Taran ratsastaja saapui. ‘’Hitsi kun oli kiireinen työpäivä. Kiitos kun pistitte Taran kuntoon, vyö pitää varmaan vielä kiristää?’’
‘’Ole hyvä vaan ja juu ei se oo kuin ensimmäisessä reiässä.’’
‘’Selvä. Kiitos vielä!’’ nainen huikkasi ja lähti taluttamaan tammaa muiden perään.
‘’Semi puuma.’’ Joonas kommentoi. Katsoin hetken jätkää sen sinisiin silmiin ja purskahdimme samaan aikaan raikuvaan nauruun.

[Iida]

Hiiiiiieno poika
Iida / 09.01.2016 / lauantai

Minon kanssa käytiin kentällä vähän jumppailemassa. Samaan aikaan kentällä Sannin kanssa puuhaileva Reifr kommentoinauraen, että näytin ihan pieneltä possulta vaaleanpunaisessa uudessavanhassa toppa tallitakissani. Ja pyh, sanon mä.

[Iida]

Kaikkeekanssa
Linda / 16.01.2016 / lauantai

Hankilaukkoihin lähteneet oli just tullu takas talliin. Mulla oli vielä joku viis karsinaa siivoomatta, mut onneks noi meni takas pihalle. Mulla oli kuulokkeet päässä ja musiikki kovalla, sillä en halunnut kuulla niitten juttuja maastosta, jonne en halunnut osallistua. Iida kyllä sano, että voisin ottaa vaikka Hallan ja tulla mukaan, mutta en mä halunnut. Menisin Hallalla mieluummin maneesissa ja pistäisin harmaan lihapullan kunnon rääkkiin. Se oli tänää ja eilen kans kun uus lumi oli tullu maahan nii kuskannu mua, kun koitin sitä tarhaan rauhassa viedä. Toisella puolella mulla on ollu Rimpula, kun sitä talutin, mutta eipä mummon rauhallisuus enää auttanu. Hankea kun oli nii kengät oli ihan lumessa sekä ulkoa että sisältä. Onneks Lucas sai vihdoin aurattua reitit.

Siivottuani viimeiset karsinat lähdin Iidan puheille. Nainen laitto just loimee Sannille, kun tulin. ‘’Voinko mä ottaa Hallan ja ratsastaa sen?’’
‘’Njääh... ‘’
‘’No kui en? Olisin saanu tulla sen kaa maastoon, mutta ratsastaa en sitä saa?’’
‘’Niin.’’ Iida tuhahti. ‘’Hallalle olis tehy hyvää päästä maastoon virkistymään.’’
‘’Vitut.’’
‘’Siisiti suus.’’ nainen ärähti ja lähti taluttamaan Sannia pihalle.

Iida oli ihmeen kärttyne. Olis luullu et se olis tullu hyvällä tuulella pois selästä, mutta sama se. Mä en sit ratsastais Hallaa. Sillä selvä. Kävin yksäripuolella, jossa se Merida hoiti suokkiaan. ‘’Kui Iida oli nii vittuuntunu?’’
‘’No eihä ollu.’’
‘’No oli se.’’
‘’Ai, hetki si se oli viel hyväl tuulel siite.’’ Merida naurahti.

Käännyin kannoillani ja lähdin tallitupaan. Siellä tuoksu kahvi ja lämminkin oli. Kaadoin ittelle kupin kahvia ja aloin selata Instagramia pöydän ääressä. Luna ja Luca tuli samalla oven avauksella sisälle. Lucalla oli lunta hupussa ja pipossa ja Luna nauroi kovaan ääneen. Lumisota? Kahvinkeittäjä oli ilmeisesti ollut Niina, joka juuri tuli vessasta. ‘’Maneesin katolta muute tippuu lunta aika isoin kasoin.’’ nainen totesi.
‘’Jah, mun pitäs vissii tiputtaa ne alas, mut toisaalta Rami sais tehä ne työt.’’
‘’Laiskapaska.’’ tuhahdin.
‘’No en oo, mut mietippä jos mä tippuisin katolta ja taittaisin mun niskat nii sä joutuisit tehä kaikki työt.’’

Tuhahdin Lucakselle, joka oli varastanut Lunan puhelimen. Tallituvan ovi kävi ja sisään tuli joku uus. Sillä oli sekavan väriset hiukset. Hieman ujon näköisesti se istuutui sohvalle. Sohvatyynyn päällä maannut Mikki venytteli ja siirtyi tytön rapsutettavaksi. ‘’Kuka sä oot?’’ kysyin tytöltä kun olin sitä jo kauan tuijotellut.
‘’Ellida Anderson.’’ tyttö vastasi tuijottaen mua reippaasti silmiin.
‘’Jaha.’’ sanoin silmiäni siristäen. ‘’Hoidaksä jotain vai?’’
‘’Rimpulaa.’’ tyttö vastasi.

Tuhahdin ja jatkoin puhelimen selausta samalla ihmetellen kuinka kukaan jaksoi Rimpulaa. Hitto se oli ärsyttävä känkkäränkkä. Luna kyseli ja jutteli tytölle jotain. Kuuntelin puolella korvalla. Juotuani kuppini huuhtelin sen ja laitoin paikalle. Instagramin etusivulle ilmestyi kuva Lucaksesta. Lunan käyttäjältä. Vilkaisin poikaa joka virnuili tyytyväisenä. Poika oli just ottanu sen kuvan. Jätin tykkäämättä. Ovi avautui ja sisään asteli Iida. Nainen katseli hetken ympärilleen tallituvassa ja istui sitten viereeni. ‘’Eikö kukaan millään viitsisi siivota täällä?’’ se kysyi. ‘’Tääl on tosi sotkusta.’’
‘’Pistä Luca siivoomaan.’’ ehdotin.
‘’Tai Linda.’’ Luca vastas takaisin.
‘’Luna.’’ sanoin.
‘’Salome.’’ Luna vastasi.
‘’Päätetty!’’ Luca sanoi ja iski nyrkkinsä pöytään kuin mikäkin tuomari.

Iida katsoi meitä ja pudisteli päätään. Niina nauroi. Iida alko selittämään jotain Lucakselle, joka kuunteli tarkkaavaisena. ‘’En mä oikeen tiiä, mä luulen, että se vaa vitsaili.’’
Nainen tuhahti ja pyysi sitä uutta oranssi päätä laittamaan Mikille ruokaa ja lähti sitten pihalle. Mä lähdin pian sen perään. Laitoin parille hevoselle iltapuurot valmiiksi ja lähdin sitten pikkuhiljaa kylille. Veeralla oli mulle kuulemma asiaa. Jotain turhaa paskaa taas, mitä oli kyllä varsin kiva jauhaa.

[Iida]

Muka kouluponi
Sanna / 17.01.2016 / sunnuntai

Mä sitten pistin klipaten, vaikka kova loimitusrumba siin tulis nii olis se kevyempää Kämpelle, joka hikoaa paljon. Luna apuna klippasin sen ja leikkasin kans pystyharjan sille ja johan rupes näyttään russi kouluponilta. Lucas nappas Lunasta ja Kämpestä kuvan kun ruuna oli saatu valmiiksi. Hienosti se pysyi paikoillaan eikä vaikuttanut olevan moksiskaan, hieno poni!

[Iida]

Rakastavaiset ja kolmaspyörä
24.01.2016 / sunnuntai

[Iida]

Hyvä Halla
Luca / 06.02.2016 / lauantai

Reipas talliapulaiseni Joonas työnsi maneesin oven auki, kun olin varmuuden vuoksi ensin ilmoittanut tulostamme. Onneksi varoitin, sillä Merida oli Jemmun kanssa sisällä. Olin kyllä arvellut siellä jonkun olevan, koska lumessa oli jäljet.
‘’Eikai haittaa jos meki tullaan tänne treenaan?’’ kysyin Meridalta, joka oli tammansa siirtänyt käyntiin.
‘’Juu ei haittaa yhtään.’’ tyttö hymyili.

Kiersin Hallan kanssa kierroksen maneesin uralla ja keräsin sitten ohjat käsiini. Tamma nosti päänsä korkealle ilmaan ja alkoi puhisten nostella jalkojaan. Napautin pohkeella saadakseni sen liikkumaan eteenpäin. Jouduin tekemään vaikka millä mitalla töitä ennen kuin tamma alkoi pikkuhiljaa myödätä. Joonas istui kännykkä kädessä maneesin katsomossa.

Vaihdoin suuntaa Hallalla ja siirsin sen raviin. Tamma oli nykyään kyllä niin paljon parempi. Se liikkui siistissä ravissa eteenpäin, vähän turhan kovaa, mutta sentään liikkui. Okei, Hallalle se liikkuminen harvoin oli ongelma vaan pikemminkin se hidastaminen. Tein tammalla paljon, paljon voltteja, joilla asetin sitä sisälle päin. Tamma oli hyvällä tuulella ja teki kuin pyysin. Tein molempiin suuntiin loivat kaarteet.

Laukan nostin Hallalla ympyrälle. Tamma lähti innokkaasti laukkaan ja viskoi päätään. Hallan innokas laukkaan lähtö näytti innostaneen myös Jemmun, joka nosteli laukkoja omiin nimiin. Laukka oli hyvää. Tammalla oli takajalat mukana ja se taipui nätisti. Kiitin sitä kaulalle ja siirsin raviin. Vaihdoin suunnan ja nostin laukan. Kuului vaimea vihellys ja maneesin ovi avattiin. Sisään käveli Luna ja Salome, joka talutti pilkullista ponia vierellään.

Blondi sulki oven ja käveli katsomoon. Kun Halla rikkoi raville havahduin tarkkailuistani. Tein pidätteen ja nostin sillä uuden laukan. Tähän suuntaan se oli paljon jäykempi ja sen takia me tehtiinkin paljon voltteja, kunnes se taipui ja liikkui hyvin. Siirsin sen raviin ja ohjasin uralle. Vaihdoin suuntaa koko rata leikkaalla. Merida nosti Jemmulla laukan uralle ja Salome käveli vielä ponillaan. Vilkaisin katsomoon, jossa Joonas jutteli virne naamalla Lunalle.

Tein vielä ravissa voltteja ja lopettelin kun Halla tuntui hyvältä. Meridakin näytti olevan lopettamaisillaan. Annoin Hallalle löysän ohjan ja rapsuttelin sitä kaulalle. Mustatukkainen teini siirsi hevosensa käyntiin.
‘’Lähetkö samaa matkaa talliin?’’ kysyin.
‘’Vaikkapa, mut kävellään vielä ainaki pari kierrosta.’’
‘’Juu ei kiirettä.’’

Annoin Hallan kävellä ja tamma pärski tyytyväisenä. Salome keskittyi pikkuponin ratsastamiseen otsa kurtussa, kun mä, Joonas ja Merida lähdettiin maneesista. Mä olin selässä ja ratsastin edellä. Merida oli hypännyt maneesissa alas satulasta ja käveli Joonaksen kanssa meidän perässä. Kuulin tytön valittavan sitä että teki tyhmästi kun tuli alas, koska nyt kastuivat kengät. Joonas tarjosi syliään, johon Merida vaan naurahti.

Hyppäsin kentän edustalla alas satulasta ja nostin jalustimet ylös. Talutin Hallan Jemmun perässä talliin. Vein suokin sen karsinalle ja riisuin siltä varusteet heti. Kun suitset oli pois päästä meni Halla kupillensa hinkkaamaan sitä. Vedin oven kiinni ja lähdin viemään varusteita satulahuoneeseen. Yksi mutka tuli matkalla kuitenkin, kun vedin satulahuoneen oven auki törmäsin Meridaan.
‘’No höh, oo vähä varovaisempi.’’ tyttö tuhahti katsoen mua uhmakkaasti silmiin.
Virnistin. ‘’No sori, se oli kuule meijän välinen vetovoima.’’
‘’Hahah..’’ tyttö hörähti ja ehdin nähdä punaisuuden joka kiri ylöspäin tytön naamalla.

Hoidin Hallan ja heitin sille loimen niskaan ennen kuin lähdin kuskaamaan sitä pihalle. Se jäi tyytyväisenä tarhaan ja mä lähin talliin ettimään Joonasta. Poika löytyi norkoilemasta Jemmun karsinalla. ‘’Joonas, mä voisin nyt heittää sut kylälle.’’ sanoin sille.
‘’Joo okei, moikka Merida-muru.’’ Joonas sanoi tytölle.
‘’Heippa.’’
‘’Joonas. Mitä. Vittua?’’ kuiskasin pojalle, kun kävelimme yksäripuolelta tuntihevospuolelle.
Poika nauroi kovaan ääneen ja vinkkasi silmää. Tyydyin vain pudistelemaan päätäni.

[Iida]

#Snapme
Lucas / 08.02.2016 / maanantai

[Iida]

Sellanen ystävänpäivä se.
Linda / 14.02.2016 / sunnuntai

(mä innostuin antakaa anteeks kielenkäyttö ja idea)


No onpa kiva ystävänpäivä taas. Istuskelen tallituvassa yksikseni ja selaan instagramia, joka on täynnä kuvia pareista. Veerakin oli julkaissut kuvan, jossa se istuu jonkun pojan sylissä. Salee joku amisjätkä. Mä olin jo aloittanut ystävänpäiväni niinkin hyvin, että menkat päätti pistää tullen niinku kiitti hei teitä mä kaipasinkin niin vitusti. Acce ja Caya oli koittaneet syödä mun koko käden, kun riimuja pistin päähän viedäkseni ne pihalle. Kiitti tytöt. Dana oli hypätä ojaan kun se säikähti katolta tippuvaa lumikasaa. Totta tosiaan lunta oli taas tullut. Se oli jonkinmoinen plussa tähän päivään sillä parin päivän liukastelu oli alkanut tosissaan ottaa päähän.

Mino ja se uusi se öö Edi käyttäytyi mallikkaasti kun talutin ne samaan aikaan tarhaan ja ne oli vissiin ystävystyneet hyvin. Rimpula ei halunnut kävellä. Beli kiskoi minkä jaksoi. Lupu hyppi vierellä kuin joku vieterilelu. Halla oli kiskoa mut nurin. Kivoja heppoja sinänsä juu vittu. Kahvikuppi alkoi tuottaa tulosta ja aloin piristyä. Olin aamulla herännyt niin väsyneenä ja vittuunnuin vessakäynnin jälkeen. Luca oli päättänyt jättää mut yksin ja mennyt itse varmastikin jonkun muijan luo. Iida ja Reifr viettäisi varmastikin onnellista aikaa kotonaan. Sanna oli tullut kyllä aamulla mua auttamaan onneksi.

Pistin kahvikupin tiskialtaaseen ja huuhtelin sen. Pakko myöntää - vaikka en ikinä myöntäisi - odotin jo että joku hoitaja tai vastaava saapuisi tallille niin olisi edes jotain seuraa. Ja kuin kutsusta tuvan ovi kävi. Lucas ja Joonas tuli sisään.
‘’Katos Linda, mitä sä täällä?’’ Luca kysyi virne naamallaan.
‘’Oon töissä haloo mitä muutakaan?’’
‘’Ystävänpäivänä eikö kukaan kaipaa sua luokseen?’’
Tuhahdin.

Pojat istui pöydän ääreen ja koska mulla ei muuta tekemistä ollut paitsi karsinoiden siivoukset niin istuuduin myös. Joonas ja Luca kävi kiivasta keskustelua, johon liittyi perseet, panot ja tytöt ylipäätänsä. Kuuntelin kiinnostuneena jos vaikka joku tuttu nimi kuuluisi. ‘’Merida.’’
‘’Hä mitä Meridasta?’’ kysyin kiinnostuneena.
‘’Yritin siinä sitte yks päivä vähä flirttailla sille mut haloo iha ku se ei ois ees ymmärtäny.’’ Joonas selitti.
‘’Tai sit se ei oo kiinnostunu susta.’’ totesin.
‘’Mitä häh, puollusteleksä sitä?’’ Luca kysyi.
‘’No en, mut Joonas ei kaikki susta oo kiinnostuneita.’’
‘’Tai si niil kestää kauemmin lämmetä.’’
‘’Vituuuut.’’ nauroin. ‘’Sil on jo toinen.’’
‘’Hä onko? KUKA?’’ Joonas innostui.
‘’No ei se mun asia periaattees oo, mut tiiättekö sen punapään veljen?’’
‘’Siis se, joka ratsastaa sillä shettiksellä?’’ Luca kysyi.
‘’Mikä on shettis?’’
‘’Ponirotu idiootti.’’
‘’Mistä vitusta mun pitäs tollasta tietää?’’

Nauroimme Lucan kanssa Joonakselle ja kerranki oltiin samalla puolella brunen kanssa. Ehkä tää ystävänpäivä menee näinkin. Lähdimme kaikki kolme talliin. Ja matkan aikana, joka ei ollut lyhyt sain lunta niskaan. Joonas lähti nauraen juosten karkuun. Lähdin perään. Mutta annoin sitten olla, kun poika lähti juosten kohti maneesia niinku mä juoksisin muka sen perässä.
‘’Kui monta karsinaa on siivoomatta?’’ Luca kysyi ja pitäessään mulle rehulan ovea auki.
‘’Kaikki.’’
‘’Kui sä et oo siivonnu viel mitää?’’
‘’No niinku mä heti aamusta jaksaisin.’’

Mikki-kissa tuli meitä vastaan ja pisti puskien mun säärtä kohti. Rapsutin kissaa hetken, mutta sitten se jatkoi matkaa. Aloitimme Lucan kanssa karsinoiden siivouksen yhteistuumin. Ja Joonas päätti tulla sitten henkiseksi tueksi karsinan oveen norkoilemaan. Se Edi oli kyllä varsin kiva hevonen, siitä ei ollut mitään vaivaa se piti jopa karsinansa siistinä pari kasaa ja pissa aina samassa kohtaa kun taas esim Mino oli ilmeisesti pyöriny karsinassa joten yksittäisiä kikkareita sai poimia sieltä sun täältä. Kun Likka oli muuttanut yksäripuolelle ja Edi oli korvannut sen tuntui moni poniratsastaja hieman leppyneen vaikka ei kyllä ihan. Sillä olihan Edin ja Likan välillä aika saatananmoinen ero.

Pistin Joonaksen tyhjentämään kärryt lantalaan, sillä siivoamaan se ei suostunut. Pojan tuodessa kärryt takaisin se hymyili niin, että nuuskapussi oli tipahtaa. Hyi. Jatkoin siivoamista. Luca oli onneksi silloin tällöin ihan reipas ja tehokas niin kuin karsinoiden siivoamisessa esimerkiksi varsinkin kun se sai flown päälle. Joonas oli vihdoin hiljaa. Se viestitteli jonkun kanssa innostuneena. Vilkaisin poikaa ja sillä oli ihmeen rivo ilme naamalla. Ties mitä tuhmuuksia se siellä kirjoitteli.

Kun olin saanut omat karsinani siivottua menin Joonaksen kanssa nojailemaan sen karsinan oveen mitä Luca siivosi.
‘’No Luca mites Lunan kanssa?’’ kysyin virnistäen.
‘’Ei mitenkään, Lucalla on uus tähtäimessä.’’ Joonas vastasi ennen kuin Luca ehti edes miettiä mitä vastata.
‘’Ai onko?! Kerro heti kuka!!’’ innostuin juorusta ja tartuin Joonasta olkapäistä kiinni.
‘’On on, se on kans heppatyty ja käy vissii vaa tunneil tääl.’’ Joonas näytti tyytyväiseltä kun kerrankin tiesi asioista.
‘’Herranjestas, sehä ei kauaa piilossa pysy ku tääl ne asiat vähä leviää.’’ sanoin ja vinkkaisin silmää.
‘’En mäkää tiiä kuka se on, ku ei Luca oo sitä kertonu. Mut kuule juotetaan sille vähä vettä vahvempaa nii kyl me pia tiietään.’’ Joonas kiusoitteli.
‘’Erittäin hyvä idea.’’ totesin.

Ja kuten ehkä arvata saattaa idea toteutettiin. Tallituvassa. Niimpä hyi meitä. Seuraan liittyi myös Luna ja se sen kaveri Nita tai joku semmonen. Mutta kuten ehkä arvata saattaa me unohdettiin Joonaksen kanssa kysyä siitä tytöstä mitään. Meillä oli vähä muuta tekemistä. Samoin kuin Nitalla, jonka kieli ei ollut pysyä kurissa. Että juh, semmonen ystävänpäivä, mutta menihän se näinkin. Iida ei sitte tiiä mitään - ja niin on ihan hyvä.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKKI RAKKAAT MURUSET

[Iida]

Kyllä perjantaita näinkin voi viettää
Luca / 20.02.2016 / perjantai

Lindan ruskeatukkainen ämmä, jota se kutsui kaverikseen istui Ranjan selässä maneesin keskellä. Sen molemmilla puolilla oli muita ratsukoita. Mä istuin Joonaksen vieressä maneesin katsomossa ja katselin ratsastajia. Linda istui Joonaksen toisella puolella. Osa ratsukoista lähti madellen eteenpäin kohti uraa. Veera tai joku sellanen pyysi harmaan tamman liikkeelle Kämpen perään. Kämpen tosiaan, missäköhän Luna?

Maneesin katsomossa istuminen oli kyllä mitä parhain tapa viettää perjantai-iltaa. Not. Me kolme istuimme viimeisellä penkkirivillä. Linda ja Joonas jutteli kiivaasti jostain, johon en jaksanut kiinnittää huomiota vaan omissa ajatuksissa katselin vaaleatukkaista tyttöä, joka istui Danan selässä. Päättelin tunnin olevan nuorten estetunti, kun Iida rakensi kahden esteen sarjan uran sisäpuolelle.

Tunnilla oli pelkkiä poneja. Lunan molemmat hoidokit, joista tamma näytti nyrpeältä eikä lähtenyt raviin, vaikka kuinka ratsastaja sen selässä koitti sitä patistella. Sekin on ämmä. Se poni siis. Myös sen uuden tyypin, Angelikan, hoitsu köpötteli uralla. Lupu estetunnilla oli harvinaisempi näky, mutta se oli ponille hyvää vaihtelua ja se nautti siitä.

Meidän edessä istuskeli mammoja, jotka vahtivat silmä kovana nuoriaan. Myös jokunen tupakkatäti istui oven lähellä mistä olisi nopea poistuminen savuille. Olisko vaikkapa aikusten koulutunti tämän tunnin jälkeen. Linda työnsi terävän kyynärpäänsä käsivarteeni yhtäkkiä. Katsahdin naikkoseen, joka näytti mulle puhelimestaan miltei alastonkuvaa jostain tytöstä. Eiku. Se oli alastonkuva. Otin puhelimen käteeni. Tyttö kuvassa peitteli käsillään alueitaan. Mitä hemmettiä.

‘’Kuka tää on?’’
‘’Eksä tunnista?’’ Joonas the takapiru kysyi Lindan takaa.
‘’Pitäiskö mun?’’
‘’NO HALOO PITÄISI!’’ Linda sihahti kovaan ääneen saaden mammat kääntymään ja katsomaan meitä vittuuntuneina.
‘’Okeeii.. no mä en tunnista, kuka tää on?’’ annoin puhelimen Lindalle.
‘’Se tyttö joka käy täällä joku pari kolme kertaa viikossa tunnilla, vaalee tukka ja semi pullukka.’’
‘’Mistä sä ton kuvan löysit?’’
‘’Elias lähetti sen meijä ryhmään, se oli saanu sen joltain sen kaverilta.’’
‘’Tyttö raukka.’’ totesin.
‘’Raukka?’’ Linda kysyi hämmentyneenä. ‘’Mistä lähtien sä oot tollane ollu? Enne sä oisit ollu iha intopiukeena ja saattanu jopa tehä jotai illalla oikeel kädel hyödytäen tätä kuvaa.’’
‘’Vasemmalla.’’ totesin.
‘’Sama se.’’

Uusi tökkäys käsivarteen ja nyökkäys kohti ovea Lindalta. Vilkaisin ovelle. Luna ja sen perässä Salome. Blondi katsoi murhanhimoisesti Lindaa joka hykerteli vierelläni. Tytöt jäi istumaan alariville ja huomasin Salomen katsovan kaveriaan kysyvällä ilmeellä. Kummaa. Miksi se ei tullut meijän kaa istumaan? Ehkä koska Linda. Danan ratsastaja istui maassa ponin seisoessa sen vieressä. Tyttö nousi seisomaan ja pyyhki hiekat housuistaan ennen kuin nousi takaisin mustan ponin selkään.

‘’Luna!’’
Blondi kääntyi katsomaan taakseen - samoin kuin mammat meidän välissä.
‘’Tuu tänne, Luna, mulla on sulle asiaa.’’ Linda kikatti ja vinkkasi sen tulemaan ylös.
Luna nousi ylös ja Salome seurasi perässä.
‘’No mitä asiaa?’’
‘’Mä oon kertonu Lucalle…..’’ Linda aloitti ja Lunan naamalle ilmestyi kauhunsekainen ilme, joka muuttui punaiseksi. ‘’Että, että...’’ kikatusta.
Luna seisoi penkkirivin päässä posket helottaen.
‘’No äh, iha sama, tuu tänne meijän kaa istumaan - ja sä myös Salome.’’ Linda sanoi lopulta kun kikatus oli rauhoittunut.

Tytöt istui mun viereen, koska sillä puolella oli vapaata. Luna jätti yhden penkin väliin ja Salome pyllähti mun viereen. Katsoin Lindaa, joka kohautti olkapäitään ja virnisti. Se ei ollut kyllä kertonut mulle sitten yhtään mitään. Mitä se oikee yritti. Saada mun ja Lunan välit jotenki awkwardeiks. No mitäs turhaan yritti olihan ne vähän awkward siit asti ku Luna eros sen poikakaverinsa kanssa.

Tunti oli loppumaisillaan. Nousimme yhteistuumin ja lähdimme jonossa ovelle. Tätitunteja ei kukaan jaksanut kattoa - ne oli ne nuorten tunnit jotka veti sillon tällön jopa joitan ulkopuolisia jätkiä paikalle. Uskomatonta, mutta totta. Joonas ja Linda käveli edellä ja mä, Luna ja Salome tultiin perässä. Tartuin blondia kädestä ja pysäytin.

Katsoin hetken vaan sen silmiin ja tajusin sitten päästää kädestä irti.
‘’Ähm... Kuule, Linda ei oo kertonu mulle mitään. Mä näin kuinka ahdistuneelta sä näytit, mutta siis se ei oo kertonu mulle yhtään mitään, et älä huoli.’’
‘’Okei.. hyvä.’’ tyttö sanoin tuijotellen kenkiään.
‘’Mut haluaisiksä kertoa mulle jotain?’’ kysyin huolestuneena.
‘’Eh.. en mä.. ja no, mulla on asiaa Salomelle.’’ tyttö sai sanottua ja lähti sitten hölkäten kaverinsa perään. Jäin hetkeksi ihmettelemään lumisateeseen.

[Iida]

Otsikoton

Iida / 03.03.2016 / torstai

Nousin ylös maneesin pohjalta ja pyyhin suurimman osan hiekasta pois housuistani. Ihmeekseni pidin edelleen Ranjan ohjista kiinni ja tamma seisoi vierelläni hämmentyneenä. Kaikki oli tapahtunut hetkessä. Ensin kuului kauhea rätinä, sitten suhina ja lopuksi tömähdys. Maneesin katolta oli tippunut kasa lunta. Ranja oli ensin jännittynyt ja sitten sen pakorefleksi käski juosta. Siinä vaiheessa mä olin vielä selässä, mutta kun lumi tuli alas tamma teki täyskäännöksen jossa mä kupsahdin alas. Noin vain.

Ponnistin itseni takaisin selkään ja annoin tamman kävellä hetken. Meillä oli jääneet pohkeenväistöt kesken, joten niistä sitten jatkettiin. Ranja käveli reippaasti ja hieman jopa kiirehtien, mutta kun sain pidätteet läpi se kuunteli ja väisti ihan sika makeesti. Kiitin tammaa ja pyysin sen raviin, jossa tein loivat kaaret molemmille pitkille sivuille. Asettelin tammaa kaarteissa.

Ratsastin vielä löysin ohjin loppuravit. Ranja ravasi turpa maassa ja venytteli itseään. Ravasimme pari kierrosta molempiin suuntiin ennen kuin siirsin sen istunnalla käyntiin. Oli makeeta omistaa super poni, joka totteli istuntaa. Annoin sen kävellä omaa tahtiaan. Hetken päästä käänsin sen keskelle ja hyppäsin alas. Löysäsin vyötä ja nostin jalustimet ylös. Vedin ponin liikkeelle ja avasin maneesin oven. Pihalla oli mukava pakkassää noin 7 astetta miinuksen puolella.

Talutin tamman talliin ja jätin sen käytävälle seisomaan. Riisuin siltä suitset ja pistin riimun päähän. Avasin satulavyön ja nostin satulan pois tamman lievästi hikisestä selästä. Vein varusteet heti satulahuoneeseen. Palasin tamman luo, joka oli löytänyt itselleen kaverin. Alman ylläpitäjä Milja seisoi tamman luona ja rapsutteli sen otsaa.

‘’Moikka!’’ sanoin tytölle kun olin niitten luona.
‘’Hei.’’ tyttö vastasi hymyillen ja katsahti muhun.
‘’Meinaatko mennä liikuttamaan Alman?’’
‘’Joo niin mä aattelin.’’

Riisuin tammalta suojat ja laitoin ne harjaämpäriin, josta nappasin kumisuan. Pyörittelin sillä tamman karvat pystyyn, jos ne vaikka kuivuisi siten nopeammin. Milja oli liukunut paikalta muualle, joten olin yksin tamman kanssa. Se seisoi silmät ummessa lepuuttaen takajalkaansa. Harjattuani heitin sille loimen niskaan ja lähdin kuskaamaan pihalle. Ranja käveli reippaasti ja kiskoi vähä väliä narua, jotta pääsisi nopeammin tarhaan.

Tarhan perällä seissyt Bel tuli portille, kun huomasi kaverin tulevan. Ja sainkin hätistellä russia portilta, jotta sain Ranjan sisään. Jätin narun portille. Kävelin talolle, josta huusin Lucan pihalle auttamaan päiväheinien viennissä. Kaikille ei tarvinnut viedä mutta monelle, sillä joillain oli pyöröpaalit, joista sai ruokaa koko ajan. Lucan täyttäessä heinäkärryä kävin yksäripuolelta etsimässä Miljan. Tyttö tuli mielellään auttamaan, tai ei se ainakaan vastustellut.

Yllättyneenä Milja ja Luca katsoi hetken toisiaan, mutta moikkasivat sitten. Luca lähti viemään heinäkärryä pihalle ja mä käskin Miljan ottamaan sylin täyteen heinää ja heittämään sen sitten Cayalle. Täytin itse toisen kärryllisen ja kärräsin sen suokeille. Kun kaikilla oli heinää nassun edessä päästin Lucan ja Miljan takaisin omiin hommiin. Milja palasi yksäripuolelle ja Luca sanoi lähtevänsä kylälle ja tulevansa vasta joskus illemmalle, jos silloinkaan, poika oli lisännyt silmää vinkaten. Naurahdin ja sanoin, että muistaa käyttäytyä vastuullisesti.

Kävin tallituvassa tekemässä illan tuntilistan valmiiksi. Join samalla kuuma kaakaota ja luin paikallista salomalehteä, joka oli kylläkin pari päivää vanha. Kissa puski itseään mun jalkoihin pöydän alla ja kehräsi kovaan ääneen. Soin sille välillä rapsutusta. Acce oli hankala poni laittaa kellekään vaikka kokemattomia ei enää ollut ei Acce siltikään ketään innostanut. Naama meni norsunvitulle (sori) kun Acce luki omalla kohdalla. Tamma alkoi vanhakin olla jo. Ei se sitä kuitenkaan possuilemasta tai karkuun juoksemisesta estänyt. Mitäköhän Luna sanois, jos se sais lisää vastuuta Accesta? ajattelin kiinnittäessäni listaa ilmoitustaululle.

[Iida]

Yhtä, yhtenäistä talliporukkaa
Luca / 13.03.2016 / sunnuntai

Oma koti tai asunto ehkä pikemminkin oli kyllä hiton iso plussa. Ei sillä, että valmiiseen ruokapöytään pääseminen olis ollut mitenkään vikasta, mutta ku Iidalla ja Reifrillä oli se lapsi. Ja se itki varsin mielellään herättäen mut jo aikaisin aamulla, kun olisin vielä saanut nukkua. Perhanan kakara. Mun asunto oli hyvällä paikalla. Mulla oli lyhyt paikka oikeastaan ihan minne vaan, paitsi tosin tallille oli nyt automatka, jos ei ison tien viertä halunnut polkea - ja mähän en halunnut. Mutta se kaikki on nyt paljon helpompaa, kun on oma autokin. Kiitti iskä.

Käynnistin ihan uutukaisen, valkoisen Land Roverini pihasta ja lähdin ajamaan ABC:n ohi. Spotify soittolistani pauhasi piuhan kautta kaiuttimista. ‘’When we dim the lights down, that’s when u know, the feeling’s takin’ over so come a little closer…’’ hyräilin kappaleen mukana, kun ajoin bussipysäkkiä kohti, jossa seisoskeli useampi nuori. Ja yksi niistä näytti varsin tutulta. Hidastin vauhdin ja kohdalla tajusin sen yhden olevan Luna.

‘’Tarviitko kyydin?’’ kysyin tytöltä avattuani ikkunan.
‘’Öh… no joo miksen.’’ tyttö vastasi ja avasi oven.

Moni muu nuori tyttö oli jäänyt tuijottamaan hämmästyneinä ja vähän ehkä kateellisina (?). Istuimme hiljaa autossa. Tytön ratsastusvaatteista tuleva hevosen haju oli täyttänyt autoni. Käänsin pienemmälle tielle ja hetken päästä ylitimme sillan. Meitä vastaan tuli Salome Biancan selässä. Hidastin ja moikkasimme molemmat Lunan kanssa punapäälle.

Nousimme loivan ja lyhyen mäen tallipihalle, jossa parkkeerasin ja sammutin auton.
‘’No sähä oot hyvin oppinu ajaan.’’ Luna kommentoi.
‘’Mä oon vaa luonnonlahjakkuus.’’ nauroin silmää vinkaten.

Sunnuntaiksi tallilla näytti olevan ihmeellisen paljon vilinää. Menimme Lunan kanssa suoraan talliin, jossa me kohdattiin Iida ja joku varsin tympeän näköinen naikkonen. Se oli viimeiseen asti puunattu.
‘’Hei Luca ja Luna. Tässä on Arja.’’
Nainen ojensi jäykän ja vastentahtoisen näköisesti kätensä ja kun tartuin siihen oli sormeni murtua. Lunan ilmeestä päätellen niin oli senkin.
‘’Arja harkitsee tuovansa hevosensa tänne, joten mä näytän hänelle vähän paikkoja.’’ Iida puhui siististi.
Kohotin naiselle kulmia ja se pidättyväisesti pudisti päätään.

Iida ja Arja lähti paikalta, jollon yksäripuolen raollaan ollut ovi aukesi ja Merida sipsutti luoksemme. ‘’Kuka toi oli?’’
‘’Joku nainen, joka harkitsee hevosensa tuomista tänne.’’ selitin.
‘’Oikeesti? No toivottavasti ei.’’ Merida irvisti. ‘’Vaikuttaa vähän mulkulta.’’
Nauroin ja Lunakin virnisti. Se oli kans ihmeen hiljaa ja jokseenkin ahdistuneen näkönen.

Kävelimme kaikki kolme yksäripuolelle. Merida jatkoi Jemmun hoitamista ja se blondi, joka oli jotain sukua Meridalle tuli kans Jemmun karsinalle.
‘’Täällä käy paljon nuoria…’’ kuului ääni ulko-ovelta hetkeä ennen kuin ovi aukaistiin ja päivänvalo täytti pienen yksäripuolen.
‘’No tää on ratsastuskoulu.’’ Iida vastasi. ‘’Tää on yksäripuoli, jonne pääasiassa majotetaan vaan tammoja.’’
‘’Eikö täällä kukaan lakaise tätä lattiaa?’’ Arja sanoi katsellen maahan.
‘’Kyllä sen lakaisee.’’ Iida vastasi ja katsoi mua merkitsevällä katseella.
Juuri ennen kuin naiset meni toisesta ovesta takaisin tuntsaripuolelle kuului mäkättävällä äänellä: ‘’Eikö nuoret osaa olla hyödyksi täällä?’’

‘’Vittu mikä huora.’’ kuului kohta selkämme takaa.
‘’Niinkin vois kai sanoa.’’ Milja nauroi.
Linda asettui meidän viereen. ‘’Miks te katotte ku Merida puunaa Jemmua?’’
‘’En tiiä ja mä meenkin tästä kattoon russeja.’’ Luna mutisi ja poistui paikalta.
‘’Se on ollu ihmeen hiljane tänää.’’ kommentoin kun tyttö oli mennyt.
Kukaan ei ainakaan ääneen huomioineet mun kommenttia, kun Linda jo rupesi selittämään jostain ask.fm tilistä, jonne on tullut juoruja.
‘’Siis oikeesti, iha Gossip Girl meininki. Sinne ne jokku laittaa anonyyminä vinkkiä ja se tili julkasee.’’
‘’Mitä oikeesti, onks tullu lisää?’’ Milja kiljahti innoissaan.
‘’Tuttu sivu sulle?’’ Linda katsoi tyttö arvioivasti.
‘’Joo mä löysin sen kaua sitte ja sillo siel oli kuva Merrusta ja Topista ku ne oli kielet toisensa kurkussa.’’ Milja selitti innoissaan.
‘’Ei oltu.’’ Merida kommentoi.

Me oltiin menty taukotupaan lukemaan juoruja kaikki yhdessä. Ja kuinka ollakaan siellä oli jo yks siitä kuinka Luna oli tullut mun autoon. Vittu mitä porukkaa. Mulla monel muul oli kahvikupit edessä. Salomekin oli tullut taukotupaan maastoreissultaan ja sen veli Topi tuli vähän sen jälkeen, missäköhän se oli ollut. Sohvalla oli ahdasta, joten Topi tarjoutui ottamaan tyttöystävänsä syliin. Siin ne istu si ku mikäkin pariskunta. Luna ei ollut vielä tullut, mutta toivoin sen vielä tulevan. Voisin vaikka heittää sen takas kylälle, kun sinne menisin. Tosin, eka mä kävisin Iidalla syömässä, koska pakastepizza alkoi pikkuhiljaa tulla korvista ulos.

[Milja]

19.03.2016

Nojailin Alman karsinaan tylsistyneenä ja seurasin aktiivista heinän mussutusta. Olin juuri käynyt maneesilla tamman kanssa, ja juoksuttanut kuritonta neitiä liinan kanssa. Nyt neitokainen pärski iloisena karsinassaan ja haisteli minua satunnaisesti kaltereiden välistä. Nappasin taskustani puhelimeni ja olin juuri soittamassa kyytiä hakemaan, kun ovi aukesi. Sisään asteli Linda, aina yhtä muodikkaana. En toistaiseksi ollut uskaltanut paljoa naiselle puhua, mutta voisin uskoa meidän tulevan juttuun - muoti ja hevoset olivat selvästikin molempiemme sydämessä. Tosin Linda saattoi pitää mua vaan pikkuisena kakarana, siks ehkä olinkin pysytelly hiljaa.
- Ooks sä Milja? blondi kysyikin multa yllättäen, jolloin nyökkäsin hämmentyneenä.
- Aajoo. No Iida anto mulle luvan hypätä Edil, nii se sano et sua vois pyytää samal hyppää Minol jos kiinnostaa, Linda sanoi vähän ylimielisen kuuloisena.
- Totta kai kiinnostaa! sanoin hymyn vallatessa kasvoni.
- Joo no laitetaa hepat kuntoo, kasataa esteet ja sillee.
Nyökkäsin ja seurasin naista ratsastuskoulupuolelle. Olinkin parisen kertaa käynyt tätä suurta holsteininhevosta ihailemassa, joten löysin karsinan suhtkoht helposti. Ruuna oli kiltti hoitaa, eikä sanonut juuri mistään mitään. Olisin mieluusti viettänyt hoitohetkeä vähän rauhallisemmassa tahdissa, mutta minun putsatessa kavioita näin Lindan laittavan jo satulaa. Kirin tahtia ja lähes yhtä aikaa painoimme kypärät päähän.
- Käydään nyt kasaamas esteet.


Esteiden kasaus menikin vähän niin, että Linda orjuutti ja minä kannoin.
- Tohon yks pysty, sit halkasijalle kans joku vähän erikoisempi este, Linda sanoi ja näytti kaavailevan mielessään esteiden paikkoja.
- Joo, ähkäisin raahatessani varmaan kymmenettä puomia. Onneksi lopussa nainen auttoi kantamalla pari tolppaa, jonka jälkeen suuntasimme takaisin talliin. Otimme suuret hevosemme ja hyppäsin blondia matkien jo tallin pihassa selkään. Alman jälkeen Mino tuntui kauhelta jättiläiseltä! Kävelimme puolipitkillä ohjilla polkua pitkin maneesille, ja ruuna allani lompsi isoin askelin korvat hörössä.
- Millanen Mino muuten on? En oo ikinä menny sillä, naurahdin ja seurasin kun Linda oli laskeutunut alas avatakseen maneesin oven.
- Sä voit pysyy seläs ku tuutte maneesiin, Edi ei vaa oo nii usein täst menny nii vähän totuttelemist, nainen sanoi ja vastasi sitten kysymykseeni:
- Ja no, Mino on musta tosi kiva. Sil on iso laukka ja hyppy, mut se ei kyl kiellä juuri koskaan. Semmonen ihana ja luotettava, mut ei kannata jäädä suuhun kiinni. Se voi myös vähän kiihtyy.
Nyökkäsin meidän astellessa maneesiin, vaikkei blondi sitä tietenkään huomannut. Minä jatkoin suoraan ruunan kanssa uraa pitkin kun taas Linda talutti Edin kaartoon ja hyppäsi jakkaran kanssa selkään. Kävelin vielä pari kierrosta vapaalla ohjalla, kunnes aloitin tekemällä pysähdyksiä. Mino otti apuni hyvin vastaan ja kuunteli korvat taaksepäin suunnattuna. Näin Lindan siirtävän Edin raviin, ja samassa myös Mino alkoi pyrkimään raville.
- Pruuut, me kääävellään viel, hidastelin ja saatuani pari rauhallista ympyrää, annoin pohkeita. Ruunan ravi yllätti alkuun ja kevensin epätoivoisesti isossa ravissa. Pikku hiljaa pääsin ajatuksesta kiinni ja pyöräyttelin päätyihin suuria voltteja.
- Nostetaaks me muuten aina ite este jos se tipahtaa? kysäisin Minon kolauttaessa kerran puomiin ravatessa.
- No ei nää ainakaan millää 80 sentin pikku esteil tiputa, ellet ite sählää jotai. Ja Iida sano et se tulee, ku se haluu myös nähä mite Edi hyppää.
- Aajoo, mutisin jopa vähän nolona, vaikka mistä mä ton oisin voinu tietää. Linda myös tuntui uhkuvan itsevarmuutta, kun ei uskonut heppojen tiputtavan ainakaan 80 senttiä.

Nostaessani ensimmäisen laukan oli meno varmaan aika säälittävän näköistä. Vaikka Linda oli varoittanut isosta laukasta, sain tosissani käyttää vatsalihaksia voidakseni istua edes jotenkuten suuressa askelluksessa. Nousin myös vähän kevyeempään istuntaan välillä ja Mino laukkasi reippaasti eteenpäin pärskien.
- Aletaan hyppää! Linda määräsi ja ohjasi ratsunsa noin 50 sentin pystylle, jonka Iida oli nostanut. Tein Minon kanssa käynnissä ympyrää ja kun toinen parivaljakko ylitti esteen leikiten, nostin laukan ja siirryin esteelle. Mino hyppäsi kaukaa enkä ollut osannut varautua sellaiseen loikkaan, joten epätoivoisesti roikun mukana.
- Herrajumala mikä hyppy tälläselle esteelle! huudahdin esteen jälkeen ja taputtelin ruunaa sovittelevasti - taisin nimittän jäädä vähän suuhun kiinni.
- Myötää vaan enemmä, nii hyvin menee, Iida kommentoi ja Lindan käskystä nosti esteen 70 senttiin.
- Haluatko Milja tulla sen 50 vielä kerran? Iida kysyi ja nyökkäsin. Tulin Lindan jälkeen matalamman pystyn ja Mino tuntui ajattelelevan "turhaanko me näin pieniä hypätään?!". Jatkoin suoraan uraa pitkin laukaten ja este nostettiin meillekin 20 senttiä korkeammaksi. Se sujui hyvin, eikä tämäkään tuntunut ratsulleni tuottavan ongelmia.
- Tullaan nyt tota sarjaa.
Linda lähti jälleen ensimmäisenä hyppäämään ja Edi liiti esteiden yli helposti. Nostin laukan ja suoritaessani linjalle Mino kiihdytti korskuen tempoa.
- Milja rauhallisemmin! Tempo kuntoooon, hyyvä..
Mino hyppäsi vaivattomasti molempien esteiden yli, jolloin Linda käski nostaa esteet 90 senttiin.
- Onko sullekin ok, Milja? Iida varmisti ja katsoi mua taputellessani hereillä olevaa ruunaa.
- Totta kai! hihkaisin innoissani. Olipa kiva päästä hyppäämään kunnolla, tuumin ja seurasin kun Linda hyppäsi ensin pystyn, sitten 80 senttisen laineen halkaisijalla sekä lopuksi sarjan. Sen jälkeen me tulimme saman ja sain käyttää vähän ronskimpiakin otteita kun ruuna yritti imeä turhan kovaa esteille.
- Pruuut, pruuuut! koetin rauhoitella menoa mutta tempo oli liian kova keretäksemme laineelle. Hyppy olisi ollut liian vaarallinen ja Minokin sen tajusi, joten juoksi esteen ohi.
- Heti uudelleen, ulkoavut!
Tällä kertaa sujui paremmin ja pääsimme sarjankin puhtaasti yli. Oli ihanaa hypätä pitkästä aikaa isompaa!

- Mä haluun tulla loppuun 130 radan, Linda totesi tyyneesti.
- Entä sä Milja? Iida kysyi jolloin kohatuin harteita.
- 110 senttiä? kysyin hymyillen epävarmasti. Äsken olimme tulleet yksittäisenä samankokoisia esteitä, sekä ihan pari yksittäistä hyppyä 120 sentin korkeudelle.
- Sopii, tuu sä eka nii nostan sit Lindalle.
Nyökkäsin ja kertasin sopimamme radan päässäni. Ensin laine, sitten kavaletti pääty-ympyrällä, sarja ja lopuksi pysty.
- Muistat vaa vatsalihakset, pidätteet ja päästää ennen estettä nii hyvin menee! blondi kannusti nostaessaan viimeisen esteen pyytämälleni korkeudelle.
Nostin laukan ja tein suuren pääty-ympyrän, Mino korskahteli innokkaasti alleen polkien. Ohjasin vahvan ruunan laineelle ja suorastaan liidimme yli.
- Hyvä, mut ulkoavuuuuut, kavaletti!
Saimme juuri ja juuri tehtyä epämuodotuneen ympyrän kavaletille, jonka jälkeen suuntasimme sarjalle.
- Myötää!
Ja Mino hyppäsi korvat hörössä esteen yli sen jälkeen pärskähten. Pysty sujui ihan kivasti, joskin huonon suoristuksen takia puomi heilahteli mutta pysyi kannattimillaan.
- Mahtava Mino! hihkuin ja vilkaistessani katsomoon näin Merrun ja Topin kerääntyneen katsomoon. Hymyilin serkulleni intoa uhkuen ja löysytin ratsulleni vapaat ohjat.
- Sitten Linda! Voit kävellä tässä päädyssä mut kato ettet oo eessä - Edi voi vähän innostua! Iida neuvoi.
 Sulavasti Linda ratsasti koko radan läpi ilman yhtään konkreettista virhettä. Radan jälkeen hän taputti kaksinkäsin tummaa ratsuaan ja näytti myös tyytyväiseltä. Kun kolme muuta maneesissa olijaa alkoi kasata esteitä pois, loppuravailimme me vapaammalla ohjalla.

Tallissa Linda selitti innokkaasti ratsastuksestamme tallitöihin ilmestyneelle Lucalle, joka vain mumisi välillä jotain vastaukseksi. Ei tainnut paljoa häntä kiinnostaa, tuumin kylmätessäni Minon jalkoja. Merru oli vienyt satulan ja suitset huollettuina paikoilleen, ja harjaili nyt suojia puhtaaksi.
- Mites sä tällee extremenä menit yli metriä hyppäämään Minolla? serkkuni naurahti ja tunki viimeisenkin suojan pakkiin.
- Emmä tiiä, Iida oli ehdottanu ku se on vissii pariki kertaa kuullu ku valitan etten pääse hyppää, naurahdin ja lopettelin kylmäystä. Harjasin karvan kertaalleen läpi ja pistin sitten sinisen fleeceloimen päälle.
- Aaa, Merru sanoi ja seurasi kun talutin ruunan pesarilta takaisin karsinaansa.
- Nä jää nyt sisää, ku me annetaa kohta iltaheinät Lucan kaa, Linda huuteli jostain.
- Juu.
Siivotessani omia kamppeitani pois meni rakastavaiset tallitupaan. Itse kävin vielä huikkaamassa Almalle heipat, kiitin Iidaa heppalainasta ja pyysin sitten kyydin hakemaan mut.

/ en tiedä saako tänne tallikirjaan siis kirjottaa vaa henkilökunta - jos asia on näi nii siirränks vaik Spin Off'siin tai jonneki?

[Iida]

Moon niin tärkeä
Luca / 26.03.2016 / lauantai

Istuskelin Minon mustassa estesatulassa kentällä. Jouduin pidentämään jalustimia ainakin parilla reiällä enne kuin saatoin pyytää hevosen liikkeelle. Kenttä oli märkä, mutta muuten ihan ok kunnossa. En mä olis muutenkaan voinut maneesiin mennä, kun leiriläiset oli siellä. Ruuna käveli kaula pitkällä ja katseli ympärilleen. Se vaikutti varsin energiseltä, joten oli hyvä, että Rami oli tiputtanut katolta lumet.

Ulkona oli joku pari astetta plussaa ja taivas oli pilvessä. Hehe. Että ihan siedettävä sää ratsastaa ulkona, ei ollu liian kylmä eikä aurinko häikäissyt. Vaihdoin suuntaa ja keräsin ohjat. Mino jännittyi hetkeksi, mutta parin ympyrän ja pysähdyksen jälkeen se oli jo rennompi. Joku auto ajoi alatiellä, mutta ruuna ei välittänyt siitä mitään, joten nostin letkeän ravin. Minolla oli hiton iso ravi, jossa oli kurja istua siispä kevensin. Tein ympyröitä ja siirtymisiä käyntiin ja poju tuntui varsin hyvältä.

Vaihdoin suuntaa ja ravailin siihenkin. Nostin laukan, kun ruuna oli vertynyt ja kuulolla. Sen suuri keinuva laukka oli ihan mukava istua, kun rytmi löytyi, mutta mä olinkin jo sen verran ratsastanut sillä, että ongelmaa ei ollut. Laukkasin sillä kenttää ympäri päästäen sen pitkillä sivuilla laukkaamaan kovempaa ja otin sitten kiinni ja kokosin laukan lyhyille sivuille. Jossain vaiheessa tuli se tunne, että joku tuijottaa ja heräsin laukan hurmiosta. Huomasin sen uuden tytön nojailevan kentän aitaan ja katselevan meitä.

‘’No sullapa kesti huomata.’’ se naurahti, kun siirsin Minon raviin ja vaihdoin suunnan.
‘’Haha, no et sä kauheesti herättänyt huomiota.’’ virnistin.
‘’No kiitti vaan.’’ tyttö sanoi, mutta ei näyttänyt loukkaantuneen.
‘’Oho, en mä ihan sitä tarkottanut.’’ sanoin kuitenkin ja tyttö naurahti.

Nostin laukan toiseenkin suuntaan ja laukkasin samallalailla uraa pitkin. Mustatukkanen seisoi edelleen kentän laidalla, kun lopetin laukkatyöskentelyn ja siirryin tekemään parit raviväistöt molempiin suuntiin. Se näytti viihtyvän siinä missä se oli, sillä kun hyppäsin selästä alas ja lähdin taluttamaan Minoa pois se avasi portin ja sulki vielä perässämme. Sitten se lähti. Kumma.

Vein ruunan sen karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Lindalla oli vapaa, joten tallissa oli rauhallista. Kuskasin varusteet satulahuoneeseen. Tiputin Minon kuppiin pari porkkanan palaa ja harjasin sen nopeasti läpi ennen kuin heitin sinisen kevyen loimen sen selkään ja lähdin taluttamaan pihalle. Samalla kuulin kuinka sisään talliin tuli toisesta ovesta leiriläiset. Jätin ruunan tarhaan ja palasin talliin - suoraan Lunan luo.

Tyttö oli käyttäytynyt vähän kummasti viime aikoina. Ja mä halusin ottaa selvää siitä. Nojauduin karsinan ovelle ja jäin katselemaan blondin toimintaa. Se riisui hevosta kaikessa rauhassa eikä edes katsonut mua päin, vaikka oli kyllä nähnyt mut. Jäin odottamaan karsinalle, kun se lähti viemään varusteita. Tytön palattua karsinalle työnsin sen sinne sisään ja menin itse mukaan ja vedin oven kiinni. Hevonen katseli kummastuneena.

Työnsin Lunan seinää vasten ja pidin sitä olkapäistä paikoillaan. ‘’Sä oot iha outo.’’ sanon suoraan.
‘’No ite oot, kuka järkevä tekee näin?’’ tyttö kysyi ja huitaisi kädellään.
‘’Mikä sulla on? Sä et puhu mulle etkä kato päin tai mitää?’’
‘’Tuskin se sulle kuuluu vai hä?’’
‘’No kuuluu, kuuluu, soot mun ystävä.’’ sanoin ja katsoin syvälle tytön sinisiin silmiin.

‘’Luca!’’ joku piru huusi ja keskeytti mun läpitunkevan tuijotuksen, Luna huokaisi helpotuksesta.
‘’Niin?’’ kysyn ja avaan karsinan oven.
‘’Voisitko näyttää Eliakselle paikkoja? Se tulee korvaamaan sut, kun sä sait kuiteski töitä S-marketista.’’
‘’Kiitti Iida, sä saat mut kuulostaan kauheen epätärkeeltä, kun tää blondi tulee ‘korvaamaan mut’.’’ sanon Iidalle.
‘’Voi sua Luca, sä oot tosi tärkeä.’’ Iida sanoo ja halaa mua. Pyöräytän silmiä blondille pojalle, joka seisoo tumput suorina käytävällä ja se naurahtaa.

Puol tuntia mä kiertelin pojan kanssa tallilla ja sen ympäristössä. Se sai nähdä myös tallilla pyörivät tytöt, jotka istuskeli taukotuvassa. Eliakseksi kutsuttu blondi vaikutti tulevan hyvin toimeen Lunan kanssa, joka oli löytänyt tiensä tallitupaan myös. Elias, se ja Salome istui pöydän ääressä ja pulisivat, vielä sillonkin kun tulin talolta takaisin ilmoittamaan, että makaronilaatikko oli valmista. Elias lähti polkemaan varmaankin kotiansa kohti, kun leiriläiset ja mä mentiin talolle syömään maha täyteen Iidan tekemää ruokaa. Nam.

[Iida]

Lankalauantain kilpailut
Iida / 26.03.2016 / lauantai

Lauantain kilpalut oli sujuneet erittäin hyvin. Yläkokkolaisten mammat oli lupautuneet keittämään kahvia ja tekeen pullaa, josta kilpailijat saattoi nauttia kun ehtivät. Valkkaryhmäläisiin sai olla tyytyväinen samoin kuin kaikkiin heppoihin. Tietty myös kaikki apujoukot teki työnsä hyvin. Jes jes.

[Iida]

Karvakavericaya
Sanna / 10.04.2016 / sunnuntai

Ulkona oli ihana ilma. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta eikä tuullut juurikaan. Mä seisoin pelkissä farkuissa ja villapaidassa, jonka päällä auki oleva toppaliivi. Mä olin hevosten vapaapäivän kunniaksi ottanut itseni niskasta kiinni ja tullut tallille vaikka mullakin olisi ollut vapaapäivä. Rami oli Samin kanssa kotona, vaikka tulisikin myöhemmin sitten kengittämään Miinan.

Mulla oli kentän aitaan kiinnitetty Caya, koska puomi oli varjossa ja aurinko paistoi kentälle. Kello ei vielä ollut edes yhtätoista. Olin napannut kiukkuisen ja pöyisen tamman heinensä kimpusta ja kiskonut sen kentälle. Matkalla olin napannut pihalle jääneestä heinäkärrystä pienen kasan, jota tamma nyt söi.

Naru oli löysästi kiinni aidassa, mikä saattoi koitua sormieni kohtaloksi, kun heinä loppuisi. Mulla oli koko Cayan harjaämpäri mukana sekä Accelta varastettu harjakivi. Mä pistäisin tuulemaan ja harjaisin Cayalta irtokarvat veks. Sitä kun harva tykkäsi harjata niin talvikarvaa oli vielä aikalailla jäljellä. Tamma oli läikikäs, kun kesäkarva pilkisti välillä esiin paikoista josta sitä oltiin eniten harjattu.

Auto kaarsi tallin pihaan ja ulos kömpi Rosanna joka moikkasi ja heilautti kättään, johonka vastasin ja nainen lähti sitten kohti siirtotallia. Putsasin Cayan kaviot, jonka jälkeen aloin rapsutta harjakivellä kaulasta karvaa pois. Herranjestas sitä lähti. Maa täyttyi karvasta ja niin myös mun vaatteet. Caya oli yllättävän hyväntuulinen, ehkä se nautti siitä kuinka paksu karva väheni.

Linda oli kertonut, että Merida oli Salomen veljen kanssa lähteneet kisahoitajiksi. Muistin kun näin Salomen tulevan yksin tallille pyörän rämällään.
‘’Mä en ikinä enään pyöräile tänne, tsiius.’’ tyttö julisti jättäessään pyöränsä tallin seinää vasten nojaamaan.
‘’Haha, no ei tänne nyt niin pitkä matka ole.’’ nauroin. Punatukkaisen naama helotti melkein hiusten sävyisenä.
‘’No mutta ne ylämäet, ei herranjestas.’’ Salome puhisi ja katsahti nyffiä vierelläni kauhistuneena. ‘’Oho, kylläpä Cayasta lähtee karvaa.’’
‘’Jep, kyllä huomaa ketä vähiten harjataan tuntihevosista, Caya raukka.’’ totesin.

Salome lähti talliin ja mä jäin rapusttelemaan harjakivellä Cayan pölyistä persettä. Tamma heilutti kiukkuisena häntäänsä minkä kerkesi ja se läimähti useaan otteeseen muhun. Ärähtelin tammalle aina välillä, mutta toisaalta mä en jaksanut torua sitä joka kertaa. Caya nyt vaan oli sellanen. Mä rupesin jo miettimään huomisen tunteja, kun Lucas tuli shortseilla tallista ulos.

‘’Hullu poika.’’ sanoin sille.
‘’Tai tavattoman rohkea.’’ poika naurahti ja kääri hupparin hihat ylös.
‘’Eikö Iida käske sua pukemaan, ettet vilustu?’’ kysyin, vaikka tiesin kyllä vastauksen.
‘’Mä mikää lapsi enää oo.’’ Luca tuhahti. ‘’Ja muutenki, mun jalat kaipaa aurinkoa.’’
‘’Justiinsa juu. Mulla on vielä Cayan toinen puoli harjaamatta, joten sähän voisit pistää hihat heilumaan sen kanssa.’’ sanoin ja ojensin pojalle harjakiven aidan yli.

Luca jäi harjaamaan tammaa ja mä menin suunnittelemaan tallitupaan huomisen tuntilistoja. Ihmeen helposti poika suostui harjaamaan tammaa, ehkä se vältteli karsinoiden siivousta, mietin. Kävin kaatamassa kuppiini kuumaa kahvia jonka olin keittänyt sisälle tullessani ja kurkkasin samalla suuresta ikkunasta, jos poika vielä harjasi Cayaa. Siellä se ja Caya, mutta seuraksi se oli saanut Rosannan. Oho.

Istahdin takaisin tuolille. Ja avasin puhelimeni, johon oli tullut yksi vaivainen viesti Iidalta. Vastasin serkulleni ja join kahvin loppuun. Se ei ollutkaan enään niin kuumaa, mutta kylmä kahvi kaunistaa. Kissa löysi tiensä sisälle tallitupaan samalla oven avauksella kuin Luna.
‘’Hei.’’ moikkasin ja jatkoin. ‘’’Voisitko laittaa kissalle vähän ruokaa?’’
‘’Joo tottakai.’’ Luna vastasi hymyillen.
Kiitin ja lähdin tallituvasta kentälle. Irtokarvaa oli entistä enemmän nyffin ympärillä ja samoin ihmisiä. Angelika oli liittynyt seuraan, mutta se ei harjannut, vaan seisoskeli aidan toisella puolella, nojaten aitaan ja rapsuttaen Cayaa sen otsatukan alta. Tammalla oli korvat luimussa, mutta ei edes yrittänyt näykkäistä. Jopas jotakin. Mä jätin vanhat nuoret ponin luo ja lähdin kävelemään ylämäen Iidalle. Ovi oli auki. Ei muumitaloa lukita päiväksi.